メリークリスマス！！
Eli hyvää joulua vaan kaikille!! ^^
Miyavi ~ Jingle Bell
♥
25. joulukuuta 2010
14. joulukuuta 2010
Futuristic Love
Suomessa tunnutaan ottavan aina silloin tällöin pieniä varaslähtöjä keikkojen ilmoittamisessa, mutta...
Artisti itse ei tätä ole vielä ilmoittanut, mutta Tiketistä löytyy jo infoa (ja muutenkin tämä on aika varma nakki) joten:
MIYAVI saapuu jälleen Suomeen!!!
Keikka pidetään keskiviikkona 13. huhtikuuta Tavastialla ja liput tulevat myyntiin tämän viikon perjantaina. ^^
Ainakin tämä onnellinen fanityttö siellä tulee ihan varmasti olemaan vaikka läpi harmaan kiven!
♥ ♥ ♥ ♥
Artisti itse ei tätä ole vielä ilmoittanut, mutta Tiketistä löytyy jo infoa (ja muutenkin tämä on aika varma nakki) joten:
MIYAVI saapuu jälleen Suomeen!!!
Keikka pidetään keskiviikkona 13. huhtikuuta Tavastialla ja liput tulevat myyntiin tämän viikon perjantaina. ^^
Ainakin tämä onnellinen fanityttö siellä tulee ihan varmasti olemaan vaikka läpi harmaan kiven!
♥ ♥ ♥ ♥
12. joulukuuta 2010
Iris, Playful King of Pasta
Nyt olisi sitten luvassa ihan kunnon draama-pläjäys. Sain tässä hiljattain melkeinpä samaan aikaan katsottua kaksi draamaa. Kolmannen katsoin pikakelauksella tänään ja neljännen sain katsottua jo aika kauan aikaa sitten... en vain ole muistanut siitä kertoa.
Aloitetaan vaikka sillä pikakelauksella. Katsoin tätä draamaa kyllä ihan kunnollakin, puoleenväliin asti. Draama ei oikeastaan missään vaiheessa saanut minua kunnolla otteeseensa ja kun sitten en jaksanut moneen viikkoon (kuukauteen?) katsoa sitä ollenkaan, päätin luovuttaa. Halusin kuitenkin nähdä loppuratkaisun, joten pikakelasin loput jaksoista ihan vain mielenkiinnosta.
Kyseessä siis agentti-trilleri IRIS. Jos rehellisiä ollaan, täytyy myöntää että ryhdyin tätä katsomaan ihan vain tuon julisteessa ääri-oikealla olevan miehen takia... puhutaan nyt siis Big Bangin TOPista. Hän olikin loppujen lopuksi se ainoa katsomisen arvoinen asia draamassa, minulle ainakin. Harmi vain että hän oli oikein sivusivusivuhenkilö eikä edes ollut joka jaksossa.
Ei IRIS huono ollut, olen nähnyt huonompiakin, mutta minua se ei saanut pauloihinsa. Katson kyllä ihan mielellänikin action-elokuvia, mutta sama meininki pitkitettynä 20 jaksoon ei oikein uponnut...
IRIS on täynnä jännitystä, ammuskelua, takaa-ajoja ja vinhaan vauhtiin edestakaisin puolia vaihtavia hahmoja. Ja väkivaltaa ja verta. Varoitan nyt ihan tosissani, että jos et kestä verta ja (aasialaisen draaman yleistasoon verrattuna hyvinkin) graafista väkivaltaa, jätä tämä draama väliin.
Juoni oli perus-action draamalla höystettynä. Välillä oli hyvinkin hankala seurata kuka on kenenkin puolella ja mitä kukin nyt halusikaan tehdä... saattoi tietysti johtua myös siitä pikakelauksesta tämä. ^^"
Hahmoista en osaa sen enempää sanoa... Suurimmaksi osaksi he kuitenkin tuntuivat hyvin inhimillisiltä ja uskottavilta reaktioissaan.
Seuraavaksi olisi vuorossa Playful Kiss.
Tämä oli sen jonka sain valmiiksi jo aikoja sitten, mutta muistan vasta nyt mainita asiasta.
Naispääosaa esittävän Jung So Minin olin nähnyt jo Bad Guyssa aikaisemmin, joten hän houkutteli minut tähän draamaan. Juoni kuulosti tarpeeksi hyvältä, joten päätin sen katsoa. Katsoin sen ihan tuoreeltaan ja jouduinkin uusia jaksoja odottamaan aina sen viikon kerrallaan.
Noh... perushuttuahan tämä on. Tyttö rakastuu poikaan, poika ei piittaa, jotain tapahtuu että he joutuvat kuitenkin tekemisiin toistensa kanssa ja siinähän sitä sitten ollaan. Erilaisen tästä draamasta tekee sen muutamat viimeiset jaksot ja niiden mukana tuleva loppuratkaisu. Juoni on siis loppujen lopuksi virkistävällä tavalla erilainen.
Hahmot eivät hirveästi tämän tyyppisille draamoille totutuista eroa, mutta ei se mitään. Molemmat päänäyttelijät tekevät hyvät suoritukset, vaikkakin jotkut sivuosanäyttelijät vetävät välillä huomion tehokkaasti itseensä.
Vaikka alusta voisi toista luulla, ei Playful Kiss kuitenkaan sijoitu oikeastaan ollenkaan kouluympäristöön. Koulu on kyllä jonkinasteisena teemana, mutta siellä ei oleskella. High school -draamasta ei siis ole kyse kuitenkaan.
Jos pidät romanttisesta komediasta, saatat hyvinkin pitää tästä draamasta. Suosittelen. ^^
(Muuten, tässä sattuu olemaan myös bändin SS501 leader Kim Hyun Joong, faneille tiedoksi.)
Niin, ja tästä on myös aikaisemmin tehty japanilainen ja taiwanilainen versio. Tämä korealainen on siis uusin.
Aloitin katsomaan King of Bakingia jo joskus heinäkuun puolessa välissä, mutta sain sen vasta muutama päivä sitten katsottua. Syynä kiireet, 30 jaksoa ja se että minulla on tapana katsoa useampaa draamaa kerralla.
Tämä draama ei saanut minua pauloihinsa heti ensimmäisistä jaksoista lähtien, mutta jostain syystä minusta tuntui siltä että minun pitäisi antaa sille vielä toinenkin mahdollisuus, joten päätin jatkaa katsomista. Onneksi jatkoin sillä King of Baking on todella hyvä draama.
Koska siinä on todellakin 30 jaksoa, juonella on aikaa kunnolla valmistua ja kehittyä, eikä kulmia tarvitse vetää suoriksi. Juoneen saadaan harvinaista syväluotaavuutta ja kun katsojalle kerrotaan tarpeeksi mutta ei liikaa, pysyy mielenkiintokin sopivasti yllä.
Hahmoihin saadaan syvyyttä ja katsoja oppii tuntemaan kaikki heidän hyvät ja huonot puolensa. He kehittyvät luonnollisesti ja uskottavasti, ja heihin pystyy samastumaan monella eri tasolla.
Alkaessani katsomaan King of Bakingia, en odottanut sen olevan niin... täysi. Hyvällä tavalla siis. Siitä löytyy kaikkea juuri sopivasti ja eri osaset sopivat hyvin toisiinsa.
Jos tätä ryhdyt katsomaan, luvassa on todella yllättäviä juonenkäänteitä, draamaa vaikka muille jakaa, luonnollisesti kasvavia hahmoja ja tilanteita. Suosittelen todella. ^^
Itse eksyin tämän draaman pariin koska Super Juniorin Kyuhyun laulaa sen soundtrackilla soolo-biisin:
===
Aloitetaan vaikka sillä pikakelauksella. Katsoin tätä draamaa kyllä ihan kunnollakin, puoleenväliin asti. Draama ei oikeastaan missään vaiheessa saanut minua kunnolla otteeseensa ja kun sitten en jaksanut moneen viikkoon (kuukauteen?) katsoa sitä ollenkaan, päätin luovuttaa. Halusin kuitenkin nähdä loppuratkaisun, joten pikakelasin loput jaksoista ihan vain mielenkiinnosta.
Kyseessä siis agentti-trilleri IRIS. Jos rehellisiä ollaan, täytyy myöntää että ryhdyin tätä katsomaan ihan vain tuon julisteessa ääri-oikealla olevan miehen takia... puhutaan nyt siis Big Bangin TOPista. Hän olikin loppujen lopuksi se ainoa katsomisen arvoinen asia draamassa, minulle ainakin. Harmi vain että hän oli oikein sivusivusivuhenkilö eikä edes ollut joka jaksossa.
Ei IRIS huono ollut, olen nähnyt huonompiakin, mutta minua se ei saanut pauloihinsa. Katson kyllä ihan mielellänikin action-elokuvia, mutta sama meininki pitkitettynä 20 jaksoon ei oikein uponnut...
IRIS on täynnä jännitystä, ammuskelua, takaa-ajoja ja vinhaan vauhtiin edestakaisin puolia vaihtavia hahmoja. Ja väkivaltaa ja verta. Varoitan nyt ihan tosissani, että jos et kestä verta ja (aasialaisen draaman yleistasoon verrattuna hyvinkin) graafista väkivaltaa, jätä tämä draama väliin.
Juoni oli perus-action draamalla höystettynä. Välillä oli hyvinkin hankala seurata kuka on kenenkin puolella ja mitä kukin nyt halusikaan tehdä... saattoi tietysti johtua myös siitä pikakelauksesta tämä. ^^"
Hahmoista en osaa sen enempää sanoa... Suurimmaksi osaksi he kuitenkin tuntuivat hyvin inhimillisiltä ja uskottavilta reaktioissaan.
===
Seuraavaksi olisi vuorossa Playful Kiss.
Tämä oli sen jonka sain valmiiksi jo aikoja sitten, mutta muistan vasta nyt mainita asiasta.
Naispääosaa esittävän Jung So Minin olin nähnyt jo Bad Guyssa aikaisemmin, joten hän houkutteli minut tähän draamaan. Juoni kuulosti tarpeeksi hyvältä, joten päätin sen katsoa. Katsoin sen ihan tuoreeltaan ja jouduinkin uusia jaksoja odottamaan aina sen viikon kerrallaan.
Noh... perushuttuahan tämä on. Tyttö rakastuu poikaan, poika ei piittaa, jotain tapahtuu että he joutuvat kuitenkin tekemisiin toistensa kanssa ja siinähän sitä sitten ollaan. Erilaisen tästä draamasta tekee sen muutamat viimeiset jaksot ja niiden mukana tuleva loppuratkaisu. Juoni on siis loppujen lopuksi virkistävällä tavalla erilainen.
Hahmot eivät hirveästi tämän tyyppisille draamoille totutuista eroa, mutta ei se mitään. Molemmat päänäyttelijät tekevät hyvät suoritukset, vaikkakin jotkut sivuosanäyttelijät vetävät välillä huomion tehokkaasti itseensä.
