難

Taas pitkästä aikaa vähän päivittelyä.

Aloitetaan vaikkapa JLPT:stä. Koe pidettiin tosiaan tuossa tämän kuun alussa, 4. päivä Helsingissä. Paikkana oli Haaga-Helian Pasilan toimipiste, joka olikin minulle jo tuttu entuudestaan niin ei ollut onneksi vaikeuksia löytää perille.
Kokeesta vain sen verran että tuli mieleen ylioppilaskokeet... yhtä tiukat järjestelyt (osin tiukemmatkin) ja piti mustata sellaisia pallukoita... ^^
Minua hämmentää se, etten osaa oikein sanoa miten koe omalta osaltani sujui... Se tuntui menevän ihan hyvin, vaikken suoraan osannutkaan vastausta lähellekään kaikkiin tehtäviin. Mutta no, meninkin sinne asenteella "menee jos menee", koska turhahan jotain huvin vuoksi tekemäänsä asiaa on stressata. Maaliskuun alkuvaiheilla sitten tulokset, kuulemma.

Stressistä puheen ollen, sitä onkin ollut vaikka muille jakaa, lähinnä FKF:än loppukokeista johtuen... Minulla oli vuorossa tämä toisen vuoden syksyn "tappokoe", jota monet senpait uusivat jo n:nettä kertaa. Toki siitä on mahdollista päästä kerrallakin läpi, tiedän toisia senpaita joilta tämä on onnistunut, mutta... nyt kun olen sen kerran tehnyt, voin sanoa ettei se helppoa ole.
Tahti- ja tasoero ensimmäiseen vuoteen on hurja ja tämä syksy on ollut suorastaan hengästyttävä nopeudessaan.
Voin rehellisesti sanoa etten ole yhtään varma menevätkö kokeeni kerralla läpi. Mutta tammikuussa on uusinta ja kun ganbaroin joululoman täysillä, pääsen niistä kyllä sitten läpi. Uskon itseeni ainakin sen verran. ^^"

Puhuin aikasemmin myös vaihtoon hakemisesta ja mainitsin etten olisi halunnut puhua siitä ennen kuin asia olisi varma ja näyttäisi siltä ettei olisikaan kannattanut... Asia on nyt nimittäin niin, etten pääsekään lähtemään vielä ensi lukuvuodeksi.
Minut kyllä hyväksyttiin jo Vaasan yliopiston puolesta ja siltä osin uskon että asia järjestyisikin hyvin, mutta ongelmaksi muodostuvat opintopisteeni. Jotta voisin oikeasti lähteä vaihtoon asti, minulla pitäisi ensi kevät lukukauden loppuun menessä suoritettuna 60 opintopistettä, mutta valitettavasti erinäisten mokien ja muiden sellaisten takia minulle tulee näillä näkymin olemaan vain noin 40. Yliopiston kursseista saa varsin nihkeästi pisteitä ja japanin opintojani ei tuohon pystytä laskemaan mukaan, joten...
Harmittaa todella paljon mutta ei maailma tähän kaadu... menen sitten sitä seuraavana vuonna. ^^"
FALSE ALARM! \o/

Yliopistolla minulla on tenttejä vielä ensi viikkoon asti, mutta sitten pääsen vihdoin ansaitulle lomalle. ♥


♥

留学

Olen yrittänyt olla puhumatta tästä hirveästi missään, koska vaikka en olekaan varsinaisesti taikauskoinen, en halua hehkuttaa asioita ennen kuin ne ovat varmoja... varmuuden vuoksi vain. Noh, tämä ei kyllä ole varma tai mitään, mutta ajattelin että ehkä jotakuta kiinnoistaisi kuulla minkälainen hakuprosessi vaihto-opiskelemaan hakeminen on yliopistossa (ainakin Vaasassa siis näin).
Tosiaan Tukholman yliopiston kautta en voi päästä vaihtoon kun se asia nyt vain menee niin, mutta kun nyt olen myös Vaasan yliopistossa, tartuin heti tilaisuuteen ja päätin hakea vaihtoon.

Hakukohteenani on luonnollisesti Japani ja siellä Osakan tienoilla sijaitseva Kwansei Gakuin yliopisto.
Olen nyt haun ensimmäisessä vaiheessa, eli vein tänään yliopistolle asianomaiselle henkilölle tarvittavat paperit hakeakseni vaihtoon.
Ainakin Vaasassa homma toimii niin, että ensin haetaan omalta yliopistolta puoltoa vaihtoon. Jos sen saa, yliopisto laittaa hakijan ikäänkuin ehdolle haluttuun yliopistoon ja vastaanottava yliopisto tekee sitten lopullisen päätöksen ottaako hakijan sinne vai ei.
Nyt siis olen vasta hakemassa tätä puoltoa mutta siihenkin tarvittiin jo
-sähköinen hakulomake (täytettynä, tulostettuna ja allekirjoitettuna),
-motivaatiokirje (jonka kirjoittaminen oli yllättävän hermojaraastavan vaikeaa, vaikka luulisi että kun jotain haluaa näin paljon, se olisi helppo saada paperille),
-opintorekisteriote (jossa on tällä hetkellä hurjat 1,5 opintopistettä),
-kopio henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta (josta kopion saaminen oli työn ja tuskan takana viallisten laitteiden takia) ja
-mahdollisia muita liitteitä liittyen vaikka kielitaitoon (itse laitoin mukaan Tukholman opintorekisteriotteen josta käy ilmi että olen opiskellut niin ja niin monta kurssia japania) sekä
-yksi kuva (meinaan ihan piruuttanikin laskea tarkkaan montako kuvaa tähän koko prosessiin menee).

Haku tulee siis varmasti olemaan ihan hirveää paperisotaa, varsinkin kun japanilaiset ovat tunnettuja rakkaudestaan kaikenmoisiin kaavakkeisiin ja lippulappuihin joita pitää lähetellä edestakaisin... mutta kerron sitten lisää jos ja kun sitä ilmenee.
Saan tietää luultavasti joskus joulukuun puolenvälin tienoilla, olenko saanut puollon.

Jännittää.

♥

PS: Tarkoituksena oli ottaa kuva siitä tämänpäiväisestä paperikasasta, mutta en sittenkään muistanut...

Mr.Kanon = OTAKU

Maanantaina 7.11. matkasin jälleen pitkästä aikaa Helsinkiin keikalle. Edellisen kerran sellainen reissu taisi olla toukokuun lopun katastrofaalinen D:n keikka.
No mutta, tällä kertaa odotettavissa oli kanon x kanon, jonka Euroopan kiertue oli ylipäätään minulle ainakin kova yllätys. Luulin että kanon x kanon on vain pieni projektiryhmä, joka tekee yhden tai kaksi anime-tunnaria ja jäsenet jatkavat sitten omia hommiaan. Olen hyvin onnellinen ettei näin ole.
Kanon x kanon koostuu laulusta vastaavasta Kanon Wakeshimasta ja yleisestä sekoilemisesta vastaavasta An Cafen Kanonista. Mielenkiintoinen yhdistelmä siis jo valmiiksikin.

Keikka aikoi suurinpiirtein ajallaan (en katsonut kelloa) ja ensimmäiseksi vuoron sai Kanon Wakeshima itsekseen. Pidän neidin soolo-musiikista hyvinkin paljon, joten odotin jo hänenkin näkemistään innolla ja täytyy sanoa että kannatti odottaa. Olen joskus nähnyt Kanon Wakeshimaa jossain kommenteissa sun muissa ja hän on vaikuttanut aika... jäätävältä, sanotaanko. En siis ollut yhtään varma kuinka hän pystyisi esiintymään yksinään mutta se meni todella hyvin. Hänellä on yllättävän paljon karismaa sellaiseksi pieneksi olennoksi ja hän otti lavan haltuun hyvinkin kiitettävästi. Musiikki tuli taustanauhalta, Kanon Wakeshima lauloi itse ja soitti selloaan hyvin kauniisti. Hän piti myös pieniä välispiikkejä englanniksi ja japaniksi (ja muutaman sanan suomeakin; aina yhtä kivaa ^^) ja käyttäytyi lavalla niin suloisesti, että sain itsekin fanityttökohtauksia. xD Ei sellaista söpöyttä länsimaalaiset saa aikaan, ei siitä pääse mihinkään.
Kanon Wakeshima esitti neljä tai viisi biisiä joista tunnistin vain ensimmäisen, joka oli still doll. Viimeisen kappaleen lopussa, kun hän oli jo lopettamassa, hänen sellostaan (jonka nimi on muuten nanachie, kuulemma) rikkoutui joku osa, mutta se saatiin onneksi korjattua.
Kaiken kaikkiaan ihana olento. Haluaisin häntä nähdä uudestaankin. ^^

Seuraavaksi pienen lavan-muokkauksen jälkeen lavalle asteli An Cafen Kanon. Olen hänet viimeksi nähnyt noin kaksi ja puoli vuotta sitten kun An Cafe veti keikan Helsingissä (maaliskuussa 2009), mutta siihen nähden että suorastaan rakastan Kanonia, olin yllättävän tyyni. Hymyilin vain korvasta korvaan.
Kanon sanoi sen itse parhaiten "Tonight, I am DeeJaaayy~", eli hän veti pienen DJ-setin animebiisejä. Koska en katso animea oikeastaan ollenkaan, en tunnistanut biiseistä kuin yhden, joka oli Gundam Seedin alkutunnari, ja senkin vain koska TMRevolution laulaa sen. ^^" Aivan setin viimeiseksi Kanon sai Tavastian repeämään kun hän laittoi soimaan An Cafen Kakusei Heroismin.
Biisien aikana Kanon itsekin tanssi pöytänsä takana, lauleskeli biisien mukana ja hymyili kun aina kun hän teki jotain, yleisö hurrasi. Kanon oli täydellisesti omassa elementissään anime-biisien kanssa.
Tämänkin Kanonin kohdalla voisin melkein sanoa samaa kuin edellisenkin, eli kaiken kaikkiaan ihana olento. ♥

Tässä välissä lavaa piti jälleen hieman asetella mutta yleisöllä ei suinkaan ollut tylsää. Lavalle heijastettiin nimittäin video, jossa tuli sellainenkin pieni informaatio kuin "Mr.Kanon = OTAKU" ystävällisillä keltaisilla kirjaimilla. Tavastia ei ole koskaan nauranut niin kovaa.
Anyway, videon varsinainen pointti oli opettaa eräänlaiset furit yhteen kanon x kanonin biisiin, Koi no doutei. Fureja sanottii "otagei"ksi, eli otaku + kei (japaniksi "tyyli") = otagei, eli otakun tyyli. Itse sanoisin sitä lähinnä ihan täysin sekoipäiseksi furittamiseksi. x'D Itseltäni puuttuu tunnetusti kaikennäköinen koordinaatiokyky, joten pysyin mukana vain pienessä osassa tätä furittamista, mutta sitä oli hauska katsoa. xD Fureja oli opettamassa (videon välityksellä) Mr.Alien, jonka oikeasta henkilöllisyydestä ei kasvojen peittävän maskin takia voi olla varmuutta (saattoi olla tai olla olematta Kanon). Yleisölle näytettiin ne furit yhteensä kolmeen kertaan.
Kun olimme oppineet furit (teoriassa ainakin) oli vuorossa sitten keikan viimeisen osion aika ja kanon x kanon asteli yhdessä lavalle.

