Daddy's Girl

Katsoin tässä parin viime viikon aikana suht nopeaan tahtiin draaman It's Okay, Daddy's Girl. Tämän pariin minut houkutteli Super Juniorin Donghae, joka esittää tässä erästä sivuosaa.

Ensinnäkin, tässä draamassa on hyvin paljon erittäin ärsyttäviä hahmoja... Melkein lopetin jo keskenkin kun he alkoivat käydä liikaa hermoille... jos draamassa on noin 30 aika usein esillä olevaa hahmoa, niistä ehkä 5 oli siedettäviä. Se ei ole kovin hyvä suhde se... mutta ei se loppujen lopuksi mitään. Muutama näitä ärsyttäviä tasapainottava oikeasti mahtava hahmo auttoi paljon.

Draama on juonellisesti loppujen lopuksi melkein erinomainen. Se on aika realistinen (sillä tavalla kuin draamat nyt edes voivat olla) ja uskottava, ja juonenkehittely on suht sujuvaa. Myöskin erään hahmon suorastaan täydellistä hahmonkehittelyä ja kehitystä oli suorastaan ilo katsoa.

Tämän henkilön lisäksi suosikiseni nousi miespäähenkilö(?). Vahva ja viisas hyvän näyttelijän esittämänä, sellaista haluaisin nähdä enemmänkin draamoissa.

It's Okay Daddy's Girlin viimeinen jakso on ehkä parhaimpia mitä olen koskaan nähnyt. Sen suurempia paljastamatta, sen mahtavuus saa antamaan anteeksi kaikki ne puutteetkin mitä sarjalla oli. Se oli suorastaan täydellinen ja osoitti että draama todellakin oli hyvin uskottava. Jäi todella hyvä maku suuhun, mikä on harmikseni aika harvinaista varsinkin korealaisilla draamoilla... jotenkin se viimeinen jakso aina onnistuu lässähtämään ja sitten harmittaa.

Kaiken kaikkiaan siis tykkäsin ja en tykännyt... jotkut hahmot saivat minut hyvin usein hermoromahduksen partaalle, mutta toiset hahmot taas saivat rakastumaan itseensä... joten ehkä siinä jonkinlainen tasapaino saavutetaan ja jos jaksaa katsoa loppuun asti, on draama kokonaisuudessaan ihan katsottava.

Varoitan että ärsyttäviä hahmoja löytyy pilvin pimein, mutta jos sen luulee kestävänsä, kannattaa tämä katsoa... vaikkakin sitten sen täydellisen viimeisen jakson takia jos ei muuta. ^^

♥

PS: Pelkästään Donghaen takia ei ehkä kannata ruveta katsomaan. Häntä kyllä näkyy kaikissa jaksoissa paitsi ensimmäisessä, mutta aika vähän eikä hänellä ole mitään suuren suurta roolia. Hän kyllä tekee ihan kiitettävän suorituksen, että kyllä kelpaa katsoa, mutta jos ei muuten kiinnosta yhtään niin ehkä kannattaa jättää väliin. ^^"

Q10

Sain jo kesäkuun puolella katsottua erään draaman, mutta meinasin kirjoittaa siitä vasta kun saisin toisenkin draaman päätökseen, mutta tämän toisen viimeinen jakso on kadonnut kuin tuhka tuuleen, joten se siitä sitten... etsin sen joskus, mutta nyt voisin sittenkin kertoa siitä ensimmäisestä draamasta.

 
Kyseessä on japanilainen Q10. Ryhdyin katsomaan tätä varmaankin suurimmaksi osaksi sen takia, että pääosaa esittää Satou Takeru... Olen hänet nähnyt aikaisemmin muutamassa draamassa ja sen lisäksi että hän on hyvä näyttelijä, suorastaan rakastan hänen tapaansa puhua... siis lähinnä lausua asioita. Se laiska r ja muutenkin ihanan rento lausumistyyli, mutta silti selkeä artikulaatio... ah, taivaan lahja japaninopiskelijalle, voisin kuunnella häntä ikuisuuden. Nimenomaan hänen takiaan pidän äärimmisen paljon japanin sanasta renraku... se saattaa hyvinkin olla lempi-sanani ja kämppikseni (/luokkatoverini) on kuullut tästä aiheesta monen monituista kertaa... saattaa jo alkaa kyllästyttämäänkin (gomen). x)