Vaikka alusta voisi toista luulla, ei Playful Kiss kuitenkaan sijoitu oikeastaan ollenkaan kouluympäristöön. Koulu on kyllä jonkinasteisena teemana, mutta siellä ei oleskella. High school -draamasta ei siis ole kyse kuitenkaan.
Jos pidät romanttisesta komediasta, saatat hyvinkin pitää tästä draamasta. Suosittelen. ^^
(Muuten, tässä sattuu olemaan myös bändin SS501 leader Kim Hyun Joong, faneille tiedoksi.)
Niin, ja tästä on myös aikaisemmin tehty japanilainen ja taiwanilainen versio. Tämä korealainen on siis uusin.
===
Aloitin katsomaan King of Bakingia jo joskus heinäkuun puolessa välissä, mutta sain sen vasta muutama päivä sitten katsottua. Syynä kiireet, 30 jaksoa ja se että minulla on tapana katsoa useampaa draamaa kerralla.
Tämä draama ei saanut minua pauloihinsa heti ensimmäisistä jaksoista lähtien, mutta jostain syystä minusta tuntui siltä että minun pitäisi antaa sille vielä toinenkin mahdollisuus, joten päätin jatkaa katsomista. Onneksi jatkoin sillä King of Baking on todella hyvä draama.
Koska siinä on todellakin 30 jaksoa, juonella on aikaa kunnolla valmistua ja kehittyä, eikä kulmia tarvitse vetää suoriksi. Juoneen saadaan harvinaista syväluotaavuutta ja kun katsojalle kerrotaan tarpeeksi mutta ei liikaa, pysyy mielenkiintokin sopivasti yllä.
Hahmoihin saadaan syvyyttä ja katsoja oppii tuntemaan kaikki heidän hyvät ja huonot puolensa. He kehittyvät luonnollisesti ja uskottavasti, ja heihin pystyy samastumaan monella eri tasolla.
Alkaessani katsomaan King of Bakingia, en odottanut sen olevan niin... täysi. Hyvällä tavalla siis. Siitä löytyy kaikkea juuri sopivasti ja eri osaset sopivat hyvin toisiinsa.
Jos tätä ryhdyt katsomaan, luvassa on todella yllättäviä juonenkäänteitä, draamaa vaikka muille jakaa, luonnollisesti kasvavia hahmoja ja tilanteita. Suosittelen todella. ^^
Itse eksyin tämän draaman pariin koska Super Juniorin Kyuhyun laulaa sen soundtrackilla soolo-biisin:
Olin kuullut draamasta myös paljon kehuja muutenkin, joten päätin sitten haastaa senkin. :)
===
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, Pasta.
Tämä on kai genreltään jotain romanttisen draamakomedian luokkaa. Draama sijoittuu nimensä mukaisesti italialaisen ravintolan keittiöön ja keskittyy sen henkilökuntaan. Uusi keittiömestari pistää paikat mullin mallin ja siitä sitten lähdetään.
Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia persoonia ja koska molemmat ovat hyvin vahvatahtoisia (tai ainakin tietävät mitä haluavat) on luvassa monenmoisia kommelluksia ja tapahtumia.
Draamassa on myös muita silmäänpistäviä hahmoja, mutta täytyy jälleen rehellisyyden nimissä myöntää, että eksyin draaman pariin erään näyttelijän vuoksi... en ollut häntä nähnyt missään muualla, mutta kunhan törmäsin hänen kuvaansa jossain ja tutkittuani häntä hieman olin myytyä naista. Kyseessä siis No Min Woo.
Ei hänestäkään valittettavasti päästä hirveästi nauttimaan muuten kuin hiljaisena taustalla, mutta ei se mitään... Draama on muutenkin tarpeeksi hyvä pitämään mielenkiintoa yllä. Tätäkin suosittelen lämpimästi. Paitsi että täytyy varoittaa että tätä katsoessa rupeaa tekemään armottomasti mieli pastaa... ^^"
♥
8. joulukuuta 2010
Story
Lc5 ~ Story
Noh... Kun bändin edellinenkin sinkku, Loveless, on minuun alkanut uppoamaan (oikeastaan pidän siitä jo hyvinkin paljon) niin... Onhan tämä hyvä. :D Mikun ääni on parantunut huomattavasti (tai kenties lähinnä hänen tekniikkansa?) ja se pääsee hyvin oikeuksiinsa tämän biisin kohdalla. Pidän myös kappaleen kitaroista ja monipuolisista rumpukuvioista.
Ei, en edelleenkään fanita bändiä niin kuin henkeni riippuisi siitä, mutta se on ihan okei. Todella harva on minulle niin tärkeä kuitenkaan... odotan kuitenkin innolla mitä Lc5 saa vielä aikaan (kokopitkää odotellessa).
Itse en muuten tätä sinkkua edes tilannut, joten onneksi se on tiensä YouTubeenkin löytänyt. ^^"
---
Tässä samalla pari muutakin asiaa.
Ensinnäkin, blogissa on taas hiljaista... toivottavasti en nyt pelota lukijoitani pois sen takia. ^^" Koulussa on kiireistä (kerron muuten siitäkin kyllä jossain vaiheessa... kunhan kerkeän. Nytkin pitäisi olla opiskelemassa...) ja olen lähdössä joululoman ajaksi muualle, joten en ole kirjoittelemassa, valitettavasti.
Mutta, olen kyllä vielä elossa, ja jatkan varmasti kirjoittelemista seuraavankin vuoden aikana. Suurin osa saattaa olla tällaisia pieniä infoja tai uusista löydöistä nautiskelemisia, mutta toivottavasti ne teitä tyydyttävät kuitenkin. ^^"
---
Uutta lukemista ja blogia etsiville voisin suositella ystäväni vastikään aloittamaa blogia: Qian li zhi wai
Kuten minäkin, hän on kiinnostunut Aasian kulttuureista ja kielistä ja kirjoittaa enimmäkseen Kiinaan ja Japaniin painottuvasti itselleen tärkeistä aiheistä. Ainakin elokuvia ja musiikkia on jo mainittu. ;) Jos kuulostaa kiinnostavalta, käykää ihmeessä edes vilkaisemassa. Olematta mitenkään puolueellinen, voin sanoa että hänen bloginsa on kyllä aikanne arvoinen. ^^
En voi luvata mitään, mutta ainakin tällä hetkellä hän taitaa olla myös hieman aktiivisempi kuin minä. ;)
♥
30. marraskuuta 2010
27. marraskuuta 2010
If you're happy and you know it...
Anteeksi, että kesti, mutta nyt tulisi vihdoin juttua Tsukiconista. ^^
Kuvia tulee vain minimaalisesti... kännykällä ei oikein saa hämärässä otettua hyviä kuvia ja kun artisteista ei tietenkään saanut ottaa kuvia, jäi viikonlopun kuvasaldo hyvin pieneksi.
Koulun takia en itse päässyt Helsinkiin kuin vasta lauantaina aamupäivällä (piti herätä 6:22 lähtevään junaan...) ja S tuli seurakseni suunnilleen samoihin aikoihin. Siinä sitten palloilimme Rautatieasemalta Glorian suuntaan jossa meitä olikin vastassa täysi kaaos. Jälleen kerran JrockSuomi ei ollut oikein saanut selkeästi kerrottua kenellekään ketkä kuuluvat mihinkin jonoon... no, hetken ihmeteltyämme ja kyseltyämme selvisi että ne joilla on ennakkoliput (=me) saavat mennä suoraan sisään.
Katselimme hieman ympärillemme ja kuuntelimme suhteellisen mielenkiintoisen luennon japanilaisten kasarimetallibändien vaikutuksesta nykymuotoiseen visual keihin (tai jotain sinne päin, hyvää infoa sieltä kuitenkin tuli).
Sen jälkeen tulikin hieman saarnaava ja holhoava puheenvuoro nimettömäksi jääneeltä JrockSuomen työntekijältä, joka kertoi Japanin ja Suomen keikkakulttuurin ja -käyttäytymisen eroista (tai lähinnä ylisti Japanin-puolen ylivoimaisuutta tajuamatta lainkaan kulttuurien eroja).
Kärsimme kuitenkin pakoillamme tämänkin läpi, sillä halusimme nähdä edes osan Yumachin ja Ainan Question&Answer -tilaisuudesta. Kumpaakaan meistä ei gyaru-tyyli hirveästi kiinnosta (itse olen sitä mieltä että se on kyllä hyvännäköistä jos sen tekee oikein ja se sopii kantajalleen, mutta minulle se ei ikinä istuisi päälle, monestakin syystä). Yumachi ja Aina olivat kieltämättä aika suloisia, mutta emme sitten kuitenkaan jaksaneet koko tilaisuutta paikalla istua.
Pyörähdimme noin viisi kerrosta ylempänä sijaitsevassa Gloriahallissa vilkaisemassa josko sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista (ei löytynyt) ja häivyimme sitten syömään.
Palasimme takaisin hyvissä ajoin varaamaan mukavat paikat ALSDEADin Q&A:ta varten.
Pojat olivatkin sitten symppiksiä muidenkin edestä. Bändi oli minulle ennestään tuntematon, mutta eipä se mitään haitannut. VK:sta kun on kyse, puvut olivat viimeisen päälle hienot. Jäsenet suorastaan kilpailivat sillä, kuka saa yleisön hurraamaan eniten ("Mukaan autiolle saarelle ottaisin 'kebabia ja teidät kaikki'" toimi ihan hyvin xD). Toisiaankin he kiusoittelivat oikein olan takaa... hyvin viihdyttävä tilaisuus siis kaiken kaikkiaan. :D
Tämän jälkeen ehdimme käydä kirjoittautumassa sisään hostelliimme (Erottajanpuisto, noin korttelin päässä Glorialta, suosittelen) ja palloillemaan hieman ympäriinsä.
Glorialle palasimme seuraavaksi vuorossa olleen HITTin keikan ja iltabileiden takia. Tämä taisikin olla viikonlopun ainoa tapahtuma joka alkoi noin niin kuin suurinpiirtein ajallaan.
Emme kumpikaan tienneet HITTistä mitään, joten yllätys oli suuri kun keikka sitten alkoi. Tutun bändin (jopa sooloartisteilla sellainen yleensä on) sijasta lavalle ilmestyi HITT ihan yksinään. Hänen lisäkseen isolla lavalla oli vain basso (jota hän taisi soittaa yhdessä kappaleessa), syntikka ja mikki. Show oli... mielenkiintoinen, vähintäänkin. Hänellä on kieltämättä hyvä ääni, ja ainakin esitys oli hyvin viihdyttävä. Emme todellakaan osanneet odottaa YMCAta (H-I-T-T) ja joululauluja ("I'm dreaming of a white Christmas") vähintäänkin yhtä mielenkiintoisilla sovituksilla kuin mies itsekin tuntui olevan. Vielä yksi positiivinen yllätys koettiin kun ilmoitettiin että HITT pitää keikan jälkeen ylimääräisen nimmaritilaisuuden (seuraavalle päivälle suunnitellun lisäksi), jotta mahdollisimman moni sellaisen saisi. Kävimme hakemassa nimmarimme illan aikana ja vähän aikaa iltabileissä hengailtuamme (Coco Katsuran puuttumisen takia bileet olivat hieman... laimeat?) lähdimme hostellille nukkumaan (itsehän olin nukkunut huimat 2 tuntia edellisenä yönä ja junassa vain torkkunut) jotta jaksaisimme myös seuraavan päivän.