Kaksikko esitti yhteensä 6 biisiä, joista kaksi oli anime-covereita. Vaikka biisejä oli niinkin vähän, en millään muista niiden järjestystä. xD Mutta ensimmäinen taisi olla kuitenkin Calendula Requiem. Tuli todistettua sekin että kyllä Mr.Kanon osaa soittaa kitaraa ainakin sen yhden biisin verran. Mukavaa vaihtelua (bassoa hän ei soittanut ollenkaan). En kuollaksenikaan muista mitä Mr.Kanon teki Renai no susumen aikana, mutta The Doll House toi mukanaan ehkä vuosisadan parhaan hetken. Molemmat Kanonit nimittäin tanssivat yhteinäistä koreografiaa parapara-tyylisesti. Mr.Kanon veti tanssin mielettömän rennosti, ihan kuin hän tekisi jotain sellaista aina ja jatkuvasti. (toivoisin että olisin voinut saada tanssin videolle...) On kai sanomattakin selvää että Ms.Kanon tanssi myös hienosti, mutta se ei ole mikään ihme. ^^
Toista anime-cover biiseistä en tunnistanut mutta toinen oli kuin olikin Sailor Moonin alkutunnari. Ei siinä muuten mitään, mutta sillä välin kun Ms.Kanon tietysti lauloi, Mr.Kanon laittoi päällensä viitan, silinterihatun, sellaisen maskin ja puskan (feikki-)ruusuja ja juoksenteli lavalla ihan innoissaan. Lopuksi ruusut lensivät yleisöön jonkun fanitytön hoteisiin. Menin jo sanomaan, että Mr.Kanon tanssimassa olisi vuosisadan paras hetki, mutta tämä taisi olla ihan yhtä hyvä. xD
Viimeisenä taisi sitten olla se Koi no doutei, johon oli opetettu otagei-furit aikaisemmin. Mr.Kanon sai kunnian näyttää esimerkkiä ja sen hän tekikin juuri sopivalla otakun innokkuudellaan.
Encoressa vedettiin Koi no doutei uudestaan ja Mr.Kanon riehui vieläkin enemmän. Tämä yksi biisi kuultiin illan aikana yhteensä viisi kertaa, mutta ei haitannut; se on hyvä biisi. ^^

Kanon x kanonin kaksikolla on todella hyvät kemiat ja he täydentävät toisiaan juuri sopivasti. Kaiken kaikkiaan, keikka oli myös rakenteeltaan todella hyvä ja selkeä. Kun illan "pääesiintyjällä" eli kanon x kanonilla on itsellään vain viisi biisiä, täytyy keikkaan keksiä jotain muutakin sisältöä ja se onnistui täydellisesti juuri näin. Ensin aivan kuin esiteltiin molemmat osapuolet erikseen ja sitten näytetiin millaista jälkeä tulee kun ne laitetaan yhteen. Minä ainakin tykkäsin todella paljon tällaisesta järjestelystä.
Pitkästä aikaa todella viihdyttävä keikka. Hetkeäkään ei ollut tylsää.
Ja täytyy vielä erikseen mainita että Mr.Kanon näytti ihanan onnelliselta koko keikan ajan. Ollessaan DJnä, tanssiessaan Ms.Kanonin kanssa ja vetäesään sekopäisiä furejaan. Ja se jos mikä lämmittää fanin sydäntä. ♥
Saisivat Kanonit tulla joskus takaisinkin, nyt jo on ikävä. ^^" ♥

Myyntipöydästä tarttui mukaan vain söpön vaaleanpunainen paita kanon x kanonin chibi-kuvilla.

♥ ♥ ♥

PS: Ja koska jouduin melkein pidättelemään itseäni että olisin saanut aikaa luettavaa tekstiä, lopuksi vielä pakollinen Kanon-fanityttösekoaminen koska se mies on ihana: losueygröoagwräosuegfryseygdr ♥

Ouran High School Host Club

Ouran High School Host Club on se yksi ainoa anime jonka olen koskaan katsonut kokonaan. Tykkäsin siitä silloin muutama vuosi sitten todella paljon joten innostuin kun kuulin että siitä tehtäisiin draama-versio. Draama alkoi tämän vuoden heinäkuussa ja sain sen vihdoin joskus viime viikolla katsottua.

Tykkäsin draama-versiosta jopa enemmän kuin animesta aikoinaan.
Tamakia esittävän Yamamoto Yuusuken oli nähnyt aikasemmin muutamassa draamassa. Kun kuulin että hän esittäisi Tamakia, niin mahtavan bi-polaarista hahmoa kuin vaan voi olla, olin hieman varautunut... en ollut ihan varma pystyykö hän siihen rooliin, mutta jo ensimmäisistä minuuteista alkaen oli vakuuttunut että hän oli täydellinen valinta rooliin. Jo pelkästään hänen takiaan draama olisi ollut katsomisen arvoinen.
Onneksi muutkin suoriutuivat osistaan vallan mainiosti. En ole pitkään aikaan nauttinut minkään draaman roolivalinnoista näin paljoa. Usein draamoissa on muutama suoritus, jotka ovat mahtavia ja loput sitten vain ihan jees, mutta tässä draamassa... vau. Tuntui että kaikki näyttelijät oli valittu ihan täydellisesti ja nautin heidän työskentelystään suunnattomasti. Yuusuken lisäksi täytyy mainita kaksokset Shinpei ja Manpei... olen samat näyttelijät nähnyt kerran aikaisemmin pienessä roolissa ja paloin halusta nähdä heitä enemmänkin. He ovat nerokkaita, yhdessä ja erikseen.
En muista kuka lempihahmoni oli animessa mutta draamassa se voisi hyvinkin olla Kyoya. Nyt vasta huomaan että olen näyttelijää (Daitou Shunsuke) nähnyt useammassakin muussa draamassa, mutta en kyllä tunnistanut... no mutta ei sillä niin väliä, sillä Ouranissa hän teki loistavan suorituksen. Jälleen nappivalinta Kyoyaksi.
Muutkin tekivät tosiaan mahtavat suoritukset, mutta nämä saavat erikoismaininnan.

En muista animea niin hyvin että osaisin kunnolla verrata animen ja draaman juonia toisiinsa, mutta noh... sikäli mikäli muistan oikein, draama oli suurinpiirtein samanlainen kuin animekin. Plussaa draama saa siitä että jaksot olivat draaman luonteeseen soveltuvasti vain noin puolituntisia. Draama olisi ollutkin ihan liian raskas jos jaksot olisivat sen normaalin 45-minuuttia ja näin juonta ei tarvinnut muuttaa tarpeettoman paljoa draamaa varten.

Niin kuin hyvin usein animesta tai mangasta mukautetuissa draamoissa, Ouranissakin oli jonkun verran animeen viittaavia tehosteita. Parissa ensimmäisessä jaksossa niitä oli ehkä vähän liikaakin (pidän draamoistani draamoina, oikean elämän näköisinä), mutta niitä vähennettiin draaman edetessä ja lopun aikaa tehosteet olivat oikein hyvin sopusuhdassa draaman kanssa ja auttoivat keventämään sitä juuri sopivasti.

Kaiken kaikkiaan rakastin tätä draamaa ja haluaisin sen katsoa heti perään uudestaan. Se on juuri sopivan kevyt, että aivot saavat levätä mutta ei kuitenkaan hutiloiden tehty. Aivan mahtava. ♥


♥

Saako valittaa?

Haluaisin kirjoittaa tänne enemmänkin, jos vain olisi jotain mistä kirjoittaa. Ja sitten kun joskus olisi joitain kirjoitettavaa, on niin paljon muuta tekemistä ettei ehdi.
Tälläkin hetkellä pitäis tehdä sitä ja tätä ja tuota ja vielä sitä yhtä toistakin mutta... vain viikonloppuna ehdin nukkua tarpeeksi, joten käytän sen ajan nyt hyväksi. Nukuin pitkään ja nyt kuuntelen musiikkia.

No mutta kuitenkin. JLPT-ilmoittautumiseni ehti kuin ehtikin ajoissa ja sain siitä varmistuksen tuossa joku päivä. Sinne siis 4. joulukuuta... tällä hetkellä tuntuu siltä etten ikinä osaa tarpeeksi edes sitä kolmos-tasoa varten mutta... eiköhän tämä tästä kuitenkin. On se ihan mahdollinen minun taidoillani kuitenkin.

Yliopistollakin ollaan päästy jo kunnolla vauhtiin. Käännös-kurssin tehtävillä on välillä vähän kiire, mutta muilla kursseilla tahti on suhteellisen rauhallinen. Ihan hyvä vain.

