Nodame Cantabile

Huh, tuntuu että olen viime aikoina innostunut draamoista taas uudelleen. Minulla oli tässä alkuvuodesta sellainen kausi, etten oikein löytänyt mitään hyvää katsottavaa ja kesken olevat draamatkin jäivät huomiotta. Mutta ehkä taasen nyt kun olen saanut Skip Beatin ja Switch Girlin ja vielä tämän seuraavan draaman katsottua, niin sitten loppuukin taas katsottava kesken... No, ehkä löydän jotain kivaa taas. ^^

Tällä kertaa käsittelyssä on loistava Nodame Cantabile.

Olen kuullut tästä draamasta jo jokin aika sitten, sillä siinä on kasa näyttelijöitä joista pidän valtavasti, mutta en sitten syystä tai toisesta ole tätä aikaisemmin aloittanut. Nyt kuitenkin tämä tuli jälleen vastaan ja koska minun oli pakko katsoa ensimmäinen jakso, pääsin sitten alkuun ja jäin koukkuun.
Katsomisen pakko johtui siitä, että saimme koulussa japanin puheopettajaltamme tehtäväksi katsoa Nodamen ensimmäinen jakso ja kuvailla sen muutaman päähenkilön persoonallisuutta. Japanin harjoitusta siinä oli nimenomaan se kuvailu siis, mahdollisimman monipuolisesti tietenkin. x)

Nodame Cantabile sijoittuu musiikkiyliopistoon Tokiossa. Miespäähenkilö on kaikkien ihailema Chiaki Shinichi, joka on lahjakas pianisti. Hänen unelmanaan on kuitenkin tulla kapellimestariksi. Naispäähenkilö on Noda Megumi (tai Nodame), joka soittaa pianoa koska pitää siitä ja haluaa tulla lastentarhanopettajaksi. Näiden kahden tiet sitten sattumalta risteävät ja tarina voi alkaa. Samoihin aikoihin yliopistoon ilmaantuu mysteerinen ulkomaalainen kapellimestari, joka perustaa oman orkesterinsa yliopiston vähemmän suosituista soittajista. Chiaki pääsee kovasti yrittämällä (mutta melkein sattumalta) tämän kuuluisan kapellimestarin oppiin, joka sitten jättääkin koko orkesterin Chiakin vaivoiksi. Draamassa seurataan paitsi Chiakin ja Nodamen kasvua henkisesti ja musiikillisesti, myös orkesterin muiden jäsenien edesottamuksia.

Tämäkin perustuu muuten samannimiseen mangaan. Sitäkään en ole lukenut, joten en voi vertailla.

Juoni oli mielestäni hyvä ja se liikkuu koko ajan eteenpäin. Samoja ideoita ei käytetä koko aikaa vaan huumori ja tilanteet pysyvät tuoreina.

Kuitenkin se mikä minut sai rakastumaan Nodame Cantabileen oli sen henkilöhahmot ja näyttelijät.
Kuten tuolla ylempänä mainitsin, useampikin päänäyttelijöistä oli minulle ennestään tuttuja ja sellaisia jotka tiesin loistaviksi, eivätkä he tälläkään kertaa pettäneet.
Ensimmäinen näistä on Chiakia esittänyt Tamaki Hiroshi. Täytyy myöntää etten aluksi edes tunnistanut häntä samaksi henkilöksi jonka olin aikaisemmin nähnyt draamassa Love Shuffle. Hän oli siinä ihan eri tyylinen, hahmon takia siis, ja jälleen huomasin mitä hyvä näyttelijä voikaan saada aikaan. Chiaki on melkoisen synkkä ja sisäänpäinkääntynyt mutta valoistuu siitä draaman aikana, ja nämäkin muutokset Tamaki pystyy ilmaisemaan vaivatta.
Toinen on Nodamen kenkiin asettunut Ueno Juri. Hän on mahtava. Tekisi melkein mieli jättää kuvailu siihen, mutta ehkä yritän selittää enemmänkin. Olen aikaisemmin nähnyt Ueno Juria sellaisissa mestariteoksissa kuin Sunao ni narenakute ja Last Friends. Hän on yksi kaikkien aikojen lempinäyttelijöistäni. Nodame hahmona on aivan ihana ja rakastuin häneen heti ensimmäisessä jaksossa. Oli virkistävää nähdä Ueno tällaisessa valoisassa ja suloisen kaoottisessa roolissa ja hän onnistui siinä aivan yhtä hyvin kuin muissakin rooleissaan.
Kolmas tutuista oli viulisti Mine Ryutaroa esittänyt Eita. Hänet olen itseasiassa nähnyt noissa samoissa kuin Ueno Jurinkin ja niiden lisäksi vielä parissa muussakin. Nodamessa hänkin tekee loistosuorituksen intohimoisena viulistina. Mine osasi naurattaa mutta myös koskettaa ja Eitan ilmeet saivat minut nauramaan ihan ääneen muutamaankin otteeseen.
Nodamessa oli mukana myös kasa oikein hyviä ja nerokkaita sivuosia, muun muassa Masumi ja Strezemann (Milch) sekä orkesterin muut jäsenet.
Päänäyttelijöiden, varsinkin Chiakin ja Nodamen kemiat olivat taas niin kohdallaan että siitä oikein nauttii.

