勉強

Nyt olisi luvassa jonkinlainen selittely-postaus... tajusin juuri miten äärimmäisen vähän olen kirjoittanut tänne yhtään mitään tämän vuoden aikana... lähinnä keikoista ja draamoista, eikä niillä kovin pitkälle pötkitä. Tämän hidastumisen voi huomata alkaneen noin vuosi sitten, viime vuoden elokuussa. Ja sillehän on ihan luonnollinen selityskin, nimittäin opiskelu. Kun olin töissä, minulla oli enemmän aikaa postailla turhistakin asioista ja myöskin enemmän rahaa tilailla uusia levyjä yms. Nyttemmin koulu vie paljon aikaa ja olen tänä vuonna tilannut vain kerran... sitäkään en ole täällä kyllä esitellyt, mutta saattaa kyllä jäädä kokonaan. ^^"

Mutta! Koska minun on pitänyt tehdä koulusta postaus jo suunnilleen siitä lähtien kun siellä aloitin, teen sen nyt. Tällä hetkellä olen kesälomalla, joka kestää vielä noin puolitoista kuukautta. Koulu alkaa tänä vuonna (toisen vuoden opiskelijoilla) syyskuun alussa.

Ei kovin hyvä kuva, mutta... kuva koulusta kuitenkin. Otettu viime syksynä, joskus lokakuun alussa ja oikeastaan ainoa esittämiskelpoinen niistä harvoista kouluun liittyvistä kuvista joita minulla on.

Niin, niille jotka eivät sitä kenties tiedä, opiskelen japanologiaa eli Japanin kieltä ja kulttuuria. Olen teknisesti Tukholman yliopiston kirjoilla, mutta käytännössä opetus tapahtuu Suomessa, tarkemmin sanottuna Vaasassa, Fria Kristliga Folkhögskolanin tiloissa. Opetus tapahtuu suurimmaksi osaksi suomeksi (ensimmäisen vuoden syksyllä on joitain luentoja ruotsiksi), mutta kokeet ovat ruotsiksi, tosin esim. essee-kysymyksiin saa vastata englanniksi. Ruotsia tarvitsee siis osata sen verran että ymmärtää mitä kysytään, mutta kokeissa saa olla mukana ruotsin sanakirja (ja englannin), eli jos sen peruskoulun oppimäärän verran ruotsia osaa, pärjää ihan hyvin.

Koulu kestää teoriassa kolme vuotta ja sillä saa kandidaatin tutkinnon. Tämä tietysti edellyttää että kaikki vaaditut kurssit suorittaa ajallaan ja tekee myös kandidaatintyön kun sen aika koittaa. Monet vanhemmat opiskelijat eivät edes ole tutkintoon asti tätä koulua käyneet (itseasiassa, kymeneen vuoteen ensimmäiset suomalaiset opiskeljiat valmistuivat viime syksynä... mutta tämä siis ei todellakaan johdu siitä ettei se olisi mahdollista tai että se olisi jotenkin kohtuuttoman vaikeaa, vaan useimmilla se on tietoinen päätös).
 
Tutkintoon vaaditaan viisi hyväksyttävästi suoritettua japanin-kurssia ja neljä vapaavalintaista reaalikurssia, joita tarjotaan vaihtelevia määriä pitkin vuotta. Suorittaa täytyy myös kandidaatti-kurssi ja tosiaan tehdä se kandidaatintyö. Siis ihan samanlaista kuin yliopistoissa muutenkin, paitsi että kursseissa ei ole hirveästi valinnanvaraa ja kielen kurssit pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä.
Itse olen tähän mennessä suorittanut kaksi kielen kurssia ja kolme reaalikurssia, vaihtelevin arvosanoin... mutta niitähän ei kukaan kysele jälkeenpäin. ;)
Arvosanoista sen verran että asteikko on A-F. A-E ovat hyväksyttyjä, verrattavissa Suomessa korkeamman asteen kouluissa käytössä olevaan 1-5 -asteikkoon. A on paras ja E huonoin. F ja Fx ovat hylättyjä... eroa näillä on kai lähinnä se että Fx ei ole ihan niin toivoton kuin F. <_<"