No mutta kuitenkin, itse draamaan. Tapahtumat sijoittuvat lukioon, jossa Fukai Heita (Satou) elää suhteellisen normaalia elämää. Eräänä päivänä hän löytää tyhjästä luokasta tytön, joka paljastuu robotiksi. Robotti nimetään Q10ksi (lausutaan kyuuto (kuulostaa samalta kuin "cute" lausuttuna japanilaisittain)) ja erilaiset seikkailut voivat alkaa. Kommelluksiakin draamassa on, mutta se keskittyy myös paljon elämän ja maailman pohtimiseen, välillä hyvinkin raikkaalla otteella.
Pidän myös siitä miten draama on kuvattu ja sen kauniista maisemista ja kuvista.

Robotti-tyttöä esittää AKB48:n Maeda Atsuko. Ei-kovin-ihmismäisen robotin esittämiseen ei hirveästi lahjoja tarvita, joten en osaa sen enempää sanoa hänen taidoistaan... ainakin hän osaa olla ihan kiitettävästi ilmeetön, mutta en tiedä onko se välttämättä hyvä asia...
Sivuhenkilöitä on taas liudan verran ja suurimmaksi osaksi he suoriutuvat rooleistaan erinomaisesti. Erityisesti pidin Yakushima Hirokon ja Renbutsu Misakon hahmoista ja suorituksista.

Ai niin! Pidän myös Q10:n lopputunnarista hurjan paljon. Kuunnelkaa, se on mahtava:

Takahashi Yu ~ Honto no kimochi

♥

PS: Kun etsin tuota kuvaa, tajusin että Q10 on myös joku Nivean vanha ryppyvoide... x) Tuskin tämä yhteys on kuitenkaan tarkoituksellista, jos sitä edes Japanissa on myyty.

Back to school... almost.

Olen tässä miettinyt, että jos kerran opiskelujen takia minulla ei ole hirveästi mitään kirjoitettavaa, niin miksipä en sitten kertoisi siitä? Minulla kuitenkin sattuu niin onnellisesti että opiskelu jopa liittyy blogin aiheeseen. En tiedä kiinnostaako ketään, mutta jos ei, niin sitten ei... ei ole pakko lukea. ^^"

En edelleenkään halua jakaa mitään kovin henkilökohtaisia juttuja, mutta noh... kun tiedätte jo nimeni, mitä opiskelen ja missä, niin no... kai sitä voi koulusta taruilla enemmänkin.

Niin kuin vaikka siten että minulla on oikeasti ikävä kouluun. On ollut melkein koko kesän. Kun kevään kokeet olivat ohitse vähän toukokuun puolenvälin jälkeen, tuli ihmeellisen tyhjä olo kun ei yhtäkkiä tarvinnutkaan opiskella mitään (kertoo ehkä jotain meidän tahdista). Kävimme touko-kesäkuun vaihteessa Tukholmassa koulun kanssa. Se vähän auttoi tähän tekemisen puutteeseen ja rentoutumiseen. Aloitin myös kesätyöt (en kerro mitä) sen jälkeen, mutta siinä ei riitä tekemistä muuten kuin päivisin. Illat olivat ihan tyhjiä, ja kun oikeastaan kaikki sellaiset koulukaverit joiden kanssa olen eniten tekemisissä viettivät kesänsä muualla kuin Vaasassa, minulla oli todella tylsää.
Mutta vaikka tekemistä olisikin ollut enemmän, olisin silti kaivannut koulua. Minä ihan oikeasti pidän japanin opiskelusta. Se on kielenä kaunis ja juuri sopivan haasteellinen minun makuuni. Myös kulttuuri on kiehtonut jo kauan, joten minusta on kiva saada tietää siitäkin enemmän ja enemmän. Koulussa on hyvä yhteishenki (pienen koon vuoksi), joten siltäkin kannalta kouluun ei tarvitse pakottautua.
Tänä vuonna koulu alkaa meillä toisen vuoden opiskelijoilla 1. syyskuuta, enkä malttaisi odottaa sinne asti. Kesäloma oli siitä ehkä hyvä olla olemassa, ettei pää ihan räjähtänyt siitä pänttäämisen määrästä, mutta siltikin... koulua on ikävä, eikä muuten varmaan koskaan aikasemmin olekaan ollut (peruskoulussa en ajatellut asiasta puoleen enkä toiseen... ei minua haitannut olla koulussa, mutta ei haitannut olla olemattakaan). ^^"
Odotan muuten koulua senkin puolesta, että haluan nähdä uudet kouhait (nuoremmat oppilaat, ei mitään tekemistä iän kanssa, vain sillä on merkitystä koska on kyseisessä oppilaitoksessa (tai työpaikassa) aloittanut)... En kyllä edes tiedä koska heillä alkaa koulu. Kertooko joku?

