Dear Prince, I am your Princess

Ah... Katsotaan nyt minkälaisen postauksen saan aikaiseksi... sen verran sanattomaksi tuo eilinen keikka minut jätti. ♥

Keikka oli kokonaisuutena suorastaan täydellinen. Settilistan järjestys oli saumaton ja tasapainoinen. Kaikki jäsenet eläytyivät musiikkiin loistavasti ja eräänlaiset koreografiat toteutettiin virheettömästi.

Välispiikkejä oli suhteellisen vähän, mutta ne olivat sitäkin ihanampia. Kamijo muun muassa kertoi pitävänäsä Muumeista ja erityisesti Nuuskamuikkusesta sillä hahmo on "cool". Hän julisti itsensä meidän (yleisön) prinssiksi ja meidät hänen prinsessoikseen. Amorphouksen alussa tapahtui pieni tekninen kämmi (taustanauha ei alkanutkaan silloin kuin piti) ja Kamijon reaktio taisi olla parhaimpia, mitä olen koskaan nähnyt: Hän kääntyy katsomaan taakseen (yleensä rumpali hoitaa taustanauhoja, mutta ei välttämättä ole hänen vikansa jos se ei toimikaan) ja lausuu hyvin dramaattisella äänellä: "Oh my God!". Itse kullakin taisi olla pokassa pidättelemistä siinä vaiheessa. Toinenkin huudahdus aiheutti naurunpyrskähdyksiä ja kieltämättä hämmensi hieman... Aivan täysin varoittamatta ja näennäisesti mitenkään mihinkään liittyen Kamijo huusi: "I'm coming!" Lauseen merkityksestä saavat kaikki vetää ihan vapaasti omat johtopäätöksensä... ;)
Lopussa Kamijo esitteli vuorotellen kaikki jäsenet ja satuin kuulemaan kuinka hän tituleerasi Hizakia super-kitaristiksi... Taitaa hän sitäkin olla, Hizaki siis. x)

Sanomattakin lienee selvää, että lähes koko keikka meni minulta tuijottaessani häpeilemättä Kamijoa. Se mies on niin karsimaattinen ja komea ja vangitseva (ja muutama muu ylistävä adjektiivi) ja käsittämättömän kaunis niin monella eri tavalla. Hänen äänensä on enemmän kuin täydellinen (se on taivaallinen, virheetön, sanoinkuvaamaton), hän pysyi täydellisesti tietyssä roolissaan koko keikan ajan ja hänen hymynsä... sanotaanko vain, että teki äärimmäisen hyvää nähdä hänen hymyilevän sillä tavalla. Yksikään hymy ei ole saanut minua onnellisemmaksi kuin Kamijon äärimmäisen lempeä hymy. Toivottavasti se ei katoa enää koskaan. ♥
Yuki... no, rumpalina häntä en taaskaan hirveästi nähnyt, mutta niistä pienistä vilaisuista tajusin kyllä siinä on taasen yksi henkilö joka on huomattavasti paremman näköinen oikeassa elämässä kuin kuvissa (eikä hän kuvissakaan ole ollenkaan huonon näköinen).
Hizaki ja Teru saivat minut haukkomaan henkeäni uskomattomilla kitarasooloillaan. Heidän sormiensa seuraaminen on hyvin vangitsevaa katseltavaa.
Olin itse Terun puolella lavaa ja hänen suloinen hymynsä sulatti minut ihan täysin. Hän tuntui nauttivan esiintymisestään täysin siemauksin ja piti jatkuvasti yllä pientä silmäpeliä yleisön kanssa.
Hizakista en hirveästi mitään osaa sanoa, näin häntä nimittäin harmittavan vähän. Kaunis hän kuitenkin oli, todella kaunis. Harva nainenkaan pystyy olemaan yhtäaikaa niin vahva ja elegantti mutta silti tietyllä tavalla hyvin naisellinen.
Basistina toimi Masashi (meniköhän se nyt oikein... en ihan satavarma ole tuosta nimestä kun jostain syystä se vain ei jäänyt mieleen). Hän sopi hyvin yhteen muiden kanssa, tosin hänen asunsa oli hieman vähäeleisempi kuin muiden jäsenien. Hänen taidoistaan ei ole kysymystäkään. Olin kuitenkin tyytyväinen, että hän melkein sulautui taustaan eikä tuonut itseään liiaksi esille. Hän otti paikaltaan osaa bändin "koreografioihin" mutta ei liikkunut juurikaan.
Jasmine You oli selvästi läsnä ja häntä myös muistettiin. Serenaden alussa Kamijo loi viivyttelevän katseen kattoon, kuin varmistaakseen että Jasmine You varmasti kuuntelee heidän kunnianosoitustaan. Hänet myös mainittiin kunniapaikalla aivan viimeisenä Kamijon esitellessä bändiä. Äänestä päätellen myös yleisöllä on häntä ikävä.

Encoressa oli vain kaksi kappaletta (tosin Versaillesin biisit ovat melko pitkiä ja kun niitä vielä vähän pitkitettiin yleisön huudattamisella niin encore oli ihan sopivan pituinen) mutta viimeisen biisin jälkeen bändi tuntui olevan suorastaan vastahakoinen lähtemään lavalta. Yleisön päälle satoi varmaankin kaikki mahdollinen irtaimisto lavalta: Hurja määrä plektroja, rumpukapuloita, pyyhkeitä, vesipulloja...
Pakko vielä mainita, että Kamijo piti roolistaan kiinni jopa niin paljon että joi vetensä viinilasista. x)

Myyntipöydästä tarttui tälläkertaa mukaan vain paita (olisin halunnut myös kassin, mutta ne olivat kaikki jo menneet siinä vaiheessa kun ehdin itse pöydän ääreen). Edessä Versaillesin perhos-logo ja takana Euroopan-kiertueen keikka-aikataulu.

Oikeastaan kaikki kappaleet jotka toivoinkin kuulevani myös soitettiin joten siltäkin osin keikka oli oikeastaan unelmien täyttymys. Serenade osoittautui melkein ylivoimaiseksi esteeksi, mutta siitäkin selvittiin lopulta. Yritin laulaa mukana, mutta ääneni särkyi parin rivin jälkeen... onneksi Kamijo pysyi vahvana ja johdatti meidät muutkin pimeydestä valoon.