Nodame Cantabilessa on paljon musiikkikohtauksia joissa joko Chiaki ja/tai Nodame soittavat pianoa tai sitten koko orkesteri soittaa yhdessä (ja muutamia muitakin soittimia näkyy yksistään). Yritin muutaman kerran oikein tarkasti katsoa josko huomaisin soittavatko näyttelijät itse, mutta ei sitä kyllä huomannut. Toki on mahdollista, että kaikki näyttelijät osaavat soittaa omia soittimiaan, mutta pidän sitä aika epätodennäköisenä, varsinkin päänäyttelijöiden kohdalla, sillä heidän hahmonsa ovat niin lahjakkaita. Mutta oli miten oli, ainakaan se ei näkynyt ollenkaan selvästi jos eivät soittaneetkaan itse, ja olen siitä hyvin iloinen. Pidän sitä hyvin ärsyttävänä, jos hahmon on tarkoitus olla todella hyvä soittamaan jotain instrumenttia, mutta näyttelijästä huomaa heti ettei hän ole koskaan kyseiseen soittimeen koskenutkaan.
Siitä myös lisäpisteitä, että draamassa oikeasti kuultiin musiikkia, eikä vain pieniä pätkiä. Orkesteri soitti useampaan otteeseen koko sinfonian, tai jos nyt ei ihan kokonaan (ne ovat usein niin pitkiä), niin ainakin suurimman osan.

Nodame Cantabilesta on myös kaksi Special-jaksoa ja jopa kaksi elokuvaa. En ole vielä ehtinyt, mutta katson nämä kyllä niin pian kuin mahdollista ja kerron sitten lisää.

♥

PS: Jos en tämän jälkeen tiedä mitä "kilpailu" ja "lastentarhanopettaja" ovat japaniksi, saan hävetä. Molemmat toistuvat draamassa niin monta kertaa, että vähemmästäkin jo oppii.

PPS: konkuuru コンクール ja youchien no sensei 幼稚園の先生.

PPPS: Mutta itseasiassa tiesin molemmat sanat jo aikaisemmin. x)

FYI

Ihan pieni ilmoitusluontoinen asia vaan.

Olen tänne kirjoitellut myös vaihtoon ja sen järjestelyihin liittyviä asioita, mutta nyt olen tehnyt niitä varten ihan oman blogin. Näin siksi, että haluan infon vaihdostani ja kaikkien siihen liittyvien kertomusten sitten aikanaan olevan samassa paikassa ja selkeästi esillä.

Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat suunnata Läntisen palatsin varjoon~

Päivitän toki tätäkin blogia vielä, varsinkin nyt ennen lähtöäni. Tänne tulevat kirjoitukseni saattavat vähentyä kyllä entisestäänkin, mutta yritän edes joskus jotain laittaa. ^^

♥

MAMA

Mainitsin aikaisemmin SME:n uudesta neronleimauksesta EXO:sta ja siitä kuinka he eivät (silloin) vieläkään ole debytoineet. Nyt on kuitenkin pitkän pääsiäislomani aikana mahdoton tapahtunut ja EXO on kuin onkin julkaissut mini-albuminsa ja toimii aktiivisesti ympäriinsä!
En tosiaan ollut ihan ihmisten ilmoilla kun tämä ihme tapahtui, joten en sitä heti voinut hehkuttaa, mutta nyt olen kuitenkin palannut taas oman koneen ääreen ja voin kertoa hieman mitä mieltä olen asiasta.

Ihan vielä kertauksen vuoksi, EXO:ssa on siis yhteensä 12 jäsentä ja se on jaettu kahtia kuuden jäsenen ryhmiin joista K keskittyy Koreaan ja M Kiinan markkinoille. M:ssä on kiinalaisen suuntautumisensa vuoksi neljä kiinalaista jäsentä. Vanhimmat ovat 1990 ja nuorimmat 1994 syntyneitä.

Tämän ensimmäisen mini-albumin nimikkokappale MAMA on loistava. Se on kyllä tyyliltään aika dramaattinen, mutta ei kuitenkaan (ainakaan minun makuuni) liikaa ollenkaan, joten annetaan mennä ja nautitaan. Kappale on molemmilla kielillä (siis koreaksi ja kiinaksi) ihan yhtä hyvä, ei oikeastaan mitään eroa.

EXO-K ~ MAMA

EXO-M ~ MAMA

Video sitten... molempien versioiden konsepti on tietenkin ihan sama.
Niin, EXO:n konsepti on yleisemmin se, että pojat ovatkin tulleet tänne maapallolle joltain exoplaneetalta (niille jotka eivät tiedä, exoplaneetta (tai ekso) on oman aurinkokuntamme ulkopuolella oleva planeetta (siis kiertää jotakin muuta tähteä kuin omaa Aurinkoamme) ja siis ihan oikea tähtitieteellinen termi. Lisää Wikipediasta) ja tämän takia heillä on erilaisia supervoimia. MAMA:n videolla nämä supervoimat sitten esitellään.
Videon alussa on englantia osaavalle suhteellisen huvittava intro, jossa miesääni puhuu hyvin draamaattisesti, elokuva-trailerien tyylisesti englanniksi jostain ehkä asiaan liittyvästä. Kai EXO:n jäsenien alkuperästä tai jostain. Olin muka ymmärtäväni, mutta nyt kun mietin, en oikeastaan osaa asiaa teille selittää. Intro ei ole niinkään englantia kuin engrishiä ja se kannattaa ehkä suosiolla skipata.
Jäsenillä on siis erilaisia voimia, joihin kuuluu muun muassa teleporttaus, erilaisten elementtien (tuli, vesi, tuuli) hallitseminen, parantaminen ja sen sellaisia. Kaikilla jäsenillä on myös oma logonsa (tjsp). Sieltä löytyy esimerkiksi lohikäärme ja yksisarvinen mutta suurin osa on aika abstrakteja muotoja.
Myöskin eri ryhmien (K ja M) jäsenien voimat liittyvät jotenkin toisiinsa tavallaan ristiin. Siis niin, että kun K:n jäsenellä on veden hallitsemisen voima, M:ssä on jäsen, joka pystyy jäädyttämään kaikkea. Yritin tässä pohtia miten nämä vastaavuudet sitten ihan tarkkaan menevät, mutta en päässyt lopulliseen tulokseen, koska ne eivät kaikki ole yhtä loogisia kuin vesi/jää. Löytyy pari tuli/tuli mutta sitten joo... no, joka tapauksessa, jotain vastaavuutta niihin on yritetty ja musiikkivideon versiot liittyvät myös toisiinsa, joten voitte katsoa ja yrittää itse pohtia, miten ne yhdistelmät toimivat. x)

Videot ovat erikoistehosteiltaan ja kuvaukseltaan todella hienoja. SME on nähtävästi vetänyt ison osan muiden artistien videoista säästämistään rahoista näihin EXO:n videoihin ja mikäs sen mukavampaa. Debytoiva bändi tarvitsee kenties vähän hienommat elkeet, muuten kukaan ei huomaa heitä. Ja jos jälki on sellaista kuin MAMA:n videot, en todellakaan valita.

