Sneak Preview

klikkaa isommaksi!

Tällaiset saapuivat tänään ja niistä tulee juttua joskus parin päivän sisällä, toivottavasti. Tällä hetkellä bloggarinne potee niin pahaa oloa ettei järkevä kirjoittaminen oikein luonnistu... Voimakas humina pään sisällä on omiaan häiritsemään keskittymistä.
Sen verran voin kyllä sanoa, että Miyaviin onnistun aina rakastumaan uudestaan ja uudestaan ja 9GBO räjäytti tajuntani.

♥

Seasons

Tuota tuota... koska olen hyvin lahjakas unohtelemaan asioita, en tietenkään muistanut kuunnella LM.Ctä eilen oikeaan aikaan. Tai ollenkaan. XD Tein kaikkea muuta koko päivän ja menin illalla vielä elokuviin (uusi Alice in Wonderland, suosittelen lämpimästi!), joten koko kuuntelu vain hukkui muiden asioiden alle. Noh, ei voi mitään, voihan heitä muulloinkin kuunnella. Niin kuin vaikka nyt. :)

Keikkaan ei olekaan enää kuin viikko!! ♥

En ole viime päivinä... tai kai noin puoleentoista viikkoon kuunellut lähes ollenkaan japanilaista musiikkia, vaan keskittynyt korealaiseen poppiin. Minulla on useinkin tällaisia vaihtelevan pituisia kausia jolloin kuuntelen vain vaikka jotain tiettyä bändiä tai artistia. Joskus taas ei huvita kuunnella oikein mitään. En kuitenkaan pidä ollenkaan mahdollisena sitä että lopettaisin japanilaisen tai korealaisen musiikin kuuntelun kokonaan, tai ylipäätään musiikin. Sen jälkeen olisi niin iso aukko elämässä paikattavana ettei se ihan helposti kävisikään. Onneksi näköpiirissä ei olekaan sellaista tilannetta että musiikki olisi elämästä poistettava, joten turha sitä on edes spekuloida. :)

Kun nyt kerran aiheeseen päästiin, voisin kai kertoa vähän siitä miten törmäsin korealaiseen musiikkiin. Joskus viime kesäkuun alussa etsin YouTubesta jotain Miyavi-fanivideota jonka olin aikaisemmin nähnyt. Löysinkin sen, mutta saman henkilön kanavalta löysin myös Super Junioriin liittyviä videoita. Katsoin mielenkiinnosta erään nimenomaan tiettyyn SuJun jäseneen liittyvän videon ja olin täysin myyty.

Jäsen oli Heechul ja häneen tykästyttyäni ryhdyin kuuntelemaan myös bändin musiikkia ja ihastuin hetki hetkeltä enemmän.

 

Yritän yleensä opetella tunnistamaan kuuntelemani bändien jäsenet mahdollisimman nopeasti, ihan vaan siksi koska, mutta SuJussa sattuu olemaan 13 jäsentä, jolloin tämä tehtävä oli astetta vaikeampi. XD Nykyään kuitenkin onnistun ainakin suurimman osan ajasta erottamaan jäsenet toisistaan.

Pitkän aikaa kuuntelin korealaisista vain Super Junioria. Yritin aina tasaisin väliajoin muitakin bändejä, mutta syystä tai toisesta ne eivät oikein kolahtaneet. Nyt tänä keväänä (tai lopputalvesta, miten nyt haluakaan sanoa) törmäsin jossain jo aikaisemmin mainittuun Girls' Generationiin ja heidän Oh! -kappaleeseensa. Ihastuin kappaleeseen ja lähdin tutkimaan heidän muutakin tuotantoaan. Sittemmin olen kunnolla tutustunut myös DBSK:in tuotantoon ja parin muun tyttöbändiin. Toisaalta, muista kuin SuJusta minuun tuntuu vetoavan vain muutama biisi eikä heidän tuotantonsa kokonaisuudessaan. Esimerkiksi G-Dragonin (Big Bang) soolotuotannosta kuuntelen vain kahta kappaletta (Heartbreaker ja Breathe). DBSK on tähän mennessä ainoa joilta olen pitänyt kokonaisesta albumista. Girls' Generation tulee hyvänä kakkosena; heidän Oh!-albuminsa menee nyttemmin kokonaankin kun olen sitä tarpeeksi kuunnellut.

Luulen tykästyneeni Super Junioriin niin voimakkaasti sillä he onnistuvat aina saamaan minut hymyilemään. He ovat usein toimineet piristysruiskeena harmaan arjen keskellä pelleillessään keskenään. Ryhmänä he ovat enemmänkin yksi iso perhe kuin bändi ja se myös näkyy heidän kanssakäymisestään.

Viime aikoina hekin ovat tosin onnistuneet aiheuttamaan minulle huolta... Kolmetoista on yhtäkkiä vähentynyt kymmeneksi ja se huolestuttaa. Yksi keskittyy näyttelemiseensä (Kibum), toinen törttöili ja on tauolla bändin aktiviteeteista vaikka hänen olisi pitänyt jo tulla takaisin (Kangin) ja kolmas on riitaantunut SuJun managementin kanssa (Hankyung) ja oikeusjutun tuloksia odotellaan sydän kurkussa. Erityisesti minulla on ikävä Hankyungiä, hän on yksi lempijäsenistäni. Hänen tilanteensa vain tuntuu surullisesti siltä ettei hänellä ole SuJuun palaamista. Toivotaan kuitenkin parasta ja tiedottelen täällä kunhan kuulen jotain.


Tuon ylemmän kirjoitettuani tallensin luonnoksen ja lähdin elokuviin (Alice in Wonderland oli toista kertaa nähtynä ihan yhtä hyvä ellei parempikin, suosittelen todellakin katsomaan sen! Ja ehdottomasti 3D:nä jos mahdollista!) ja onnistuin valitettavasti hukkaamaan mp3-soittimeni. :( Se oli taskussani kun lähdin kotoa, mutta metroasemalla sitä ei löytynytkään. Lähdin heti takasin etsimään sitä, mutta ei näkynyt missään... Se oli vielä sellaisessa oranssissa pussukassa, joten ei mitenkään hankala huomata. Harmittaa nyt niin paljon ettei sanat riitä. Oikeastaan sen huomaa varmaan parhaiten siitä että nyt sitten siirryin korealaisen popin värikkäästä bubble gum -maailmasta taas japanilaisen rockin hieman synkempään todellisuuteen Gazetten johdattamana. Ihmeellistä miten hyvä musiikki voi auttaa. :') Ja tässä onkin sitten samalla hyvä esimerkki tuolle aikasemmin mainitsemalleni kausivaihtelulle.
"Teeman" mukaisesti, laitankin loppuun kaksi hyvin erilaista kappaletta. Enjoy!

