Päädyin tämän draaman pariin alunperin lähinnä siksi, että siinä on Yoshitaka Yuriko ja Karina, joita molempia olen nähnyt aikaisemmin Love Shuffle-draamassa. Pidin erityisesti Yoshitakasta silloin ja vieläkin. Molemmat ovat hyviä näyttelijöitä, mutta myös muut tämänkertaisen draaman näyttelijöistä tekivät loistavaa työtä. Se onkin tämän sarjan parhaita puolia.
Renai dekinai riyuussa seurataan kolmen nuoren naisen elämää, lähinnä ihmissuhdeita, mutta myös töihin liittyviä kommelluksia (vaikkakin nämä ovat usein sama asia). Draaman aikana he keskustelevat keskenään muun muassa miehistä ja suhteistaan ja siitä miksi on niin vaikeaa löytää ns. oikeaa ja kestävää rakkautta.
Juonenkäänteet olivat pitkälti ennalta-arvattavia, mutta mitäs muutakaan romanttisissa draamoissa voisi olettaa tapahtuvan kuin sitä mitä tapahtuikin. Mielestäni tapahtumat olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi loogisia ja uskottavia; tuli sellainen olo, että näin juuri oikeassakin elämässä asiat toimivat, harmi vain. Hyvin todentuntuista siis, pidin siitä.
Välillä hahmot olivat kuitenkin hieman saamattomia... Halusivat jotain mutta eivät tehneet mitään sen saavuttamiseksi. Ja sitten yhtäkkiä loppua kohden tarina muuttui rakkauden etsimisestä itsensä etsimiseksi ja lopputulos liittyikin paljolti siihen, että naiset löysivät jotain sellaista mitä he eivät tienneet etsineensä.
Lopetus oli kylläkin virkistävän erilainen ja jäi tavallaan kesken, ettemme välttämättä tiedä minkälainen heidän loppuelämänsä tulee olemaan. Kaikkea ei täydykään vääntää rautalangasta.
En jäänyt missään vaiheessa koukkuun, mutta halusin silti katsoa tämän loppuun. Halusin nähdä minkälainen kokonaisuus draamasta oltiin saatu aikaan ja hyvähän se oli. Ja kuten sanoin aikaisemmin, näyttelijät olivat tämän draaman parasta antia.
Kyllä tämän kertaalleen ainakin katsoo. ^^
Unohdin ihan täysin, että pitäisi ehkä täälläkin kertoa niistä viime kuun loppukokeista, joista olen täällä jo pauhannutkin, ensin alkuperäisestä, sitten pirullisista uusinnoista. Tai siis, että kuinka ne nyt sitten loppujen lopuksi menivät.
En tiedä mitä muut ovat mieltä, mutta itse ainakin yllätyin suuresti kun sain tietää, että pääsin kuin pääsinkin molemmat tentit läpi! Kurssin loppuarvosanaksi tuli huima D, joka on jo enemmän kuin itse osasin edes odottaa. Asteikko on siis A-E, jossa A on paras.
Nyt voin hyvillä mielin lähteä Japaniin ja tulla sitten takaisin jatkamaan japanologian opintojani vielä viidennen kurssin ja ehkäpä kandikurssinkin parissa. ^^
Vielä kerran, lisää tulevasta vaihdostani Japanissa täällä. Tämä blogi hiljenee luultavasti aika lailla sitten elokuusta lähtien, mutta kannattaa aina silloin tällöin tännekin vilkaista jos minulla olisi vaikka ollut jotain asiaa. ^^
Jos minä olisin saanut päättää, tätä Super Juniorin kuudetta albumia ei olisi koskaan julkaistu. Don't get me wrong, rakastan Super Junioria ja tämäkin albumi on erittäin hyvä, mutta Mr.Simple/A-CHAn piti olla viimeinen. Olin varautunut siihen, että se oli viimeinen, mutta ei se sitten ollutkaan.
That said, olen onnellinen, että Suju sittenkin palasi vielä.
Heechulia ei tällä albumilla kuulla, mutta Kangin tuo biiseihin jälleen mukavan lisän pehmeällä äänellään.
Tähänkin julkaisuun liittyivät teaser-kuvat ja tällä kertaa ne olivat jopa ihan hienot. Ne näkyvätkin tuossa ylempänä olevassa kuvassa mutta jälleen niin kuin aina, näillä kuvilla ei oikeasti ole mitään tekemistä albumin ja nimikkokappaleen konseptin kanssa, joten ei siitä sen enempää.
Sexy, Free & Single saa nimenä minut vieläkin tyrskimään epäuskoisena. Juuri kun luultiin, ettei SME voi keksiä mitään pahempaa... No mutta, ei nimi kappaletta pahenna vai miten se meni.