Käytännössä tunteja on ensimmäisenä ja toisena vuonna kahtena päivänä viikossa. Ensimmäisenä vuonna opetus tapahtuu iltapäivällä ja toisena vuonna aamupäivällä. Näiden kielten "teoria"tuntien lisäksi on kerran viikossa puheopetusta. Tuntien vähyys tarkoittaa sitä että kotona tapahtuvaa itseopiskelua on paljon. Jos ei viitsi panostaa, ei pärjää. Ensimmäisenä vuonna mentiin joka viikko uuteen oppikirjan kappaleeseen joten siinä oli se viikko aikaa oppia edellinen kappale, sen sanasto, kielioppi ja kanjit. Syksyllä oli vielä joka viikko pieni koe edellisen kappaleen asioista. Kokeista saatu arvosana vaikutti koko kurssin arvosanaan 10%. Keväällä näitä kokeita ei enää ollut, mikä oli ehkä vähän huonokin, koska ne motivoivat opiskelemaan pikkuhiljaa koko lukukauden aikana eikä ennen loppukoetta olisi välttämättä tullut ihan niin pahaa pänttäämis-paniikkia (vaikka tuli se kyllä syksylläkin...). Mutta kuitenkin. Ensimmäisenä vuonna käytetään Genki I ja II -kirjoja, todella hyviä, minä tykkäsin. Kanjeja tuli n. 15 kappaletta per viikko (toisena vuonna tahti kiihtyy). Hiraganat ja katakanat opeteltiin ensimmäisen noin kuukauden aikana suht nopeaan tahtiin.
Kielten kurssien lisäksi on tosiaan niitä reaalikurssejakin. Ensimmäisen vuoden syksyllä kuuluu ensimmäiseen kielten kurssiin integroituna pakollinen vähän sitä sun tätä käsittelevä reaalikurssi. Nämä luennot olivat suureksi osaksi ruotsiksi (ehkä pari englanniksi ja pari suomeksi). Jokaisen luennon jälkeen saatiin monivalintakyselylomake aiheeseen liittyen, mitkä piti palauttaa kurssin loppuun mennessä (kuitenkin mielellään mahdollisimman pian). Tästä kurssista oli myös loppukoe, joka käsitti muutaman sivun monivalintakysymyksiä, pitkiä sellaisia, joissa useampi kuin yksi vastaus saattoi olla oikein. Tämä reaalikurssi ja kielen loppukoe yhdessä muodostivat ensimmäisen kurssin loppuarvosanan, tosin kieltä painotettiin enemmän.
Tämän yhden pakollisen kurssin lisäksi järjestetään vuoden mittaan muutamia valinnaisia (kuitenkin pitää muistaa se että pakollisen lisäksi näitä täytyy suorittaa neljä kappaletta) vaihtelevilla aiheilla. Joka vuosi ei siis välttämättä tarjota samoja aiheita. Niitä sitten käydään sen mukaan mikä kiinnostaa ja mihin on itsellä aikaa.
Itse olen tosiaan suorittanut jo kolme vaaditusta neljästä, johtuen hyvästä tuurista arvosanojen kanssa. x) Kolmas tuli vähän kaupanpäälle... armopisteillä, en todellakaan suorittanut kurssia niin hyvin että olisin ansainnut päästä läpi, mutta menkööt sitten.
Ensimmäisen vuoden syksyllä suoritin kurssin "Kristinuskon vuosisata Japanissa". Aihe ei kiinostanut sitten pätkääkään, mutta suoritin kuitenkin koska "joskushan ne kurssit pitää kuitenkin suorittaa, miksei sitten heti". Pääsin läpi, onneksi. Keväällä kävin Japanin nyky-yhteiskuntaan liittyvän kurssin (en muista nimeä tarkaan, mutta ei sillä nyt niin väliä)... se oli jo mielenkiintoisempaa. Koe oli vaikeahko, varsinkin kun materiaalia olisi pitänyt lukea paljon että esseet pystyi kirjoittamaan mutta aika ei riittänyt koska kävin samaan aikaan toistakin reaalikurssia. Mutta pääsinpä silti läpi. Tämä toinen kurssi oli Japanin kirjallisuudenhistoria -kurssi. Paljon paljon asiaa ja paljon paljon materiaalia (=lukemista, niille joilla aikaa riitti) ja pieniä pakollisia tehtäviä ja kyselyitä kurssin aikana. Tentti oli vapaavalintaisen kirjan pohjalta tehty essee. Essee jäi melkein kirjoittamatta sillä valitsin epähuomiossa hyvin hankalan kirjan, mutta kirjoitinpahan sitten puuta heinää jonkun verran ja lähetin esseen opettajalle... ja pääsin kuin pääsinkin läpi, en olisi ikinä uskonut. :'D
Mutta, vaikka se nyt ehkä näiden puheiden perusteella siltä välillä kuulostaakin, ei tämä opiskelu nyt ihan lastenleikkiä kuitenkaan ole. Pitää olla oikeasti motivoitunut ja käyttää aikaa itseopiskeluun ja treenaamiseen. Työtä tämä koulu vaatii ja paljon. Mutta se on vain kivaa kun aihe on mieluinen ja siitä haluaa tietää koko ajan lisää. ^^

