Näinpähän sitten Girugameshin livenä tiistaina.
Keikka oli kaikin puolin hyvä. Girut osaavat olla rennosti lavalla ja heidän musiikkinsa on juuri täydellistä livenä esitettäväksi (vaikka se toki on hyvää myös levyllä). Kuitenkin täytyy myöntää ettei keikka saanut minussa aikaan läheskään samaa vaikutusta kuin pari edellistä (Mucc ja Despa). Toisaalta, tiedän sen johtuvan puhtaasti siitä että olen äärimmäisen puolueellinen ja henkilökohtaisesti hyvin (ja enemmän kuin Giruihin) sidoksissa Muccuun ja erityisesti Despaan, joten sitä vertailua on melkoisen turha tehdäkään.
En muista parin vuoden takaisesta Girujen keikasta hirveästi mitään (olen siitä täällä kuitenkin kirjoittanut), joten en näitä nyt voi hirvesti vertailla (paitsi että silloin settilistalla oli paljon Music-albumin kappaleita, ja pidän edelleen siitä albumista eniten).
Edellisestä keikasta oli tosiaan se melkein kaksi vuotta ja kyllä Giruja ehti tulla ikäväkin tässä ajassa. Olivat he todellakin vieläkin hyviä livenä, siitä ei pääse mihinkään. Keikka itsessään oli vain suhteellisen lyhyt... minkä olettaisin johtuvan balladien puutteesta varsinaisen liven aikana. Itse live kesti noin tunnin (vähän yli) ja siihen sitten ehkä vartin kestänyt (kolme kappaletta) encore. Eipä se lyhyys keikan laatua huonontanut kuitenkaan.
Settilistassa oli sekaisin kappaleita NOW- ja GO-albumeilta, ainakin sen verran kuin itse tunnistin. En kuitenkaan saanut kuin parin kappaleen nimet päähäni joten en tällä kertaa laita settilistaa. Encoressa oli tosiaan kolme kappaletta, kaikki vanhoja suosikkeja: Break Down, evolution ja Kowareteiku Sekai. Viimeinen oli kyllä aikamoinen kokemus... Satoshilla on todella hyvä ääni ja kun hän siellä lauloi himmeiden valojen keskellä hiljaisen taustasoiton kanssa, jätti se kyllä kauniin kuvan mieleen päällimmäiseksi. Yllättävä valinta viimeiseksi kappaleeksi kuitenkin, kun yleensä viimeisenä tulee joku jonka mukana voi riehua niin paljon kuin huvittaa että saa viimeisetkin energiat kulutettua, mutta meni se noinkin. Ainakin pystyi rauhottumaan.
Jäsenet... no, samanlaisia hassuttelijoita kuin ennenkin. Tällä keikalla näin kyllä lavalle vielä vähemmän kuin yleensä koska saavuimme paikalle suhteellisen myöhään ja jouduimme pitkien "nyökyttelenpä tässä nyt mukana ja ehkä nostan kättä välillä ylös" -poikien taakse = minä en näe mitään. x') Keikkaseuralaiseni kuitenkin kommentoivat että rumpali Ryo oli tavalleen uskollisena virnuillut rumpujensa takana koko keikan. Nii näytti kuulemma apinalta (parhaalla mahdollisella tavalla x) ) ja näin itsekin että Satoshi oli jälleen kerran juurikin erittäin hyvännäköisenä liikeellä. Shuusta en osaa sanoa mitään... paitsi että hänellä on hyvin macho aura. Se on hyvä vain... ;)
Vaikkei keikka nyt jättänytkään mitään näppäimistönhakkaamisfiilistä (Giruilla ei muuten koskaan ole sellaista vaikutusta minuun vaikka reaktioni onkin yleensä "woooooow~" kun kuulen heiltä uutta materiaalia), ei se siis todellakaan ollut huono millään muotoa. Ja kun Girut tulevat tänne seuraavan kerran, menen ehdottomasti katsomaan. Menkää tekin, Girut ovat livenä kyllä todellakin sen arvoisia. :D
♥
Näytetään tekstit, joissa on tunniste girugamesh. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste girugamesh. Näytä kaikki tekstit
12. maaliskuuta 2011
28. lokakuuta 2010
Random #382
No niin, pitkästä aikaa saan taas aikaiseksi kirjoitella...
Nyt tuleekin sitten ihan kunnollinen info-kokoelma. ^^
---
Ensinnäkin, olen vaihtanut layoutia. Siitäkin on nyt jo taas jonkin aikaa, mutta kuitenkin. Tämän kertaisessa headerissa komeilee Super Juniorin Heechul. ^^ Ja asiaan liittyen, bloggerin uusi (tai no, ei se enää kovin uusi ole, en vain itse ole sitä aikaisemmin käyttänyt) "mallin suunnittelutyökalu" on todella kätevä... erityisesti pidän siitä että sieltä löytyy valmiina kivoja taustakuvia ja -grafiikoita, niin ei tarvitse niitä itse ruveta väkertämään. :D
Layoutin myötä uudistin myös blogia muuten. Headerin alta löytyy uusi yläpalkki, jossa on "linkkejä" blogin muille sivuille. Et siis lähde blogista minnekään vaikka niitä klikkaisitkin. Siispä nyt listat kokoelmistani ja katsomistani draamoista löytyvät kätevästi saman katon alta.
---
Sitten bändiasioihin.
SINCREA on ilmoittanut taukonsa päättyneen. \o/ He tulevat takaisin itse asiassa juuri tänään ja eilen pidettävien keikkojen myötä, mutta uuden nimen alla. FEST VAINQUEUR jatkaa keikkailua sekalaisilla ajoilla ja julkaisevat uuden mini-albumin joulukuun alussa.
Minusta on ihana että he tulevat takaisin, mutta jos olen rehellinen, en pidä uudesta nimestä ollenkaan... En osaa lausua sitä, eikä se muutenkaan näytä yhtä kivalta kuin SINCREA... <__<" Mutta toivottavasti heidän musiikkinsa on silti vähintään yhtä hyvää kuin ennenkin. ^^
(en osaa vielä päättää teenkö heille uuden tagin uudella nimellä vai en... joten laitan tagiksi nyt SINCREA, ja päätän sitten myöhemmin jos heistä tuntuu olevan enemmänkin juttua.)
---
Toinen tauolta palaava bändi on 9GOATS BLACK OUT. He palaavat ensi vuoden alussa melkein samanlaisina kun lähtivätkin, eli vain pitkäaikainen supportrumpali erosi bändistä tauon aikana. Olen kuitenkin onnellinen että hekin ovat tulossa takaisin, joten en valita. :D
---
Olenkohan muistanut mainita, että tämän vuoden Tsukicon järjestetään 13.-14. marraskuuta Glorialla? No, järjestetäämpähän kuitenkin, ja vieraita löytyy vähän laidasta laitaan.
Lauantain iltakeikka ja -bileet saavat esiintyjikseen sellaiset nimet kuin HITT ja Coco Katsura. Varsinkin jälkimmäiseltä voidaan ilmeisesti odottaa kirjaimellisestikin aika kuumaa menoa.
Sunnuntaina iltapäivällä on vieraana kaikille gyaru-muodista kiinnostuneille mielenkiintoisia vieraita, nimittäin egg-lehdessäkin malleina toimivat Yumachi ja Aina. He pitävät kai jonkinlaisen paneelikeskustelun lisäksi myös keikan (ovat kuulemma myös pop-laulajia). (Huomaako etten tiedä asiasta mitään? x') )
Sunnuntaina illalla Glorialla on vuorossa ALSDEAD. Tuttua VK-meininkiä siis luvassa.
Voisin näin etukäteen sanoa, että Tsukiconin vieraslista näyttää hyvin lupaavalta, ainakin siinä mielessä että varmasti kaikille löytyy jotain kiinnostavaa. Itse olen jo lippuni hankkinut, joten tulen siellä pyörimään molempina päivinä ja iltoina. ^^
Lisätietoja vieraista, ohjelmasta, lipuista ja kaikesta mahdollisesta löytyy täältä.