Settilistasta sen verran, että ne joiden edessä on numero ovat varmasti oikeassa kohdassa mutta kysymysmerkillä varustetut saattavat olla väärinkin. Olen nekin kuitenkin järjestänyt niin miten itse muistelisin järjestyksen menneen.

Setlist:

1. Sound in Gate

2. Prelude

3. Aristocrat's Symphony

4. Sound & Bites

5. 愛と哀しみのノクターン

6. The Umbrella of Glass

?. Prince

?. Silent Knight

?. God Palace

?. Red Carpet Day

?. Zombie

?. 月下香

?. Princess

14. Amorphous

15. Serenade

16. Ascendead Master

Encore:

17. Beast of Desire

18. Revenant Choir

En oikeastaan vieläkään usko oikeasti nähneeni Versaillesia livenä. Ajatus siitä, että eilen illalla Kamijo seisoi parin metrin päässä minusta niin täydellisenä kuin vain ihminen voi olla ei vain uppoa tajuntaani. Toivottavasti saan heidät vielä joskus nähdä... Nyt jo nimittäin on aivan sydäntä särkevä ikävä. Taivaasta putoaminen sattuu aina.

♥ ♥ ♥

zero

Serenade

1

Amorphous

2

The Umbrella of Glass

3

愛と哀しみのノクターン

Freedom

Teidän rakkaalla bloggarillanne alkoi tänään loma!! ♥
Valitettavasti blogin kannalta se tarkoittaa mahdollisesti hieman hiljaisempaa jaksoa. Matkustelen nimittäin vähän siellä sun täällä, mutta koska olen jotensakin riippuvainen tietokoneesta (ja hakeudun sellaisen luokse säännöllisesti), pystyn luultavasti ajoittain tännekin jotain naputtelemaan.
Suunnitelmissa on ainakin Versaillesin keikka (aaaah, enää neljä päivää!!!) ja 3.4. heinäkuuta Tracon Tampereella. Yritän näistä jotain jossain vaiheessa kertoilla myös ja luvassa saattaa olla jokunen ajastettu postauskin, joten kannattaa silti tätä kurkkia aina silloin tällöin.

---

Laitoin Super Juniorin Bonamanan repackage-version tilaukseen ja siinä samassa tulee myös muuta mielenkiintoista kamaa... näette sitten kun se paketti suvaitsee saapua. ;)
Huomenna onkin Bonamanan nimikkobiisin goodbye-stage, mutta SuJu ei kuitenkaan ole menossa yhtään minnekään. Heinäkuussa heillä alkaa kokonaan uuden biisin promoaminen. Biisistä en tiedäkään muuta kuin nimen, No Other, mutta odotan innolla minkälainen kappale tämän nimen takaa paljastuu. :D

Hyvää Juhannusta kaikille ja pitäkää itsestänne huolta!

♥

abingdon boys school - Freedom

Sound in Gate

Tämä postaus nyt vähän venyi, eräästä sattuneesta syystä...

Tämä sattuu nimittäin olemaan tämän blogin 100 postaus! Kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä enemmän tai vähemmän asiaan liittyen noinkin moneen postaukseen on jo mahtunut ja lisää on todellakin tulossa!!! So stay with me, I'm just getting started! (^___^)

Tämä postaus venyi siis sen takia kun yritin keksiä tähän jotain erikoista juhlan kunniaksi, mutta en vaan keksinyt, niin randominfoilla sitten taas mennään. ^^"

---

kuva

Kaikki, joita kiinnostaa varmaan tietävätkin jo, mutta VAMPSin uuden albumin, Beastin, julkaisua on lykätty melkein kuukaudella. Alkuperäinen päivä oli 7.7. mutta nykytiedon mukaan se eksyy kauppoihin vasta 28. heinäkuuta.
Mitään syytä ei taaskaan annettu.
(Muuten, tuo kuva on ilmeisesti Beastin kansi... en tykkää. Se on yhtäkkiä hyvin erilainen kaikista muista VAMPSin julkaisuiden kansista... ei sovi sarjaan.)

---

kuva

Tilasin tuossa pari päivää sitten vihdoin Kanon Wakeshiman uuden albumin! En malttaisi odottaa... taisin jo joskus aikaisemmin mainita että pidin hänen edellisestä albumistaan hyvin paljon, joten toivotaan että tämäkin on vähintään yhtä hyvä!

---

kuva

Aloin jonkun aikaa sitten katsomaan uutta japanilaista draamaa Sunao ni narenakutea. Yksinkertaisessa kauneudessaan se kertoo viidestä ystävyksestä, jotka vain yrittävät pärjätä elämissään. He ystävystyivät alunperin Twitterin välityksellä, mutta tapaavat sittemmin myös oikeassa elämässä ja Twitterin merkitys juonessa vähenee ensimmäisten jaksojen myötä, joskaan se ei koskaan katoa kokonaan.
Sarjassa on kaksikin lempinäyttelijääni (Eita ja Ueno Juri) ja bonuksena päälle vielä aivan tajuttoman suloisen roolisuorituksen tekevä (ex-)DBSK:n JaeJoong/Hero (sori, en satu tietämään millä nimellä häntä yleisimmin kutsutaan). Eivät muutkaan mitään huonoja näyttelijöitä ole, joten tässä sarjassa saakin taasen nauttia mahtavista näyttelijäntaidoista.
Olen katsonut 9 jaksoa tähän mennessä, mutta koska sarjaa esitettään Japanissa parasta aikaa, joutuu uutta jaksoa odottamaan aina jonkun aikaa... en vain millään malttaisi, tahdon tietää mitä seuraavaksi tapahtuu pianhetinytäkkiä!
No mutta kuitenkin, pidän todella sarjan rennosta ja luonnollisesta tunnelmasta. Sarjan viisi päähenkilöä ovat hyvin todentuntuisia ja aitoja ja heihin on helppo samastua, varsinkin kun olen nuori aikuinen itsekin. Heidän keskustelunsa ovat ajoittain tunnelmaltaan hyvinkin vaikeita ja vaivaantuneita, mutta niinhän ne ovat oikeassakin elämässä. Pitkästä aikaa draama jonka voisi uskoa olevan oikeastikin totta.
Suosittelen ehdottomasti katsomaan, on todellakin sen arvoinen! :)