♥

Super Junior ~ Sorry Sorry Answer

the GazettE ~ Leech

PS: Kuvat Photobucketista.

Silent Jealousy

Minun ei kai kannattaisi lukea muiden blogeja, joissa he kertovat olevansa/olleensa/menevänsä pitkäksi aikaa opiskelemaan/töihin/matkailemaan Japaniin, eikä varsinkaan niitä jotka jopa asuvat siellä pysyvästi (siis suomalaisia kuitenkin)... Syntyy kateus ja kaipaus, kun itsellä se ensimmäinen matka on edessä vasta hamassa tulevaisuudessa. Olen jo ahkerasti sitä varten säästänyt ja säästän tietysti koko ajan, joten se puoli on kyllä hanskassa. Ongelmaksi nousee aika ja sen puute. Kun ensimmäisen kerran sinne päin pääsen, haluaisin viipyä paikan päällä ihan kunnolla. Muutaman viikon, ehkä kokonaisen kuukauden. Mutta mistäs minä yhtäkkiä repäisen kuukauden vapaa-aikaa? Tähän hätään en mistään, mutta toivottavasti tilanne muuttuu muutaman vuoden sisällä. En myöskään halua lähteä reissuun yksin, mutta onneksi S ja K ovat ilmaisseet innokkuutensa tulla matkaseurakseni. Oikeastaan he pakottivat minut lupaamaan etten lähde ennekuin hekin pystyvät tulemaan mukaan... ;)
Olen jotenkin varma että tulen rakastumaan Japaniin viimeistä hiusta myöten, enkä pidä mahdottomana ajatusta että siellä joskus itsekin asuisin, mutta yritän olla haaveilematta liikaa, sillä en haluaisi pettyä. Tulen varmasti Japanista pitämään oikein paljon, mutta en tietenkään voi vielä sanoa pystyisinkö siellä asumaan pysyvästi kuitenkaan. Sen näkee sitten kunhan sinne joskus pääsen. Se vain tuntuu vielä niin kaukaiselta unelmalta. :')

Myös kielen soisin sinne mentäessä olevan edes jotenkuten hallinnassa. Sekään tuskin tulee aiheuttamaan päänvaivaa, sillä viime syksynä sain vihdoin aloitettua japanin alkeiskurssin. Olen siis syyskuun loppupuolelta käynyt kerran viikossa (poisluettuna noin kuukauden tauko joulun aikaan) opiskelemassa japania pienen ryhmän kanssa. Kurssi on Japanilaisen Kulttuurin Ystävät Ry:n järjestämä, ja valitsin se pitkälti sen ajankohdan takia. Muut alkeiskurssit olisivat olleet jo aikaisemmin iltapäivällä, enkä olisi niissä ehtinyt käymään. Tämä kurssi siis alkaa vasta 18:40. Kurssissa hyviä puolia ovat myös sen hinta (reilusti halvempi kuin esimerkiksi kansalaisopistolla) ja se, että se kestää pitkälle kevääseen. Jos aloitan jatkokurssin taas ensi syksynä, on välissä ollut hieman vähemmän aikaa unohtaa asioita kuin jos kurssi olisi loppunut jo ennen joulua. Luulisin, että tämä yhdistys järjestää alkeiskurssin myös ensi syksynä, joten suosittelen lämpimästi! Myös opettaja on hyvä; todella mukava ja osaa asiansa. :) Valitettavasti he eivät tarjoa jatkokurssia, joten se pitänee etsiä sitten jostain muualta. Toivottavasti kuitenkin löydän kurssin joka sopii myös omiin (joustamattomiin) aikatauluihini, ettei jää siitä kiinni.

Kuitenkin, siitä kielenopiskelusta vielä vähän lisää, koska olen lahjakkaasti unohtanut mainita koko asian täällä.
Omasta mielestäni japani on helppo kieli, ainakin kieliopillisesti. Yksinkertaisilla alkeisrakenteilla ja tietyillä fraaseilla voi pitää yllä pientä keskustelua, ja ainakin lippujen ja muiden ostosten tekeminen onnistuu vaivattomasti. Enpäs vielä itse ole niihin vaikeimpiin rakenteisiin vielä kerennyt tutustua, mutta olen vakuuttunut siitä, etteivät ne voi niin hirveän vaikeita olla (verrattuna saksaan ja ranskaa (joita molempia olen jossain vaiheessa koulu-uraani päntännyt), rakenteet saavat olla t o d e l l a monimutkaisia että ne olisivat liian vaikeita ;) ).
Vaikeinta kielessä on siis kirjoittamisen (palaan siihen kohta) lisäksi kielen käyttö. Japanilaisilla heidän erityinen kohteliaisuutensa tulee jo kielestä ja sen rakenteista. Kieltä pitää osata käyttää oikein oikeissa tilanteissa, muuten mistään ei tule mitään ja voi jopa tulla väärinymmärretyksi. Japania ymmärtääkseen ja oppiaakseen täytyy unohtaa suomalainen kulttuuri ja käytös ja yrittää ajatella mahdollisimman japanilaisittain. Sama pätee tietysti kaikkiin kieliin, mutta on ihan eri asia opetella jotain eurooppalaista kieltä, sillä näiden maiden kulttuurit ovat kuitenkin niin paljon lähempänä omaamme kuin kaukana Aasiassa.
Kirjoittaminen onkin sitten ihan asia erikseen... Aloitimme syksyllä hiraganoista ja jatkoimme sitten keväällä katakanoihin. Kanjeista ei vielä mitään tietoakaan, kunhan nyt nämä perusmerkit ensin hallitaan.
Ei näistä oikein voi muuta sanoa kuin, että niitä on vain pakko piirtää ja piirtää kunnes käsi kramppaa ja sitten piirtää vielä vähän lisää. Ja voin sanoa että kyllä ne oppii. Kun tarpeeksi paljon niitä jaksaa toistaa ja toistaa ja toistaa ja toistaa niin kyllä ne mieleen ja lihasmuistiin jää. Ja sitten niitä tietysti täytyy harjoitellakin, että ne myös pysyvät siellä muistissa. Käsiala taitaa kuitenkin olla vähän mitä sattuu... jo latinalaisten aakkostenkin kirjoittamisesta syntyy hieman epämääräisiä harakanvarpaita, joten en usko että tulen ikinä saamaan japanini näyttämään mitenkään edustuskelpoiselta. Mutta ehkä sillä ei niin väliä ole, kunhan siitä saa jotenkin selvän... jos saa. ;)
On vaan astetta turhauttavampaa, kun ei osaa kanjeja vielä lukea... pystyn siis lukemaan japaninkielisestä tekstistä vain kielioppirakenteet (hiraganat) ja lainasanat (katakanat). x'D Ymmärtämisestäkään ei ole mitään takeita.
Mutta kyllä tämä tästä, matkani japanin kanssa on vasta alkutekijöissään! :D

