Iris, Playful King of Pasta

Nyt olisi sitten luvassa ihan kunnon draama-pläjäys. Sain tässä hiljattain melkeinpä samaan aikaan katsottua kaksi draamaa. Kolmannen katsoin pikakelauksella tänään ja neljännen sain katsottua jo aika kauan aikaa sitten... en vain ole muistanut siitä kertoa.

===

Aloitetaan vaikka sillä pikakelauksella. Katsoin tätä draamaa kyllä ihan kunnollakin, puoleenväliin asti. Draama ei oikeastaan missään vaiheessa saanut minua kunnolla otteeseensa ja kun sitten en jaksanut moneen viikkoon (kuukauteen?) katsoa sitä ollenkaan, päätin luovuttaa. Halusin kuitenkin nähdä loppuratkaisun, joten pikakelasin loput jaksoista ihan vain mielenkiinnosta.

Kyseessä siis agentti-trilleri IRIS. Jos rehellisiä ollaan, täytyy myöntää että ryhdyin tätä katsomaan ihan vain tuon julisteessa ääri-oikealla olevan miehen takia... puhutaan nyt siis Big Bangin TOPista. Hän olikin loppujen lopuksi se ainoa katsomisen arvoinen asia draamassa, minulle ainakin. Harmi vain että hän oli oikein sivusivusivuhenkilö eikä edes ollut joka jaksossa.

Ei IRIS huono ollut, olen nähnyt huonompiakin, mutta minua se ei saanut pauloihinsa. Katson kyllä ihan mielellänikin action-elokuvia, mutta sama meininki pitkitettynä 20 jaksoon ei oikein uponnut...
IRIS on täynnä jännitystä, ammuskelua, takaa-ajoja ja vinhaan vauhtiin edestakaisin puolia vaihtavia hahmoja. Ja väkivaltaa ja verta. Varoitan nyt ihan tosissani, että jos et kestä verta ja (aasialaisen draaman yleistasoon verrattuna hyvinkin) graafista väkivaltaa, jätä tämä draama väliin.
Juoni oli perus-action draamalla höystettynä. Välillä oli hyvinkin hankala seurata kuka on kenenkin puolella ja mitä kukin nyt halusikaan tehdä... saattoi tietysti johtua myös siitä pikakelauksesta tämä. ^^"
Hahmoista en osaa sen enempää sanoa... Suurimmaksi osaksi he kuitenkin tuntuivat hyvin inhimillisiltä ja uskottavilta reaktioissaan.

===

Seuraavaksi olisi vuorossa Playful Kiss.

Tämä oli sen jonka sain valmiiksi jo aikoja sitten, mutta muistan vasta nyt mainita asiasta.
Naispääosaa esittävän Jung So Minin olin nähnyt jo Bad Guyssa aikaisemmin, joten hän houkutteli minut tähän draamaan. Juoni kuulosti tarpeeksi hyvältä, joten päätin sen katsoa. Katsoin sen ihan tuoreeltaan ja jouduinkin uusia jaksoja odottamaan aina sen viikon kerrallaan.
Noh... perushuttuahan tämä on. Tyttö rakastuu poikaan, poika ei piittaa, jotain tapahtuu että he joutuvat kuitenkin tekemisiin toistensa kanssa ja siinähän sitä sitten ollaan. Erilaisen tästä draamasta tekee sen muutamat viimeiset jaksot ja niiden mukana tuleva loppuratkaisu. Juoni on siis loppujen lopuksi virkistävällä tavalla erilainen.

