12. maaliskuuta 2011

Now Go

Näinpähän sitten Girugameshin livenä tiistaina.

Keikka oli kaikin puolin hyvä. Girut osaavat olla rennosti lavalla ja heidän musiikkinsa on juuri täydellistä livenä esitettäväksi (vaikka se toki on hyvää myös levyllä). Kuitenkin täytyy myöntää ettei keikka saanut minussa aikaan läheskään samaa vaikutusta kuin pari edellistä (Mucc ja Despa). Toisaalta, tiedän sen johtuvan puhtaasti siitä että olen äärimmäisen puolueellinen ja henkilökohtaisesti hyvin (ja enemmän kuin Giruihin) sidoksissa Muccuun ja erityisesti Despaan, joten sitä vertailua on melkoisen turha tehdäkään.
En muista parin vuoden takaisesta Girujen keikasta hirveästi mitään (olen siitä täällä kuitenkin kirjoittanut), joten en näitä nyt voi hirvesti vertailla (paitsi että silloin settilistalla oli paljon Music-albumin kappaleita, ja pidän edelleen siitä albumista eniten).

Edellisestä keikasta oli tosiaan se melkein kaksi vuotta ja kyllä Giruja ehti tulla ikäväkin tässä ajassa. Olivat he todellakin vieläkin hyviä livenä, siitä ei pääse mihinkään. Keikka itsessään oli vain suhteellisen lyhyt... minkä olettaisin johtuvan balladien puutteesta varsinaisen liven aikana. Itse live kesti noin tunnin (vähän yli) ja siihen sitten ehkä vartin kestänyt (kolme kappaletta) encore. Eipä se lyhyys keikan laatua huonontanut kuitenkaan.
Settilistassa oli sekaisin kappaleita NOW- ja GO-albumeilta, ainakin sen verran kuin itse tunnistin. En kuitenkaan saanut kuin parin kappaleen nimet päähäni joten en tällä kertaa laita settilistaa. Encoressa oli tosiaan kolme kappaletta, kaikki vanhoja suosikkeja: Break Down, evolution ja Kowareteiku Sekai. Viimeinen oli kyllä aikamoinen kokemus... Satoshilla on todella hyvä ääni ja kun hän siellä lauloi himmeiden valojen keskellä hiljaisen taustasoiton kanssa, jätti se kyllä kauniin kuvan mieleen päällimmäiseksi. Yllättävä valinta viimeiseksi kappaleeksi kuitenkin, kun yleensä viimeisenä tulee joku jonka mukana voi riehua niin paljon kuin huvittaa että saa viimeisetkin energiat kulutettua, mutta meni se noinkin. Ainakin pystyi rauhottumaan.

Jäsenet... no, samanlaisia hassuttelijoita kuin ennenkin. Tällä keikalla näin kyllä lavalle vielä vähemmän kuin yleensä koska saavuimme paikalle suhteellisen myöhään ja jouduimme pitkien "nyökyttelenpä tässä nyt mukana ja ehkä nostan kättä välillä ylös" -poikien taakse = minä en näe mitään. x') Keikkaseuralaiseni kuitenkin kommentoivat että rumpali Ryo oli tavalleen uskollisena virnuillut rumpujensa takana koko keikan. Nii näytti kuulemma apinalta (parhaalla mahdollisella tavalla x) ) ja näin itsekin että Satoshi oli jälleen kerran juurikin erittäin hyvännäköisenä liikeellä. Shuusta en osaa sanoa mitään... paitsi että hänellä on hyvin macho aura. Se on hyvä vain... ;)

Vaikkei keikka nyt jättänytkään mitään näppäimistönhakkaamisfiilistä (Giruilla ei muuten koskaan ole sellaista vaikutusta minuun vaikka reaktioni onkin yleensä "woooooow~" kun kuulen heiltä uutta materiaalia), ei se siis todellakaan ollut huono millään muotoa. Ja kun Girut tulevat tänne seuraavan kerran, menen ehdottomasti katsomaan. Menkää tekin, Girut ovat livenä kyllä todellakin sen arvoisia. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti