Chateau de Versailles

Eilen tosiaan tulivat myyntiin Versaillesin keikan liput ja sain onnistuneesti omani varattua, tosin en ole vielä kerennyt käydä sitä lunastamassa. Lippuja saa vielä ihan kunnolla, joten nyt kaikki käyvät varaamassa sellaisen itselleen ja tulevat sitten takaisin lukemaan, eikö niin? ;)

Lippujen saamisen kunniaksi minun piti jo eilen katsoa hyllyssäni jo kauan seisonut DVD, mutta se sitten jäi (pitkälti kiitos kolmen tunnin päiväunien...), joten katsoin sen sitten tänään.
Kyseessä on siis Versaillesin vuoden 2008 lopussa nauhoittama Chateau de Versailles. Se ilmestyi jo viime vuoden keväällä (toukokuussa) mutta syystä tai toisesta en sitä heti silloin katsonut. Saman vuoden elokuunhun mennessä en sitä vieläkään ollut katsonut ja sen jälkeen ei ymmärrettävistä syistä tehnyt mieli itseään sillä kiduttaa.
Nyt vihdoin uskalsin yrittää ja ihan hyvin se meni... kunnes tajusin, että tänään siitä traagisesta päivästä on kulunut tasan kahdeksan kuukautta.
Kuka muu ei luule selviävänsä kesän keikasta?

En ollut ennen tätä nähnyt oikeastaan ollenkaan kunnollista live-materiaalia Versaillesilta. Tai no... varmasti pätkiä sieltä täältä, mutta en mitään pidempää. Minulla oli kuitenkin ihan hyvä kuva siitä mitä odottaa enkä joutunut pettymään. Melkoisen iso osa keskittymisestä meni Jasmine Youn näkemisen aiheuttaman shokin lievittämiseen, mutta kunhan sain sen aisoihin, live oli erittäin hyvä.
Vaikka sitä ei DVD:ltä pystykään kovin hyvin päättelemään, tuntuu Kamijon ääni olevan aivan yhtä vahva livenä kuin levylläkin. En havainnut yhtään epätarkkuuksia tai rikkoutumista.
Pidän siitä kuinka Versailles ei todellakaan piilottele kitaristejaan ja heidän taitojaan vaan tuo heidät ylpeästi etualalle. Lähes jokaisessa heidän kappaleistaan taitaa olla kitarasoolo ja Hizaki ja Teru toteuttavat ne sanoinkuvaamattoman taidokkaasti. Kun soolojen aika tuli, ei voinut muuta kuin tuijottaa suu auki, sen verran uskomattomalta heidän meininkinsä näytti.
Yuki taas... Hänestä tuli oudosti mieleen jonkilainen sekoitus Gazetten Kaita (joka vääntelee naamaansa välillä hyvinkin omituisesti soittaessaan) ja L'arc~en~cielin Yukihiroa (joka soittaa niin keskittyneesti ettei mikään läpäise hänen pientä kuplaansa)... tämä siis kaikessa kohteliaisuudessa. XD Hän soitti aivan yhtä hyvin kuin kaikki muutkin; Versaillesin rumpukuviot eivät ole ihan sieltä helpoimmasta päästä.

Meinasin jo sanoa, että keikalla odotan erityisesti kuulevani Kamijon ääntä, mutta tajusin että ihan yhtä paljon haluan kuulla (ja nähdä) Hizakin, Terun ja Yukin soittavan. Tästä bändistä ja sen jäsenistä eivät taidot enää paljoa parane, visuaalisuudesta puhumattakaan, sääli vain että rivistä tulee puuttumaan yksi. Vain neljän näkeminen täytyy silti vain kestää, sillä jos se on meille faneille näin hankalaa, on se varmasti muille jäsenille enemmän kuin kivuliasta. Jos me olemme vahvoja, niin ovat hekin ja toisin päin. Kyllä tästä vielä yli päästään, vaikka se nyt tuntuisi mahdottomalta.
No niin, ennen kuin bloggarinne rupeaa taas saarnaamaan, laitan loppuun kuvia. Toisin kuin eräässä aiemmassa DVD postauksessa, tällä kertaa laitan vain yhden screenshotin. Kuvia tulee kuitenkin muitakin, nimittäin tämän DVD mukana tuli postikortin kokoisia kuvia livestä, joiden toisella puolella on settilistan lyriikat. Nimesin jokaisen kuvan sen lyriikoiden mukaan, sillä eräs niistä sattuu olemaan erittäin julma pila kohtalottarilta. Kommentoikaa kun huomaatte mitä tarkoitan. Kuvat ovat samassa järjestyksessä kuin missä ne tulivat, mikä ei kylläkään ole settilistan järjetys. Enjoy.

  

  

  

  

  

  

  

 

  

♥