DAY 1

Edellisen kerran Miyavi julkaisi albumin loppuvuodesta 2010. Sen jälkeen on tullut yksi sinkku syyskuussa 2011.
Nyt on jälleen vuorossa sinkku nimeltänsä DAY 1.

En voi sanoa pettyneeni, mutta en myöskään ole mitenkään innoissani. Kun ensimmäisen kerran kuulin tämän, ajattelin vain että "jahas, kuulostaa Miyavilta". Kuuntelin kappaletta hieman lisää, eikä tämä ensimmäinen reaktio muuttunut mihinkään.

Sinällään kappale ei suinkaan ole huono. Siinä on kiva biitti, särökitara joka sopii hyvin Miyavin ääneen ja eri osiot sopivat yhteen todella hyvin. Se on kuitenkin jotenkin... tylsä. Se kuulostaa samalta kuin puolet Miyavin edellisestä albumista, enkä ole varma onko se niin hirveän hyvä asia, enää.

Miyavihan on kitaristi, siitä olemme kaikki yhtä mieltä. Mutta näissä viimesimmissä julkaisuissa hän leikkii vähemmän kitaralla ja tekee sen sijaan kappaleista reivimäisiä toistuvalla riffillään. Kun siihen lisätään inspiraatiota yrittävät (englanninkieliset) maailmanparannus-lyriikat saadaan Miyavin nykyinen tyyli.

En sano että tämä tyyli olisi huono, sillä sitä se ei ole; Miyavi on tehnyt siitä omansa. Mutta nämä kappaleet toimivat paljon paremmin livenä, sen tunnelman ja yhteisöllisyyden kanssa kuin yksin kotona kuunnellessa. Livenä Miyavi myös lisää näihinkin kappaleisiin enemmän randomia kitaran soittoa ja brassailee taidoillaan.

Toivoisin, että Miyavi alkaisi taas tekemään enemmän monimutkaisempia kappaleita kauniilla melodioilla ja mieluiten japaninkielisillä lyriikoilla (niissä on sillon hitusen enemmän syvyyttä), joita olisi kiva kotonakin kuunnella ja tulkita. Maailmanparannus rautalangalla on ihan kivaa, mutta käy tylsäksi ajan kanssa.


Video on yksinkertainen. Ripaus psykedeliaa yhdistettynä Miyaviin soittamassa kitaraa yksinkertaisissa vaatteissa (hänen lihaksensa, vau) luo kappaleeseen sopivan videon, ei siinä mitään. Miyavilla näyttäisi myös olevan ainakin muutama uusi, silmäänpistävä tatuointi. Kohta miehellä loppuu iho kesken. x)


Sinkun toinen kappale on FUTURISTIC LOVE 2012, josta sanon vain sen verran, että se kuulostaa juurikin siltä miltä nimikin, eli se on pitkälti samanlainen kuin alkuperäinen FUTURISTIC LOVE edelliseltä albumilta. Tämä biisi (tai siis se alkuperäinen) on aivan mahtava livenä, tuli kunnon reivi-meininki Tavastiallekin, mutta edelleen pelkästään kotona kuunneltuna hieman toistava.

Mitäs tässä muuta sitten sanomaankaan... tämä aiheutti hieman olankohauttelua, mutta ehkäpä seuraava sinkku on jo mielenkiintoisempi.

♥

PS: Ei muuten mitään tietoa kuka tämä YUKSEK on ja miten hän on vaikuttanut kappaleeseen. En viitsi ottaa selvää.

Oh, the drama

En yleensä ole edes tietoinen draamoista ennen kuin ne alkavat enkä näin ollen odota niitä etukäteen. Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin että odotan innolla jopa niinkin monen kuin kolmen draaman alkamista.