---

kuva

Loppuun vielä pieni hehkutus siitä, että viikon päästä huomenna tapahtuu jotain suurenmoisen mahtavaa ja sanoinkuvaamatonta.
Versaillesin keikka.
En tiedä selviänkö siitä hengissä niin monesta eri syystä mutta en jättäisi sitä väliin vaikka maksettaisiin lottovoiton verran. Tajusin muuten juuri, että tähän mennessä innokkaaseen odotukseeni on liittynyt myös pieni "en tahdo todellakaan mennä sinne keikalle, minähän kuolen sinne" -fiilis, mutta nyt se on kadonnut. Tällä hetkellä en halua mitään muuta enemmän kuin nähdä näiden ihmisten kauneus (ulkoinen ja sisäinen) Tavastian lavalla, suoraan edessäni. Kuulla Kamijon ääni omin korvin, nähdä Hizakin ja Terun sormien tanssivan heidän kitaroidensa kielillä ja Yukin hakkaavan rumpujaan aivan kuin hän ei ikinä niitä sen jälkeen pääsisi soittamaan.
Tuntea Jasmine Youn läsnäolo.
On elämä ennen ja jälkeen Versaillesin. Nyt eletään tyyntä myrskyn edellä.
Enää viikko.

♥

---

Tänään, 21. kesäkuuta 2010 on kulunut 11 vuotta siitä kuin eräs mahtava ja lahjakas henkilö poistui luotamme äkillisesti ja aivan liian nuorena. Hän oli mahtava rumpali ja ihminen ja hän asaitsee tulla muistetuksi. Toivottavasti hän on edes ystäviensä mielessä, jos ei muiden.

Kami, you were our butterfly. Fly free and rest in peace.

♥

to be your happiness

Tämä tulee nyt taas hieman myöhässä, mutta ei se mitään. ^^

Tiistaina oli siis Marien keikka. Eräs (lue: allekirjoittanut) oli katsonut keikkapaikan osoiteen väärin, eikä sattunut olemaan edes karttaa mukana, joten siinä vaiheessa kiitettiin järkevyttämme että olimme varanneet tarpeeksi aikaa, ja seuraavaksi lähti puhelinsoitto jollekulle joka pystyi puolestamme netistä katsomaan missä meidän oikeasti piti olla. Käveltiin sitten noin kaksi ja puoli kilometriä oikeaan paikkaan (ja jopa sielläkin oli hieman hankaluuksia löytää oikea rakennus... se on hieman piilossa), mutta lopulta ehdimme paikalle noin puolta tuntia ennen keikan alkua, ja ehdimme juuri ja juuri saada nimmaritkin!
Kuten luvattu, sisään tullessa käteen lyötiin Marie-huivi, johon sitten pojat iloisesti nimmarinsa riipustivat. Suomen kieltä he taitoivat sen verran että ainakin "moi" oli vahvasti hallussa.

Ihan pari minuuttia sen jälkeen kun olimme kerenneet paikalle, he lopettivat nimmaroimisen ja häipyivät "lavan taakse" odottelemaan keikan alkua.
Vielä ennen kuin heitä lavalla nähtiin, käväisin nappaamassa mukaani heidän minialbuminsa, Marien.

Keikka itse... Noh, ei se ollut parhaimpia mitä olen nähnyt, eikä edes parhaimmasta päästä, mutta ei se kyllä todellakaan huono ollut. Paikalla oli ehkä noin 50 ihmistä ja tunnelma oli varmaankin jotain japanilaisen livehousen luokkaa (vaikka en itse sellaisessa ole koskaan ollutkaan). Biisit kuulostivat oikein hyviltä livenä, vaikkakin tunnelma ehkä hieman latistui kappaleiden välissä. Kaiken kaikkiaan keikka oli yhtä pientä teknistä ongelmaa lukuun ottamatta suhteellisen sujuva ja hyvin toteutettu.

Minusta on ehdottoman hyvä asia, että myös näitä todella pieniä bändejä nähdään Suomessa. On ensinnäkin todella mukava saada vaihtelua siihen tupa täynnä -fiilikseen ja toisekseen täällä päin maailmaa on aika vaikeaa tutustua pieniin bändeihin, kun niistä ei hirvesti löydy tietoa mistään. Marienkin keikalle mentiin melkein täysin ummikkoina, mitä nyt muutamia sampleja oltiin kuunneltu heidän Myspacesta ja Youtubesta.

Loppuun vielä huomautus, että olen hyvin ylpeä itsestäni! Tajusin nimittäin ihan oikeasti melkein kaiken mitä MC:issä höpötettiin (jotka olivat japaniksi sen jälkeen kuin he tajusivat meidän sitä ymmärtävän). ^__^ Taitaa tämä jatkuva japanille altistuminen ja sentään sen opiskelukin tuottaa tulosta. :D

♥

Victory

Tuota noin...
Noh, ensin se viime postauksesta unohtunut kuva:

Kuten sanoin jo viimeksikin, tämä taitaa olla lempparini kaikista VAMPSin kansista. Pidän sen rauhallisesta tunnelmasta ja hennon sinisestä väristä.