 Jotta kaikki opiskelijat eivät tulisi ihan mökkihöperöiksi, meillä on myös oma ainejärjestö, VaJaA (Vaasan Japanologien Ainejärjestö), joka järjestää pitkin vuotta tapaamisia leffailtojen, bileiden, peli-iltojen yms yms muodossa. Näihin osallistumalla pääsee mahdollisesti myös tutustumaan vanhoihin opiskelijoihin joita ei välttämättä koulussa niin näe.

Kaiken kaikkiaan olen itse tykännyt olla täällä hurjan paljon! Japani  kokonaisuudessaan kiinnostaa minua niin paljon että vähän tylsemmätkin reaalikurssit menee kyllä, ja niitähän voi käydä vaikkei läpi pääsisikään tai vaikka jättää kokonaan tenttimättä. :) Ja japani kielenäkin on hyvin mielenkiintoista ja siinä on minulle juuri sopivan verran haastetta. Ei tule tylsää. ^^ Myöskin opiskelukaverit ovat mukavia, senhän siitä saa kun on paljon samanhenkistä porukkaa samoissa pienissä piireissä. :D
Myöskin opettajat ovat mahtavia. Kielestä ja reaalikursseista vastaa nimeltämainitsematon (nimi selviää kyllä koulun nettisivuilta jos haluat tietää) suomalainen opettaja, joka on aivan mahtava. Hän saa melkein aiheen kuin aiheen mielenkiintoiseksi ja osaa opettaa erittäin hyvin. Puheopettajana toimii japanilainen nainen, joka on myöskin erittäin mukava.

Niin joo, puhetunneista sen verran, että siellä tosiaan harjoitellaan puhumista. Käydään läpi erilaisia tehtäviä ja puhutaan japania niin paljon kun pystytään... joskus saatamme myös askarrella tai leikkiä joitain (kieltä harjoittavia tietenkin) pelejä. Opettaja osaa myös englantia, jota hän käyttää aluksi jonkun verran että varmasti kaikki ymmärtää, mutta vaihtaa sitten vuoden kuluessa enemmän ja enemmän pelkästään japaniin. Tietenkin saa ja pitääkin kysyä jos ei ymmärrä niin hän sitten voi selittää uudestaan englanniksi.

Kaiken kaikkiaan meidän "yksikössämme" taitaa olla opiskelijoita noin 50 (en tiedä oikeasti yhtään, mutta jotain sinne päin). Viime vuoden syksyllä meitä aloitti vain 8 tai 9 (näinkin pieni määrä, mutta tuntuu että unohdan jonkun...), sitä edellisenä vuonna kai jotain 15sta pintaan. Kouluun haetaan lähettämällä motivaatiokirje (siis vapaamuotoinen hakemus jossa kerrot miksi olet koulusta kiinnostunut) sekä liitteinä mahdollisia todistuksia jo suoritetuista alkeiskursseista ja ylioppilastodistus/ammattikoulun päättötodistus suoraan FKF:lle. Lisätietoja täältä. Tämä on kyllä nyt vähän huono aika mainostaa kun tämän vuoden valinnat on kai jo tehty... mutta ensi vuonna sitten vaan hakemaan jos kiinnostaa! ^^

Tämä nyt oli tällainen aika asiapainotteinen postaus, mutta ehkä tästä on jollekulle jotain hyötyä... Saa kysyä ihan mitä vaan jos jotain jäi epäselväksi tai kiinostaa muuten vaan, vastaan mielelläni!! Niin, ja jos joku tätä lukeva aloittaa tänä vuonna FKF:llä, saa ilmoittautua! Olisi kiva tietää! :D

♥

We Are....?!!!!