En edelleenkään huomaa K:n ja M:n välillä mitään sen suurempaa eroa. Tai no, M:n tanssiminen tuntuu vieläkin olevan hieman sujuvampaa, mutta ei K:kaan missään tapauksessa huonosti tanssi. Laulussa he ovat samalla tasolla.

Mini-albumiin kokonaisuutena petyin hieman lähinnä siitä syystä, ettei siinä ollut tarpeeksi uusia biisejä. MAMA:n lisäksi siltä löytyy nämä kaksi prologi-sinkkua What is Love ja History sekä uusina Angel, Two Moons ja Machine.
What is Love ja History on jo kuultu vähän liiankin monta kertaa.
Angel on kappaleena niinkin tylsä, että koko kappale kuulostaa samalta kuin se pieni pätkä joka on kuultu jossakin teaserissä.
Two Moons ja Machine olivat ihan mukiinmeneviä, mutta olisivat voineet olla parempia. Näiden kahden kappaleen kohdalla huomasin kuitenkin K:n ja M:n välillä sen eron, että jostain syystä jota en osaa sen tarkemmin sanoa, nämä ovat parempia M:n vetäminä.
Toivotaan että SME toimittaa tästäkin albumista repackage-version jolla sitten saadaan vielä muutama kappale lisää.

Kuitenkin kappaleihin pettymisestä huolimatta olen iloinen että EXO on vihdoin päässyt ulkoilmaan SME:n kellarista. EXO on kasa lahjakkaita ja suloisia poikia, jotka toivottavasti saavat vielä paljon faneja. Minut he ovat jo voittaneet puolelleen. ^^

♥

Skip Beat!

Tekisi mieli vaan hakata näppäimistöä ja antaa teidän tulkita siitä kirjainkasasta mitä mieltä olen tästä draamasta, mutta ehkä kuitenkin yritän ilmaista itseäni hieman selkeämmin.

Aloin katsoa Skip Beat!'ia ihan siitä syystä, että siinä näyttelee Super Juniorin Donghae ja Siwon.
Skip Beat! perustuu japanilaiseen mangaan ja siitä tehtyyn animeen ja ihan sattumalta olenkin joskus vuonna nakki lukenut tuota mangaa hieman alusta. Pidin siitä kyllä sinänsä, mutta manga noin ylipäätään ei ole oikein minun lajini niin sen lukeminen jäi sitten ihan alkutekijöihinsä. Animessa on näköjään 25 jaksoa ja se on valmis, mutta manga jatkuu vieläkin.
Kun en siis ole mangaa sen enempää lukenut enkä katsonut animea ollenkaan, en pysty kommentoimaan, kuinka uskollinen tämä draama-versio on alkuperäiselle. Näin ollen keskityn siis draaman juoneen ja näyttelijöihin.
Kahdesta korealaisesta näyttelijästään huolimatta tämä versio on tehty Taiwanissa ja on siis kiinankielinen.

Juoni on lyhyesti ja turhia paljastamatta seuraava: Gong Xi (Kyoko) on lapsuudestaan asti auttanut ja omistanut elämänsä Pu Bo Shangille (Fuwa Sho), jotta tämä voisi toteuttaa unelmansa tähteydestä. Saatuaan jalan oven väliin, Shang kuitenkin syrjäyttää Gong Xi'n elämästään ja jättää hänet huomiotta. Gong Xi ei tällaista kohtelua ihan niin vain niele ja päättää itsekin päästä showbisnekseen, jotta voisi tulla kuuluisammaksi kuin Shang. Kuvissa on myös Shangin vihaama kuuluisa näyttelijä Dun He Lian (Tsuruga Ren).