Japanissa taasen tahti onkin sitäkin kovempi. Kaksi teksti-kappaletta viikossa plus liuta kanjeja. Sanastoakin pitäisi oppia. Noooh, ei tänne laiskottelemaan ollakaan tultu. Kanjien lukumäärä on nyt muuten 539 (give or take a few, en ole ihan satavarma laskuistani).
Ai niin, se historian kurssin koekin on ensi viikolla...

Kaiken lisäksi käyn edelleen niillä kiinan-tunneilla... Opetuksen taso on huono. Ensinnäkin opettaja, vaikka kiinalainen onkin, suorastaan kieltäytyy opettamasta merkkejä ollenkaan. Ne minun pitää siis kaivaa itse aina tunnin jälkeen. Olen panostanut niihin lähinnä niin, että jos osaan merkin jo japanista, katson sille myös kiinalaisen lukutavan, jos osaan sanan myös kiinan kautta. En halua seota merkkien kanssa japanin kannalta. Toisekseen opettajan englanti on vähän mitä sattuu... itse olen jo tottunut engrishiin joten ymmärtämis-vaikeuksia ei juuri ole, mutta käy sääliksi muita opiskelijoita... mutta ehkä hekin ovat jo tottuneet siihen tähän mennessä. Opetuksesta huolimatta minulla ei sen suurempia ongelmia vielä ole kiinan kanssa ollut (paitsi etten osaa vieläkään lausua äännettä q oikein... mutta harjoittelen sitä koko ajan) ja nyt olemme jo päässeet vauhtiin niin että sanastoa on tullut jonkun verran. Tahti on kyllä siltikin tuskaisen hidas mutta... antaa olla.

Mutta all in all, vaikka olenkin suht kiireinen nykyään, all is well. Enpähän ainakaan tylsisty (paitsi joillain yliopiston luennoilla... mutta ei niistä sen enempää).

♥

PS: Ja siis, otsikkoon viitaten, valitan lähinnä siitä kun aika ei riitä kaiken muun lisäksi myös blogin kirjoittamiseen. Harmittaa.

Ehkä uusi lempikappaleeni Gazettelta:

the Gazette ~ Untitled

日本語能力試験

Olen taas vähän myöhässä liikeellä, mutta se ei ole minulle mikään uusi juttu... <<"

日本語能力試験 eli Nihongo nouryoku shiken eli JLPT eli Japanese Language Proficiency Test eli japanin kielen tasotesti on vuosittain järjestettävä kansainvälinen tasotesti kaikille jotka osaavat japanin kieltä. JLPT:n läpäisystä on hyötyä silloin kun tarvitsee kirjallista todistusta siitä että osaa japania. Testi on kansainvälinen joten myös sen tulokset hyväksytään kansainvälisesti (myös Japanissa siis).

Itse pohdin pitkään osallistunko tämän vuoden kokeeseen vai en. Haluan kuitenkin lähivuosina päästä vaihtoon joten sitä ajaltellen tasotestin tulos on varmasti ihan kätevä.

Koe pidetään aina joulukuun ensimmäinen sunnuntai, joka on tänä vuonna 4. päivä. Koe pidetään Helsingissä (ainoa toinen paikka pohjoismaissa on muistaakseni Kööpenhamina).

Testissä on eri tasoja joista voi sitten valita itselleen sopivan. Tasoja on viisi joista viides on helpoin. Itse nyt menen kokeilemaan tasoa kolme jonka pitäisi olla opintojeni tässä vaiheessa ihan mahdollinen läpäistä.
Wikipedian mukaan esimerkiksi kolmannen tason läpäisemiseksi tulee osata jonkin verran kielioppia ja lisäksi 650 kanjia ja noin 3750 sanaa. Kokeessa tulee saada 60% oikein jotta voi päästä läpi.
Sanaston määrä vähän hirvittää, mutta kanjit pitäisi kyllä mennä (toisaalta, se vaatii sen että oikeasti osaan hyvin kaikki tähän mennessä tulleet kanjit... pitänee siis ruveta kertaamaan).

Japanilaiset ovat tunnettuja vaatimastaan paperisodan määrästä eikä tämäkään ole poikkeus... Ilmoittautumiskaavakkeet tulee itse tulostaa ja täyttää käsin. Kaavakkeita on yhteensä viisi mutta niitä on oikeasti vain kolme erilaista. Kaksi kaavaketta täytyy täyttää kahtena kappaleena. Myöskin oma naamakuva tarvitaan. Kaavakkeet tulee lähettää postissa yhdessä maksukuitin kanssa.

Testi on tosiaan maksullinen, mutta ei mitään hirveitä summia. Vaikein taso (1.) on 50 euroa ja muut tasot siitä aina viisi euroa vähemmän (siis kolmas taso esim. 40 euroa).

Olen sen takia myöhässä kun ilmottautumisen takaraja on 30. syyskuuta eli tämän viikon perjantaina. Mutta jos tänään tai huomenna vielä kokoaa paperit ja laittaa menemään ensimmäisessä luokassa, pitäisi vielä ehtiä (jos Itellaan luottaa, mitä minä en tee, mutta toivotaan että ehtii... laitoin omani siis vasta tänään menemään).

Lisätietoja, ohjeita ja tarvittavat kaavakkeet löytyvät täältä.


Ja taasen jotta tämä ei olisi pelkkää tekstiä, ottakaa tästä palanen täydellisyyttä:

Super Junior - A-CHA

♥

PS: En tajua miksi otsikon ensimmäinen merkki näyttää oudolta... minulla ainakin, mutta sen on siis tarkoitus olla 日...

Let's get started

Japanologian opinnot ovatkin taas alkaneet... aloitimme kuun alussa ja tahti on alusta alkaen ollut aika kova. Ensimmäisenä päivänä saimme kirjat (tekstikirja, jossa mukana tehtävät ja kielioppikirja) ja kävimme jo ensimmäisen kappaleen läpi jonka tehtävät tuli sitten luonnollisesti tehdä jo seuraavalle päivälle. Ei siinä mitään, siihen on jo totuttu, mutta pehmeästä laskusta ei tässä koulussa ole tietoakaan.

Jatkoimme myös jo keväällä saadun kanji-kirjan läpikäymistä... kahdessa viikossa on nyt tullut reilu 20 kanjia (plus kirjassa olevat sellaiset kanjit jotka olemme oppineet jo toisesta kirjasta) ja ennustan tahdin kiihtyvän vielä.

Mutta kaikki tämähän on vain hauskaa kun tykkää siitä mitä opiskelee, eikö niin? ;)

No jaa... työtähän tämä vaatii todella paljon, mutta ei minua ainakaan haittaa. Opiskelemaanhan tänne on tultu.

Senpait ovat kyllä varoitelleet tästä Japanska III -kurssista (toisen vuoden syksyllä käytävä kurssi, siis juuri se mitä itse nyt käyn) ja sen kokeesta... monella on juurikin se koe jäänyt roikkumaan läpipääsemättömänä. Itse luulen että syy on siinä, että tasohyppäys ensimmäisen vuoden kevään ja toisen vuoden syksyn välillä on niin suuri, että monille se tuottaa vaikeuksia. Ensimmäisenä vuonna opitut perusasiat pitää osata hyvin, muuten tulee ongelmia.

Noh, katsotaan nyt miten itsellä menee. Syksy on vasta aluillaan.

Japanologiassa kevyestä laskusta sai vain haaveilla mutta Vaasan yliopiston puolella se on totisinta totta. Kirjoittauduin yliopistoon vihdoin elokuun viimeinen päivä ja olin ensimmäisen päivän orientaatioluennoilla. Kiersimme silloin myös tuutorin kanssa kampus-aluetta ja hän kertoili vähän yleisistä asioista. Seuraavina päivinä en japanin tuntien takia päässyt yliopistolle ollenkaan, paitsi pieneen opastukseen yliopiston sähköisten järjestelmien käytöstä (tuli tarpeeseen, niitä on miljoona ja aluksi oli pää hieman pyörällä mutta nyt onnistuu jo). Sitten lähdinkin jo Traconiin mutta seuraavana maanantaina käväisin taas parilla lyhyellä orientaatio-luennolla. Sen jälkeen minulla ei olekaan ollut kuin vasta yksi ainoa virallinen luento, tämän viikon maanantai-aamuna. Luennot alkavat vasta ensi viikolla, joten yliopisto ei ainakaan ole aiheuttanut mitään töitä parin viimeisen viikon aikana ollenkaan.

Valitsin kursseja sen mukaan mitä on suositeltu otettavaksi ensimmäisen vuoden aikana, mutta katsoin myös ettei niiden luennot ole torstaina eikä perjantaina (silloin on japanin tunnit). Sain muutaman kurssin otettua kyllä, mutta en tarpeeksi täyttääkseni suositusta (30op/lukukausi), mutta minulla on onneksi se onni ettei minun tarvitse huolehtia siitä. Opintopisteiden määrähän vaikuttaa käytännössä pelkästään Kelan opintotuen saamiseen; he vaativat tietyn määrän että korkeamman asteen opintotukea voi edes saada. Mutta koska itse otan opintotukeni FKF:n kautta, minulla ei sitä ongelmaa ole. Tuki on toisen asteen tukea ja sen jokusen kymmenen euroa vähemmän kuin korkeamman asteen tuki, mutta kyllä silläkin toimeen tulee. Siinäkin on joku opintopiste-vaatimus, mutta sen saa jo yhdestä kielen-kurssista, joten sekään ei tuota ongelmia.