---
Keikoista puheen ollen, vuoden 2011 ensimmäinen varma keikka on ilmoitettu! Girugamesh saapuu Helsingin Nosturille 8. maaliskuuta. Yaaaay~~ ♥ Heitä onkin jo ollut kova ikävä. ^^ Liput tulevat myyntiin 15.11. aamulla, joten kaikki vaan silloin heti hamuamaan lippuja. Minua ei siis saa pysymään poissa vaikka maksettaisiin. ;)
---
Toinenkin keikka saattaa olla näköpiirissä, mutta sitä ei ole vielä varmistettu. Miyavi nimittäin lähtee ensi vuoden alussa kolmannelle maailmankiertueelleen! Lontoon keikka on jo ilmoitettu, mutta uskaltaisin veikata että Suomi on aika varma nakki. Toivotaan ainakin näin. :D
Miyavista puheen ollen, hän sai toisen lapsensa 21. lokakuuta, aamulla hieman kuuden jälkeen. Hän sanoi lapsen syntyneen etuajassa, mutta ei sanonut tarkkasti kuinka ajoissa. Molemmat lapsi ja Melody voivat kuitenkin hyvin, ei siis syytä huoleen. :) Lovelie sai siis pienen siskon, vaikkakaan tytön nimeä ei ole vielä tiedossa. Onnea ihanalle pikku perheelle! ♥
♥
12. lokakuuta 2010
Day 30
Your favorite song at this time last year
♥
PS: Se oli siinä sitten. :'D Ihan kivaa oli, mutta en kyllä ryhdy uudestaan tällaista tekemään... lähinnä siitä syystä että se vie kuitenkin niin paljon tilaa blogissa. Mutta ehkä jos joskus törmään toiseen hyvään, teen sen vaikka yhdessä postauksessa, tai kahdessa. Mutta en kyllä nyt vähään aikaan.
6. kesäkuuta 2010
Jump!
En muistanut mainita tästä aikaisemmin ja nyt onkin jo liian myöhäistä... Anteeksi!
No mutta...
Tänään NEXUS järjesti Japanissa konsertin jossa esiintyi neljä (tai viisi) bändiä. Tästä tapahtumasta oli netissä myös livestream, joka alkoi kerrankin ihan ihmisten aikaan kello 11:00 Suomen aikaa.
Mucc, Ayabien Aoi, Girugamesh ja Plastic Tree viihdyttivät yleisöä noin neljän tunnin ajan, ja oli hauskaa!!
Unohdin melkein itsekin katsoa, mutta heräsin juuri sopivasti ja kun Muccun ja Girun pojat Twittereissään siitä puhuivat, muistin itsekin livestreamin linkin etsiä ja ehdin juuri sopivasti katsomaan. ^^ Oikeastaan bändit aloittivat vasta 11:30, mutta sitä ennen ruudulla pyöri PV:itä. Vuorollaan soi Muccun Yakusoku, Girugameshin arrow ja Plastic Treen Sanatorium. Näitä samaisia videoita pyöritettiin myös bändien välissä, tosin Giruilta näkyi välillä myös Dirty Story.
Ensimmäisenä lavalle asteli Mucc. Introna toimi disco-tyylinen biisi jota en tunnistanut; se ei kuitenkaan ollut Muccun omaa tuotantoa.
Varsinaisen liven aloitti FUZZ. Tässä vaiheessa itselläni oli jo bileet pystyssä, sen verran mieletön tämä kappale livenä on. Seuraavana kuultiin OZ, jonka jälkeen seurasi uusi kappale Yakusoku.
Näiden jälkeen Tatsurou piti pienen MC:n, jossa hän ainakin mainitsi illan viidennen bändin, LC5:n. Etukäteishuhuista päätellen kyseessä olisi jonkinlainen sessiobändi, mutta sitä ei syystä tai toisesta valitettavasti livestreamissa päästy näkemään.
Täydellisesti alkanutta settiä täydensivät vielä Ageha, Houkou ja Ranchuu.
Mucc on uskomaton livenä, ei heistä muuta voi sanoa. Tuli ihan ikävä kun taas pääsi heitä noinkin katselemaan. ^^" Ja ihan vain sivuhuomautuksena: Tatsurou näytti mielettömän hyvältä... #____#"
Seuraavaksi oli vuorossa Ayabien Aoi. En kuuntele Ayabieta, enkä edes tiennyt että Aoilla oli myös sooloaktiviteetteja. Musiikki ei sinänsä tehnyt minuun suurta vaikutusta, mutta ainakin hän oli suloinen ja MC:t olivat todella hauskoja. ^__^"" Jos joku Ayabie/Aoi-fani tätä lukee, voin sanoa että hänen settilistaansa kuului ainakin Namida Refrain, GemCEREY, Guilty ja Youth. Näiden lisäksi oli muutama muukin biisi, mutta en saanut niiden nimiä ylös.
Jälleen pienen tauon jälkeen lavalle nousi Girugamesh.
Setti alkoi NOW-albumin introlla ja jatkui vahvasti bit crashilla. Jo ensimmäinen kappale vakuutti minut siitä, että NOW todellakin toimii livenä.
Tätä seurasi varma live-kappale Break Down. Voin sanoa että viimeistään tässä vaiheessa allekirjoittaneen hiukset olivat melkoisen sekaisin... Kuten sanoin, omat bileet. ;)
Ennen uutta kappaletta, sunrisea, Satoshi veti pienen MC:n ja ilmeisesti Niin kitaraongelmien takia he joutuivat aloittamaan kappaleen uudestaan. Siitä huolimatta biisi oli mahtava! Vaikka mitä muut sanoisivat, minusta Girugamesh kuulostaa vieläkin ihan yhtä hyvältä kuin aina ennekin.
Vähän vanhemman tuotannon, Crazy-Flagin kautta siirryttiin jälleen NOWn maailmaan Beastin ja Suirenin mukana.
Ennen viimeisiä biisejä, ShuU päätti sanoa muutaman sanan. Ei siitä sen enempää jäänyt mieleen (paitsi että hän sanoi terveiset myös meille livestreamin katsojille ♥) mutta jossain vaiheessa Ryo nousi rumpujensa takana seisomaan ja otti puhelimellaan kuvan yleisöstä laittaakseen sen Twitteriin. Ihan heti hänellä ei ollut aikaa sitä jakaa, mutta heti heidän settinsä päätyttyä se sinne ilmestyi: http://twitpic.com/1ugh6f
Dirty Story ja driving time tasoittivat tien täydelliselle lopetukselle evolutionin myötä.
Kaikki jäsenet näyttivät todella hyviltä, mutta erityisesti pidin ShuUn luonnollisen rennosta tyylistä ja Satoshi nyt näyttää aina hyvältä. Olin ehtinyt jo unohtaa miten hauskaa katseltavaa Ryo on lavalla, pomppiessaan pystyyn rumpujensa takana aina kun vain mahdollista. XD ♥
Viimeisenä lavan valloitti Plastic Tree. Heitäkään en ole kuunnellut kuin ihan minimaalisesti, mutta halusin silti nähdä minkälaisia he olisivat livenä. Täytyy myöntää, etteivät he ole ollenkaan huonoja, mutta ei minusta siltikään fania saa. Mutta ainakin laulaja Ryuutarou on suloinen näky. ^^" Tässä vielä heidänkin settilista jos jokunen Pura-fani tätä sattuu lukemaan:
Kuuchuu buranko
Elegy
Melt
Makka no ito
Zazafuri zazanari
Melancholic
Ame ni utaeba
Andrometamorphose (encore)
Kaiken kaikkiaan oli tosiaan todella hauskaa!! Toivoisin että tällaisia livestreameja nähtäisiin useimminkin!
Teknisesti livestream toimi yllättävän hyvin; olen tottunut siihen etten pysty kuvaa katsomaan nimeksikään vaan joudun kuuntelemaan pelkkää ääntä. Tällä kertaa ääni oli jälleen virheetön ja kuvassa oli havaittavissa vain pientä pätkimistä ja se taisi koko ajan olla sekunnin murto-osan jäljessä ääntä. Mutta se ei mitenkään haitannut minun katselunautintoani.
Jos joku haluaa jälkikäteen fiilistellä minun sekoamisiani lähetyksen aikana, Twitteristä löytyy. XD
Nyt kun vielä muistan, niin mainitsen että ensi tiistaina järjestetään jälleen Annyeong!Party! Järjestyksessä kolmas korealaiseen poppiin keskittyvä tapahtuma kokoontuu Glorialla Helsingin kantakaupungissa. Lisätietoja löytyy tuosta ylläolevasta linkistä. En itse ole vielä ihan varma olenko tulossa, mutta (jälleen kerran) haluaisin kyllä. Katsotaan nyt kerkeänkö jossain välissä piipahtaa paikalla. :)
♥
No mutta...
Tänään NEXUS järjesti Japanissa konsertin jossa esiintyi neljä (tai viisi) bändiä. Tästä tapahtumasta oli netissä myös livestream, joka alkoi kerrankin ihan ihmisten aikaan kello 11:00 Suomen aikaa.
Mucc, Ayabien Aoi, Girugamesh ja Plastic Tree viihdyttivät yleisöä noin neljän tunnin ajan, ja oli hauskaa!!
Unohdin melkein itsekin katsoa, mutta heräsin juuri sopivasti ja kun Muccun ja Girun pojat Twittereissään siitä puhuivat, muistin itsekin livestreamin linkin etsiä ja ehdin juuri sopivasti katsomaan. ^^ Oikeastaan bändit aloittivat vasta 11:30, mutta sitä ennen ruudulla pyöri PV:itä. Vuorollaan soi Muccun Yakusoku, Girugameshin arrow ja Plastic Treen Sanatorium. Näitä samaisia videoita pyöritettiin myös bändien välissä, tosin Giruilta näkyi välillä myös Dirty Story.
Ensimmäisenä lavalle asteli Mucc. Introna toimi disco-tyylinen biisi jota en tunnistanut; se ei kuitenkaan ollut Muccun omaa tuotantoa.
Varsinaisen liven aloitti FUZZ. Tässä vaiheessa itselläni oli jo bileet pystyssä, sen verran mieletön tämä kappale livenä on. Seuraavana kuultiin OZ, jonka jälkeen seurasi uusi kappale Yakusoku.
Näiden jälkeen Tatsurou piti pienen MC:n, jossa hän ainakin mainitsi illan viidennen bändin, LC5:n. Etukäteishuhuista päätellen kyseessä olisi jonkinlainen sessiobändi, mutta sitä ei syystä tai toisesta valitettavasti livestreamissa päästy näkemään.
Täydellisesti alkanutta settiä täydensivät vielä Ageha, Houkou ja Ranchuu.
Mucc on uskomaton livenä, ei heistä muuta voi sanoa. Tuli ihan ikävä kun taas pääsi heitä noinkin katselemaan. ^^" Ja ihan vain sivuhuomautuksena: Tatsurou näytti mielettömän hyvältä... #____#"
Seuraavaksi oli vuorossa Ayabien Aoi. En kuuntele Ayabieta, enkä edes tiennyt että Aoilla oli myös sooloaktiviteetteja. Musiikki ei sinänsä tehnyt minuun suurta vaikutusta, mutta ainakin hän oli suloinen ja MC:t olivat todella hauskoja. ^__^"" Jos joku Ayabie/Aoi-fani tätä lukee, voin sanoa että hänen settilistaansa kuului ainakin Namida Refrain, GemCEREY, Guilty ja Youth. Näiden lisäksi oli muutama muukin biisi, mutta en saanut niiden nimiä ylös.
Jälleen pienen tauon jälkeen lavalle nousi Girugamesh.
Setti alkoi NOW-albumin introlla ja jatkui vahvasti bit crashilla. Jo ensimmäinen kappale vakuutti minut siitä, että NOW todellakin toimii livenä.
Tätä seurasi varma live-kappale Break Down. Voin sanoa että viimeistään tässä vaiheessa allekirjoittaneen hiukset olivat melkoisen sekaisin... Kuten sanoin, omat bileet. ;)
Ennen uutta kappaletta, sunrisea, Satoshi veti pienen MC:n ja ilmeisesti Niin kitaraongelmien takia he joutuivat aloittamaan kappaleen uudestaan. Siitä huolimatta biisi oli mahtava! Vaikka mitä muut sanoisivat, minusta Girugamesh kuulostaa vieläkin ihan yhtä hyvältä kuin aina ennekin.
Vähän vanhemman tuotannon, Crazy-Flagin kautta siirryttiin jälleen NOWn maailmaan Beastin ja Suirenin mukana.
Ennen viimeisiä biisejä, ShuU päätti sanoa muutaman sanan. Ei siitä sen enempää jäänyt mieleen (paitsi että hän sanoi terveiset myös meille livestreamin katsojille ♥) mutta jossain vaiheessa Ryo nousi rumpujensa takana seisomaan ja otti puhelimellaan kuvan yleisöstä laittaakseen sen Twitteriin. Ihan heti hänellä ei ollut aikaa sitä jakaa, mutta heti heidän settinsä päätyttyä se sinne ilmestyi: http://twitpic.com/1ugh6f
Dirty Story ja driving time tasoittivat tien täydelliselle lopetukselle evolutionin myötä.
Kaikki jäsenet näyttivät todella hyviltä, mutta erityisesti pidin ShuUn luonnollisen rennosta tyylistä ja Satoshi nyt näyttää aina hyvältä. Olin ehtinyt jo unohtaa miten hauskaa katseltavaa Ryo on lavalla, pomppiessaan pystyyn rumpujensa takana aina kun vain mahdollista. XD ♥
Viimeisenä lavan valloitti Plastic Tree. Heitäkään en ole kuunnellut kuin ihan minimaalisesti, mutta halusin silti nähdä minkälaisia he olisivat livenä. Täytyy myöntää, etteivät he ole ollenkaan huonoja, mutta ei minusta siltikään fania saa. Mutta ainakin laulaja Ryuutarou on suloinen näky. ^^" Tässä vielä heidänkin settilista jos jokunen Pura-fani tätä sattuu lukemaan:
Kuuchuu buranko
Elegy
Melt
Makka no ito
Zazafuri zazanari
Melancholic
Ame ni utaeba
Andrometamorphose (encore)
Kaiken kaikkiaan oli tosiaan todella hauskaa!! Toivoisin että tällaisia livestreameja nähtäisiin useimminkin!
Teknisesti livestream toimi yllättävän hyvin; olen tottunut siihen etten pysty kuvaa katsomaan nimeksikään vaan joudun kuuntelemaan pelkkää ääntä. Tällä kertaa ääni oli jälleen virheetön ja kuvassa oli havaittavissa vain pientä pätkimistä ja se taisi koko ajan olla sekunnin murto-osan jäljessä ääntä. Mutta se ei mitenkään haitannut minun katselunautintoani.
Jos joku haluaa jälkikäteen fiilistellä minun sekoamisiani lähetyksen aikana, Twitteristä löytyy. XD
---
Nyt kun vielä muistan, niin mainitsen että ensi tiistaina järjestetään jälleen Annyeong!Party! Järjestyksessä kolmas korealaiseen poppiin keskittyvä tapahtuma kokoontuu Glorialla Helsingin kantakaupungissa. Lisätietoja löytyy tuosta ylläolevasta linkistä. En itse ole vielä ihan varma olenko tulossa, mutta (jälleen kerran) haluaisin kyllä. Katsotaan nyt kerkeänkö jossain välissä piipahtaa paikalla. :)
♥
6. toukokuuta 2010
and I love... vol. 1/2
Mainitsin tuossa pari päivää sitten miettiväni postauksia lempibiisiestäni. Pohtimisen ja ankaran karsimisen jälkeen sain listani yhteensä 21 biisiä. Olen jaoitellut ne kahteen eri postaukseen ja tässä olisi nyt tarjolla ensimmäinen! :D
Yritän vähän selvitellä miksi juuri nämä biisit, mutta useimmissa tapauksissa minulla ei oikein ole mitään kunnon syytä... ne vain ovat iskeneet heti kättelyssä enkä ole niistä ensikuuleman jälkeen päässyt eroon.
(Nämä ovat ihan mielivaltaisessa järjestyksessä.)
9GOATS BLACK OUT - Den lille havfrue
Tämä on itselleni jollain tapaa hyvin nostalginen biisi. Kuuntelin tätä (ja 9GBOia muutenkin) hyvin paljon syksyllä 2008, kun olin juuri muuttanut omilleni. Sen ajan muistot tulevat hyvin vahvana mieleen. Siksi (tai kenties siitä huolimatta) tykkään tätä aina kuunnella.
abingdon boys school - Kimi no uta
Yksinkertaisesti vain mielettömän hyvä kappale. Tähänkin liittyy tietyt muistot, sillä olen tämän saanut nähdä livenä. :)
VAMPS - Sweet Dreams
Tämän kappaleen lyriikat ovat aivan ihanat ja todella merkitykselliset, myös itselleni. Hyden ääni kruunaa upean kokonaisuuden.
Versailles - Serenade
Itsestäänselvistä syistä en voi lopettaa tämän kappaleen kuuntelemista. Käsittämättömän kaunis kappale käsittämättömän kauniille ihmiselle. Jos joku (minun lisäkseni) ei koe pystyvänsä katsomaan tämän PV:tä, voi kuunnella pelkän audion täältä.
Miyavi - Itoshii hito (dokusou ver.)
Yksi kaikkien aikojen lempikappaleistani. Tämä esiintyminen sai minut rakastumaan tähän kappaleeseen ja on edelleenkin minulle rakkain versio. Tässä kuitenkin eri akustinen versio, sama kuin Fan's Best -kokoelmalla.
the GazettE - Without a trace
Gazette tuotti minulle ongelmia tämän postauksen miettimisen aikana, sillä aluksi listassa oli melkein kaikki DIMin kappaleet ja aika paljon muitakin... mutta sain sentään valikoitua kaksi yli muiden ja toinen on tämä. Without a trace varasti sydämeni heti ensimmäisten nuottiensa aikana eikä ole vielä sitä takaisin antanut. Rukin ääni saa aina aikaan kylmiä väreitä, mutta erityisesti tässä.
hide - Hurry go round
Eräs lempikappaleeni hideltä, enough said. Pieni varoituksen sana kuitenkin PV:stä... se on hyvin nostalginen sillä se on tehty hiden kuoleman jälkeen. Edetkää omalla vastuulla jos hide on teille yhtä tärkeä kuin minulle.