Miss Panda and Porcupine

Ensimmäinen niistä on nimeltään Miss Panda and Porcupine/Hedgehog. En ole ihan varma onko tämä draaman virallinen englanninkielinen nimi, mutta tällä olen sen nähnyt kulkevan.
Tämän draaman on määrä alkaa joskus heinäkuun aikana, ja syy sille miksi sitä odotan niin innokkasti on tietenkin pääosassa oleva Donghae. Olen ehkä puolueellinen, mutta mielestäni hän on oikeasti hyvä näyttelijä ja draaman juonikin kuulostaa ihan kivalta, joten odotan suuria tältä draamalta.

Juonesta sen verran, että se keskittyy kahvilaan/konditoriaan, jota hoitaa tämä Miss Panda. Donghaen hahmo on piikkisian tyylisesti aina piikit pystyssä mutta Panda saa ehkä hänenkin sydämen sulamaan. Kyseessä on siis romanttinen draamakomedia, ehkäpä.
Miss Panda and Porcupinesta on vieläkin todella vähän mitään tietoja, vaikka muutama virallinen kuvakin on jo julkaistu. Joka tapauksessa jo ilmoitetut näyttelijät vaikuttava hyviltä ja luulen että he sopivat yhteen, joten toivottavasti draama on yhtä hyvä kuin miltä vaikuttaa.

When Love Walked In

Toinen on kiinalainen/taiwanilainen (en ole varma kumpi) draama When Love Walked In.
Olen odottanut tätä jo alkuvuodesta asti, sillä tässä näyttelevät Super Junior-M:stä tuttu Zhou Mi ja f(x):n Victoria!
Kiinalaiseen tyyliin draama on jo kuvattu kokonaan ja sen on määrä alkaa elokuussa.
Juonesta en oikein tiedä... mutta koska tämäkin on romanttinen draama, kyseessä on varmastikin jonkinlainen kolmiodraama Victorian, Zhou Min ja Calvin Chenin kanssa.

En ole aikaisemmin nähnyt Zhou Mitä tai Victoriaa näyttelemässä missään, mutta uskon että he onnistuvat rooleissaan hyvin. Ainakin heidän kemiansa ovat kohdallaan, pidän heitä luonteeltaan niin samanlaisina, että heidän on pakko tulla hyvin toimeen keskenään.

To the Beautiful You

Kolmas draama on korealainen To the Beautiful You, joka on jälleen uusi draama-versio japanilaisesta mangasta Hanazakari no kimitachi e tai lyhyesti Hana Kimi.
Itse olen katsonut näistä monesta eri veriosta vain sen vuoden 2007 japanilaisen version. Siitä versiosta pidin todella paljon, lähinnä sen mahtavien näyttelijöiden takia (Ikuta Toma, Mizushima Hiro, Yamamoto Yusuke). Yritin katsoa viime kesänä tullutta uutta japanilaista versiota mutta en päässyt ensimmäistä jaksoa pidemmälle. Mangaa en ole lukenut, enkä katsonut animea (kai siitä sellainenkin on olemassa? En ole varma), enkä taiwanilaista versiota. Nytkin olen hieman epävarma haluanko oikeasti nähdä tätä korealaista versiota, mutta pakko se on kai edes aloittaa. Tämä draama on nimittäin SME:n tuottama.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ilmeisesti, että draama olisi pullollaan pelkästään SME:n artisteja, vaan mukana on myös ihan oikeita ja uraa tehneitä näyttelijöitä, tuomassa koko hommalle vähän nimeä.
Pääosissa nähdään kuitenkin Shineen Minho ja f(x):n Sulli. Kummankaan näyttelijäntaidoista en hirveästi tiedä, mutta jos totta puhutaan, varsinkaan Minhon hahmo ei edes vaadi hirveästi yrittämistä. Sullin on hieman vaativampi, mutta ei mikään maailman vaikein sekään. Enemmän olen huolissani muista hahmoista, eriyisesti niistä joihin itse rakastuin japanilaista versiota katsoessani. Saa nähdä keitä he valitsevat niihin rooleihin.
Tämänkin draaman on tarkoitus alkaa elokuussa.