Viime maanantaina 4. heinäkuuta 2011 tapahtui jotain mitä olen odottanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti neljä vuotta...
Näin X Japanin livenä.
En vieläkään oikein usko, että se oikeasti tapahtui, siksi tämä postaus tulee vasta nyt. On hankalaa kirjoittaa jostain sellaisesta joka tuntuu vain hyvin todentuntuiselta unelta.

Kun melkeinpä tasan neljä vuotta sitten (kesällä 2007) rupesin kuuntelemaan X Japania, he olivat vielä hyvinkin hajonneita. Vielä saman vuoden puolella kuitenkin tuli ilmoitus että X Japan on palannut yhteen ja he julkaisivat I.V.:n. Siitä lähtien olen hyvin varovaisen toiveikkaasti ajatellut että mitäs jos joku päivä minäkin saan mahdollisuuden nähdä heidän esiintyvän... En kuitenkaan oikeasti uskonut sen päivän ikinä koittavan. Olin sellaisessa tilanteessa elämässäni, etten olisi voinut matkustaa Japaniin heitä katsomaan, eivätkä he mitenkään todennäköisesti onnistuisi ikinä järjestämään keikkaa missään muualla, puhumattakaan että se olisi tarpeeksi lähellä jotta minäkin voisin mennä. Seurasin murheellisena kun X Japan yritti monta kertaa järjestää keikan Pariisissa siinä kuitenkaan onnistumatta. Sitten viime kesänä kaikki kuitenkin muuttui. En tiedä mitä tapahtui, mutta X Japan pystyi kuin pystyikin vetämään hyvin onnistuneen kiertueen Pohjois-Amerikassa. Kaikki meni hyvin, keikkoja ei peruttu ja tulevaisuus alkoi näyttämään astetta valoisemmalta. Huhut Euroopan kiertueesta alkoivat kiertää ja seurasin uutisia hyvin tarkasti. En muista tarkkaa päivä koska sain tietää Euroopan kiertueen päivät, mutta joskus huhtikuun lopulla se oli... Lähetin listan päivämääristä ja paikoista eräälle Saksassa asuvalle ystävälleni ja hänen ensimmäinen reaktionsa taisi olla "We're going to Berlin!". Olin vieläkin korkeintaankin varovaisen toiveikas ja suostuin suunnitelmaan... hän osti liput molemmille ja siitä alkoi noin kahden kuukauden enemmän tai vähemmän hermostunut odotus. Totta puhuakseni, odotin koko ajan että kiertue tai vähintäänkin juurikin Berliinin keikka perutaan tai oikeastaan ihan mitä tahansa mikä pystyi menemään pieleen. Ostin lentoliput ja mietin että ainakin pääsen näkemään ystävääni (jota en ollut tavannut kolmeen vuoteen, ikävä oli jo kova) jos keikka perutaankin. Luulin jo että taas purkautuu joku tulivuori enkä pääse lähtemään ollenkaan tai että jos pääsen Saksaan asti, saan siellä ruoasta kuolemantaudin (tai ainakin niin pahan etten pääse keikalle)... maalailin siis piruja seinälle minkä kerkesin ja mitä lähemmäksi matka tuli, sitä enemmän muutuin hermoraunioksi.
2. päivä heinäkuuta lähdin kotoani Vaasasta aamulla kello 5:53 junalla kohti Tikkurilaa josta vaihdoin suoraan lentokentälle menevään bussiin. VR oli kerrankin ajoissa, ja olin lentokentällä reilut neljä tuntia ennen kuin lentoni lähtisi iltapäivällä kahden maissa (olin tarkoituksella varannut tarpeeksi aikaa... en aikonut jättää mitään sattuman varaan). No, hengailin kentällä kaikessa rauhassa, söin ja luin kirjaa. Sitten huomasin että lentoni olikin ensin kaksi tuntia ja sitten kolme tuntia myöhässä... kärsivällisyyteni alkoi loppumaan pikku hiljaa vaikka sainkin ostaa lentokentältä mitä halusin kymmenen euron (hurja summa...) arvosta lentoyhtiön piikkiin... Noh, pääsin lopulta matkaan odotettuani (puoliksi omasta syystäni) lentokentällä seitsemisen tuntia ja saavuin muuten onnellisesti Berliiniin kuuden maissa iltapäivällä paikallista aikaa. Olimme yötä ystäväni eräiden ystävien luona ja heiltä saimmekin pienimuotoisen kaupunki-kierroksen sunnuntaina (suureksi osaksi Sightseeing by Train, koska Berliinissä satoi välillä hyvinkin vuolaasti koko sen ajan kun siellä olin). Säästä huolimatta oli hyvin mielenkiintoista, kiitos heille siitä!
Maanantaina shoppailimme vähän (tai ystäväni shoppaili ja minä olin mukana... en ole mitenkään kova shoppailemaan muutenkaan ja silloin olin vielä sattuneesta syystä liian hermostunut ajattelemaan mitään muuta kuin tulevaa iltaa), kävimme kämpillä vielä syömässä ja vaihtamassa vaatteita ja suuntasimme kohti keikkapaikkaa.
Jonotimme aikamme (vieressämme muuten seisoi DJ Sisen... ehkä viimeinen henkilö jonka odotin näkeväni X:n keikalla Berliinissä xD) ja pääsimme onnellisesti sisälle... ja lähdimme uudestaan jonottamaan keikkakamaa. Ryysis oli kova, mutta onnistuimme lopulta saamaan tavaramme... minä paidan, hupparin ja valotikun. Tämän jälkeen asetuimme sopiville paikoille odottelemaan keikan alkua.
Odotus kesti ehkä noin 45 minuuttia... keikka taisi alkaa noin kymmenen minuuttia myöhässä, en ihan tarkkaan tiedä kun en silloin enää katsonut kelloa.

