Elegant Melody

難

2011-12-12T20:06:00.001+02:00

Taas pitkästä aikaa vähän päivittelyä.

Aloitetaan vaikkapa JLPT:stä. Koe pidettiin tosiaan tuossa tämän kuun alussa, 4. päivä Helsingissä. Paikkana oli Haaga-Helian Pasilan toimipiste, joka olikin minulle jo tuttu entuudestaan niin ei ollut onneksi vaikeuksia löytää perille.
Kokeesta vain sen verran että tuli mieleen ylioppilaskokeet... yhtä tiukat järjestelyt (osin tiukemmatkin) ja piti mustata sellaisia pallukoita... ^^
Minua hämmentää se, etten osaa oikein sanoa miten koe omalta osaltani sujui... Se tuntui menevän ihan hyvin, vaikken suoraan osannutkaan vastausta lähellekään kaikkiin tehtäviin. Mutta no, meninkin sinne asenteella "menee jos menee", koska turhahan jotain huvin vuoksi tekemäänsä asiaa on stressata. Maaliskuun alkuvaiheilla sitten tulokset, kuulemma.

Stressistä puheen ollen, sitä onkin ollut vaikka muille jakaa, lähinnä FKF:än loppukokeista johtuen... Minulla oli vuorossa tämä toisen vuoden syksyn "tappokoe", jota monet senpait uusivat jo n:nettä kertaa. Toki siitä on mahdollista päästä kerrallakin läpi, tiedän toisia senpaita joilta tämä on onnistunut, mutta... nyt kun olen sen kerran tehnyt, voin sanoa ettei se helppoa ole.
Tahti- ja tasoero ensimmäiseen vuoteen on hurja ja tämä syksy on ollut suorastaan hengästyttävä nopeudessaan.
Voin rehellisesti sanoa etten ole yhtään varma menevätkö kokeeni kerralla läpi. Mutta tammikuussa on uusinta ja kun ganbaroin joululoman täysillä, pääsen niistä kyllä sitten läpi. Uskon itseeni ainakin sen verran. ^^"

Puhuin aikasemmin myös vaihtoon hakemisesta ja mainitsin etten olisi halunnut puhua siitä ennen kuin asia olisi varma ja näyttäisi siltä ettei olisikaan kannattanut... Asia on nyt nimittäin niin, etten pääsekään lähtemään vielä ensi lukuvuodeksi.
Minut kyllä hyväksyttiin jo Vaasan yliopiston puolesta ja siltä osin uskon että asia järjestyisikin hyvin, mutta ongelmaksi muodostuvat opintopisteeni. Jotta voisin oikeasti lähteä vaihtoon asti, minulla pitäisi ensi kevät lukukauden loppuun menessä suoritettuna 60 opintopistettä, mutta valitettavasti erinäisten mokien ja muiden sellaisten takia minulle tulee näillä näkymin olemaan vain noin 40. Yliopiston kursseista saa varsin nihkeästi pisteitä ja japanin opintojani ei tuohon pystytä laskemaan mukaan, joten...
~~Harmittaa todella paljon mutta ei maailma tähän kaadu... menen sitten sitä seuraavana vuonna. ^^"~~
FALSE ALARM! \o/

Yliopistolla minulla on tenttejä vielä ensi viikkoon asti, mutta sitten pääsen vihdoin ansaitulle lomalle. ♥

♥

留学

2011-11-22T23:19:00.001+02:00

Olen yrittänyt olla puhumatta tästä hirveästi missään, koska vaikka en olekaan varsinaisesti taikauskoinen, en halua hehkuttaa asioita ennen kuin ne ovat varmoja... varmuuden vuoksi vain. Noh, tämä ei kyllä ole varma tai mitään, mutta ajattelin että ehkä jotakuta kiinnoistaisi kuulla minkälainen hakuprosessi vaihto-opiskelemaan hakeminen on yliopistossa (ainakin Vaasassa siis näin).
Tosiaan Tukholman yliopiston kautta en voi päästä vaihtoon kun se asia nyt vain menee niin, mutta kun nyt olen myös Vaasan yliopistossa, tartuin heti tilaisuuteen ja päätin hakea vaihtoon.

Hakukohteenani on luonnollisesti Japani ja siellä Osakan tienoilla sijaitseva Kwansei Gakuin yliopisto.
Olen nyt haun ensimmäisessä vaiheessa, eli vein tänään yliopistolle asianomaiselle henkilölle tarvittavat paperit hakeakseni vaihtoon.
Ainakin Vaasassa homma toimii niin, että ensin haetaan omalta yliopistolta puoltoa vaihtoon. Jos sen saa, yliopisto laittaa hakijan ikäänkuin ehdolle haluttuun yliopistoon ja vastaanottava yliopisto tekee sitten lopullisen päätöksen ottaako hakijan sinne vai ei.
Nyt siis olen vasta hakemassa tätä puoltoa mutta siihenkin tarvittiin jo
-sähköinen hakulomake (täytettynä, tulostettuna ja allekirjoitettuna),
-motivaatiokirje (jonka kirjoittaminen oli yllättävän hermojaraastavan vaikeaa, vaikka luulisi että kun jotain haluaa näin paljon, se olisi helppo saada paperille),
-opintorekisteriote (jossa on tällä hetkellä hurjat 1,5 opintopistettä),
-kopio henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta (josta kopion saaminen oli työn ja tuskan takana viallisten laitteiden takia) ja
-mahdollisia muita liitteitä liittyen vaikka kielitaitoon (itse laitoin mukaan Tukholman opintorekisteriotteen josta käy ilmi että olen opiskellut niin ja niin monta kurssia japania) sekä
-yksi kuva (meinaan ihan piruuttanikin laskea tarkkaan montako kuvaa tähän koko prosessiin menee).

Haku tulee siis varmasti olemaan ihan hirveää paperisotaa, varsinkin kun japanilaiset ovat tunnettuja rakkaudestaan kaikenmoisiin kaavakkeisiin ja lippulappuihin joita pitää lähetellä edestakaisin... mutta kerron sitten lisää jos ja kun sitä ilmenee.
Saan tietää luultavasti joskus joulukuun puolenvälin tienoilla, olenko saanut puollon.

Jännittää.

♥

PS: Tarkoituksena oli ottaa kuva siitä tämänpäiväisestä paperikasasta, mutta en sittenkään muistanut...

Mr.Kanon = OTAKU

2011-11-13T18:17:00.001+02:00

Maanantaina 7.11. matkasin jälleen pitkästä aikaa Helsinkiin keikalle. Edellisen kerran sellainen reissu taisi olla toukokuun lopun katastrofaalinen D:n keikka.
No mutta, tällä kertaa odotettavissa oli kanon x kanon, jonka Euroopan kiertue oli ylipäätään minulle ainakin kova yllätys. Luulin että kanon x kanon on vain pieni projektiryhmä, joka tekee yhden tai kaksi anime-tunnaria ja jäsenet jatkavat sitten omia hommiaan. Olen hyvin onnellinen ettei näin ole.
Kanon x kanon koostuu laulusta vastaavasta Kanon Wakeshimasta ja yleisestä sekoilemisesta vastaavasta An Cafen Kanonista. Mielenkiintoinen yhdistelmä siis jo valmiiksikin.

Keikka aikoi suurinpiirtein ajallaan (en katsonut kelloa) ja ensimmäiseksi vuoron sai Kanon Wakeshima itsekseen. Pidän neidin soolo-musiikista hyvinkin paljon, joten odotin jo hänenkin näkemistään innolla ja täytyy sanoa että kannatti odottaa. Olen joskus nähnyt Kanon Wakeshimaa jossain kommenteissa sun muissa ja hän on vaikuttanut aika... jäätävältä, sanotaanko. En siis ollut yhtään varma kuinka hän pystyisi esiintymään yksinään mutta se meni todella hyvin. Hänellä on yllättävän paljon karismaa sellaiseksi pieneksi olennoksi ja hän otti lavan haltuun hyvinkin kiitettävästi. Musiikki tuli taustanauhalta, Kanon Wakeshima lauloi itse ja soitti selloaan hyvin kauniisti. Hän piti myös pieniä välispiikkejä englanniksi ja japaniksi (ja muutaman sanan suomeakin; aina yhtä kivaa ^^) ja käyttäytyi lavalla niin suloisesti, että sain itsekin fanityttökohtauksia. xD Ei sellaista söpöyttä länsimaalaiset saa aikaan, ei siitä pääse mihinkään.
Kanon Wakeshima esitti neljä tai viisi biisiä joista tunnistin vain ensimmäisen, joka oli still doll. Viimeisen kappaleen lopussa, kun hän oli jo lopettamassa, hänen sellostaan (jonka nimi on muuten nanachie, kuulemma) rikkoutui joku osa, mutta se saatiin onneksi korjattua.
Kaiken kaikkiaan ihana olento. Haluaisin häntä nähdä uudestaankin. ^^

Seuraavaksi pienen lavan-muokkauksen jälkeen lavalle asteli An Cafen Kanon. Olen hänet viimeksi nähnyt noin kaksi ja puoli vuotta sitten kun An Cafe veti keikan Helsingissä (maaliskuussa 2009), mutta siihen nähden että suorastaan rakastan Kanonia, olin yllättävän tyyni. Hymyilin vain korvasta korvaan.
Kanon sanoi sen itse parhaiten "Tonight, I am DeeJaaayy~", eli hän veti pienen DJ-setin animebiisejä. Koska en katso animea oikeastaan ollenkaan, en tunnistanut biiseistä kuin yhden, joka oli Gundam Seedin alkutunnari, ja senkin vain koska TMRevolution laulaa sen. ^^" Aivan setin viimeiseksi Kanon sai Tavastian repeämään kun hän laittoi soimaan An Cafen Kakusei Heroismin.
Biisien aikana Kanon itsekin tanssi pöytänsä takana, lauleskeli biisien mukana ja hymyili kun aina kun hän teki jotain, yleisö hurrasi. Kanon oli täydellisesti omassa elementissään anime-biisien kanssa.
Tämänkin Kanonin kohdalla voisin melkein sanoa samaa kuin edellisenkin, eli kaiken kaikkiaan ihana olento. ♥

Tässä välissä lavaa piti jälleen hieman asetella mutta yleisöllä ei suinkaan ollut tylsää. Lavalle heijastettiin nimittäin video, jossa tuli sellainenkin pieni informaatio kuin "Mr.Kanon = OTAKU" ystävällisillä keltaisilla kirjaimilla. Tavastia ei ole koskaan nauranut niin kovaa.
Anyway, videon varsinainen pointti oli opettaa eräänlaiset furit yhteen kanon x kanonin biisiin, Koi no doutei. Fureja sanottii "otagei"ksi, eli otaku + kei (japaniksi "tyyli") = otagei, eli otakun tyyli. Itse sanoisin sitä lähinnä ihan täysin sekoipäiseksi furittamiseksi. x'D Itseltäni puuttuu tunnetusti kaikennäköinen koordinaatiokyky, joten pysyin mukana vain pienessä osassa tätä furittamista, mutta sitä oli hauska katsoa. xD Fureja oli opettamassa (videon välityksellä) Mr.Alien, jonka oikeasta henkilöllisyydestä ei kasvojen peittävän maskin takia voi olla varmuutta (saattoi olla tai olla olematta Kanon). Yleisölle näytettiin ne furit yhteensä kolmeen kertaan.
Kun olimme oppineet furit (teoriassa ainakin) oli vuorossa sitten keikan viimeisen osion aika ja kanon x kanon asteli yhdessä lavalle.

Kaksikko esitti yhteensä 6 biisiä, joista kaksi oli anime-covereita. Vaikka biisejä oli niinkin vähän, en millään muista niiden järjestystä. xD Mutta ensimmäinen taisi olla kuitenkin Calendula Requiem. Tuli todistettua sekin että kyllä Mr.Kanon osaa soittaa kitaraa ainakin sen yhden biisin verran. Mukavaa vaihtelua (bassoa hän ei soittanut ollenkaan). En kuollaksenikaan muista mitä Mr.Kanon teki Renai no susumen aikana, mutta The Doll House toi mukanaan ehkä vuosisadan parhaan hetken. Molemmat Kanonit nimittäin tanssivat yhteinäistä koreografiaa parapara-tyylisesti. Mr.Kanon veti tanssin mielettömän rennosti, ihan kuin hän tekisi jotain sellaista aina ja jatkuvasti. (toivoisin että olisin voinut saada tanssin videolle...) On kai sanomattakin selvää että Ms.Kanon tanssi myös hienosti, mutta se ei ole mikään ihme. ^^
Toista anime-cover biiseistä en tunnistanut mutta toinen oli kuin olikin Sailor Moonin alkutunnari. Ei siinä muuten mitään, mutta sillä välin kun Ms.Kanon tietysti lauloi, Mr.Kanon laittoi päällensä viitan, silinterihatun, sellaisen maskin ja puskan (feikki-)ruusuja ja juoksenteli lavalla ihan innoissaan. Lopuksi ruusut lensivät yleisöön jonkun fanitytön hoteisiin. Menin jo sanomaan, että Mr.Kanon tanssimassa olisi vuosisadan paras hetki, mutta tämä taisi olla ihan yhtä hyvä. xD
Viimeisenä taisi sitten olla se Koi no doutei, johon oli opetettu otagei-furit aikaisemmin. Mr.Kanon sai kunnian näyttää esimerkkiä ja sen hän tekikin juuri sopivalla otakun innokkuudellaan.
Encoressa vedettiin Koi no doutei uudestaan ja Mr.Kanon riehui vieläkin enemmän. Tämä yksi biisi kuultiin illan aikana yhteensä viisi kertaa, mutta ei haitannut; se on hyvä biisi. ^^

Kanon x kanonin kaksikolla on todella hyvät kemiat ja he täydentävät toisiaan juuri sopivasti. Kaiken kaikkiaan, keikka oli myös rakenteeltaan todella hyvä ja selkeä. Kun illan "pääesiintyjällä" eli kanon x kanonilla on itsellään vain viisi biisiä, täytyy keikkaan keksiä jotain muutakin sisältöä ja se onnistui täydellisesti juuri näin. Ensin aivan kuin esiteltiin molemmat osapuolet erikseen ja sitten näytetiin millaista jälkeä tulee kun ne laitetaan yhteen. Minä ainakin tykkäsin todella paljon tällaisesta järjestelystä.
Pitkästä aikaa todella viihdyttävä keikka. Hetkeäkään ei ollut tylsää.
Ja täytyy vielä erikseen mainita että Mr.Kanon näytti ihanan onnelliselta koko keikan ajan. Ollessaan DJnä, tanssiessaan Ms.Kanonin kanssa ja vetäesään sekopäisiä furejaan. Ja se jos mikä lämmittää fanin sydäntä. ♥
Saisivat Kanonit tulla joskus takaisinkin, nyt jo on ikävä. ^^" ♥

Myyntipöydästä tarttui mukaan vain söpön vaaleanpunainen paita kanon x kanonin chibi-kuvilla.

♥ ♥ ♥

PS: Ja koska jouduin melkein pidättelemään itseäni että olisin saanut aikaa luettavaa tekstiä, lopuksi vielä pakollinen Kanon-fanityttösekoaminen koska se mies on ihana: losueygröoagwräosuegfryseygdr ♥

Ouran High School Host Club

2011-10-18T20:22:00.000+03:00

Ouran High School Host Club on se yksi ainoa anime jonka olen koskaan katsonut kokonaan. Tykkäsin siitä silloin muutama vuosi sitten todella paljon joten innostuin kun kuulin että siitä tehtäisiin draama-versio. Draama alkoi tämän vuoden heinäkuussa ja sain sen vihdoin joskus viime viikolla katsottua.

Tykkäsin draama-versiosta jopa enemmän kuin animesta aikoinaan.
Tamakia esittävän Yamamoto Yuusuken oli nähnyt aikasemmin muutamassa draamassa. Kun kuulin että hän esittäisi Tamakia, niin mahtavan bi-polaarista hahmoa kuin vaan voi olla, olin hieman varautunut... en ollut ihan varma pystyykö hän siihen rooliin, mutta jo ensimmäisistä minuuteista alkaen oli vakuuttunut että hän oli täydellinen valinta rooliin. Jo pelkästään hänen takiaan draama olisi ollut katsomisen arvoinen.
Onneksi muutkin suoriutuivat osistaan vallan mainiosti. En ole pitkään aikaan nauttinut minkään draaman roolivalinnoista näin paljoa. Usein draamoissa on muutama suoritus, jotka ovat mahtavia ja loput sitten vain ihan jees, mutta tässä draamassa... vau. Tuntui että kaikki näyttelijät oli valittu ihan täydellisesti ja nautin heidän työskentelystään suunnattomasti. Yuusuken lisäksi täytyy mainita kaksokset Shinpei ja Manpei... olen samat näyttelijät nähnyt kerran aikaisemmin pienessä roolissa ja paloin halusta nähdä heitä enemmänkin. He ovat nerokkaita, yhdessä ja erikseen.
En muista kuka lempihahmoni oli animessa mutta draamassa se voisi hyvinkin olla Kyoya. Nyt vasta huomaan että olen näyttelijää (Daitou Shunsuke) nähnyt useammassakin muussa draamassa, mutta en kyllä tunnistanut... no mutta ei sillä niin väliä, sillä Ouranissa hän teki loistavan suorituksen. Jälleen nappivalinta Kyoyaksi.
Muutkin tekivät tosiaan mahtavat suoritukset, mutta nämä saavat erikoismaininnan.

En muista animea niin hyvin että osaisin kunnolla verrata animen ja draaman juonia toisiinsa, mutta noh... sikäli mikäli muistan oikein, draama oli suurinpiirtein samanlainen kuin animekin. Plussaa draama saa siitä että jaksot olivat draaman luonteeseen soveltuvasti vain noin puolituntisia. Draama olisi ollutkin ihan liian raskas jos jaksot olisivat sen normaalin 45-minuuttia ja näin juonta ei tarvinnut muuttaa tarpeettoman paljoa draamaa varten.

Niin kuin hyvin usein animesta tai mangasta mukautetuissa draamoissa, Ouranissakin oli jonkun verran animeen viittaavia tehosteita. Parissa ensimmäisessä jaksossa niitä oli ehkä vähän liikaakin (pidän draamoistani draamoina, oikean elämän näköisinä), mutta niitä vähennettiin draaman edetessä ja lopun aikaa tehosteet olivat oikein hyvin sopusuhdassa draaman kanssa ja auttoivat keventämään sitä juuri sopivasti.

Kaiken kaikkiaan rakastin tätä draamaa ja haluaisin sen katsoa heti perään uudestaan. Se on juuri sopivan kevyt, että aivot saavat levätä mutta ei kuitenkaan hutiloiden tehty. Aivan mahtava. ♥

♥

Saako valittaa?

2011-10-15T14:02:00.000+03:00

Haluaisin kirjoittaa tänne enemmänkin, jos vain olisi jotain mistä kirjoittaa. Ja sitten kun joskus olisi joitain kirjoitettavaa, on niin paljon muuta tekemistä ettei ehdi.
Tälläkin hetkellä pitäis tehdä sitä ja tätä ja tuota ja vielä sitä yhtä toistakin mutta... vain viikonloppuna ehdin nukkua tarpeeksi, joten käytän sen ajan nyt hyväksi. Nukuin pitkään ja nyt kuuntelen musiikkia.

No mutta kuitenkin. JLPT-ilmoittautumiseni ehti kuin ehtikin ajoissa ja sain siitä varmistuksen tuossa joku päivä. Sinne siis 4. joulukuuta... tällä hetkellä tuntuu siltä etten ikinä osaa tarpeeksi edes sitä kolmos-tasoa varten mutta... eiköhän tämä tästä kuitenkin. On se ihan mahdollinen minun taidoillani kuitenkin.

Yliopistollakin ollaan päästy jo kunnolla vauhtiin. Käännös-kurssin tehtävillä on välillä vähän kiire, mutta muilla kursseilla tahti on suhteellisen rauhallinen. Ihan hyvä vain.

Japanissa taasen tahti onkin sitäkin kovempi. Kaksi teksti-kappaletta viikossa plus liuta kanjeja. Sanastoakin pitäisi oppia. Noooh, ei tänne laiskottelemaan ollakaan tultu. Kanjien lukumäärä on nyt muuten 539 (give or take a few, en ole ihan satavarma laskuistani).
Ai niin, se historian kurssin koekin on ensi viikolla...

Kaiken lisäksi käyn edelleen niillä kiinan-tunneilla... Opetuksen taso on huono. Ensinnäkin opettaja, vaikka kiinalainen onkin, suorastaan kieltäytyy opettamasta merkkejä ollenkaan. Ne minun pitää siis kaivaa itse aina tunnin jälkeen. Olen panostanut niihin lähinnä niin, että jos osaan merkin jo japanista, katson sille myös kiinalaisen lukutavan, jos osaan sanan myös kiinan kautta. En halua seota merkkien kanssa japanin kannalta. Toisekseen opettajan englanti on vähän mitä sattuu... itse olen jo tottunut engrishiin joten ymmärtämis-vaikeuksia ei juuri ole, mutta käy sääliksi muita opiskelijoita... mutta ehkä hekin ovat jo tottuneet siihen tähän mennessä. Opetuksesta huolimatta minulla ei sen suurempia ongelmia vielä ole kiinan kanssa ollut (paitsi etten osaa vieläkään lausua äännettä q oikein... mutta harjoittelen sitä koko ajan) ja nyt olemme jo päässeet vauhtiin niin että sanastoa on tullut jonkun verran. Tahti on kyllä siltikin tuskaisen hidas mutta... antaa olla.

Mutta all in all, vaikka olenkin suht kiireinen nykyään, all is well. Enpähän ainakaan tylsisty (paitsi joillain yliopiston luennoilla... mutta ei niistä sen enempää).

♥

PS: Ja siis, otsikkoon viitaten, valitan lähinnä siitä kun aika ei riitä kaiken muun lisäksi myös blogin kirjoittamiseen. Harmittaa.

Ehkä uusi lempikappaleeni Gazettelta:

the Gazette ~ Untitled

日本語能力試験

2011-09-26T15:16:00.000+03:00

Olen taas vähän myöhässä liikeellä, mutta se ei ole minulle mikään uusi juttu... <<"

日本語能力試験 eli Nihongo nouryoku shiken eli JLPT eli Japanese Language Proficiency Test eli japanin kielen tasotesti on vuosittain järjestettävä kansainvälinen tasotesti kaikille jotka osaavat japanin kieltä. JLPT:n läpäisystä on hyötyä silloin kun tarvitsee kirjallista todistusta siitä että osaa japania. Testi on kansainvälinen joten myös sen tulokset hyväksytään kansainvälisesti (myös Japanissa siis).

Itse pohdin pitkään osallistunko tämän vuoden kokeeseen vai en. Haluan kuitenkin lähivuosina päästä vaihtoon joten sitä ajaltellen tasotestin tulos on varmasti ihan kätevä.

Koe pidetään aina joulukuun ensimmäinen sunnuntai, joka on tänä vuonna 4. päivä. Koe pidetään Helsingissä (ainoa toinen paikka pohjoismaissa on muistaakseni Kööpenhamina).

Testissä on eri tasoja joista voi sitten valita itselleen sopivan. Tasoja on viisi joista viides on helpoin. Itse nyt menen kokeilemaan tasoa kolme jonka pitäisi olla opintojeni tässä vaiheessa ihan mahdollinen läpäistä.
Wikipedian mukaan esimerkiksi kolmannen tason läpäisemiseksi tulee osata jonkin verran kielioppia ja lisäksi 650 kanjia ja noin 3750 sanaa. Kokeessa tulee saada 60% oikein jotta voi päästä läpi.
Sanaston määrä vähän hirvittää, mutta kanjit pitäisi kyllä mennä (toisaalta, se vaatii sen että oikeasti osaan hyvin kaikki tähän mennessä tulleet kanjit... pitänee siis ruveta kertaamaan).

Japanilaiset ovat tunnettuja vaatimastaan paperisodan määrästä eikä tämäkään ole poikkeus... Ilmoittautumiskaavakkeet tulee itse tulostaa ja täyttää käsin. Kaavakkeita on yhteensä viisi mutta niitä on oikeasti vain kolme erilaista. Kaksi kaavaketta täytyy täyttää kahtena kappaleena. Myöskin oma naamakuva tarvitaan. Kaavakkeet tulee lähettää postissa yhdessä maksukuitin kanssa.

Testi on tosiaan maksullinen, mutta ei mitään hirveitä summia. Vaikein taso (1.) on 50 euroa ja muut tasot siitä aina viisi euroa vähemmän (siis kolmas taso esim. 40 euroa).

Olen sen takia myöhässä kun ilmottautumisen takaraja on 30. syyskuuta eli tämän viikon perjantaina. Mutta jos tänään tai huomenna vielä kokoaa paperit ja laittaa menemään ensimmäisessä luokassa, pitäisi vielä ehtiä (jos Itellaan luottaa, mitä minä en tee, mutta toivotaan että ehtii... laitoin omani siis vasta tänään menemään).

Lisätietoja, ohjeita ja tarvittavat kaavakkeet löytyvät täältä.

Ja taasen jotta tämä ei olisi pelkkää tekstiä, ottakaa tästä palanen täydellisyyttä:

Super Junior - A-CHA

♥

PS: En tajua miksi otsikon ensimmäinen merkki näyttää oudolta... minulla ainakin, mutta sen on siis tarkoitus olla 日...

Let's get started

2011-09-14T17:00:00.001+03:00

Japanologian opinnot ovatkin taas alkaneet... aloitimme kuun alussa ja tahti on alusta alkaen ollut aika kova. Ensimmäisenä päivänä saimme kirjat (tekstikirja, jossa mukana tehtävät ja kielioppikirja) ja kävimme jo ensimmäisen kappaleen läpi jonka tehtävät tuli sitten luonnollisesti tehdä jo seuraavalle päivälle. Ei siinä mitään, siihen on jo totuttu, mutta pehmeästä laskusta ei tässä koulussa ole tietoakaan.

Jatkoimme myös jo keväällä saadun kanji-kirjan läpikäymistä... kahdessa viikossa on nyt tullut reilu 20 kanjia (plus kirjassa olevat sellaiset kanjit jotka olemme oppineet jo toisesta kirjasta) ja ennustan tahdin kiihtyvän vielä.

Mutta kaikki tämähän on vain hauskaa kun tykkää siitä mitä opiskelee, eikö niin? ;)

No jaa... työtähän tämä vaatii todella paljon, mutta ei minua ainakaan haittaa. Opiskelemaanhan tänne on tultu.

Senpait ovat kyllä varoitelleet tästä Japanska III -kurssista (toisen vuoden syksyllä käytävä kurssi, siis juuri se mitä itse nyt käyn) ja sen kokeesta... monella on juurikin se koe jäänyt roikkumaan läpipääsemättömänä. Itse luulen että syy on siinä, että tasohyppäys ensimmäisen vuoden kevään ja toisen vuoden syksyn välillä on niin suuri, että monille se tuottaa vaikeuksia. Ensimmäisenä vuonna opitut perusasiat pitää osata hyvin, muuten tulee ongelmia.

Noh, katsotaan nyt miten itsellä menee. Syksy on vasta aluillaan.

Japanologiassa kevyestä laskusta sai vain haaveilla mutta Vaasan yliopiston puolella se on totisinta totta. Kirjoittauduin yliopistoon vihdoin elokuun viimeinen päivä ja olin ensimmäisen päivän orientaatioluennoilla. Kiersimme silloin myös tuutorin kanssa kampus-aluetta ja hän kertoili vähän yleisistä asioista. Seuraavina päivinä en japanin tuntien takia päässyt yliopistolle ollenkaan, paitsi pieneen opastukseen yliopiston sähköisten järjestelmien käytöstä (tuli tarpeeseen, niitä on miljoona ja aluksi oli pää hieman pyörällä mutta nyt onnistuu jo). Sitten lähdinkin jo Traconiin mutta seuraavana maanantaina käväisin taas parilla lyhyellä orientaatio-luennolla. Sen jälkeen minulla ei olekaan ollut kuin vasta yksi ainoa virallinen luento, tämän viikon maanantai-aamuna. Luennot alkavat vasta ensi viikolla, joten yliopisto ei ainakaan ole aiheuttanut mitään töitä parin viimeisen viikon aikana ollenkaan.

Valitsin kursseja sen mukaan mitä on suositeltu otettavaksi ensimmäisen vuoden aikana, mutta katsoin myös ettei niiden luennot ole torstaina eikä perjantaina (silloin on japanin tunnit). Sain muutaman kurssin otettua kyllä, mutta en tarpeeksi täyttääkseni suositusta (30op/lukukausi), mutta minulla on onneksi se onni ettei minun tarvitse huolehtia siitä. Opintopisteiden määrähän vaikuttaa käytännössä pelkästään Kelan opintotuen saamiseen; he vaativat tietyn määrän että korkeamman asteen opintotukea voi edes saada. Mutta koska itse otan opintotukeni FKF:n kautta, minulla ei sitä ongelmaa ole. Tuki on toisen asteen tukea ja sen jokusen kymmenen euroa vähemmän kuin korkeamman asteen tuki, mutta kyllä silläkin toimeen tulee. Siinäkin on joku opintopiste-vaatimus, mutta sen saa jo yhdestä kielen-kurssista, joten sekään ei tuota ongelmia.

Mainitsin myös aikaisemmin ohimennen että haluaisin aloittaa tänä syksynä myös kiinan peruskurssin. Se osoittautuikin ennakoitua vaikeammaksi. Ensin ajattelin että käyn sen yliopiston tarjoamana kurssina. No, ei onnistunut, kyseistä kurssia ei nimittäin tarjota ollenkaan tänä syksynä ja kevään kohdalla luki vain "mahdollisesti". Halusin kuitenkin sen ottaa mahdollisimman pian (kun olen jotain päähäni saanut haluan sen myös toteuttaa), joten käännyin sitten paikallisen kansalaisopiston puoleen. Sieltä löytyi sopiva kurssi joten ilmoittauduin onnellisena mukaan. Noh, eipä sekään onnistunut. Kurssi peruttiin vähäisen osallistujamäärän takia. Tässä vaiheessa ärsytti jo oikein kovaa, varsinkin kun olin oman tuurini mukaisesti jo ehtinyt ostaa (kalliin) oppikirjan. Noh, meinasin sitten että käyn oppikirjan itsenäisesti läpi ja kyselen tarvittaessa apua kiinaa jo aika paljon opiskelleelta ystävältäni. Sitten muutaman päivän päästä sainkin yliopiston sähköpostiini viestin jossa oli muun muassa maininta että syksyllä alkavilla avoimen yliopiston kieltenkursseilla on vielä tilaa. Menin sitten katsomaan mitä kieliä siellä mahtaisi olla ja eiköhän siellä sattunutkin olemaan kiinan peruskurssi. Ilmoittauduin heti ja eilen olikin jo ensimmäinen tunti. Opetuksen tasosta en vielä oikein osaa sanoa mitään, sillä kävimme vain yleisiä asioita kurssista ja Kiinasta yleensä läpi. Kerron lisää sitten myöhemmin syksyllä. ^^

Koska tämä postaus on nyt hyvin tekstipainotteinen, katselkaa vaikka tämä video vähän rentoutuaksenne:

Super Junior M ~ U

♥

Heartstrings

2011-09-11T16:20:00.000+03:00

Olin kuullut Heartstringsistä paljon hyvää jo etukäteen ja kun tajusin että naispääosaa esittää Park Shin Hye, päätin vihdoin itsekin sen katsoa.

Park Shin Hyen olen nähnyt aikaisemmin You're Beautifulissa joka on yksi kaikkien aikojen lempidraamoistani. Pidin hänen roolisuorituksestaan hyvin paljon. Sattumalta Heartstringsin miespääosassa on myös YB:stä tuttu näyttelijä, nimittäin C.N. Bluen Jung Yong Hwa.

Lee Kyu Won (Park) opiskelee musiikkiin painottuvassa yliopistossa pääaineenaan perinteiset korealaiset soittimet ja musiikki. Samaisessa yliopistossa on opiskelijana myös Lee Shin (Jung), jonka pääaine on puolestaan moderni musiikki. Draama painottuu näiden kahden suhteeseen mutta myös heidän koulussaan järjestettävään 100-vuotis juhlanäytökseen ja sen valmisteluihin.

Minulle tuli väkisinkin mieleen että tämä draama on varmaan tehty sen takia että ne jotka eivät pitäneet You're Beautifulin lopputuloksesta (sen suhteen ketkä kaksi päätyvät yhteen), voivat katsoa Heartstringsin ja saada edes jotain tyydystä. x) Mutta ei se ehkä ihan niin mene... Lee Shin on nimittäin aika erilainen hahmo verrattuna You're Beautifulin Kang Shin Woohon. Hyvä vain että Jung Yong Hwa saa esittää hieman erilaista hahmoa tällä kertaa.

Juoneltaan draama oli aika tavanomainen... mutta suhteellisen hyvin toteutettu kuitenkin. Ja hyvät roolisuoritukset saavat vähän vähemmän mielenkiintoisenkin juonen hyväksi. Tylsä draama ei ollut kuitenkaan, ei sen takia kannata jättää katsomatta.

Päähenkilöiden roolisuoritukset olivat arvattavan sujuvia ja heillä on hyvä kemia, mutta jälleen muutamat sivuhenkilöt vievät välillä huomion täysin itseensä.
Juhlanäytöksen ohjaaja on mahtava Song Chang Ui. Hänen roolihahmonsa on ihailtavan vahva ja tietää mitä tekee. Tälläisia hahmoja lisää.
Toisen erityisen erikoismaininnan saa myös Kang Min Hyuk. Hän on myös C.N.Bluen jäsen (koko bändi on draamassa edes joissain osissa) ja on draamassakin Lee Shinin bändin rumpali. Mutta hänen roolihahmonsa on kenties suloisin ikinä näkemäni henkilö missään draamassa. Taisin rakastua ihan täysin heti ensinäkemältä. Onneksi häntä näkyy draamassa suhteellisen paljon niin henkilöstä ja suorituksesta saa nauttia enemmänkin. Hän oli sattumalta myös tuossa edellisessä draamassa josta kirjoitin, Daddy's Girlissä... siinä hän oli vähemmän suloinen mutta silti aivan yhtä hyvä näyttelijä. Toivottavasti hän saa rooleja vastaisuudessakin. ♥

Kang Min Hyuk

Kaiken kaikkiaan ihan katsottava draama. Loppua edeltävät tapahtumat ärsyttivät kliseisyydellään, mutta loppu itsessään oli hyvä ja tyydyttävä. Kannattaa katsoa, varsinkin jos on C.N.Bluen fani (pojat esittävät biisejä vaikka millä mitalla draaman aikana). ^^

♥

Perfection

2011-09-06T17:43:00.001+03:00

Viime viikonloppuna Tampereella järjestettiin Tracon. En muista järjestysnumeroa mutta itselleni se taisi olla neljäs Tracon peräkkäin.

Olin liikeellä pääsääntöisesti parin kaverin kanssa, vaikka itse conissa taisi olla melkein kaikki koulukaverini... vaikkakaan en onnistunut törmäämään heistä kuin yhteen. Niin ne ihmiset vaan sinne Tampere-taloon uppoaa. :D

En ottanut yhtään kuvaa koko conin aikana... Anime-cosseja oli toki, mutta koska en itse animea tai mangaa seuraa, en niihin sen enempää kiinnittänyt huomiota... Jrock-cosseja oli tänä vuonna harvinaisen vähän, tai sitten en vain tunnistanut niitä.

Kävimme kyllä kuuntelemassa muutamaa ohjelmanumeroa, mutta pitkälti coni meni siihen että hengailimme alueella ja nautimme toistemme seurasta. Kävimme (tai ystäväni kävi, olin henkisenä tukena, paitsi sitten kun mikki meni rikki niin uskalsin itsekin "laulaa" x'D) laulamassa muutamat kpop-biisit karaoke-huoneessa molempina päivinä.

Vaikkei minulla hirveästi kerrottavaa olekaan, viikonloppu oli aivan mahtava ja olisi saanut jatkua kauemminkin. Täydellinen kesän loppu, oikeastaan. ♥

En myöskään löytänyt mitään ostettavaa, mutta silti sain kyllä kotiinviemisiä... mainitsin joskus aikaisemminkin että eräs ystäväni onnistui saamaan lipun alkukesän Pariisin SMTown-konserttiin... no, hänpä ei sitä minulle kertonut, mutta oli ostanut minulle sieltä tuliaisia. Niinpä sain sunnuntai-iltana tuoda kotiini Heechulin... tai ainakin viuhkan hänen kuvallaan varustettuna.

Heechul on siis minun ehdoton suosikkini Super Juniorista jos sitä ei joku vielä tiennyt, joten tämä lahja oli... no, tulin hyvin onnelliseksi. ♥ En malttanut päästää sitä käsistäni koko viikonloppuna, paitsi etten uskaltanut ottaa sitä mukaan coni-paikalle ettei se vain menisi rikki... (ja kyllä, se on vielä suojamuovissaan, enkä sitä tule pois ottamaan... miksi pitäisikään, se näyttää hyvältä noinkin. ^^")

Tämän viikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa arki erilaisten opintojen kanssa.

Kiitos kaikille hyvästä seurasta.
♥ ♥ ♥

PS: Syksyllä on sentään odotettavissa jotain arjesta poikkeavaakin, nimittäin:

En malttaisi odottaa!! ♥

Kanon x2

2011-09-01T00:04:00.000+03:00

Ette uskoisikaan kuinka onnellinen olen tämän uutisen takia:

kanon x kanon tulee Suomeen!!!

7. marraskuuta, Tavastialla. Liput myynnissä ensi maanantaina (5. päivä) kello 9:00.

Ihana nähdä yksi viidesosa An Cafesta taas (ja Kanon Wakeshimakin on kyllä varmasti näkemisen arvoinen).

♥ ♥ ♥

PS: Olen tällä hetkellä hieman kiireinen kun kaksi koulua alkaa yhtä aikaa ja viikonloppuna on vielä vuorossa Tracon, mutta ei se mitään. Ensi viikolla taas rauhottuu kun elämä asettuu takaisin uomiinsa ja kerron sitten täälläkin lisää koulusta ja Traconista ja näin. ^^"

Daddy's Girl

2011-08-22T13:48:00.001+03:00

Katsoin tässä parin viime viikon aikana suht nopeaan tahtiin draaman It's Okay, Daddy's Girl. Tämän pariin minut houkutteli Super Juniorin Donghae, joka esittää tässä erästä sivuosaa.

Ensinnäkin, tässä draamassa on hyvin paljon erittäin ärsyttäviä hahmoja... Melkein lopetin jo keskenkin kun he alkoivat käydä liikaa hermoille... jos draamassa on noin 30 aika usein esillä olevaa hahmoa, niistä ehkä 5 oli siedettäviä. Se ei ole kovin hyvä suhde se... mutta ei se loppujen lopuksi mitään. Muutama näitä ärsyttäviä tasapainottava oikeasti mahtava hahmo auttoi paljon.

Draama on juonellisesti loppujen lopuksi melkein erinomainen. Se on aika realistinen (sillä tavalla kuin draamat nyt edes voivat olla) ja uskottava, ja juonenkehittely on suht sujuvaa. Myöskin erään hahmon suorastaan täydellistä hahmonkehittelyä ja kehitystä oli suorastaan ilo katsoa.

Tämän henkilön lisäksi suosikiseni nousi miespäähenkilö(?). Vahva ja viisas hyvän näyttelijän esittämänä, sellaista haluaisin nähdä enemmänkin draamoissa.

It's Okay Daddy's Girlin viimeinen jakso on ehkä parhaimpia mitä olen koskaan nähnyt. Sen suurempia paljastamatta, sen mahtavuus saa antamaan anteeksi kaikki ne puutteetkin mitä sarjalla oli. Se oli suorastaan täydellinen ja osoitti että draama todellakin oli hyvin uskottava. Jäi todella hyvä maku suuhun, mikä on harmikseni aika harvinaista varsinkin korealaisilla draamoilla... jotenkin se viimeinen jakso aina onnistuu lässähtämään ja sitten harmittaa.

Kaiken kaikkiaan siis tykkäsin ja en tykännyt... jotkut hahmot saivat minut hyvin usein hermoromahduksen partaalle, mutta toiset hahmot taas saivat rakastumaan itseensä... joten ehkä siinä jonkinlainen tasapaino saavutetaan ja jos jaksaa katsoa loppuun asti, on draama kokonaisuudessaan ihan katsottava.

Varoitan että ärsyttäviä hahmoja löytyy pilvin pimein, mutta jos sen luulee kestävänsä, kannattaa tämä katsoa... vaikkakin sitten sen täydellisen viimeisen jakson takia jos ei muuta. ^^

♥

PS: Pelkästään Donghaen takia ei ehkä kannata ruveta katsomaan. Häntä kyllä näkyy kaikissa jaksoissa paitsi ensimmäisessä, mutta aika vähän eikä hänellä ole mitään suuren suurta roolia. Hän kyllä tekee ihan kiitettävän suorituksen, että kyllä kelpaa katsoa, mutta jos ei muuten kiinnosta yhtään niin ehkä kannattaa jättää väliin. ^^"

Q10

2011-08-17T12:21:00.000+03:00

Sain jo kesäkuun puolella katsottua erään draaman, mutta meinasin kirjoittaa siitä vasta kun saisin toisenkin draaman päätökseen, mutta tämän toisen viimeinen jakso on kadonnut kuin tuhka tuuleen, joten se siitä sitten... etsin sen joskus, mutta nyt voisin sittenkin kertoa siitä ensimmäisestä draamasta.

Kyseessä on japanilainen Q10. Ryhdyin katsomaan tätä varmaankin suurimmaksi osaksi sen takia, että pääosaa esittää Satou Takeru... Olen hänet nähnyt aikaisemmin muutamassa draamassa ja sen lisäksi että hän on hyvä näyttelijä, suorastaan rakastan hänen tapaansa puhua... siis lähinnä lausua asioita. Se laiska r ja muutenkin ihanan rento lausumistyyli, mutta silti selkeä artikulaatio... ah, taivaan lahja japaninopiskelijalle, voisin kuunnella häntä ikuisuuden. Nimenomaan hänen takiaan pidän äärimmisen paljon japanin sanasta renraku... se saattaa hyvinkin olla lempi-sanani ja kämppikseni (/luokkatoverini) on kuullut tästä aiheesta monen monituista kertaa... saattaa jo alkaa kyllästyttämäänkin (gomen). x)

No mutta kuitenkin, itse draamaan. Tapahtumat sijoittuvat lukioon, jossa Fukai Heita (Satou) elää suhteellisen normaalia elämää. Eräänä päivänä hän löytää tyhjästä luokasta tytön, joka paljastuu robotiksi. Robotti nimetään Q10ksi (lausutaan kyuuto (kuulostaa samalta kuin "cute" lausuttuna japanilaisittain)) ja erilaiset seikkailut voivat alkaa. Kommelluksiakin draamassa on, mutta se keskittyy myös paljon elämän ja maailman pohtimiseen, välillä hyvinkin raikkaalla otteella.
Pidän myös siitä miten draama on kuvattu ja sen kauniista maisemista ja kuvista.

Robotti-tyttöä esittää AKB48:n Maeda Atsuko. Ei-kovin-ihmismäisen robotin esittämiseen ei hirveästi lahjoja tarvita, joten en osaa sen enempää sanoa hänen taidoistaan... ainakin hän osaa olla ihan kiitettävästi ilmeetön, mutta en tiedä onko se välttämättä hyvä asia...
Sivuhenkilöitä on taas liudan verran ja suurimmaksi osaksi he suoriutuvat rooleistaan erinomaisesti. Erityisesti pidin Yakushima Hirokon ja Renbutsu Misakon hahmoista ja suorituksista.

Ai niin! Pidän myös Q10:n lopputunnarista hurjan paljon. Kuunnelkaa, se on mahtava:

Takahashi Yu ~ Honto no kimochi

♥

PS: Kun etsin tuota kuvaa, tajusin että Q10 on myös joku Nivean vanha ryppyvoide... x) Tuskin tämä yhteys on kuitenkaan tarkoituksellista, jos sitä edes Japanissa on myyty.

Back to school... almost.

2011-08-15T15:21:00.000+03:00

Olen tässä miettinyt, että jos kerran opiskelujen takia minulla ei ole hirveästi mitään kirjoitettavaa, niin miksipä en sitten kertoisi siitä? Minulla kuitenkin sattuu niin onnellisesti että opiskelu jopa liittyy blogin aiheeseen. En tiedä kiinnostaako ketään, mutta jos ei, niin sitten ei... ei ole pakko lukea. ^^"

En edelleenkään halua jakaa mitään kovin henkilökohtaisia juttuja, mutta noh... kun tiedätte jo nimeni, mitä opiskelen ja missä, niin no... kai sitä voi koulusta taruilla enemmänkin.

Niin kuin vaikka siten että minulla on oikeasti ikävä kouluun. On ollut melkein koko kesän. Kun kevään kokeet olivat ohitse vähän toukokuun puolenvälin jälkeen, tuli ihmeellisen tyhjä olo kun ei yhtäkkiä tarvinnutkaan opiskella mitään (kertoo ehkä jotain meidän tahdista). Kävimme touko-kesäkuun vaihteessa Tukholmassa koulun kanssa. Se vähän auttoi tähän tekemisen puutteeseen ja rentoutumiseen. Aloitin myös kesätyöt (en kerro mitä) sen jälkeen, mutta siinä ei riitä tekemistä muuten kuin päivisin. Illat olivat ihan tyhjiä, ja kun oikeastaan kaikki sellaiset koulukaverit joiden kanssa olen eniten tekemisissä viettivät kesänsä muualla kuin Vaasassa, minulla oli todella tylsää.
Mutta vaikka tekemistä olisikin ollut enemmän, olisin silti kaivannut koulua. Minä ihan oikeasti pidän japanin opiskelusta. Se on kielenä kaunis ja juuri sopivan haasteellinen minun makuuni. Myös kulttuuri on kiehtonut jo kauan, joten minusta on kiva saada tietää siitäkin enemmän ja enemmän. Koulussa on hyvä yhteishenki (pienen koon vuoksi), joten siltäkin kannalta kouluun ei tarvitse pakottautua.
Tänä vuonna koulu alkaa meillä toisen vuoden opiskelijoilla 1. syyskuuta, enkä malttaisi odottaa sinne asti. Kesäloma oli siitä ehkä hyvä olla olemassa, ettei pää ihan räjähtänyt siitä pänttäämisen määrästä, mutta siltikin... koulua on ikävä, eikä muuten varmaan koskaan aikasemmin olekaan ollut (peruskoulussa en ajatellut asiasta puoleen enkä toiseen... ei minua haitannut olla koulussa, mutta ei haitannut olla olemattakaan). ^^"
Odotan muuten koulua senkin puolesta, että haluan nähdä uudet kouhait (nuoremmat oppilaat, ei mitään tekemistä iän kanssa, vain sillä on merkitystä koska on kyseisessä oppilaitoksessa (tai työpaikassa) aloittanut)... En kyllä edes tiedä koska heillä alkaa koulu. Kertooko joku?

Tänä syksynä minulla on myös toinen odottamisen arvoinen asia edessä... Aloitan nimittäin englannin opinnot myös Vaasan yliopistossa. Meinaan siis suorittaa kahta eri tutkintoa samaan aikaan. En tiedä vielä yhtään miten tämä tulee toimimaan käytännössä mutta ei se mitään... eiköhän se syksyn myötä selviä. ^^"
Hain yliopistoon melkeinpä yksinomaan sen takia, että pääsisin vaihtoon Japaniin. FKF:n kautta meillä ei sitä mahdollisuutta ole, joten vaihtoehdoiksi jäi itse-kustantaminen (en tule ikinä olemaan niin rikas enkä halua ottaa lainaa), apurahan/stipendin saaminen (näitä on muutamia... ei mahdotonta, mutta aika hankalaa, koska samoja rahoja hakevat niin monet muutkin) tai johonkin suomalaiseen yliopistoon/korkeakouluun hakeminen ja sitä kautta erikseen lähteminen. Itse kokeilin siis tätä jälkimmäistä.
Olen ylioppilaaksi päästyäni käynyt lähemmäksi kymmenessä pääsykokeessa, mutta missään ei ole tärpännyt ennen kuin nyt. Ensin FKF (se ei kyllä ollut "koe" mutta kuitenkin) viime vuonna ja sitten tänä kesänä Vaasan yliopisto.
Nyt kun olen yliopistossa kirjoilla (tai ainakin melkein olen, pystyn kirjoittautumaan vasta kuun lopussa), lopun pitäisi aikanaan onnistua helposti. En tiedä vielä, koska lähtisin... 2012 tai 2013 syksyllä... luultavasti jälkimmäinen mutta saa nähdä.
Niin muuten, kyllä minua englantikin kiinnostaa, en minä siellä pelkästään lusmuilla aio. Laitan kuitenkin vielä japanin ensisijalle ja otan yliopistolta kursseja sen mukaan miten ne sopivat aikatauluun. Haluan ainakin yhden kurssin ottaa mahdollisimman pian... nimittäin kiinan peruskurssin. ^^

En ole koskaan käynyt Japanissa mutta haluan sinne palavasti, myös pidemmäksi aikaa elämään kuin vain kuukaudeksi pariksi matkailemaan. Tässä suunnitelmassa ensimmäinen vaihe (yliopistoon pääseminen) suoritettu. Toinen vaihe (opiskelu, niin että he minut sinne suostuvat ylipäätään ottamaan) käynnistyköön!

♥

Two Years

2011-08-09T18:10:00.001+03:00

TERU ~「for you」

♥ ♥ ♥

Mr. Simple

2011-08-04T19:36:00.000+03:00

Säästän teidät siltä epämääräisyydeltä joka oli Super Juniorin viidennen albumin teaser-kuvat ja laitan vain albumin nimikkobiisin musiikkivideon ja siitä enemmän tai vähemmän onnistuneita screenshotteja... nauttikaa! Sanomattakin lienee selvää että minä rakastan sekä kappaletta että videota (ja albumi kokonaisuudessaankin on mahtava, kannattaa ehdottomasti kuunnella!). ♥

Mr. Simple

♥ ♥ ♥ ♥

勉強

2011-07-15T19:06:00.001+03:00

Nyt olisi luvassa jonkinlainen selittely-postaus... tajusin juuri miten äärimmäisen vähän olen kirjoittanut tänne yhtään mitään tämän vuoden aikana... lähinnä keikoista ja draamoista, eikä niillä kovin pitkälle pötkitä. Tämän hidastumisen voi huomata alkaneen noin vuosi sitten, viime vuoden elokuussa. Ja sillehän on ihan luonnollinen selityskin, nimittäin opiskelu. Kun olin töissä, minulla oli enemmän aikaa postailla turhistakin asioista ja myöskin enemmän rahaa tilailla uusia levyjä yms. Nyttemmin koulu vie paljon aikaa ja olen tänä vuonna tilannut vain kerran... sitäkään en ole täällä kyllä esitellyt, mutta saattaa kyllä jäädä kokonaan. ^^"

Mutta! Koska minun on pitänyt tehdä koulusta postaus jo suunnilleen siitä lähtien kun siellä aloitin, teen sen nyt. Tällä hetkellä olen kesälomalla, joka kestää vielä noin puolitoista kuukautta. Koulu alkaa tänä vuonna (toisen vuoden opiskelijoilla) syyskuun alussa.

Ei kovin hyvä kuva, mutta... kuva koulusta kuitenkin. Otettu viime syksynä, joskus lokakuun alussa ja oikeastaan ainoa esittämiskelpoinen niistä harvoista kouluun liittyvistä kuvista joita minulla on.

Niin, niille jotka eivät sitä kenties tiedä, opiskelen japanologiaa eli Japanin kieltä ja kulttuuria. Olen teknisesti Tukholman yliopiston kirjoilla, mutta käytännössä opetus tapahtuu Suomessa, tarkemmin sanottuna Vaasassa, Fria Kristliga Folkhögskolanin tiloissa. Opetus tapahtuu suurimmaksi osaksi suomeksi (ensimmäisen vuoden syksyllä on joitain luentoja ruotsiksi), mutta kokeet ovat ruotsiksi, tosin esim. essee-kysymyksiin saa vastata englanniksi. Ruotsia tarvitsee siis osata sen verran että ymmärtää mitä kysytään, mutta kokeissa saa olla mukana ruotsin sanakirja (ja englannin), eli jos sen peruskoulun oppimäärän verran ruotsia osaa, pärjää ihan hyvin.

Koulu kestää teoriassa kolme vuotta ja sillä saa kandidaatin tutkinnon. Tämä tietysti edellyttää että kaikki vaaditut kurssit suorittaa ajallaan ja tekee myös kandidaatintyön kun sen aika koittaa. Monet vanhemmat opiskelijat eivät edes ole tutkintoon asti tätä koulua käyneet (itseasiassa, kymeneen vuoteen ensimmäiset suomalaiset opiskeljiat valmistuivat viime syksynä... mutta tämä siis ei todellakaan johdu siitä ettei se olisi mahdollista tai että se olisi jotenkin kohtuuttoman vaikeaa, vaan useimmilla se on tietoinen päätös).

Tutkintoon vaaditaan viisi hyväksyttävästi suoritettua japanin-kurssia ja neljä vapaavalintaista reaalikurssia, joita tarjotaan vaihtelevia määriä pitkin vuotta. Suorittaa täytyy myös kandidaatti-kurssi ja tosiaan tehdä se kandidaatintyö. Siis ihan samanlaista kuin yliopistoissa muutenkin, paitsi että kursseissa ei ole hirveästi valinnanvaraa ja kielen kurssit pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä.
Itse olen tähän mennessä suorittanut kaksi kielen kurssia ja kolme reaalikurssia, vaihtelevin arvosanoin... mutta niitähän ei kukaan kysele jälkeenpäin. ;)
Arvosanoista sen verran että asteikko on A-F. A-E ovat hyväksyttyjä, verrattavissa Suomessa korkeamman asteen kouluissa käytössä olevaan 1-5 -asteikkoon. A on paras ja E huonoin. F ja Fx ovat hylättyjä... eroa näillä on kai lähinnä se että Fx ei ole ihan niin toivoton kuin F. <_<"

Käytännössä tunteja on ensimmäisenä ja toisena vuonna kahtena päivänä viikossa. Ensimmäisenä vuonna opetus tapahtuu iltapäivällä ja toisena vuonna aamupäivällä. Näiden kielten "teoria"tuntien lisäksi on kerran viikossa puheopetusta. Tuntien vähyys tarkoittaa sitä että kotona tapahtuvaa itseopiskelua on paljon. Jos ei viitsi panostaa, ei pärjää. Ensimmäisenä vuonna mentiin joka viikko uuteen oppikirjan kappaleeseen joten siinä oli se viikko aikaa oppia edellinen kappale, sen sanasto, kielioppi ja kanjit. Syksyllä oli vielä joka viikko pieni koe edellisen kappaleen asioista. Kokeista saatu arvosana vaikutti koko kurssin arvosanaan 10%. Keväällä näitä kokeita ei enää ollut, mikä oli ehkä vähän huonokin, koska ne motivoivat opiskelemaan pikkuhiljaa koko lukukauden aikana eikä ennen loppukoetta olisi välttämättä tullut ihan niin pahaa pänttäämis-paniikkia (vaikka tuli se kyllä syksylläkin...). Mutta kuitenkin. Ensimmäisenä vuonna käytetään Genki I ja II -kirjoja, todella hyviä, minä tykkäsin. Kanjeja tuli n. 15 kappaletta per viikko (toisena vuonna tahti kiihtyy). Hiraganat ja katakanat opeteltiin ensimmäisen noin kuukauden aikana suht nopeaan tahtiin.
Kielten kurssien lisäksi on tosiaan niitä reaalikurssejakin. Ensimmäisen vuoden syksyllä kuuluu ensimmäiseen kielten kurssiin integroituna pakollinen vähän sitä sun tätä käsittelevä reaalikurssi. Nämä luennot olivat suureksi osaksi ruotsiksi (ehkä pari englanniksi ja pari suomeksi). Jokaisen luennon jälkeen saatiin monivalintakyselylomake aiheeseen liittyen, mitkä piti palauttaa kurssin loppuun mennessä (kuitenkin mielellään mahdollisimman pian). Tästä kurssista oli myös loppukoe, joka käsitti muutaman sivun monivalintakysymyksiä, pitkiä sellaisia, joissa useampi kuin yksi vastaus saattoi olla oikein. Tämä reaalikurssi ja kielen loppukoe yhdessä muodostivat ensimmäisen kurssin loppuarvosanan, tosin kieltä painotettiin enemmän.
Tämän yhden pakollisen kurssin lisäksi järjestetään vuoden mittaan muutamia valinnaisia (kuitenkin pitää muistaa se että pakollisen lisäksi näitä täytyy suorittaa neljä kappaletta) vaihtelevilla aiheilla. Joka vuosi ei siis välttämättä tarjota samoja aiheita. Niitä sitten käydään sen mukaan mikä kiinnostaa ja mihin on itsellä aikaa.
Itse olen tosiaan suorittanut jo kolme vaaditusta neljästä, johtuen hyvästä tuurista arvosanojen kanssa. x) Kolmas tuli vähän kaupanpäälle... armopisteillä, en todellakaan suorittanut kurssia niin hyvin että olisin ansainnut päästä läpi, mutta menkööt sitten.
Ensimmäisen vuoden syksyllä suoritin kurssin "Kristinuskon vuosisata Japanissa". Aihe ei kiinostanut sitten pätkääkään, mutta suoritin kuitenkin koska "joskushan ne kurssit pitää kuitenkin suorittaa, miksei sitten heti". Pääsin läpi, onneksi. Keväällä kävin Japanin nyky-yhteiskuntaan liittyvän kurssin (en muista nimeä tarkaan, mutta ei sillä nyt niin väliä)... se oli jo mielenkiintoisempaa. Koe oli vaikeahko, varsinkin kun materiaalia olisi pitänyt lukea paljon että esseet pystyi kirjoittamaan mutta aika ei riittänyt koska kävin samaan aikaan toistakin reaalikurssia. Mutta pääsinpä silti läpi. Tämä toinen kurssi oli Japanin kirjallisuudenhistoria -kurssi. Paljon paljon asiaa ja paljon paljon materiaalia (=lukemista, niille joilla aikaa riitti) ja pieniä pakollisia tehtäviä ja kyselyitä kurssin aikana. Tentti oli vapaavalintaisen kirjan pohjalta tehty essee. Essee jäi melkein kirjoittamatta sillä valitsin epähuomiossa hyvin hankalan kirjan, mutta kirjoitinpahan sitten puuta heinää jonkun verran ja lähetin esseen opettajalle... ja pääsin kuin pääsinkin läpi, en olisi ikinä uskonut. :'D
Mutta, vaikka se nyt ehkä näiden puheiden perusteella siltä välillä kuulostaakin, ei tämä opiskelu nyt ihan lastenleikkiä kuitenkaan ole. Pitää olla oikeasti motivoitunut ja käyttää aikaa itseopiskeluun ja treenaamiseen. Työtä tämä koulu vaatii ja paljon. Mutta se on vain kivaa kun aihe on mieluinen ja siitä haluaa tietää koko ajan lisää. ^^

Jotta kaikki opiskelijat eivät tulisi ihan mökkihöperöiksi, meillä on myös oma ainejärjestö, VaJaA (Vaasan Japanologien Ainejärjestö), joka järjestää pitkin vuotta tapaamisia leffailtojen, bileiden, peli-iltojen yms yms muodossa. Näihin osallistumalla pääsee mahdollisesti myös tutustumaan vanhoihin opiskelijoihin joita ei välttämättä koulussa niin näe.

Kaiken kaikkiaan olen itse tykännyt olla täällä hurjan paljon! Japani kokonaisuudessaan kiinnostaa minua niin paljon että vähän tylsemmätkin reaalikurssit menee kyllä, ja niitähän voi käydä vaikkei läpi pääsisikään tai vaikka jättää kokonaan tenttimättä. :) Ja japani kielenäkin on hyvin mielenkiintoista ja siinä on minulle juuri sopivan verran haastetta. Ei tule tylsää. ^^ Myöskin opiskelukaverit ovat mukavia, senhän siitä saa kun on paljon samanhenkistä porukkaa samoissa pienissä piireissä. :D
Myöskin opettajat ovat mahtavia. Kielestä ja reaalikursseista vastaa nimeltämainitsematon (nimi selviää kyllä koulun nettisivuilta jos haluat tietää) suomalainen opettaja, joka on aivan mahtava. Hän saa melkein aiheen kuin aiheen mielenkiintoiseksi ja osaa opettaa erittäin hyvin. Puheopettajana toimii japanilainen nainen, joka on myöskin erittäin mukava.

Niin joo, puhetunneista sen verran, että siellä tosiaan harjoitellaan puhumista. Käydään läpi erilaisia tehtäviä ja puhutaan japania niin paljon kun pystytään... joskus saatamme myös askarrella tai leikkiä joitain (kieltä harjoittavia tietenkin) pelejä. Opettaja osaa myös englantia, jota hän käyttää aluksi jonkun verran että varmasti kaikki ymmärtää, mutta vaihtaa sitten vuoden kuluessa enemmän ja enemmän pelkästään japaniin. Tietenkin saa ja pitääkin kysyä jos ei ymmärrä niin hän sitten voi selittää uudestaan englanniksi.

Kaiken kaikkiaan meidän "yksikössämme" taitaa olla opiskelijoita noin 50 (en tiedä oikeasti yhtään, mutta jotain sinne päin). Viime vuoden syksyllä meitä aloitti vain 8 tai 9 (näinkin pieni määrä, mutta tuntuu että unohdan jonkun...), sitä edellisenä vuonna kai jotain 15sta pintaan. Kouluun haetaan lähettämällä motivaatiokirje (siis vapaamuotoinen hakemus jossa kerrot miksi olet koulusta kiinnostunut) sekä liitteinä mahdollisia todistuksia jo suoritetuista alkeiskursseista ja ylioppilastodistus/ammattikoulun päättötodistus suoraan FKF:lle. Lisätietoja täältä. Tämä on kyllä nyt vähän huono aika mainostaa kun tämän vuoden valinnat on kai jo tehty... mutta ensi vuonna sitten vaan hakemaan jos kiinnostaa! ^^

Tämä nyt oli tällainen aika asiapainotteinen postaus, mutta ehkä tästä on jollekulle jotain hyötyä... Saa kysyä ihan mitä vaan jos jotain jäi epäselväksi tai kiinostaa muuten vaan, vastaan mielelläni!! Niin, ja jos joku tätä lukeva aloittaa tänä vuonna FKF:llä, saa ilmoittautua! Olisi kiva tietää! :D

♥

We Are....?!!!!

2011-07-09T22:06:00.000+03:00

Viime maanantaina 4. heinäkuuta 2011 tapahtui jotain mitä olen odottanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti neljä vuotta...
Näin X Japanin livenä.
En vieläkään oikein usko, että se oikeasti tapahtui, siksi tämä postaus tulee vasta nyt. On hankalaa kirjoittaa jostain sellaisesta joka tuntuu vain hyvin todentuntuiselta unelta.

Kun melkeinpä tasan neljä vuotta sitten (kesällä 2007) rupesin kuuntelemaan X Japania, he olivat vielä hyvinkin hajonneita. Vielä saman vuoden puolella kuitenkin tuli ilmoitus että X Japan on palannut yhteen ja he julkaisivat I.V.:n. Siitä lähtien olen hyvin varovaisen toiveikkaasti ajatellut että mitäs jos joku päivä minäkin saan mahdollisuuden nähdä heidän esiintyvän... En kuitenkaan oikeasti uskonut sen päivän ikinä koittavan. Olin sellaisessa tilanteessa elämässäni, etten olisi voinut matkustaa Japaniin heitä katsomaan, eivätkä he mitenkään todennäköisesti onnistuisi ikinä järjestämään keikkaa missään muualla, puhumattakaan että se olisi tarpeeksi lähellä jotta minäkin voisin mennä. Seurasin murheellisena kun X Japan yritti monta kertaa järjestää keikan Pariisissa siinä kuitenkaan onnistumatta. Sitten viime kesänä kaikki kuitenkin muuttui. En tiedä mitä tapahtui, mutta X Japan pystyi kuin pystyikin vetämään hyvin onnistuneen kiertueen Pohjois-Amerikassa. Kaikki meni hyvin, keikkoja ei peruttu ja tulevaisuus alkoi näyttämään astetta valoisemmalta. Huhut Euroopan kiertueesta alkoivat kiertää ja seurasin uutisia hyvin tarkasti. En muista tarkkaa päivä koska sain tietää Euroopan kiertueen päivät, mutta joskus huhtikuun lopulla se oli... Lähetin listan päivämääristä ja paikoista eräälle Saksassa asuvalle ystävälleni ja hänen ensimmäinen reaktionsa taisi olla "We're going to Berlin!". Olin vieläkin korkeintaankin varovaisen toiveikas ja suostuin suunnitelmaan... hän osti liput molemmille ja siitä alkoi noin kahden kuukauden enemmän tai vähemmän hermostunut odotus. Totta puhuakseni, odotin koko ajan että kiertue tai vähintäänkin juurikin Berliinin keikka perutaan tai oikeastaan ihan mitä tahansa mikä pystyi menemään pieleen. Ostin lentoliput ja mietin että ainakin pääsen näkemään ystävääni (jota en ollut tavannut kolmeen vuoteen, ikävä oli jo kova) jos keikka perutaankin. Luulin jo että taas purkautuu joku tulivuori enkä pääse lähtemään ollenkaan tai että jos pääsen Saksaan asti, saan siellä ruoasta kuolemantaudin (tai ainakin niin pahan etten pääse keikalle)... maalailin siis piruja seinälle minkä kerkesin ja mitä lähemmäksi matka tuli, sitä enemmän muutuin hermoraunioksi.
2. päivä heinäkuuta lähdin kotoani Vaasasta aamulla kello 5:53 junalla kohti Tikkurilaa josta vaihdoin suoraan lentokentälle menevään bussiin. VR oli kerrankin ajoissa, ja olin lentokentällä reilut neljä tuntia ennen kuin lentoni lähtisi iltapäivällä kahden maissa (olin tarkoituksella varannut tarpeeksi aikaa... en aikonut jättää mitään sattuman varaan). No, hengailin kentällä kaikessa rauhassa, söin ja luin kirjaa. Sitten huomasin että lentoni olikin ensin kaksi tuntia ja sitten kolme tuntia myöhässä... kärsivällisyyteni alkoi loppumaan pikku hiljaa vaikka sainkin ostaa lentokentältä mitä halusin kymmenen euron (hurja summa...) arvosta lentoyhtiön piikkiin... Noh, pääsin lopulta matkaan odotettuani (puoliksi omasta syystäni) lentokentällä seitsemisen tuntia ja saavuin muuten onnellisesti Berliiniin kuuden maissa iltapäivällä paikallista aikaa. Olimme yötä ystäväni eräiden ystävien luona ja heiltä saimmekin pienimuotoisen kaupunki-kierroksen sunnuntaina (suureksi osaksi Sightseeing by Train, koska Berliinissä satoi välillä hyvinkin vuolaasti koko sen ajan kun siellä olin). Säästä huolimatta oli hyvin mielenkiintoista, kiitos heille siitä!
Maanantaina shoppailimme vähän (tai ystäväni shoppaili ja minä olin mukana... en ole mitenkään kova shoppailemaan muutenkaan ja silloin olin vielä sattuneesta syystä liian hermostunut ajattelemaan mitään muuta kuin tulevaa iltaa), kävimme kämpillä vielä syömässä ja vaihtamassa vaatteita ja suuntasimme kohti keikkapaikkaa.
Jonotimme aikamme (vieressämme muuten seisoi DJ Sisen... ehkä viimeinen henkilö jonka odotin näkeväni X:n keikalla Berliinissä xD) ja pääsimme onnellisesti sisälle... ja lähdimme uudestaan jonottamaan keikkakamaa. Ryysis oli kova, mutta onnistuimme lopulta saamaan tavaramme... minä paidan, hupparin ja valotikun. Tämän jälkeen asetuimme sopiville paikoille odottelemaan keikan alkua.
Odotus kesti ehkä noin 45 minuuttia... keikka taisi alkaa noin kymmenen minuuttia myöhässä, en ihan tarkkaan tiedä kun en silloin enää katsonut kelloa.

En osannut odottaa että ensimmäisenä lavalle ilmaantuisi Yoshiki (näin jälkeen päin ajateltuna se oli oikeastaan ainoa vaihtoehto...). Yhtäkkiä hän vain seisoi rumputuolinsa päällä täsmälleen sellaisena kuin olin hänet kuvitellutkin... Pitkä sininen takki auki, ilman paitaa, mustat kiiltävät housut. Täydellinen.
Häntä tuijotellessani ehtivät muutkin jäsenet ilmestyä lavalle yleisön kiljuessa kurkkujaan käheiksi. Oikeastaan kaikki näyttivät juurikin sellaisilta kuin tiesinkin heidän näyttävän... paitsi Pata, joka oli kasvattanut parran. :D
Ensimmäisenä soitettiin JADE. Olen laulanut tätä biisiä jo reilun vuoden (ainakin) joten olisin osannut sanat jos niitä ei olisi vaihdettu juuri ennen kiertuetta julkaistuun single-versioon... no, muutos ei ollut kovin iso joten pysyin silti ihan hyvin mukana. Toisin kävi seuraavan biisin kanssa. Se oli Rusty Nail, mutta englannin kielisenä versiona joten tipuin kärryistä heti kättelyssä... olenkohan koskaan kuullut sitä versiota... Mutta ei se toki meininkiä haitannut, hyräilin melodian mukana ja nautin menosta täysin rinnoin. Seuraavaksi kuultiin Silent Jealousy jonka piano-intro sai ihoni kananlihalle... sen kontrasti itse biisiin oli myös hyvin voimakas varsinkin livenä... yleisö tykkäsi. ^^ Tämän biisin jälkeen ihmettelin Yoshikin ja Sugizon katoamista lavalta, sillä välin kun Toshi, Pata ja Heath esittivät keskenään Drain:in. Biisi on yksi suosikeistani, eikä vähiten sen takia että se on itse asiassa hiden sanoittama ja säveltämä. Tämän biisin jälkeen nämä kolmekin katosivat mutta heidän tilalle tulikin vaatteita vaihtanut Sugizo, joka soitti äärimmäisen kauniin viulu-soolon... Hänen seurakseen saapui Yoshiki ja yhdessä he soittivat Kurenain intron (en ole koskaan kuullut mitään niin kaunista). Myös tästä kuultiin englannin kielinen versio joka haittasi allekirjoittaneen mukana-laulamista, mutta ei se mitään... ihana biisi joka tapauksessa.
Tämän jälkeen seurasi Yoshikin rumpu/piano -soolo.... käytännössä hän siis hakkasi rumpuja vähän aikaa (otan muuten takaisin sanani siitä että olen joskus sanonut ettei Yoshiki osaa soittaa rumpuja... hän on oikeasti aika mieletön ja oikeasti lahjakas), hyppäsi pianon ääreen jossa soitti muun muassa pätkän Für Eliseä, takaisin rumpujen ääreen, sitten taas pianon kimppuun ja niin edelleen.
Tätä seurasi I.V. Toshi ja Sugizo "opettivat" yleisöä laulamaan tietyt osat kertosäkeistöstä. Keikan ollessa jo näinkin pitkällä oli yllättävän vaikeaa laulaa "kauniisti" mutta ei se mitään... ääntä lähti ainakin.
Meidän laulaessa Yoshiki kierteli lavalla rauhattomana ja jossain vaiheessa ilmestyi myös ihan varoittamatta minunkin eteeni... olin lavan vasemmassa reunassa, suhteellisen lähellä lavaa ja olin itse asiassa ollut vain innoissani tähän asti, riehuen ja laulaen mukana sun muuta, mutta kun Yoshiki oli yhtäkkiä siinä vajaan viiden metrin päässä minusta, todellisuus iski minua suoraan kasvoihin, kovaa. Unohdin laulaa, enkä tajunnut mitään muuta kuin edessäni olevan Yoshikin... olimme maailmassa vain kahdestaan. Kyyneleet olivat olleen jo pariin otteeseen hyvin lähellä ja nytkin olin valmis purskahtamaan itkuun. Koko hetki kesti kuitenkin vain sekunnin tai kaksi ja kun Yoshiki oli taas vähän kauempana, pystyin hengittämään ja tajusin laulaa taas... ja huutaa kun pyydettiin. Kyyneleet unohtuivat.
Lopulta päästiin myös itse kappaleeseen. I.V.:n jälkeen kuultiin Born to Be Free... vaikka uusi onkin, olin tämän kuullut jo montakin kertaa joten mukana laulaminen onnistui. On muuten tosi hyvä kappale, suosittelen. :D
Varsinaisen liven viimeinen kappale oli mikäs muukaan kuin X. Kappale itsessään ei ole kovin pitkä mutta kun huutoa "We are X!!!" jatketaan monta monta minuuttia niin itse kullakin on ääni käheänä siinä vaiheessa, varsinkin kun ollaan ensin taisteltu kokonainen keikka.
Noh, encorea odoteltiin sitten ehkä... vartti? En osaa oikeastaan sanoa, en taaskaan katsonut kelloa. x') Sellainen normaali aika, ei yhtään sen pidempään kuin muillakaan keikoilla.
Encoren aluksi Yoshiki ja Toshi vetivät kahdestaan pienen pätkän Forever Loven alusta... kyyneleet eivät olleet taaskaan kaukana... kaunista kuin mikä.
Toisena tuli Endless Rain, ja ääneni murtui vihdoinkin. Tosin ei huutamisen paljoudesta vaan siitä että olin niin liikuttunut... Koko yleisö niin yhtenäisenä kuin vaan voi olla laulamassa kertosäkeistöä uudestaan ja uudestaan... Jäsenten ilmeet olivat näkemisen arvoiset. Kaiken tämän ajan jälkeen he tuntuvat silti olevan jotenkin yllättyneitä siitä että ulkomailla on faneja jotka osaavat jokaisen biisin sanat täydellisesti ulkoa ja laulavat mukana minkä kerkeävät. Onneksi en nähnyt pianoa soittavan Yoshikin kasvoja... hänen kyyneleensä olisivat saaneet minutkin itkemään.
Tämän tunteellisen biisin jälkeen seurasi lyhennetty versio Art of Lifesta. Parhaat osat ja niin edelleen... Yoshikin piano-soolo (a.k.a. Yoshiki tappelemassa pianon kanssa kymmenen minuuttia), pari kitarasooloa ja laulua. En varmaan koskaan saa mahdollisuutta kuulla biisiä kokonaisuudessaan, mutta olen hyyyvin iloinen siitä että sain kuulla edes tällaisen hieman lyhyemmän version.
Tämän jälkeen rupesi soimaan taustanauhana Forever Love (akustinen versio) ja jäsenet heittelivät lavalta tavaraa suurissa määrin, ainakin juomapulloja (joita lenteli muutenkin pitkin keikkaa). Bändi sanoi hyvästinsä, huudatti yleisöä vielä jonkun aikaa ja poistui sitten viimein lavalta.
Kun lähdimme, taustalla soi (englannin kielinen) Tears.

Jossain vaiheessa Yoshiki myös puhui jotain, kiitti meitä tulemisesta ja niin edelleen, pariinkiin otteeseen, en vain kuollaksenikaan muista missä välissä. Hän myös näki yleisössä jonkinmoisen kyltin jossa ilmeisesti sanottiin sen kantajalla olevan syntymäpäivän koska seuraavaksi Yoshiki jo soittikin pianollaan tuttua onnittelulaulua ja lauloimme kaikki yhdessä tälle tuntemattomalle fanille hyvät syntymäpäivät.
Muuten, Yoshikin englanti on vielä selkeämpää livenä kuin videolla, suorastaan yllätyin. Saan siitä helposti selvän muutenkin, mutta livenä se tuntui olevan todella hyvää... ja pari kertaa olin ihan varma että kuuntelin Miyavin puhumista, sen verran samanlainen aksentti heillä tietyissä sanoissa on. x)
Yoshiki muuten vaihtoi takkiaan ahkerasti keikan aikana (viisi erilaista), mutta vain ottaakseen sen pois aina parin minuutin päästä tai viimeistään istuessaan taas rumpujen taakse... eli siis suurimman osan ajasta hän oli kokonaan ilman paitaa. Ainakaan fanitytöt eivät tästä valittaneet. ;)

Olen ollut monella keikalla (kuten tuosta sivupalkista voi huomata), mutta tämä oli ehkä isoin. Väkeä oli kenties noin 3500, en tiedä tarkkaan. Se on enemmän kuin mihin olen tottunut, mutta ei liikaa kuitenkaan. Keikka oli siltikin hyvin intiimi ja ehkä enemmän kuin koskaan minusta tuntui että yleisö oli hyvin yhtenäinen. Millään muulla ei ollut väliä kuin bändillä ja sen musiikilla. Paikalla oli faneja ympäri maailmaa, ei pelkästään Saksasta.
X Japanilla itselläänkin tuntui olevan hyvin hauskaa ja he tuntuivat nauttivan keikasta täysin siemauksin. Kaipa he ottavat nyt kaiken mahdollisen irti kun siihen vielä pystyvät. Kiitos heille siitä.

Random-kertomus vielä loppuun:
Tapasin seuraavana päivänä lentokentällä japanilaisen tytön joka oli tullut Eurooppaan pelkästään katsomaan X Japania. Hän oli matkustanut koko kiertueen heidän mukanaan (ei kirjaimellisesti kuitenkaan); Lontoossa, Pariisissa, Utrechtissä ja Berliinissä. Hän oli saanut Sugizon plektran (tai kaksi) ja oli itse asiassa ollut Sugizon kanssa auttamassa raivaustöissä Touhokun alueella maaliskuisen maanjäristyksen jälkeen. Hänen kanssaan oli mielenkiintoista jutella vaikka oma japanini menikin ihan täysin lukkoon (onneksi hän osasi jonkun verran englantiakin)... x')
Niin, ja samalla lennolla Suomesta tuli kanssani useampia X-faneja ja paluulennolla heitä oli vielä enemmän. x) Suomi oli siis hyvin edustettuna. :D

T-paita ja valotikku.

Huppari.

Kaiken kaikkiaan ihan mieletön kokemus. Siinä sain toteutettua yhden unelmistani (ja vieläpä sellaisen jonka olin kuvitellut mahdottomaksi).