I Love Lee Tae Ri

Neljäs draama josta haluan kertoa vähän on jo alkanut, mutta sitä teksitetään niin hitaasti, että olen ehtinyt katsoa vasta yhden jakson vaikka se alkoi jo toukokuun lopussa.
Kyseessä on I Love Lee Tae Ri/Italy, jossa on pääosassa aikoinaan Super Junioristakin tunnettu Kibum.
Kibum esittää 14-vuotiasta poikaa joka yhtäkkiä huomaakin kasvaneensa aikuiseksi. Hänellä on siis n. 25-vuotiaan miehen keho, mutta on mieleltään vielä 14. Jotenkin tähän kaikkeen liittyy joku n. 35-vuotias taidemuseon johtaja tai joku vastaava, ja ilmeisesti Kibumin hahmo ja tämän nainen vielä päätyvät yhteenkin jossain vaiheessa... En voi olla ainoa, jonka mielestä jo tämä perusjuoni on todella creepy.

Olen tosiaan katsonut yhden jakson ja vihaan koko draamaa jo nyt with a passion. Hahmot ovat ärsyttäviä, tapahtumat epäuskottavia (siis muutenkin kuin sen ikääntymisen takia), ja Kibumin naama on rasittava (vaikka hän onkin ihan mukiinmenevä näyttelijä). Ainoa siedettävä ja järkevä hahmo ja asia koko draamassa on tämä taidemuseon johtaja vai mikä olikaan. Hänestä pidän. Aion kuitenkin antaa draamalle toisen ja kolmannekin mahdollisuuden. Haluan nähdä saadaanko siitä mitään järkevää aikaiseksi.

♥

Electric Shock

Olen odottanut f(x):n comebackia enemmän tai vähemmän aktiivisesti alkuvuodesta lähtien, kun kuulin ensimmäisiä huhuja mahdollisista suunnitelmista kesälle.
f(x) on ainoa tyttöbändi, jota oikeasti fanitan. Kuuntelen toki muidenkin tyttöbändien musiikkia, mutta en pidä heitä silmällä sen enempää, enkä yleensä kuuntele kokonaisia albumeita, vain niitä promottavia kappaleita.
Ollakseni täysin rehellinen, f(x) saa huomioni osittain myös sen takia että he ovat SMEntertainmentin leivissä, mutta se ei ole ainoa syy. Heissä on tiettyä omaperäisyyttä, joka kiinnitti huomioni, kun heitä kuulin ensimmäistä kertaa. Monet korealaiset tyttöbändit ovat aivan liian imeliä ja tyttömäisiä minun makuuni, mutta f(x):stä löytyy myös tiettyä rentoutta ja leikkimäisyyttä, joka vetoaa minuun.

Viime keväänä/kesänä julkaistut Pinocchio (Danger) ja Hot Summer ovat jatkuvassa soitossa vieläkin, samoin koko albumi kokonaisuudessaan.

©SMEntertainment

Tällä kertaa julkaisu on vain mini-albumi. Nämä lyhyet albumit ovat hankalia siitä, että jos keskinkertaisia kappaleita on yksikin liikaa, koko albumin tunnelma menee melkeinpä pilalle.
Näin ei kuitenkaan, onneksi, käynyt f(x):n kanssa.