X - Voiceless Screaming
Toshin ja Taijin masterpiece. Uskomattoman kaunis kappale ja erityisesti tämä live tuo sen parhaita puolia esille. (Alussa Pata ja Taiji vetävät White Wind from Mr. Martinin)
X - Say Anything
Ei tästä hirveästi mitään voi sanoa... Rakastan ♥
Yritän vähän selvitellä miksi juuri nämä biisit, mutta useimmissa tapauksissa minulla ei oikein ole mitään kunnon syytä... ne vain ovat iskeneet heti kättelyssä enkä ole niistä ensikuuleman jälkeen päässyt eroon.
(Nämä ovat ihan mielivaltaisessa järjestyksessä.)
Girugamesh - crying rain
Last.fmstä voi huomata, että tämä on soinut hyvinkin ahkeraan aina siitä lähtien kun sinkku julkaistiin alkusyksystä 2009. Olen tätä kuunnellut monet tunnit repeatilla, eikä se vieläkään ole käynyt tylsäksi. Aivan ihana kappale; varsinkin Satoshin vokaalit.
9GOATS BLACK OUT - Den lille havfrue
Tämä on itselleni jollain tapaa hyvin nostalginen biisi. Kuuntelin tätä (ja 9GBOia muutenkin) hyvin paljon syksyllä 2008, kun olin juuri muuttanut omilleni. Sen ajan muistot tulevat hyvin vahvana mieleen. Siksi (tai kenties siitä huolimatta) tykkään tätä aina kuunnella.
abingdon boys school - Kimi no uta
Yksinkertaisesti vain mielettömän hyvä kappale. Tähänkin liittyy tietyt muistot, sillä olen tämän saanut nähdä livenä. :)
VAMPS - Sweet Dreams
Tämän kappaleen lyriikat ovat aivan ihanat ja todella merkitykselliset, myös itselleni. Hyden ääni kruunaa upean kokonaisuuden.
Versailles - Serenade
Itsestäänselvistä syistä en voi lopettaa tämän kappaleen kuuntelemista. Käsittämättömän kaunis kappale käsittämättömän kauniille ihmiselle. Jos joku (minun lisäkseni) ei koe pystyvänsä katsomaan tämän PV:tä, voi kuunnella pelkän audion täältä.
Miyavi - Itoshii hito (dokusou ver.)
Yksi kaikkien aikojen lempikappaleistani. Tämä esiintyminen sai minut rakastumaan tähän kappaleeseen ja on edelleenkin minulle rakkain versio. Tässä kuitenkin eri akustinen versio, sama kuin Fan's Best -kokoelmalla.
the GazettE - Without a trace
Gazette tuotti minulle ongelmia tämän postauksen miettimisen aikana, sillä aluksi listassa oli melkein kaikki DIMin kappaleet ja aika paljon muitakin... mutta sain sentään valikoitua kaksi yli muiden ja toinen on tämä. Without a trace varasti sydämeni heti ensimmäisten nuottiensa aikana eikä ole vielä sitä takaisin antanut. Rukin ääni saa aina aikaan kylmiä väreitä, mutta erityisesti tässä.
hide - Hurry go round
Eräs lempikappaleeni hideltä, enough said. Pieni varoituksen sana kuitenkin PV:stä... se on hyvin nostalginen sillä se on tehty hiden kuoleman jälkeen. Edetkää omalla vastuulla jos hide on teille yhtä tärkeä kuin minulle.
X - Voiceless Screaming
Toshin ja Taijin masterpiece. Uskomattoman kaunis kappale ja erityisesti tämä live tuo sen parhaita puolia esille. (Alussa Pata ja Taiji vetävät White Wind from Mr. Martinin)
X - Say Anything
Ei tästä hirveästi mitään voi sanoa... Rakastan ♥
Osa kaksi on tulossa lähipäivinä, ehkä jo huomenna, so stay tuned!!
♥
//EDIT
PS: Kukaan ei sitten kommentoi yhtään mitään X:n hiuksista, onko selvä? I know, ne on naurettavan isot, mutta that's X, eikä sillä ole muutenkaan mitään tekemistä minkään kanssa, joten jättäkää ne rauhaan. Kiitos.
24. huhtikuuta 2010
Follow me, follow me!
Noniin... koska en oikeastaan muutakaan keksinyt, tämä postaus tulee olemaan täynnä linkkejä. Laitan tänne nyt linkkejä bändien ja artistien erilaisille virallisille sivuille. Ajattelin jättää ihan viralliset kotisivut linkittämättä, koska sen infon pystyy helposti löytämään muutenkin (ja ei niitä kukaan halua nähdä kuitenkaan ;) ). Jos kuitenkin joku haluaa tietää jonkun tietyn bändin (mieluiten sellaisen jota itse kuuntelen) kotisivun, kommentoi, niin voin sen sinulle kertoa (sikäli mikäli satun tietämään). :D
So, here we go!
Miyavin Twitter on muuten useinkin harvinaisen hauskaa kamaa, varsinkin aprillipäivänä miehellä oli ihan omaa hauskaa.
Miyavin YouTube Viime maailmankiertueen aikana Miyavi päivitteli tätä kanavaa useinkin lyhyillä pätkillä lavalta ja sen ulkopuolelta. Viimeisin video on SURVIVEn Myspacen Livestreamissa esitetty versio.
Miyavin Facebook Lähinnä samaa infoa kuin Myspacessa, mutta ainahan on kiva Facebookissakin kannattaa pitämäänsä artistia.
Miyavilla on myös ihan "henkilökohtainen" sivu Facebookissa, mutta hän teki sen (luulisin) vahingossa, ennen kuin tajusi tehdä fanisivun. Tuollaiseen henk.koht. sivuun kun ei voi lisätä ystäviä enempää kuin 5000. Jos sattui kerkeämään siihen jengiin, voi nyt brassailla olevansa Miyavin ystävä. XD Ei siitä muuta iloa ole, hän päivittää sitä harvoin, ja silloinkin yleensä vain kuvaansa. Sivua ei edes näe, jos ei ole itse Facebookissa. Aina voi kokeilla josko hän lisäisi vielä kavereita, mutta epäilen vahvasti.
Miyavin Myspace Blogia päivitetään lähes säännöllisesti ja Miyavi jopa kääntää omat kirjoituksensa itse englanniksi (tai lähinnä vain kertoo saman asian englanniksi, ei välttämättä käännä sanan perinteisessä merkityksessä). Hyvin mielenkiintoista luettavaa joka tapauksessa, suosittelen.
Vaikka An Cafe onkin nyt tauolla, kaksi heidän jäsenistään ovat suhteellisen aktiivisia omilla tahoillaan.
Mikun Twitter Miku oppi tuossa jonkun aikaa sitten laittamaan kuvia tuonne joten nyt niitä taitaakin tulla joka päivä. XD
Terukin Blogi Jos osaa japania, niin sitten vain lukemaan? Hänelläkin on kivoja kuvia, jos ei muusta ymmärrä. :')
D'espairsRayn Twitter Täällä on samat päivitykset kuin seuraavassakin, eli
D'espairsRayn Facebook Ainakin vielä toistaiseksi heidän päivityksiään voi katsella vaikka ei sattuisikaan itse olemaan Facebookissa. Heillä on tuolla myös ihan pelkästään Facebookissa julkaistuja kuvia ja videoita, eli tuolla kannattaa vierailla. :) Ja heidän englanninkielisestä päivityksestään on vastuussa herra James, joka on harvinaisen hauska kaveri.
Naamakirja intoilu jatkuu, sillä
VAMPSin Facebook löytyy tuosta linkistä. Heidänkin englanninkielinen päivittäjänsä, J, on todella huvittava heppu; hänen juttujaan on aina hauska lukea. On muuten myös vastuussa heidän Myspacestaan, mutta siellä ei ole nyt vähään aikaa näkynyt päivityksiä.
Girugameshin Twitter En tätä hirveästi itse seuraa vaikka se tuolla kirjanmerkeissä kummittelee... näin äkkivilkaisulla näyttäisi siltä että Ryo tykkää päivitellä sitä aika usein.
Girugameshin Myspace Tätä seuraan enemmänkin ja blogia päivitellään käännetyillä versioilla (arvatenkin) heidän blogistaan jossain muualla. Viihdyttävää materiaalia. ^^
Super Juniorin pojista nyt viidellä (kuudella) on oma Twitter.
Shindong
Sungmin
Donghae
Siwon
Heechul
Henry Lau
En laittanut kaikille Myspace-sivua vaikka heillä sellainen oliskin, jos niitä päivitetään harvemmin. Jos kiinnostaa tietää, saa tietenkin kysellä. :)
Itselläni ei vielä ainakaan ole Twitteriä, joten näistä ketään voi "seurata" mutta onnistuu se onneksi ilmankin.