---

Taisin tästä mainitakin silloin D=OUTin keikan jälkeen, mutta huomenna on tosiaan Marien keikka. :D Päätettiin sitten S:n kanssa painua sinnekin katselemaan minkälaisen meningin bändi saa aikaiseksi. Ainakin keikan järjestävä JrockSuomi lupasi jo, että kaikki keikoille tulevat saavat ilmaiseksi lahjaksi Marien huivin. :D  Ja Tampereella oli kai luvassa myös jonkinlaiset after partyt bändin poiken kanssa... :'D Nyt en jostain syystä löydä sitä infoa heidän sivuiltaan, mutta jos sattumoisin olet menossa Tampereen keikalle etkä tiennyt tästä mitään, niin varmasti siellä paikan päällä voit kysyä joltakulta henkilökunnan jäseneltä, että mikä homman nimi on. Täällä Helsingissä me tyydymme vain niihin huiveihin ja varmasti kovaan meininkiin. :D

Keskittyminen saattaa tosin olla vähän missä sattuu, kun huomenna sattuu myös olemaan tasan kaksi viikkoa Versaillesin keikkaan... en yleensä jännitä keikkoja mitenkään hirveitä määriä etukäteen, mutta tätä olen jännittänyt jo monta viikkoa ja tunne sen kuin vain kasvaa keikan lähestyessä... Enkä varmasti joudu pettymään, tulee varmastikin olemaan mahtava keikka kaikin puolin. ♥

---

Loppuhuomautuksena vielä aiheesta josta kaikki asiasta kiinnostumattomat ovat varmasti saaneet nyt jo tarpeekseensa, eli jalkapallon maailmanmestaruuskisoista! Itse en todellakaan ole mikään urheilun ystävä, missään mielessä, mutta koska minut on helppo houkutella mukaan, olen nyt vähän futistakin katsonut. XD Lähinnä siis Etelä-Korean ja Japanin pelit, koska moni jrockari on kisoista niin innoissaan ja koska Etelä-Korea ei millään voi hävitä kun heillä on näin hyvä kannustusbiisi:

Molemmat maat voittivat avausmatsinsa (Etelä-Korea 2-0 Kreikkaa vastaan ja Japani 1-0 Kamerunia vastaan) joten ihan hyvin heillä on alkanut! :D
Kaikki siis vain mukaan kannustamaan näitä harvoja Aasian maita MM-kisoissa (Pohjois-Korea on kolmas... ja miksei heitäkin saisi kannustaa. Ainakin urheilussa olisi hyvä unohtaa poliittiset erimielisyydet) !!

♥

Holiday Trip Around the World

Sain tänään VAMPSin uuden sinkun Angel Tripin. Pidän biisistä kyllä, mutta se ei ole mitenkään erikoinen. Minusta tuntuu, että VAMPS on jämähtänyt tähän yhteen tyyliin asenteella why fix something that isn't broken. Mutta kun aina voisi parantaa ja näillä muusikoilla ainakin olisi ihan tarpeeksi lahjakkuutta vaikka mihin.
Sinkun B-puolesta tulee taasen mieleen se, että VAMPSin biisit ovat usein hyviä levyllä, mutta olisivat varmasti loistavia livenä. Melkein kaikki heidän biisinsä ovat tätä tasoa ja ihan kuin olisin joskus nähnyt myös heidän itsensä näin sanoneen (siis, että he tähtäävät ensisijaisesti mahtaviin live-biiseihin ja -esityksiin).
Seuraavaksi herääkin kysymys, miksi he eivät panosta Japanin lisäksi myös muuhun maailmaan? Japanissa heillä on ollut jo useampi (tai ainakin tulossa) iso kiertue ja kerran heidät on jo nähty normaalinmittaisella kiertueella USA:ssa (jonka kiertuedokumentinkin sain tämän sinkun mukana). Miksi sitten heidän syksyn "maailmankiertueensa" on niinkin pitkä kuin 7 tai 8 keikkaa? Tuota ei maailmankiertueeksi voi sanoa edes hyvällä tahdolla, vaikka eri mantereita tuleekin se neljä; maita on kuitenkin vain viisi.
Ainoa selityksenpoikanen joka tästä kiertueennysästä on saatu, on se ettei heidän aikansa riitä käymään missään muualla. Pistää miettimään miksi sitten heillä on keikkojen välissä useampi päivä väliä? Mitä olen nähnyt, heillä ei ole edes isoa lavarakennelmaa tai -show'ta jonka roudaamiseen ja pystyttämiseen kestäisi monta päivää.
Tämä kiertue tuntuu olevan heille pakkopullaa... he eivät halua kiertää maailmaa, mutta he ajattelevat että heiltä odotetaan sitä. Sellainen olo minulle tulee.
Pidän yhä Hydesta ja KAZista, olen vieläkin fani enkä kovin helposti muuksi muutu, mutta tämä heidän lomamatkansa maailman ympäri oli kyllä suuri pettymys. Eikä edes vain se, ettei heitä nähdä Suomessa (sen pystyy vielä ymmärtämään, emmehän me ole kuitenkaan ihan keskellä helpointa kulkureittiä Euroopaan), vaan se että keikkoja on Euroopassa vain kaksi (2!!) ja muuallakin vain todella niukasti, vaikka heillä on pitkät laajat kiertueet Japanissa. Jos kerran lähdetään maailmankiertueelle, niin keikkaillaan sitten kunnolla tai ei ollekaan!
Ihan kiva niille jotka pystyvät matkustamaan Ranskaan tai Espanjaan (joka on muuten outo valinta... Jos mietitään Jrockia parhaiten myyviä maita Euroopassa, Saksa, Ranska ja Suomi ovat kärjessä, Espanja tulee vasta jossain kaukana näiden jäljessä), mutta itselle se ei ole millään muotoa mahdollista. Kertokaa sitten minullekin minkälaista siellä oli, olisi kiva tietää mistä jäin paitsi. >_<"



PS: Bloggari pyytää anteeksi tämänkertaisen merkinnän ärtyneisyttä. Niin siinä vain käy kun itselle tärkeä artisti tekee oharit ilman mitään näkyvää/hyväksyttävää/järkevää syytä. Ja kuva sinkusta seuraa sitten myöhemmin kunhan saan aikaiseksi. Ainakin se hyvä puoli tässä julkaisussa oli, että kannen kuva on ehkä suosikkini kaikista VAMPSin julkaisuista. Pidän sen tunnelmasta.

Neo Shock

Tänään saatiinkin sitten vallan mielenkiintoisia uutisia.