Nimikkokappale Electric Shock mukaansatempaiseva, loppujen lopuksi. Minun piti kuunnella sen muutaman kerran ennen kuin sain siitä kunnolla kiinni, mutta nyt pidän siitä jo paljon. Sen biitti on mukava ja kertosäkeistö jää päähän sekunnin murto-osassa.
Kaksi seuraavaa kappaletta, Jet ja Zig Zag jatkavat ensimmäisen vanavedessä vähän liiallisestikin. Niissä on samanlainen rytmi ja ne sekoittuvat keskenään hyvin helposti. Ne ovat molemmat kuitenkin hyviä kappaleita, kunhan niihin ensin tottuu hieman.
Neljäs kappale Beautiful Stranger saa oikeasti kuuntelemaan ja vetää kevyesti omalla painollaan loppuun saakka. Tässä kappaleessa ovat mukana vain Luna, Krystal ja Amber ja siinä onkin todella onnistuneesti yhdistelty Lunan ja Krystalin kauniita vokaaleja ja Amberin räppäämistä (ja myös laulamista). Se on kokonaisuudessaan hyvin kaunis, varmasti lempikappaleeni tältä albumilta, ja todella korkealla myös f(x):n koko tuotannosta.
Love Hate muistuttaa minua cheerleadereista, lähinnä kertosäkeistön aikana. Pidän sen raikkaasta ja leikittelevästä tunnelmasta. Sopii todella hyvin nimenomaan f(x):lle.
Let's Try on hyvä lopetus tälle albumille. Sen tunnelma on rauhallinen, mutta ei liian yksinkertainen tai tylsä. Jäsenet pääsevät esittelemään ääniään vähän enemmän.

Kokonaisuudessaan albumi on yllättävänkin tasapainoinen. Kolmen ensimmäisen kappaleen nopean biitin jälkeen Beautiful Stranger pysäyttää kuuntelemaan ja Love Hate ja Let's Try viimeistelevät kokonaisuuden mukavasti. Tällä kertaa en pettynyt yhtään ja olen siitä iloinen. ^^

Huomasin myös, että vaikka bändissä on jäsen jonka bravuuri on räppääminen (Amber) ja hän onkin, varsinkin aikaisemmin, lähes yksinomaan räpännyt, tämän kertaisessa nimikkokappaleessa ei ollut räppiä ollenkaan, mutta räppiä on käytetty onnistuneen tehokkaasti erityisesti Beautiful Stranger-kappaleessa. Olen todella tyytyväinen, että Amber sai jokaisessa kappaleessa laulaa huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Amberilla on kaunis ääni ja se erottuu edukseen muiden jäsenten äänistä.

Electric Shockin musiikkivideon kanssa huomasi jälleen, että video tuo helposti lisää tunnelmaa kappaleeseen. Jo teaserista huomasi, että videon värimaailma on hyvin kirkas ja monivärinen.
Video itsessään on hyvin kpoppimainen ja vähäeleinen; jäsenet vain tanssivat valoisassa huoneessa tekemättä mitään sen ihmeellisempää. Tämä taktiikka on varsinkin SME:lle lähes harmillisen rutiinia, mutta jos kappale on hyvä, niin mikäpäs siinä.

Jäsenten tyyli jatkaa samalla mallilla kuin aikaisemminkin. Vaatteet ovat värikkäitä ja sopivat hyvin yhteen ja eriväriset piilolinssit luovat hauskoja yksityiskohtia. Kaikki jäsenet ovat kauniita niin kuin aina, mutta erityisesti pidin Sullin hiuksiin ujutetuista väriraidoista (Krystalillakin oli samanlaisia, mutta Sullilla oli enemmän ja koko ajan) ja Victorian blondista väristä. Amberilla on tummissa hiuksissa vaaleita raitoja, mutta raidat näyttävät helposti harmailta, kuten live-esiintymisissä olen saanut huomata. Silti ihan kiva hiustyyli, kärsii vain hieman valaistuksesta.

Koreografia on sopivan yksinkertainen mutta siinä on monia hauskoja yksityiskohtia jotka tekevät siitä mielenkiintoisen seurata, kuten sormilla tehtävä sähkön imitointi ja kertosäkeistön pomppiminen.