Ei näitä nyt tämän enempää sitten tullutkaan kun asetin itselleni Myspac- ja OHP -rajoitukset. XD
Jos vielä kolmannekin kerran sanon, että jos jäi mietityttämään jonkun bändin joku sivu, etkä itse onnistu löytämään, niin kaikin mokomin saa kysyä ja yritän vastata parhaani mukaan. :D
Jos jokun mielestä joku sivu jäi puuttumaan, siitäkin saa sanoa, niin korjaan asian mielellään. ;)
♥
So, here we go!
Miyavin Twitter on muuten useinkin harvinaisen hauskaa kamaa, varsinkin aprillipäivänä miehellä oli ihan omaa hauskaa.
Miyavin YouTube Viime maailmankiertueen aikana Miyavi päivitteli tätä kanavaa useinkin lyhyillä pätkillä lavalta ja sen ulkopuolelta. Viimeisin video on SURVIVEn Myspacen Livestreamissa esitetty versio.
Miyavin Facebook Lähinnä samaa infoa kuin Myspacessa, mutta ainahan on kiva Facebookissakin kannattaa pitämäänsä artistia.
Miyavilla on myös ihan "henkilökohtainen" sivu Facebookissa, mutta hän teki sen (luulisin) vahingossa, ennen kuin tajusi tehdä fanisivun. Tuollaiseen henk.koht. sivuun kun ei voi lisätä ystäviä enempää kuin 5000. Jos sattui kerkeämään siihen jengiin, voi nyt brassailla olevansa Miyavin ystävä. XD Ei siitä muuta iloa ole, hän päivittää sitä harvoin, ja silloinkin yleensä vain kuvaansa. Sivua ei edes näe, jos ei ole itse Facebookissa. Aina voi kokeilla josko hän lisäisi vielä kavereita, mutta epäilen vahvasti.
Miyavin Myspace Blogia päivitetään lähes säännöllisesti ja Miyavi jopa kääntää omat kirjoituksensa itse englanniksi (tai lähinnä vain kertoo saman asian englanniksi, ei välttämättä käännä sanan perinteisessä merkityksessä). Hyvin mielenkiintoista luettavaa joka tapauksessa, suosittelen.
Vaikka An Cafe onkin nyt tauolla, kaksi heidän jäsenistään ovat suhteellisen aktiivisia omilla tahoillaan.
Mikun Twitter Miku oppi tuossa jonkun aikaa sitten laittamaan kuvia tuonne joten nyt niitä taitaakin tulla joka päivä. XD
Terukin Blogi Jos osaa japania, niin sitten vain lukemaan? Hänelläkin on kivoja kuvia, jos ei muusta ymmärrä. :')
D'espairsRayn Twitter Täällä on samat päivitykset kuin seuraavassakin, eli
D'espairsRayn Facebook Ainakin vielä toistaiseksi heidän päivityksiään voi katsella vaikka ei sattuisikaan itse olemaan Facebookissa. Heillä on tuolla myös ihan pelkästään Facebookissa julkaistuja kuvia ja videoita, eli tuolla kannattaa vierailla. :) Ja heidän englanninkielisestä päivityksestään on vastuussa herra James, joka on harvinaisen hauska kaveri.
Naamakirja intoilu jatkuu, sillä
VAMPSin Facebook löytyy tuosta linkistä. Heidänkin englanninkielinen päivittäjänsä, J, on todella huvittava heppu; hänen juttujaan on aina hauska lukea. On muuten myös vastuussa heidän Myspacestaan, mutta siellä ei ole nyt vähään aikaa näkynyt päivityksiä.
Girugameshin Twitter En tätä hirveästi itse seuraa vaikka se tuolla kirjanmerkeissä kummittelee... näin äkkivilkaisulla näyttäisi siltä että Ryo tykkää päivitellä sitä aika usein.
Girugameshin Myspace Tätä seuraan enemmänkin ja blogia päivitellään käännetyillä versioilla (arvatenkin) heidän blogistaan jossain muualla. Viihdyttävää materiaalia. ^^
Super Juniorin pojista nyt viidellä (kuudella) on oma Twitter.
Shindong
Sungmin
Donghae
Siwon
Heechul
Henry Lau
En laittanut kaikille Myspace-sivua vaikka heillä sellainen oliskin, jos niitä päivitetään harvemmin. Jos kiinnostaa tietää, saa tietenkin kysellä. :)
Itselläni ei vielä ainakaan ole Twitteriä, joten näistä ketään voi "seurata" mutta onnistuu se onneksi ilmankin.
Ei näitä nyt tämän enempää sitten tullutkaan kun asetin itselleni Myspac- ja OHP -rajoitukset. XD
Jos vielä kolmannekin kerran sanon, että jos jäi mietityttämään jonkun bändin joku sivu, etkä itse onnistu löytämään, niin kaikin mokomin saa kysyä ja yritän vastata parhaani mukaan. :D
Jos jokun mielestä joku sivu jäi puuttumaan, siitäkin saa sanoa, niin korjaan asian mielellään. ;)
♥
21. tammikuuta 2010
And So We Danced, #1
Mietin, että jospas jostain muusta kirjoittaminen auttaisi vähän selventämään ajatuksia...
Anteeksi, muuten, kun tuo edellinen viesti oli jotenkin... sekainen. Kirjoitusvirheitä ja vaikka mitä kivaa, mutta en sitä enää viitsi muokata ja tilanne pääni sisällä oli siinä vaiheessa tosiaan hieman kaoottinen. Parempaan päin mennään koko ajan.
Kiitos jo yli sadasta kävijästä! :D (Joista ehkä noin viisi tai kuusi olen minä itse. XD Minkäs sille voi, kun sattuu eri koneilla täällä käymään.) Mutta kiitos tosiaan, toivottavasti edes joku noista käviöistä on myös lukenut tätä, ja ehkä jäänytkin lukemaan. :D ♥
Ai niin, joku sanoi ettei kommentointi toimi...? Ööö... laittakaa vaikka sähköpostia mulle jos se oikeesti ei toimi, niin yritän tehdä sille jotain... elegantxmelody@gmail.com
Jubilee ei ole vielä tullut... Toivottavasti huomenna ilmestyy se postin ilmoitus "isokokoisesta kirjeestä", niin saan sen viikonlopuksi kotiin. Kuulin huhuja, että albumi on vallan erinomaista kamaa... mutta niin minä kyllä oletinkin, puhutaanhan nyt sentään Versaillesista. ♥
Päivän varsinainen aihe oli kuitenkin keikat! Muutamalla japanilaisten bändien keikoilla on minutkin voinut bongata, joten niistä kokemuksista ajattelin kertoa. Miyavin olen sen verran usein nähnyt, että kertoilen hänestä erikseen, mutta muuten taidan mennä ihan aikajärjestyksessä.
SINCREAn keikasta kerroin jo täällä. Samasta paikasta löytyy myös tunnelmia Gothikan, DJSiSenin, vistlipin, Aiclen. ja Dion keikoista, joten en niistä tällä kertaa sen enempää kertoile.
Aloitetaanpas An Cafen keikasta. Tämä tapahtui 17. maaliskuuta viime vuonna. Iltapäivällä ennen keikkaa oli myös nimmaritilaisuus. En ihan kuitenkaan viitsinyt aikaisin aamulla mennä (jotkut olivat kuulemma olleet kuudesta asti) jonottamaan nimmareita, joten jätin suosiolla nimmarit hakematta ja tulin paikalle vasta myöhemmin. Jäin siihen sivuun seisomaan ja katoin etten ole kenenkään tiellä. Sainpahan olla paikoillani koko tilaisuuden ajan, noin tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Otin kuvia kunnes kamerasta loppui akku (kerrakin kuvaus oli sallittua!) XD
Muutama parhaimmista:
Melkein aina japanilaisia bändejä livenä katsoessa ensimmäinen reaktio minun päässäni on "Oi, miten noi on noin pieniä??". An Cafen kohdalla tämä reaktio oli äärimmäisen vahva, nämä pojathan ne vasta pieniä ovatkin! Varsinkin Teruki ja Takuya suorastaan hukkuivat kahta päätä pidemmän henkilökunnan jäsenen taakse. Mutta hauskaa heillä tuntui olevan, ja niin myös faneilla. Oli oikein mukavaa nähdä heidät niinkin läheltä, vaikka niitä nimmareita ei sitten tullut saatua. Vaikka tilaisuutta pidennettiin se kaksikymmentä minuuttia, silti kaikki jonottaneet eivät saaneet nimmareita. Harmin paikka, bändi ja staff olisivat halunneet jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta heillä oli jo kiire jonnekin muualle.