En osannut odottaa että ensimmäisenä lavalle ilmaantuisi Yoshiki (näin jälkeen päin ajateltuna se oli oikeastaan ainoa vaihtoehto...). Yhtäkkiä hän vain seisoi rumputuolinsa päällä täsmälleen sellaisena kuin olin hänet kuvitellutkin... Pitkä sininen takki auki, ilman paitaa, mustat kiiltävät housut. Täydellinen.
Häntä tuijotellessani ehtivät muutkin jäsenet ilmestyä lavalle yleisön kiljuessa kurkkujaan käheiksi. Oikeastaan kaikki näyttivät juurikin sellaisilta kuin tiesinkin heidän näyttävän... paitsi Pata, joka oli kasvattanut parran. :D
Ensimmäisenä soitettiin JADE. Olen laulanut tätä biisiä jo reilun vuoden (ainakin) joten olisin osannut sanat jos niitä ei olisi vaihdettu juuri ennen kiertuetta julkaistuun single-versioon... no, muutos ei ollut kovin iso joten pysyin silti ihan hyvin mukana. Toisin kävi seuraavan biisin kanssa. Se oli Rusty Nail, mutta englannin kielisenä versiona joten tipuin kärryistä heti kättelyssä... olenkohan koskaan kuullut sitä versiota... Mutta ei se toki meininkiä haitannut, hyräilin melodian mukana ja nautin menosta täysin rinnoin. Seuraavaksi kuultiin Silent Jealousy jonka piano-intro sai ihoni kananlihalle... sen kontrasti itse biisiin oli myös hyvin voimakas varsinkin livenä... yleisö tykkäsi. ^^ Tämän biisin jälkeen ihmettelin Yoshikin ja Sugizon katoamista lavalta, sillä välin kun Toshi, Pata ja Heath esittivät keskenään Drain:in. Biisi on yksi suosikeistani, eikä vähiten sen takia että se on itse asiassa hiden sanoittama ja säveltämä. Tämän biisin jälkeen nämä kolmekin katosivat mutta heidän tilalle tulikin vaatteita vaihtanut Sugizo, joka soitti äärimmäisen kauniin viulu-soolon... Hänen seurakseen saapui Yoshiki ja yhdessä he soittivat Kurenain intron (en ole koskaan kuullut mitään niin kaunista). Myös tästä kuultiin englannin kielinen versio joka haittasi allekirjoittaneen mukana-laulamista, mutta ei se mitään... ihana biisi joka tapauksessa.
Tämän jälkeen seurasi Yoshikin rumpu/piano -soolo.... käytännössä hän siis hakkasi rumpuja vähän aikaa (otan muuten takaisin sanani siitä että olen joskus sanonut ettei Yoshiki osaa soittaa rumpuja... hän on oikeasti aika mieletön ja oikeasti lahjakas), hyppäsi pianon ääreen jossa soitti muun muassa pätkän Für Eliseä, takaisin rumpujen ääreen, sitten taas pianon kimppuun ja niin edelleen.
Tätä seurasi I.V. Toshi ja Sugizo "opettivat" yleisöä laulamaan tietyt osat kertosäkeistöstä. Keikan ollessa jo näinkin pitkällä oli yllättävän vaikeaa laulaa "kauniisti" mutta ei se mitään... ääntä lähti ainakin.
Meidän laulaessa Yoshiki kierteli lavalla rauhattomana ja jossain vaiheessa ilmestyi myös ihan varoittamatta minunkin eteeni... olin lavan vasemmassa reunassa, suhteellisen lähellä lavaa ja olin itse asiassa ollut vain innoissani tähän asti, riehuen ja laulaen mukana sun muuta, mutta kun Yoshiki oli yhtäkkiä siinä vajaan viiden metrin päässä minusta, todellisuus iski minua suoraan kasvoihin, kovaa. Unohdin laulaa, enkä tajunnut mitään muuta kuin edessäni olevan Yoshikin... olimme maailmassa vain kahdestaan. Kyyneleet olivat olleen jo pariin otteeseen hyvin lähellä ja nytkin olin valmis purskahtamaan itkuun. Koko hetki kesti kuitenkin vain sekunnin tai kaksi ja kun Yoshiki oli taas vähän kauempana, pystyin hengittämään ja tajusin laulaa taas... ja huutaa kun pyydettiin. Kyyneleet unohtuivat.
Lopulta päästiin myös itse kappaleeseen. I.V.:n jälkeen kuultiin Born to Be Free... vaikka uusi onkin, olin tämän kuullut jo montakin kertaa joten mukana laulaminen onnistui. On muuten tosi hyvä kappale, suosittelen. :D
Varsinaisen liven viimeinen kappale oli mikäs muukaan kuin X. Kappale itsessään ei ole kovin pitkä mutta kun huutoa "We are X!!!" jatketaan monta monta minuuttia niin itse kullakin on ääni käheänä siinä vaiheessa, varsinkin kun ollaan ensin taisteltu kokonainen keikka.
Noh, encorea odoteltiin sitten ehkä... vartti? En osaa oikeastaan sanoa, en taaskaan katsonut kelloa. x') Sellainen normaali aika, ei yhtään sen pidempään kuin muillakaan keikoilla.
Encoren aluksi Yoshiki ja Toshi vetivät kahdestaan pienen pätkän Forever Loven alusta... kyyneleet eivät olleet taaskaan kaukana... kaunista kuin mikä.
Toisena tuli Endless Rain, ja ääneni murtui vihdoinkin. Tosin ei huutamisen paljoudesta vaan siitä että olin niin liikuttunut... Koko yleisö niin yhtenäisenä kuin vaan voi olla laulamassa kertosäkeistöä uudestaan ja uudestaan... Jäsenten ilmeet olivat näkemisen arvoiset. Kaiken tämän ajan jälkeen he tuntuvat silti olevan jotenkin yllättyneitä siitä että ulkomailla on faneja jotka osaavat jokaisen biisin sanat täydellisesti ulkoa ja laulavat mukana minkä kerkeävät. Onneksi en nähnyt pianoa soittavan Yoshikin kasvoja... hänen kyyneleensä olisivat saaneet minutkin itkemään.
Tämän tunteellisen biisin jälkeen seurasi lyhennetty versio Art of Lifesta. Parhaat osat ja niin edelleen... Yoshikin piano-soolo (a.k.a. Yoshiki tappelemassa pianon kanssa kymmenen minuuttia), pari kitarasooloa ja laulua. En varmaan koskaan saa mahdollisuutta kuulla biisiä kokonaisuudessaan, mutta olen hyyyvin iloinen siitä että sain kuulla edes tällaisen hieman lyhyemmän version.
Tämän jälkeen rupesi soimaan taustanauhana Forever Love (akustinen versio) ja jäsenet heittelivät lavalta tavaraa suurissa määrin, ainakin juomapulloja (joita lenteli muutenkin pitkin keikkaa). Bändi sanoi hyvästinsä, huudatti yleisöä vielä jonkun aikaa ja poistui sitten viimein lavalta.
Kun lähdimme, taustalla soi (englannin kielinen) Tears.