♥

PS: Huomasin tässä kirjoittaessani, että olen viimeksi kirjoittanut jotain f(x):stä lähes kaksi vuotta sitten. O__o" En tajua miten siinä on niin päässyt käymään... Viime keväänä/kesänä he julkaisivat kuitenkin kokonaisen albumillisen uutta musiikkia, johon tietenkin tykästyin. Viime vuosi taisi kylläkin olla kaikin puolin häpeällisen hiljainen täällä blogissa... ^^"

難しすぎる

Kanjikortit
(niin monta kpl kuin haluat)

Ensin otetaan kasa kartonkia, värillä ei ole väliä. Varataan myös (valkoista) paperia, sakset, liimaa ja tusseja ja/tai (geeli)kyniä.

Leikataan kartonki sopivan kokoisiksi paloiksi. Niiden ei tarvitse olla täsmälleen saman kokoisia.

Piirretään kanjeja (valkoiselle) paperille sopivan etäälle toisistaan. Tässäkään ei koolla ole väliä, tärkeintä on, että siitä saa selvän.

Leikataan kanjit erilleen.

Siistitään kanjien reunoja ja liimataan ne kartongista leikatuille palasille.

Kartongin toiselle puolelle kirjoitetaan kanjin lukutavat, merkitys, muutama vapaavalintainen esimerkkisana merkityksineen sekä radikaali.

Toista tarvittavan monta kertaa.

Näin kului viime viikko kun sain tietää ettei se ninjakoe mennyt läpi. Tänään oli uusinta ja vaikka ahersin koko viime viikon tekemällä ensin nuo kortit ja sitten käymällä niitä läpi uudestaan ja uudestaan, koe meni ihan yhtä huonosti kuin viime kerrallakin. Kaiken lisäksi ruotsalaiset käänsivät veistä haavassa ja kävi ilmi etten ollut pääsyt myöskään sitä helpolta tuntunutta toista osiota läpi. Sen uusinta on huomenna.

Nyt tuntuu lähinnä siltä, ettei opiskelussa ole mitään järkeä kun siitä ei ole mitään hyötyä kuitenkaan. Mitä muuta pitäisi osata kuin kanjin lukutavat ja sen merkitys?

Tämä nyt kuulostaa siltä, että minä en vain opiskele/osaa tarpeeksi. Voitte vapaasti olla uskomatta kun sanon, että en ole huono ja osaan kyllä japania suunnilleen sen verran kun pitäisikin, mutta nämä kokeet ovat vain yksinkertaisesti epätasapainossa ja aivan liian vaikeita. Kyllä tästäkin kokeesta oli mahdollista päästä läpi kerralla, kuten pari luokaltani pääsikin, mutta kun kuudesta oppilaasta kolme on uusinnassa, ja kaikki näistä kolmestakin ovat aikaisemmin päässeet kaikki kokeet kerralla (tai uusineet vain kerran) läpi, niin jotain on kyllä pielessä.

Turhauttaa.


PS: Kanjikortit eivät ole minun ideani todellakaan, eikä kenenkään tuttunikaan. Niiden käyttäminen opiskelun apuna on "vanha" japanologien tekniikka, jota monet käyttävät apunaan (enkä tiedä ollenkaan mistä se on saanut alkunsa). Niistä on todella paljon apua juurikin lukemisen kanssa. Kirjoittamista pitää harjoittaa sitten jollain muulla tavalla.
Minun on pitänyt näitä väkertää aina ensimmäisen vuoden syksystä lähtien, mutta en ole saanut aikaiseksi ennen kuin nyt.
PPS: Jotkut kuvista ovat epätarkkoja koska en osaa mitään ja kamerani on huono.

MONSTER

Aikaisemmin tänä vuonna, siellä maaliskuun alussa, Big Bang teki pitkästä aikaa comebackin Koreassa. Nyt he ovat taas julkaisseet uuden kappaleen, tuon edellisen mini-albumin lisämateriaaliksi, tavallaan. Korealaiset tykkäävät julkaista ihan omassa tahdissaan.

