He blooms in the night sky

Siitä on jo vuosi.
Olin tullut juuri takaisin ulkomailta. S soitti mutta ei kestänyt sanoa asiaansa puhelimessa. Arvasin hänen äänensävystään, että jotain oli nyt pielessä. Oikeastaan oli kaksi vaihtoehtoa... Yoshiki, joka oli juuri ollut leikkauksessa, tai Jasmine You, jonka terveydentila oli äkillisesti huonontunut viikkoa aikaisemmin.
Yoshiki esiintyi eilen USA:ssa.

En itkenyt heti. Olin vain epäuskoinen. Jasmine Youn joku läheinen kirjoitti hänen blogiinsa hänen viimeisistä päivistään. Kuinka hän oli halunnut vielä viimeisillä voimillaan nähdä Yokohaman yötaivaan (hän rakasti tähtiä). Kuinka hän oli laitattanut kyntensä kuntoon, aivan kuin olisi itse jo tiennyt kohtalostaan.
Luin käännöksen tästä muutamaa viikkoa jälkeenpäin. Silloin totuus iski koko voimallaan ja itkin. Oli se vain uskottava.
Jasmine You on poissa.

En ikinä ehtinyt häntä nähdä, livenä. En oikestaan edes tiennyt hänestä juuri mitään ja nyt se kaduttaa. Mutta ainakin voin nyt kunnoittaa hänen muistoaan ja varmistaa, että muutkin saavat kuulla ja tietää tästä mahtavasta henkilöstä.
Kauniinpaa ihmistä saa hakea, eikä sittenkään löydä.

Minulla on häntä ikävä, omasta puolestani, mutta myös muiden fanien, hänen perheensä ja ennen kaikkea Versaillesin jäsenien puolesta. Jos jopa minulla on näin kova ikävä, voin vain kuvitella kuinka pahalta Kamijosta, Hizakista, Terusta ja Yukista tuntuu. Ja silti he jatkavat ja muistavat. Kunnioitan heitä suuresti erityisesti tämän vahvuuden takia.

Jasmine You ei ole kuollut. Niin kauan kuin vain yksikin ihminen muistaa häntä ja hänet, hän ei ikinä kuole. Tätä on todellinen kuolemattomuus.
Olisin vain niin toivonut ettei hänen olisi pitänyt lähteä niin pian. Hänellä olisi ollut vielä paljon annettavaa.

Jasmine You... Toivottavasti olet löytänyt rauhan.
Nuku hyvin, kauniita unia.
♥ ♥ ♥