Sitten keikka itse... Noh, hyvä keikka. :D Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin Antikut livenä, ja niin... hyvä meininki. XD Erityisesti jäi mieleen (yllättäen) Yu-ki (Nyappy in the world 4 ♥) ja Takuyan kitaransoitto. Kyllä se pikkunen kitaraansa osaa rämpyttää. :D Mieleen jäi myös Orange Dream. Muutos bändin ja koko yleisön tunnelmassa ja käytöksessä oli suorastaan käsin kosketeltava. Ja kaunista oli... yksi lempibiiseistäni muutenkin, ja livenä se oli jotain aivan mahtavaa.
Kokonaisuudessaan hyvä keikka, hyvin vetivät ja hauskaa oli. Kaikki yrittivät myös puhua vähän suomea, mutta voiton vei kyllä Teruki, joka puheli pitkät pätkät hyvinkin selkeää suomen kieltä rumpujensa takaa. En kyllä yhtään muista mitä hän sanoi, mutta ei sillä niin väliä. XD
Toivottavasti vielä joskus saadaan heidät tänne takaisin, tämän hetkisestä tauosta huolimatta.
Kuudes päivä toukokuuta 2009, Helsinkiin saatiin vierailulle sellainen bändi kuin Girugamesh. En silloin heitä vielä kuunnellut, joten aikomuksena ei ollut edes mennä koko keikalle. Olin muutaman biisin heiltä kuullut joskus, mutta ei oikein ollut sytyttänyt sen enempää. Eräs ystäväni (joka on rikostoverinani monilla muillakin keikoilla ja tapahtumissa) oli kuitenkin tullut varta vasten Helsinkiin päästäkseen keikalle, joten menin häntä sinne jonoon moikkaamaan. Siinä sitten valuttiin jonon mukana kohti Tavastian ovea ja juteltiin niitä näitä. Kun olimme jossain suunnilleen Tiketin oven kohdalla menossa, sain suuremmoisen kuningasidean ja käväisin kysymässä josko keikalle olisi vielä lippuja jäljellä. Olihan niitä (valitettavasti ei tullut kysyttyä minkä verran, mutta ainakin yksi). Niinpä minkäkin sinne keikalle päädyin, ihan sattumalta. :D
Ei kyllä kaduta pätkääkään. Ihan mieletön keikka ja rakastuin Giruihin ihan täysin. En tiennyt mitään biisejä, mutta ei se menoa haitannut. Girujen biisit on yleisestikin mukaansatempaavia, mutta juuri eniten nuo Music-levyn biisit. Ostin tuon albumin myös keikalta ja siitä lähti Girugameshin suurkulutus. Myös jäsenet vakuuttivat esiintymisellään ja persoonallisuudellaan. Mieleen jäi erityisesti Ryon jatkuva virnuilu rumpujen takana ja Satoshi (joo... kaikki mitä hän teki, ihan yleisesti). Niin! Ja todella random Mission Impossible -cover ihan kesken kaiken! XD Ilmeisesti se on heillä jo jonkinmoisena tapana, ainakin viime Euroopan kiertueella oli. :DDD
Aivan varmasti menen uudestaan, kunhan saan tilaisuuden.
Seuraavan keikan kanssa kävin hieman samoin, nimittäin D'espairsRay Nosturilla 25. heinäkuuta 2009. En kuunnellut Despaa, enkä ollut menossa keikalle, mutta taas tämä samainen ystäväni (sanotaanko vaikka S, niin on ehkä selvempää ;D) oli menossa, ja samalla jäämässä minulle yöksi (hän ei siis asu Helsingissä). Noin kahta viikkoa ennen keikkaa rupesin miettimään, että pitäisikö sittenkin mennä, ihan huvin vuoksi. Pyysin S:ää suosittelemaan joitain biisejä ja kaivoin niitä sitten eräs kaunis päivä juutuubista. Seuraavaksi lähetinkin S:lle tekstiviestin tyylillä "Miks sä et oo aikasemmin kertonu että Despa on näin hyvää???????" XD Kaikki tietää miten siinä sitten kävi ja minä löysinkin sitten itseni Nosturin keikkajonosta. Siellä ulkona oli vähän kylmä, koska siellä tuuli kovaa jopa Helsingin mittapuulla (sattui vielä olemaan merenrannalla), mutta sisälle mennessä ja keikan alkaessa sitä tuulta jopa kaipasi. Meininki yltyi niin "rajuksi", että sisällä oli lämpöä kuin saunassa ja hiki valui.
Keikka itse oli melkein sanoinkuvaamaton. Aina kun rupean keikkaa muistelemaan, ensimmäisenä mieleen tulee Karyu. Tarkemmin sanottuna se miltä Karyu näytti. Kun hän ilmeistyi lavalle, ensimmäinen järkevä ajatus jonka sain päähäni oli "K A U N I S " enkä voinut muuta kuin tuijoittaa. Karyuta katselee mielellään myös kuvissa, mutta livenä, lavalla, se mies on uskomattoman kaunis.
Olin ennen keikkaa hankkinut käsiini [Coll:set]-albumin, ja joitain sen biisejä tulikin keikalla, mutta suurimmaksi osaksi en tiennyt mitä siellä soitetaan. Se ei kuitenkaan todellakaan haitannut menoa yhtään. Jos Girugamesh on mukaansatempaavaa, tämä on mukaansarepivää. Hizumin ääni on todellä hyvä levyllä, mutta vielä monta kertaa uskomattomampi livenä.
Mieleen painuvimpia hetkiä oli Tsukasan encoren aluksi soittama huilusoolo. Hän joutui kokeilemaan kahdesti, sillä ensimmäisella kerralla häneltä loppui ilma kesken, mutta toisella kerralla soolo meni nappiin ja sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Sieluni silmiin on myös jäänyt erittäin selkeä kuva Zeron lempeästä hymystä. Hän tuntui hymyilevän lakkaamatta koko keikan ajan. Suomeakin pojat onnistuivat hieman puhumaan ja jonakin hiljaisena hetkenä yleisö lauloi Zerolle syntymäpäivälaulun (hänellä oli synttärit ihan muutaman päivän päästä keikan jälkeen).
Encoressa pojat vetivät vain yhden biisin, oletettavasti sen takia, että heillä oli varmasti vielä vähän kuumempi kuin meillä. He jäivät kuitenkin sitäkin pidemmäksi ajaksi lavalle huudattamaan yleisöä ja viskomaan meille puoli lavaa tyhjäksi. Vielä aivan viimeinen Hizumin käheä-ääninen "aishiteru" -huuto takasi sen, että keikka oli kaikin puoli aivan sanoinkuvaamattoman mieletön ja uskomaton. Tämä kilpailee parhaan keikan tittelistä parin muun keikan kanssa, enkä niiden väliltä enää osaa päättää.
Despa on ehdottomasti nähtävä uudestaan, mahdollisimman pian, kiitos.
Seuraavaksi pääsemmekin Muccun Tavastian keikalle 7. lokakuuta 2009. Jo tutuksi käyneellä S:llä oli sormensa pelissä tämänkin kanssa. Hänen kanssaan teimme sopimuksen, että jos hän lähtee Miyavin keikalle, tulen minä Muccua katsomaan. Sain hänet rakastumaan Miyaviin ja pidin oman puoleni sopimuksesta. Olin kuullut heiltä taas tämän legendaarisen "muutaman biisin". Libra, Saishuu Ressha ja Fuzz olivat biisejä, jotka halusin kuulla, ja kaksi niistä toteutuikin (surukseni kuulin, että Saishuu Ressha soitettiin jo edellisenä päivänä Tampereen Klubilla, joten sitä ei sitten kuultu enää Tavastialla).
Koko bändi teki minuun suuren vaikutuksen, mutta erityisesti Tatsurou. Hänen äänensä on livenä noin miljoona kertaa parempi kuin levyllä (vaikka toki se on levylläkin mahtava) ja sopii kuin nakutettu juuri Muccun biiseihin. Vaikka hänen puheäänensä onkin jalat-spagetiksi-ja-kylmät-väreet-aikaan-saavan matala, pääsee hän laulaessaan kauniin korkealle. Koko bändin olemuksesta suorastaan huokuu yli kymmenen vuoden kokemus ja esiintyminen oli sen mukaista. Keikalla taisi tulla melkein kaikki Kyutai-albumin kappaleet, höystettynä muutamalla vanhemmalla suosikilla, joten myös kappaleanti oli hyvinkin yhteensopiva.
Kaiken kaikkiaan Yukken silmäpeli yleisön kanssa, Satochin lausahdus "I have drums!", Tatsurou opettamassa yleisölle sanaa "edamame" (vihreä soijapapu) naureskellen rivosti ja Miyan muuten vain mieletön olemus takasi sen, että minä faniuduin ja kerta heitolla. Heti menen ostamaan liput kunhan nämä herrat saadaan tänne taas takaisin.