Hymyilen vieläkin onnellisena.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

No Other

2011-06-13T19:26:00.000+03:00

Niille jotka haluavat lukea suomalaisen fanin omakohtaisen kokemuksen viime perjantain SMTown -konsertista Pariisissa, menkää tänne. Eräs ystäväni oli tarpeeksi onnekas päästäkseen sinne mukaan. :D

♥

君は僕のeverything

2011-05-27T15:24:00.000+03:00

SHINee ~ Replay -君は僕のeverything- MV (Replay Japanese version)

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

PS: Kuvat saa isommiksi klikkaamalla. ;)

You're not doing it right

2011-05-24T21:36:00.000+03:00

D ei ole mitään lempibändejäni mutta tiesin heistä sen verran, että ihan mielenkiinnosta halusin heitä mennä katsomaan.
Bändi tuntui lämpenevän vasta loppua kohden kunnolla ja koska jälleen kerran omien aikataulujeni takia jouduin lähtemään jo ennen encorea, se ei ollut mikään mahtava juttu...
D:n kaikki jäsenet ovat kyllä kieltämättä lahjakkaita muusikoita, mutta siihen se ehkä jääkin. Heidän lavaesiintymisensä kokonaisuutta häiritsi Asagin (laulaja) jonkinlainen erilaisuus muihin jäseniin verrattuna eikä Asagi muutenkaan tehnyt minuun mitään hirveän hyvää vaikutusta. D:n kanssa hieman samantyylinen bändi on Versailles enkä voinut olla vertaamatta Asagia Kamijoon ja lopputulos ei todellakaan imarrellut Asagia.
Keikan parasta antia taisi loppujen lopuksi olla pieni instrumentaalinen osuus jonka aloitti rumpusoolo, jonka jälkeen kaksi kitaristia ja basisti liittyivät huudatukseen mukaan. Ilman Asagia bändin dynamiikka oli suhteellisen sujuvaa.
Mainitsin tuossa että D on täynnä lahjakkaita muusikoita mutta keikkapaikan (Gloria) vuoksi sekään ei päässyt oikeuksiinsa, sillä miksaus oli vähän mitä sattuu. Laulua hädin tuskin kuului basson alta, eikä kitarat pärjänneet hirveän paljon paremmin.
Propseja bändille kuitenkin siitä että he tuntuivat soittavan hirmuisen pitkään... kun keikkaa oli kulunut noin puolisentoista tuntia ja joudin lähtemään, he jakoivat menoa vielä ihan täysillä.
Kaiken kaikkiaan bändi itsessään oli hieman jähmeä... täytyy myöntää että petyin aika lailla.

Keikan järjestelyt taasen... olen täällä jo viime Tsukiconin aikaan valittanut JrockSuomen tapahtumienjärjestely-taidoista, mutta tämän kertainen oli viimeinen pisara.
Ensinnäkin itse keikkan ilmoitettiin olevan noin puoli tuntia myöhässä. Tämän lisäksi ovien aukaisua lykättiin ensin puolella tunnilla ja sitten jälleen toisella puolella tunnilla (siis tunti yhteensä). Nihkein yllätys tuli siinä vaiheessa kun bändi alkaa soittaa, mutta kaikki eivät olleet vielä päässeet sisään (minä mukaan luettuna)... Siinä vaiheessa ovella seisonut järjestyksenvalvojakin alkoi kirjaimellisesti huutamaan JrockSuomen edustajalle siitä kuinka naurettava koko tilanne oli. No, pääsin sitten yhden tai kahden biisin jälkeen itsekin sisälle, mutta olisi ehkä kannattanut yllä olevien syiden takia jäädä kokonaan menemättä...
JrockSuomesta vielä. Ymmärrän kyllä että joskus vain tapahtuu yllättäviä asioita joille ei voi mitään, mutta kun tämä ei todellakaan ollut se ensimmäinen kerta. Olen kokenut aika monta JrockSuomen järjestämää keikkaa ja tapahtumaa ja joka ikisessä on ollut jotain ongelmia. Koskaan ne eivät ole olleet ajoissa ja järjestelyt ovat muutenkin olleet ihan täysin pielessä. Yllättävät tilanteet ymmärrän, mutta JrockSuomi ei tunnut oppivan virheistään yhtään... itse asiassa järjestelyt tuntuvat menevän joka kerta huonompaan.
Sanon nyt ihan suoraan, että saa olla kyseessä aikamoisen tärkeä bändi (itselleni siis) ennen kuin minut seuraavan kerran nähdään lähelläkään mitään mikä koskee JrockSuomea.

Mutta noh... jos ei muuta, niin tiedän että D:n voi jättää ensi kerralla väliin ja näinpähän ainakin keikkaseurana ollutta ystävääni taas pitkästä aikaa.

♥

Golden Touch

2011-05-10T19:10:00.000+03:00

Sain pari päivää sitten päätökseen ihan uutukaisen korealaisen draaman Midas. Ainoa syy sille että alunperinkään ryhdyin draamaa katsomaan, oli se että siinä on yhdessä sivuosassa No Min Woo. Tiesin draamasta etukäteen oikeastaan vain sen että se liityy jotenkin liike-elämään ja sen kiemuroihin. Aihe ei sinänsä kiinostanut minua yhtään (eikä muuten kiinosta vieläkään) mutta koska siinä todella oli tuo yllä mainittu näyttelijä ja eräs sen promo-kuvista oli hyvin... mielenkiintoinen, päätin katsoa saako draama pidettyä minut otteessaan.

Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti. Draama oli alusta alkaen ihan katsottava mutta parani huomattavasti loppua kohden. Olen katsonut oman osani ihan oikeasti trillereiksikin laskettavista draamoista mutta tämä veti kyllä vertoja niillekin jännyydessään. Tämä oli oikeastaan paljon jännittävämpikin, koska juonenkäänteitä oli hankalampi ennustaa.
Midas on hyvä draama myös siinä suhteessa, että se piti minut pauloissaan ihan loppuun asti. Minua aidosti kiinnosti tietää miten henkilöille lopulta käy ja kuinka he selviävät draaman aikana kohtaamistaan tilanteista.

Midas on erinomaisesti käsikirjoitettu. Henkilöhahmot vaikuttavat realistisilta (vaikkakin välillä toivoisi ettei sellaisia ihmisiä oikeasti olisi olemassa) ja ne kehittyvät hyvin uskottavasti draaman aikana. Draaman teeman vuoksi minulta henkilökohtaisesti meni välillä monet keskustelut ihan ohi, kun en ymmärtänyt kuka tekee ja mitä, mutta siitä en syytä draamaa itsessään.
Draama tosiaan keksittyy liike-elämään ja rahaan, mutta henkilöhahmot ja heidän luonteensa peilaantuu taitavasti heidän suhteestaan rahaan ja sen tarkoitukseen.
Juonenkäänteitä oli vaikka muille jakaa, mutta ne olivat hyvin uskottavia ja kunnolla toteutettuja, niin että katsoja pysyi mukana välillä hyvinkin nopeatempoisessa rytmissä.

No Min Woo

Näyttely on lahjakasta. Kaikki suoriutuvat rooleistaan mallikaasti ja myös kehittyivät hahmojensa mukana. Ennustin myöskin muutaman ensimmäisen jakson katsottuani, että Midas olisi No Min Woon paras suoritus tähän mennessä (niistä mitä minä olen häneltä nähnyt, en ole nähnyt kaikkia hänen roolejaan) ja täytyy sanoa että olin oikeassa. Ainakin omasta mielestäni, mikä tietysti on hieman kyseenalaista, sillä olen äärimmäisen puolueellinen No Min Woon suhteen. Mutta ei se mitään, se mies on ihana, ja rakastuin häneen tämän draaman aikana vieläkin enemmän. ♥
Mutta vaikka et olisikaan No Min Woon fani, kannattaa tämä draama silti katsoa, se on hyvä. Ja tosiaan, se ettet tiedä mitään liike-elämästä ei haittaa yhtään, selvisinhän minäkin. ;)

Suosittelen ehdottoman lämpimästi!

Tämä oli se "mielenkiintoinen" promo-kuva jonka mainitsin... en tajunnut miten tämä liittyy liike-elämään ja eihän se liitykään, mutta draamaan se liittyy kyllä, tavallaan. Kuvassa muuten No Min Woo. ;)

♥ ♥ ♥

Challenge~

2011-05-06T12:02:00.001+03:00

Sainpas haasteen eräältä senpailtani tällaiseen kuvapostaukseen joten tässä tulee! Haaste on esitetty jo melkein kuukausi sitten mutta en huomannut sitä kuin vasta nyt. x')

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Tässä tarvittiin melkein ylemmän asteen matematiikkaa että sain oikean kuvan etsittyä mutta enköhän ole tyytyväinen lopputulokseen kuitenkin. ;D
Kuva on otettu silloin kun An Cafe oli Suomessa 2009 ja pitivät keikan lisäksi myös nimmaritilaisuuden. Itse en edes yrittänyt saada nimmareita, koska jono oli ihan liian pitkä jo siinä vaiheessa kun itse ehdin paikalle. Valitettavasti kaikki eivät kerenneet saada nimmariaan vaikka tilaisuutta pidennettiinkin vajaalla puolella tunnilla. Mutta itse seisoin hieman sivussa niin etten ollut kenenkään tiellä ja räpsin kuvia melkein koko tilaisuuden ajan (loppua kohden kamerasta loppui akku). Olin ihan tyytyväinen siihenkin, nimmarien menetys ei oikeastaan edes harmita. ^^

En haastakaan ketään tiettyä mutta ainakin kaikki "viralliset" lukijani saavat osallistua jos huvittaa (miinus Sanna tietenkin, kun häneltä tämä haaste alunperin tulikin). ;D

♥

いつまでもありがとう

2011-05-02T12:35:00.000+03:00

Jälleen yksi vuosi kulunut... 13 yhteensä. Mutta silti monet monet ihmiset ympäri maailmaa muistavat tätä mahtavaa ihmistä joka päivä. Kunhan vain yksi muistaa hänet ja pitää hänet ajatuksissaan, hän ei ikinä oikeasti kuole. Hide on saavuttanut oikean kuolemattomuuden.

Another year has passed... 13 in total. But still many many people all around the world remember this great person every day. Just as long as there's one person who remembers him and keeps him in their thoughts, he will never truly die. Hide has achieved true immortality.

Hideto Matsumoto

Forever Loved, Never Forgotten

Thank You

♥ ♥ ♥

Xclamation

2011-05-01T20:01:00.000+03:00

Parempi hieman myöhään kuin ei milloinkaan, joten vaikka kaikki tästä jo varmaan tietävätkin, olkaatten hyvät:

X Japan vetää siis kesä-heinäkuun vaihteessa muutaman keikan Euroopassa! En halua tätä vielä hirveästi hehkuttaa (taikauskoako? tai kenties varman päälle pelaamista...), mutta minulla on kyllä tiedossa lippu Berliinin keikalle 4. heinäkuuta. :DD En pysty oikeastaan sanoin kuvailemaan miten innoissani kuitenkin olen vaikka yritänkin itseäni hillitä parhaani mukaan. Jos mikään bändi on minulle yli muiden ja kaikki kaikessa, se on X Japan. <3 Jätän tämä ihkutuksen kuitenkin tähän ja ilmoittelen miten kävi sitten keikkapäivän jälkeen. ;D

♥ ♥

PS: Yoshiki ♥

Summary in English:
As everyone probably already knows, X Japan will hold a few shows in Europe this coming June and July! I'm trying not to get too excited about this in advance, but I do have a ticket ready for the show in Berlin, July 4th. :DD I'll definitely keep you posted on this matter. :)

世界は君を愛してる～

2011-04-15T00:53:00.000+03:00

Minä rakastan Miyavia.
Kunnioitan häntä niin monesta eri syystä ja niin monella eri tavalla että niitä on suorastaan mahdoton pukea sanoiksi. Enpä siis taida edes yrittää.

Kerron kuitenkin keskiviikkoisesta keikasta.

Ennen keskiviikkoa olin nähnyt Miyavin yhteensä neljä kertaa. Jokainen keikka on ollut mahtava omalla tavallaan enkä pysty niitä vertaamaan edes toisiinsa puhumattakaan muiden artistien keikoista. Miyavin keikat ovat aina tuntuneet siltä kuin pääsisi kotiin pitkästä aikaa ja näkisi kaivatun rakkaan ihmisen uudestaan.
Tämän kertainen ei ollut poikkeus.
Miyavi on minulle lähtökohtaisesti jo niin kokonaisvaltainen ja henkilökohtainen kokemus ja kun siihen lisätään hänen (omasta mielestäni) lähes paras tyylinsä tähän mennessä niin totaalinen sulaminen on taattu.
Keikka kesti yhteensä jopa hitusen yli kaksi tuntia ja sinä aikana sai kyllä riehua niin paljon kuin vaan halusi. Toisaalta, koska Miyavin lisäksi lavalla oli vain rumpali Bobo pienen rumpusettinsä kanssa, oli keikka hyvin intiimi.
Miyavi tuli lavalle ihan vaivihkaa ja minulta ainakin kesti hetki huomata että hän todella on jo siellä, eikä vain soittele jostain lavan takaa. Huudatus ja huutaminen alkoi jo ensimmäisestä biisistä, joka oli hyvinkin sopivasti (ja tietenkin) What's My Name?, eikä se huutaminen siihen jäänyt todellakaan.
Keikka oli pitkä settilistan pituuden vuoksi, mutta myös siksi, koska Miyavilla on tapana heruttaa kitarallaan aika paljon... ja myös jammailla ihan randomilla biisien välissä ja huudattaa yleisöä ihan vain huvinkin vuoksi.
Settilistasta noin puolet on uusimman albumin biisejä ja loput sitten vanhempia biisejä tai sitten ihan kokonaan uusia.
Ihan puhtaita energiankulutus-/riehumisbiisejä olivat Are you ready to rock?, Boom-hah-boom-hah-hah ja Ossan ossan ore nanbo. Kaikki kolme ovat aivan mahtavia livenä, juurikin tarkoitettuja artistin ja yleisön kanssakäymiseen.
Uudelta albumilta kuultiin tosiaan suhteellisen paljon biisejä, joista melkein kaikki lempparini (=koko albumi?) soitettiin. I love you, I love you, I love you and I hate you oli erityisen voimakas ja tunteikas biisi, samoin Universe. Torture, Shelter ja Chillin' Chillin' Money Blues ovat erinomaisia biisejä niin levyllä kuin livenäkin.
Olin kuullut huhuja että edellisenä iltana Ruotsissa olisi soitettu Itoshii hito ja olin varovaisen toiveikas että saisin itsekin sen kuulla. Siinä vaiheessa kun Miyavi kaivoi esiin akustisen kitaran, toiveeni kohosivat vielä hieman korkeammalle. Yhtäkkiä Miyavi kuitenkin teki jotain täysin odottamatonta: hän kommentoi jotain siihen suuntaan että hän tulee aina olemaan uskollinen juurilleen ja muistamaan mistä tulee ja sitten yllättäen kysyi "What do you guys want me to play?". Huutoäänestys alkoi ja vaikka myös Jibun Kakumeita toivottiin kovasti, Itoshii hito kuului kuitenkin päällimmäisenä ja Miyavi sen suostui soittamaan (kera kommentin "I don't know why this song is so popular..."). Parhaita hetkiä elämässäni, täytyy sanoa. ♥
Toinen akustinen biisi tuli ihan Miyavin puolesta ja se oli We love you. Tämäkin on yksi kauneimpia biisejä jonka tiedän... Yleisön kuorolaulua taisi Miyavi myös kuvata joten ehkä sitä jossain vaiheessa nähdään myös Miyavin Youtubessa.
Kolmas akustinen olikin taas huutoäänestys... tällä kertaa voitti Ashita genki ni naare. Ja kyllä, minä olen.**
Jossain vaiheessa What's My Name? tuli uudestaan, tosin biitti oli hieman jammaavampi. Molemmat todella hyviä versioita.
Keikalla soittettiin yhteensä neljä biisiä joiden nimiä en tiedä ja näistä yksi oli sellainen jonka tiedän olevan jonkun vanhemman biisin, en vain saa sen nimeä päähäni. Yhdestä Miyavi itsekin sanoi että se oli ihan uusi biisi, mutta olen melko varma että ne kaksi muutakin olivat uusia. Olen kuitenkin suhteellisen itsevarma kun puhutaan Miyavin biisien tunnistamisesta ja nämä kaksi eivät kuulostaneet yhtään tutuilta.
Viimeisenä soittettiin Futuristic Love, tosin astetta pidempänä versiona kuin levyllä... tämä versio kesti noin 20 minuuttia ja oli täyttä jammailua. Jatkoi siis hyvin keikan yleistunnelmaa.
Varsinaisen keikan loppuessa se oli jo kestänyt lähes kaksi tuntia joten mietin ihan tosissani tuleeko encorea ollenkaan. Lähdimme melkein jo poiskin (että olisimme ehtineet kiirehtimättä junaan), mutta onneksi emme koska kyllä, Miyavi soitti kuin soittikin vielä encoren.
Encoren ensimmäinen biisi oli Subarashiki kana kono sekai -What a Wonderful World-. Vanha kunnon suosikki. Toisena ja illan viimeisenä soittettiinkin sitten vähän uudempi suosikki eli Survive. Siihen oli hyvä lopettaa täydellinen ilta.

Keikka oli todellakin aivan mahtava kokonaisuudessaan, mutta yksi hetki ansaitsee ihan oman erityisen mainintansa. Hetken riehuttuamme Miyavi hyssytti yleisön ja kertoi Japanin tämän hetkisestä tilanteesta. Siellä sattuneesta tuhoisasta maanjäristyksestä ja tsunamista on nyt muutama päivä yli kuukausi aikaa ja vieläkin monet ihmiset kärsivät. He ovat menettäneet kotinsa ja läheisiään ja he tarvitsevat apua. Miyavi on koko kiertueen ajan ollut yhteistyössä kunkin maan Punaisen Ristin kanssa ja kerännyt rahaa katastrofin uhrien hyväksi. Käsittääkseni myös osa keikan kokonaistuotoista menee samaan tarkoitukseen.
Miyavi kertoi, kuinka tämä katastrofi oli tapahtunut ihan muutamaa päivää ennen kuin hänen piti lähteä tälle kiertueelle. Hän sanoi pohtineensa pitkään pitäisikö hänen lykätä kiertuettaan ja jäädä Japaniin auttamaan maamiehiään ja -naisiaan ja suojelemaan perhettään ja ystäviään. Mutta hän päätti kuitenkin lähteä. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä. Kenties joillekin Miyavin keikalla paidan ostaminen on ainoa tapa auttaa.
Tämän koskettavan puheenvuoron jälkeen pidimme yhdessä hetken hiljaisen hetken ja rukoilimme Japanin ja muiden maailmassa tapahtuvien vääryyksien ja katastrofien uhrien puolesta. Siinä on ilmassa aikamoinen tunnelataus kun täyteen pakattu Tavastia on ihan hiljaa, ajatuksissaan.
Itkin ensimmäistä kertaa keikalla.
Tämän niin kauniin ja koskettavan hetken kruunasi vielä kauniimpi ja koskettavampi kappale Gravity. ♥

Kun Miyavi tuli ensin lavalla, katsoin että hän näytti aika väsyneeltä. Eikä ihmekään: keskiviikon keikka oli viimeinen kuuden keikan putkessa ilman välipäiviä. Mutta kun keikka eteni ja Miyavikin pääsi yleisön energiaan mukaan, sieltä kuoriutui se sama olento kuin silloin muutama vuosi sitten kun hänet ensimmäisen kerran näin. Kyllä, hän on vieläkin aivan ilmiömäinen kitaristi.
Jos nyt ihan puhtaasti ulkonäöstä puhutaan, Miyavi näytti aikuistuneen jälleen hieman. Mutta mitä voikaan olettaa kahden lapsen isältä. Toisaalta hän myös näytti aivan yhtä kauniilta kuin aina ennenkin, hieman hienostuneemmalla (paremman sanan puutteessa) tavalla vain.
Joka tapauksessa se ihminen on kaunis niin sisältä kuin ulkoakin. ♥

Ostin keikalta paidan, mutta laitan siitä kuvaa joskus myöhemmin, nyt en jaksa vaivautua.

Settilista vielä tässä, järjestyksestä ei mitään hajua (paitsi ensimmäinen, viimeinen ja encore):
What's My Name? x2
Chillin' Chillin' Money Blues
I love you, I love you, I love you and I hate you
Gravity
Torture
Are you ready to rock?
Boom-hah-boom-hah-hah
Shelter
Universe
Ossan ossan ore nanbo
Itoshii hito
We love you
Ashita genki ni naare
Futuristic Love
+ yksi biisi jonka nimeä en muista ja kolme uutta biisiä
encore:
Subarashiki kana kono sekai -What a Wonderful World-
Survive

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

PS: Jos satuit olemaan keikalla ja tulee mieleen jotain lisättävää, ole hyvä vain! Haluan mielelläni tietää. ^^"
PPS: 世界は君を愛してる～ = Sekai wa kimi wo aishiteru = Maailma rakastaa sinua. Siteeraus suoraan We love you -kappaleesta.

**Biisin nimi tarkoittaa "toivottavasti olet onnellinen/energinen/hyvinvoiva huomenna", tai jotain sinne päin. ;)

Questionnaire

2011-03-19T15:47:00.000+02:00

Nyt tuleekin sitten häpeämätöntä mainostusta, mutta sentään ystävän puolesta eikä ihan itselleni vain... ;)

Ystäväni opiskelee kulttuurituottamista ammattikorkeakoulussa ja tarvitsee nyt jokaisen Aasia-fanin apua tutkimuksen tekemisessä. Kyselyyn vastaaminen kestää vain muutaman minuutin. Kysymykset ovat englanniksi, mutta jos osaat vähänkin englantia, ei niiden ymmärtämisessä pitäisi olla suurempia ongelmia. Joihinkin kysymyksiin saa vastata omin sanoin jolloin voi vastata myös suomeksi jos näin haluaa.
Vastaamisaikaa on 8.4. (perjantai) asti.

Kyselyyn pääsee tästä!

Iso kiitos kaikille vaivautuneille!

My friend studies Cultural Production and needs every Asia-fan out there to help her with a study. Answering will only take you a few minutes.
The questionnaire will close on April 8th (Friday).

Click here to start!

Thank you so much for answering!

♥

Hope For Japan

2011-03-18T19:54:00.000+02:00

kuva

Tehkää mitä voitte, kaikki pienikin apu on tarpeen. Voit lahjoittaa vaikkapa Punaiselle Ristille, joka on aloittanut keräykset Japanin maanjäristyksen ja tsunamin aiheuttamien tuhojen korjaamiseksi. Pienikään summa ei ole liian vähän.
Myös esimerkiksi Miyavin tulevalla keikalla Suomessa voi lahjoittaa keikkapaikalla oleviin lippaisiin. Tuotto menee suoraan ja lyhentämättä Japaniin.

Do what you can, even the smallest amount will help. You can, for example, donate to your local Red Cross. Nothing is too little.
Miyavi and his staff will also accept donations at his live shows during this on-going tour. Those donations will go fully and straight to Japan.

Japani on antanut meille paljon ainakin henkilökohtaisella tasolla. Nyt on aika antaa takaisin.

Japan has given us a lot on at least a personal level. Now is our time to give back.

♥

Now Go

2011-03-12T22:26:00.000+02:00

Näinpähän sitten Girugameshin livenä tiistaina.

Keikka oli kaikin puolin hyvä. Girut osaavat olla rennosti lavalla ja heidän musiikkinsa on juuri täydellistä livenä esitettäväksi (vaikka se toki on hyvää myös levyllä). Kuitenkin täytyy myöntää ettei keikka saanut minussa aikaan läheskään samaa vaikutusta kuin pari edellistä (Mucc ja Despa). Toisaalta, tiedän sen johtuvan puhtaasti siitä että olen äärimmäisen puolueellinen ja henkilökohtaisesti hyvin (ja enemmän kuin Giruihin) sidoksissa Muccuun ja erityisesti Despaan, joten sitä vertailua on melkoisen turha tehdäkään.
En muista parin vuoden takaisesta Girujen keikasta hirveästi mitään (olen siitä täällä kuitenkin kirjoittanut), joten en näitä nyt voi hirvesti vertailla (paitsi että silloin settilistalla oli paljon Music-albumin kappaleita, ja pidän edelleen siitä albumista eniten).

Edellisestä keikasta oli tosiaan se melkein kaksi vuotta ja kyllä Giruja ehti tulla ikäväkin tässä ajassa. Olivat he todellakin vieläkin hyviä livenä, siitä ei pääse mihinkään. Keikka itsessään oli vain suhteellisen lyhyt... minkä olettaisin johtuvan balladien puutteesta varsinaisen liven aikana. Itse live kesti noin tunnin (vähän yli) ja siihen sitten ehkä vartin kestänyt (kolme kappaletta) encore. Eipä se lyhyys keikan laatua huonontanut kuitenkaan.
Settilistassa oli sekaisin kappaleita NOW- ja GO-albumeilta, ainakin sen verran kuin itse tunnistin. En kuitenkaan saanut kuin parin kappaleen nimet päähäni joten en tällä kertaa laita settilistaa. Encoressa oli tosiaan kolme kappaletta, kaikki vanhoja suosikkeja: Break Down, evolution ja Kowareteiku Sekai. Viimeinen oli kyllä aikamoinen kokemus... Satoshilla on todella hyvä ääni ja kun hän siellä lauloi himmeiden valojen keskellä hiljaisen taustasoiton kanssa, jätti se kyllä kauniin kuvan mieleen päällimmäiseksi. Yllättävä valinta viimeiseksi kappaleeksi kuitenkin, kun yleensä viimeisenä tulee joku jonka mukana voi riehua niin paljon kuin huvittaa että saa viimeisetkin energiat kulutettua, mutta meni se noinkin. Ainakin pystyi rauhottumaan.

Jäsenet... no, samanlaisia hassuttelijoita kuin ennenkin. Tällä keikalla näin kyllä lavalle vielä vähemmän kuin yleensä koska saavuimme paikalle suhteellisen myöhään ja jouduimme pitkien "nyökyttelenpä tässä nyt mukana ja ehkä nostan kättä välillä ylös" -poikien taakse = minä en näe mitään. x') Keikkaseuralaiseni kuitenkin kommentoivat että rumpali Ryo oli tavalleen uskollisena virnuillut rumpujensa takana koko keikan. Nii näytti kuulemma apinalta (parhaalla mahdollisella tavalla x) ) ja näin itsekin että Satoshi oli jälleen kerran juurikin erittäin hyvännäköisenä liikeellä. Shuusta en osaa sanoa mitään... paitsi että hänellä on hyvin macho aura. Se on hyvä vain... ;)

Vaikkei keikka nyt jättänytkään mitään näppäimistönhakkaamisfiilistä (Giruilla ei muuten koskaan ole sellaista vaikutusta minuun vaikka reaktioni onkin yleensä "woooooow~" kun kuulen heiltä uutta materiaalia), ei se siis todellakaan ollut huono millään muotoa. Ja kun Girut tulevat tänne seuraavan kerran, menen ehdottomasti katsomaan. Menkää tekin, Girut ovat livenä kyllä todellakin sen arvoisia. :D

♥

太完美

2011-02-21T14:01:00.001+02:00

En tiedä teistä mutta minä ainakin olen odottanut Super Junior M:n comebackia kuin kuuta nousevaa. Kaikista SuJun alaryhmistä SJM on ehdoton suosikkini. Tähän ryhmään on valikoitu tasaväkinen joukko lahjakkaita laulajia ja tanssijoita ja he ovat suorastaan täydellinen yhdistelmä kaikkea sitä mitä poikabändi tarvitseekin.
Han Gengin lähdettyä alkoi kiertämään huhuja (ja kenties toiveitakin) että SJM:n liitettäisiin yksi tai useampi uusi jäsen. Tässä pari viikkoa sitten nämä huhut vahvistettiin ja kerrottiin että uudet jäsenet olisivat Eunhyuk ja Sungmin. Olin koko ajan ollut sitä mieltä, että jos bändiin on joku pakko lisätä (mielestäni ei välttämätöntä), sen täytyisi olla Sungmin. Hän on ihan liian aliarvostettu siihen nähden kuinka lahjakas hän on. Eunhyukin tiesin olevan lahjakas omalla tavallaan, joten arvelin ettei hänkään mikään huono valinta olisi.