Sitten ihan randomilla loppuun ihan täysin asiaanliittymättömästi (kuten minulle taitaa olla ominaista):
Olisiko tämä kappale jonkun muunkin mielestä täydellinen kännykän soittoääneksi? Varsinkin tuo kertosäkeistö... XD

DBSK ~ Wrong Number

♥

PS: Kaikki kuvat Googlettamalla eri sivuilta. Kuvat saa isommiksi klikkaamalla, mutta varoitan että jotkut niistä on aika isoja

We Are One

Unohdin varmaan jotenkin tosi kätevästi täällä mainita siitä, että Miyavilla oli tänään (Suomen aikaa) viideltä livestream pystyssä Myspace-sivullaan. Hänellä oli harjoitukset Japanin aikaa keskiyöllä (luulisin ettei hän oikeasti siihen aikaan harjoittele, mutta koska tämä livestream oli tarkoitettu yhtä paljon ulkomaisille faneille kuin japanilaisillekin, hän järjesti sen sellaiseen aikaan että mahdollisimman monet pystyisivät katsomaan) ja sitä sitten katseltiin tunnin verran.
En itse kerennyt koneen ääreen kuin vasta puoli kuusi, mutta kyllä sekin jo oli pienen kiirehtimisen arvoista. ♥ Tuli Miyavia taas hirmuinen ikävä... mutta siis, todella mainio idea tuo. :D Saisivat muutkin bändit/artistit kokeilla samaa, olisi hauskaa seurata muidenkin harjoituksia.
Ja täytyy sanoa, että Miyavi on ihan mielettömän hyvässä kunnossa. Siis ihan fyysisesti. o____o" Ja hänellä näytti olevan todella hauskaa, niin kuin aina soittaessaan ja faniensa kanssa keskustellessaan. ♥

Samalla ilmoitettiin eräänlaisesta kykykilpailusta. Jos siis osaat soittaa kitaraa, menepäs tänne katsomaan! :D
Ideana on kuvata itsensä "matkimassa" Miyavia. Tuolla samaisella sivulla on lyhyt video Miyavista soittamassa kahta eritasoista "rämpytystä" jotka kilpailijoiden tulee sitten toistaa. Voi siis valita helpomman tai vaikeamman pätkän, ihan omien taitojen mukaan. Video tulee sitten ladata omalle Myspace-sivulle (sellaisen voi helposti luoda jos ei satu jo omistamaan) ja lähettää sitten videon url-osoite tuolle kilpailusivulle.
Osallistua voi aina kesäkuun 30. päivään asti ja voittajat julkaistaan heinäkuun 29. (sattuu muuten olemaan Lovelien (Miyavin tyttären) syntymäpäivä. :D ).
Palkinnoista ei mainita sen enempää kuin että sellainen tullaan voittajille antamaan.

Nyt tulevana lauantaina järjestetään toinenkin tapahtuma johon myös ulkomaalaiset voivat osallistua.
“☆Simulated Joint Listening Party Beyond the Physical Distance☆“ :n  järjestää LM.C, ja se tarkoittaa käytännössä vain sitä että kaikki kuuntelevat heidän tuotantoaan tietyn aikataulun mukaisesti. Täältä löytyy lisätietoja.
Suomen ajassa siis neljältä iltapäivällä lauantaina aloitetaan kuutelemaan SUPER GLITTER LOUD BOXia, viideltä jatketaan GIMMICAL IMPACTin parissa ja kuudelta on vuorossa viimeinen satsi, eli uusin albumi, WONDERFUL WONDERHOLIC.
Jos mitenkään mahdollista ja pystyt näitä kuuntelemaan, liity ihmeessä seuraan ja kuuntele hyvää musiikkia! Tähän ei tosin liity mitään chat-mahdollisuutta (sellainen oli Miyavin livestreamissa Twitter-tilin omistajille) mutta ei se mitään, voihan sitä vaikka hehkuttaa ystävien kanssa. Kaikki voimme silti olla hengessä yhtä, tai jotain sinne päin. :D Onhan se kuitenkin hauska ajatus, että kuuntelee juuri täsmälleen samaan aikaan täsmälleen samaa musiikkia kuin pitämänsä muusikko. :DD Ja minulle saa ainakin kertoa jos meinaatte kuunnella LM.Ctä lauantaina, mielelläni kuulisin kuinka moni aikoo liittyä "seuraan" :D

 Niin! Ja ihan randomina loppuhuomautuksena: Miyavin superawesomespecialUSB -thing (vai mikä se nyt olikaan xD Se maailmankiertuedokumenttiDVD (ei, en osaa nyt kirjoittaa lyhyesti ollenkaan)) postitettiin tänään! Mutta se varmastikin menee tullin kautta, eli saan sen varmaan joskus ensiviikon alkupäässä, jos kerkeän tullissa käymään (huonot aukioloajat, se menee liian aikaisin kiinni). Mutta toivottavasti siitä jotain ennen Pääsiäistä sentään. :D Ja myös Miyavin Fan's Bestin pitäisi tulla samoihin aikoihin, samoin 9GBOtin Tanatoksen. Jee~!