Lisäksi mainittakoon, että tällä keikalla oli eräs toinenkin ystäväni mukana, K, ja jostain syystä hänen mielestään Tatsurou näytti Tyra Banksiltä (amerikkalainen huippumalli)... tämän lausahduksen jälkeen en ole saanut tuota kuvaa päästäni ja aina joskus itsekseni myönnäkin, että kyllä... Kyllä heissä on jotain samaa näköä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. XD
Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan missään mielessä vähäisimpänä, abingdon boys school. Tämä mahtava bändi saatiin Helsingin Tavastialle neljäs päivä marraskuuta.
Noh... kun kyseessä on Takanori Nishikawa ja kumppanit, totta kai odotukset olivat niin korkealla kuin ne vain voivat olla. Enkä joutunut pettymään. Keikka oli vielä vähän uskomattomampi kuin mitä olin etukäteen kuvitellut enkä vieläkään oikein usko, että olen tuon bändin livenä nähnyt.
Takanorin ääni... tästä maailmasta ei montaakaan sitä täydellisempää asiaa löydy. Jos Hizumin ja Tatsuroun äänet olivat parempia livenä kuin levyllä, Takanorin ääneen tuota vertausta voi edes tehdä sillä se olisi hyvin epäreilua levytyksiä kohtaan. Miten niin pienestä miehestä voi tulla niin iso ääni?
Takanorin ääni on asia erikseen, mutta myös muut bändin jäsenet osasivat hommansa niin kuin vain alan konkarit voivat osata. Hieman harmitti, että koska Takanori oli niin... vangitseva (niin äänensä kuin ulkonäönsä puolesta), en pystynyt muita hirveästi tarkkailemaan, mutta eipä siinä mitään... Takanorissa oli silmänruokaa muidenkin puolesta. 8D
Tämä keikka menee jo sen sanoikuvaamattoman puolelle... ei niitä kaikkia tunteita ja sitä mahtavuutta voi kuvailla vaikka kuinka pitkästi kirjoittaisi. Takanori Nishikawa livenä, oli se sitten soolona tai bändin kanssa, on jotain sellaista jonka soisin jokaisen joskus kokevan.
Siinä sitten olikin keikkoja... Ja kaikkia bändejä on mieletön ikävä. Haluaisin niin paljon, että jokainen tulisi takaisin joskuspianhetinytäkkiä. Toivottavasti kuitenkin joskus. :D
Kerron jossain vaiheessa erikseen Miyavin keikoista, niistä nimittäin riittää juttua, syystä ja toisesta. :DD
Lopetukseksi sopinee pätkä lyriikoita abingdon boys schoolin LOST REASON kappaleesta, joka mielestäni sopii hyvin keikkojen jälkeiseen tunnelmaan:
Anteeksi, muuten, kun tuo edellinen viesti oli jotenkin... sekainen. Kirjoitusvirheitä ja vaikka mitä kivaa, mutta en sitä enää viitsi muokata ja tilanne pääni sisällä oli siinä vaiheessa tosiaan hieman kaoottinen. Parempaan päin mennään koko ajan.
Kiitos jo yli sadasta kävijästä! :D (Joista ehkä noin viisi tai kuusi olen minä itse. XD Minkäs sille voi, kun sattuu eri koneilla täällä käymään.) Mutta kiitos tosiaan, toivottavasti edes joku noista käviöistä on myös lukenut tätä, ja ehkä jäänytkin lukemaan. :D ♥
Ai niin, joku sanoi ettei kommentointi toimi...? Ööö... laittakaa vaikka sähköpostia mulle jos se oikeesti ei toimi, niin yritän tehdä sille jotain... elegantxmelody@gmail.com
Jubilee ei ole vielä tullut... Toivottavasti huomenna ilmestyy se postin ilmoitus "isokokoisesta kirjeestä", niin saan sen viikonlopuksi kotiin. Kuulin huhuja, että albumi on vallan erinomaista kamaa... mutta niin minä kyllä oletinkin, puhutaanhan nyt sentään Versaillesista. ♥
Päivän varsinainen aihe oli kuitenkin keikat! Muutamalla japanilaisten bändien keikoilla on minutkin voinut bongata, joten niistä kokemuksista ajattelin kertoa. Miyavin olen sen verran usein nähnyt, että kertoilen hänestä erikseen, mutta muuten taidan mennä ihan aikajärjestyksessä.
SINCREAn keikasta kerroin jo täällä. Samasta paikasta löytyy myös tunnelmia Gothikan, DJSiSenin, vistlipin, Aiclen. ja Dion keikoista, joten en niistä tällä kertaa sen enempää kertoile.
Aloitetaanpas An Cafen keikasta. Tämä tapahtui 17. maaliskuuta viime vuonna. Iltapäivällä ennen keikkaa oli myös nimmaritilaisuus. En ihan kuitenkaan viitsinyt aikaisin aamulla mennä (jotkut olivat kuulemma olleet kuudesta asti) jonottamaan nimmareita, joten jätin suosiolla nimmarit hakematta ja tulin paikalle vasta myöhemmin. Jäin siihen sivuun seisomaan ja katoin etten ole kenenkään tiellä. Sainpahan olla paikoillani koko tilaisuuden ajan, noin tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Otin kuvia kunnes kamerasta loppui akku (kerrakin kuvaus oli sallittua!) XD
Muutama parhaimmista:
Melkein aina japanilaisia bändejä livenä katsoessa ensimmäinen reaktio minun päässäni on "Oi, miten noi on noin pieniä??". An Cafen kohdalla tämä reaktio oli äärimmäisen vahva, nämä pojathan ne vasta pieniä ovatkin! Varsinkin Teruki ja Takuya suorastaan hukkuivat kahta päätä pidemmän henkilökunnan jäsenen taakse. Mutta hauskaa heillä tuntui olevan, ja niin myös faneilla. Oli oikein mukavaa nähdä heidät niinkin läheltä, vaikka niitä nimmareita ei sitten tullut saatua. Vaikka tilaisuutta pidennettiin se kaksikymmentä minuuttia, silti kaikki jonottaneet eivät saaneet nimmareita. Harmin paikka, bändi ja staff olisivat halunneet jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta heillä oli jo kiire jonnekin muualle.
Sitten keikka itse... Noh, hyvä keikka. :D Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin Antikut livenä, ja niin... hyvä meininki. XD Erityisesti jäi mieleen (yllättäen) Yu-ki (Nyappy in the world 4 ♥) ja Takuyan kitaransoitto. Kyllä se pikkunen kitaraansa osaa rämpyttää. :D Mieleen jäi myös Orange Dream. Muutos bändin ja koko yleisön tunnelmassa ja käytöksessä oli suorastaan käsin kosketeltava. Ja kaunista oli... yksi lempibiiseistäni muutenkin, ja livenä se oli jotain aivan mahtavaa.
Kokonaisuudessaan hyvä keikka, hyvin vetivät ja hauskaa oli. Kaikki yrittivät myös puhua vähän suomea, mutta voiton vei kyllä Teruki, joka puheli pitkät pätkät hyvinkin selkeää suomen kieltä rumpujensa takaa. En kyllä yhtään muista mitä hän sanoi, mutta ei sillä niin väliä. XD
Toivottavasti vielä joskus saadaan heidät tänne takaisin, tämän hetkisestä tauosta huolimatta.
Kuudes päivä toukokuuta 2009, Helsinkiin saatiin vierailulle sellainen bändi kuin Girugamesh. En silloin heitä vielä kuunnellut, joten aikomuksena ei ollut edes mennä koko keikalle. Olin muutaman biisin heiltä kuullut joskus, mutta ei oikein ollut sytyttänyt sen enempää. Eräs ystäväni (joka on rikostoverinani monilla muillakin keikoilla ja tapahtumissa) oli kuitenkin tullut varta vasten Helsinkiin päästäkseen keikalle, joten menin häntä sinne jonoon moikkaamaan. Siinä sitten valuttiin jonon mukana kohti Tavastian ovea ja juteltiin niitä näitä. Kun olimme jossain suunnilleen Tiketin oven kohdalla menossa, sain suuremmoisen kuningasidean ja käväisin kysymässä josko keikalle olisi vielä lippuja jäljellä. Olihan niitä (valitettavasti ei tullut kysyttyä minkä verran, mutta ainakin yksi). Niinpä minkäkin sinne keikalle päädyin, ihan sattumalta. :D
Ei kyllä kaduta pätkääkään. Ihan mieletön keikka ja rakastuin Giruihin ihan täysin. En tiennyt mitään biisejä, mutta ei se menoa haitannut. Girujen biisit on yleisestikin mukaansatempaavia, mutta juuri eniten nuo Music-levyn biisit. Ostin tuon albumin myös keikalta ja siitä lähti Girugameshin suurkulutus. Myös jäsenet vakuuttivat esiintymisellään ja persoonallisuudellaan. Mieleen jäi erityisesti Ryon jatkuva virnuilu rumpujen takana ja Satoshi (joo... kaikki mitä hän teki, ihan yleisesti). Niin! Ja todella random Mission Impossible -cover ihan kesken kaiken! XD Ilmeisesti se on heillä jo jonkinmoisena tapana, ainakin viime Euroopan kiertueella oli. :DDD
Aivan varmasti menen uudestaan, kunhan saan tilaisuuden.