Tämä video osoittaa pienetkin huoleni Eunhyukin kohdalta turhiksi. Hän sopii porukkaan kuin nenä päähän ja täydentää hyvin jo ennestään toimivaa kokonaisuutta. Dance break ja rap-osuus toivat juuri sopivasti hänen vahvat puolensa esile.
Sungmin ei päässyt ihan niin paljon esille kuin olisin toivonut mutta ei se mitään... ^^"
Kyuhyun ja Zhou Mi varastivat kyllä kaiken huomioni ensimmäistä kertaa videota katsoessani. Tuntui siltä, että Kyuhyun suorastaan laulaa melkein koko kappaleen (ja missä vaiheessa hän on muka oppinut tanssimaan??). Zhou Mi taas... hänellä on niin paljon huomaamatonta karismaa ettei häntä voi olla ihailematta.
Ilokseni myöskään Henryä ei työnnetty taka-alalle vaan hän sai olla monelaisessa mukana.
Pidän biisin koreografiasta. Se on mukavan yksinkertainen toistuvine osineen, mutta ei liian yksinkertainen ollakseen tylsä.
Biisi itsessään... saman oloinen kuin koreografiakin. Se on juuri sopivan catchy (eli jää soimaan päähän jo ensimmäisenkin kuuntelukerran jälkeen), että tekee mieli kuunnella monta kertaa uudestaankin.
太完美 (Tai WanMei) ei ole yhtä hyvä kuin Super Girl, mutta mikä olisikaan (ja miksi pitäisi edes verrata). Se on aivan riittävän hyvä ja minä ainakin rakastuin kertaheitolla. ^^

♥ ♥ ♥

PS: Kappaleen nimi 太完美 (lausutaan tai wan mei + toonit, joista minulla ei ole mitään tietoa) tarkoittaa ilmeisesti "too perfect" (liian täydellinen). Jotenkin hyvin osuva nimi, vaikkei sen kenties olekaan tarkoitus viitata bändiin itseensä. ;)

PSS: Ai niin... ainoa asia josta en oikeastaan pidä yhtään, on biisin konsepti vaatteiden osalta. Tai muuten menee kyllä oikein hyvin, mutta kenen fiksu idea oli laittaa heille päähän karvalakkeja...? <__<" Mutta senkin kestää kun he näyttävät muuten niin hyvältä... ;)

Secret gumiho stayed out all night

2011-02-07T22:42:00.002+02:00

Nyt olisi taas vuorossa vähän juttua erinäisistä draamoista. On siitä jo jonkin aikaa kun nämä sain katsottua, mutta ei se mitään. ^^"

Mary stayed out all night / Marry me Mary!

Tämän valitsin katsottavakseni puhtaasti koska siinä komeilee Kim Jae Wook. Häntä en voi koskaan katsella liikaa ja koska hän on hyvä näyttelijä (ja paljon muuta), minä olen myytyä naista. Tässä draamassa sattuu olemaan myös Jang Geun Suk (aikaisemmin häneen tykästyin You're Beautifulissa) joten laatu taisi olla taattu, ainakin tämän katsojan silmissä.

Juoni tuntui olevan perus-kauraa, mutta kun mukaa lisättiin Jae Wook puhumassa japania (ja soittamassa kitaraa, koska hän ei ole täydellinen jo muutenkin), muutama äkillinen ja hyvin yllättävä juonenkäänne ja kaikkien erinomaiset näyttelijäsuoritukset, oli laatu paljon parempi kuin mitä osasin odottaa (ja odotukseni olivat korkealla). Ehkä olen hieman puolueellinen päänäyttelijöiden takia, mutta minuun tämä draama kyllä iski todella kovaa. Suosittelen! :D

My girlfriend is a Gumiho / My girlfriend is a nine-tailed fox

Olin kuullut tästä draamasta paljon hyvää, joten päätin itsekin kokeilla. Päätökseen tosin vaikutti voimakkaasti No Min Woon osallistuminen...

Meinasin ensimmäisen jakson jälkeen jättää tämän kesken sillä naispäähenkilön käytös ja persoonallisuus ärsytti minua vähän liikaakin, mutta onneksi annoin draamalle toisen mahdollisuuden. Lopulta opin ymmärtämään myös naispäähenkilön motiiveja (ja hänen käytöksensä myös pehmenee draaman kuluessa).

Tämä draama on kaikin puolin erinomainen; ei ihme että se on saanut paljon kehuja. Tuntuu että sanon kaikista draamoista samaa, mutta juoni oli tässäkin virkistävällä tavalla erilainen (toisaalta, onko kaikkien juonien edes mahdollista olla erilaisia? mutta ehkä minä satun katsomaan vain niitä hyviä draamoja ;) ).
Suosittelen, vaikka sitten pelkästään No Min Woon henkeäsalpaavan ulkonäön takia... minä jo luulin että hän näytti Pastassa hyvältä... #__#"

Secret Garden

Tämä oli toinen kauden suosikkidraamoista jonka satuin myös minä katsomaan. Tässä ei tainnutkaan olla yhtään näyttelijää jonka olisin tuntenut entuudestaan... harvinaista. ^^"

Rakastuin tähän heti ensimmäisestä jaksosta lähtien sillä kahden päänäyttelijän välinen kemia on suorastaan käsinkosketeltavaa. Yleensä olen aina "sen toisen miehen" kannalla (että naispäähenkilö päätyisi mielummin yhteen toisen hänen huomiostaan taistelevan miehen eikä sen päähenkilön kanssa), mutta tällä kertaa en voinut olla kannustamatta tätä "pääparia".

Lähtökohta on sama kuin niin monessa muussakin draamassa (rikas mies - varaton nainen), mutta mielenkiintoisella (ja hyvin toteutetulla) tavalla tähänkin saadaan kiinnostavia juonenkäänteitä.
Kaikki näyttelijät suorittavat työnsä hyvin vaivattomasti ja sitä on suorastaan ilo katsella.
Ehdottomasti suosittelen todella paljon. ^^

♥ ♥

PS: Kaikki kuvat nyysitty googlen kuvahausta... copyrightit kenelle sitten ikinä kuuluvatkaan. ^^

Vampire Saga

2011-01-27T19:23:00.001+02:00

Koska tämä vuosi ei alkanut tarpeeksi hyvin keikkojen kannalta, on niitä ilmoitettu vielä lisää! Tai no, yksi vain, mutta kuitenkin. ^^"

Kyseessä on siis D, joka tulee Helsingin Glorialle 22. toukokuuta! Lisätietoja löytyy JRockSuomen keikalle omistetulta sivulta täältä.
Liput tulevat myyntiin ensi viikon maanantaina 31. tammikuuta Tiketissä.

Minä ainakin olen innoissani menossa heitä katsomaan, löytyykö lukijoistani muita?

♥

I'm so High

2011-01-22T19:27:00.001+02:00

Koska Big Bangin comebackia ei vieläkään kuulu, fanien pitää tyytyä vain jäsenien soolo/duo -viritelmiin. Tai ei sitä oikein tyytymiseksi voi kutsua kun kaikilla jäsenillä on karismaa ja lahjakkuutta vaikka muille jakaa... ilollahan heitä katselee, koko bändinä tai yksistään.

Viime kesän tienoilla Taeyang julkaisi omia soolokappaleitaan ja vielä aikaisemmin oli ollut G-Dragonin vuoro. Nyt loppuvuodesta G-Dragon ja TOP tulivat takaisin duona ja ottivat kaikki lavat haltuunsa.
Heistä näkee että he aidosti nauttivat lavalla olosta ja esiintymisestä... tätä lisää, kiitos. ^^

GD&TOP ~ HIGH HIGH

GD&TOP ~ KNOCK OUT

GD&TOP live

Noiden kahden jälkeen oli nyt alkuvuodesta vuorossa sitten Seungri.

Seungri ~ What Can I Do?

Seungri ~ V.V.I.P.

Itsestäni ainakin tuntuu nyt, että pystyn arvostamaan heidän (kenties joskus hamassa tulevaisuudessa mahdollista) comebackiään paremmin kun olen nähnyt heidän lahjakkuutensa erikseen. Mitä muuta näin monesta mahtavasta ihmisestä voi tulla yhdistettynä kuin jotain sanoinkuvaamattoman hienoa?
Sitä odotellessa nautitaan näistä. ^^

♥ ♥

Dear 382

2011-01-19T11:51:00.000+02:00

Haluan tuoda tämän videon teidänkin tietoisuuteenne koska... se on mahtava. Se on täydellinen läpileikkaus Miyaviin ja hänen uraansa. Siitä näkee helposti kuinka paljon hän onkaan kehittynyt uransa aikana.
Vaikka et olisikaan Miyavin fani, tämä video kannattaa silti katsoa. Hän on yksi kauneimpia olentoja tässä maailmassa... ei ole pakko pitää hänen musiikistaan, mutta henkilönä häntä ei voi kiistää.

♥ ♥ ♥

PS: En siis ole tätä itse tehnyt, todellakaan. Törmäsin tähän vain Twitterissä.

Delicious Dream

2011-01-18T23:16:00.002+02:00

Vaikka Helsingin kadut olivatkin maanantaina hyvinkin vaaralliset liukkautensa takia, se ei estänyt meitä luistelemasta (luisumasta) Nosturille ja katsomaan Muccua.

Tämä oli toinen kerta kun pääsin katsomaan heitä livenä joten odotukset olivat odotetun korkealla. En todellakaan joutunut pettymään.

Mucc suorastaan huokuu kokemusta ja keikka hoidettiin sen tuomalla itsevarmuudella ja rentoudella, unohtamatta kuitenkaan yleisön viihdyttämistä ja kaikkensa antamista.

Tatsurou on heruttamisen mestari ja lukeutuu ryhmään "äärimmäisen viihdyttävät artistit". Hän pystyy riehumaan ympäri lavaa ihan sekopäisenä, tarjoten itseään yleisön lääpittäväksi ja kiipeillen sivukajarien päälle, heitellen toisten plektroja yleisöön ja vain juoksentelemaan ja hyppimään hyvin apinamaisesti ympäri lavaa. Heti seuraavassa hetkessä hän kuitenkin pystyy rauhottumaan ihmispatsaaksi keskelle lavaa ja esittämään jotain niinkin täydellisen lumoavaa kuin I am computer oli livenä. Tatsurou seisomassa lähes liikkumatta antaen mahtavan äänensä tehdä kaiken työn ja kontrastina hänen ympärillään riehuvat Yukke ja Miya... ei sitä riitä sanat kuvailemaan. Pidin kappaleesta jo valmiiksi mutta live sai minut rakastumaan, ehdottomasti.
Hyvänä kakkosena tuli 堕落 (daraku) ja sen hyvin... sensuelli esitys... ei siitä kuitenkaan sen enempää. ;)
Siitä miehestä ei kyllä helpolla saa tarpeekseen. Hän on omalla erikoisella tavallaan äärimmäisen kaunis olento. ♥

Muut jäsenet eivät suinkaan jää vokalistista jälkeen vaan tuovat lavalle oman täydellisen lisänsä.
Olen ehkä joskus aikaisemminkin maininnut kitaristit ja heidän mahtavat maneerinsa, jotka helposti ilmenevät varsinkin sooloja soittettaessa. Vaikka Miya varmasti viihdearvon vuoksi liioitteleekin maneerejaan, hänellä on kyllä ehdottomasti liioittelemattakin viihdyttävimmät maneerit ikinä. Se naaman vääntely ja kitaran kanssa riehuminen on todistettava itse, ei sitä pysty kunnolla edes kuvailemaan. x) Taitoja mieheltä ei kyllä puutu pätkääkään ja hänen soittoaan on aina ilo kuunnella.

Keikalla tuli mieleen, että onko hymyily joku basistien "ammattitauti", koska Yukke hymyili lähes koko ajan samallalailla kuin Zero... Vai onkohan se vain joku basisteille yleinen maneeri? Eipä sillä, että minä siitä valittaisin... En nimittäin valita yhtään pätkää. Zero ja Yukke ovat molemmat hyvin... vangitsevia kun he hymyilevät sitä lempeää hymyään. ♥
Olen viime aikoina syystä tai toisesta oppinut kuuntelemaan bassoa selkeämmin, eikä Yukken taidot jääneet tälläkään kertaa huomaamatta. Kyllä se mies bassoa osaa soittaa, siitä ei ole kysymystäkään. ^^

Satochi... rumpalit jäävät aina hieman taka-alalle, mutta en voinut olla hymyilemättä kun aina välillä näin hänen hakkaavan rumpujaan kuin viimeistä päivää. x) Minulla riittää loppumaton määrä kunnioitusta kaikille rumpaleille kahdesta syystä: en ensinnäkään itse pysty soittamaan rumpuja vähääkään, koska kordinaatiokykyni ei siihen riitä ja toisekseen kokonaisen keikan jaksaminen biiseistä riippumatta, mutta varsinkin jos ne ovat kovatempoisia, täytyy vaatia aikamoista staminaa...

Välispiikkejä ei hirveästi kuultu... muutama huudattaminen siellä täällä ja pari sanaa suomeksi (luntattuna isolta A4-paperilta). Tatsurou onnistui kuitenkin tekemään minuun vaikutukseen lanseeraamalla aikaisemmilla (minun näkemilläni) keikoilla ennen kuulumattoman sanan. Ensin hän huudatti meitä vain sanomalla "Helsinki" mutta pienen tauon jälkeen hän lisäsi "tanssitaan!". :o Se tuli vielä niin virheettömästi että minä ainakin olin hyvin vaikuttunut. :DD Illan aikana kuultiin myös toinen vähän harvinaisempi käsky, nimittäin "hyppikää!".
Vaikka "kiitos" ei ole mikään maailman vaikein sana lausua, yleensä siitä kuitenkin kuuluu läpi puhujan olemattomat suomen kielen -taidot. Tatsu kuitenkin onnistui sanomaan sen useampaankin otteeseen aivan täydellisesti. Kieltämättä Mucc on käynyt Suomessa jo useamman kerran, joten on hänellä ollut mahdollisuuksia harjoitellakin.

Settilistasta sen verran, että... Keikalla tunnistin kyllä melkein kaikki biisit, mutta en saanut niiden nimiä päähäni. Suurin osa oli kuitenkin Karmalta (uusin albumi), joten niitä sain ainakin jäljitettyä keikan jälkeen.
Siinä vaiheessa kun Tatsu rupesi heiluttelemaan huuliharppuaan, tiesin mitä oli seuraavaksi tulossa ja innostuin jo valmiiksi. Fuzzhan sieltä tulikin ja ah... se kappale on kyllä niiiiiiin hyvä livenä. ♥ Toinen kestosuosikki oli Ageha, joka sekin sai räjähtävät suosionosoitukset. Olen muistelevani, että myös 謡声 (ウタゴエ) (utagoe) olisi soitettu, mutta ihan satavarma en tästä ole... Ainoa joka toivomistani kappaleista jäi puuttumaan oli Libra, mutta kenties sekin soitettiin encoressa (jota en itse ehtinyt näkemään aikataulumme niukkuuden vuoksi).
Laitan tähän vielä listaa biiseistä joista olen varma, että ne soitettiin. Tässä ei siis ole koko settilista, eikä se ole järjestyksessä ollenkaan (paitsi kaksi ensimmäistä)

Chemical parade

Falling down

Chemical parade blueday

I am computer

堕落 (daraku)

Circus

Polaris

羽 (hane)

約束 (yakusoku)

Freesia

Fuzz

Ageha

謡声 (ウタゴエ) (utagoe) (ehkä...)

//Edit:
Miyayuke oli hyvin ystävällinen ja kertoi kommenteissa että keikan aikana tuli myös ainakin Houkou. Encoressa yksi biisi oli hänen mukaansa Saishuu Ressha... sen olisin todellakin itsekin halunnut kuulla... jäi viimeksikin kuulematta kun olivat sen jo kerenneet edellisenä iltana soittaa. Mutta kiitos Miyayukelle näistä. :D

Kaiken kaikkiaan, tämä oli suorastaan täydellinen tapa aloittaa tämä keikkavuosi. :DD

♥ ♥ ♥

PS: Otsikko on mukailtu Muccun kappaleesta 堕落 (daraku), jossa eräs kohta lyriikoista menee
"Oh baby, I can't get out now
this dream is too delicious"
(Alkuperäisessä asussaan, paitsi kursiivi. Kappaleen lyriikat ovat siis alunperinkin englanniksi. ;) )

Mucc ~ I am computer

Party Conqueror

2011-01-09T15:48:00.001+02:00

Tästä on jo jonkin aikaa, mutta SINCREA todellakin tuli siis jo takaisin. Eivät he kerenneet olla poissa vuottakaan (helpotus), mutta sinä aikana vaihtui nimi ja sen mukana myös musiikkityyli. Huomasin nyt vasta itse etsiä heidän uutta musiikkiaan ja sitä löytyi kuin löytyikin juutuubista...

Täytyy sanoa että nimenmuutos FEST VAINQUEURiksi oli tarpeen. Heidän tyylinsä on muuttunut aikalailla kokonaan, eikä enää voida puhua SINCREAsta.
Jotenkin tuntuu että heidän jo hyvään malliin eteenpäin kehittynyt tyylinsä on ottanut takapakkia. He olivat jo löytäneen hyvän tasapainon melodian, instrumenttien ja laulun välillä... mutta sitten tämä uusi tyyli laittaa ne kaikki taas ihan täysin sekaisin eikä kukaan jäsenistä pääse enää kunnolla oikeuksiinsa.
Ei FEST VAINQUEURin musiikki huonoa ole... ei jäsenien taidot sentään minnekään kadonneet, mutta itse pidin paljon enemmän SINCREAn tyylistä. Se kuulosti paljon kehittyneemmältä...
Tämä tarkoittaa vain lähinnä sitä että en varmaan itse ainakaan hirveästi tule heitä kuuntelemaan... pidän kyllä silmällä miten heillä menee ja katsastan uudet julkaisut ihan mielenkiinnosta, mutta enemmän soittokertoja saa kyllä varmasti heidän SINCREAn aikaiset kappaleensa.
Mutta myönnän että riippuu ihan kuuntelijasta pitääkö heidän uudesta tyylistään vai ei... Minuun se ei vain ainakaan näin äkkiseltään iske hirveästi. Mutta mistä sitä ikinä tietää... ehkä totun siihenkin vielä joskus.

Mutta ainakin jäsenet ovat ihan omia itsejään vieläkin, siitä olen iloinen. ♥

Sekin auttaa että HAL kuulostaa vieläkin todella hyvältä... minnepä hänen äänensä olisikaan yhtäkkiä kadonnut.

FEST VAINQUEUR ~ Apocalypse

♥

PS: Nimestä vielä... vainqueur tarkoittaa ranskaksi valloittajaa ja festin voi kääntää juhlaksi... että sellaista. Anteeksi vain pojille, mutta sain makeat naurut kun tuon tajusin. x)

Happy Birthday...

2011-01-07T10:00:00.008+02:00

to me!! :D

No ei... blogille kuitenkin. ^^"

Siitä on jo vuosi kun tätä rupesin sepustamaan...

Noin 175 postausta, 6 lukijaa ja yli 2500 kävijää myöhemmin... voin sanoa että haluan jatkaa tätä touhua vielä kauemminkin. :)

Päivitystahti on kieltämättä vähentynyt nyt viime vuoden loppupuoliskolla hyvinkin paljon, mutta ei se mitään. Yritän kuitenkin pitää edes jonkinlaista siedettävää tahtia yllä, joten koittakaa kestää. ;)

~ ♥ ♥ ♥ ~

Kiitos kaikille lukijoille ja kävijöille ja tukijoille ja stalkkereille ja kaikille muillekin!!!

~ ♥ ♥ ♥ ~

Tästä on hyvä jatkaa. ^^

Gackt ~ Road

♥ ♥ ♥

PS: Ihan vain tiedoksi, että tämä ja kaksi edellistä postausta ovat ajoitettuja, koska olen tällä hetkellä (vieläkin) piiiiitkällä joululomalla. ^^"

Happy Merry New Year!

2011-01-01T00:01:00.019+02:00

明けましておめでとう！！

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! ^^

Hyde ~ White Song

♥

Happy Merry Christmas!

2010-12-25T08:00:00.008+02:00

メリークリスマス！！

Eli hyvää joulua vaan kaikille!! ^^

Miyavi ~ Jingle Bell

♥

Futuristic Love

2010-12-14T13:52:00.000+02:00

Suomessa tunnutaan ottavan aina silloin tällöin pieniä varaslähtöjä keikkojen ilmoittamisessa, mutta...
Artisti itse ei tätä ole vielä ilmoittanut, mutta Tiketistä löytyy jo infoa (ja muutenkin tämä on aika varma nakki) joten:

MIYAVI saapuu jälleen Suomeen!!!

Keikka pidetään keskiviikkona 13. huhtikuuta Tavastialla ja liput tulevat myyntiin tämän viikon perjantaina. ^^

Ainakin tämä onnellinen fanityttö siellä tulee ihan varmasti olemaan vaikka läpi harmaan kiven!

♥ ♥ ♥ ♥

Iris, Playful King of Pasta

2010-12-12T02:32:00.000+02:00

Nyt olisi sitten luvassa ihan kunnon draama-pläjäys. Sain tässä hiljattain melkeinpä samaan aikaan katsottua kaksi draamaa. Kolmannen katsoin pikakelauksella tänään ja neljännen sain katsottua jo aika kauan aikaa sitten... en vain ole muistanut siitä kertoa.

===

Aloitetaan vaikka sillä pikakelauksella. Katsoin tätä draamaa kyllä ihan kunnollakin, puoleenväliin asti. Draama ei oikeastaan missään vaiheessa saanut minua kunnolla otteeseensa ja kun sitten en jaksanut moneen viikkoon (kuukauteen?) katsoa sitä ollenkaan, päätin luovuttaa. Halusin kuitenkin nähdä loppuratkaisun, joten pikakelasin loput jaksoista ihan vain mielenkiinnosta.

Kyseessä siis agentti-trilleri IRIS. Jos rehellisiä ollaan, täytyy myöntää että ryhdyin tätä katsomaan ihan vain tuon julisteessa ääri-oikealla olevan miehen takia... puhutaan nyt siis Big Bangin TOPista. Hän olikin loppujen lopuksi se ainoa katsomisen arvoinen asia draamassa, minulle ainakin. Harmi vain että hän oli oikein sivusivusivuhenkilö eikä edes ollut joka jaksossa.

Ei IRIS huono ollut, olen nähnyt huonompiakin, mutta minua se ei saanut pauloihinsa. Katson kyllä ihan mielellänikin action-elokuvia, mutta sama meininki pitkitettynä 20 jaksoon ei oikein uponnut...
IRIS on täynnä jännitystä, ammuskelua, takaa-ajoja ja vinhaan vauhtiin edestakaisin puolia vaihtavia hahmoja. Ja väkivaltaa ja verta. Varoitan nyt ihan tosissani, että jos et kestä verta ja (aasialaisen draaman yleistasoon verrattuna hyvinkin) graafista väkivaltaa, jätä tämä draama väliin.
Juoni oli perus-action draamalla höystettynä. Välillä oli hyvinkin hankala seurata kuka on kenenkin puolella ja mitä kukin nyt halusikaan tehdä... saattoi tietysti johtua myös siitä pikakelauksesta tämä. ^^"
Hahmoista en osaa sen enempää sanoa... Suurimmaksi osaksi he kuitenkin tuntuivat hyvin inhimillisiltä ja uskottavilta reaktioissaan.

===

Seuraavaksi olisi vuorossa Playful Kiss.

Tämä oli sen jonka sain valmiiksi jo aikoja sitten, mutta muistan vasta nyt mainita asiasta.
Naispääosaa esittävän Jung So Minin olin nähnyt jo Bad Guyssa aikaisemmin, joten hän houkutteli minut tähän draamaan. Juoni kuulosti tarpeeksi hyvältä, joten päätin sen katsoa. Katsoin sen ihan tuoreeltaan ja jouduinkin uusia jaksoja odottamaan aina sen viikon kerrallaan.
Noh... perushuttuahan tämä on. Tyttö rakastuu poikaan, poika ei piittaa, jotain tapahtuu että he joutuvat kuitenkin tekemisiin toistensa kanssa ja siinähän sitä sitten ollaan. Erilaisen tästä draamasta tekee sen muutamat viimeiset jaksot ja niiden mukana tuleva loppuratkaisu. Juoni on siis loppujen lopuksi virkistävällä tavalla erilainen.

Hahmot eivät hirveästi tämän tyyppisille draamoille totutuista eroa, mutta ei se mitään. Molemmat päänäyttelijät tekevät hyvät suoritukset, vaikkakin jotkut sivuosanäyttelijät vetävät välillä huomion tehokkaasti itseensä.
Vaikka alusta voisi toista luulla, ei Playful Kiss kuitenkaan sijoitu oikeastaan ollenkaan kouluympäristöön. Koulu on kyllä jonkinasteisena teemana, mutta siellä ei oleskella. High school -draamasta ei siis ole kyse kuitenkaan.
Jos pidät romanttisesta komediasta, saatat hyvinkin pitää tästä draamasta. Suosittelen. ^^
(Muuten, tässä sattuu olemaan myös bändin SS501 leader Kim Hyun Joong, faneille tiedoksi.)
Niin, ja tästä on myös aikaisemmin tehty japanilainen ja taiwanilainen versio. Tämä korealainen on siis uusin.