Skip Beat!'in juoni oli yksinkertainen mutta tehokas ja hyvin toteutettu. Tapahtumissa pysyi hyvin mukana, eikä mitään ollut vaikeaa ymmärtää. Myöskin tietty jännitys säilyi loppuun saakka, sillä yksi vihjailluista asioista selvisi vasta ihan viimeisessä jaksossa. Loppuratkaisu ei tunnu lopulliselta, mutta ei ole turhauttava kuitenkaan joten kaikki hyvin.
Draama lähti kuitenkin liikkeelle jotenkin tosi hitaasti ja aika takkuisesti ja myönnän että muutaman ensimmäisen jakson aikana hyppäsin yli joitain hitaita ja/tai tylsiä kohtauksia. Kuitenkin siinä muistaakseni neljännen jakson tienoilla löysin itseni yhä useimmin liimautuneena ruutuun myös hitaiden kohtauksien aikana. Syynä tälle oli ehdottomasti päähenkilöä Gong Xi'a esittänyt Ivy Chen.
Yksinkertaisesti sanottuna hän on nerokas. Hän osaa välittää tunteensa pienillä ilmeillä ja eleillä, mutta tarvittaessa osaa myös ilmaista suuresti ja elävästi, ja sitä tässä draamassa nähdään ja paljon. Gong Xi on hyvin elävä hahmo, jonka tunteet näkyvät selvästi hänen ilmeistään, ja Ivy Chen vetää roolin täydellisesti.
Muutkin päänäyttelijät tekivät aivan mahtavia roolisuorituksia.

Pu Bo Shangin roolia esittää Donghae. Koska kyseessä on siis taiwanilainen versio, Donghaen (ja Siwonin) ääni on dubattu. Ilmeisesti tekijät eivät luottaneet korealaisten kiinan taitoihin tarpeeksi. Luulen että dubbaus on tehty paitsi vieraan aksentin vuoksi, myös siksi että Donghaella ja Siwonilla olisi helpompaa opetella vuorosanansa ja eläytyä niihin oikealla tavalla. He siis esittivät vuorosanansa koreaksi ja kaikki muut kiinaksi. Aikamoinen sekamelska varmaan kuvauksissa...
Kuitenkin, mielestäni Donghae veti roolinsa erittäin hyvin. Hänelläkin on miellyttävän ilmeikkäät kasvot ja hän osasi ilmaista oikeita tunteita oikeaan aikaan. Shangia ei draamassa kuitenkaan hirveästi nähdä, ei ollenkaan joka jaksossa, mutta silloin kun häntä näkee, on myös näyttelyä ihana katsoa. Shang henkilönä on kyllä juurikin sellainen jota tekisi mieli lyödä ja oikein kovaa. Se, että Donghae pystyi vakuuttavasti esittämään tämänkaltaista hahmoa, todistaa myös sen, että hän oikeasti osaa näytellä (koska Donghae itse on aikalailla päinvastainen luonteeltaan kuin Shang). Ja koska olen fanityttö, täytyy mainita, että Donghae näyttää Shangina aivan taivaalliselta. Ainoa mitä jäin kaipaamaan, oli hänen äänensä, mutta siihenkin tottui aikananaan, kun keskittyi tapahtumiin niin paljon.