An Cafen Mikulla on uusi bändi nimeltään Lc5 (kyllä, juuri se samainen jonka esiintymistä viikonlopun NEXUS-tapahtumassa ei livestreamissa nähty). Bändin muut jäsenet ovat ilmeisesti myös jo kokeneita muusikoita, joten ihan aloittelijoista ei ole kyse.
Aluksi tämä tieto oli minulle syystä tai toisesta aika iso shokki, vaikka kaikki merkit viittasivatkin siihen, että Miku puuhailee jotain vähän isompaa. Kuvittelin sen kuitenkin olevan vain ehkä soolomateriaalia tai jotain... Mutta noh, nyt olen tätä asiaa jo hieman ehtinyt sulatella ja... odotan mielenkiinnolla mitä heiltä kuullaan.
Heidän virallisesta kotisivustaan päätellen materiaali tulee olemaan aika erilaista kuin mitä An Cafe tuottaa.
http://www.lc5.jp/top.html

An Cafesta puheen ollen, Terukillakin on nyt oma Twitter ja Kanonilla sellainen on ollut jo aikoja, en vain sitä ole itse huomannut. xD Mikun oli tosiaan täällä.

---

Gazen uudesta sinkusta puhuin tuossa jokunen päivä sitten... tai oli tarkoitus, mutta taisin sittenkin vain mainita että sellainen on olemassa. XD No kuitenkin, törmäsin tällaiseen kuvaan heidän uudesta tyylistään:

Täytyy sanoa, että Gaze näyttää taas hyvin mielenkiintoiselta. Ja sen jälkeen on pakko tunnustaa, että minusta Gaze näyttää hyvältä missä tahansa vaatteissa. x'D
Ainoa mikä tässä tyylissä häiritsee on se, että Reita ei tunnu uudistuvan sitten millään. Muiden jäsenten pitäisi yhteistuumin heittää Reita Rukin vaatekaappiin ja lukita hänet sinne kunnes hän olisi uudistanut tyyliään tarpeeksi.
Ruki on kiiltävä, Aoi on Ruki, Kai on Uruha ja Uruha näyttää enemmän naiselta kuin koskaan. Kaikille näille huomioille on perusteet, uskokaa pois... XD Muistini on hyvin valikoiva, jonka takia muistan useamman tyylin taaksepäin vaikkapa juuri Gazen tyyliä, mutta en sitten yhtäkkiä muistakaan vaikka tärkeitä tietoja kokeeseen tms... elämän valitettava tosiasia. Tai kenties vain fanitytön.

♥

PS: Annyeong!Party jäi omalta osaltani jälleen kerran väliin useammastakin syystä. Ehkä ensi kerralla sitten. ^^"

PPS: Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata, että tuon lehden kannessa mainitaan myös Lc5... aika nopeaa toimintaa, etten sanoisi.

Confessions

Tänään on 7. kesäkuuta, mikä tarkoittaa sitä, että tämä blogi on ollut pystyssä nyt viisi kuukautta!!! Kiitos kaikille jotka olette jaksaneet täällä käydä ja ehkä jopa jääneet lukemaan! ♥
Yleensä vaihdan layoutin aina uuden kuukauden alkaessa, mutta nyt vaihdoin sen jo tuossa muutama päivä sitten sopimaan yhteen Elegant Symphonyn kanssa. Tästä eteenpäin vaihdan kuitenkin molempien blogien ulkonäön samaan aikaan, eli seitsemäs päivä. ^^

---

Kuten yleensä tapana näiden kuukaudenvaihdospostausten yhteydessä, vuorossa onkin randominfoa!
Aihe on tällä kertaa Super Junior ja Twitter, eli melkein kaikki aktiivisesta kymmenestä ovat nyt Twitterissä! Viimeisimmät lisäykset ovat Ryeowook ja Yesung! Tässä vielä muutkin muistin virkistämiseksi:
Leeteuk
Heechul
Eunhyuk
Donghae
Shindong
Siwon
Sungmin
Henry Lau
Tästä ryppäästä puuttuu vielä Kyunhyun, mutta eiköhän hänetkin vielä jossain vaiheessa saada painostettua mukaan. ;) (Ja tietysti Kangin, Hankyung, Kibum ja Zhou Mi, mutta ainakaan kovin montaa näistä ei valitettavasti tulla näkemään Twitterissä lähiaikoina...)

---

Oikeastaan aiheeseen liittyen, minulla on jotain tunnustettavaa. Joku ehkä muistaa kun kerroin Top 5:stäni. Kukaan ei ole sieltä vielä tippunut, eikä ole tippumassakaan, mutta nyt tuosta nimestä on tullut lähinnä symbolinen. Eräs ryhmä on nimittäin kivunnut suoraan sydämeeni ja vallannut paikkansa "Top 5":ssa. Siihen kuuluu nyt siis kuusi artistia, vaikkakin se määrä on aina ollut hieman hämärä.

Joku ehkä jo arvasikin, mutta kyseessä on siis Super Junior.

Uskallan väittää että siitä on melkein tasan vuosi kun heitä rupesin kuuntelemaan... vuosipäivä taisi olla joskus kuun alussa, jos en ihan väärin muista. Tämän kuluneen vuoden aikana he ovat osoittaneet kerta toisensa jälkeen, että he saavat minut nauramaan kun mikään muu ei toimi; he saivat minut välittämään itsestään ja muista kun ajattelin ettei sydämessäni ole enää tilaa. Hiljattaisen comebackin aikana tajusin kuinka tärkeitä he ovatkaan minulle, kun huolehdin tajuamattanikin jäsenien hyvinvoinnista ja mielialasta kolmen jäsenen puuttuessa. Kaikki 13 (15) ovat ainutlaatuisia omalla ihanalla tavallaan ja mitä paremmin heitä opin tuntemaan, sitä enemmän heistä pidän. Välillä itken heidän kanssaan, mutta heti seuraavassa hetkessä tipun tuoliltani nauraen heidän touhuilleen.

Pidän kaikista jäsenistä, mutta pitänee kai mainita muutama ylitse muiden.

Tärkein on Heechul. Ilman häntä en olisi silloin vuosi sitten ruvennut kuuntelemaan SuJua. Monella tapaa hän muistuttaa minua Miyavista, mutta on silti niin uniikki kuin vain ihminen voi olla.