♥

Special

Miyavi julkaisi kokoversion uudesta biisistään Youtubessa!

雅-MIYAVI- ~ SURVIVE

Kappale itsessään ja erityisesti video ovat hyvin yksinkertaisia, mutta se vain todistaa ettei musiikin tarvitse välttämättä olla monimutkaista tehdäkseen vaikutuksen. Miyavi on kaiksesta päätellen vielä matkalla juurilleen, mutta omalla erityisellä tavallaan hän liikkuu samaan aikaan myös eteenpäin. Change without changing, kuten hän on joskus itsekin sanonut (ja sama ajatus löytyy Ashita, genki ni naare -kappaleen lyriikoista), on minusta hyvin inspiroiva ajatus, ja näen sen selkästi melkein ruumiillistuneena SURVIVEn PV:ssä.
Pidän siis kappaleesta sanoinkuvaamattoman paljon, jos se ei vielä jollekulle käynyt selväksi. ♥

Päivän varsinainen aihe on kuitenkin Top 5.
Minulla on viisi artistia/bändiä ylitse muiden. He painivat täysin eri sarjassa kuin heidän jälkeensä tulevat eikä heitä voi verrata mihinkään, ei edes toisiinsa. Syystä tai toisesta he ovat minulle tärkeämpiä kuin mitkään muut kuuntelemani muusikot enkä näe kenenkään kohalla mahdollisuutta menettää paikkaansa viiden "parhaan" joukossa.
Kerron tänään heistä vain yleisesti; ajattelin kertoa jokaisesta erikseen ja pidemmästi sitten vuorollaan.
Näiden viiden sisällä en ole pystynyt asettamaan minkäänlaista paremmuusjärjestystä; kaikki ovat ansainneet paikkansa eri syistä, eikä heitä sen takia voi verrata toisiinsa. Siispä nämä nyt ovat täysin mielivaltaisessa järjestyksessä.

 kuva täältä

Ensimmäisenä mainittakoon, yllätys yllätys, Miyavi.
Inspiroivat lyriikat, kaikkien ihailun herättävät kitarataidot ja uniikki asenne elämään (muiden muassa) ansaitsevat minun alati kasvavan kunnioitukseni.

kuva täältä

Seuraavaksi mies jonka olen täälläkin useaan otteeseen maininnut, hide.
En oikeastaan osaa edes kunnolla selittää miksi hide on minulle niin tärkeä. Rakastan hänen musiikkiaan, hymyään ja lämmintä sydäntään. Hän olisi ansainnut pidemmän elämän.

kuva täältä

Edelliseen liittyen, X Japan.
Heidän musiikkinsa herättää suuria tunteita, puhumattakaan bändin pianistirumpalista. We are X, ei voi muuta sanoa.
Lasken tähän kohtaan myös Yoshikin sooloprojektit: Violet UK:n, klassiset viritelmät ja mitkä tahansa muut.

kuva täältä

Seuraavaksi hieman edellistä nuorempaa porukkaa, the GazettE.
Tätäkään en ihan varmuudella osaa selittää, he vain ovat Gazette. Kaikki jäsenet toimivat yhdessä niin saumattomasti, että heidän esiitymisensä onnistuvat aina muistuttamaan hyvin elävästi miksi pidän visual keistä niin paljon. He todistavat jatkuvasti kuinka kokonaisvaltaisen kaunista musiikki voi olla.

kuva täältä

Viimeisenä, mutta ei missään mielessä vähäisimpänä (paitsi ehkä pituutensa puolesta...), Hyde.
Oli sitten kyseessä soolotuotanto, L'arc~en~ciel tai VAMPS, tämä mies ei jätä ketään kylmäksi ja hänen äänensä sulattaa kylmimmänkin kallion.

Jokaisesta lisää erikseen jossain vaiheessa myöhemmin. Toki kaikkia tulen mainitsemaan muutekin jatkuvasti, mutta tulossa siis ihan pelkästään jokaiselle pyhitetty postaus.
♥

//EDIT
X Japan ja Yoshiki
Lisäys ja Super Junior

Oh...

Ensinnäkin, anteeksi että täällä on nyt ollut pidemmän aikaa todella hiljaista. Minulla ei vain ole ollut aikaa tai energiaa tätä blogia päivitellä niin paljon kuin haluaisin muiden kiireiden vuoksi, mutta se tulee toivottavasti muuttumaan viimeistään viikon päästä. Ensi viikolla julkaistaan useampikin uusi tuote, joten niitä ainakin näkyy sitten aikanaan.

Toisekseen lisää huonoja uutisia...
Aoin Euroopan kiertue peruuntuu. JaMEn uutisten mukaan Aoilla on vakava kurkkutulehdus ja hänen lääkärinsä suosituksesta keikkoja on peruttu pitkälle loppukesään asti.
Tämä on todellakin huono uutinen sillä odotin hyvin paljon Aoin näkemistä. Mutta onneksi keväälle on tiedossa muitakin keikkoja ja toivottavasti Aoi saadaan takaisin kunhan hän on parantunut. Toivon siis ehdottomasti kaikkea hyvää ja pikaista paranemista sinne päin!

Keikoista puheen ollen, Versaillesin liput eivät vieläkään ole tulleet myyntiin... Mikäs niillä nyt oikein kestää, mur... meikä tahoisi jo mustaa valkoisella (tai itse asiassa vihreällä) keikalle pääsystä. Toivottavasti sitäkin ei peruta... Koputtakaa puuta, ristikää sormet ja työntäkää peukut kohti taivaita! Versaillesin keikka saattaa olla tämän kesän (aiheeseen liittyvä) kohokohta... sitä en haluaisi menettää mistään syystä.

Tämä on nyt taas lyhyt, mutta yritän kyllä viimeistään viikonloppuna saada aikaiseksi jotain hieman pidempääkin, lupaan!

♥

PS: Koska olen viime päivinä hurahtanut korealaiseen tyttöbändiin nimeltä SNSD (tai Girls' Generation), tässä jotain piristämään itse kunkin iltaa:

Girls' Generation - Oh!



