Loveless Torture

Sain tänään käsiini kaksi odotettua sinkkua. Ne kuitenkin aiheuttivat minussa hyvin erilaiset reaktiot.

Ensin otan esille An Cafen Mikun uuden bändin debyyttisinkun.

Puhuin jo jotain sinkun nimikkoraidasta täällä, joten ei siitä sen enempää. B-puoli, Lc5 ~love&crash~, ei sitten kuitenkaan ollut tajunnanräjäyttävä... Parempi se oli kuin Loveless, mutta noh... kun ei iske niin ei iske. En vieläkään ole valmis ihan täysin tyrmäämään Lc5:sta ja odotan kyllä mielenkiinnolla mitä heiltä seuraavaksi tulee, mutta mitä luultavimmin minusta ei saa mitään äärimmäistä fania.
Heidän biisiensä iskemättömyys on sikäli outo juttu, että kaikki jäsenet ovat kyllä lahjakkaita. Soittotaitoa löytyy yllinkyllin ja Mikun vokaalit paranevat paranemistaan, mutta jotain määrittelemätöntä tästä yhdistelmästä vielä puuttuu... Harmi sinänsä.
Tässä versiossa sinkusta tuli vielä kolmaskin kappale, nimittäin live-versio kappaleesta nimeltä Tell Me!!. Ihan OK... tässä tosin saadaan kuulla Mikulta harvinaisia kunnon karjumista. ^^"

---

Toinen sinkku olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Miyavin TORTURE vei jalat alta kerta heitolla.
Mitään muuta ei tosin voikaan odottaa kun puhutaan Miyavista ja minun suhteestani hänen musiikkiinsa. ♥

Joka tapauksessa, TORTUREn olenkin maininnut aikasemminkin, mutta B-puoli, REVENGE, oli vähintäänkin yhtä hyvä... Täytyy ehkä sanoa, että Miyavin nykyinen tyyli (musiikillisesti, mutta miksei muutenkin) taitaa olla lempparini hänen tyyleistään tähän mennessä. Sinkku on nimetty "Re-Debut Singleksi" ja olenkin huomaavinani tämän ajatuksen hänen viime aikaisissa kappaleissaan ja tyylissään. Hän on ottanut tiettyjä elementtejä ensimmäisen soolo-debyyttinsä aikaisista teemoista, ajatuksista ja tyyleistä mutta uudistanut niitä sopimaan elämänkokemuksen myötä kehittyneeseen maailmankatsomukseensa. Tietyssä mielessä Miyavi on vieläkin se sama henkilö joka hän oli silloin 8 vuotta sitten debytoidessaan, mutta hän on myös muuttunut hyvin paljon. Change without changing, Miyavi on omista sanoistaan erittäin hyvä esimerkki.
Sinkun kanssa tuli myös levyllinen (10 kappaletta) live-versioita kappaleista, aika pitkälti Pohjois-Amerikan kiertueen antia (Euroopassa ei nimittäin ehditty kuulla uuden albumin kappaleita, toisin kuin Amerikassa). Miyavi on mahtava livenä, se on fakta.
Sen verran vielä, että postauksen alussa näkyy koko booklet avoimena. Rakastan noita värejä ja pysähtynyttä liikettä.
Olen tämän maininnut jo monta kertaa aikaisemminkin, mutta en millään jaksaisi odottaa Miyavin uutta albumia... ^^"

♥

PS: Kuvat saa isommiksi klikkaamalla, kuten mitkä tahansa kuvat tässä blogissa. :)