===

Aloitin katsomaan King of Bakingia jo joskus heinäkuun puolessa välissä, mutta sain sen vasta muutama päivä sitten katsottua. Syynä kiireet, 30 jaksoa ja se että minulla on tapana katsoa useampaa draamaa kerralla.
Tämä draama ei saanut minua pauloihinsa heti ensimmäisistä jaksoista lähtien, mutta jostain syystä minusta tuntui siltä että minun pitäisi antaa sille vielä toinenkin mahdollisuus, joten päätin jatkaa katsomista. Onneksi jatkoin sillä King of Baking on todella hyvä draama.
Koska siinä on todellakin 30 jaksoa, juonella on aikaa kunnolla valmistua ja kehittyä, eikä kulmia tarvitse vetää suoriksi. Juoneen saadaan harvinaista syväluotaavuutta ja kun katsojalle kerrotaan tarpeeksi mutta ei liikaa, pysyy mielenkiintokin sopivasti yllä.
Hahmoihin saadaan syvyyttä ja katsoja oppii tuntemaan kaikki heidän hyvät ja huonot puolensa. He kehittyvät luonnollisesti ja uskottavasti, ja heihin pystyy samastumaan monella eri tasolla.

Alkaessani katsomaan King of Bakingia, en odottanut sen olevan niin... täysi. Hyvällä tavalla siis. Siitä löytyy kaikkea juuri sopivasti ja eri osaset sopivat hyvin toisiinsa.
Jos tätä ryhdyt katsomaan, luvassa on todella yllättäviä juonenkäänteitä, draamaa vaikka muille jakaa, luonnollisesti kasvavia hahmoja ja tilanteita. Suosittelen todella. ^^
Itse eksyin tämän draaman pariin koska Super Juniorin Kyuhyun laulaa sen soundtrackilla soolo-biisin:

Olin kuullut draamasta myös paljon kehuja muutenkin, joten päätin sitten haastaa senkin. :)

===

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, Pasta.

Tämä on kai genreltään jotain romanttisen draamakomedian luokkaa. Draama sijoittuu nimensä mukaisesti italialaisen ravintolan keittiöön ja keskittyy sen henkilökuntaan. Uusi keittiömestari pistää paikat mullin mallin ja siitä sitten lähdetään.

Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia persoonia ja koska molemmat ovat hyvin vahvatahtoisia (tai ainakin tietävät mitä haluavat) on luvassa monenmoisia kommelluksia ja tapahtumia.

Draamassa on myös muita silmäänpistäviä hahmoja, mutta täytyy jälleen rehellisyyden nimissä myöntää, että eksyin draaman pariin erään näyttelijän vuoksi... en ollut häntä nähnyt missään muualla, mutta kunhan törmäsin hänen kuvaansa jossain ja tutkittuani häntä hieman olin myytyä naista. Kyseessä siis No Min Woo.

Ei hänestäkään valittettavasti päästä hirveästi nauttimaan muuten kuin hiljaisena taustalla, mutta ei se mitään... Draama on muutenkin tarpeeksi hyvä pitämään mielenkiintoa yllä. Tätäkin suosittelen lämpimästi. Paitsi että täytyy varoittaa että tätä katsoessa rupeaa tekemään armottomasti mieli pastaa... ^^"

♥

Story

2010-12-08T20:47:00.000+02:00

Lc5 ~ Story

Noh... Kun bändin edellinenkin sinkku, Loveless, on minuun alkanut uppoamaan (oikeastaan pidän siitä jo hyvinkin paljon) niin... Onhan tämä hyvä. :D Mikun ääni on parantunut huomattavasti (tai kenties lähinnä hänen tekniikkansa?) ja se pääsee hyvin oikeuksiinsa tämän biisin kohdalla. Pidän myös kappaleen kitaroista ja monipuolisista rumpukuvioista.
Ei, en edelleenkään fanita bändiä niin kuin henkeni riippuisi siitä, mutta se on ihan okei. Todella harva on minulle niin tärkeä kuitenkaan... odotan kuitenkin innolla mitä Lc5 saa vielä aikaan (kokopitkää odotellessa).
Itse en muuten tätä sinkkua edes tilannut, joten onneksi se on tiensä YouTubeenkin löytänyt. ^^"

---

Tässä samalla pari muutakin asiaa.
Ensinnäkin, blogissa on taas hiljaista... toivottavasti en nyt pelota lukijoitani pois sen takia. ^^" Koulussa on kiireistä (kerron muuten siitäkin kyllä jossain vaiheessa... kunhan kerkeän. Nytkin pitäisi olla opiskelemassa...) ja olen lähdössä joululoman ajaksi muualle, joten en ole kirjoittelemassa, valitettavasti.
Mutta, olen kyllä vielä elossa, ja jatkan varmasti kirjoittelemista seuraavankin vuoden aikana. Suurin osa saattaa olla tällaisia pieniä infoja tai uusista löydöistä nautiskelemisia, mutta toivottavasti ne teitä tyydyttävät kuitenkin. ^^"

---

Uutta lukemista ja blogia etsiville voisin suositella ystäväni vastikään aloittamaa blogia: Qian li zhi wai
Kuten minäkin, hän on kiinnostunut Aasian kulttuureista ja kielistä ja kirjoittaa enimmäkseen Kiinaan ja Japaniin painottuvasti itselleen tärkeistä aiheistä. Ainakin elokuvia ja musiikkia on jo mainittu. ;) Jos kuulostaa kiinnostavalta, käykää ihmeessä edes vilkaisemassa. Olematta mitenkään puolueellinen, voin sanoa että hänen bloginsa on kyllä aikanne arvoinen. ^^
En voi luvata mitään, mutta ainakin tällä hetkellä hän taitaa olla myös hieman aktiivisempi kuin minä. ;)

♥

Miss You

2010-11-30T03:14:00.000+02:00

♥

If you're happy and you know it...

2010-11-27T17:00:00.001+02:00

Anteeksi, että kesti, mutta nyt tulisi vihdoin juttua Tsukiconista. ^^
Kuvia tulee vain minimaalisesti... kännykällä ei oikein saa hämärässä otettua hyviä kuvia ja kun artisteista ei tietenkään saanut ottaa kuvia, jäi viikonlopun kuvasaldo hyvin pieneksi.

Koulun takia en itse päässyt Helsinkiin kuin vasta lauantaina aamupäivällä (piti herätä 6:22 lähtevään junaan...) ja S tuli seurakseni suunnilleen samoihin aikoihin. Siinä sitten palloilimme Rautatieasemalta Glorian suuntaan jossa meitä olikin vastassa täysi kaaos. Jälleen kerran JrockSuomi ei ollut oikein saanut selkeästi kerrottua kenellekään ketkä kuuluvat mihinkin jonoon... no, hetken ihmeteltyämme ja kyseltyämme selvisi että ne joilla on ennakkoliput (=me) saavat mennä suoraan sisään.
Katselimme hieman ympärillemme ja kuuntelimme suhteellisen mielenkiintoisen luennon japanilaisten kasarimetallibändien vaikutuksesta nykymuotoiseen visual keihin (tai jotain sinne päin, hyvää infoa sieltä kuitenkin tuli).
Sen jälkeen tulikin hieman saarnaava ja holhoava puheenvuoro nimettömäksi jääneeltä JrockSuomen työntekijältä, joka kertoi Japanin ja Suomen keikkakulttuurin ja -käyttäytymisen eroista (tai lähinnä ylisti Japanin-puolen ylivoimaisuutta tajuamatta lainkaan kulttuurien eroja).
Kärsimme kuitenkin pakoillamme tämänkin läpi, sillä halusimme nähdä edes osan Yumachin ja Ainan Question&Answer -tilaisuudesta. Kumpaakaan meistä ei gyaru-tyyli hirveästi kiinnosta (itse olen sitä mieltä että se on kyllä hyvännäköistä jos sen tekee oikein ja se sopii kantajalleen, mutta minulle se ei ikinä istuisi päälle, monestakin syystä). Yumachi ja Aina olivat kieltämättä aika suloisia, mutta emme sitten kuitenkaan jaksaneet koko tilaisuutta paikalla istua.
Pyörähdimme noin viisi kerrosta ylempänä sijaitsevassa Gloriahallissa vilkaisemassa josko sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista (ei löytynyt) ja häivyimme sitten syömään.
Palasimme takaisin hyvissä ajoin varaamaan mukavat paikat ALSDEADin Q&A:ta varten.
Pojat olivatkin sitten symppiksiä muidenkin edestä. Bändi oli minulle ennestään tuntematon, mutta eipä se mitään haitannut. VK:sta kun on kyse, puvut olivat viimeisen päälle hienot. Jäsenet suorastaan kilpailivat sillä, kuka saa yleisön hurraamaan eniten ("Mukaan autiolle saarelle ottaisin 'kebabia ja teidät kaikki'" toimi ihan hyvin xD). Toisiaankin he kiusoittelivat oikein olan takaa... hyvin viihdyttävä tilaisuus siis kaiken kaikkiaan. :D
Tämän jälkeen ehdimme käydä kirjoittautumassa sisään hostelliimme (Erottajanpuisto, noin korttelin päässä Glorialta, suosittelen) ja palloillemaan hieman ympäriinsä.
Glorialle palasimme seuraavaksi vuorossa olleen HITTin keikan ja iltabileiden takia. Tämä taisikin olla viikonlopun ainoa tapahtuma joka alkoi noin niin kuin suurinpiirtein ajallaan.

Emme kumpikaan tienneet HITTistä mitään, joten yllätys oli suuri kun keikka sitten alkoi. Tutun bändin (jopa sooloartisteilla sellainen yleensä on) sijasta lavalle ilmestyi HITT ihan yksinään. Hänen lisäkseen isolla lavalla oli vain basso (jota hän taisi soittaa yhdessä kappaleessa), syntikka ja mikki. Show oli... mielenkiintoinen, vähintäänkin. Hänellä on kieltämättä hyvä ääni, ja ainakin esitys oli hyvin viihdyttävä. Emme todellakaan osanneet odottaa YMCAta (H-I-T-T) ja joululauluja ("I'm dreaming of a white Christmas") vähintäänkin yhtä mielenkiintoisilla sovituksilla kuin mies itsekin tuntui olevan. Vielä yksi positiivinen yllätys koettiin kun ilmoitettiin että HITT pitää keikan jälkeen ylimääräisen nimmaritilaisuuden (seuraavalle päivälle suunnitellun lisäksi), jotta mahdollisimman moni sellaisen saisi. Kävimme hakemassa nimmarimme illan aikana ja vähän aikaa iltabileissä hengailtuamme (Coco Katsuran puuttumisen takia bileet olivat hieman... laimeat?) lähdimme hostellille nukkumaan (itsehän olin nukkunut huimat 2 tuntia edellisenä yönä ja junassa vain torkkunut) jotta jaksaisimme myös seuraavan päivän.
Heti aamusta oli HITTin Q&A (saikohan mies itsekään hirveästi nukuttua?), joka oli vähintäänkin yhtä viihdyttävä kuin edellisen illan keikkakin. Ohjelmassa oli mm. tulkin halailua, tatuointien esittelyä, pienimuotoista strippausta, vastakysymyksiä yleisölle, tanssiliikkeitä ja lauleskelua ja yleistä itserakkautta. Se mies on syntynyt esiintymään. ^^
Tämän viihdepläjäyksen jälkeen lähdimme ydinkeskustaan päin etsimään ruokapaikkaa. Söimme kaikessa rauhassa ja tulimme takaisin ALSDEADin nimmaritilaisuuden juuri alettua. Istuskelimme katselemassa bändiä ja päätimme että jos jono lyhenee tarpeeksi, menemme mekin hakemaan omat nimmarimme. Yllättävästi tilaisuudelle oli varattu tarpeeksi aikaa, ja mekin omamme sitten saimme (ostin sitä varten seitsemän tai kahdeksan euroa maksaneen photosetin). Eipähän siitä sen enempää, suloisia poikia ovat. ^^"

Jäimme samaan tilaan hengaamaan, sillä nimmaritilaisuuden jälkeen oli vuorossa huutokauppa. JrockSuomi huutokauppasi heidän kätköihinsä vuosien saatossa jääneitä flyereita, lehtiä, plektroja sun muuta erinäisiin bändeihin liittyvää sälää. Joidenkin settien hinnat nousivat naurettavuuksiin (60€ taisi olla eniten mitä maksettiin), mutta kivahan se oli nähdä mitä sieltä löytyy. S huusi itselleen Doremidaniin liittyvän setin muutamalla eurolla... ainakin plektra ja flaikku siellä oli, muuta en muista.
Sen jälkeen Gloria suljettiin jotta henkilökunta pystyi järjestämään paikat Yumachin ja Ainan Showcasea varten. Sinnekin olimme menossa (kun nyt Helsiinkiin asti oltiin tultu eikä liputkaan olleet kalliit) ja odottelimme vähän missä sattuu. Showcase oli noin 40 minuuttia myöhässä koska ilmeisesti esiintyjät itse eivät olleet valmiita tarpeeksi ajoissa... Eipähän se muutenkaan mitenkään erikoinen ollut. He lauloivat muutaman kappaleen ja jakelivat lahjoja yleisöön (julisteita ja levyjä). Kaksi huomiota tosin: Aivan showcasen alussa ALSDEADin basisti ja rumpali olivat katselemassa showta, tosin he taisivat enemmän katsella yleisöä kuin itse esitystä... Toinen huomio on se, että en ole ihan varma arvostanko yhtään sitä että Yumachi ja Aina käyttivät lavalle tulessaan samaa biisiä jota X Japan käyttää tullessaan, siis X Japanin Prologue (World Anthem)... En ehkä olisi halunnut kuulla tuota biisiä ensimmäistä kertaa "livenä" tuollaisessa tilanteessa...
Häivyimme ennen showcasen loppua syömään (me taisimme syödä koko ajan viikonlopun aikana...) viereiseen Mäkkäriin ja jäimme sinne (lämpimään) odottelemaan ALSDEADin keikan alkua. Meidän molempien kyydit kotiin päin lähtivät kymmeneltä ja huolestuneina seurasimme kun jono ei millään alkanut liikkua... loppujen lopuksi keikka oli noin puolitoista tuntia myöhässä (teknisten ongelmien takia, yllätys) ja ehdimme nähdä siitä noin 40 minuuttia (ehkä puolet? Sattuiko joku katsomaan koko keikan ja sattuisi tietämään kuinka kauan se kesti kokonaisuudessan?) ennen kuin lähdimme Rautatieasemaa kohti. Se osa keikasta jonka näimme oli kuitenkin varsin hyvä, jos ei ota huomioon äänen puuroisuutta (teknisten ongelmien jäänne, varmastikin). Bändillä tuntui kuitenkin olevan hauskaa ja he vetivät parhaansa. Ei minusta fania tullut, mutta ei se musiikki huonoakaan ollut. ^^"

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden Tsukiconista jäi todella keskinkertainen maku suuhun. JrockSuomella on aina ongelmia järjestelyjen ja asioiden toimivuuden kanssa, mutta tällä kertaa he vetivät kyllä pohjat. Arvostan sitä että he tuovat pieniä ja tuntemattomia bändejä tännekin asti, mutta järjestelyt voisivat toimia kyllä huomattavasti paremminkin. Gloriahalli oli mukava lisä kokonsa takia, mutta todella epäkäytännöllisessä paikassa. Gloria ei oikein toimi päivätapahtumien ja -ohjelmanumeroiden tapahtumapaikkana tukkoisuutensa ja sokkeloisuutensa vuoksi. Keikkapaikkanakin se on vähän niin ja näin... lavan koko ja yleisön sijainti olisi ihanteellinen, mutta en ole tainnut olla siellä millään keikalla jolla ei olisi ollut jonkin asteisia teknisiä ongelmia... harmillista sinänsä.

Bändit ja esiintyjät olivat tälläkin kertaa hyvin mukana ja tuntuivat nauttivan olostaan näinkin kaukaisten faniensa seurassa, ja heistä kaikista jäi hyvä kuva.
Ja haluan oikein erikseen mainita tapahtumassa tulkkina toimineen miehen (en valitettavasti tiedä hänen nimeään). Hän teki työnsä erinomaisesti ja suostui kääntämään oudoimmatkin kysymykset (toisin kuin viime vuonna Tsukiconissa... juontaja sensuroi kysymyksiä, ja bändikin oli ihmeissään). Todella iso hatunnosto hänelle, toivottavasi saan hänen työstään nauttia vielä vastaisuudessakin. ^^

Siinä taisi olla kaikki... jos jäi kysyttävää, laittakaa ihmeessä kommenttia. Ja S kommentoi myös jos jotain jäi sanomatta, eikös niin? ;)

♥ ♥

Destiny

2010-11-12T12:03:00.001+02:00

Versailles ~ Destiny -the lovers-

Sitä sopii miettiä miten he aina onnistuvat näyttämään noin... hyvältä, kauniilta, eleganteilta jne.

♥♥♥

PS: Pahoittelen näitä minimaalisen pieniä postauksia mutta valitettavasti aikani/energiani ei nyt muuhun riitä. Ja ajattelin että on parempi postailla lyhyitä juttuja kuin ei yhtään mitään. ^^"

PPS: Nyt viikonloppuna on Tsukicon, joten siitä ainakin jotain juttua sitten ensi viikolla. ;)

Real Love

2010-11-10T11:46:00.000+02:00

Jos et pidä fanservicestä sun muusta (ja varsinkin jos et tiedä mitä se on), älä katso! Ihan oikeasti. Kaikki muut, olkaapas hyvät (ja alaikäiset eivät sitten syytä minua mistään, eivätkä anna vanhempiensa nähdä heidän katsovan tätä, eikös niin?). ;)

BREAKERZ ~ Real Love

♥

Lights Go On Again

2010-11-08T20:04:00.000+02:00

BEASTin tuleva biisi. ♥ Näyttää hyvältä! ^^

---

Utada Hikarun uusi biisi (hänen single-kokoelmallaan on ainakin yksi uusi kappale) on jo itsessään todella hyvä, mutta kun sen laittaa yhteen äärettömän suloisen PV:n kanssa niin jo on ilo irti. :D Menkää kaikki ihmeessä katsomaan se!

Utada Hikaru - Goodbye Happiness

♥ ♥

My Angels

2010-11-07T03:16:00.001+02:00

Olen vähän myöhässä, mutta ajatus on tärkein, niinhän?

Eilen, 6.11. oli Super Juniorin viides vuosipäivä. Onnea heille sen johdosta ja toivottavasti saamme heistä nauttia vielä monta vuotta tulevaisuudessakin. ♥
Nauttikaa Super Juniorin Haru-nimisen draaman OST:ille tekemästä kappaleesta Angel. ^^

♥

Chemical Parade

2010-11-01T13:57:00.000+02:00

eli Mucc on tulossa Suomeen!
Huomasin tämän heidän Twitterissään jo viime viikolla, mutta en sitten muistanut mainita asiaa...
Anyway, liput ovat myynnissä ja keikka pidetään 17. tammikuuta Nosturissa. :DD

2011 tulee ainakin alkamaan mahtavasti jos ei muuta. ^^

♥

The Reason for Hope

2010-10-30T19:30:00.000+03:00

En tiedä ovatko muut tästä nyt niin hirveän kiinnostuneita, mutta itse ainakin olen innolla odottanut mitä Miyavi ja Melody keksivät toiselle lapselleen nimeksi. ^^
Esikoinenhan on Lovelie tai 愛理 (rakkaus ja syy) ja toisena nimenä Miyavi, jos tyttö päättää amerikkalaisella nimellä elää elämäänsä. (Hehän ovat siis syntyessään kahden maan kansalaisia, sillä Melodylla on USA:n kansalaisuus, kun taas Miyavilla tietenkin Japanin. Syntyessään heidän lapsensa omaavat eräänlaisen kaksoiskansalaisuuden, mutta koska tällä hetkellä ainakaan ei ole aikuisilla mahdollisuutta olla USA:n ja Japanin kaksoiskansalainen, pitää heidän jossain vaiheessa elämäänsä (arvelisin että täysi-ikäistyessään) päättää kumman maan kansalaisuuden haluavat pitää.)
Niin, siis uusin tulokas tähän meidän isoon kansainväliseen perheeseemme on Jewelie tai 希理 (toivo ja syy) (toinen nimi Aoi). Nimi on epätavallinen, kuten siskollaankin, mutta kaunis yhtä kaikki. Pidän myös molempien nimien symboliikasta kanjien kautta... Syy rakkauteen ja syy toivoon. ^^

Ihmeellisenä sattumana, tuo Jewelien nimen ensimmäinen kanji 希 sattuu olemaan sama, joka on Heechulin (SuJu) nimessä Hee (jos hänen nimensä kirjoitetaan kiinalaisilla merkeillä) ja merkki jota hän käyttää itsestään hyvin usein (esim. tämä taannoinen Lady HeeHee). Löytyy muuten tämän hetkisen headerin vasemmasta alanurkastakin, hieman kursivoituna tosin.
No, tämä nyt on vain näitä minun höpötyksiäni, älkää niistä välittäkö. ^^""

Joka tapauksessa, hyvin hyvin paljon onnea Miyaville ja Melodylle (ja Lovelielle) perheenlisäyksen johdosta ja toivottavasti Jewelie sopeutuu maailmaan hyvin. ^^

♥ ♥ ♥

PS: Miyavin blogipostaus asiasta täällä. ^^

I'll Be Back

2010-10-29T08:00:00.005+03:00

Pidän 2PM:n musiikista, joten odotin heidän parin viikon takaista comebackiaan mielenkiinnolla.
Täytyy sanoa, että tällä kertaa jouduin suorastaan pettymään näkemästäni. Biisi itsessään on melko hyvä (ei kuitenkaan vedä vertoja joillekin muille 2PM:n kappaleille), mutta koreografia on jotain ihan hirveää, konseptista puhumattakaan.
Kenen mielestä oli hyvä idea laittaa eräitä Kpopin parhaimmista tanssijoista vetämään Running Mania melkein koko biisi? Koreografia on yksinkertainen ja toistava, eikä siinä ole mitään uutta...
Entäs konsepti sitten? Paaaaaljon vahvaa glitter-luomiväriä, sliipatut hiukset ja random nauhoja päässä ja naamalla? Do not want.
Kappale on siis kyllä ihan hyvä ja kyllä sitä kuuntelee, mutta en vain voi olla nauramatta kun katson heidän livejään... toisaalta, ehkä koreografia on niin huono että se on hauska, mikä tekee siitä hyvän? Ken ties...

Jotta tämä postaus ei nyt olisi vain pelkkää haukkumista, haluan kuitenkin huomauttaa ettei mistään edellä mainituista seikoista voi syyttää jäseniä itseään. He yrittävät selkeästi parhaansa sillä mitä heille on annettu, joten kaikki kunnia heille siitä. ♥

♥

PS: Koska aikani (energiani? keskittymiskykyni) ei syystä tai toisesta nyt riitä pitkien syvällisten postausten tekemiseen, laittelen sitten tällaisia pieniä siitä-sun-tästä -kertovia juttuja. Yritän elvyttää blogiani edes jollain keinoin, en todellakaan ole siitä valmis luopumaan. Toivottavasti te harvat lukijat olette vielä mukana. ^^"

Random #382

2010-10-28T23:13:00.019+03:00

No niin, pitkästä aikaa saan taas aikaiseksi kirjoitella...

Nyt tuleekin sitten ihan kunnollinen info-kokoelma. ^^

---

Ensinnäkin, olen vaihtanut layoutia. Siitäkin on nyt jo taas jonkin aikaa, mutta kuitenkin. Tämän kertaisessa headerissa komeilee Super Juniorin Heechul. ^^ Ja asiaan liittyen, bloggerin uusi (tai no, ei se enää kovin uusi ole, en vain itse ole sitä aikaisemmin käyttänyt) "mallin suunnittelutyökalu" on todella kätevä... erityisesti pidän siitä että sieltä löytyy valmiina kivoja taustakuvia ja -grafiikoita, niin ei tarvitse niitä itse ruveta väkertämään. :D

Layoutin myötä uudistin myös blogia muuten. Headerin alta löytyy uusi yläpalkki, jossa on "linkkejä" blogin muille sivuille. Et siis lähde blogista minnekään vaikka niitä klikkaisitkin. Siispä nyt listat kokoelmistani ja katsomistani draamoista löytyvät kätevästi saman katon alta.

---

Sitten bändiasioihin.

SINCREA on ilmoittanut taukonsa päättyneen. \o/ He tulevat takaisin itse asiassa juuri tänään ja eilen pidettävien keikkojen myötä, mutta uuden nimen alla. FEST VAINQUEUR jatkaa keikkailua sekalaisilla ajoilla ja julkaisevat uuden mini-albumin joulukuun alussa.

Minusta on ihana että he tulevat takaisin, mutta jos olen rehellinen, en pidä uudesta nimestä ollenkaan... En osaa lausua sitä, eikä se muutenkaan näytä yhtä kivalta kuin SINCREA... <__<" Mutta toivottavasti heidän musiikkinsa on silti vähintään yhtä hyvää kuin ennenkin. ^^

(en osaa vielä päättää teenkö heille uuden tagin uudella nimellä vai en... joten laitan tagiksi nyt SINCREA, ja päätän sitten myöhemmin jos heistä tuntuu olevan enemmänkin juttua.)

---

Toinen tauolta palaava bändi on 9GOATS BLACK OUT. He palaavat ensi vuoden alussa melkein samanlaisina kun lähtivätkin, eli vain pitkäaikainen supportrumpali erosi bändistä tauon aikana. Olen kuitenkin onnellinen että hekin ovat tulossa takaisin, joten en valita. :D

---

Olenkohan muistanut mainita, että tämän vuoden Tsukicon järjestetään 13.-14. marraskuuta Glorialla? No, järjestetäämpähän kuitenkin, ja vieraita löytyy vähän laidasta laitaan.

Lauantain iltakeikka ja -bileet saavat esiintyjikseen sellaiset nimet kuin HITT ja Coco Katsura. Varsinkin jälkimmäiseltä voidaan ilmeisesti odottaa kirjaimellisestikin aika kuumaa menoa.

Sunnuntaina iltapäivällä on vieraana kaikille gyaru-muodista kiinnostuneille mielenkiintoisia vieraita, nimittäin egg-lehdessäkin malleina toimivat Yumachi ja Aina. He pitävät kai jonkinlaisen paneelikeskustelun lisäksi myös keikan (ovat kuulemma myös pop-laulajia). (Huomaako etten tiedä asiasta mitään? x') )

Sunnuntaina illalla Glorialla on vuorossa ALSDEAD. Tuttua VK-meininkiä siis luvassa.

Voisin näin etukäteen sanoa, että Tsukiconin vieraslista näyttää hyvin lupaavalta, ainakin siinä mielessä että varmasti kaikille löytyy jotain kiinnostavaa. Itse olen jo lippuni hankkinut, joten tulen siellä pyörimään molempina päivinä ja iltoina. ^^

Lisätietoja vieraista, ohjelmasta, lipuista ja kaikesta mahdollisesta löytyy täältä.