Leader Leeteuk ansaitsee minun loppumattoman kunnioitukseni. Niinkin paljon kuin hän harteillaan kantaa, hän tekee sen hymyillen ja vahvasti. Hän välittää jäsenistään enemmän kuin itsestään, uhraten usein itsensä heidän puolestaan. Hän on ainoa jonka kyyneleet saavat kaikki muutkin jäsenet (ja fanit) itkemään.

Meinasin mainita muitakin nimeltä, mutta sitten minun pitäisi mainita kaikki, joten jätetään tähän. Kaikki ovat tärkeitä.

Leeteuk, Heechul, Hankyung, Kangin, Kibum, Ryeowook, Eunhyuk, Donghae, Sungmin, Yesung, Shindong, Siwon, Kyunhyun, Zhou Mi, Henry

Let's colour the world sapphire blue, together.

There's no other like my SuJu. Never change.

♥ ♥ ♥

Jump!

En muistanut mainita tästä aikaisemmin ja nyt onkin jo liian myöhäistä... Anteeksi!
No mutta...
Tänään NEXUS järjesti Japanissa konsertin jossa esiintyi neljä (tai viisi) bändiä. Tästä tapahtumasta oli netissä myös livestream, joka alkoi kerrankin ihan ihmisten aikaan kello 11:00 Suomen aikaa.
Mucc, Ayabien Aoi, Girugamesh ja Plastic Tree viihdyttivät yleisöä noin neljän tunnin ajan, ja oli hauskaa!!

Unohdin melkein itsekin katsoa, mutta heräsin juuri sopivasti ja kun Muccun ja Girun pojat Twittereissään siitä puhuivat, muistin itsekin livestreamin linkin etsiä ja ehdin juuri sopivasti katsomaan. ^^ Oikeastaan bändit aloittivat vasta 11:30, mutta sitä ennen ruudulla pyöri PV:itä. Vuorollaan soi Muccun Yakusoku, Girugameshin arrow ja Plastic Treen Sanatorium. Näitä samaisia videoita pyöritettiin myös bändien välissä, tosin Giruilta näkyi välillä myös Dirty Story.


Ensimmäisenä lavalle asteli Mucc. Introna toimi disco-tyylinen biisi jota en tunnistanut; se ei kuitenkaan ollut Muccun omaa tuotantoa.
Varsinaisen liven aloitti FUZZ. Tässä vaiheessa itselläni oli jo bileet pystyssä, sen verran mieletön tämä kappale livenä on. Seuraavana kuultiin OZ, jonka jälkeen seurasi uusi kappale Yakusoku.
Näiden jälkeen Tatsurou piti pienen MC:n, jossa hän ainakin mainitsi illan viidennen bändin, LC5:n. Etukäteishuhuista päätellen kyseessä olisi jonkinlainen sessiobändi, mutta sitä ei syystä tai toisesta valitettavasti livestreamissa päästy näkemään.
Täydellisesti alkanutta settiä täydensivät vielä Ageha, Houkou ja Ranchuu.
Mucc on uskomaton livenä, ei heistä muuta voi sanoa. Tuli ihan ikävä kun taas pääsi heitä noinkin katselemaan. ^^" Ja ihan vain sivuhuomautuksena: Tatsurou näytti mielettömän hyvältä... #____#"

Seuraavaksi oli vuorossa Ayabien Aoi. En kuuntele Ayabieta, enkä edes tiennyt että Aoilla oli myös sooloaktiviteetteja. Musiikki ei sinänsä tehnyt minuun suurta vaikutusta, mutta ainakin hän oli suloinen ja MC:t olivat todella hauskoja. ^__^"" Jos joku Ayabie/Aoi-fani tätä lukee, voin sanoa että hänen settilistaansa kuului ainakin Namida Refrain, GemCEREY, Guilty ja Youth. Näiden lisäksi oli muutama muukin biisi, mutta en saanut niiden nimiä ylös.

Jälleen pienen tauon jälkeen lavalle nousi Girugamesh.
Setti alkoi NOW-albumin introlla ja jatkui vahvasti bit crashilla. Jo ensimmäinen kappale vakuutti minut siitä, että NOW todellakin toimii livenä.
Tätä seurasi varma live-kappale Break Down. Voin sanoa että viimeistään tässä vaiheessa allekirjoittaneen hiukset olivat melkoisen sekaisin... Kuten sanoin, omat bileet. ;)
Ennen uutta kappaletta, sunrisea, Satoshi veti pienen MC:n ja ilmeisesti Niin kitaraongelmien takia he joutuivat aloittamaan kappaleen uudestaan. Siitä huolimatta biisi oli mahtava! Vaikka mitä muut sanoisivat, minusta Girugamesh kuulostaa vieläkin ihan yhtä hyvältä kuin aina ennekin.
Vähän vanhemman tuotannon, Crazy-Flagin kautta siirryttiin jälleen NOWn maailmaan Beastin ja Suirenin mukana.
Ennen viimeisiä biisejä, ShuU päätti sanoa muutaman sanan. Ei siitä sen enempää jäänyt mieleen (paitsi että hän sanoi terveiset myös meille livestreamin katsojille ♥) mutta jossain vaiheessa Ryo nousi rumpujensa takana seisomaan ja otti puhelimellaan kuvan yleisöstä laittaakseen sen Twitteriin. Ihan heti hänellä ei ollut aikaa sitä jakaa, mutta heti heidän settinsä päätyttyä se sinne ilmestyi: http://twitpic.com/1ugh6f
Dirty Story ja driving time tasoittivat tien täydelliselle lopetukselle evolutionin myötä.
Kaikki jäsenet näyttivät todella hyviltä, mutta erityisesti pidin ShuUn luonnollisen rennosta tyylistä ja Satoshi nyt näyttää aina hyvältä. Olin ehtinyt jo unohtaa miten hauskaa katseltavaa Ryo on lavalla, pomppiessaan pystyyn rumpujensa takana aina kun vain mahdollista. XD ♥