Heti aamusta oli HITTin Q&A (saikohan mies itsekään hirveästi nukuttua?), joka oli vähintäänkin yhtä viihdyttävä kuin edellisen illan keikkakin. Ohjelmassa oli mm. tulkin halailua, tatuointien esittelyä, pienimuotoista strippausta, vastakysymyksiä yleisölle, tanssiliikkeitä ja lauleskelua ja yleistä itserakkautta. Se mies on syntynyt esiintymään. ^^
Tämän viihdepläjäyksen jälkeen lähdimme ydinkeskustaan päin etsimään ruokapaikkaa. Söimme kaikessa rauhassa ja tulimme takaisin ALSDEADin nimmaritilaisuuden juuri alettua. Istuskelimme katselemassa bändiä ja päätimme että jos jono lyhenee tarpeeksi, menemme mekin hakemaan omat nimmarimme. Yllättävästi tilaisuudelle oli varattu tarpeeksi aikaa, ja mekin omamme sitten saimme (ostin sitä varten seitsemän tai kahdeksan euroa maksaneen photosetin). Eipähän siitä sen enempää, suloisia poikia ovat. ^^"
Jäimme samaan tilaan hengaamaan, sillä nimmaritilaisuuden jälkeen oli vuorossa huutokauppa. JrockSuomi huutokauppasi heidän kätköihinsä vuosien saatossa jääneitä flyereita, lehtiä, plektroja sun muuta erinäisiin bändeihin liittyvää sälää. Joidenkin settien hinnat nousivat naurettavuuksiin (60€ taisi olla eniten mitä maksettiin), mutta kivahan se oli nähdä mitä sieltä löytyy. S huusi itselleen Doremidaniin liittyvän setin muutamalla eurolla... ainakin plektra ja flaikku siellä oli, muuta en muista.
Sen jälkeen Gloria suljettiin jotta henkilökunta pystyi järjestämään paikat Yumachin ja Ainan Showcasea varten. Sinnekin olimme menossa (kun nyt Helsiinkiin asti oltiin tultu eikä liputkaan olleet kalliit) ja odottelimme vähän missä sattuu. Showcase oli noin 40 minuuttia myöhässä koska ilmeisesti esiintyjät itse eivät olleet valmiita tarpeeksi ajoissa... Eipähän se muutenkaan mitenkään erikoinen ollut. He lauloivat muutaman kappaleen ja jakelivat lahjoja yleisöön (julisteita ja levyjä). Kaksi huomiota tosin: Aivan showcasen alussa ALSDEADin basisti ja rumpali olivat katselemassa showta, tosin he taisivat enemmän katsella yleisöä kuin itse esitystä... Toinen huomio on se, että en ole ihan varma arvostanko yhtään sitä että Yumachi ja Aina käyttivät lavalle tulessaan samaa biisiä jota X Japan käyttää tullessaan, siis X Japanin Prologue (World Anthem)... En ehkä olisi halunnut kuulla tuota biisiä ensimmäistä kertaa "livenä" tuollaisessa tilanteessa...
Häivyimme ennen showcasen loppua syömään (me taisimme syödä koko ajan viikonlopun aikana...) viereiseen Mäkkäriin ja jäimme sinne (lämpimään) odottelemaan ALSDEADin keikan alkua. Meidän molempien kyydit kotiin päin lähtivät kymmeneltä ja huolestuneina seurasimme kun jono ei millään alkanut liikkua... loppujen lopuksi keikka oli noin puolitoista tuntia myöhässä (teknisten ongelmien takia, yllätys) ja ehdimme nähdä siitä noin 40 minuuttia (ehkä puolet? Sattuiko joku katsomaan koko keikan ja sattuisi tietämään kuinka kauan se kesti kokonaisuudessan?) ennen kuin lähdimme Rautatieasemaa kohti. Se osa keikasta jonka näimme oli kuitenkin varsin hyvä, jos ei ota huomioon äänen puuroisuutta (teknisten ongelmien jäänne, varmastikin). Bändillä tuntui kuitenkin olevan hauskaa ja he vetivät parhaansa. Ei minusta fania tullut, mutta ei se musiikki huonoakaan ollut. ^^"
Kaiken kaikkiaan tämän vuoden Tsukiconista jäi todella keskinkertainen maku suuhun. JrockSuomella on aina ongelmia järjestelyjen ja asioiden toimivuuden kanssa, mutta tällä kertaa he vetivät kyllä pohjat. Arvostan sitä että he tuovat pieniä ja tuntemattomia bändejä tännekin asti, mutta järjestelyt voisivat toimia kyllä huomattavasti paremminkin. Gloriahalli oli mukava lisä kokonsa takia, mutta todella epäkäytännöllisessä paikassa. Gloria ei oikein toimi päivätapahtumien ja -ohjelmanumeroiden tapahtumapaikkana tukkoisuutensa ja sokkeloisuutensa vuoksi. Keikkapaikkanakin se on vähän niin ja näin... lavan koko ja yleisön sijainti olisi ihanteellinen, mutta en ole tainnut olla siellä millään keikalla jolla ei olisi ollut jonkin asteisia teknisiä ongelmia... harmillista sinänsä.
Bändit ja esiintyjät olivat tälläkin kertaa hyvin mukana ja tuntuivat nauttivan olostaan näinkin kaukaisten faniensa seurassa, ja heistä kaikista jäi hyvä kuva.
Ja haluan oikein erikseen mainita tapahtumassa tulkkina toimineen miehen (en valitettavasti tiedä hänen nimeään). Hän teki työnsä erinomaisesti ja suostui kääntämään oudoimmatkin kysymykset (toisin kuin viime vuonna Tsukiconissa... juontaja sensuroi kysymyksiä, ja bändikin oli ihmeissään). Todella iso hatunnosto hänelle, toivottavasi saan hänen työstään nauttia vielä vastaisuudessakin. ^^
Siinä taisi olla kaikki... jos jäi kysyttävää, laittakaa ihmeessä kommenttia. Ja S kommentoi myös jos jotain jäi sanomatta, eikös niin? ;)
♥ ♥
Kuvia tulee vain minimaalisesti... kännykällä ei oikein saa hämärässä otettua hyviä kuvia ja kun artisteista ei tietenkään saanut ottaa kuvia, jäi viikonlopun kuvasaldo hyvin pieneksi.
Koulun takia en itse päässyt Helsinkiin kuin vasta lauantaina aamupäivällä (piti herätä 6:22 lähtevään junaan...) ja S tuli seurakseni suunnilleen samoihin aikoihin. Siinä sitten palloilimme Rautatieasemalta Glorian suuntaan jossa meitä olikin vastassa täysi kaaos. Jälleen kerran JrockSuomi ei ollut oikein saanut selkeästi kerrottua kenellekään ketkä kuuluvat mihinkin jonoon... no, hetken ihmeteltyämme ja kyseltyämme selvisi että ne joilla on ennakkoliput (=me) saavat mennä suoraan sisään.
Katselimme hieman ympärillemme ja kuuntelimme suhteellisen mielenkiintoisen luennon japanilaisten kasarimetallibändien vaikutuksesta nykymuotoiseen visual keihin (tai jotain sinne päin, hyvää infoa sieltä kuitenkin tuli).
Sen jälkeen tulikin hieman saarnaava ja holhoava puheenvuoro nimettömäksi jääneeltä JrockSuomen työntekijältä, joka kertoi Japanin ja Suomen keikkakulttuurin ja -käyttäytymisen eroista (tai lähinnä ylisti Japanin-puolen ylivoimaisuutta tajuamatta lainkaan kulttuurien eroja).
Kärsimme kuitenkin pakoillamme tämänkin läpi, sillä halusimme nähdä edes osan Yumachin ja Ainan Question&Answer -tilaisuudesta. Kumpaakaan meistä ei gyaru-tyyli hirveästi kiinnosta (itse olen sitä mieltä että se on kyllä hyvännäköistä jos sen tekee oikein ja se sopii kantajalleen, mutta minulle se ei ikinä istuisi päälle, monestakin syystä). Yumachi ja Aina olivat kieltämättä aika suloisia, mutta emme sitten kuitenkaan jaksaneet koko tilaisuutta paikalla istua.
Pyörähdimme noin viisi kerrosta ylempänä sijaitsevassa Gloriahallissa vilkaisemassa josko sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista (ei löytynyt) ja häivyimme sitten syömään.
Palasimme takaisin hyvissä ajoin varaamaan mukavat paikat ALSDEADin Q&A:ta varten.
Pojat olivatkin sitten symppiksiä muidenkin edestä. Bändi oli minulle ennestään tuntematon, mutta eipä se mitään haitannut. VK:sta kun on kyse, puvut olivat viimeisen päälle hienot. Jäsenet suorastaan kilpailivat sillä, kuka saa yleisön hurraamaan eniten ("Mukaan autiolle saarelle ottaisin 'kebabia ja teidät kaikki'" toimi ihan hyvin xD). Toisiaankin he kiusoittelivat oikein olan takaa... hyvin viihdyttävä tilaisuus siis kaiken kaikkiaan. :D
Tämän jälkeen ehdimme käydä kirjoittautumassa sisään hostelliimme (Erottajanpuisto, noin korttelin päässä Glorialta, suosittelen) ja palloillemaan hieman ympäriinsä.
Glorialle palasimme seuraavaksi vuorossa olleen HITTin keikan ja iltabileiden takia. Tämä taisikin olla viikonlopun ainoa tapahtuma joka alkoi noin niin kuin suurinpiirtein ajallaan.
Emme kumpikaan tienneet HITTistä mitään, joten yllätys oli suuri kun keikka sitten alkoi. Tutun bändin (jopa sooloartisteilla sellainen yleensä on) sijasta lavalle ilmestyi HITT ihan yksinään. Hänen lisäkseen isolla lavalla oli vain basso (jota hän taisi soittaa yhdessä kappaleessa), syntikka ja mikki. Show oli... mielenkiintoinen, vähintäänkin. Hänellä on kieltämättä hyvä ääni, ja ainakin esitys oli hyvin viihdyttävä. Emme todellakaan osanneet odottaa YMCAta (H-I-T-T) ja joululauluja ("I'm dreaming of a white Christmas") vähintäänkin yhtä mielenkiintoisilla sovituksilla kuin mies itsekin tuntui olevan. Vielä yksi positiivinen yllätys koettiin kun ilmoitettiin että HITT pitää keikan jälkeen ylimääräisen nimmaritilaisuuden (seuraavalle päivälle suunnitellun lisäksi), jotta mahdollisimman moni sellaisen saisi. Kävimme hakemassa nimmarimme illan aikana ja vähän aikaa iltabileissä hengailtuamme (Coco Katsuran puuttumisen takia bileet olivat hieman... laimeat?) lähdimme hostellille nukkumaan (itsehän olin nukkunut huimat 2 tuntia edellisenä yönä ja junassa vain torkkunut) jotta jaksaisimme myös seuraavan päivän.