---

Keikoista puheen ollen, vuoden 2011 ensimmäinen varma keikka on ilmoitettu! Girugamesh saapuu Helsingin Nosturille 8. maaliskuuta. Yaaaay~~ ♥ Heitä onkin jo ollut kova ikävä. ^^ Liput tulevat myyntiin 15.11. aamulla, joten kaikki vaan silloin heti hamuamaan lippuja. Minua ei siis saa pysymään poissa vaikka maksettaisiin. ;)

---

Toinenkin keikka saattaa olla näköpiirissä, mutta sitä ei ole vielä varmistettu. Miyavi nimittäin lähtee ensi vuoden alussa kolmannelle maailmankiertueelleen! Lontoon keikka on jo ilmoitettu, mutta uskaltaisin veikata että Suomi on aika varma nakki. Toivotaan ainakin näin. :D

Miyavista puheen ollen, hän sai toisen lapsensa 21. lokakuuta, aamulla hieman kuuden jälkeen. Hän sanoi lapsen syntyneen etuajassa, mutta ei sanonut tarkkasti kuinka ajoissa. Molemmat lapsi ja Melody voivat kuitenkin hyvin, ei siis syytä huoleen. :) Lovelie sai siis pienen siskon, vaikkakaan tytön nimeä ei ole vielä tiedossa. Onnea ihanalle pikku perheelle! ♥

♥

Unknown Wonderland

2010-10-13T03:09:00.000+03:00

Hi, ma name iz MYV yo wa sup I got a mic.

From 東京 2 Rock u all with the bling bling 6 string thing.

Everything that's chaining you comes from your own inner world.

Sain Miyavin uuden albumin tänään ja täytyy sanoa että... olin oikeassa. Siitä tuli hetkessä lempialbumini (häneltä nyt ainakin, jos ei kaiken kaikkiaan) ja rakastuin biisi biisiltä vain enemmän ja enemmän.
Tätä albumia kelpasi odottaa yli kaksi vuotta, ehdottomasti. ♥

Today is the day to break away.

Be Unbreakable.

Olin monia albumin biiseistä kuullutkin jo aikaisemmin, kun Miyavi streamasi Tokyon kiertueensa suorana, mutta oli ihana päästä vihdoin paneutumaan niihin kunnolla.

Miyavin kappaleissa, siis ihan yleisen mahtavuuden lisäksi, on mielenkiintoista lyriikat, hänen sanavalintansa ja tapansa kirjoittaa lyriikoita. Tällä tarkoitan nyt ihan sitä kirjaimellista tapaa jolla lyriikat on printattu kirjaseen. Erityisesti kaksi tämän albumin kappaletta herätti mielenkiintoni tällä saralla.

Hey moon, I wonder why u so quiet?

Albumin kuudes kappale, MOON on suurimmaksi osaksi englanniksi (mikä ei ole vielä epätavallista), mutta siinä on pari kohtaa japaniksi. Outoa tästä tekee se, että nuo kohdat on kirjoitettu katakanoilla. Vaikka japanin taitoni ovat vielä hyvinkin vajavaiset, ymmärsin noista kohdista tarpeeksi tajutakseni että niiden pitäisi (oikeaoppisesti, normaalisti) olla kirjoitettu hiraganoilla ja kanjeilla. Ja katakanoilla kirjoitetuissa kohdissa on jopa sanavälit. Näitä ei yleensä harjoiteta japanissa, mutta tässä tapauksessa ne varmastikin ovat siellä ihan vain selkeyden vuoksi.
Jos kyseessä olisi kuka tahansa muu artisti, saattaisin vain sivuuttaa moisen seikan olankohautuksella, mutta koska nyt puhutaan Miyavista, tiedän että tällä on jokin merkitys... kunpa vain tietäisin mikä. x'D Ehkä se on vain yritys saada lyriikat näyttämään tasapainoisemmilta ja... kevyemmiltä, tiedä häntä.

If you would've been a mirror to reflect what we do,

then maybe we could've avoided.

Toinen kummastusta herättänyt lyriikoiden kirjoitustapa oli kappaleen 12 kohdalla. すてきな　みらい [sutekina mirai] on kirjoitettu kokonaan hiraganoilla, mikä sekin on epätavallista. Jopa kappaleen yksi englanninkielinen kohta ("Always be happy") on kirjoitettu hiraganoilla mikä on vielä epätavallisempaa. Tässäkin on sanavälejä enemmän kuin normaalisti, varmastikin selvyyden vuoksi. En ymmärrä sanoista tarpeeksi, jotta voisin sanoa onko niissä jotain "vihjettä" hiraganojen käyttöön, mutta noh...

イマ　オナジ　ツキ　ヲ　ミテル

セカイガ　モエテク　シズカナ　ヨルニ

En tiedä, ehkä olen ainoa joka näkee näissä mitään outoa. ^^" Miyavi tosin on tunnettu siitä että hän leikittelee sanoilla ja lyriikoillaan, ja heittelee sinne joskus hyvin vaikeastikin ymmärrettäviä taka-ajatuksia, varsinkin aikaisemmin. Hänellä oli tapana kirjoittaa lyriikoihin tämäjatämä kanji, mutta laulaessa lausua se jollain toisella tavalla luoden siten monenlaisia, usein syviäkin merkityksiä.
Yksi erittäin hyvä esimerkki Miyavin sanoilla leikkitelemisestä (ja todiste siitä että hän tietää täsmälleen mitä hän tekee) on Ashita, noutenki ni naaren lyriikoissa. Käännöksen tekijä selittää erään kohdan nerokkuutta käännettyjen lyriikoiden lopussa täällä, go read and be amazed. :D

Näin sivuhuomautuksena, tuo sivu toimii muutenkin erittäin hyvänä Miyavin käännettyjen lyriikoiden tietopankkina (ja ilmeisesti heillä on Miyavin itsensä lupa postata hänen lyriikoitaan :D). En tiedä kuinka aktiivisesti he kääntävät tällä hetkellä mutta ainakin vanhempien kappaleiden kohdalla erittäin hyvä sivusto.

Omaksi suosikikseni albumin kappaleista nousi SHELTER, jonka oudot ja osittain hauskat lyriikat ja tarttuva melodia kiinnittivät huomioni heti ensimäisellä kuuntelukerralla.

The watch is tickin'.

Toy monkeys are diggin' n lickin'.

That freaky creepy play makin' me crazy dizzy.

- - -

Take me away

to the unknown wonderland from this plastic world.

Cryin' out in my heart

Mutta oikeastaan en edes voi sanoa, että vain yksi kappale olisi suosikkini... mitä enemmän näitä kappaleita kuuntelen, sitä enemmän ne avautuvat minulle ja sitä enemmän niitä rakastan.
Kaikilla albumin kappaleilla on kuitenkin yksi samankaltaisuus ja se on yksinkertaisuus. Kappaleissa on käytetty vain kitaraa ja rumpuja (paitsi 7. kappaleessa kosketinsoittimia ja 3. kappaleessa shekere-nimistä soitinta). Miyavilla on taito ja lahja saada näinkin yksinkertaiset kappaleet hyvin syvällisiksi ja erittäin monipuolisiksi.
Kaipa minun täytyy vain sanoa, että kuunnelkaa albumi itse läpi (useammankin kerran) ja muodostakaa oma mielipiteenne. ;D

♥ ♥ ♥

PS: Jos et tiedä yhtään mitään japanin kirjoitusjärjestelmästä ja tämä postaus meni sinulta sen takia ohi, tällä pääset alkuun. Jos tiedät asiasta, mutta et siltikään tajunnut mitä höpötin, se on sitten minun vikani. ^^"

PPS: Kaikki kursiivilla (ja japaniksi) kirjoitetut tekstinpätkät ovat suoria lainauksia (kirjoitusasuineen kaikkineen) Miyavin lyriikoista. Jos haluat tietää mikä biisi, kysy! ^^

PPPS: Tuosta shekere soittimesta sen verran, että itse albumin tiedoissa luki soittimen nimeksi "shekele" mutta Google ei sellaisesta tiennyt mitään, mutta shekere löytyi, joten oletan että kyseessä on se soitin, ottaen huomioon japanilaisten hankaluudet r:n ja l:n eroittamisessa. :)

World Peace Through Good Music, right?

Day 30

2010-10-12T15:10:00.000+03:00

Your favorite song at this time last year

♥

PS: Se oli siinä sitten. :'D Ihan kivaa oli, mutta en kyllä ryhdy uudestaan tällaista tekemään... lähinnä siitä syystä että se vie kuitenkin niin paljon tilaa blogissa. Mutta ehkä jos joskus törmään toiseen hyvään, teen sen vaikka yhdessä postauksessa, tai kahdessa. Mutta en kyllä nyt vähään aikaan.

Day 29

2010-10-11T18:58:00.000+03:00

A song from your childhood

Anteeksi. xD

♥

Day 28

2010-10-10T22:31:00.000+03:00

A song that makes you feel guilty

Hmm... en tajua mitä tällä haetaan. o_o"
Siispä laitan nyt vaan randomilla erään Miyavin kappaleen, ajakoon se tämän päivän asian.

Miyavi ~ Girls be ambitious

♥

PS: Miyavista puheen ollen, hänen uusi albuminsa ilmestyy vihdoin ensi viikolla! Siitä tämä minun viime aikojen Miyavi-buumi johtuu. ^^"

Day 26 & 27

2010-10-09T15:30:00.000+03:00

A song that you can play on an instrument

A song that you wish you could play

Miyavi ~ Mata yume de aimashou

En osaa soittaa mitään instrumenttia, joten jätin suosiolla edellisen kysymyksen vastaamatta ja niputin sen yhteen seuraavan kanssa. Soitin olisi tämän kappaleen kohdalla varmastikin kitara.

♥

Day 25

2010-10-07T02:11:00.000+03:00

A song that makes you laugh

(kappale joka saa sinut nauramaan)

Super Junior T ~ Rokkugo

Jos ei biisi itsessään niin video ainakin... xD

♥

Day 24

2010-10-06T00:55:00.000+03:00

A song that you want to play at your funeral

(kappale jonka haluaisit soitettavan hautajaisissasi)

Miyavi ~ Kimi ni negai wo

The faded dreams of those days, and our plans for the future covered in dust,

‘Cause you always watched me there

The days we’d whine about them not coming true, and the roads on which we’d only make detours

Getting over it now I’m here like this.

What could I have done for you? What could I not have done?

This I’ve always come to ask myself, though

No matter how many times I tap on the door of my heart, nor what I try to pry from inside my chest

What comes out is only happy memories..

Only, I always loved you.

Only that, just only that, though that’s all I had.

And even now I love you as much as ever.

One time we wished to the beautiful starry night sky together, didn’t we

I’ve forgotten what it was we wished that time, but

I only remember that I wanted that moment to last forever.

Now that I think of it, I should’ve wished for that, too, huh.

Though, there is no God.

I swore to that when you became a star.

I don’t need a God at all. If you, if you could only be here, instead.

This town without you in it is as dull and quiet as ever,

Living here as if there was nothing at all.

Passing the years and months by in a quick pace, and in the softly changing seasons,

Whenever I look up at the night sky again I think about those days.

And I softly make a wish. A wish upon you, who has become a star.

“It’s ok now, I can stand on my own”. ‘Cause I’m not alone, right.

So I’ll live your half as well.

Just as you’re living inside of me always.

So again, just like those times, always watch me at my side.

When I wish up you, a wish upon you.

(käännös täältä)

♥

Day 23

2010-10-05T20:49:00.000+03:00

A song that you want to play at your wedding

(kappale jonka haluaisit soitettavan häissäsi)

Miyavi ~ "Aishiteru" kara hajimeyou

♥ ♥ ♥

Day 22

2010-10-04T20:33:00.000+03:00

A song that you listen to when you’re sad

(kappale jota kuuntelet kun olet surullinen)

Violet UK ~ Rosa

♥

Day 21

2010-10-03T22:53:00.000+03:00

A song that you listen to when you’re happy

(kappale jota kuuntelet kun olet iloinen)

Anteeksi kun aina spämmään tätä samaa kappaletta... ^^" Ei ole pakko kuunnella jos ei halua. ;)

Super Junior - Miracle

♥

Hello Beast

2010-10-03T17:35:00.000+03:00

Tänä viikonloppuna olen taasen saanut nauttia kahdesta kpop comebackistä. ^^ Tai no, yksi comeback ja toinen "comeback".

Siis, SHINee tuli jälleen lavoille Luciferin jälkeen biisillä Hello (ei siis varsinainen comeback enää). Näiden kahden kappaleen ero on oikestaan hyvin samanlainen kuin Super Juniorin Bonamanan ja No Otherin... toinen melko "vakava" ja ehkä seksikäs, toinen hyvin iloinen ja aurinkoinen.

On ihana nähdä pojat niin hymyilevinä lavalla. Biisi ei ehkä ole Luciferin veroinen, mutta hyvä yhtä kaikki. :)

---

Se varsinainen comeback oli siis BEAST tällä kertaa. He valloittivat lavan kappaleella 숨 [soom] (Breath). En oikeastaan ole BEASTia ennen tätä kuunnellut, mutta on tuo kyllä sen verran hyvä kappale, että rakastuin ihan täysin. ^^"

Biisi on todella hyvä ja sen lisäksi koreografia pistää kyllä parastaan = me likes. Ehdottomasti lisää tätä. :D

♥

PS: Lyhyt postaus on lyhyt. <__<" En nyt vain keksi aiheesta hirveästi mitään... nauttikaa musiikista? ^^"

Day 20

2010-10-02T17:32:00.000+03:00

A song that you listen to when you’re angry

(kappale, jota kuuntelet kun olet vihainen)

the GazettE ~ Discharge

Rukin kiroilu onnistuu aina saamaan minut paremmalle tuulelle... ^^"

♥

Day 19

2010-10-01T19:42:00.000+03:00

A song from your favorite album

(jokin kappale lempialbumiltasi)

Minulla ei taaskaan ole vain yhtä lempialbumia, mutta Gazetten DIM on ehdottomasti yksi parhaimpia.

the GazettE ~ 白き優鬱

♥

Day 18

2010-09-30T23:18:00.001+03:00

A song that you wish you heard on the radio

(kappale, jota toivoisit kuulevasi radiossa)

Oikeastaan olisin onnellinen jos ihan mitä tahansa japanilaista tai korealaista kuulisi radiosta, mutta valitsin nyt sattumanvaraisesti jonkun biisin. ^^

Super Junior M ~ Super Girl

♥

Day 17

2010-09-29T23:18:00.000+03:00

A song that you hear often on the radio

(kappale, jonka kuulet usein radiosta)

....en kuuntele radiota juuri ollenkaan, enää ainakaan. No mutta. Tämä ainakin tuli joskus ennen muinoin paljon radiosta, että laitetaan se nyt (koska siitä itsekin pidän). ^^"

Pink ~ So What

♥

Day 16

2010-09-28T22:39:00.000+03:00

Alkuperäinen olisi ollut A song that you used to love but now hate, mutta en keksinyt yhtäkään tällaista kappaletta (suurin osa on vain häipynyt soittolistaltani, pitäisin niistä varmasti vieläkin jos niitä kuuntelisin). Siispä vaihdan tämän omin luvin sellaiseksi kappaleeksi jota kuuntelin paljon vuooosia sitten mutta en syystä tai toisesta enää kuuntele. Sellainen on helpompi keksiä.

Maroon 5 ~ Harder to Breathe

Nyt kun kuuntelin tämän taas pitkästä aikaa, muistin kuinka paljon oikeasti pidinkään Maroon 5:stä... ja pidän siis vieläkin, en vain kuuntele heitä niin paljoa enää... if that makes sense. ^^"

♥

Day 15

2010-09-27T20:15:00.000+03:00

A song that describes you

(kappale joka kuvailee sinua)

Miyavi ~ Dear my friend

♥ ♥ ♥

Day 13 & 14

2010-09-26T19:59:00.000+03:00

A song that is a guilty pleasure

A song that no one would expect you to love

Unohdin eilen postata tämän kun kirjoitin Despan keikasta, mutta huomasinkin että minun kohdallani nämä sopivat ihan hyvin yhteen. Laitan kaksi biisiä samalta artistilta, koska lähinnä se artisti sopii näihin enemmän kuin mikään tietty biisi.

Lady Gaga ~ Alejandro

Lady Gaga ~ Poker Face

En osaa sanoa miksi pidän Lady Gagasta niin paljon, kunhan vain pidän, ja erityisesti nämä kappaleet iskevät. xD

♥

Beautiful Creature

2010-09-25T16:35:00.001+03:00

(Varoitus: Tämä postaus keskittyy hyvin paljon Zeroon. Edetkää omalla vastuulla.)

D'espairsRayn keikka oli sanalla sanottuna täydellinen.
Odotin keikkaa innolla monestakin syystä. Tiesin Despan olevan mieletön livenä, sillä olen heidät aikaisemminkin nähnyt (viime vuoden heinäkuussa Nosturilla) ja jo silloin Zero teki minuun vaikutuksen läsnäolollaan (se hymy).
Tänä vuonna... olin Zeron puolella lavaa (ihan tarkoituksella, tietenkin) ja sain ehkä tähän astisen keikkalu-urani pahimman fanityttökohtauksen kun kyseinen basisti asteli lavalle. Minulla oli hänestä päässäni tietynlainen kuva ja olin hehkuttanut hänen näkemistään jo piiiiitkän aikaa, mutta siltikin hän oli niin paljon täydellisempi kuin mitä muistin ja olin ajatellut. Zeron lempeä hymy, yleisön kiusaaminen ja yleinen lahjakkuus takasivat sen etten pystynyt kiinnittämään hirveästi huomiota muihin jäseniin. Jopa encoren aikana, kun Hizumi oli lähes ilman paitaa, ei katseeni kovin kauaa vokalistissa viihtynyt vaan hakeutui automaattisesti lavan vasempaan reunaan.
Toivotonta.

Sen verran kyllä muitakin ehdin katsomaan, että hyviltä he kaikki näyttivät, tosin Karyun hiukset olivan vähän oudot (helmiä?). Tsukasan taasen olivat todella hienot, harmi vain ettei häntä näkynyt sen enempää, hän kun hipsi suoraan rumpujensa taakse ja pois, käväisemättä lavalla ollenkaan (paitsi viskomassa parit rumpukapulat). Hizumi... no hänellä oli hyvin avoin paita (koko keikan ajan noin puoleen väliin yläruumista auki) ja encoren aikana se oli jopa kokonaan auki. Fanitytöt eivät varmasti valittaneet yhtään... ;)
Ja Hizumi kuulosti tapansa mukaan todella hyvältä. Kaikki kunnia hänelle siitä, että hän onnistuu kuulostamaan täydelliseltä, vaikka hänen kurkkunsa on huonossa kunnossa. Toivottavasti hän paranee pian.

Toisin kuin viime vuonna (kun he tyhjensivät lavan irtaimiston yleisöön vasta keikan lopussa), jäsenet viljelivät plektroja ja vesipulloja hyvin avokätisesti koko keikan ajan, varsinkin Zero.
MC:itä ei ollut kuin kaksi tai kolme ja nekin ihan pikaisia yleisön huudattamisia. Ei kyllä haitannut yhtään, musiikkiahan sinne oltiin tultu kuuntelemaan.

Biiseistä... tunnistin kaikki, mutta vain harvoista muistin myös nimen. Kuuntelin kuitenkin jälkeenpäin heidän biisejään läpi ja sain 14 kappaletta joista olen ihan varma että ne soitettiin. Järjestystä en kuitenkaan muista muuten kuin että Mirror oli taasen encoren viimeinen biisi (encoressa yhteensä kolme kappaletta). Laitan kuitenkin jonkinmoisen listan tähän. Jos joku oli keikalla ja sattuu muistamaan enemmän, saa mielelllään kertoa. :)

Lost in re:birth
Human-clad Monsters
Abyss
Devil's Parade
Marry of the blood
Mirror
Hollow
13 -thirteen-
Redeemer
Love is Dead
Death Point
Dope
Garnet
in vain

Minusta settilista oli juuri sopiva yhdistelmä uusia ja vanhempia biisejä, pidin todella paljon.

Myyntipöydästä mukaan tarttui tälläkin kertaa vain paita. ^^

♥ ♥ ♥

D'espairsRay ~ Marry of the blood -bloody minded mix-

Day 12

2010-09-24T21:40:00.000+03:00

A song from a band you hate

(jokin laulu bändiltä josta et pidä)

Kyllähän niitä riittää, enhän minä nyt joka ikisestä maailman bändistä pidä. Toisaalta, en myöskään ole kuunnellut jokaista maailman bändiä, joten en voi sanoa niistä mielipidettäni. En suostu vastaamaan tähän, sillä on olemassa bändejä joista pidän ja bändejä joita en kuuntele. Se, että en niitä kuuntele, ei välttämättä tarkoita ettenkö niistä pitäisi, minulla ei vain ole mielipidettä niistä. En myöskään pidä englannin kielisen kysymyksen sanavalinnasta 'hate' (viha), koska en vihaa mitään/ketään. Viha on liian voimakas sana ja tunteena se vie ihan liikaa turhaa energiaa. Voin olla pitämättä jostain, mutta viha menee liian pitkälle.
Ehkä en filosofoi sen enempää vaan jätän tämän tähän. ^^"

♥

Day 11

2010-09-23T10:00:00.007+03:00

A song from your favourite band

(joku lempibändisi kappale)

Koska minulla ei ole vain yhtä lempibändiä, valitsin umpimähkään Gazetten.

the GazettE ~ Leech

Tämä kappale sen takia, että sen PV on yksi lemppareitani. Pidän sen yksinkertaisesta kauneudesta (kappalekin on todella hyvä ;) ).

♥

PS: Tämäkin on ajoitettu, sillä en usko kerkeäväni tänään koneen ääreen.

Day 10

2010-09-22T14:00:00.005+03:00

A song that makes you fall asleep

(kappale joka saa sinut nukahtamaan)

Super Junior ~ Coagulation

Ei niinkään nukahtamaan, mutta rauhoittumaan. Saatan tätä kyllä kuunnella joskus ennen nukahtamista. (Ja liittyy sikälikin nukkumiseen, että tämä on itseasiassa minulla kännykän herätysäänenä nyt... juuri sen rauhoittavuuden takia. Ja Ryeowookin ääneen on mukava herätä. ^^)

♥

PS: Tämä on ajoitettu, olen tällä hetkellä matkalla Despan keikalle. :D

Day 9

2010-09-21T17:00:00.002+03:00

A song you can dance to

(kappale jonka tahdissa voit tanssia)

SHINee - Ring Ding Dong

En tiedä tarvitseeko tätä nyt sen enempää kommentoida... ;)

♥

PS: Tänäänkin postasin kahdesti, älä unohda lukea aikasempaakaan viestä. ^^"

Death Point

2010-09-21T10:06:00.000+03:00

Huomenna on D'espairsRayn keikka ja juuri sopivasti ennen sitä saimmekin huonoja uutisia...

Tämän hetkisen kiertueensa jälkeen D'espairsRay jää tauolle. Määrittelemättömän pituisen tauon taustalla on Hizumin huono terveys. Hän on jo pidemmän aikaa kärsinyt mystisestä taudista kurkussaan, joka vaikeuttaa hänen laulamistaan. Tiedotteen mukaan hoitokeinoja on yritetty löytää ympäri Japania, mutta mikään ei ole vaikuttanut suuremmissa määrin. He pidättäytyvät siis kaikesta kiertue- ja levytystoiminnasta, jotta Hizumi voi rauhassa levätä ja hoitaa itseään. He sanovat tulevansa takaisin heti kun Hizumi on paremmassa kunnossa.

Tiedotteen voi lukea Facebookista (englanniksi ja japaniksi) ja OHP:lta (vain japaniksi).

Tiesin, että Hizumilla on ollut ongelmia kurkkunsa kanssa jo viime syksystä, mutta koska he ovat julkaisseet ja keikkailleet ahkerasti, luulin hänen olevan jo ihan kunnossa... siispä tämä ilmoitus oli aikamoinen shokki, myös sen näennäisen äkillisyyden takia.
Huomiselle keikalle on mukava mennä tietäen että se on viimeinen mahdollisuus nähdä heidät livenä ties kuinka pitkään aikaan... olen hyvin onnellinen että olen menossa (joudun olemaan päivän pois koulusta huonojen kulkuyhteyksien takia, joten olen myös ohimennen miettinyt josko jättäisin menemättä keikalle... onneksi päätin toisin). Toivottavasi he tulevat mahdollisimman pian takaisin, mutta toivon myös että Hizumi myös malttaa levätä kunnolla ja ihan oikeasti hoitaa itsensä kuntoon.
Tauoista puheenollen, ainakin Despalla on järkevä syy jäädä tauolle, toisin kuin monilla muilla... heidän kanssaan on sentään toivoa paluusta.

Albumista vain sen verran, että sitä on tullut kuunneltua paljon. Varmasti aivan mahtavaa kamaa livenä, en epäile yhtään. ♥

Kerron huomisesta keikasta heti kun vaan ehdin. ^^"

♥

Day 8

2010-09-20T22:30:00.001+03:00

A song you know all the words to

(kappale, jonka kaikki sanat osaat)

Parin Paramoren kappaleen lisäksi lähimmäksi osuvat Miyavin Itoshii hito (2003 ver.) ja X Japanin Crucify my love. Minun on huomattavasti helpompi oppia kappaleiden lyriikoita jos ne ovat (ymmärrettävää) englantia (kuten jälkimmäinen), joten olen hyvin ylpeä itsestäni, että osaan Itoshii hiton (joka on siis kokonaan japaniksi) lähes täydellisesti. Siksi laitan siis tälläkin kertaa kaksi kappaletta. ^^

Miyavi ~ Itoshii hito

X Japan ~ Crucify my love

♥

PS: Postastin aikaisemmin tänään jo ihan kunnolisenkin tekstin, muistakaa lukea myös se! ;)

Loveless Torture

2010-09-20T20:49:00.000+03:00

Sain tänään käsiini kaksi odotettua sinkkua. Ne kuitenkin aiheuttivat minussa hyvin erilaiset reaktiot.

Ensin otan esille An Cafen Mikun uuden bändin debyyttisinkun.