Mikään ei auta paremmin kuin värikäs poppi, kun on hieman väsynyt. ♥

50%&50%

Tänään (tai oikeastaan jo eilen Japanin aikaa... mutta 14. päivä kuitenkin) on Miyavin ja Melodyn 1-vuotis hääpäivä!!! Paljon onnea sinne päin! :D ♥
Jos joku muuten haluaa lähettää Miyaville fanipostia, se tapahtuu laittamalla sähköpostia osoitteeseen loveletter(at)myv382tokyo.com. Tiedän, että hän lukee kaikki hänelle laitetut viestit ennemmin tai myöhemmin ja ymmärtää kyllä englantia loistavasti, joten kannattaa todellakin lähetellä hänelle viestejä. Ja minun kannattaa varmaan varoittaa, että kun ensimmäisen kerran lähettää viestin tuohon osoitteeseen, sieltä tulee automaattisena vastauksena pieni kiitos Miyavilta itseltään. Toistan: viesti on automaattinen, se ei tarkoita että Miyavi olisi sen sillä hetkellä juuri sinulle kirjoittanut... mutta silti se aiheuttaa ilmestyessään pienehkön sydänkohtauksen. xD

Tuossa joskus viikolla tämä henkilö jolta ostin sen hide-figuriinin otti yhteyttä ja ilmoitti, että oli unohtanut antaa hiden mukaan sen kuulokkeet ja tupakka-askin... Siispä hän lähetti ne sitten postissa perässä. Hide is now complete. ^^

Hidestä puheen ollen... kaikki varmaan muistaa sen hiden USB-kokoelman jonka perään itkin silloin joskus? No, arvatkaa kuka juuri tilasi sen sittenkin? Että näin... tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen ja älkää kokeilko tätä kotona. En enää edes kehtaa sanoa kuinka paljon se tulee maksamaan, mutta kaikki voi sen itse käydä metsästämässä jos haluavat. Enpä kuitenkaan taida sitten toukokuussa syödä mitään. Mutta kun oli vain pakko, kyseessä on kuitenkin hide... eikä hän enää (valitettavasti) mitään uutta edes julkaise, niin ei ainakaan tarvitse tämän jälkeen häneen hirveästi käyttää rahaa... Ja niiden sinkkujen uusintapainosten kanssa kävi niin, että ne ovatkin vinyyleitä (näin olen ainakin ymmärtänyt)... eli minulla ei ole, eikä varmaan tule ikinä olemaankaan minkäänlaista mahdollisuutta niitä soittaa.
Seli seli ja muuta sellaista. XD

♥

Wonderful Wonderholic

Unohdin ihan täysin, että sain eilen katsottua myös Tokyo Dogs -draaman loppuun.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, rupesin tätä alunperin katsomaan sen näyttelijöiden takia. Odotetusti molemmat Oguri Shun ja Mizushima Hiro onnistuivat rooleissaan mahtavasti ja draama oli jo senkin takia hyvä. Kaikeksi onneksi juoni, tunnelma ja sivuosanäyttelijätkin olivat loistavia.
Tämäkin oli jonkinlainen trilleri (olen huono tunnistamaan genrejä) ja hyvä sellainen. Suosittelen todella katsomaan tämän. :)

VAMPSin seuraavaa sinkkua ja Live 2009 DVDtä voi vihdoin tilata CDJapanista! Molemmat julkaistaan 12. toukokuuta.
Sinkusta on saatavilla kaksi versiota, normaali ja rajoitettu. Eroa näissä on vain rajoitetun painoksen mukana tuleva DVD ja sen mukana hieman nouseva hinta. DVDn sisällöstä ei ole sen enempää tietoa, mutta luultavasti se on sinkun nimikappaleen PV.
DVDstä tulee niin ikään normaali ja rajoitettu painos, tosin niiden eroa en oikeastaan tajua... Ne maksavat täsmälleen saman verran ja niissä on sama materiaali. Ainoa ero näiden välillä on rajoitetussa oleva maininta "Features digipak." Wikipedia tietää, että digipak on DVDiden ja CDiden tietynlainen paketointitapa, siis ihan ulkonäöllinen ero... Okei? No, jos siitä ei joudu maksamaan yhtään enempää, kai se on ihan sama tilata sitten rajoitettua painosta?
Niin, jos jollekulle ei vielä käynyt selväksi, tulen nämä molemmat ehdottomasti tilaamaan. Olen ollut VAMPSin fani jo ihan alusta asti, joten en ole lopettamassa nyt. Ainoa mitä en nyt ole hankkinut on se heidän USAn kiertue dokumentti/live -DVD. Ehkä joskus myöhemmin sekin tulee hankittua.

Miyavi julkaisi lyhyen previewn uuden kappaleensa SURVIVEn uudesta PVstä... Jos joku tämän pätkän jälkeen vielä väittää ettei Miyavi ole yhtä hyper kuin joskus aikaisemmin, saa kyllä luvan katsoa videon uudestaan niin monta kertaa että tajuaa. ;D Ja vain Miyavi voi näyttää hyvältä tuollaisessa asussa... XD

 ♥ ♥ ♥

Niin, ja varsinainen aihe tänäänhän oli LM.C ja heidän uusi albuminsa...tiedän kuitenkin etten saa siitä aikaiseksi kovinkaan pitkää sepustusta, joten tähän sopi myös muuta sekalaista mukaan. ^^

No niin... Wonderful Wonderholic on hyvin LM.Cmäinen... taattua laatua, vaikka tätä ilmaisua käytänkin ihan liikaa. Kappaleissa on paljon erilaisia ja hyvin mielenkiintoisia "erikoistehosteita", jotka luovat kiehtovia äänimaisemia.
Vaikka LM.C on hyvä levyllä, olen varma siitä että he ovat monta kertaa parempia livenä. Uuden albumin kappaleista saa varmasti aikaiseksi hyvin viihdyttävän esityksen ja mukaansatempaavan kokonaisuuden.
Oli taas tainnut napata first pressin, sillä albumin mukana tuli mini-kalenteri.