Seuraavan keikan kanssa kävin hieman samoin, nimittäin D'espairsRay Nosturilla 25. heinäkuuta 2009. En kuunnellut Despaa, enkä ollut menossa keikalle, mutta taas tämä samainen ystäväni (sanotaanko vaikka S, niin on ehkä selvempää ;D) oli menossa, ja samalla jäämässä minulle yöksi (hän ei siis asu Helsingissä). Noin kahta viikkoa ennen keikkaa rupesin miettimään, että pitäisikö sittenkin mennä, ihan huvin vuoksi. Pyysin S:ää suosittelemaan joitain biisejä ja kaivoin niitä sitten eräs kaunis päivä juutuubista. Seuraavaksi lähetinkin S:lle tekstiviestin tyylillä "Miks sä et oo aikasemmin kertonu että Despa on näin hyvää???????" XD Kaikki tietää miten siinä sitten kävi ja minä löysinkin sitten itseni Nosturin keikkajonosta. Siellä ulkona oli vähän kylmä, koska siellä tuuli kovaa jopa Helsingin mittapuulla (sattui vielä olemaan merenrannalla), mutta sisälle mennessä ja keikan alkaessa sitä tuulta jopa kaipasi. Meininki yltyi niin "rajuksi", että sisällä oli lämpöä kuin saunassa ja hiki valui.
Keikka itse oli melkein sanoinkuvaamaton. Aina kun rupean keikkaa muistelemaan, ensimmäisenä mieleen tulee Karyu. Tarkemmin sanottuna se miltä Karyu näytti. Kun hän ilmeistyi lavalle, ensimmäinen järkevä ajatus jonka sain päähäni oli "K A U N I S " enkä voinut muuta kuin tuijoittaa. Karyuta katselee mielellään myös kuvissa, mutta livenä, lavalla, se mies on uskomattoman kaunis.
Olin ennen keikkaa hankkinut käsiini [Coll:set]-albumin, ja joitain sen biisejä tulikin keikalla, mutta suurimmaksi osaksi en tiennyt mitä siellä soitetaan. Se ei kuitenkaan todellakaan haitannut menoa yhtään. Jos Girugamesh on mukaansatempaavaa, tämä on mukaansarepivää. Hizumin ääni on todellä hyvä levyllä, mutta vielä monta kertaa uskomattomampi livenä.
Mieleen painuvimpia hetkiä oli Tsukasan encoren aluksi soittama huilusoolo. Hän joutui kokeilemaan kahdesti, sillä ensimmäisella kerralla häneltä loppui ilma kesken, mutta toisella kerralla soolo meni nappiin ja sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Sieluni silmiin on myös jäänyt erittäin selkeä kuva Zeron lempeästä hymystä. Hän tuntui hymyilevän lakkaamatta koko keikan ajan. Suomeakin pojat onnistuivat hieman puhumaan ja jonakin hiljaisena hetkenä yleisö lauloi Zerolle syntymäpäivälaulun (hänellä oli synttärit ihan muutaman päivän päästä keikan jälkeen).
Encoressa pojat vetivät vain yhden biisin, oletettavasti sen takia, että heillä oli varmasti vielä vähän kuumempi kuin meillä. He jäivät kuitenkin sitäkin pidemmäksi ajaksi lavalle huudattamaan yleisöä ja viskomaan meille puoli lavaa tyhjäksi. Vielä aivan viimeinen Hizumin käheä-ääninen "aishiteru" -huuto takasi sen, että keikka oli kaikin puoli aivan sanoinkuvaamattoman mieletön ja uskomaton. Tämä kilpailee parhaan keikan tittelistä parin muun keikan kanssa, enkä niiden väliltä enää osaa päättää.
Despa on ehdottomasti nähtävä uudestaan, mahdollisimman pian, kiitos.
Seuraavaksi pääsemmekin Muccun Tavastian keikalle 7. lokakuuta 2009. Jo tutuksi käyneellä S:llä oli sormensa pelissä tämänkin kanssa. Hänen kanssaan teimme sopimuksen, että jos hän lähtee Miyavin keikalle, tulen minä Muccua katsomaan. Sain hänet rakastumaan Miyaviin ja pidin oman puoleni sopimuksesta. Olin kuullut heiltä taas tämän legendaarisen "muutaman biisin". Libra, Saishuu Ressha ja Fuzz olivat biisejä, jotka halusin kuulla, ja kaksi niistä toteutuikin (surukseni kuulin, että Saishuu Ressha soitettiin jo edellisenä päivänä Tampereen Klubilla, joten sitä ei sitten kuultu enää Tavastialla).
Koko bändi teki minuun suuren vaikutuksen, mutta erityisesti Tatsurou. Hänen äänensä on livenä noin miljoona kertaa parempi kuin levyllä (vaikka toki se on levylläkin mahtava) ja sopii kuin nakutettu juuri Muccun biiseihin. Vaikka hänen puheäänensä onkin jalat-spagetiksi-ja-kylmät-väreet-aikaan-saavan matala, pääsee hän laulaessaan kauniin korkealle. Koko bändin olemuksesta suorastaan huokuu yli kymmenen vuoden kokemus ja esiintyminen oli sen mukaista. Keikalla taisi tulla melkein kaikki Kyutai-albumin kappaleet, höystettynä muutamalla vanhemmalla suosikilla, joten myös kappaleanti oli hyvinkin yhteensopiva.
Kaiken kaikkiaan Yukken silmäpeli yleisön kanssa, Satochin lausahdus "I have drums!", Tatsurou opettamassa yleisölle sanaa "edamame" (vihreä soijapapu) naureskellen rivosti ja Miyan muuten vain mieletön olemus takasi sen, että minä faniuduin ja kerta heitolla. Heti menen ostamaan liput kunhan nämä herrat saadaan tänne taas takaisin.
Lisäksi mainittakoon, että tällä keikalla oli eräs toinenkin ystäväni mukana, K, ja jostain syystä hänen mielestään Tatsurou näytti Tyra Banksiltä (amerikkalainen huippumalli)... tämän lausahduksen jälkeen en ole saanut tuota kuvaa päästäni ja aina joskus itsekseni myönnäkin, että kyllä... Kyllä heissä on jotain samaa näköä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. XD
Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan missään mielessä vähäisimpänä, abingdon boys school. Tämä mahtava bändi saatiin Helsingin Tavastialle neljäs päivä marraskuuta.
Noh... kun kyseessä on Takanori Nishikawa ja kumppanit, totta kai odotukset olivat niin korkealla kuin ne vain voivat olla. Enkä joutunut pettymään. Keikka oli vielä vähän uskomattomampi kuin mitä olin etukäteen kuvitellut enkä vieläkään oikein usko, että olen tuon bändin livenä nähnyt.
Takanorin ääni... tästä maailmasta ei montaakaan sitä täydellisempää asiaa löydy. Jos Hizumin ja Tatsuroun äänet olivat parempia livenä kuin levyllä, Takanorin ääneen tuota vertausta voi edes tehdä sillä se olisi hyvin epäreilua levytyksiä kohtaan. Miten niin pienestä miehestä voi tulla niin iso ääni?
Takanorin ääni on asia erikseen, mutta myös muut bändin jäsenet osasivat hommansa niin kuin vain alan konkarit voivat osata. Hieman harmitti, että koska Takanori oli niin... vangitseva (niin äänensä kuin ulkonäönsä puolesta), en pystynyt muita hirveästi tarkkailemaan, mutta eipä siinä mitään... Takanorissa oli silmänruokaa muidenkin puolesta. 8D
Tämä keikka menee jo sen sanoikuvaamattoman puolelle... ei niitä kaikkia tunteita ja sitä mahtavuutta voi kuvailla vaikka kuinka pitkästi kirjoittaisi. Takanori Nishikawa livenä, oli se sitten soolona tai bändin kanssa, on jotain sellaista jonka soisin jokaisen joskus kokevan.
Siinä sitten olikin keikkoja... Ja kaikkia bändejä on mieletön ikävä. Haluaisin niin paljon, että jokainen tulisi takaisin joskuspianhetinytäkkiä. Toivottavasti kuitenkin joskus. :D
Kerron jossain vaiheessa erikseen Miyavin keikoista, niistä nimittäin riittää juttua, syystä ja toisesta. :DD
Lopetukseksi sopinee pätkä lyriikoita abingdon boys schoolin LOST REASON kappaleesta, joka mielestäni sopii hyvin keikkojen jälkeiseen tunnelmaan:
Just one wish,
Before you deny yourself.
Stay with me,
Till I get high enough.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)