Puhuin jo jotain sinkun nimikkoraidasta täällä, joten ei siitä sen enempää. B-puoli, Lc5 ~love&crash~, ei sitten kuitenkaan ollut tajunnanräjäyttävä... Parempi se oli kuin Loveless, mutta noh... kun ei iske niin ei iske. En vieläkään ole valmis ihan täysin tyrmäämään Lc5:sta ja odotan kyllä mielenkiinnolla mitä heiltä seuraavaksi tulee, mutta mitä luultavimmin minusta ei saa mitään äärimmäistä fania.
Heidän biisiensä iskemättömyys on sikäli outo juttu, että kaikki jäsenet ovat kyllä lahjakkaita. Soittotaitoa löytyy yllinkyllin ja Mikun vokaalit paranevat paranemistaan, mutta jotain määrittelemätöntä tästä yhdistelmästä vielä puuttuu... Harmi sinänsä.
Tässä versiossa sinkusta tuli vielä kolmaskin kappale, nimittäin live-versio kappaleesta nimeltä Tell Me!!. Ihan OK... tässä tosin saadaan kuulla Mikulta harvinaisia kunnon karjumista. ^^"

---

Toinen sinkku olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Miyavin TORTURE vei jalat alta kerta heitolla.
Mitään muuta ei tosin voikaan odottaa kun puhutaan Miyavista ja minun suhteestani hänen musiikkiinsa. ♥

Joka tapauksessa, TORTUREn olenkin maininnut aikasemminkin, mutta B-puoli, REVENGE, oli vähintäänkin yhtä hyvä... Täytyy ehkä sanoa, että Miyavin nykyinen tyyli (musiikillisesti, mutta miksei muutenkin) taitaa olla lempparini hänen tyyleistään tähän mennessä. Sinkku on nimetty "Re-Debut Singleksi" ja olenkin huomaavinani tämän ajatuksen hänen viime aikaisissa kappaleissaan ja tyylissään. Hän on ottanut tiettyjä elementtejä ensimmäisen soolo-debyyttinsä aikaisista teemoista, ajatuksista ja tyyleistä mutta uudistanut niitä sopimaan elämänkokemuksen myötä kehittyneeseen maailmankatsomukseensa. Tietyssä mielessä Miyavi on vieläkin se sama henkilö joka hän oli silloin 8 vuotta sitten debytoidessaan, mutta hän on myös muuttunut hyvin paljon. Change without changing, Miyavi on omista sanoistaan erittäin hyvä esimerkki.
Sinkun kanssa tuli myös levyllinen (10 kappaletta) live-versioita kappaleista, aika pitkälti Pohjois-Amerikan kiertueen antia (Euroopassa ei nimittäin ehditty kuulla uuden albumin kappaleita, toisin kuin Amerikassa). Miyavi on mahtava livenä, se on fakta.
Sen verran vielä, että postauksen alussa näkyy koko booklet avoimena. Rakastan noita värejä ja pysähtynyttä liikettä.
Olen tämän maininnut jo monta kertaa aikaisemminkin, mutta en millään jaksaisi odottaa Miyavin uutta albumia... ^^"

♥

PS: Kuvat saa isommiksi klikkaamalla, kuten mitkä tahansa kuvat tässä blogissa. :)

Day 7

2010-09-19T20:02:00.000+03:00

A song that reminds you of a certain event

(kappale joka muistuttaa tietystä tapahtumasta)

Super Junior ~ Bonamana

Silläkin uhalla, että olen tätä biisiä täällä jo ihan liikaa hehkuttanut, pääsee se jälleen esille. ^^" Tämä siis siksi, että tämä muistuttaa minua aina Tracon V:stä ja kesän ihanimmasta viikonlopusta (ja karaokesta). <3
(Oikeastaan on toinenkin kappale joka muistuttaa samasta viikonlopusta: SuJun No Other)

♥

Day 6

2010-09-18T20:42:00.000+03:00

A song that reminds you of somewhere

(kappale joka muistuttaa sinua jostakin paikasta)

9GOATS BLACK OUT ~ Den Lille Havfrue

Tämä ei niinkään muistuta pelkästään mistään paikasta, mutta myös tietystä hetkestä ajassa ja tunnetilasta.

Kun olin ensimmäistä kertaa muuttanut omilleni, kuuntelin paljon 9GBOtia. Tämä siis muistuttaa minua Helsingistä, syksystä ja sen pimeydestä ja sateista (hyvässä mielessä; rakastan syksyä).

♥

Day 5

2010-09-17T00:45:00.001+03:00

A song that reminds you of someone

(kappale joka muistuttaa sinua jostakusta)

Miyavi ~ Super Hero

Tähän on syynä yksinkertaisesti se, että tapasin erään nyttemmin parhaimmista ystävistäni Miyavin keikkapäivänä viime vuonna ja tiedän hänenkin pitävän tästä kappaleesta joten... <3

♥

Day 4

2010-09-16T12:00:00.001+03:00

A song that makes you sad (kappale joka tekee sinut surulliseksi)

Tämä riippuu vähän siitä millä mielellä olen valmiiksi, ennen kuin rupean mitään kuutelemaan... mutta taasen, yksi biisi tuli ensimmäisenä mieleen, niin laitan nyt sitten sen.

X Japan ~ Forever Love

Tämä biisi surettaa sanojensa puolesta, mutta lähinnä sen takia, että ensimmäinen kerta kun kuulin tämän kappaleen, oli pienessä pätkässä hiden hautajaisista (X Japanin jäljellä olevat jäsenet siis soittivat tämän siellä) ja se siis aina muistuttaa minua tästä ikävästä tapahtumasta.

Ihana biisi kuitenkin ja tykkään sitä kunnella kaikesta huolimatta... katkeran-suloinen on ihan hyvä tapa kuvailla tätä.

♥

PS: Tuo video ei ole mikään maailman paras, mutta säälin teitä sen verran etten halunnut pistää Last Live versiotakaan... Jos joku välttämättä haluaa, voi sen mennä katsomaan täältä.

Day 3

2010-09-15T11:22:00.000+03:00

A song that makes you happy (kappale joka saa sinut iloiseksi)

Tämä oli suhteellisen helppo, kun luettuani "kysymyksen" tuli heti vain yksi kappale mieleen. ^^"

Super Junior ~ Miracle

Tämän kappaleen tunnelma ja lyriikat nyt vain sattuvat olemaan niin iloiset ja mukaansatempaavat, että huomaan aina hymyileväni kun kuuntelen tätä kappaletta. En valehdellut kun sanoin SuJun olevan minun ilopillerini. ;)

♥

PS: Hmm... katsotaan koska tulee ensimmäinen japanilainen biisi... ^^"

Day 2

2010-09-14T19:11:00.000+03:00

Your least favorite song (inhokkikappaleesi)

Mjaa-a... jos lempikappaleen keksiminen oli vaikeaa, niin on tämäkin... Miksipä kuuntelisin biisejä joista en pidä? Noh, mietin sitten tätä valintaa radion kautta... joskus jossain on radio päällä ja sieltä tulee kappale josta ei yhtään pidä, mutta pakkohan sitä on kuunnella jos ei kyseisestä paikasta poiskaan pääse.

Minuun uppoaa hetkellisesti melkein mikä vaan, mutta ehkä seuraava kappale on tarpeeksi ärsyttävä ansaitakseen tämä tittelin (tällä hetkellä ainakin... kohta se saattaisi olla jo jokin ihan toinen).

Fintelligens ~ Mikä Boogie?

En osaa sen kummemmin eritellä mikä tässä ei iske... kunhan en vain tykkää. Ja tätä tuli ihan tarpeeksi radiosta kuunneltua erinäisissä paikossa tässä pieni aika sitten, rupesi jo kyllästyttämään.

Saa kertoa omia mielipiteitä kyseisestä biisistä tai vaikka oman inhokkikappaleensa. :D

♥

PS: Varoitan nyt että tässä sarjassa saattaa tosiaan tulla muitakin kuin aasialaisia biisejä... helpompi minulle. ^^"

Day 1

2010-09-13T15:40:00.002+03:00

Nämä nyt hieman venähtävät nämä postaukset... anteeksi! ;__;

Ajattelin kuitenkin parantaa tapojani edes sen verran, että aloitan tänään päivittäisen, kuukauden verran kestävän postaussarjan.
Nappasin tämän itse asiassa Facebookista, mutta se käy vallan mainiosti tännekin. Ideana on postata joka päivä joku sen päivän teeman mukainen biisi.

Ensimmäisenä sattuu olemaan varmaankin koko katraan vaikein keksittävä, eli:

Your favorite song (lempikappaleesi)

Minun on mahdotonta keksiä vain yhtä biisiä ylitse muiden... Loppukeväästä postailin useita lempikappaleitani tännekin:

Osa 1

Osa 2

Kpop-versio

Yritin kovasti miettiä tälle päivälle jonkun sellaisen biisin jota olen viime aikoina luukuttanut muita enemmän, mutta sekin oli yllättävän hankalaa. Päädyin kuitenkin kahteen kappaleeseen, jotka olen täällä aikasemminkin maininnut.

SHINee ~ Lucifer

Tätä olen soittanut kiitettävän paljon jostain heinäkuun puolesta välistä alkaen kun SHINee teki comebackinsä. He taisivat tulla juuri sopivaan aikaan täyttämään SuJun promojen loppumisen aiheuttaman tyhjiön ja mikäs siinä. En itsekään keksi syytä miksi tämä biisi iskee niin kovaa, mutta eipä se haittaa... kun tykkään, niin tykkään.
(Btw, kukas nyt paikkaa tyhjiön kun SHINeellä oli goodbye-stage eilen... ;___;)

BIGBANG ~ Beautiful Hangover

Tästä biisistä kerroin itse asiassa jo täällä, joten ei ehkä siitä sen enempää... just enjoy! ^^

♥

PS: Näiden postausten tagi on 30daysofmusic, joten jos satun postailemaan näiden lisäksi jotain muutakin samana päivänä, voitte sen kautta päästä suoraan tähän listaukseen. Ja näitä siis riittää se 30 päivää. Joskus saattaa käydä niin, etten pysty millään postaamaan kyseisenä päivänä, jolloin ajastan postauksen. Yritän kuitenkin oikein kovasti olla jättämättä yhtään päivää välistä. ^^"

Bad Guy

2010-09-03T20:09:00.001+03:00

Löydän yleensä uusia draamoja katsottavaksi lähinnä hyvinä pitämieni näyttelijöiden kautta. Niin kävi myös tämän seuraavan kanssa.
Bad Guyssa erästä pääosaa näyttelee Kim Jae Wook. Aikasemmin olen nähnyt hänet vain sivuosassa draamassa Coffee Prince ja yhdessä pääosassa elokuvassa Antique Bakery (joka taisi olla ensimmäinen korealainen mikään minkä katsoin, ainakaan tietoisesti), mutta nämä roolisuoritukset tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen (ja kyseisen henkilön ulkonäöllähän ei sitten ole mitään tekemistä asian kanssa ;) ).

Bad Guyn perusidea on melkoisen yksinkertainen. Shim Gun Wook (Kim Nam Gil) suunnittelee kostoa suuryhtiötä vastaan lapsuudessaan kokemansa vääryyden takia. Kun mukaan lisätään suuryhtiön saamaton nuorempi poika Hong Tae Song (Kim Jae Wook), tyttäret Hong Tae Ra (Oh Yun Soo) ja Hong Mo Ne (Jung So Min) sekä yhtiön palveluksessa oleva ja itselleen hieman parempaa elämää toivova Moon Jae In (Han Ga In), on kunnon soppa valmis. Moninkertaiset kolmiodraamat nostavat päätään samalla kun Shim Gun Wookin suunnitelmat aukeavat katsojillekin vasta vähitellen.

Kaiken kaikkiaan draama on suorastaan loistava. Kaikki edellä mainitut näyttelijät vetävät mahtavat roolisuoritukset eikä sivuhenkilöidenkään taidoissa mitään vikaa ole. Juonenkehittely on ensiluokkaista ja jopa suurin osa henkilöhahmoista muuttuu uskottavasti kokemiensa asioiden myötä. Sinänsä laatuun liittymättömästi myös henkilöiden asuihin ja ympäristöihin oli selvästi kiinnitetty paljon huomiota, mikä oli vain hyvä, ottaen huomioon monien henkilöhahmojen etuoikeutetun aseman. Jos on kiinnostunut muodista, saa tästä draamasta varmasti paljon irti myös sillä saralla.

Ainoa asia joka Bad Guyssa jää harmittamaan on lopun tyydyttämättömyys. Muuten kaikin puolin ihana draama loppuu hyvin turhauttavalla tavalla. Lopun tajuaa ja se on tietyllä tavalla järkevä ja perusteltu, mutta yhtä kaikki hyvin ärsyttävä. Suosittelen tämän kuitenkin katsomaan jos ensiluokkainen juonenkehittely ja mielenkiintoiset henkilöhahmot kiinnostavat.

♥

PS: Tällä hetkellä minulla on kesken kaksi muutakin korealaista draamaa: Tietynlainen vakoojajännäri IRIS ja ihmissuhdedraama King of Baking. Niistä lisää kunhan saan ne katsottua. ^^

I Don't Run Away

2010-09-03T17:48:00.000+03:00

Sille on syynsä miksi arvostan ja kunnioitan Miyavia niin paljon. Hän onnistuu jatkuvasti uudistamaan tyyliään pysyen silti niin sanotusti uskollisena itselleen. Ja usein hän onnistuu julkaisemaan juuri sillä hetkellä minua itseäni koskettavia biisejä niin että kunnioitukseni (ja kiitollisuuteni) häntä kohtaan kasvaa äärettömäksi. Näin käy jatkuvasti ja koko ajan. Sanat eivät riitä kuvailemaan Miyavia ja hänen merkitystään minulle. ♥

Torture-sinkkuhan julkaistaan tässä 15. päivä mutta en malttaisi millään odottaa lokakuussa tulevaa albumia... Kun yksi biisi on jo näin hyvä (itse asiassa kaksi muutakin, SURVIVE ja Super Hero), en voi edes kuvitella kuinka sanoinkuvaamattoman mahtava albumi tulee olemaan. Voisin melkein jo etukäteen sanoa, että Miyavin tämän hetkinen tyyli taitaa olla minun ehdoton suosikkini, vaikkakin jokaisessa hänen tyylissään on ne hyvät (täydelliset) puoletkin.

Videosta vain sen verran, että mielestäni se on aivan mahtava kaikessa yksinkertaisuudessaan.

♥

오 나의 여신님

2010-09-02T22:35:00.000+03:00

Tätä, hyvät lukijat, kutsutaan lepyttelyksi. Huomaan siis itsekin etten ole postaillut ihan niin usein ja paljoa kuin lupasin, mutta tuota noin... yritän parantaa tapani? Ainakin huomenna tai viimeistään lauantaina tulee ihan varmasti postaus eräästä draamasta, jonka sain tuossa viime viikolla päätökseen, joten koettakaa kestää. ^^"

♥

PS: Pakko ihkuttaa sen verran, että tänään on tasan 20 päivää D'espairsRayn keikkaan! (^___^)

Loveless

2010-08-28T01:13:00.000+03:00

Kun ensin näin tämän, jouduin miettimään useamman minuutin uskallanko edes koko PV:tä katsoa. Sitten tajusin että koska minulla on kyseinen sinkku kuitenkin tilauksessa, en voi biisiä vältellä ikuisestikaan, joten uskalsin lopulta painaa playta...

Ensimmäisen kuuntelu-/katselukerran jälkeen en oikeastaan osannut sanoa mitä mieltä olin biisistä... Bändin kaksi kitaristia, basisti ja rumpali osaavat kyllä todellakin soittaa ja siinä mielessä biisi on hyvä. Mikun ääni tuntuu olevan jopa hieman parempi, joten ei siinäkään puolessa ole mitään valittamista.

Kai tässä minun epäröimisessäni on pohjimmiltaan kyse siitä, etten osaa suhtautua näiden kahden asian yhdistelmään... Mikun ääni ja persoona on niin tuttu An Cafesta, hän kytkeytyy sinne niin vahvasti etten voi olla ajattelematta, että hän on Lc5:ssa vain vierailemassa ja palaa hetikohta takaisin Antikuiden pariin. Ristiriita syntyy siinä vaiheessa kun toinen puoli minusta toivoo että Antikut tulevat pianhetinyt takaisin, mutta toinen puoli toivoo tauon kestävän vielä hieman kauemmin, jotta saisimme nähdä Lc5:n täyden potentiaalin. Yhden biisin perusteella on vähän hankala arvostella kaikkia puolia.

Olen tässä kirjoittaessani Lovelessia kuunnellut useamman kerran putkeen ja alan vähitellen tottumaan siihen. Ei tämä huono kappale ole missään nimessä, ei todellakaan. Kunhan vain en yrittäisi jatkuvasti löytää Lc5:sta kaikkia mahdollisia vikoja, jotka tekisivät siitä loputtoman paljon huonomman kuin An Cafesta, pärjäisin jo oikein hyvin... Aina sopii yrittää.

♥

PS: Älkää käsittäkö väärin. Pidän kyllä Lc5:stä, eikä minulla ole mitään ketään jäsentä kohtaan, kaikkien vähiten Mikua. Mutta kun vokalisti on kuitenkin se kuuluvin osa mitä tahansa bändiä, ei ole yhtäkkiä helppoa kuunnella häntä ihan erilaisessa bändissä kuin mihin on tottunut. Ja kun tähän lisätään se, että An Cafen jääminen tauolle oli muutenkin vaikea paikka, minulla kestää nyt hetki ennen kuin myös alitajuntani (joka on siis edelleen kiinni Antikuissa) sopeutuu ajatukseen Mikusta jonkun muun bändin riveissä. Ehkä kerron teille lisää ajatuksistani tämän biisin kohdalla kunhan onnistun ensin tottumaan siihen... tai vaikka sitten kun saan itse sinkun käsiini. Ties vaikka B-puoli olisi jotain tajunnanräjäyttävää. ;)

Beautiful Hangover

2010-08-25T00:28:00.001+03:00

Yritän hyvittää blogihiljaisuutta tällaisilla pienillä randompostauksilla, joten here we go again!

Olen Big Bangia kuunnellut biisin sieltä ja toisen täältä mutta tämä taisi nyt iskeä syystä tai toisesta niin kovaa, että ehkäpä heitä rupean kuuntelemaan enemmänkin.
Tajusin jopa, että tämä biisi on japaniksi joten kaipa on kyseessä uusi Japani-julkaisu vaikka korealaisia ovatkin. Muuta en tästä asiasta sitten tiedäkään, paitsi että musiikkivideo on ihana. :D

BIGBANG ~ Beautiful Hangover

Itse asiassa, nämä pojathan ovat minulle jo ennestään tuttuja erikseen, tavallaan. G-Dragonin soolotuotantoa olen kuunnellut jonkin verran, Taeyang onnistui valloittamaan minut parilla soolobiisillään tässä loppukesästä ja TOPiin törmäsin sattumalta SE7ENin comebackin yhteydessä. Seungriakin olen jossain variety-ohjelmissa nähnyt joten ainoa josta en oikeastaan tiedä mitään on Daesung. x')

Taeyang - I need a girl

Oikeastaan minun veikkaukseni on se, että Taeyang teki tämän biisin ihan vain jotta pääsisi tanssimaan naisten kanssa tuolla tavalla. xD

Taeyang ~ I'll be there

Tässä ja edellisessä minut vakuuttivat lähinnä Taeyangin ja hänen taustatansijoidensa taidot ja esityksen kokonaisuus. Kyllä kelpaa katsella. :) Eikä biiseissäkään mitään vikaa ole. ;)

SE7EN feat. TOP ~ Digital Bounce / SE7EN ~ Better Together

Se7en ja TOP samalla lavalla... kumpaakaan en sen enempää tunne, mutta... No, sanotaanko että en vastusta tuota näkymää ollenkaan. 8D

Pidän Digital Bouncesta enemmän kuin tuosta jälkimmäisestä, mutta menee sekin. Taitaa Se7enkin olla tutustumis-listallani. ^^"

♥

PS: Huomenna (tai no, tänään x) on ensimmäinen koulupäivä! \o/ Vihdoinkin, joten wish me luck! :D

And they disappeared @ 2PM

2010-08-22T20:26:00.000+03:00

En ole oikeastaan mikään mainittava 2PM:n fani, mutta tällä kertaa pojat laittoivat sellaisen shown pystyyn Twitterissä etten voi vastustaa kiusausta. Laitan sen siis tänne teidänkin iloksenne. Ainakin olen jokaisen tweetin jälkeen saanut nauraa ihan kyllikseni, vaikken koreaa ymmärräkään. Pääosissa ovat nimittäin kuvat, so here we go! xD

to be continued . . .

♥

PS: Jep, tiedetään, minulla on huono huumorintaju. xD Mutta Twitterin suosion kohoaminen kpop- ja jrock-artistien keskuudessa on ehkä parasta mitä fanittamiselle on tapahtunut ikinä. xD ♥

Sorry Sorry

2010-08-18T14:00:00.002+03:00

Anteeksi anteeksi anteeksi anteeksi!!!! Täällä on nyt ollut ihan luvattoman hiljaista ja ne luvatut ajastetut postaukset jäivät sitten yhteen... >_<""" Kuitenkin muutossa ja kaikessa muussa mahdollisessa on mennyt niin paljon aikaa, että päätin etten edes rupea yrittämään postauksia. Ajattelin että on parempi teidänkin kannalta jos paneudun postauksiin kunnolla enkä vain sutaise jotain kokoon pikapikaa. Siispä nyt lupaan ihan oikeasti parantaa tapani ja postailla enemmän ja myös kunnollisia postauksia.

Sanon vielä sen verran, että pienen harhailun jälkeen pääsin jopa Vaasaan asti ja nyt yritän ottaa koko paikkaa haltuun. Nettiyhteyden jo löysin ja sehän onkin se tärkein asia. ;) Tavaraa on yllättävän paljon yhden ihmisen tarpeiksi mutta eivätköhän ne järjestelemällä tänne mahdu oikein hyvin. :)

Taidan pidemmittä puheitta jättää tämän tähän ja jatkaa omia touhujani. :D Pian on luvassa taas kunnon postaus, joten malttakaa odotella vielä hetki. :)

♥ ♥

He blooms in the night sky

2010-08-09T08:00:00.057+03:00

Siitä on jo vuosi.
Olin tullut juuri takaisin ulkomailta. S soitti mutta ei kestänyt sanoa asiaansa puhelimessa. Arvasin hänen äänensävystään, että jotain oli nyt pielessä. Oikeastaan oli kaksi vaihtoehtoa... Yoshiki, joka oli juuri ollut leikkauksessa, tai Jasmine You, jonka terveydentila oli äkillisesti huonontunut viikkoa aikaisemmin.
Yoshiki esiintyi eilen USA:ssa.

En itkenyt heti. Olin vain epäuskoinen. Jasmine Youn joku läheinen kirjoitti hänen blogiinsa hänen viimeisistä päivistään. Kuinka hän oli halunnut vielä viimeisillä voimillaan nähdä Yokohaman yötaivaan (hän rakasti tähtiä). Kuinka hän oli laitattanut kyntensä kuntoon, aivan kuin olisi itse jo tiennyt kohtalostaan.
Luin käännöksen tästä muutamaa viikkoa jälkeenpäin. Silloin totuus iski koko voimallaan ja itkin. Oli se vain uskottava.
Jasmine You on poissa.

En ikinä ehtinyt häntä nähdä, livenä. En oikestaan edes tiennyt hänestä juuri mitään ja nyt se kaduttaa. Mutta ainakin voin nyt kunnoittaa hänen muistoaan ja varmistaa, että muutkin saavat kuulla ja tietää tästä mahtavasta henkilöstä.
Kauniinpaa ihmistä saa hakea, eikä sittenkään löydä.

Minulla on häntä ikävä, omasta puolestani, mutta myös muiden fanien, hänen perheensä ja ennen kaikkea Versaillesin jäsenien puolesta. Jos jopa minulla on näin kova ikävä, voin vain kuvitella kuinka pahalta Kamijosta, Hizakista, Terusta ja Yukista tuntuu. Ja silti he jatkavat ja muistavat. Kunnioitan heitä suuresti erityisesti tämän vahvuuden takia.

Jasmine You ei ole kuollut. Niin kauan kuin vain yksikin ihminen muistaa häntä ja hänet, hän ei ikinä kuole. Tätä on todellinen kuolemattomuus.
Olisin vain niin toivonut ettei hänen olisi pitänyt lähteä niin pian. Hänellä olisi ollut vielä paljon annettavaa.

Jasmine You... Toivottavasti olet löytänyt rauhan.
Nuku hyvin, kauniita unia.
♥ ♥ ♥

Seize The Light

2010-08-02T17:26:00.000+03:00

Ihan tosi pikainen päivitys vaan, kun haluan jakaa teidänkin kanssa sen fanityttökohtauksen jonka sain kun kuulin että

Yoshikilla on Twitter!! \o/

Nyt kaikki vaan häntä seuraamaan!

♥ ♥ ♥

Up & Down

2010-07-31T14:50:00.000+03:00

Hupsista, tässä onkin ollut pieni tauko... ^^"

Toisaalta pakkaaminen ja kaiken näköisten asioiden valmistelu vie aikaa (ja hermoja) sen verran ettei ehdi miettiä mitä sitä teille kertoisi.

Noh, kokosin tuossa joku päivä listan eri jrock- ja kpop-artistien Twitter-, Youtube- ja Facebook-sivuista. Löytyy täältä ja linkki on myös sivupalkissa. Listalla ovat vain ne joista itse tiedän; voi siis olla, että jotain on jäänyt huomaamatta. Melkein kaikkia itsekin seuraan, joskin laitoin listalle myös muutaman joista en itse niin välitä, mutta joiden ajattelin kiinnostavan muita. Päivittelen tuota sitä mukaan kun saan uusista sivuista tietää ja minulle saa myös kertoa jos jonkun satutte tietämään. ^^

Tällä viikolla olen saanut postia Kanon Wakeshiman uuden albumin verran, joten siitä juttua myöhemmin. Samoin D'espairsRayn uusi albumi tulee minulle alkuviikosta (toivottavasti jo maanantaina). Samassa paketissa pitäisi olla myös Gazetten sinkku SHIVER.

(VAMPSin albumi BEAST saapui myös, mutta koska kärsin edelleen hieman ristiriitaisista tuntemuksista kyseistä bändiä kohtaan, päätin odottaa noin kuukauden ennen kuin rupean sitä edes kuuntelemaan. Siitä lisää silloin.)

Lähden tiistaina taas pariksi viikoksi muualle rentoutumaan, mutta ajastan tälle ajalle ainakin muutaman postauksen, joten kannattaa siltikin aina silloin tällöin käydä katsomassa onko päivityksiä tullut. :)

SHINee - Up & Down

♥

Rusty Nail

2010-07-26T19:32:00.000+03:00

♥ ♥ ♥ ♥ ♥