Mainitsin myös aikaisemmin ohimennen että haluaisin aloittaa tänä syksynä myös kiinan peruskurssin. Se osoittautuikin ennakoitua vaikeammaksi. Ensin ajattelin että käyn sen yliopiston tarjoamana kurssina. No, ei onnistunut, kyseistä kurssia ei nimittäin tarjota ollenkaan tänä syksynä ja kevään kohdalla luki vain "mahdollisesti". Halusin kuitenkin sen ottaa mahdollisimman pian (kun olen jotain päähäni saanut haluan sen myös toteuttaa), joten käännyin sitten paikallisen kansalaisopiston puoleen. Sieltä löytyi sopiva kurssi joten ilmoittauduin onnellisena mukaan. Noh, eipä sekään onnistunut. Kurssi peruttiin vähäisen osallistujamäärän takia. Tässä vaiheessa ärsytti jo oikein kovaa, varsinkin kun olin oman tuurini mukaisesti jo ehtinyt ostaa (kalliin) oppikirjan. Noh, meinasin sitten että käyn oppikirjan itsenäisesti läpi ja kyselen tarvittaessa apua kiinaa jo aika paljon opiskelleelta ystävältäni. Sitten muutaman päivän päästä sainkin yliopiston sähköpostiini viestin jossa oli muun muassa maininta että syksyllä alkavilla avoimen yliopiston kieltenkursseilla on vielä tilaa. Menin sitten katsomaan mitä kieliä siellä mahtaisi olla ja eiköhän siellä sattunutkin olemaan kiinan peruskurssi. Ilmoittauduin heti ja eilen olikin jo ensimmäinen tunti. Opetuksen tasosta en vielä oikein osaa sanoa mitään, sillä kävimme vain yleisiä asioita kurssista ja Kiinasta yleensä läpi. Kerron lisää sitten myöhemmin syksyllä. ^^

Koska tämä postaus on nyt hyvin tekstipainotteinen, katselkaa vaikka tämä video vähän rentoutuaksenne:

Super Junior M ~ U

♥

Heartstrings

Olin kuullut Heartstringsistä paljon hyvää jo etukäteen ja kun tajusin että naispääosaa esittää Park Shin Hye, päätin vihdoin itsekin sen katsoa.

Park Shin Hyen olen nähnyt aikaisemmin You're Beautifulissa joka on yksi kaikkien aikojen lempidraamoistani. Pidin hänen roolisuorituksestaan hyvin paljon. Sattumalta Heartstringsin miespääosassa on myös YB:stä tuttu näyttelijä, nimittäin C.N. Bluen Jung Yong Hwa.

Lee Kyu Won (Park) opiskelee musiikkiin painottuvassa yliopistossa pääaineenaan perinteiset korealaiset soittimet ja musiikki. Samaisessa yliopistossa on opiskelijana myös Lee Shin (Jung), jonka pääaine on puolestaan moderni musiikki. Draama painottuu näiden kahden suhteeseen mutta myös heidän koulussaan järjestettävään 100-vuotis juhlanäytökseen ja sen valmisteluihin.

Minulle tuli väkisinkin mieleen että tämä draama on varmaan tehty sen takia että ne jotka eivät pitäneet You're Beautifulin lopputuloksesta (sen suhteen ketkä kaksi päätyvät yhteen), voivat katsoa Heartstringsin ja saada edes jotain tyydystä. x) Mutta ei se ehkä ihan niin mene... Lee Shin on nimittäin aika erilainen hahmo verrattuna You're Beautifulin Kang Shin Woohon. Hyvä vain että Jung Yong Hwa saa esittää hieman erilaista hahmoa tällä kertaa.

Juoneltaan draama oli aika tavanomainen... mutta suhteellisen hyvin toteutettu kuitenkin. Ja hyvät roolisuoritukset saavat vähän vähemmän mielenkiintoisenkin juonen hyväksi. Tylsä draama ei ollut kuitenkaan, ei sen takia kannata jättää katsomatta.

Päähenkilöiden roolisuoritukset olivat arvattavan sujuvia ja heillä on hyvä kemia, mutta jälleen muutamat sivuhenkilöt vievät välillä huomion täysin itseensä.
Juhlanäytöksen ohjaaja on mahtava Song Chang Ui. Hänen roolihahmonsa on ihailtavan vahva ja tietää mitä tekee. Tälläisia hahmoja lisää.
Toisen erityisen erikoismaininnan saa myös Kang Min Hyuk. Hän on myös C.N.Bluen jäsen (koko bändi on draamassa edes joissain osissa) ja on draamassakin Lee Shinin bändin rumpali. Mutta hänen roolihahmonsa on kenties suloisin ikinä näkemäni henkilö missään draamassa. Taisin rakastua ihan täysin heti ensinäkemältä. Onneksi häntä näkyy draamassa suhteellisen paljon niin henkilöstä ja suorituksesta saa nauttia enemmänkin. Hän oli sattumalta myös tuossa edellisessä draamassa josta kirjoitin, Daddy's Girlissä... siinä hän oli vähemmän suloinen mutta silti aivan yhtä hyvä näyttelijä. Toivottavasti hän saa rooleja vastaisuudessakin. ♥

Kang Min Hyuk

Kaiken kaikkiaan ihan katsottava draama. Loppua edeltävät tapahtumat ärsyttivät kliseisyydellään, mutta loppu itsessään oli hyvä ja tyydyttävä. Kannattaa katsoa, varsinkin jos on C.N.Bluen fani (pojat esittävät biisejä vaikka millä mitalla draaman aikana). ^^

♥

Perfection

Viime viikonloppuna Tampereella järjestettiin Tracon. En muista järjestysnumeroa mutta itselleni se taisi olla neljäs Tracon peräkkäin.

Olin liikeellä pääsääntöisesti parin kaverin kanssa, vaikka itse conissa taisi olla melkein kaikki koulukaverini... vaikkakaan en onnistunut törmäämään heistä kuin yhteen. Niin ne ihmiset vaan sinne Tampere-taloon uppoaa. :D

En ottanut yhtään kuvaa koko conin aikana... Anime-cosseja oli toki, mutta koska en itse animea tai mangaa seuraa, en niihin sen enempää kiinnittänyt huomiota... Jrock-cosseja oli tänä vuonna harvinaisen vähän, tai sitten en vain tunnistanut niitä.

Kävimme kyllä kuuntelemassa muutamaa ohjelmanumeroa, mutta pitkälti coni meni siihen että hengailimme alueella ja nautimme toistemme seurasta. Kävimme (tai ystäväni kävi, olin henkisenä tukena, paitsi sitten kun mikki meni rikki niin uskalsin itsekin "laulaa" x'D) laulamassa muutamat kpop-biisit karaoke-huoneessa molempina päivinä.

Vaikkei minulla hirveästi kerrottavaa olekaan, viikonloppu oli aivan mahtava ja olisi saanut jatkua kauemminkin. Täydellinen kesän loppu, oikeastaan. ♥

En myöskään löytänyt mitään ostettavaa, mutta silti sain kyllä kotiinviemisiä... mainitsin joskus aikaisemminkin että eräs ystäväni onnistui saamaan lipun alkukesän Pariisin SMTown-konserttiin... no, hänpä ei sitä minulle kertonut, mutta oli ostanut minulle sieltä tuliaisia. Niinpä sain sunnuntai-iltana tuoda kotiini Heechulin... tai ainakin viuhkan hänen kuvallaan varustettuna.

Heechul on siis minun ehdoton suosikkini Super Juniorista jos sitä ei joku vielä tiennyt, joten tämä lahja oli... no, tulin hyvin onnelliseksi. ♥ En malttanut päästää sitä käsistäni koko viikonloppuna, paitsi etten uskaltanut ottaa sitä mukaan coni-paikalle ettei se vain menisi rikki... (ja kyllä, se on vielä suojamuovissaan, enkä sitä tule pois ottamaan... miksi pitäisikään, se näyttää hyvältä noinkin. ^^")

Tämän viikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa arki erilaisten opintojen kanssa.

Kiitos kaikille hyvästä seurasta.
♥ ♥ ♥

PS: Syksyllä on sentään odotettavissa jotain arjesta poikkeavaakin, nimittäin:

En malttaisi odottaa!! ♥

Kanon x2

Ette uskoisikaan kuinka onnellinen olen tämän uutisen takia:

kanon x kanon tulee Suomeen!!!

7. marraskuuta, Tavastialla. Liput myynnissä ensi maanantaina (5. päivä) kello 9:00.

Ihana nähdä yksi viidesosa An Cafesta taas (ja Kanon Wakeshimakin on kyllä varmasti näkemisen arvoinen).

♥ ♥ ♥

PS: Olen tällä hetkellä hieman kiireinen kun kaksi koulua alkaa yhtä aikaa ja viikonloppuna on vielä vuorossa Tracon, mutta ei se mitään. Ensi viikolla taas rauhottuu kun elämä asettuu takaisin uomiinsa ja kerron sitten täälläkin lisää koulusta ja Traconista ja näin. ^^"

Daddy's Girl

Katsoin tässä parin viime viikon aikana suht nopeaan tahtiin draaman It's Okay, Daddy's Girl. Tämän pariin minut houkutteli Super Juniorin Donghae, joka esittää tässä erästä sivuosaa.

Ensinnäkin, tässä draamassa on hyvin paljon erittäin ärsyttäviä hahmoja... Melkein lopetin jo keskenkin kun he alkoivat käydä liikaa hermoille... jos draamassa on noin 30 aika usein esillä olevaa hahmoa, niistä ehkä 5 oli siedettäviä. Se ei ole kovin hyvä suhde se... mutta ei se loppujen lopuksi mitään. Muutama näitä ärsyttäviä tasapainottava oikeasti mahtava hahmo auttoi paljon.

Draama on juonellisesti loppujen lopuksi melkein erinomainen. Se on aika realistinen (sillä tavalla kuin draamat nyt edes voivat olla) ja uskottava, ja juonenkehittely on suht sujuvaa. Myöskin erään hahmon suorastaan täydellistä hahmonkehittelyä ja kehitystä oli suorastaan ilo katsoa.

Tämän henkilön lisäksi suosikiseni nousi miespäähenkilö(?). Vahva ja viisas hyvän näyttelijän esittämänä, sellaista haluaisin nähdä enemmänkin draamoissa.