Heti aamusta oli HITTin Q&A (saikohan mies itsekään hirveästi nukuttua?), joka oli vähintäänkin yhtä viihdyttävä kuin edellisen illan keikkakin. Ohjelmassa oli mm. tulkin halailua, tatuointien esittelyä, pienimuotoista strippausta, vastakysymyksiä yleisölle, tanssiliikkeitä ja lauleskelua ja yleistä itserakkautta. Se mies on syntynyt esiintymään. ^^
Tämän viihdepläjäyksen jälkeen lähdimme ydinkeskustaan päin etsimään ruokapaikkaa. Söimme kaikessa rauhassa ja tulimme takaisin ALSDEADin nimmaritilaisuuden juuri alettua. Istuskelimme katselemassa bändiä ja päätimme että jos jono lyhenee tarpeeksi, menemme mekin hakemaan omat nimmarimme. Yllättävästi tilaisuudelle oli varattu tarpeeksi aikaa, ja mekin omamme sitten saimme (ostin sitä varten seitsemän tai kahdeksan euroa maksaneen photosetin). Eipähän siitä sen enempää, suloisia poikia ovat. ^^"
Jäimme samaan tilaan hengaamaan, sillä nimmaritilaisuuden jälkeen oli vuorossa huutokauppa. JrockSuomi huutokauppasi heidän kätköihinsä vuosien saatossa jääneitä flyereita, lehtiä, plektroja sun muuta erinäisiin bändeihin liittyvää sälää. Joidenkin settien hinnat nousivat naurettavuuksiin (60€ taisi olla eniten mitä maksettiin), mutta kivahan se oli nähdä mitä sieltä löytyy. S huusi itselleen Doremidaniin liittyvän setin muutamalla eurolla... ainakin plektra ja flaikku siellä oli, muuta en muista.
Sen jälkeen Gloria suljettiin jotta henkilökunta pystyi järjestämään paikat Yumachin ja Ainan Showcasea varten. Sinnekin olimme menossa (kun nyt Helsiinkiin asti oltiin tultu eikä liputkaan olleet kalliit) ja odottelimme vähän missä sattuu. Showcase oli noin 40 minuuttia myöhässä koska ilmeisesti esiintyjät itse eivät olleet valmiita tarpeeksi ajoissa... Eipähän se muutenkaan mitenkään erikoinen ollut. He lauloivat muutaman kappaleen ja jakelivat lahjoja yleisöön (julisteita ja levyjä). Kaksi huomiota tosin: Aivan showcasen alussa ALSDEADin basisti ja rumpali olivat katselemassa showta, tosin he taisivat enemmän katsella yleisöä kuin itse esitystä... Toinen huomio on se, että en ole ihan varma arvostanko yhtään sitä että Yumachi ja Aina käyttivät lavalle tulessaan samaa biisiä jota X Japan käyttää tullessaan, siis X Japanin Prologue (World Anthem)... En ehkä olisi halunnut kuulla tuota biisiä ensimmäistä kertaa "livenä" tuollaisessa tilanteessa...
Häivyimme ennen showcasen loppua syömään (me taisimme syödä koko ajan viikonlopun aikana...) viereiseen Mäkkäriin ja jäimme sinne (lämpimään) odottelemaan ALSDEADin keikan alkua. Meidän molempien kyydit kotiin päin lähtivät kymmeneltä ja huolestuneina seurasimme kun jono ei millään alkanut liikkua... loppujen lopuksi keikka oli noin puolitoista tuntia myöhässä (teknisten ongelmien takia, yllätys) ja ehdimme nähdä siitä noin 40 minuuttia (ehkä puolet? Sattuiko joku katsomaan koko keikan ja sattuisi tietämään kuinka kauan se kesti kokonaisuudessan?) ennen kuin lähdimme Rautatieasemaa kohti. Se osa keikasta jonka näimme oli kuitenkin varsin hyvä, jos ei ota huomioon äänen puuroisuutta (teknisten ongelmien jäänne, varmastikin). Bändillä tuntui kuitenkin olevan hauskaa ja he vetivät parhaansa. Ei minusta fania tullut, mutta ei se musiikki huonoakaan ollut. ^^"
Kaiken kaikkiaan tämän vuoden Tsukiconista jäi todella keskinkertainen maku suuhun. JrockSuomella on aina ongelmia järjestelyjen ja asioiden toimivuuden kanssa, mutta tällä kertaa he vetivät kyllä pohjat. Arvostan sitä että he tuovat pieniä ja tuntemattomia bändejä tännekin asti, mutta järjestelyt voisivat toimia kyllä huomattavasti paremminkin. Gloriahalli oli mukava lisä kokonsa takia, mutta todella epäkäytännöllisessä paikassa. Gloria ei oikein toimi päivätapahtumien ja -ohjelmanumeroiden tapahtumapaikkana tukkoisuutensa ja sokkeloisuutensa vuoksi. Keikkapaikkanakin se on vähän niin ja näin... lavan koko ja yleisön sijainti olisi ihanteellinen, mutta en ole tainnut olla siellä millään keikalla jolla ei olisi ollut jonkin asteisia teknisiä ongelmia... harmillista sinänsä.
Bändit ja esiintyjät olivat tälläkin kertaa hyvin mukana ja tuntuivat nauttivan olostaan näinkin kaukaisten faniensa seurassa, ja heistä kaikista jäi hyvä kuva.
Ja haluan oikein erikseen mainita tapahtumassa tulkkina toimineen miehen (en valitettavasti tiedä hänen nimeään). Hän teki työnsä erinomaisesti ja suostui kääntämään oudoimmatkin kysymykset (toisin kuin viime vuonna Tsukiconissa... juontaja sensuroi kysymyksiä, ja bändikin oli ihmeissään). Todella iso hatunnosto hänelle, toivottavasi saan hänen työstään nauttia vielä vastaisuudessakin. ^^
Siinä taisi olla kaikki... jos jäi kysyttävää, laittakaa ihmeessä kommenttia. Ja S kommentoi myös jos jotain jäi sanomatta, eikös niin? ;)
♥ ♥
12. marraskuuta 2010
Destiny
Versailles ~ Destiny -the lovers-
Sitä sopii miettiä miten he aina onnistuvat näyttämään noin... hyvältä, kauniilta, eleganteilta jne.
♥♥♥
PS: Pahoittelen näitä minimaalisen pieniä postauksia mutta valitettavasti aikani/energiani ei nyt muuhun riitä. Ja ajattelin että on parempi postailla lyhyitä juttuja kuin ei yhtään mitään. ^^"
PPS: Nyt viikonloppuna on Tsukicon, joten siitä ainakin jotain juttua sitten ensi viikolla. ;)
10. marraskuuta 2010
Real Love
Jos et pidä fanservicestä sun muusta (ja varsinkin jos et tiedä mitä se on), älä katso! Ihan oikeasti. Kaikki muut, olkaapas hyvät (ja alaikäiset eivät sitten syytä minua mistään, eivätkä anna vanhempiensa nähdä heidän katsovan tätä, eikös niin?). ;)
BREAKERZ ~ Real Love
♥
8. marraskuuta 2010
Lights Go On Again
BEASTin tuleva biisi. ♥ Näyttää hyvältä! ^^
---
Utada Hikarun uusi biisi (hänen single-kokoelmallaan on ainakin yksi uusi kappale) on jo itsessään todella hyvä, mutta kun sen laittaa yhteen äärettömän suloisen PV:n kanssa niin jo on ilo irti. :D Menkää kaikki ihmeessä katsomaan se!
 |
7. marraskuuta 2010
My Angels
Olen vähän myöhässä, mutta ajatus on tärkein, niinhän?
Eilen, 6.11. oli Super Juniorin viides vuosipäivä. Onnea heille sen johdosta ja toivottavasti saamme heistä nauttia vielä monta vuotta tulevaisuudessakin. ♥
Nauttikaa Super Juniorin Haru-nimisen draaman OST:ille tekemästä kappaleesta Angel. ^^
♥
1. marraskuuta 2010
Chemical Parade
eli Mucc on tulossa Suomeen!
Huomasin tämän heidän Twitterissään jo viime viikolla, mutta en sitten muistanut mainita asiaa...
Anyway, liput ovat myynnissä ja keikka pidetään 17. tammikuuta Nosturissa. :DD
2011 tulee ainakin alkamaan mahtavasti jos ei muuta. ^^
♥
Huomasin tämän heidän Twitterissään jo viime viikolla, mutta en sitten muistanut mainita asiaa...
Anyway, liput ovat myynnissä ja keikka pidetään 17. tammikuuta Nosturissa. :DD
2011 tulee ainakin alkamaan mahtavasti jos ei muuta. ^^
♥
30. lokakuuta 2010
The Reason for Hope
En tiedä ovatko muut tästä nyt niin hirveän kiinnostuneita, mutta itse ainakin olen innolla odottanut mitä Miyavi ja Melody keksivät toiselle lapselleen nimeksi. ^^
Esikoinenhan on Lovelie tai 愛理 (rakkaus ja syy) ja toisena nimenä Miyavi, jos tyttö päättää amerikkalaisella nimellä elää elämäänsä. (Hehän ovat siis syntyessään kahden maan kansalaisia, sillä Melodylla on USA:n kansalaisuus, kun taas Miyavilla tietenkin Japanin. Syntyessään heidän lapsensa omaavat eräänlaisen kaksoiskansalaisuuden, mutta koska tällä hetkellä ainakaan ei ole aikuisilla mahdollisuutta olla USA:n ja Japanin kaksoiskansalainen, pitää heidän jossain vaiheessa elämäänsä (arvelisin että täysi-ikäistyessään) päättää kumman maan kansalaisuuden haluavat pitää.)
Niin, siis uusin tulokas tähän meidän isoon kansainväliseen perheeseemme on Jewelie tai 希理 (toivo ja syy) (toinen nimi Aoi). Nimi on epätavallinen, kuten siskollaankin, mutta kaunis yhtä kaikki. Pidän myös molempien nimien symboliikasta kanjien kautta... Syy rakkauteen ja syy toivoon. ^^
Ihmeellisenä sattumana, tuo Jewelien nimen ensimmäinen kanji 希 sattuu olemaan sama, joka on Heechulin (SuJu) nimessä Hee (jos hänen nimensä kirjoitetaan kiinalaisilla merkeillä) ja merkki jota hän käyttää itsestään hyvin usein (esim. tämä taannoinen Lady HeeHee). Löytyy muuten tämän hetkisen headerin vasemmasta alanurkastakin, hieman kursivoituna tosin.