Tänä syksynä minulla on myös toinen odottamisen arvoinen asia edessä... Aloitan nimittäin englannin opinnot myös Vaasan yliopistossa. Meinaan siis suorittaa kahta eri tutkintoa samaan aikaan. En tiedä vielä yhtään miten tämä tulee toimimaan käytännössä mutta ei se mitään... eiköhän se syksyn myötä selviä. ^^"
Hain yliopistoon melkeinpä yksinomaan sen takia, että pääsisin vaihtoon Japaniin. FKF:n kautta meillä ei sitä mahdollisuutta ole, joten vaihtoehdoiksi jäi itse-kustantaminen (en tule ikinä olemaan niin rikas enkä halua ottaa lainaa), apurahan/stipendin saaminen (näitä on muutamia... ei mahdotonta, mutta aika hankalaa, koska samoja rahoja hakevat niin monet muutkin) tai johonkin suomalaiseen yliopistoon/korkeakouluun hakeminen ja sitä kautta erikseen lähteminen. Itse kokeilin siis tätä jälkimmäistä.
Olen ylioppilaaksi päästyäni käynyt lähemmäksi kymmenessä pääsykokeessa, mutta missään ei ole tärpännyt ennen kuin nyt. Ensin FKF (se ei kyllä ollut "koe" mutta kuitenkin) viime vuonna ja sitten tänä kesänä Vaasan yliopisto.
Nyt kun olen yliopistossa kirjoilla (tai ainakin melkein olen, pystyn kirjoittautumaan vasta kuun lopussa), lopun pitäisi aikanaan onnistua helposti. En tiedä vielä, koska lähtisin... 2012 tai 2013 syksyllä... luultavasti jälkimmäinen mutta saa nähdä.
Niin muuten, kyllä minua englantikin kiinnostaa, en minä siellä pelkästään lusmuilla aio. Laitan kuitenkin vielä japanin ensisijalle ja otan yliopistolta kursseja sen mukaan miten ne sopivat aikatauluun. Haluan ainakin yhden kurssin ottaa mahdollisimman pian... nimittäin kiinan peruskurssin. ^^

En ole koskaan käynyt Japanissa mutta haluan sinne palavasti, myös pidemmäksi aikaa elämään kuin vain kuukaudeksi pariksi matkailemaan. Tässä suunnitelmassa ensimmäinen vaihe (yliopistoon pääseminen) suoritettu. Toinen vaihe (opiskelu, niin että he minut sinne suostuvat ylipäätään ottamaan) käynnistyköön!

♥

Two Years

TERU ~「for you」

♥   ♥   ♥

Mr. Simple

Säästän teidät siltä epämääräisyydeltä joka oli Super Juniorin viidennen albumin teaser-kuvat ja laitan vain albumin nimikkobiisin musiikkivideon ja siitä enemmän tai vähemmän onnistuneita screenshotteja... nauttikaa! Sanomattakin lienee selvää että minä rakastan sekä kappaletta että videota (ja albumi kokonaisuudessaankin on mahtava, kannattaa ehdottomasti kuunnella!). ♥

Mr. Simple

♥ ♥ ♥ ♥