It's Okay Daddy's Girlin viimeinen jakso on ehkä parhaimpia mitä olen koskaan nähnyt. Sen suurempia paljastamatta, sen mahtavuus saa antamaan anteeksi kaikki ne puutteetkin mitä sarjalla oli. Se oli suorastaan täydellinen ja osoitti että draama todellakin oli hyvin uskottava. Jäi todella hyvä maku suuhun, mikä on harmikseni aika harvinaista varsinkin korealaisilla draamoilla... jotenkin se viimeinen jakso aina onnistuu lässähtämään ja sitten harmittaa.

Kaiken kaikkiaan siis tykkäsin ja en tykännyt... jotkut hahmot saivat minut hyvin usein hermoromahduksen partaalle, mutta toiset hahmot taas saivat rakastumaan itseensä... joten ehkä siinä jonkinlainen tasapaino saavutetaan ja jos jaksaa katsoa loppuun asti, on draama kokonaisuudessaan ihan katsottava.

Varoitan että ärsyttäviä hahmoja löytyy pilvin pimein, mutta jos sen luulee kestävänsä, kannattaa tämä katsoa... vaikkakin sitten sen täydellisen viimeisen jakson takia jos ei muuta. ^^

♥

PS: Pelkästään Donghaen takia ei ehkä kannata ruveta katsomaan. Häntä kyllä näkyy kaikissa jaksoissa paitsi ensimmäisessä, mutta aika vähän eikä hänellä ole mitään suuren suurta roolia. Hän kyllä tekee ihan kiitettävän suorituksen, että kyllä kelpaa katsoa, mutta jos ei muuten kiinnosta yhtään niin ehkä kannattaa jättää väliin. ^^"

Q10

Sain jo kesäkuun puolella katsottua erään draaman, mutta meinasin kirjoittaa siitä vasta kun saisin toisenkin draaman päätökseen, mutta tämän toisen viimeinen jakso on kadonnut kuin tuhka tuuleen, joten se siitä sitten... etsin sen joskus, mutta nyt voisin sittenkin kertoa siitä ensimmäisestä draamasta.

 
Kyseessä on japanilainen Q10. Ryhdyin katsomaan tätä varmaankin suurimmaksi osaksi sen takia, että pääosaa esittää Satou Takeru... Olen hänet nähnyt aikaisemmin muutamassa draamassa ja sen lisäksi että hän on hyvä näyttelijä, suorastaan rakastan hänen tapaansa puhua... siis lähinnä lausua asioita. Se laiska r ja muutenkin ihanan rento lausumistyyli, mutta silti selkeä artikulaatio... ah, taivaan lahja japaninopiskelijalle, voisin kuunnella häntä ikuisuuden. Nimenomaan hänen takiaan pidän äärimmisen paljon japanin sanasta renraku... se saattaa hyvinkin olla lempi-sanani ja kämppikseni (/luokkatoverini) on kuullut tästä aiheesta monen monituista kertaa... saattaa jo alkaa kyllästyttämäänkin (gomen). x)

No mutta kuitenkin, itse draamaan. Tapahtumat sijoittuvat lukioon, jossa Fukai Heita (Satou) elää suhteellisen normaalia elämää. Eräänä päivänä hän löytää tyhjästä luokasta tytön, joka paljastuu robotiksi. Robotti nimetään Q10ksi (lausutaan kyuuto (kuulostaa samalta kuin "cute" lausuttuna japanilaisittain)) ja erilaiset seikkailut voivat alkaa. Kommelluksiakin draamassa on, mutta se keskittyy myös paljon elämän ja maailman pohtimiseen, välillä hyvinkin raikkaalla otteella.
Pidän myös siitä miten draama on kuvattu ja sen kauniista maisemista ja kuvista.

Robotti-tyttöä esittää AKB48:n Maeda Atsuko. Ei-kovin-ihmismäisen robotin esittämiseen ei hirveästi lahjoja tarvita, joten en osaa sen enempää sanoa hänen taidoistaan... ainakin hän osaa olla ihan kiitettävästi ilmeetön, mutta en tiedä onko se välttämättä hyvä asia...
Sivuhenkilöitä on taas liudan verran ja suurimmaksi osaksi he suoriutuvat rooleistaan erinomaisesti. Erityisesti pidin Yakushima Hirokon ja Renbutsu Misakon hahmoista ja suorituksista.

Ai niin! Pidän myös Q10:n lopputunnarista hurjan paljon. Kuunnelkaa, se on mahtava:

Takahashi Yu ~ Honto no kimochi

♥

PS: Kun etsin tuota kuvaa, tajusin että Q10 on myös joku Nivean vanha ryppyvoide... x) Tuskin tämä yhteys on kuitenkaan tarkoituksellista, jos sitä edes Japanissa on myyty.

Back to school... almost.

Olen tässä miettinyt, että jos kerran opiskelujen takia minulla ei ole hirveästi mitään kirjoitettavaa, niin miksipä en sitten kertoisi siitä? Minulla kuitenkin sattuu niin onnellisesti että opiskelu jopa liittyy blogin aiheeseen. En tiedä kiinnostaako ketään, mutta jos ei, niin sitten ei... ei ole pakko lukea. ^^"

En edelleenkään halua jakaa mitään kovin henkilökohtaisia juttuja, mutta noh... kun tiedätte jo nimeni, mitä opiskelen ja missä, niin no... kai sitä voi koulusta taruilla enemmänkin.

Niin kuin vaikka siten että minulla on oikeasti ikävä kouluun. On ollut melkein koko kesän. Kun kevään kokeet olivat ohitse vähän toukokuun puolenvälin jälkeen, tuli ihmeellisen tyhjä olo kun ei yhtäkkiä tarvinnutkaan opiskella mitään (kertoo ehkä jotain meidän tahdista). Kävimme touko-kesäkuun vaihteessa Tukholmassa koulun kanssa. Se vähän auttoi tähän tekemisen puutteeseen ja rentoutumiseen. Aloitin myös kesätyöt (en kerro mitä) sen jälkeen, mutta siinä ei riitä tekemistä muuten kuin päivisin. Illat olivat ihan tyhjiä, ja kun oikeastaan kaikki sellaiset koulukaverit joiden kanssa olen eniten tekemisissä viettivät kesänsä muualla kuin Vaasassa, minulla oli todella tylsää.
Mutta vaikka tekemistä olisikin ollut enemmän, olisin silti kaivannut koulua. Minä ihan oikeasti pidän japanin opiskelusta. Se on kielenä kaunis ja juuri sopivan haasteellinen minun makuuni. Myös kulttuuri on kiehtonut jo kauan, joten minusta on kiva saada tietää siitäkin enemmän ja enemmän. Koulussa on hyvä yhteishenki (pienen koon vuoksi), joten siltäkin kannalta kouluun ei tarvitse pakottautua.
Tänä vuonna koulu alkaa meillä toisen vuoden opiskelijoilla 1. syyskuuta, enkä malttaisi odottaa sinne asti. Kesäloma oli siitä ehkä hyvä olla olemassa, ettei pää ihan räjähtänyt siitä pänttäämisen määrästä, mutta siltikin... koulua on ikävä, eikä muuten varmaan koskaan aikasemmin olekaan ollut (peruskoulussa en ajatellut asiasta puoleen enkä toiseen... ei minua haitannut olla koulussa, mutta ei haitannut olla olemattakaan). ^^"
Odotan muuten koulua senkin puolesta, että haluan nähdä uudet kouhait (nuoremmat oppilaat, ei mitään tekemistä iän kanssa, vain sillä on merkitystä koska on kyseisessä oppilaitoksessa (tai työpaikassa) aloittanut)... En kyllä edes tiedä koska heillä alkaa koulu. Kertooko joku?

Tänä syksynä minulla on myös toinen odottamisen arvoinen asia edessä... Aloitan nimittäin englannin opinnot myös Vaasan yliopistossa. Meinaan siis suorittaa kahta eri tutkintoa samaan aikaan. En tiedä vielä yhtään miten tämä tulee toimimaan käytännössä mutta ei se mitään... eiköhän se syksyn myötä selviä. ^^"
Hain yliopistoon melkeinpä yksinomaan sen takia, että pääsisin vaihtoon Japaniin. FKF:n kautta meillä ei sitä mahdollisuutta ole, joten vaihtoehdoiksi jäi itse-kustantaminen (en tule ikinä olemaan niin rikas enkä halua ottaa lainaa), apurahan/stipendin saaminen (näitä on muutamia... ei mahdotonta, mutta aika hankalaa, koska samoja rahoja hakevat niin monet muutkin) tai johonkin suomalaiseen yliopistoon/korkeakouluun hakeminen ja sitä kautta erikseen lähteminen. Itse kokeilin siis tätä jälkimmäistä.
Olen ylioppilaaksi päästyäni käynyt lähemmäksi kymmenessä pääsykokeessa, mutta missään ei ole tärpännyt ennen kuin nyt. Ensin FKF (se ei kyllä ollut "koe" mutta kuitenkin) viime vuonna ja sitten tänä kesänä Vaasan yliopisto.
Nyt kun olen yliopistossa kirjoilla (tai ainakin melkein olen, pystyn kirjoittautumaan vasta kuun lopussa), lopun pitäisi aikanaan onnistua helposti. En tiedä vielä, koska lähtisin... 2012 tai 2013 syksyllä... luultavasti jälkimmäinen mutta saa nähdä.
Niin muuten, kyllä minua englantikin kiinnostaa, en minä siellä pelkästään lusmuilla aio. Laitan kuitenkin vielä japanin ensisijalle ja otan yliopistolta kursseja sen mukaan miten ne sopivat aikatauluun. Haluan ainakin yhden kurssin ottaa mahdollisimman pian... nimittäin kiinan peruskurssin. ^^

En ole koskaan käynyt Japanissa mutta haluan sinne palavasti, myös pidemmäksi aikaa elämään kuin vain kuukaudeksi pariksi matkailemaan. Tässä suunnitelmassa ensimmäinen vaihe (yliopistoon pääseminen) suoritettu. Toinen vaihe (opiskelu, niin että he minut sinne suostuvat ylipäätään ottamaan) käynnistyköön!

♥

Two Years

TERU ~「for you」

♥   ♥   ♥

Mr. Simple

Säästän teidät siltä epämääräisyydeltä joka oli Super Juniorin viidennen albumin teaser-kuvat ja laitan vain albumin nimikkobiisin musiikkivideon ja siitä enemmän tai vähemmän onnistuneita screenshotteja... nauttikaa! Sanomattakin lienee selvää että minä rakastan sekä kappaletta että videota (ja albumi kokonaisuudessaankin on mahtava, kannattaa ehdottomasti kuunnella!). ♥

Mr. Simple

♥ ♥ ♥ ♥

勉強

Nyt olisi luvassa jonkinlainen selittely-postaus... tajusin juuri miten äärimmäisen vähän olen kirjoittanut tänne yhtään mitään tämän vuoden aikana... lähinnä keikoista ja draamoista, eikä niillä kovin pitkälle pötkitä. Tämän hidastumisen voi huomata alkaneen noin vuosi sitten, viime vuoden elokuussa. Ja sillehän on ihan luonnollinen selityskin, nimittäin opiskelu. Kun olin töissä, minulla oli enemmän aikaa postailla turhistakin asioista ja myöskin enemmän rahaa tilailla uusia levyjä yms. Nyttemmin koulu vie paljon aikaa ja olen tänä vuonna tilannut vain kerran... sitäkään en ole täällä kyllä esitellyt, mutta saattaa kyllä jäädä kokonaan. ^^"

Mutta! Koska minun on pitänyt tehdä koulusta postaus jo suunnilleen siitä lähtien kun siellä aloitin, teen sen nyt. Tällä hetkellä olen kesälomalla, joka kestää vielä noin puolitoista kuukautta. Koulu alkaa tänä vuonna (toisen vuoden opiskelijoilla) syyskuun alussa.

Ei kovin hyvä kuva, mutta... kuva koulusta kuitenkin. Otettu viime syksynä, joskus lokakuun alussa ja oikeastaan ainoa esittämiskelpoinen niistä harvoista kouluun liittyvistä kuvista joita minulla on.

Niin, niille jotka eivät sitä kenties tiedä, opiskelen japanologiaa eli Japanin kieltä ja kulttuuria. Olen teknisesti Tukholman yliopiston kirjoilla, mutta käytännössä opetus tapahtuu Suomessa, tarkemmin sanottuna Vaasassa, Fria Kristliga Folkhögskolanin tiloissa. Opetus tapahtuu suurimmaksi osaksi suomeksi (ensimmäisen vuoden syksyllä on joitain luentoja ruotsiksi), mutta kokeet ovat ruotsiksi, tosin esim. essee-kysymyksiin saa vastata englanniksi. Ruotsia tarvitsee siis osata sen verran että ymmärtää mitä kysytään, mutta kokeissa saa olla mukana ruotsin sanakirja (ja englannin), eli jos sen peruskoulun oppimäärän verran ruotsia osaa, pärjää ihan hyvin.

Koulu kestää teoriassa kolme vuotta ja sillä saa kandidaatin tutkinnon. Tämä tietysti edellyttää että kaikki vaaditut kurssit suorittaa ajallaan ja tekee myös kandidaatintyön kun sen aika koittaa. Monet vanhemmat opiskelijat eivät edes ole tutkintoon asti tätä koulua käyneet (itseasiassa, kymeneen vuoteen ensimmäiset suomalaiset opiskeljiat valmistuivat viime syksynä... mutta tämä siis ei todellakaan johdu siitä ettei se olisi mahdollista tai että se olisi jotenkin kohtuuttoman vaikeaa, vaan useimmilla se on tietoinen päätös).
 
Tutkintoon vaaditaan viisi hyväksyttävästi suoritettua japanin-kurssia ja neljä vapaavalintaista reaalikurssia, joita tarjotaan vaihtelevia määriä pitkin vuotta. Suorittaa täytyy myös kandidaatti-kurssi ja tosiaan tehdä se kandidaatintyö. Siis ihan samanlaista kuin yliopistoissa muutenkin, paitsi että kursseissa ei ole hirveästi valinnanvaraa ja kielen kurssit pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä.
Itse olen tähän mennessä suorittanut kaksi kielen kurssia ja kolme reaalikurssia, vaihtelevin arvosanoin... mutta niitähän ei kukaan kysele jälkeenpäin. ;)
Arvosanoista sen verran että asteikko on A-F. A-E ovat hyväksyttyjä, verrattavissa Suomessa korkeamman asteen kouluissa käytössä olevaan 1-5 -asteikkoon. A on paras ja E huonoin. F ja Fx ovat hylättyjä... eroa näillä on kai lähinnä se että Fx ei ole ihan niin toivoton kuin F. <_<"

Käytännössä tunteja on ensimmäisenä ja toisena vuonna kahtena päivänä viikossa. Ensimmäisenä vuonna opetus tapahtuu iltapäivällä ja toisena vuonna aamupäivällä. Näiden kielten "teoria"tuntien lisäksi on kerran viikossa puheopetusta. Tuntien vähyys tarkoittaa sitä että kotona tapahtuvaa itseopiskelua on paljon. Jos ei viitsi panostaa, ei pärjää. Ensimmäisenä vuonna mentiin joka viikko uuteen oppikirjan kappaleeseen joten siinä oli se viikko aikaa oppia edellinen kappale, sen sanasto, kielioppi ja kanjit. Syksyllä oli vielä joka viikko pieni koe edellisen kappaleen asioista. Kokeista saatu arvosana vaikutti koko kurssin arvosanaan 10%. Keväällä näitä kokeita ei enää ollut, mikä oli ehkä vähän huonokin, koska ne motivoivat opiskelemaan pikkuhiljaa koko lukukauden aikana eikä ennen loppukoetta olisi välttämättä tullut ihan niin pahaa pänttäämis-paniikkia (vaikka tuli se kyllä syksylläkin...). Mutta kuitenkin. Ensimmäisenä vuonna käytetään Genki I ja II -kirjoja, todella hyviä, minä tykkäsin. Kanjeja tuli n. 15 kappaletta per viikko (toisena vuonna tahti kiihtyy). Hiraganat ja katakanat opeteltiin ensimmäisen noin kuukauden aikana suht nopeaan tahtiin.
Kielten kurssien lisäksi on tosiaan niitä reaalikurssejakin. Ensimmäisen vuoden syksyllä kuuluu ensimmäiseen kielten kurssiin integroituna pakollinen vähän sitä sun tätä käsittelevä reaalikurssi. Nämä luennot olivat suureksi osaksi ruotsiksi (ehkä pari englanniksi ja pari suomeksi). Jokaisen luennon jälkeen saatiin monivalintakyselylomake aiheeseen liittyen, mitkä piti palauttaa kurssin loppuun mennessä (kuitenkin mielellään mahdollisimman pian). Tästä kurssista oli myös loppukoe, joka käsitti muutaman sivun monivalintakysymyksiä, pitkiä sellaisia, joissa useampi kuin yksi vastaus saattoi olla oikein. Tämä reaalikurssi ja kielen loppukoe yhdessä muodostivat ensimmäisen kurssin loppuarvosanan, tosin kieltä painotettiin enemmän.
Tämän yhden pakollisen kurssin lisäksi järjestetään vuoden mittaan muutamia valinnaisia (kuitenkin pitää muistaa se että pakollisen lisäksi näitä täytyy suorittaa neljä kappaletta) vaihtelevilla aiheilla. Joka vuosi ei siis välttämättä tarjota samoja aiheita. Niitä sitten käydään sen mukaan mikä kiinnostaa ja mihin on itsellä aikaa.
Itse olen tosiaan suorittanut jo kolme vaaditusta neljästä, johtuen hyvästä tuurista arvosanojen kanssa. x) Kolmas tuli vähän kaupanpäälle... armopisteillä, en todellakaan suorittanut kurssia niin hyvin että olisin ansainnut päästä läpi, mutta menkööt sitten.
Ensimmäisen vuoden syksyllä suoritin kurssin "Kristinuskon vuosisata Japanissa". Aihe ei kiinostanut sitten pätkääkään, mutta suoritin kuitenkin koska "joskushan ne kurssit pitää kuitenkin suorittaa, miksei sitten heti". Pääsin läpi, onneksi. Keväällä kävin Japanin nyky-yhteiskuntaan liittyvän kurssin (en muista nimeä tarkaan, mutta ei sillä nyt niin väliä)... se oli jo mielenkiintoisempaa. Koe oli vaikeahko, varsinkin kun materiaalia olisi pitänyt lukea paljon että esseet pystyi kirjoittamaan mutta aika ei riittänyt koska kävin samaan aikaan toistakin reaalikurssia. Mutta pääsinpä silti läpi. Tämä toinen kurssi oli Japanin kirjallisuudenhistoria -kurssi. Paljon paljon asiaa ja paljon paljon materiaalia (=lukemista, niille joilla aikaa riitti) ja pieniä pakollisia tehtäviä ja kyselyitä kurssin aikana. Tentti oli vapaavalintaisen kirjan pohjalta tehty essee. Essee jäi melkein kirjoittamatta sillä valitsin epähuomiossa hyvin hankalan kirjan, mutta kirjoitinpahan sitten puuta heinää jonkun verran ja lähetin esseen opettajalle... ja pääsin kuin pääsinkin läpi, en olisi ikinä uskonut. :'D
Mutta, vaikka se nyt ehkä näiden puheiden perusteella siltä välillä kuulostaakin, ei tämä opiskelu nyt ihan lastenleikkiä kuitenkaan ole. Pitää olla oikeasti motivoitunut ja käyttää aikaa itseopiskeluun ja treenaamiseen. Työtä tämä koulu vaatii ja paljon. Mutta se on vain kivaa kun aihe on mieluinen ja siitä haluaa tietää koko ajan lisää. ^^

 Jotta kaikki opiskelijat eivät tulisi ihan mökkihöperöiksi, meillä on myös oma ainejärjestö, VaJaA (Vaasan Japanologien Ainejärjestö), joka järjestää pitkin vuotta tapaamisia leffailtojen, bileiden, peli-iltojen yms yms muodossa. Näihin osallistumalla pääsee mahdollisesti myös tutustumaan vanhoihin opiskelijoihin joita ei välttämättä koulussa niin näe.