No, tämä nyt on vain näitä minun höpötyksiäni, älkää niistä välittäkö. ^^""
Joka tapauksessa, hyvin hyvin paljon onnea Miyaville ja Melodylle (ja Lovelielle) perheenlisäyksen johdosta ja toivottavasti Jewelie sopeutuu maailmaan hyvin. ^^
♥ ♥ ♥
PS: Miyavin blogipostaus asiasta täällä. ^^
Esikoinenhan on Lovelie tai 愛理 (rakkaus ja syy) ja toisena nimenä Miyavi, jos tyttö päättää amerikkalaisella nimellä elää elämäänsä. (Hehän ovat siis syntyessään kahden maan kansalaisia, sillä Melodylla on USA:n kansalaisuus, kun taas Miyavilla tietenkin Japanin. Syntyessään heidän lapsensa omaavat eräänlaisen kaksoiskansalaisuuden, mutta koska tällä hetkellä ainakaan ei ole aikuisilla mahdollisuutta olla USA:n ja Japanin kaksoiskansalainen, pitää heidän jossain vaiheessa elämäänsä (arvelisin että täysi-ikäistyessään) päättää kumman maan kansalaisuuden haluavat pitää.)
Niin, siis uusin tulokas tähän meidän isoon kansainväliseen perheeseemme on Jewelie tai 希理 (toivo ja syy) (toinen nimi Aoi). Nimi on epätavallinen, kuten siskollaankin, mutta kaunis yhtä kaikki. Pidän myös molempien nimien symboliikasta kanjien kautta... Syy rakkauteen ja syy toivoon. ^^
Ihmeellisenä sattumana, tuo Jewelien nimen ensimmäinen kanji 希 sattuu olemaan sama, joka on Heechulin (SuJu) nimessä Hee (jos hänen nimensä kirjoitetaan kiinalaisilla merkeillä) ja merkki jota hän käyttää itsestään hyvin usein (esim. tämä taannoinen Lady HeeHee). Löytyy muuten tämän hetkisen headerin vasemmasta alanurkastakin, hieman kursivoituna tosin.
No, tämä nyt on vain näitä minun höpötyksiäni, älkää niistä välittäkö. ^^""
Joka tapauksessa, hyvin hyvin paljon onnea Miyaville ja Melodylle (ja Lovelielle) perheenlisäyksen johdosta ja toivottavasti Jewelie sopeutuu maailmaan hyvin. ^^
♥ ♥ ♥
PS: Miyavin blogipostaus asiasta täällä. ^^
29. lokakuuta 2010
I'll Be Back
Pidän 2PM:n musiikista, joten odotin heidän parin viikon takaista comebackiaan mielenkiinnolla.
Täytyy sanoa, että tällä kertaa jouduin suorastaan pettymään näkemästäni. Biisi itsessään on melko hyvä (ei kuitenkaan vedä vertoja joillekin muille 2PM:n kappaleille), mutta koreografia on jotain ihan hirveää, konseptista puhumattakaan.
Kenen mielestä oli hyvä idea laittaa eräitä Kpopin parhaimmista tanssijoista vetämään Running Mania melkein koko biisi? Koreografia on yksinkertainen ja toistava, eikä siinä ole mitään uutta...
Entäs konsepti sitten? Paaaaaljon vahvaa glitter-luomiväriä, sliipatut hiukset ja random nauhoja päässä ja naamalla? Do not want.
Kappale on siis kyllä ihan hyvä ja kyllä sitä kuuntelee, mutta en vain voi olla nauramatta kun katson heidän livejään... toisaalta, ehkä koreografia on niin huono että se on hauska, mikä tekee siitä hyvän? Ken ties...
Jotta tämä postaus ei nyt olisi vain pelkkää haukkumista, haluan kuitenkin huomauttaa ettei mistään edellä mainituista seikoista voi syyttää jäseniä itseään. He yrittävät selkeästi parhaansa sillä mitä heille on annettu, joten kaikki kunnia heille siitä. ♥
♥
PS: Koska aikani (energiani? keskittymiskykyni) ei syystä tai toisesta nyt riitä pitkien syvällisten postausten tekemiseen, laittelen sitten tällaisia pieniä siitä-sun-tästä -kertovia juttuja. Yritän elvyttää blogiani edes jollain keinoin, en todellakaan ole siitä valmis luopumaan. Toivottavasti te harvat lukijat olette vielä mukana. ^^"
28. lokakuuta 2010
Random #382
No niin, pitkästä aikaa saan taas aikaiseksi kirjoitella...
Nyt tuleekin sitten ihan kunnollinen info-kokoelma. ^^
---
Ensinnäkin, olen vaihtanut layoutia. Siitäkin on nyt jo taas jonkin aikaa, mutta kuitenkin. Tämän kertaisessa headerissa komeilee Super Juniorin Heechul. ^^ Ja asiaan liittyen, bloggerin uusi (tai no, ei se enää kovin uusi ole, en vain itse ole sitä aikaisemmin käyttänyt) "mallin suunnittelutyökalu" on todella kätevä... erityisesti pidän siitä että sieltä löytyy valmiina kivoja taustakuvia ja -grafiikoita, niin ei tarvitse niitä itse ruveta väkertämään. :D
Layoutin myötä uudistin myös blogia muuten. Headerin alta löytyy uusi yläpalkki, jossa on "linkkejä" blogin muille sivuille. Et siis lähde blogista minnekään vaikka niitä klikkaisitkin. Siispä nyt listat kokoelmistani ja katsomistani draamoista löytyvät kätevästi saman katon alta.
---
Sitten bändiasioihin.
SINCREA on ilmoittanut taukonsa päättyneen. \o/ He tulevat takaisin itse asiassa juuri tänään ja eilen pidettävien keikkojen myötä, mutta uuden nimen alla. FEST VAINQUEUR jatkaa keikkailua sekalaisilla ajoilla ja julkaisevat uuden mini-albumin joulukuun alussa.
Minusta on ihana että he tulevat takaisin, mutta jos olen rehellinen, en pidä uudesta nimestä ollenkaan... En osaa lausua sitä, eikä se muutenkaan näytä yhtä kivalta kuin SINCREA... <__<" Mutta toivottavasti heidän musiikkinsa on silti vähintään yhtä hyvää kuin ennenkin. ^^
(en osaa vielä päättää teenkö heille uuden tagin uudella nimellä vai en... joten laitan tagiksi nyt SINCREA, ja päätän sitten myöhemmin jos heistä tuntuu olevan enemmänkin juttua.)
---
Toinen tauolta palaava bändi on 9GOATS BLACK OUT. He palaavat ensi vuoden alussa melkein samanlaisina kun lähtivätkin, eli vain pitkäaikainen supportrumpali erosi bändistä tauon aikana. Olen kuitenkin onnellinen että hekin ovat tulossa takaisin, joten en valita. :D
---
Olenkohan muistanut mainita, että tämän vuoden Tsukicon järjestetään 13.-14. marraskuuta Glorialla? No, järjestetäämpähän kuitenkin, ja vieraita löytyy vähän laidasta laitaan.
Lauantain iltakeikka ja -bileet saavat esiintyjikseen sellaiset nimet kuin HITT ja Coco Katsura. Varsinkin jälkimmäiseltä voidaan ilmeisesti odottaa kirjaimellisestikin aika kuumaa menoa.
Sunnuntaina iltapäivällä on vieraana kaikille gyaru-muodista kiinnostuneille mielenkiintoisia vieraita, nimittäin egg-lehdessäkin malleina toimivat Yumachi ja Aina. He pitävät kai jonkinlaisen paneelikeskustelun lisäksi myös keikan (ovat kuulemma myös pop-laulajia). (Huomaako etten tiedä asiasta mitään? x') )
Sunnuntaina illalla Glorialla on vuorossa ALSDEAD. Tuttua VK-meininkiä siis luvassa.
Voisin näin etukäteen sanoa, että Tsukiconin vieraslista näyttää hyvin lupaavalta, ainakin siinä mielessä että varmasti kaikille löytyy jotain kiinnostavaa. Itse olen jo lippuni hankkinut, joten tulen siellä pyörimään molempina päivinä ja iltoina. ^^
Lisätietoja vieraista, ohjelmasta, lipuista ja kaikesta mahdollisesta löytyy täältä.
---
Keikoista puheen ollen, vuoden 2011 ensimmäinen varma keikka on ilmoitettu! Girugamesh saapuu Helsingin Nosturille 8. maaliskuuta. Yaaaay~~ ♥ Heitä onkin jo ollut kova ikävä. ^^ Liput tulevat myyntiin 15.11. aamulla, joten kaikki vaan silloin heti hamuamaan lippuja. Minua ei siis saa pysymään poissa vaikka maksettaisiin. ;)
---
Toinenkin keikka saattaa olla näköpiirissä, mutta sitä ei ole vielä varmistettu. Miyavi nimittäin lähtee ensi vuoden alussa kolmannelle maailmankiertueelleen! Lontoon keikka on jo ilmoitettu, mutta uskaltaisin veikata että Suomi on aika varma nakki. Toivotaan ainakin näin. :D
Miyavista puheen ollen, hän sai toisen lapsensa 21. lokakuuta, aamulla hieman kuuden jälkeen. Hän sanoi lapsen syntyneen etuajassa, mutta ei sanonut tarkkasti kuinka ajoissa. Molemmat lapsi ja Melody voivat kuitenkin hyvin, ei siis syytä huoleen. :) Lovelie sai siis pienen siskon, vaikkakaan tytön nimeä ei ole vielä tiedossa. Onnea ihanalle pikku perheelle! ♥
♥
13. lokakuuta 2010
Unknown Wonderland
Hi, ma name iz MYV yo wa sup I got a mic.
From 東京 2 Rock u all with the bling bling 6 string thing.
Everything that's chaining you comes from your own inner world.
Sain Miyavin uuden albumin tänään ja täytyy sanoa että... olin oikeassa. Siitä tuli hetkessä lempialbumini (häneltä nyt ainakin, jos ei kaiken kaikkiaan) ja rakastuin biisi biisiltä vain enemmän ja enemmän.
Tätä albumia kelpasi odottaa yli kaksi vuotta, ehdottomasti. ♥
Today is the day to break away.
Be Unbreakable.
Olin monia albumin biiseistä kuullutkin jo aikaisemmin, kun Miyavi streamasi Tokyon kiertueensa suorana, mutta oli ihana päästä vihdoin paneutumaan niihin kunnolla.
Miyavin kappaleissa, siis ihan yleisen mahtavuuden lisäksi, on mielenkiintoista lyriikat, hänen sanavalintansa ja tapansa kirjoittaa lyriikoita. Tällä tarkoitan nyt ihan sitä kirjaimellista tapaa jolla lyriikat on printattu kirjaseen. Erityisesti kaksi tämän albumin kappaletta herätti mielenkiintoni tällä saralla.
Hey moon, I wonder why u so quiet?