Kappale onkin oikein onnistunut, ainoa vaan mikä ottaa korvaan, on kertosäkeistön "Sexy, free and single, I'm ready to mingle". Ainakin oletan, että noin sanat oikeasti menevät, sillä bändin lausuminen kuulostaa auttamattomasti enemmän siltä kuin he sanoisivat "-- I'm ready to bingo". Tiedä sitten häntä mikä lyriikoiden virallinen versio oikein on.
Kokonaisuudestaan albumista jäi sellainen olo, että vaikka siellä oli balladeja, siellä ei ollut yhtään hidasta kappaletta. Sittemmin kuunnellessa tajuan kyllä että onhan niitä hitaitakin siellä se muutama (mm. Someday), mutta hyvin monissa biiseissä on tarttuva biitti. Vaikka rakastankin Super Juniorin hitaitakin biisejä, ei tämä nopea vaikutelma albumista ole ollenkaan paha.
Nopeasta yleisvaikutelmasta johtui kenties sekin, että huomasin haluavani vähintäänkin musiikkivideot ja erityisesti koreografiat melkein kaikista biiseistä. Toiveajattelua, valitettavasti.
Kokonaisuutena pidin kuintenkin A-CHAsta hieman enemmän kuin tästä, mutta ei tämäkään huono ole. Hymyilin oikein leveästi tätä ensimmäistä kertaa kuunnellessani ja rakastun tähän enemmän ja enemmän jokaisella kuuntelukerralla. Useampi kappale aiheutti myös kylmiä väreitä ja se on aina hyvä asia.
Suosikeiksi jäivät kertaheitolla erityisesti nimikkokappaleen lisäksi Rockstar ja Butterfly, mutta muut kappaleet ovat kovaa vauhtia ja toistokerta kerralta kipuamassa niiden rinnalle.
Video on taattua SM-laatua jälleen kerran, eli siinä ei tapahdu yhtään mitään. Siis, jos sitä, että 10 hyvännäköistä miestä, jotka on stailattu seksikkäiksi tanssivat sekalaista koreografiaa ei lasketa tapahtumiseksi niin ei, siinä ei tapahdu mitään.
Itse en enää jaksa valittaa valoisassa huoneessa tanssimisesta. Onpahan sitten ainakin jotain ihmeteltävää kun jossain SMn videossa onkin joskus jotain muutakin. Mutta SM on ominut myös ihan uuden tavan ärsyttää katsojia, nimittäin videoon itseensä lisätyt pop-up -mainokset, joita ei saa pois ollenkaan. Niitä näkyykin muutamassa noista alempana olevassa screenshotissa...
Ensimmäisen kerran videota katsoessani huomioni kiinnittyi lähes yksin omaan vain Donghaehen ja Eunhyukiin ja luulin sen johtuvan vain siitä, että olen armottoman puolueellinen heitä kohtaan, mutta kun ystäväni kommentoi "mut oliko tolla videolla ees muita kuin Donghae ja Eunhyuk" tajusin, ettei minun puolueellisuuteni ollutkaan ehkä se ainoa syy. Eunhyuk on Sujun päätanssija, joten häntä näkyy suhteellisen paljon yleensä aina, eikä Donghaekaan mitenkään piilossa yleensä ole, mutta nyt heitä näkyi kyllä huomattavasti enemmän kuin yleensä. Vastaavasti, Siwonia taas näkyi todella vähän, vaikka hän on aikaisemmin ollut nimenomaan ne kasvot, joita näytetään jatkuvasti.
En sinänsä valita tästä uudesta käänteestä yhtään, tietenkään. On vain vaikeaa yrittää katsoa miltä muut jäsenet näyttävät kun Donghaen naama on ruudussa suurimman osan videosta. x)
Koreografiasta en syystä tai toisesta saanut oikeastaan mitään otetta, muuten kuin että siinä tuntui olevan samantyylisiä musikaali-viboja kuin Shineen Sherlockissakin. Pitää katsoa sitä tarkemmin sitten livenä.
Tyyleistä sen verran että tykkäsin niistä oikein kovasti suurimmaksi osaksi. Kaikki olivat jälleen kerran tyylikkäitä. Muutaman asusteen olisi voinut jättää kyllä poiskin; ne menivät vähän yli. Siwonin paidattomuuteen on jo tottunut (valitettavasti. x'D ) mutta Leeteukin tullessa samanmoisena ihmeellisessä asussaan ruudussa en oikein tiennyt minne katsoisin.
Tämän kaiken jälkeen voin kuitenkin vielä lopuksi todeta, että Super Junior on minulle jo sitä luokkaa, että they can do no wrong ja he ja heidän musiikkinsa ovat täydellisiä, no matter what.