Viimeisenä lavan valloitti Plastic Tree. Heitäkään en ole kuunnellut kuin ihan minimaalisesti, mutta halusin silti nähdä minkälaisia he olisivat livenä. Täytyy myöntää, etteivät he ole ollenkaan huonoja, mutta ei minusta siltikään fania saa. Mutta ainakin laulaja Ryuutarou on suloinen näky. ^^" Tässä vielä heidänkin settilista jos jokunen Pura-fani tätä sattuu lukemaan:
Kuuchuu buranko
Elegy
Melt
Makka no ito
Zazafuri zazanari
Melancholic
Ame ni utaeba
Andrometamorphose (encore)

Kaiken kaikkiaan oli tosiaan todella hauskaa!! Toivoisin että tällaisia livestreameja nähtäisiin useimminkin!
Teknisesti livestream toimi yllättävän hyvin; olen tottunut siihen etten pysty kuvaa katsomaan nimeksikään vaan joudun kuuntelemaan pelkkää ääntä. Tällä kertaa ääni oli jälleen virheetön ja kuvassa oli havaittavissa vain pientä pätkimistä ja se taisi koko ajan olla sekunnin murto-osan jäljessä ääntä. Mutta se ei mitenkään haitannut minun katselunautintoani.

Jos joku haluaa jälkikäteen fiilistellä minun sekoamisiani lähetyksen aikana, Twitteristä löytyy. XD

---

Nyt kun vielä muistan, niin mainitsen että ensi tiistaina järjestetään jälleen Annyeong!Party! Järjestyksessä kolmas korealaiseen poppiin keskittyvä tapahtuma kokoontuu Glorialla Helsingin kantakaupungissa. Lisätietoja löytyy tuosta ylläolevasta linkistä. En itse ole vielä ihan varma olenko tulossa, mutta (jälleen kerran) haluaisin kyllä. Katsotaan nyt kerkeänkö jossain välissä piipahtaa paikalla. :)

♥

Models

Nyt on tullut käytyä postissa jo kolme päivää peräkkäin (eilen tuli jotain asiaan liittymätöntä)... jokohan ne kohta rupeaa minut siellä jo tunnistamaan... ^^"
No mutta, tänään kuitenkin sain kouraani sen toisen YesAsian paketin, jossa oli siis pari lehteä: Rock and Read #21 ja Neo Genesis vol. 44.

RR:n kannessa komeilee harvinaisen hyvännäköisenä (tai ei oikeastaan, ainahan hän hyvältä näyttää...) Gazetten Uruha. Lehdestä sattuu löytymään myös D'espairsRayn Karyusta juttu, jonka kuvitus on sama jota käytin tuossa aikoinani tämän blogin layoutina (jos joku vielä muistaa). ^^

Jos Uruha ei olisi muusikko, hän varmasti menestyisi hyvin mallina. 8) Uruhan ja Karyun lisäksi lehdestä löytyy myös LM.C:n Maya ja Kran Yasuno sekä muutama muu joita en sen enempiä tunnistanut.

Neo Genesis jatkaa Gazette-linjaa sillä sen etukannessa poseeraavat Uruha ja Aoi. Täytyy sanoa, että nämä kaksi kyllä osaavat näyttää todella hyviltä yhdessä. Jotenkin heidän tietyllä tavalla vastakohtaiset tyylit (jota on vielä korostettu tätä photoshoottia varten) täydentävät toisiaan täydellisesti.

Takakansi onkin sitten varattu vampyyrejä leikkiville Alice Ninen Shoulle ja Toralle. Varsinkin jälkimmäinen on omaksunut roolinsa loistavasti vaikkei Shoukaan mitenkään huonolta näytä... ;) Näitä kahta ei useinkaan näe kahdestaan missään, joten sekin on mukavaa vaihtelua.

Näiden lisäksi lehdestä löytyy mm. Miyavi, LM.C ja SuG.

---

Pienenä uutisena loppuun: Kanon Wakeshimalta on vihdoin tulossa lisää materiaalia! Hän jatkaa suoraan uudella albumilla Lolitawork Librettolla, joka julkaistaan 28. heinäkuuta. En vielä ole tuota laittanut tilaukseen, mutta aion kyllä! Tykkäsin paljon hänen ensimmäisestä albumistaan, joten toivottavasti tämäkin on vähintään yhtä hyvä. ^^

♥

Celebration!

No niin, tulihan se sieltä kun tarpeeksi kauan jaksoin odottaa!! Eli 1000 kävijää (no, 1001 jo ;) ) !!!!
Kiitos oikein paljon kaikille ja vielä isompi kiitos jos olette jääneet lukemaan ja jakamaan mielipiteitänne!!

Kuten luvattu, minulla on teille yllätys!
Minulla oli tämä pohdinnassa jo silloin kun aloitin tämän blogin. Mietin kirjoittaisinko suomeksi vai englanniksi mutta ankaran harkinnan jälkeen päädyin kuitenkin suomeen. Laitoin kuitenkin englanninkielisen blogin mahdollisuuden korvan taakse hautumaan. En halunnut vaivautua kirjoittamaan kahta blogia ennen kuin olisin varma että pidän tästä. Nyt on kuitenkin tullut jo todettua että tämä on todella hauskaa, joten here we go!
Elegant Melodyllä on nyt virallisesti englanninkielinen sisarblogi Elegant Symphony!
Tulen yhä kirjoittamaan molempia ja laitan EM:n vanhempana etusijalle. Sisällöiltään blogit tulevat olemaan lähes identtisiä, kuitenkin vain perusajatuksiltaan. Ilmaisen itseäni eri tavalla kielestä riippuen, joten joitain eroja saattaa teksteistä löytyä; en siis rupea tekemään tarkkoja käännöksiä.
Voitte lukea joko tätä tai siirtyä Symphonyn puolelle tai lukea vaikka molempia! Jos kuitenkin satutte tuntemaan suomea taitamattomia faneja joita voisi blogini kiinnostaa, saa kaikin mokomin laittaa heille linkkiä!