Albumin kuudes kappale, MOON on suurimmaksi osaksi englanniksi (mikä ei ole vielä epätavallista), mutta siinä on pari kohtaa japaniksi. Outoa tästä tekee se, että nuo kohdat on kirjoitettu katakanoilla. Vaikka japanin taitoni ovat vielä hyvinkin vajavaiset, ymmärsin noista kohdista tarpeeksi tajutakseni että niiden pitäisi (oikeaoppisesti, normaalisti) olla kirjoitettu hiraganoilla ja kanjeilla. Ja katakanoilla kirjoitetuissa kohdissa on jopa sanavälit. Näitä ei yleensä harjoiteta japanissa, mutta tässä tapauksessa ne varmastikin ovat siellä ihan vain selkeyden vuoksi.
Jos kyseessä olisi kuka tahansa muu artisti, saattaisin vain sivuuttaa moisen seikan olankohautuksella, mutta koska nyt puhutaan Miyavista, tiedän että tällä on jokin merkitys... kunpa vain tietäisin mikä. x'D Ehkä se on vain yritys saada lyriikat näyttämään tasapainoisemmilta ja... kevyemmiltä, tiedä häntä.
If you would've been a mirror to reflect what we do,
then maybe we could've avoided.
Toinen kummastusta herättänyt lyriikoiden kirjoitustapa oli kappaleen 12 kohdalla. すてきな みらい [sutekina mirai] on kirjoitettu kokonaan hiraganoilla, mikä sekin on epätavallista. Jopa kappaleen yksi englanninkielinen kohta ("Always be happy") on kirjoitettu hiraganoilla mikä on vielä epätavallisempaa. Tässäkin on sanavälejä enemmän kuin normaalisti, varmastikin selvyyden vuoksi. En ymmärrä sanoista tarpeeksi, jotta voisin sanoa onko niissä jotain "vihjettä" hiraganojen käyttöön, mutta noh...
イマ オナジ ツキ ヲ ミテル
セカイガ モエテク シズカナ ヨルニ
En tiedä, ehkä olen ainoa joka näkee näissä mitään outoa. ^^" Miyavi tosin on tunnettu siitä että hän leikittelee sanoilla ja lyriikoillaan, ja heittelee sinne joskus hyvin vaikeastikin ymmärrettäviä taka-ajatuksia, varsinkin aikaisemmin. Hänellä oli tapana kirjoittaa lyriikoihin tämäjatämä kanji, mutta laulaessa lausua se jollain toisella tavalla luoden siten monenlaisia, usein syviäkin merkityksiä.
Yksi erittäin hyvä esimerkki Miyavin sanoilla leikkitelemisestä (ja todiste siitä että hän tietää täsmälleen mitä hän tekee) on Ashita, noutenki ni naaren lyriikoissa. Käännöksen tekijä selittää erään kohdan nerokkuutta käännettyjen lyriikoiden lopussa täällä, go read and be amazed. :D
Näin sivuhuomautuksena, tuo sivu toimii muutenkin erittäin hyvänä Miyavin käännettyjen lyriikoiden tietopankkina (ja ilmeisesti heillä on Miyavin itsensä lupa postata hänen lyriikoitaan :D). En tiedä kuinka aktiivisesti he kääntävät tällä hetkellä mutta ainakin vanhempien kappaleiden kohdalla erittäin hyvä sivusto.
Omaksi suosikikseni albumin kappaleista nousi SHELTER, jonka oudot ja osittain hauskat lyriikat ja tarttuva melodia kiinnittivät huomioni heti ensimäisellä kuuntelukerralla.
The watch is tickin'.
Toy monkeys are diggin' n lickin'.
That freaky creepy play makin' me crazy dizzy.
- - -
Take me away
to the unknown wonderland from this plastic world.
Cryin' out in my heart
Mutta oikeastaan en edes voi sanoa, että vain yksi kappale olisi suosikkini... mitä enemmän näitä kappaleita kuuntelen, sitä enemmän ne avautuvat minulle ja sitä enemmän niitä rakastan.
Kaikilla albumin kappaleilla on kuitenkin yksi samankaltaisuus ja se on yksinkertaisuus. Kappaleissa on käytetty vain kitaraa ja rumpuja (paitsi 7. kappaleessa kosketinsoittimia ja 3. kappaleessa shekere-nimistä soitinta). Miyavilla on taito ja lahja saada näinkin yksinkertaiset kappaleet hyvin syvällisiksi ja erittäin monipuolisiksi.
Kaipa minun täytyy vain sanoa, että kuunnelkaa albumi itse läpi (useammankin kerran) ja muodostakaa oma mielipiteenne. ;D
♥ ♥ ♥
PS: Jos et tiedä yhtään mitään japanin kirjoitusjärjestelmästä ja tämä postaus meni sinulta sen takia ohi, tällä pääset alkuun. Jos tiedät asiasta, mutta et siltikään tajunnut mitä höpötin, se on sitten minun vikani. ^^"
PPS: Kaikki kursiivilla (ja japaniksi) kirjoitetut tekstinpätkät ovat suoria lainauksia (kirjoitusasuineen kaikkineen) Miyavin lyriikoista. Jos haluat tietää mikä biisi, kysy! ^^
PPPS: Tuosta shekere soittimesta sen verran, että itse albumin tiedoissa luki soittimen nimeksi "shekele" mutta Google ei sellaisesta tiennyt mitään, mutta shekere löytyi, joten oletan että kyseessä on se soitin, ottaen huomioon japanilaisten hankaluudet r:n ja l:n eroittamisessa. :)
World Peace Through Good Music, right?
12. lokakuuta 2010
Day 30
Your favorite song at this time last year
♥
PS: Se oli siinä sitten. :'D Ihan kivaa oli, mutta en kyllä ryhdy uudestaan tällaista tekemään... lähinnä siitä syystä että se vie kuitenkin niin paljon tilaa blogissa. Mutta ehkä jos joskus törmään toiseen hyvään, teen sen vaikka yhdessä postauksessa, tai kahdessa. Mutta en kyllä nyt vähään aikaan.
11. lokakuuta 2010
10. lokakuuta 2010
Day 28
A song that makes you feel guilty
Hmm... en tajua mitä tällä haetaan. o_o"
Siispä laitan nyt vaan randomilla erään Miyavin kappaleen, ajakoon se tämän päivän asian.
Miyavi ~ Girls be ambitious
♥
PS: Miyavista puheen ollen, hänen uusi albuminsa ilmestyy vihdoin ensi viikolla! Siitä tämä minun viime aikojen Miyavi-buumi johtuu. ^^"
9. lokakuuta 2010
Day 26 & 27
A song that you can play on an instrument
&
A song that you wish you could play
Miyavi ~ Mata yume de aimashou
♥
7. lokakuuta 2010
Day 25
A song that makes you laugh
(kappale joka saa sinut nauramaan)
Super Junior T ~ Rokkugo
Jos ei biisi itsessään niin video ainakin... xD
♥
6. lokakuuta 2010
Day 24
A song that you want to play at your funeral
(kappale jonka haluaisit soitettavan hautajaisissasi)
Miyavi ~ Kimi ni negai wo
The faded dreams of those days, and our plans for the future covered in dust,
‘Cause you always watched me there
The days we’d whine about them not coming true, and the roads on which we’d only make detours
Getting over it now I’m here like this.
What could I have done for you? What could I not have done?
This I’ve always come to ask myself, though
No matter how many times I tap on the door of my heart, nor what I try to pry from inside my chest
What comes out is only happy memories..
Only, I always loved you.
Only that, just only that, though that’s all I had.
And even now I love you as much as ever.
One time we wished to the beautiful starry night sky together, didn’t we
I’ve forgotten what it was we wished that time, but
I only remember that I wanted that moment to last forever.
Now that I think of it, I should’ve wished for that, too, huh.
Though, there is no God.
I swore to that when you became a star.
I don’t need a God at all. If you, if you could only be here, instead.
This town without you in it is as dull and quiet as ever,
Living here as if there was nothing at all.
Passing the years and months by in a quick pace, and in the softly changing seasons,
Whenever I look up at the night sky again I think about those days.
And I softly make a wish. A wish upon you, who has become a star.
“It’s ok now, I can stand on my own”. ‘Cause I’m not alone, right.
So I’ll live your half as well.
Just as you’re living inside of me always.
So again, just like those times, always watch me at my side.
When I wish up you, a wish upon you.
(käännös täältä)
♥
5. lokakuuta 2010
Day 23
A song that you want to play at your wedding
(kappale jonka haluaisit soitettavan häissäsi)
Miyavi ~ "Aishiteru" kara hajimeyou
♥ ♥ ♥
4. lokakuuta 2010
Day 22
A song that you listen to when you’re sad
(kappale jota kuuntelet kun olet surullinen)
Violet UK ~ Rosa
♥
3. lokakuuta 2010
Day 21
A song that you listen to when you’re happy
(kappale jota kuuntelet kun olet iloinen)
Anteeksi kun aina spämmään tätä samaa kappaletta... ^^" Ei ole pakko kuunnella jos ei halua. ;)
Super Junior - Miracle
♥
Hello Beast
Tänä viikonloppuna olen taasen saanut nauttia kahdesta kpop comebackistä. ^^ Tai no, yksi comeback ja toinen "comeback".
Siis, SHINee tuli jälleen lavoille Luciferin jälkeen biisillä Hello (ei siis varsinainen comeback enää). Näiden kahden kappaleen ero on oikestaan hyvin samanlainen kuin Super Juniorin Bonamanan ja No Otherin... toinen melko "vakava" ja ehkä seksikäs, toinen hyvin iloinen ja aurinkoinen.
On ihana nähdä pojat niin hymyilevinä lavalla. Biisi ei ehkä ole Luciferin veroinen, mutta hyvä yhtä kaikki. :)
Se varsinainen comeback oli siis BEAST tällä kertaa. He valloittivat lavan kappaleella 숨 [soom] (Breath). En oikeastaan ole BEASTia ennen tätä kuunnellut, mutta on tuo kyllä sen verran hyvä kappale, että rakastuin ihan täysin. ^^"
Biisi on todella hyvä ja sen lisäksi koreografia pistää kyllä parastaan = me likes. Ehdottomasti lisää tätä. :D
♥
PS: Lyhyt postaus on lyhyt. <__<" En nyt vain keksi aiheesta hirveästi mitään... nauttikaa musiikista? ^^"
Siis, SHINee tuli jälleen lavoille Luciferin jälkeen biisillä Hello (ei siis varsinainen comeback enää). Näiden kahden kappaleen ero on oikestaan hyvin samanlainen kuin Super Juniorin Bonamanan ja No Otherin... toinen melko "vakava" ja ehkä seksikäs, toinen hyvin iloinen ja aurinkoinen.
