Tykkäsin draama-versiosta jopa enemmän kuin animesta aikoinaan.
Tamakia esittävän Yamamoto Yuusuken oli nähnyt aikasemmin muutamassa draamassa. Kun kuulin että hän esittäisi Tamakia, niin mahtavan bi-polaarista hahmoa kuin vaan voi olla, olin hieman varautunut... en ollut ihan varma pystyykö hän siihen rooliin, mutta jo ensimmäisistä minuuteista alkaen oli vakuuttunut että hän oli täydellinen valinta rooliin. Jo pelkästään hänen takiaan draama olisi ollut katsomisen arvoinen.
Onneksi muutkin suoriutuivat osistaan vallan mainiosti. En ole pitkään aikaan nauttinut minkään draaman roolivalinnoista näin paljoa. Usein draamoissa on muutama suoritus, jotka ovat mahtavia ja loput sitten vain ihan jees, mutta tässä draamassa... vau. Tuntui että kaikki näyttelijät oli valittu ihan täydellisesti ja nautin heidän työskentelystään suunnattomasti. Yuusuken lisäksi täytyy mainita kaksokset Shinpei ja Manpei... olen samat näyttelijät nähnyt kerran aikaisemmin pienessä roolissa ja paloin halusta nähdä heitä enemmänkin. He ovat nerokkaita, yhdessä ja erikseen.
En muista kuka lempihahmoni oli animessa mutta draamassa se voisi hyvinkin olla Kyoya. Nyt vasta huomaan että olen näyttelijää (Daitou Shunsuke) nähnyt useammassakin muussa draamassa, mutta en kyllä tunnistanut... no mutta ei sillä niin väliä, sillä Ouranissa hän teki loistavan suorituksen. Jälleen nappivalinta Kyoyaksi.
Muutkin tekivät tosiaan mahtavat suoritukset, mutta nämä saavat erikoismaininnan.
En muista animea niin hyvin että osaisin kunnolla verrata animen ja draaman juonia toisiinsa, mutta noh... sikäli mikäli muistan oikein, draama oli suurinpiirtein samanlainen kuin animekin. Plussaa draama saa siitä että jaksot olivat draaman luonteeseen soveltuvasti vain noin puolituntisia. Draama olisi ollutkin ihan liian raskas jos jaksot olisivat sen normaalin 45-minuuttia ja näin juonta ei tarvinnut muuttaa tarpeettoman paljoa draamaa varten.
Niin kuin hyvin usein animesta tai mangasta mukautetuissa draamoissa, Ouranissakin oli jonkun verran animeen viittaavia tehosteita. Parissa ensimmäisessä jaksossa niitä oli ehkä vähän liikaakin (pidän draamoistani draamoina, oikean elämän näköisinä), mutta niitä vähennettiin draaman edetessä ja lopun aikaa tehosteet olivat oikein hyvin sopusuhdassa draaman kanssa ja auttoivat keventämään sitä juuri sopivasti.
Kaiken kaikkiaan rakastin tätä draamaa ja haluaisin sen katsoa heti perään uudestaan. Se on juuri sopivan kevyt, että aivot saavat levätä mutta ei kuitenkaan hutiloiden tehty. Aivan mahtava. ♥
♥
