DAY 1

Edellisen kerran Miyavi julkaisi albumin loppuvuodesta 2010. Sen jälkeen on tullut yksi sinkku syyskuussa 2011.
Nyt on jälleen vuorossa sinkku nimeltänsä DAY 1.

En voi sanoa pettyneeni, mutta en myöskään ole mitenkään innoissani. Kun ensimmäisen kerran kuulin tämän, ajattelin vain että "jahas, kuulostaa Miyavilta". Kuuntelin kappaletta hieman lisää, eikä tämä ensimmäinen reaktio muuttunut mihinkään.

Sinällään kappale ei suinkaan ole huono. Siinä on kiva biitti, särökitara joka sopii hyvin Miyavin ääneen ja eri osiot sopivat yhteen todella hyvin. Se on kuitenkin jotenkin... tylsä. Se kuulostaa samalta kuin puolet Miyavin edellisestä albumista, enkä ole varma onko se niin hirveän hyvä asia, enää.

Miyavihan on kitaristi, siitä olemme kaikki yhtä mieltä. Mutta näissä viimesimmissä julkaisuissa hän leikkii vähemmän kitaralla ja tekee sen sijaan kappaleista reivimäisiä toistuvalla riffillään. Kun siihen lisätään inspiraatiota yrittävät (englanninkieliset) maailmanparannus-lyriikat saadaan Miyavin nykyinen tyyli.

En sano että tämä tyyli olisi huono, sillä sitä se ei ole; Miyavi on tehnyt siitä omansa. Mutta nämä kappaleet toimivat paljon paremmin livenä, sen tunnelman ja yhteisöllisyyden kanssa kuin yksin kotona kuunnellessa. Livenä Miyavi myös lisää näihinkin kappaleisiin enemmän randomia kitaran soittoa ja brassailee taidoillaan.

Toivoisin, että Miyavi alkaisi taas tekemään enemmän monimutkaisempia kappaleita kauniilla melodioilla ja mieluiten japaninkielisillä lyriikoilla (niissä on sillon hitusen enemmän syvyyttä), joita olisi kiva kotonakin kuunnella ja tulkita. Maailmanparannus rautalangalla on ihan kivaa, mutta käy tylsäksi ajan kanssa.


Video on yksinkertainen. Ripaus psykedeliaa yhdistettynä Miyaviin soittamassa kitaraa yksinkertaisissa vaatteissa (hänen lihaksensa, vau) luo kappaleeseen sopivan videon, ei siinä mitään. Miyavilla näyttäisi myös olevan ainakin muutama uusi, silmäänpistävä tatuointi. Kohta miehellä loppuu iho kesken. x)


Sinkun toinen kappale on FUTURISTIC LOVE 2012, josta sanon vain sen verran, että se kuulostaa juurikin siltä miltä nimikin, eli se on pitkälti samanlainen kuin alkuperäinen FUTURISTIC LOVE edelliseltä albumilta. Tämä biisi (tai siis se alkuperäinen) on aivan mahtava livenä, tuli kunnon reivi-meininki Tavastiallekin, mutta edelleen pelkästään kotona kuunneltuna hieman toistava.

Mitäs tässä muuta sitten sanomaankaan... tämä aiheutti hieman olankohauttelua, mutta ehkäpä seuraava sinkku on jo mielenkiintoisempi.

♥

PS: Ei muuten mitään tietoa kuka tämä YUKSEK on ja miten hän on vaikuttanut kappaleeseen. En viitsi ottaa selvää.