On ihana nähdä pojat niin hymyilevinä lavalla. Biisi ei ehkä ole Luciferin veroinen, mutta hyvä yhtä kaikki. :)
---
Se varsinainen comeback oli siis BEAST tällä kertaa. He valloittivat lavan kappaleella 숨 [soom] (Breath). En oikeastaan ole BEASTia ennen tätä kuunnellut, mutta on tuo kyllä sen verran hyvä kappale, että rakastuin ihan täysin. ^^"
Biisi on todella hyvä ja sen lisäksi koreografia pistää kyllä parastaan = me likes. Ehdottomasti lisää tätä. :D
♥
PS: Lyhyt postaus on lyhyt. <__<" En nyt vain keksi aiheesta hirveästi mitään... nauttikaa musiikista? ^^"
2. lokakuuta 2010
Day 20
A song that you listen to when you’re angry
(kappale, jota kuuntelet kun olet vihainen)
the GazettE ~ Discharge
Rukin kiroilu onnistuu aina saamaan minut paremmalle tuulelle... ^^"
♥
1. lokakuuta 2010
Day 19
A song from your favorite album
(jokin kappale lempialbumiltasi)
Minulla ei taaskaan ole vain yhtä lempialbumia, mutta Gazetten DIM on ehdottomasti yksi parhaimpia.
the GazettE ~ 白き優鬱
♥
30. syyskuuta 2010
Day 18
A song that you wish you heard on the radio
(kappale, jota toivoisit kuulevasi radiossa)
Oikeastaan olisin onnellinen jos ihan mitä tahansa japanilaista tai korealaista kuulisi radiosta, mutta valitsin nyt sattumanvaraisesti jonkun biisin. ^^
Super Junior M ~ Super Girl
♥
29. syyskuuta 2010
Day 17
A song that you hear often on the radio
(kappale, jonka kuulet usein radiosta)
....en kuuntele radiota juuri ollenkaan, enää ainakaan. No mutta. Tämä ainakin tuli joskus ennen muinoin paljon radiosta, että laitetaan se nyt (koska siitä itsekin pidän). ^^"
Pink ~ So What
♥
28. syyskuuta 2010
Day 16
Alkuperäinen olisi ollut A song that you used to love but now hate, mutta en keksinyt yhtäkään tällaista kappaletta (suurin osa on vain häipynyt soittolistaltani, pitäisin niistä varmasti vieläkin jos niitä kuuntelisin). Siispä vaihdan tämän omin luvin sellaiseksi kappaleeksi jota kuuntelin paljon vuooosia sitten mutta en syystä tai toisesta enää kuuntele. Sellainen on helpompi keksiä.
Nyt kun kuuntelin tämän taas pitkästä aikaa, muistin kuinka paljon oikeasti pidinkään Maroon 5:stä... ja pidän siis vieläkin, en vain kuuntele heitä niin paljoa enää... if that makes sense. ^^"
♥
Maroon 5 ~ Harder to Breathe
Nyt kun kuuntelin tämän taas pitkästä aikaa, muistin kuinka paljon oikeasti pidinkään Maroon 5:stä... ja pidän siis vieläkin, en vain kuuntele heitä niin paljoa enää... if that makes sense. ^^"
♥
27. syyskuuta 2010
26. syyskuuta 2010
Day 13 & 14
A song that is a guilty pleasure
&
A song that no one would expect you to love
Unohdin eilen postata tämän kun kirjoitin Despan keikasta, mutta huomasinkin että minun kohdallani nämä sopivat ihan hyvin yhteen. Laitan kaksi biisiä samalta artistilta, koska lähinnä se artisti sopii näihin enemmän kuin mikään tietty biisi.
Lady Gaga ~ Alejandro
Lady Gaga ~ Poker Face
En osaa sanoa miksi pidän Lady Gagasta niin paljon, kunhan vain pidän, ja erityisesti nämä kappaleet iskevät. xD
♥
25. syyskuuta 2010
Beautiful Creature
(Varoitus: Tämä postaus keskittyy hyvin paljon Zeroon. Edetkää omalla vastuulla.)
D'espairsRayn keikka oli sanalla sanottuna täydellinen.
Odotin keikkaa innolla monestakin syystä. Tiesin Despan olevan mieletön livenä, sillä olen heidät aikaisemminkin nähnyt (viime vuoden heinäkuussa Nosturilla) ja jo silloin Zero teki minuun vaikutuksen läsnäolollaan (se hymy).
Tänä vuonna... olin Zeron puolella lavaa (ihan tarkoituksella, tietenkin) ja sain ehkä tähän astisen keikkalu-urani pahimman fanityttökohtauksen kun kyseinen basisti asteli lavalle. Minulla oli hänestä päässäni tietynlainen kuva ja olin hehkuttanut hänen näkemistään jo piiiiitkän aikaa, mutta siltikin hän oli niin paljon täydellisempi kuin mitä muistin ja olin ajatellut. Zeron lempeä hymy, yleisön kiusaaminen ja yleinen lahjakkuus takasivat sen etten pystynyt kiinnittämään hirveästi huomiota muihin jäseniin. Jopa encoren aikana, kun Hizumi oli lähes ilman paitaa, ei katseeni kovin kauaa vokalistissa viihtynyt vaan hakeutui automaattisesti lavan vasempaan reunaan.
Toivotonta.
Sen verran kyllä muitakin ehdin katsomaan, että hyviltä he kaikki näyttivät, tosin Karyun hiukset olivan vähän oudot (helmiä?). Tsukasan taasen olivat todella hienot, harmi vain ettei häntä näkynyt sen enempää, hän kun hipsi suoraan rumpujensa taakse ja pois, käväisemättä lavalla ollenkaan (paitsi viskomassa parit rumpukapulat). Hizumi... no hänellä oli hyvin avoin paita (koko keikan ajan noin puoleen väliin yläruumista auki) ja encoren aikana se oli jopa kokonaan auki. Fanitytöt eivät varmasti valittaneet yhtään... ;)
Ja Hizumi kuulosti tapansa mukaan todella hyvältä. Kaikki kunnia hänelle siitä, että hän onnistuu kuulostamaan täydelliseltä, vaikka hänen kurkkunsa on huonossa kunnossa. Toivottavasti hän paranee pian.
Toisin kuin viime vuonna (kun he tyhjensivät lavan irtaimiston yleisöön vasta keikan lopussa), jäsenet viljelivät plektroja ja vesipulloja hyvin avokätisesti koko keikan ajan, varsinkin Zero.
MC:itä ei ollut kuin kaksi tai kolme ja nekin ihan pikaisia yleisön huudattamisia. Ei kyllä haitannut yhtään, musiikkiahan sinne oltiin tultu kuuntelemaan.
Biiseistä... tunnistin kaikki, mutta vain harvoista muistin myös nimen. Kuuntelin kuitenkin jälkeenpäin heidän biisejään läpi ja sain 14 kappaletta joista olen ihan varma että ne soitettiin. Järjestystä en kuitenkaan muista muuten kuin että Mirror oli taasen encoren viimeinen biisi (encoressa yhteensä kolme kappaletta). Laitan kuitenkin jonkinmoisen listan tähän. Jos joku oli keikalla ja sattuu muistamaan enemmän, saa mielelllään kertoa. :)
Lost in re:birth
Human-clad Monsters
Abyss
Devil's Parade
Marry of the blood
Mirror
Hollow
13 -thirteen-
Redeemer
Love is Dead
Death Point
Dope
Garnet
in vain
Minusta settilista oli juuri sopiva yhdistelmä uusia ja vanhempia biisejä, pidin todella paljon.
Myyntipöydästä mukaan tarttui tälläkin kertaa vain paita. ^^
♥ ♥ ♥
D'espairsRayn keikka oli sanalla sanottuna täydellinen.
Odotin keikkaa innolla monestakin syystä. Tiesin Despan olevan mieletön livenä, sillä olen heidät aikaisemminkin nähnyt (viime vuoden heinäkuussa Nosturilla) ja jo silloin Zero teki minuun vaikutuksen läsnäolollaan (se hymy).
Tänä vuonna... olin Zeron puolella lavaa (ihan tarkoituksella, tietenkin) ja sain ehkä tähän astisen keikkalu-urani pahimman fanityttökohtauksen kun kyseinen basisti asteli lavalle. Minulla oli hänestä päässäni tietynlainen kuva ja olin hehkuttanut hänen näkemistään jo piiiiitkän aikaa, mutta siltikin hän oli niin paljon täydellisempi kuin mitä muistin ja olin ajatellut. Zeron lempeä hymy, yleisön kiusaaminen ja yleinen lahjakkuus takasivat sen etten pystynyt kiinnittämään hirveästi huomiota muihin jäseniin. Jopa encoren aikana, kun Hizumi oli lähes ilman paitaa, ei katseeni kovin kauaa vokalistissa viihtynyt vaan hakeutui automaattisesti lavan vasempaan reunaan.
Toivotonta.
Sen verran kyllä muitakin ehdin katsomaan, että hyviltä he kaikki näyttivät, tosin Karyun hiukset olivan vähän oudot (helmiä?). Tsukasan taasen olivat todella hienot, harmi vain ettei häntä näkynyt sen enempää, hän kun hipsi suoraan rumpujensa taakse ja pois, käväisemättä lavalla ollenkaan (paitsi viskomassa parit rumpukapulat). Hizumi... no hänellä oli hyvin avoin paita (koko keikan ajan noin puoleen väliin yläruumista auki) ja encoren aikana se oli jopa kokonaan auki. Fanitytöt eivät varmasti valittaneet yhtään... ;)
Ja Hizumi kuulosti tapansa mukaan todella hyvältä. Kaikki kunnia hänelle siitä, että hän onnistuu kuulostamaan täydelliseltä, vaikka hänen kurkkunsa on huonossa kunnossa. Toivottavasti hän paranee pian.
Toisin kuin viime vuonna (kun he tyhjensivät lavan irtaimiston yleisöön vasta keikan lopussa), jäsenet viljelivät plektroja ja vesipulloja hyvin avokätisesti koko keikan ajan, varsinkin Zero.
MC:itä ei ollut kuin kaksi tai kolme ja nekin ihan pikaisia yleisön huudattamisia. Ei kyllä haitannut yhtään, musiikkiahan sinne oltiin tultu kuuntelemaan.
Biiseistä... tunnistin kaikki, mutta vain harvoista muistin myös nimen. Kuuntelin kuitenkin jälkeenpäin heidän biisejään läpi ja sain 14 kappaletta joista olen ihan varma että ne soitettiin. Järjestystä en kuitenkaan muista muuten kuin että Mirror oli taasen encoren viimeinen biisi (encoressa yhteensä kolme kappaletta). Laitan kuitenkin jonkinmoisen listan tähän. Jos joku oli keikalla ja sattuu muistamaan enemmän, saa mielelllään kertoa. :)
Lost in re:birth
Human-clad Monsters
Abyss
Devil's Parade
Marry of the blood
Mirror
Hollow
13 -thirteen-
Redeemer
Love is Dead
Death Point
Dope
Garnet
in vain
Minusta settilista oli juuri sopiva yhdistelmä uusia ja vanhempia biisejä, pidin todella paljon.