Toista miespääosaa, Dun He Liania esittää siis Siwon. Hänen suorituksensa ei sitten ollutkaan ihan niin puhdas kuin kahden edellisen näyttelijän. Vaikka Lianin hahmo sitä vaatiikin, hän tuntui olevan vähän liiankin ilmeetön. Välillä suorastaan ärsytti miten eleetön hän oli, varsinkin Ivy Chenin rinnalla. Mutta Siwonin suoritus parani draaman edetessä ja lopussa hän oli jo oikein hyvä. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että hänen dubbaajansa vaihtui muutaman ensimmäisen jakson jälkeen. Loppujen lopuksi ilmeikäs ääni tekee roolisuorituksessa aivan yhtä paljon kuin kasvojen ilmeetkin. Lianin hahmo oli myöskin aluksi raivostuttava, jopa enemmän kuin Shang, joka oli sentään avoimesti täysi jerk, kun Lian taas on... Raivostuttava, ei sille ole muuta sanaa. Mutta onneksi hahmokin kehittyy juonen myötä.
Päähenkilöiden lisäksi Skip Beat!'stä löytyy muutama aivan mahtava sivuhenkilö.
Lianin managerina toimiva Du Jin (Yashiro Yukihito) tuo reaktioillaan ja ilmeillään ilmeikkyyttä myös Lianin ilmeettömyyteen ja täydentää häntä hyvin. Hän on myös itsenäisenä hahmona aivan mahtava ja nauroinkin ihan ääneen hänen ilmeilleen. Hahmoa näyttelee Jin Qin ja myös hän tekee loistavaa työtä. Erityisesti kohtaukset, joissa Gong Xi ja Lian keskustelevat ja Du Jin katselee vierestä ja kommentoi tapahtumia ilmeillään ovat ihanan mahtavia.
Gong Xi'n kilpasiskosta ystäväksi muuttuva Jiang Nan Qin (Kotonami Kanae) on toinen ihana sivuhahmo. Bianca Bai on vähintään yhtä nerokas kuin kaikki muutkin mainitsemani näyttelijät ja rooli sopii hänelle hyvin.

Skip Beat!'ssa suurin osa näyttelijöiden kohtaamista haasteista liittyy siihen, että heidän täytyy näytellä näyttelemistä. Varsinkin Gong Xi'n täytyisi olla erittäin hyvä näyttelijä, joka ei edes tiedä omista kyvyistään ja heittäytyy rooleihinsa puhtaan vaistomaisesti. Ivy Chen osaa näytellä nerokkaasti kahta täysin erilaista roolia ensin aurinkoisena Gong Xi'nä ja sitten Gong Xi'n näyttelemänä synkkää roolihahmoa hänen draamassaan (unohdin jo hahmon nimen). Ivy tekee tässä loistavaa työtä ja itsekin draaman hahmojen kanssa liimauduin henki salpautuneena ruutuun kiinni katsoessani jännittyneenä Gong Xi'n roolisuoritusta. Kyllä, tietyt kohtaukset draamassa olivat pitkälti juuri Ivyn vuoksi juurikin niin voimakkaita.
Näyttelemisestä siis täydet 10 pistettä, Siwonin alkukankeuksista huolimatta.

Musiikista täytyy myös ehdottomasti mainita joitain kappaleita. Skip Beat!'in alkutunnarin esittää kukas muukaan kuin Super Junior M. Biisin nimi on S.O.L.O. ja pidän siitä valtavasti. Lopputunnari onkin sitten Donghaen soolo-kappale (featuring Henry (myös SJM)) This is Love (这是爱) ja se on vielä parempi kuin S.O.L.O. Draamassa soi myös joidenkin kohtauksien taustalla edelleen Super Junior M:stä tuttu Zhou Mi soolo-kappaleellaan Goodbye, joka on vähintäänkin yhtä hyvä kuin kaksi edellä mainittua. Mutta koska olen fanityttö, nämä arviothan ovat ihan täysin arvottomia. x)
Oli draamassa myös ainakin yksi kappale josta voin ihan objektiivisesti sanoa pitäneeni todella paljon. Nimittäin Mify'n 未来. Se on hyvin... voimakas kappale, niin itsekseenkin kuin siihen liittyvien kohtausten takiakin.

Kaiken kaikkiaan Skip Beat! oli siis hyvin nerokas enkä olisi halunnut sen loppuvan ollenkaan. Kaikki näyttelijät tekivät loistavaa työtä ja sopivat todella hyvin yhteen. Juoni toimi ja käsikirjoitus oli hyvin toteutettu. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että tämä draama ei olisi ollut läheskään niin hyvä ja tasapainoinen jos Gong Xi'n roolia olisi esittänyt joku muu kuin Ivy Chen. Niin Gong Xi kuin Ivy Chenkin oli tämän draaman henki ja sielu ja rakastuin häneen täysillä. Täytyykin mennä etsimään Ivylta lisää katsottavaa... ^^

Donghae (feat. Henry) - This is Love

♥

Switch Girl!!

En edes muista enää kuinka oikeastaan löysin tieni tämän draaman pariin. Aloitin tämän muutama viikko sitten ja sain tässä jokunen päivä sitten sen katsottua.