Kaiken tämän kunniaksi vaihdoin Melodyn layoutin hieman etuajassa. Tällä kertaa headerissa poseeraa Miyavi ja muutenkin tämä on nyt hieman eri näköinen. En oikein vielä hallitse kaikkia kohtia tämän koodauksessa, joten antakaa anteeksi pieni kömpelyys. Kyllä se siitä harjoittelulla paranee. ^^"

Jotta uudet asiat eivät ihan heti loppuisi, menin ja liityin Twitteriin! Postailen sinne pieniä random-uutisia ja kerron kun päivitän blogeja. Postailen vain englanniksi jotta kaikki tajuisivat. :)


Thank you very much for 1001 hits!!!! I waited to get more than 1000 hits before I revealed this, but here we go! Elegant Melody now has a sisterblog in English! Elegant Symphony will have the same content as this one, only in English. They won't be direct translations, but you won't miss out on anything even if you only know English. Please check it out and spread the word!! ^^

♥ ♥ ♥

Shiver

Tänään sain vihdoin käsiini Super Juniorin neljännen albumin. Olen täällä sitä ja sen kappaleita jo useaan otteeseen hehkuttanutkin, niin että annetaanpas tällä kertaa olla. ^^" Esittelen molemmat versiot kuitenkin ulkoisesti.

Versio A sisältää "kunnollisia" photoshoot-kuvia noin A5:n kokoisessa lehtiössä. Pidän albumin konseptista melko paljon. Punertavat, tarkoituksella hieman heilahtaneet kuvat ovat onnistuneita ja kaikki näyttävät parhaimmiltaan.

B-versiosta löytyy normaalin CD:n kokoisena Bonamanan musiikkivideon kuvauksissa kuvattuja off shotteja. Niistä näkee selvästi, että kaikki jäsenet tekivät kovasti töitä, mutta heillä oli myös hauskaa.

Molempien versioiden mukana tuli pieni luottokortin kokoinen kuva; ensimmäinen toi mukanaan Yesungin ja toinen Sungminin. Sain pienoisen ihkutuskohtauksen jälkimmäisen nähdessäni... ♥

 

Bonuksena vielä eräs ihastusta herättänyt kuva Sungminstä B-version bookletista. Hän ei edes ole mitenkään suosikkini ja hän oli jopa pitkään se yksi jäsen jota en millään tunnistanut, mutta eihän näin suloista kuvaa voi vastustaa. ^^" ♥

Samassa paketissa oli f(x) ensimmäinen minialbumi NU ABO. Pidän edelleenkin nimikappaleesta eniten, mutta kyllä muutkin biisit ovat erittäin kuunneltavia. Pidän f(x):n hieman omaperäisemmästä imagosta ja tyylistä verrattuna moniin muihin tyttöbändeihin.

Tämänkin mukana tuli samanlainen kortti kuin SuJunkin julkaisuissa, tällä kertaa vain koko bändistä yhdessä.

Kaikkien näiden korttien takana on muuten nimikirjoitus (printattu) ja pieni viesti (SuJuissa kyseiseltä jäseneltä ja f(x) kaikilta pieni pätkä) mutta koska en koreaa osaa, en tiedä mitä niissä sanotaan. Paitsi, että f(x) Amber aloitti omansa "Wassup?!" ja lopetti "Love you guys! Peace! :)". ^^

Sokerina pohjalta löytyi myös randomilla valikoimani Heechul-kännykkäkoru, sillä tarvitsin muutaman dollarin lisää tilaukseen jotta saisin ilmaisen postituksen.

En tiedä saako tuosta kuvasta hirveästi selvää, mutta ihan oikeasti se näyttää kyllä Heechulilta. XD Se pääsi suoraan kännykkääni killumaan. :D Hahmon takana lukee "Beyond Your Imagination / Just Listen / Heechul". Taitaa olla vain tuon brändin joku tunnus kun sama fraasi on tuossa paketissakin.

---

Hieman tilausinfoa taas loppuun. Laitoin Gazetten tulevan sinkun SHIVERin ja D'espairsRayn albumin Monstersin tilaukseen. Ilmeisesti Gazette on myös siirtynyt Sony Musicin alaisuuteen levyttämään (management on yhä PSCompany)... eikös tämä sitten meinaa että he ovat vihdoin majoreita?? He ovat sitä kyllä jo niin kauan pihdanneet, että luotan siihen ettei heidän tyylinsä muutu mitenkään muuten kun miten he itse haluavat. Heitä seuraan kyllä aina suurella mielenkiinnolla.

Tänään tullut paketti oli muuten täysi yllätys, sillä odotin sitä vasta parin viikon päästä. Toinen YesAsian pakettini (kaksi lehteä) taasen ei ole vieläkään tullut vaikka se postitetiin jo ennen nyt tullutta. Mikäköhän silläkin taas kestää... en kyllä ala yhtään jos joku (lue: Itella) on taas onnistunut hukkaamaan pakettini.

♥

The Return of the CHICKENz

Huh huh, nyt on kyllä maailmankirjat ihan täysin sekaisin ja ympäri ämpäri!
GACKT on nimittäin tulossa Eurooppaan!!! Hänellä on täällä lyhyt kiertue jo niinkin pian kuin heinäkuussa! Suomeen hän ei valitettavasti eksy, mutta kun hän on täällä sitten kerran käynyt, niin kenties saamme joskus tulevaisuudessa myös pidemmän kiertueen ja kuulla hänen mahtavaa ääntään myös täällä päin Eurooppaa! :)
Minulla menee omat aikataulut juuri sopivan huonosti niin etten oikeastaan voi päästä millekään noista keikoista mutta eniten oikeastaan harmittaa se, että sattumalta olen Lontoossa juuri viikkoa ennen tuota keikkaa... Noh, ei voi mitään. Ensi kerralla sitten. :D
Tätä uutista kuitenkin pitää hehkuttaa nyt oikein kunnolla, sillä jos niinkin epätodennäköinen artisti kuin GACKT on tulossa Eurooppaan, ties ketä muita voimme tänne vielä odottaa!!
Kaiken lisäksi tuo kiertueen nimi on varmasti paras jonka olen koskaan nähnyt, tai tulen koskaan näkemäänkään: ATTACK OF THE "YELLOW FRIED CHICKENz". XD

♥ ♥ ♥