Myyntipöydästä mukaan tarttui tälläkin kertaa vain paita. ^^
♥ ♥ ♥
D'espairsRay ~ Marry of the blood -bloody minded mix-
24. syyskuuta 2010
Day 12
A song from a band you hate
(jokin laulu bändiltä josta et pidä)
Kyllähän niitä riittää, enhän minä nyt joka ikisestä maailman bändistä pidä. Toisaalta, en myöskään ole kuunnellut jokaista maailman bändiä, joten en voi sanoa niistä mielipidettäni. En suostu vastaamaan tähän, sillä on olemassa bändejä joista pidän ja bändejä joita en kuuntele. Se, että en niitä kuuntele, ei välttämättä tarkoita ettenkö niistä pitäisi, minulla ei vain ole mielipidettä niistä. En myöskään pidä englannin kielisen kysymyksen sanavalinnasta 'hate' (viha), koska en vihaa mitään/ketään. Viha on liian voimakas sana ja tunteena se vie ihan liikaa turhaa energiaa. Voin olla pitämättä jostain, mutta viha menee liian pitkälle.
Ehkä en filosofoi sen enempää vaan jätän tämän tähän. ^^"
♥
23. syyskuuta 2010
Day 11
A song from your favourite band
(joku lempibändisi kappale)
Koska minulla ei ole vain yhtä lempibändiä, valitsin umpimähkään Gazetten.
the GazettE ~ Leech
Tämä kappale sen takia, että sen PV on yksi lemppareitani. Pidän sen yksinkertaisesta kauneudesta (kappalekin on todella hyvä ;) ).
♥
PS: Tämäkin on ajoitettu, sillä en usko kerkeäväni tänään koneen ääreen.
22. syyskuuta 2010
Day 10
A song that makes you fall asleep
(kappale joka saa sinut nukahtamaan)
Super Junior ~ Coagulation
Ei niinkään nukahtamaan, mutta rauhoittumaan. Saatan tätä kyllä kuunnella joskus ennen nukahtamista. (Ja liittyy sikälikin nukkumiseen, että tämä on itseasiassa minulla kännykän herätysäänenä nyt... juuri sen rauhoittavuuden takia. Ja Ryeowookin ääneen on mukava herätä. ^^)
♥
PS: Tämä on ajoitettu, olen tällä hetkellä matkalla Despan keikalle. :D
21. syyskuuta 2010
Day 9
A song you can dance to
(kappale jonka tahdissa voit tanssia)
SHINee - Ring Ding Dong
En tiedä tarvitseeko tätä nyt sen enempää kommentoida... ;)
♥
PS: Tänäänkin postasin kahdesti, älä unohda lukea aikasempaakaan viestä. ^^"
Death Point
Huomenna on D'espairsRayn keikka ja juuri sopivasti ennen sitä saimmekin huonoja uutisia...
Tämän hetkisen kiertueensa jälkeen D'espairsRay jää tauolle. Määrittelemättömän pituisen tauon taustalla on Hizumin huono terveys. Hän on jo pidemmän aikaa kärsinyt mystisestä taudista kurkussaan, joka vaikeuttaa hänen laulamistaan. Tiedotteen mukaan hoitokeinoja on yritetty löytää ympäri Japania, mutta mikään ei ole vaikuttanut suuremmissa määrin. He pidättäytyvät siis kaikesta kiertue- ja levytystoiminnasta, jotta Hizumi voi rauhassa levätä ja hoitaa itseään. He sanovat tulevansa takaisin heti kun Hizumi on paremmassa kunnossa.
Tiedotteen voi lukea Facebookista (englanniksi ja japaniksi) ja OHP:lta (vain japaniksi).
Tiesin, että Hizumilla on ollut ongelmia kurkkunsa kanssa jo viime syksystä, mutta koska he ovat julkaisseet ja keikkailleet ahkerasti, luulin hänen olevan jo ihan kunnossa... siispä tämä ilmoitus oli aikamoinen shokki, myös sen näennäisen äkillisyyden takia.
Huomiselle keikalle on mukava mennä tietäen että se on viimeinen mahdollisuus nähdä heidät livenä ties kuinka pitkään aikaan... olen hyvin onnellinen että olen menossa (joudun olemaan päivän pois koulusta huonojen kulkuyhteyksien takia, joten olen myös ohimennen miettinyt josko jättäisin menemättä keikalle... onneksi päätin toisin). Toivottavasi he tulevat mahdollisimman pian takaisin, mutta toivon myös että Hizumi myös malttaa levätä kunnolla ja ihan oikeasti hoitaa itsensä kuntoon.
Tauoista puheenollen, ainakin Despalla on järkevä syy jäädä tauolle, toisin kuin monilla muilla... heidän kanssaan on sentään toivoa paluusta.
Albumista vain sen verran, että sitä on tullut kuunneltua paljon. Varmasti aivan mahtavaa kamaa livenä, en epäile yhtään. ♥
Kerron huomisesta keikasta heti kun vaan ehdin. ^^"
♥
Tämän hetkisen kiertueensa jälkeen D'espairsRay jää tauolle. Määrittelemättömän pituisen tauon taustalla on Hizumin huono terveys. Hän on jo pidemmän aikaa kärsinyt mystisestä taudista kurkussaan, joka vaikeuttaa hänen laulamistaan. Tiedotteen mukaan hoitokeinoja on yritetty löytää ympäri Japania, mutta mikään ei ole vaikuttanut suuremmissa määrin. He pidättäytyvät siis kaikesta kiertue- ja levytystoiminnasta, jotta Hizumi voi rauhassa levätä ja hoitaa itseään. He sanovat tulevansa takaisin heti kun Hizumi on paremmassa kunnossa.
Tiedotteen voi lukea Facebookista (englanniksi ja japaniksi) ja OHP:lta (vain japaniksi).
Tiesin, että Hizumilla on ollut ongelmia kurkkunsa kanssa jo viime syksystä, mutta koska he ovat julkaisseet ja keikkailleet ahkerasti, luulin hänen olevan jo ihan kunnossa... siispä tämä ilmoitus oli aikamoinen shokki, myös sen näennäisen äkillisyyden takia.
Huomiselle keikalle on mukava mennä tietäen että se on viimeinen mahdollisuus nähdä heidät livenä ties kuinka pitkään aikaan... olen hyvin onnellinen että olen menossa (joudun olemaan päivän pois koulusta huonojen kulkuyhteyksien takia, joten olen myös ohimennen miettinyt josko jättäisin menemättä keikalle... onneksi päätin toisin). Toivottavasi he tulevat mahdollisimman pian takaisin, mutta toivon myös että Hizumi myös malttaa levätä kunnolla ja ihan oikeasti hoitaa itsensä kuntoon.
Tauoista puheenollen, ainakin Despalla on järkevä syy jäädä tauolle, toisin kuin monilla muilla... heidän kanssaan on sentään toivoa paluusta.
Albumista vain sen verran, että sitä on tullut kuunneltua paljon. Varmasti aivan mahtavaa kamaa livenä, en epäile yhtään. ♥
Kerron huomisesta keikasta heti kun vaan ehdin. ^^"
♥
20. syyskuuta 2010
Day 8
A song you know all the words to
(kappale, jonka kaikki sanat osaat)
Parin Paramoren kappaleen lisäksi lähimmäksi osuvat Miyavin Itoshii hito (2003 ver.) ja X Japanin Crucify my love. Minun on huomattavasti helpompi oppia kappaleiden lyriikoita jos ne ovat (ymmärrettävää) englantia (kuten jälkimmäinen), joten olen hyvin ylpeä itsestäni, että osaan Itoshii hiton (joka on siis kokonaan japaniksi) lähes täydellisesti. Siksi laitan siis tälläkin kertaa kaksi kappaletta. ^^
Miyavi ~ Itoshii hito
X Japan ~ Crucify my love
♥
PS: Postastin aikaisemmin tänään jo ihan kunnolisenkin tekstin, muistakaa lukea myös se! ;)
Loveless Torture
Sain tänään käsiini kaksi odotettua sinkkua. Ne kuitenkin aiheuttivat minussa hyvin erilaiset reaktiot.
Ensin otan esille An Cafen Mikun uuden bändin debyyttisinkun.
Puhuin jo jotain sinkun nimikkoraidasta täällä, joten ei siitä sen enempää. B-puoli, Lc5 ~love&crash~, ei sitten kuitenkaan ollut tajunnanräjäyttävä... Parempi se oli kuin Loveless, mutta noh... kun ei iske niin ei iske. En vieläkään ole valmis ihan täysin tyrmäämään Lc5:sta ja odotan kyllä mielenkiinnolla mitä heiltä seuraavaksi tulee, mutta mitä luultavimmin minusta ei saa mitään äärimmäistä fania.
Heidän biisiensä iskemättömyys on sikäli outo juttu, että kaikki jäsenet ovat kyllä lahjakkaita. Soittotaitoa löytyy yllinkyllin ja Mikun vokaalit paranevat paranemistaan, mutta jotain määrittelemätöntä tästä yhdistelmästä vielä puuttuu... Harmi sinänsä.
Tässä versiossa sinkusta tuli vielä kolmaskin kappale, nimittäin live-versio kappaleesta nimeltä Tell Me!!. Ihan OK... tässä tosin saadaan kuulla Mikulta harvinaisia kunnon karjumista. ^^"
---
Toinen sinkku olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Miyavin TORTURE vei jalat alta kerta heitolla.
Mitään muuta ei tosin voikaan odottaa kun puhutaan Miyavista ja minun suhteestani hänen musiikkiinsa. ♥
Joka tapauksessa, TORTUREn olenkin maininnut aikasemminkin, mutta B-puoli, REVENGE, oli vähintäänkin yhtä hyvä... Täytyy ehkä sanoa, että Miyavin nykyinen tyyli (musiikillisesti, mutta miksei muutenkin) taitaa olla lempparini hänen tyyleistään tähän mennessä. Sinkku on nimetty "Re-Debut Singleksi" ja olenkin huomaavinani tämän ajatuksen hänen viime aikaisissa kappaleissaan ja tyylissään. Hän on ottanut tiettyjä elementtejä ensimmäisen soolo-debyyttinsä aikaisista teemoista, ajatuksista ja tyyleistä mutta uudistanut niitä sopimaan elämänkokemuksen myötä kehittyneeseen maailmankatsomukseensa. Tietyssä mielessä Miyavi on vieläkin se sama henkilö joka hän oli silloin 8 vuotta sitten debytoidessaan, mutta hän on myös muuttunut hyvin paljon. Change without changing, Miyavi on omista sanoistaan erittäin hyvä esimerkki.
Sinkun kanssa tuli myös levyllinen (10 kappaletta) live-versioita kappaleista, aika pitkälti Pohjois-Amerikan kiertueen antia (Euroopassa ei nimittäin ehditty kuulla uuden albumin kappaleita, toisin kuin Amerikassa). Miyavi on mahtava livenä, se on fakta.
Sen verran vielä, että postauksen alussa näkyy koko booklet avoimena. Rakastan noita värejä ja pysähtynyttä liikettä.
Olen tämän maininnut jo monta kertaa aikaisemminkin, mutta en millään jaksaisi odottaa Miyavin uutta albumia... ^^"
♥
PS: Kuvat saa isommiksi klikkaamalla, kuten mitkä tahansa kuvat tässä blogissa. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)