Kaiken kaikkiaan olen itse tykännyt olla täällä hurjan paljon! Japani  kokonaisuudessaan kiinnostaa minua niin paljon että vähän tylsemmätkin reaalikurssit menee kyllä, ja niitähän voi käydä vaikkei läpi pääsisikään tai vaikka jättää kokonaan tenttimättä. :) Ja japani kielenäkin on hyvin mielenkiintoista ja siinä on minulle juuri sopivan verran haastetta. Ei tule tylsää. ^^ Myöskin opiskelukaverit ovat mukavia, senhän siitä saa kun on paljon samanhenkistä porukkaa samoissa pienissä piireissä. :D
Myöskin opettajat ovat mahtavia. Kielestä ja reaalikursseista vastaa nimeltämainitsematon (nimi selviää kyllä koulun nettisivuilta jos haluat tietää) suomalainen opettaja, joka on aivan mahtava. Hän saa melkein aiheen kuin aiheen mielenkiintoiseksi ja osaa opettaa erittäin hyvin. Puheopettajana toimii japanilainen nainen, joka on myöskin erittäin mukava.

Niin joo, puhetunneista sen verran, että siellä tosiaan harjoitellaan puhumista. Käydään läpi erilaisia tehtäviä ja puhutaan japania niin paljon kun pystytään... joskus saatamme myös askarrella tai leikkiä joitain (kieltä harjoittavia tietenkin) pelejä. Opettaja osaa myös englantia, jota hän käyttää aluksi jonkun verran että varmasti kaikki ymmärtää, mutta vaihtaa sitten vuoden kuluessa enemmän ja enemmän pelkästään japaniin. Tietenkin saa ja pitääkin kysyä jos ei ymmärrä niin hän sitten voi selittää uudestaan englanniksi.

Kaiken kaikkiaan meidän "yksikössämme" taitaa olla opiskelijoita noin 50 (en tiedä oikeasti yhtään, mutta jotain sinne päin). Viime vuoden syksyllä meitä aloitti vain 8 tai 9 (näinkin pieni määrä, mutta tuntuu että unohdan jonkun...), sitä edellisenä vuonna kai jotain 15sta pintaan. Kouluun haetaan lähettämällä motivaatiokirje (siis vapaamuotoinen hakemus jossa kerrot miksi olet koulusta kiinnostunut) sekä liitteinä mahdollisia todistuksia jo suoritetuista alkeiskursseista ja ylioppilastodistus/ammattikoulun päättötodistus suoraan FKF:lle. Lisätietoja täältä. Tämä on kyllä nyt vähän huono aika mainostaa kun tämän vuoden valinnat on kai jo tehty... mutta ensi vuonna sitten vaan hakemaan jos kiinnostaa! ^^

Tämä nyt oli tällainen aika asiapainotteinen postaus, mutta ehkä tästä on jollekulle jotain hyötyä... Saa kysyä ihan mitä vaan jos jotain jäi epäselväksi tai kiinostaa muuten vaan, vastaan mielelläni!! Niin, ja jos joku tätä lukeva aloittaa tänä vuonna FKF:llä, saa ilmoittautua! Olisi kiva tietää! :D

♥

We Are....?!!!!

Viime maanantaina 4. heinäkuuta 2011 tapahtui jotain mitä olen odottanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti neljä vuotta...
Näin X Japanin livenä.
En vieläkään oikein usko, että se oikeasti tapahtui, siksi tämä postaus tulee vasta nyt. On hankalaa kirjoittaa jostain sellaisesta joka tuntuu vain hyvin todentuntuiselta unelta.

Kun melkeinpä tasan neljä vuotta sitten (kesällä 2007) rupesin kuuntelemaan X Japania, he olivat vielä hyvinkin hajonneita. Vielä saman vuoden puolella kuitenkin tuli ilmoitus että X Japan on palannut yhteen ja he julkaisivat I.V.:n. Siitä lähtien olen hyvin varovaisen toiveikkaasti ajatellut että mitäs jos joku päivä minäkin saan mahdollisuuden nähdä heidän esiintyvän... En kuitenkaan oikeasti uskonut sen päivän ikinä koittavan. Olin sellaisessa tilanteessa elämässäni, etten olisi voinut matkustaa Japaniin heitä katsomaan, eivätkä he mitenkään todennäköisesti onnistuisi ikinä järjestämään keikkaa missään muualla, puhumattakaan että se olisi tarpeeksi lähellä jotta minäkin voisin mennä. Seurasin murheellisena kun X Japan yritti monta kertaa järjestää keikan Pariisissa siinä kuitenkaan onnistumatta. Sitten viime kesänä kaikki kuitenkin muuttui. En tiedä mitä tapahtui, mutta X Japan pystyi kuin pystyikin vetämään hyvin onnistuneen kiertueen Pohjois-Amerikassa. Kaikki meni hyvin, keikkoja ei peruttu ja tulevaisuus alkoi näyttämään astetta valoisemmalta. Huhut Euroopan kiertueesta alkoivat kiertää ja seurasin uutisia hyvin tarkasti. En muista tarkkaa päivä koska sain tietää Euroopan kiertueen päivät, mutta joskus huhtikuun lopulla se oli... Lähetin listan päivämääristä ja paikoista eräälle Saksassa asuvalle ystävälleni ja hänen ensimmäinen reaktionsa taisi olla "We're going to Berlin!". Olin vieläkin korkeintaankin varovaisen toiveikas ja suostuin suunnitelmaan... hän osti liput molemmille ja siitä alkoi noin kahden kuukauden enemmän tai vähemmän hermostunut odotus. Totta puhuakseni, odotin koko ajan että kiertue tai vähintäänkin juurikin Berliinin keikka perutaan tai oikeastaan ihan mitä tahansa mikä pystyi menemään pieleen. Ostin lentoliput ja mietin että ainakin pääsen näkemään ystävääni (jota en ollut tavannut kolmeen vuoteen, ikävä oli jo kova) jos keikka perutaankin. Luulin jo että taas purkautuu joku tulivuori enkä pääse lähtemään ollenkaan tai että jos pääsen Saksaan asti, saan siellä ruoasta kuolemantaudin (tai ainakin niin pahan etten pääse keikalle)... maalailin siis piruja seinälle minkä kerkesin ja mitä lähemmäksi matka tuli, sitä enemmän muutuin hermoraunioksi.
2. päivä heinäkuuta lähdin kotoani Vaasasta aamulla kello 5:53 junalla kohti Tikkurilaa josta vaihdoin suoraan lentokentälle menevään bussiin. VR oli kerrankin ajoissa, ja olin lentokentällä reilut neljä tuntia ennen kuin lentoni lähtisi iltapäivällä kahden maissa (olin tarkoituksella varannut tarpeeksi aikaa... en aikonut jättää mitään sattuman varaan). No, hengailin kentällä kaikessa rauhassa, söin ja luin kirjaa. Sitten huomasin että lentoni olikin ensin kaksi tuntia ja sitten kolme tuntia myöhässä... kärsivällisyyteni alkoi loppumaan pikku hiljaa vaikka sainkin ostaa lentokentältä mitä halusin kymmenen euron (hurja summa...) arvosta lentoyhtiön piikkiin... Noh, pääsin lopulta matkaan odotettuani (puoliksi omasta syystäni) lentokentällä seitsemisen tuntia ja saavuin muuten onnellisesti Berliiniin kuuden maissa iltapäivällä paikallista aikaa. Olimme yötä ystäväni eräiden ystävien luona ja heiltä saimmekin pienimuotoisen kaupunki-kierroksen sunnuntaina (suureksi osaksi Sightseeing by Train, koska Berliinissä satoi välillä hyvinkin vuolaasti koko sen ajan kun siellä olin). Säästä huolimatta oli hyvin mielenkiintoista, kiitos heille siitä!
Maanantaina shoppailimme vähän (tai ystäväni shoppaili ja minä olin mukana... en ole mitenkään kova shoppailemaan muutenkaan ja silloin olin vielä sattuneesta syystä liian hermostunut ajattelemaan mitään muuta kuin tulevaa iltaa), kävimme kämpillä vielä syömässä ja vaihtamassa vaatteita ja suuntasimme kohti keikkapaikkaa.
Jonotimme aikamme (vieressämme muuten seisoi DJ Sisen... ehkä viimeinen henkilö jonka odotin näkeväni X:n keikalla Berliinissä xD) ja pääsimme onnellisesti sisälle... ja lähdimme uudestaan jonottamaan keikkakamaa. Ryysis oli kova, mutta onnistuimme lopulta saamaan tavaramme... minä paidan, hupparin ja valotikun. Tämän jälkeen asetuimme sopiville paikoille odottelemaan keikan alkua.
Odotus kesti ehkä noin 45 minuuttia... keikka taisi alkaa noin kymmenen minuuttia myöhässä, en ihan tarkkaan tiedä kun en silloin enää katsonut kelloa.