♥

Last Promise

Ensiksi haluan vielä palata hieman tuohon Miyavin fanikokoelmaan... Nyt kun Miyavi itsekin on sitä kommentoinut, sanoen biisivalikoimaa "mielenkiintoiseksi" ja toivoen että fanit vieläkin kuuntelisivat ja tykkäisivät hänen vanhoistakin biiseistään, koen itsekin voivani olla hieman rehellisempi tämän asian suhteen.
Jo mainittujen Itoshii hiton (soolo) ja Mamagoton lisäksi kokoelmassa on vain kaksi muuta hieman vanhempaa kappaletta (Girls be ambitious (tosin uudempi versio) ja Freedom Fighters). Mamagotokin on oikeastaan huomattavasti uudempi versio kuin alkuperäinen. Tämän takia olin aika pettynyt valikoituihin kappaleisiin... Suurin osa näistä biiseistä on jo kahdella aikaisemmalla kokoelmalla (AZN Pride ja Victory Road to the King of Neo Visual Rock) ja vaikka nämä kaikki ovat minunkin suosikkejani, toivoin näkeväni hieman monipuolisempaa valikoimaa. Kenties hieman tuntemattomampia sinkkujen B-puolia tai jotain... Valikoiduista biiseistä tuli sellainen olo, että vain uudemmat fanit olivat äänestäneet, siis sellaiset jotka eivät välttämättä ole (vielä) tutustuneet Miyavin vanhempaan ei-niin-tunnettuun tuotantoon. En nyt tarkoita sanoa että minulla olisi mitään uusia faneja vastaan tai sellaisia faneja jotka eivät kuuntele hänen vanhempia kappaleitaan; tiedän etteivät kaikki pidä hänen aikaisemmista tyyleistään ja se on kaikin mokomin OK, minä en tuomitse. Kaikki saavat kuunnella mitä haluavat. Mutta siltikin, tämä uusi kokoelma osoittautui hieman tylsäksi, siinä mielessä kuin Miyavin musiikki voi tylsää olla. Nykyään hänen suosituimmat biisinsä tuntuvat saavan vain yhä enemmän soittokertoja siinä missä vanhemmat (ja aivan yhtä hyvät) biisit haipuvat unholaan. Senkin takia olin hyvin iloinen kun Miyavi viime vuoden kiertueellaan soitti paljon vanhoja kappaleita. Mutta niistä keikoista olen luvannut kertoa myöhemmin, se on vielä tulossa.
Olisi ehkä pitänyt itsekin äänestää useammin kuin kerran... Pääsi vain käymään niin että unohdin koko äänestyksen kun olin ensimmäisen kerran äänestänyt. x'D Niin että, en oikein voi valittaa äänestyksen tuloksista.

Päivän varsinainen aihe ei kuitenkaan ollut Miyavin vanhojen kappaleiden mainostaminen (vaikka niin voisi luulla... Miyavista on aina väkisinkin paljon sanottavaa), vaan uusi dorama jonka katsoin. Tai ei oikestaan draama vaan mini-elokuva tai jotain sinne päin...
"Draaman" nimi on Saigo no yakusoku ja pääosissa esiintyy yksi Japanin suosituimmista "poikabändeistä", Arashi, mutta ei suinkaan bändinä eikä draama liity mitenkään musiikkiin. He ovat kuitenkin poikkeuksellisesti kaikki samassa draamassa, kai ensimmäistä kertaa sitten debyyttinsä noin kymmenen vuotta sitten.
Kun ryhdyin tätä katsomaan, luulin aloittavani uuden kokopitkän draaman (noin 10-15 jaksoa), mutta toisin kävi. Tämä olikin vain yhden illan erikoisuus ja se kesti noin tunti ja 45 minuuttia.
Idea lyhyesti: Iso, monikerroksinen toimistotalo ja sen kaikki työntekijät (ja paikalla olleet vieraat) joutuvat rikollisten panttivangeiksi. Draama keskittyy siihen kuinka viisi henkilöä (Arashin jäsenet) toimivat tilanteessa. En kerro sen enempää juonesta etten paljasta liikoja jos joku tämän haluaa katsoa. Kyseessä on kuitenkin jonkinasteinen trilleri/jännitystarina (ovatko nuo sama asia?).
Suosittelen kyllä katsomista, Saigo no yakusoku oli mielestäni todella hyvä. En voi sietää japanilaisia poppareita (lukuunottamatta muutamaa naista), sillä he eivät osaa laulaa (oma mielipiteeni), mutta näytteleminen heiltä sujuu usein jopa todella hyvin.
Matsumoto Jun on yksi lempinäyttelijöistäni, sillä hän oikeasti osaa näytellä. Hänellä on kuitenkin usein melkoisen samanlaisia rooleja joten roolisuorituksetkin seuraavat samaa, hyväksi todettua kaavaa. Näin kävi myös tässä draamassa... hyvin hän veti, mutta ei mitään uutta. Taattua MatsuJun laatua.
Ninomiya Kazunarin suoritusta odotin innolla, sillä hänen pitäisi (muka) olla todella hyvä näyttelijä, mutta olen hänet aikaisemmin nähnyt vain yhdessä todella ala-arvoisessa draamassa. Täytyy sanoa, että mielikuvani Ninosta ja hänen taidoistaan kyllä paranivat, mutta en vielä ole aivan täysin vakuuttunut. Pitäisi katsoa Letters from Iwo Jima -elokuva, hän kuulemma suorastaan loistaa siinä... jotenkin olen kuitenkin kyseisen leffan onnistunut välttämään.
Ohno Satoshi ja Aiba Masaki olivat molemmat loistavia rooleissaan, varmasti pitkälti sen vuoksi että heille oli tehty todella hyvin sopivat roolit. Heidän omat vahvimmat luonteenpiirteensä oli istutettu roolihahmoihin, joten heidän näyttelynsä ja eläytymisensä oli varmasti äärimmäisen vaivatonta. Sen kyllä huomaa; he onnistuivat rooleissaan hyvin nautittavasti.
Sakurai Shon roolisuoritus oli myöskin hyvä. Hänen roolinsa oli kenties monipuolisin siinä mielessä, että se ei välttämättä ollut niin läheisesti kiinni hänen oikeassa luonteessaan. Hänet (ja kaksi edellistä) näin ensimmäistä kertaa draamassa tämän mini-elokuvan myötä, mutta varsinkin Aibaa ja Shota haluaisin nähdä enemmänkin. Tuntuu vain etteivät he ole tehneet mitään mielenkiintoista...
Mutta, kaiken kaikkiaan Saigo no yakusoku oli hyvä, myös sivuosien esittäjien vuoksi. Juoni oli hyvä ja se on hyvin rakennettu ja toteutettu. Joitain "mikseivät he vain tee näin ja noin?" -hetkiä kyllä oli, mutta se on ihan normaalia draamoissa... ne ovat kuitenkin fiktiota, ei niiden tarvitsekaan olla realistisia. Tässä nimenomaisessa draamassa nuo hetket eivät olleet oikeastaan häiritseviä ja osa niistä jopa selittyy juonen kehittyessä. Jännitystä löytyi sopivissa määrin ja tunnelma oli osittain hyvinkin painostava, kuitenkin hyvällä tavalla.
Kannattaa ehdottomasti katsoa, suosittelen!