Jossain vaiheessa Yoshiki myös puhui jotain, kiitti meitä tulemisesta ja niin edelleen, pariinkiin otteeseen, en vain kuollaksenikaan muista missä välissä. Hän myös näki yleisössä jonkinmoisen kyltin jossa ilmeisesti sanottiin sen kantajalla olevan syntymäpäivän koska seuraavaksi Yoshiki jo soittikin pianollaan tuttua onnittelulaulua ja lauloimme kaikki yhdessä tälle tuntemattomalle fanille hyvät syntymäpäivät.
Muuten, Yoshikin englanti on vielä selkeämpää livenä kuin videolla, suorastaan yllätyin. Saan siitä helposti selvän muutenkin, mutta livenä se tuntui olevan todella hyvää... ja pari kertaa olin ihan varma että kuuntelin Miyavin puhumista, sen verran samanlainen aksentti heillä tietyissä sanoissa on. x)
Yoshiki muuten vaihtoi takkiaan ahkerasti keikan aikana (viisi erilaista), mutta vain ottaakseen sen pois aina parin minuutin päästä tai viimeistään istuessaan taas rumpujen taakse... eli siis suurimman osan ajasta hän oli kokonaan ilman paitaa. Ainakaan fanitytöt eivät tästä valittaneet. ;)

