Electric Shock

Olen odottanut f(x):n comebackia enemmän tai vähemmän aktiivisesti alkuvuodesta lähtien, kun kuulin ensimmäisiä huhuja mahdollisista suunnitelmista kesälle.
f(x) on ainoa tyttöbändi, jota oikeasti fanitan. Kuuntelen toki muidenkin tyttöbändien musiikkia, mutta en pidä heitä silmällä sen enempää, enkä yleensä kuuntele kokonaisia albumeita, vain niitä promottavia kappaleita.
Ollakseni täysin rehellinen, f(x) saa huomioni osittain myös sen takia että he ovat SMEntertainmentin leivissä, mutta se ei ole ainoa syy. Heissä on tiettyä omaperäisyyttä, joka kiinnitti huomioni, kun heitä kuulin ensimmäistä kertaa. Monet korealaiset tyttöbändit ovat aivan liian imeliä ja tyttömäisiä minun makuuni, mutta f(x):stä löytyy myös tiettyä rentoutta ja leikkimäisyyttä, joka vetoaa minuun.

Viime keväänä/kesänä julkaistut Pinocchio (Danger) ja Hot Summer ovat jatkuvassa soitossa vieläkin, samoin koko albumi kokonaisuudessaan.

©SMEntertainment

Tällä kertaa julkaisu on vain mini-albumi. Nämä lyhyet albumit ovat hankalia siitä, että jos keskinkertaisia kappaleita on yksikin liikaa, koko albumin tunnelma menee melkeinpä pilalle.
Näin ei kuitenkaan, onneksi, käynyt f(x):n kanssa.

Nimikkokappale Electric Shock mukaansatempaiseva, loppujen lopuksi. Minun piti kuunnella sen muutaman kerran ennen kuin sain siitä kunnolla kiinni, mutta nyt pidän siitä jo paljon. Sen biitti on mukava ja kertosäkeistö jää päähän sekunnin murto-osassa.
Kaksi seuraavaa kappaletta, Jet ja Zig Zag jatkavat ensimmäisen vanavedessä vähän liiallisestikin. Niissä on samanlainen rytmi ja ne sekoittuvat keskenään hyvin helposti. Ne ovat molemmat kuitenkin hyviä kappaleita, kunhan niihin ensin tottuu hieman.
Neljäs kappale Beautiful Stranger saa oikeasti kuuntelemaan ja vetää kevyesti omalla painollaan loppuun saakka. Tässä kappaleessa ovat mukana vain Luna, Krystal ja Amber ja siinä onkin todella onnistuneesti yhdistelty Lunan ja Krystalin kauniita vokaaleja ja Amberin räppäämistä (ja myös laulamista). Se on kokonaisuudessaan hyvin kaunis, varmasti lempikappaleeni tältä albumilta, ja todella korkealla myös f(x):n koko tuotannosta.
Love Hate muistuttaa minua cheerleadereista, lähinnä kertosäkeistön aikana. Pidän sen raikkaasta ja leikittelevästä tunnelmasta. Sopii todella hyvin nimenomaan f(x):lle.
Let's Try on hyvä lopetus tälle albumille. Sen tunnelma on rauhallinen, mutta ei liian yksinkertainen tai tylsä. Jäsenet pääsevät esittelemään ääniään vähän enemmän.

Kokonaisuudessaan albumi on yllättävänkin tasapainoinen. Kolmen ensimmäisen kappaleen nopean biitin jälkeen Beautiful Stranger pysäyttää kuuntelemaan ja Love Hate ja Let's Try viimeistelevät kokonaisuuden mukavasti. Tällä kertaa en pettynyt yhtään ja olen siitä iloinen. ^^

Huomasin myös, että vaikka bändissä on jäsen jonka bravuuri on räppääminen (Amber) ja hän onkin, varsinkin aikaisemmin, lähes yksinomaan räpännyt, tämän kertaisessa nimikkokappaleessa ei ollut räppiä ollenkaan, mutta räppiä on käytetty onnistuneen tehokkaasti erityisesti Beautiful Stranger-kappaleessa. Olen todella tyytyväinen, että Amber sai jokaisessa kappaleessa laulaa huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Amberilla on kaunis ääni ja se erottuu edukseen muiden jäsenten äänistä.

Electric Shockin musiikkivideon kanssa huomasi jälleen, että video tuo helposti lisää tunnelmaa kappaleeseen. Jo teaserista huomasi, että videon värimaailma on hyvin kirkas ja monivärinen.
Video itsessään on hyvin kpoppimainen ja vähäeleinen; jäsenet vain tanssivat valoisassa huoneessa tekemättä mitään sen ihmeellisempää. Tämä taktiikka on varsinkin SME:lle lähes harmillisen rutiinia, mutta jos kappale on hyvä, niin mikäpäs siinä.

Jäsenten tyyli jatkaa samalla mallilla kuin aikaisemminkin. Vaatteet ovat värikkäitä ja sopivat hyvin yhteen ja eriväriset piilolinssit luovat hauskoja yksityiskohtia. Kaikki jäsenet ovat kauniita niin kuin aina, mutta erityisesti pidin Sullin hiuksiin ujutetuista väriraidoista (Krystalillakin oli samanlaisia, mutta Sullilla oli enemmän ja koko ajan) ja Victorian blondista väristä. Amberilla on tummissa hiuksissa vaaleita raitoja, mutta raidat näyttävät helposti harmailta, kuten live-esiintymisissä olen saanut huomata. Silti ihan kiva hiustyyli, kärsii vain hieman valaistuksesta.

Koreografia on sopivan yksinkertainen mutta siinä on monia hauskoja yksityiskohtia jotka tekevät siitä mielenkiintoisen seurata, kuten sormilla tehtävä sähkön imitointi ja kertosäkeistön pomppiminen.

♥

PS: Huomasin tässä kirjoittaessani, että olen viimeksi kirjoittanut jotain f(x):stä lähes kaksi vuotta sitten. O__o" En tajua miten siinä on niin päässyt käymään... Viime keväänä/kesänä he julkaisivat kuitenkin kokonaisen albumillisen uutta musiikkia, johon tietenkin tykästyin. Viime vuosi taisi kylläkin olla kaikin puolin häpeällisen hiljainen täällä blogissa... ^^"