Sivuhuomautuksena loppuun sen verran, että tänään saapui LM.Cn uusi albumi Wonderful Wonderholic (kuulosti vähän siltä kuin postinjakaja olisi yrittänyt työntää sitä oven läpi postiluukun sijaan...)! Kuuntelin sen jo kerran läpi ja kuulostaa kyllä ihan hyvältä. :) Siitä lisää kuitenkin vasta huomenna, kunhan saan kuunneltua sitä vielä enemmän.

♥

PS: Otsikko on Saigo no yakusoku käännettynä englanniksi.

PPS: Japanilaisten nimethän ovat yleensä muodossa sukunimi, etunimi; niin myös tässä. Olen vain liian tottunut siihen käyttääkseni mitään muuta.

PPPS: Kaikki tieto Arashista saattaa olla ihan päin syvintä metsää. En todellakaan ole heihin tai heidän historiaansa sen enempää tutustunut, kuin mitä olen sattumalta jostain kuullut, enkä jaksa tätä varten sitä ruveta tutkimaan. Saa kyllä oikaista jos tiedät paremmin. :)

PPPPS: Kenen muun mielestä käytän liikaa sanaa "kuitenkin"? XD

2 Months Ago...

Hei kaikki!
Tämä sekava ja ajoittain melkoisen sisällötön blogi on selvinnyt edes jotenkuten hengissä jo kaksi kuukautta! ♥
Sen kunniaksi tein jälleen uuden layoutin (tai no, vaihdoin headerin ja värit, mutta you know) !! Mitäs pidätte? Tiedän kyllä, että se on kaikessa vaaleudessaan hieman sokaiseva, mutta valkoiseen headeriin on vaikea keksiä sopivia värejä ilman että siitä tulisi liian kirkas... Halusin kuitenkin nimenomaan Tatsuroun (Muccun laulaja, jos joku ei tiennyt) tämän kertaiseen kuvaan, enkä onnistunut löytämään muuta yhtä hyvää kuvaa (eikä tuokaan ole mitenkään nerokas...) niin tällä mennään taas vähän aikaa. Toivottavasti ette ole ihan liian sokaistuneita ja voitte silti jatkaa lukemista ja kommentoimista! :D

Tästä tuli nyt oikein minipostausten aatelia, mutta olenhan nyt viime päivinä postaillut ahkerasti muutenkin, niin että saa nyt riittää tältä erää. :)

♥

Erase and Delete

Nyt on sitten Miyavin "fanikokoelman" kappaleet julkaistu. Täältä löytyy listaa ja myös järjestyksessä ei valitut biisit (siis ilmeisesti niin että eniten ääniä saanut ensin jne).

Ainoat joita minulla ei vielä ole taitavat olla Itoshii hito (soolo versio) ja Mamagoto (ex Shoukyo to sakujo). Ensimmäistä noista olenkin kaivannut jo jonkin aikaa ja Mamagotokin on yksi ehdottomia lempikappaleitani joten kai tässäkin nyt hyvin kävi. Sitä paitsi... can't say "no" to Miyavi. ^^"

Muistaakseni linkitin joskus aikaisemmin tänne Miyavin uuden kappaleen (SURVIVE) previewn, mutta nyt onkin jo koko kappale julkaistu, so here you go! Video toimii samalla tulevan DVDn trailerina, hurr.... :D

 Itse pidän kappaleesta todella paljon, vaikkakin se on ehkä hieman liian säröinen minun makuuni (en nyt puhu laadusta). Miyavi tuntuu myös musiikillisesti (siis ulkonäon lisäksi) meneen hieman ajassa taaksepäin, siihen tyyliin joka hänellä oli ennen Kavki Boizeja. Hän on kuitenkin onnistuneesti uudistanut tätä tyyliä ja tuonut siihen oman kasvunsa mukaisen lisänsä. Toisin sanoen, minä pidän ja paljon. :D Olen aina pitänyt enemmän Miyavin vanhemmasta tyylistä vaikka "Kavki Boiz -tyylikin" oli ihana, joten sen "päivitetty" versio on suorastaan mahtavaa katseltavaa. Onneksi hän oli jo siinä vaiheessa menossa kun hänet syksyllä näin... en olisi voinut edes uneksia mistään paremmasta. ♥
Toivoisin kyllä, että hän piakkoin julkaisisi uuden kokopitkän... eihän edellisestä albumista ole kuin kaksi vuotta ja edellisestä sinkusta noin yhdeksän kuukautta... No, toisaalta kun Miyavista puhutaan, niin jaksan minä sitä albumia odotella vaikka maailman loppuun saakka.

 ♥

PS: Otsikko on oletettavasti Miyavin kappaleen Shoukyo to sakujo (nykyään Mamagoto) käännetty nimi.

All the Little Pieces

Aloitin siis tekemään sitä hide-palapeliä viime sunnuntaina. Itse asiassa pidän hyvinkin paljon palapelien tekemisestä, joten tämä oli oikeastaan iloinen yllätys. :)
Omien laskujeni mukaan paloja on yhteensä 300, mikä ei ole paha ollenkaan, mutta tämä osoittautui silti hieman vaikeammaksi tapaukseksi. Syynä tähän on se, että lähes puolet paloista on ihan täysin valkoisia.