Tämä oli helppo saada loppuun asti senkin takia, kun jaksoja on vain 8 ja jokainen kestää puolisen tuntia.

Switch Girl!! -draaman perusidea on siis se, että lukiolaistyttö nimeltä Nika on koulussa ja julkisesti hyvin pukeutunut ja muutenkin laitettuna, mutta kotona hän onkin ihan täysi possu. Tämä on hänen salaisuutensa ja ainoastaan hänen paras ystävänsä tietää tästä. Nikan lukioon ilmestyy uusi oppilas, Arata, joka sattuu asumaan samassa rakennuksessa Nikan kanssa ja saakin heti ihan sattumalta tietää, minkälainen Nika on kotinsa suojassa.  Mutta Aratalla on itseelläänkin samanlainen salaisuus; hän ei nimittäin halua kenenkään tietävän, että hän on oikeasti hyvännäköinen, joten hän käyttää pullonpohjasilmälaseja ollessaan julkisella paikalla. Nika kuitenkin (jälleen sattumalta) saa tämän selville ja sittenpä he molemmat tietävät toisensa salaisuudet. Alkuasetelma on valmis.

Draama sisältää paljon kohellusta, mutta vain muutaman kerran ongelmat johtuvat siitä, että joku on saamaisillaan selville Nikan tai Aratan salaisuuden. Draamaan on keksitty monipuolisia tilanteita ja ongelmia joita ratkotaan jakson puitteissa. Samaa vitsiä ei siis kuluteta puhki, onneksi.

Switch Girl!! pyörii lähinnä Nikan ja Aratan ja heidän kehittyvän suhteensa ympärillä, mikä on hyvä, sillä pidän heidän kemioistaan todella paljon. Nika ja Arata onnistuvat olemaan todella aitoja yhdessä ja heistä ei tule ollenkaan näytelty olo. Muutenkin molemmat tekevät hyvät roolisuoritukset.

Draama perustuu mangaan ja sen huomaa lähinnä tietynlaisissa hahmoissa ja juonikuvioissa, sekä draaman aikana käytetyissä erikoistehtosteissa kuten ruudulla näkyvässä tehosteteksteissä sun muissa grafiikoissa. En kuitenkaan pitänyt tätä yhtään häiritsevänä. Tehosteet olivat tarpeeksi hillittyjä etteivät ne ruvenneet häiritsemään.

Draamassa oli myös muutama hieno sivuhahmo, mutta tosiaan Nika ja Arata viettivät paljon aikaa ruudulla, joten ei heistä sen enempää.

Kokonaisuutena pidin Switch Girl!!istä hyvin paljon. Se oli mukavan rento ja tarpeeksi hyvin tehty ettei mikään sattunut silmiin. Nikan ja Aratan hahmoihin oli helppo samaistua ja he tosiaan sopivat todella hyvin yhteen. Se oli myös oivallista japanin kuunteluharjoitusta, sillä katselin sitä ilman tekstejä. Dialogi käsitteli onneksi pääsääntöisesti ihan arkisia asioita niin pysyin mukana vallan mainiosti. Mukavaa vaihtelua oppituntien jälkeen, siellä kun on varsin usein sellainen olo, ettei japania ole jäänyt päähän ollenkaan. x)

Mutta siis, Switch Girl!! oli oikein oivallinen draama, tykkäsin paljon. ^^ Jos pidät rennosta ja hauskasta teini-draamasta, kannattaa tämä katsoa.

♥

PS: Tein itselleni profiilin sellaiseen paikkaan kuin My Drama List. Sinne saa suht helposti listattua kaikki katsomansa draamat ja elokuvat (niin japanilaiset, kiinalaiset kuin korealaisetkin ja luultavasti myös muita aasialaisia löytyy listoilta) ja niitä pystyy arvioimaan asteikolla 1-10. Tuonne voi listata myös kesken olevia draamoja ja sellaisia joita aikoo katsoa joskus tulevaisuudessa. Ihan kätevää ja pysyy itsekin perillä asioista. ^^