Olen ollut monella keikalla (kuten tuosta sivupalkista voi huomata), mutta tämä oli ehkä isoin. Väkeä oli kenties noin 3500, en tiedä tarkkaan. Se on enemmän kuin mihin olen tottunut, mutta ei liikaa kuitenkaan. Keikka oli siltikin hyvin intiimi ja ehkä enemmän kuin koskaan minusta tuntui että yleisö oli hyvin yhtenäinen. Millään muulla ei ollut väliä kuin bändillä ja sen musiikilla. Paikalla oli faneja ympäri maailmaa, ei pelkästään Saksasta.
X Japanilla itselläänkin tuntui olevan hyvin hauskaa ja he tuntuivat nauttivan keikasta täysin siemauksin. Kaipa he ottavat nyt kaiken mahdollisen irti kun siihen vielä pystyvät. Kiitos heille siitä.

Random-kertomus vielä loppuun:
Tapasin seuraavana päivänä lentokentällä japanilaisen tytön joka oli tullut Eurooppaan pelkästään katsomaan X Japania. Hän oli matkustanut koko kiertueen heidän mukanaan (ei kirjaimellisesti kuitenkaan); Lontoossa, Pariisissa, Utrechtissä ja Berliinissä. Hän oli saanut Sugizon plektran (tai kaksi) ja oli itse asiassa ollut Sugizon kanssa auttamassa raivaustöissä Touhokun alueella maaliskuisen maanjäristyksen jälkeen. Hänen kanssaan oli mielenkiintoista jutella vaikka oma japanini menikin ihan täysin lukkoon (onneksi hän osasi jonkun verran englantiakin)... x')
Niin, ja samalla lennolla Suomesta tuli kanssani useampia X-faneja ja paluulennolla heitä oli vielä enemmän. x) Suomi oli siis hyvin edustettuna. :D

T-paita ja valotikku.

Huppari.

Kaiken kaikkiaan ihan mieletön kokemus. Siinä sain toteutettua yhden unelmistani (ja vieläpä sellaisen jonka olin kuvitellut mahdottomaksi).

Hymyilen vieläkin onnellisena.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