Lähtötilanne oli siis tämä:

Tuo epämääräinen kasa paljoa pitäisi siis jotenkin saada näyttämään tuolta kuvalta tuossa vieressä...
No, aloitetaan.
Minulla on tapana tehdä reunat ensin:

 

Löydettyäni kaikki reunapalat aloitin yhdistelemään niitä ensin pöydälläni mutta kun tila rupesi uhkaavasti vähenemään, siirsin jo valmiin osan sopivan kokoiselle paketille (ei, en muista mitä tuossa on tullut... jostain syystä niitä on jopa kaksi. :o ) ja jatkoin tekemistä:

 

 

Kuten kuvista näkyy, aloitin ensin oikeasta reunasta, mutta kun olin tehnyt sen loppuun, huomasin että olin tehnyt jotain väärin... lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin purkaa jo valmis osa ja aloittaa alusta. Päätin sitten tehdä ylärivin ensin, jospa se vaikka menisi oikein.
Loppujen lopuksi sain palapelin tähän vaiheeseen:

 

Seuraavaksi etsin sitten kaikki palat, joissa oli jotain väriä...

Ensin oli vuorossa pienin värillinen osa, eli teksti Pinky Promise:

Tämän jälkeen siirryin kitaran pariin:

 

 

Hiden hiukset oli vielä helppo erottaa muiden palojen joukosta joten tein sen osion seuraavaksi:

Vaatteiden tekemisessä meni hieman enemmän aikaa, sillä kaikki palat olivat melkeinpä samannäköisiä, väristä huolimatta... Lopulta sain aikaan tämän:

 

Nyt onkin enää jäljellä noin 110 valkoista palaa joille pitäisi jotenkin löytää oikea paikka... ladoin kaikki loputkin palat tuohon alustalle ja tällä hetkellä tekele näyttää jokseenkin tältä:

Tässä viimeisessä vaiheessa saattaa kestääkin sitten astetta kauemmin... kerron sitten kun olen valmis. ^_^"

♥

Blue

Huhtikuun voisi tänä vuonna nimetä uudelleen Keikkakuukaudeksi. :DDDD Jälleen uusi keikka on nimittäin ilmoitettu ja tällä kertaa se on Aoi. Hänet tunnetaan (vielä) ehkä paremmin bändistä nimeltä BOUNTY, mutta hän saapuu huhtikuussa Eurooppaan pienelle soolo-kiertueelle. Suomessa hänet nähdään Nosturilla 20.4. Liput tulevat myyntiin joskus kohta... sen tarkempaa päivää ei sanottu (JaMEn uutisissa).
Tänne aion ihan varmasti mennä!
En ole Aoita hirveästi kuunnellut, mutta pidän kyllä hänen musiikistaan ja tyylistään. Jotenkin hän muistuttaa minua ulkonäöllisesti ja äänensä puolesta Gacktin ja Hyden risteytykseltä... ja se on vain hyvä asia, rakastan molempia. :D Aoi on kuitenkin ihan oma itsensä, en tarkoita tätä mitenkään niin että hän olisi heitä kopioinut.
Silläkin uhalla, että kuulostan taas hirveän pinnalliselta, oikeastaan odotan Aoin näkemistä jo ulkonäkönsä puolesta, haluan nimittäin nähdä onko hän vielä paremman näköinen oikeassa elämässä. Olen nimittäin huomannut että poikkeuksetta kaikki japanilaiset artisti joita olen nähny ovat näyttäneet "oikeasti" paremmalta kuin kuvissa. :D Aoin kohdalla sen on jo aika vaikeaa, mutta katsotaan ja toivotaan. ;DD

Lopuksi video josta erityisesti tulee mieleen gackthyde, Aoin EDEN ♥

It's alive, it's alive!!

Nyt olen viime päivinä ollut niin kiireinen ja väsynyt ettei ole ollut toivoakaan siitä että olisi riittänyt energiaa vielä blogin kirjoittamiseen. En kuitenkaan tätä ole unohtanut, enkä aiokaan. Ette te minusta näin helpolla pääse eroon! ;)

Joka tapauksessa tästä tulee nyt vain pieni randompostaus, ihan vain ilmoitellakseni, että olen elossa ja aion vielä kirjoitella.

LM.Cn uusi albumi Wonderful Wondeholic on matkalla nousevan auringon maasta tänne loskan täyttämään maahan. Kunhan se sieltä pääsee uuteen kotiinsa, pääsen vihdoin kuulemaan minkälainen keikasta on odotettavissa.
LM.C on myös nauhoittanut pienen videokommentin eurooppalaisille faneileen. Englanti (tai Engrish...) sujuu pojilta jopa yllättävän hyvin, vaikka he näyttävätkin aika selkeästi lukevan suoraan paperista. :D Kommentista tuli ainakin allekirjoittaneelle hyvä mieli ja nyt taasen odottelen keikkaa malttamattomana.

Keikoista puheen ollen, Suomi tuntuu tänäkin vuonna olevan varsin suosittu japanilaisen artistien keskuudessa. Tällä kertaa tulevasta keikasta ilmoituksen on tehnyt elektronista tanssimusiikkia soittava nais-duo HANGRY&ANGRY. Heidän musiikistaan voi saada esimakua täältä ennen kuin he valloittavat Tavastian 24. toukokuuta. Liput ovat jo myynnissä, joten kipinkapin kaikki hankkimaan omansa!
Itse en ole vielä ihan varma olenko tulossa... en heidän musiikkiaan ole ennen kuunnellut, mutta mitä tuossa nyt vähän kuulostelin, se ei ollut mielestäni ollenkaan huonoa. Haluaisin siis tulla, mutta erinäisten henk.koht. asioiden vuoksi tätä pitää kuitenkin hieman pohtia vielä. En usko että liput myydään kovin äkkiä loppuun, joten on minulla aikaakin. Kerron sitten myöhemmin mihin suuntaan tässä asiassa kallistun. :)

Versaillesin liput eivät ole vieläkään myynnissä... odotellaaaaaaan~

Aloitin tekemään sitä edellisen postauksen hide-palapeliä sunnuntaina... olen saanut tehtyä kaikki värilliset osat, mutta vähän vajaa puolet 300 palasta on ihan kokonaan valkoisia. Palapeli on siis vielä hyvinkin kesken, mutta yritän sitä vähitellen saada tehtyä. Laitan tässä tulevina päivinä vielä tarkempaa postausta palapelin tekemisestä jopa kuvien kera.

Tämä pieni postaus taisi nyt olla enemmän oma levottomuuteni lievittämistä kuin mitään muuta... yritän taas postailla enemmän, kunhan kiireeni taas (toivottavasti) lieventyvät.
♥