Hahmot eivät hirveästi tämän tyyppisille draamoille totutuista eroa, mutta ei se mitään. Molemmat päänäyttelijät tekevät hyvät suoritukset, vaikkakin jotkut sivuosanäyttelijät vetävät välillä huomion tehokkaasti itseensä.
Vaikka alusta voisi toista luulla, ei Playful Kiss kuitenkaan sijoitu oikeastaan ollenkaan kouluympäristöön. Koulu on kyllä jonkinasteisena teemana, mutta siellä ei oleskella. High school -draamasta ei siis ole kyse kuitenkaan.
Jos pidät romanttisesta komediasta, saatat hyvinkin pitää tästä draamasta. Suosittelen. ^^
(Muuten, tässä sattuu olemaan myös bändin SS501 leader Kim Hyun Joong, faneille tiedoksi.)
Niin, ja tästä on myös aikaisemmin tehty japanilainen ja taiwanilainen versio. Tämä korealainen on siis uusin.

===

Aloitin katsomaan King of Bakingia jo joskus heinäkuun puolessa välissä, mutta sain sen vasta muutama päivä sitten katsottua. Syynä kiireet, 30 jaksoa ja se että minulla on tapana katsoa useampaa draamaa kerralla.
Tämä draama ei saanut minua pauloihinsa heti ensimmäisistä jaksoista lähtien, mutta jostain syystä minusta tuntui siltä että minun pitäisi antaa sille vielä toinenkin mahdollisuus, joten päätin jatkaa katsomista. Onneksi jatkoin sillä King of Baking on todella hyvä draama.
Koska siinä on todellakin 30 jaksoa, juonella on aikaa kunnolla valmistua ja kehittyä, eikä kulmia tarvitse vetää suoriksi. Juoneen saadaan harvinaista syväluotaavuutta ja kun katsojalle kerrotaan tarpeeksi mutta ei liikaa, pysyy mielenkiintokin sopivasti yllä.
Hahmoihin saadaan syvyyttä ja katsoja oppii tuntemaan kaikki heidän hyvät ja huonot puolensa. He kehittyvät luonnollisesti ja uskottavasti, ja heihin pystyy samastumaan monella eri tasolla.

Alkaessani katsomaan King of Bakingia, en odottanut sen olevan niin... täysi. Hyvällä tavalla siis. Siitä löytyy kaikkea juuri sopivasti ja eri osaset sopivat hyvin toisiinsa.
Jos tätä ryhdyt katsomaan, luvassa on todella yllättäviä juonenkäänteitä, draamaa vaikka muille jakaa, luonnollisesti kasvavia hahmoja ja tilanteita. Suosittelen todella. ^^
Itse eksyin tämän draaman pariin koska Super Juniorin Kyuhyun laulaa sen soundtrackilla soolo-biisin:

Olin kuullut draamasta myös paljon kehuja muutenkin, joten päätin sitten haastaa senkin. :)

===

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, Pasta.

Tämä on kai genreltään jotain romanttisen draamakomedian luokkaa. Draama sijoittuu nimensä mukaisesti italialaisen ravintolan keittiöön ja keskittyy sen henkilökuntaan. Uusi keittiömestari pistää paikat mullin mallin ja siitä sitten lähdetään.

Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia persoonia ja koska molemmat ovat hyvin vahvatahtoisia (tai ainakin tietävät mitä haluavat) on luvassa monenmoisia kommelluksia ja tapahtumia.

Draamassa on myös muita silmäänpistäviä hahmoja, mutta täytyy jälleen rehellisyyden nimissä myöntää, että eksyin draaman pariin erään näyttelijän vuoksi... en ollut häntä nähnyt missään muualla, mutta kunhan törmäsin hänen kuvaansa jossain ja tutkittuani häntä hieman olin myytyä naista. Kyseessä siis No Min Woo.

Ei hänestäkään valittettavasti päästä hirveästi nauttimaan muuten kuin hiljaisena taustalla, mutta ei se mitään... Draama on muutenkin tarpeeksi hyvä pitämään mielenkiintoa yllä. Tätäkin suosittelen lämpimästi. Paitsi että täytyy varoittaa että tätä katsoessa rupeaa tekemään armottomasti mieli pastaa... ^^"

♥