Kyseinen kappale on nimeltään Monster ja no... se on taattua Big Bang -laatua enkä fanina oikein osaa sanoa mitään muuta kuin että tykkään. ^^
Kappaleessa on vahva biitti, mutta jouset ja piano tuovat siihen tiettyä surumielisyyttä. Tämä käy yksiin lyriikoiden kanssa (siltä osin kuin ymmärrän), joissa todetaan muun muassa että "I love you, baby I'm not a monster". Big Bangin kappaleissa pidän juurikin siitä räpin ja vokaalien vaivattomasta yhdistelystä jonka he taitavat niin hyvin. G-Dragonin ja TOPin tyylit sopivat hyvin yhteen, samoin Taeyangin, Daesungin ja Seungrin erilaiset vokaalit.

Video on vähintäänkin mielenkiintoinen, enkä edes huomannut kaikkia yksityiskohtia ensimmäisella kerralla.

Videossa Big Bangin jäsenet ovat jonkinnäköisiä vampyyri/demoni-olentoja, jotka yrittävät paeta vankilasta. Itse vangitsijoita ei videossa näy, eikä niitä jotka räjäyttelevät vankilaa palasiksi, ehkä tuhotakseen nämä selleistään karanneet vangit.
Videon värimaailma on hyvin... väritön. Sävyt ovat murrettuja ja mattamaisia, valkoista ja mustaa, harmaata ja beigeä. Ainoa kunnon väripilkku on G-Dragonin punaiset hiukset.
Jäsenien demonimaiset piirteet oli mielestäni toteutettu tyylikkäästi piilolinsseillä ja pienillä erikoisefekteillä, joilla luotiin kiiltoa heidän silmiinsä tai muutoksia ihoon. Vaatteet videolla ovat pääsääntöisesti jotenkin geneerisen futuristisia. Paljon nahkaa ja vöitä eri paikoissa. TOPin viitta ja hattu -yhdistelmä muistuttaa taasen menneestä ajasta ja hän vaikuttaakin eniten vampyyriltä (hänellä myös parissa kohtaa näyttäisi olevat vampyyrimäisen terävät kulmahampaat).

Jotkut seuraavista kuvista ovat hieman sumeita ja epätarkkoja, sillä sellaista kuvaustapaa käytettiin videossa tyylikeinona. Liikkuvana kuvana hyvännäköistä kyllä ja loi mukavasti tietynlaisen kaaoksen tunnelman, mutta vaikeuttaa kuvakaappausten ottamista. ^^"

Katsokaa tuota pientä naista TOPin jalkojen juuressa... TOP on siis jättiläinen tässä. o__o 

Itsehän olen melkoisen heikkona kaikelle tällaiselle, siis vampyyreille ja demoneille ja sellaisille, kunhan ne on tehty juurikin näin tyylikkäästi ja vähäeleisesti kuin tässä videossa, joten tykkäsin myös videosta kovasti. Eihän siinä sinänsä juonen puolesta mitään hirveästi tapahdu, mutta faneille tämä on ihan hyvää silmänruokaa, ja miksei myös tämäntyylisestä muutenkin pitävälle.

Se täytyy kyllä sanoa, että alun maassa hirviönä ryömimisen kuvaaminen ensimmäisestä persoonasta sai minut hieman pahoinvoivaksi... mutta se helpotti heti kun päästiin vähän vakaampaan kolmannen persoonan kuvaamiseen. ^^"

Niin, ja ainoa asia joka videossa jäi ihan täysin oudoksi enkä keksi sille mitään järkevää selitystä on se, että miksi tuon vankilan pihalla on iso auto? Mitä se oikein tekee siellä kun se ei edes ole mikään armeijan auto (jolla oltaisiin siis voitu tuoda vaikka lisäjoukkoja karkureiden kiinniottamisen avuksi)? Tuli mieleen, että jos Big Bangin jäsenet oli tuotu kuvauspaikalle kyseisellä autolla ja se on sitten vahingossa jätetty keskelle pihaa "ei ole aikaa kuvata koko videota uudestaan, antaa sen auton olla siellä". x)

Siellä se auto seisoo...

♥