En osannut odottaa että ensimmäisenä lavalle ilmaantuisi Yoshiki (näin jälkeen päin ajateltuna se oli oikeastaan ainoa vaihtoehto...). Yhtäkkiä hän vain seisoi rumputuolinsa päällä täsmälleen sellaisena kuin olin hänet kuvitellutkin... Pitkä sininen takki auki, ilman paitaa, mustat kiiltävät housut. Täydellinen.
Häntä tuijotellessani ehtivät muutkin jäsenet ilmestyä lavalle yleisön kiljuessa kurkkujaan käheiksi. Oikeastaan kaikki näyttivät juurikin sellaisilta kuin tiesinkin heidän näyttävän... paitsi Pata, joka oli kasvattanut parran. :D
Ensimmäisenä soitettiin JADE. Olen laulanut tätä biisiä jo reilun vuoden (ainakin) joten olisin osannut sanat jos niitä ei olisi vaihdettu juuri ennen kiertuetta julkaistuun single-versioon... no, muutos ei ollut kovin iso joten pysyin silti ihan hyvin mukana. Toisin kävi seuraavan biisin kanssa. Se oli Rusty Nail, mutta englannin kielisenä versiona joten tipuin kärryistä heti kättelyssä... olenkohan koskaan kuullut sitä versiota... Mutta ei se toki meininkiä haitannut, hyräilin melodian mukana ja nautin menosta täysin rinnoin. Seuraavaksi kuultiin Silent Jealousy jonka piano-intro sai ihoni kananlihalle... sen kontrasti itse biisiin oli myös hyvin voimakas varsinkin livenä... yleisö tykkäsi. ^^ Tämän biisin jälkeen ihmettelin Yoshikin ja Sugizon katoamista lavalta, sillä välin kun Toshi, Pata ja Heath esittivät keskenään Drain:in. Biisi on yksi suosikeistani, eikä vähiten sen takia että se on itse asiassa hiden sanoittama ja säveltämä. Tämän biisin jälkeen nämä kolmekin katosivat mutta heidän tilalle tulikin vaatteita vaihtanut Sugizo, joka soitti äärimmäisen kauniin viulu-soolon... Hänen seurakseen saapui Yoshiki ja yhdessä he soittivat Kurenain intron (en ole koskaan kuullut mitään niin kaunista). Myös tästä kuultiin englannin kielinen versio joka haittasi allekirjoittaneen mukana-laulamista, mutta ei se mitään... ihana biisi joka tapauksessa.
Tämän jälkeen seurasi Yoshikin rumpu/piano -soolo.... käytännössä hän siis hakkasi rumpuja vähän aikaa (otan muuten takaisin sanani siitä että olen joskus sanonut ettei Yoshiki osaa soittaa rumpuja... hän on oikeasti aika mieletön ja oikeasti lahjakas), hyppäsi pianon ääreen jossa soitti muun muassa pätkän Für Eliseä, takaisin rumpujen ääreen, sitten taas pianon kimppuun ja niin edelleen.
Tätä seurasi I.V. Toshi ja Sugizo "opettivat" yleisöä laulamaan tietyt osat kertosäkeistöstä. Keikan ollessa jo näinkin pitkällä oli yllättävän vaikeaa laulaa "kauniisti" mutta ei se mitään... ääntä lähti ainakin.
Meidän laulaessa Yoshiki kierteli lavalla rauhattomana ja jossain vaiheessa ilmestyi myös ihan varoittamatta minunkin eteeni... olin lavan vasemmassa reunassa, suhteellisen lähellä lavaa ja olin itse asiassa ollut vain innoissani tähän asti, riehuen ja laulaen mukana sun muuta, mutta kun Yoshiki oli yhtäkkiä siinä vajaan viiden metrin päässä minusta, todellisuus iski minua suoraan kasvoihin, kovaa. Unohdin laulaa, enkä tajunnut mitään muuta kuin edessäni olevan Yoshikin... olimme maailmassa vain kahdestaan. Kyyneleet olivat olleen jo pariin otteeseen hyvin lähellä ja nytkin olin valmis purskahtamaan itkuun. Koko hetki kesti kuitenkin vain sekunnin tai kaksi ja kun Yoshiki oli taas vähän kauempana, pystyin hengittämään ja tajusin laulaa taas... ja huutaa kun pyydettiin. Kyyneleet unohtuivat.
Lopulta päästiin myös itse kappaleeseen. I.V.:n jälkeen kuultiin Born to Be Free... vaikka uusi onkin, olin tämän kuullut jo montakin kertaa joten mukana laulaminen onnistui. On muuten tosi hyvä kappale, suosittelen. :D
Varsinaisen liven viimeinen kappale oli mikäs muukaan kuin X. Kappale itsessään ei ole kovin pitkä mutta kun huutoa "We are X!!!" jatketaan monta monta minuuttia niin itse kullakin on ääni käheänä siinä vaiheessa, varsinkin kun ollaan ensin taisteltu kokonainen keikka.
Noh, encorea odoteltiin sitten ehkä... vartti? En osaa oikeastaan sanoa, en taaskaan katsonut kelloa. x') Sellainen normaali aika, ei yhtään sen pidempään kuin muillakaan keikoilla.
Encoren aluksi Yoshiki ja Toshi vetivät kahdestaan pienen pätkän Forever Loven alusta... kyyneleet eivät olleet taaskaan kaukana... kaunista kuin mikä.
Toisena tuli Endless Rain, ja ääneni murtui vihdoinkin. Tosin ei huutamisen paljoudesta vaan siitä että olin niin liikuttunut... Koko yleisö niin yhtenäisenä kuin vaan voi olla laulamassa kertosäkeistöä uudestaan ja uudestaan... Jäsenten ilmeet olivat näkemisen arvoiset. Kaiken tämän ajan jälkeen he tuntuvat silti olevan jotenkin yllättyneitä siitä että ulkomailla on faneja jotka osaavat jokaisen biisin sanat täydellisesti ulkoa ja laulavat mukana minkä kerkeävät. Onneksi en nähnyt pianoa soittavan Yoshikin kasvoja... hänen kyyneleensä olisivat saaneet minutkin itkemään.
Tämän tunteellisen biisin jälkeen seurasi lyhennetty versio Art of Lifesta. Parhaat osat ja niin edelleen... Yoshikin piano-soolo (a.k.a. Yoshiki tappelemassa pianon kanssa kymmenen minuuttia), pari kitarasooloa ja laulua. En varmaan koskaan saa mahdollisuutta kuulla biisiä kokonaisuudessaan, mutta olen hyyyvin iloinen siitä että sain kuulla edes tällaisen hieman lyhyemmän version.
Tämän jälkeen rupesi soimaan taustanauhana Forever Love (akustinen versio) ja jäsenet heittelivät lavalta tavaraa suurissa määrin, ainakin juomapulloja (joita lenteli muutenkin pitkin keikkaa). Bändi sanoi hyvästinsä, huudatti yleisöä vielä jonkun aikaa ja poistui sitten viimein lavalta.
Kun lähdimme, taustalla soi (englannin kielinen) Tears.

Jossain vaiheessa Yoshiki myös puhui jotain, kiitti meitä tulemisesta ja niin edelleen, pariinkiin otteeseen, en vain kuollaksenikaan muista missä välissä. Hän myös näki yleisössä jonkinmoisen kyltin jossa ilmeisesti sanottiin sen kantajalla olevan syntymäpäivän koska seuraavaksi Yoshiki jo soittikin pianollaan tuttua onnittelulaulua ja lauloimme kaikki yhdessä tälle tuntemattomalle fanille hyvät syntymäpäivät.
Muuten, Yoshikin englanti on vielä selkeämpää livenä kuin videolla, suorastaan yllätyin. Saan siitä helposti selvän muutenkin, mutta livenä se tuntui olevan todella hyvää... ja pari kertaa olin ihan varma että kuuntelin Miyavin puhumista, sen verran samanlainen aksentti heillä tietyissä sanoissa on. x)
Yoshiki muuten vaihtoi takkiaan ahkerasti keikan aikana (viisi erilaista), mutta vain ottaakseen sen pois aina parin minuutin päästä tai viimeistään istuessaan taas rumpujen taakse... eli siis suurimman osan ajasta hän oli kokonaan ilman paitaa. Ainakaan fanitytöt eivät tästä valittaneet. ;)

Olen ollut monella keikalla (kuten tuosta sivupalkista voi huomata), mutta tämä oli ehkä isoin. Väkeä oli kenties noin 3500, en tiedä tarkkaan. Se on enemmän kuin mihin olen tottunut, mutta ei liikaa kuitenkaan. Keikka oli siltikin hyvin intiimi ja ehkä enemmän kuin koskaan minusta tuntui että yleisö oli hyvin yhtenäinen. Millään muulla ei ollut väliä kuin bändillä ja sen musiikilla. Paikalla oli faneja ympäri maailmaa, ei pelkästään Saksasta.
X Japanilla itselläänkin tuntui olevan hyvin hauskaa ja he tuntuivat nauttivan keikasta täysin siemauksin. Kaipa he ottavat nyt kaiken mahdollisen irti kun siihen vielä pystyvät. Kiitos heille siitä.

Random-kertomus vielä loppuun:
Tapasin seuraavana päivänä lentokentällä japanilaisen tytön joka oli tullut Eurooppaan pelkästään katsomaan X Japania. Hän oli matkustanut koko kiertueen heidän mukanaan (ei kirjaimellisesti kuitenkaan); Lontoossa, Pariisissa, Utrechtissä ja Berliinissä. Hän oli saanut Sugizon plektran (tai kaksi) ja oli itse asiassa ollut Sugizon kanssa auttamassa raivaustöissä Touhokun alueella maaliskuisen maanjäristyksen jälkeen. Hänen kanssaan oli mielenkiintoista jutella vaikka oma japanini menikin ihan täysin lukkoon (onneksi hän osasi jonkun verran englantiakin)... x')
Niin, ja samalla lennolla Suomesta tuli kanssani useampia X-faneja ja paluulennolla heitä oli vielä enemmän. x) Suomi oli siis hyvin edustettuna. :D

T-paita ja valotikku.

Huppari.

Kaiken kaikkiaan ihan mieletön kokemus. Siinä sain toteutettua yhden unelmistani (ja vieläpä sellaisen jonka olin kuvitellut mahdottomaksi).

Hymyilen vieläkin onnellisena.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

No Other

Niille jotka haluavat lukea suomalaisen fanin omakohtaisen kokemuksen viime perjantain SMTown -konsertista Pariisissa, menkää tänne. Eräs ystäväni oli tarpeeksi onnekas päästäkseen sinne mukaan. :D

♥

君は僕のeverything

SHINee ~ Replay -君は僕のeverything- MV (Replay Japanese version)

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

PS: Kuvat saa isommiksi klikkaamalla. ;)