Siinä sitten vietettiin yhdessä hyvin mukava loppupäivä ja -ilta. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. ;)
Maanantaina, eli eilen, starttasimme keskustaan joskus puolenpäivän aikaan. Pyörimme ympäri ämpäri Helsingin keskustaa, lähinnä tekemisen puutteessa (Pääsiäisen takia melkein kaikki kaupat yms. olivat kiinni) mutta myös toivoen hyvin varovaisesti että saattaisimme näyttää toteen sen noin viiden prosentin mahdollisuuden törmätä illalla soittavaan bändiin, jos he sattuisivat leikkimään turisteja. No, arvattavissa oli, että Mayaa ja Aijia ei näkynyt mailla halmeilla. Ei se kuitenkaan meidän tunnelmaamme latistanut. Toisaalta, itselläni tunnelma ei oikeastaan noussut koko päivän aikana ollenkaan siihen muilta keikoilta tuttuun "keikkakoskakeikkaonkeikkakoskasealkaapääseekösinnejokeikka" -tunnelmaan, joten sitä ei oikein voinut edes latistaa. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että en fanita LM.C:tä mitenkään intohimoisesti. Minusta heidän musiikkinsa on hyvää ja nautiin sen kuuntelusta, that's it.
Kun seurailimme jonoa kadun toiselta puolelta (jonoa, joka asettui enemmän tai vähemmän nätisti paikoilleen jo noin puoli viisi vaikka vasta viideltä olisi saanut jonottaa), sattui ehkä koko päivän kohokohta. Joku tuntematon tuli nimittäin kysymään meiltä, että olemmeko JaME:sta! :D En nyt tarkoita mitenkään pilkata tätä tyttöä joka sitä tuli kysymään, mietin vain että näytimmekö kenties niin asiallisilta, että olisimme voineet olla mukana vähän virallisemmassakin toiminnassa? Hänen selityksensä oli, että nämä etsimänsä JaME:n henkilöt olivat sanoneet olevansa juuri siinä missä mekin seisoimme, joten ihan ymmärrettävä väärinkäsitys. XD Toivottavasti hän löysi etsimänsä henkilöt!
Keikka jätti jälkensä. Tänään olen hädin tuskin pystynyt puhumaan (minulla oli jo valmiiksi kurkku kipeä, mutta en silti pystynyt olemaan huutamatta mukana) ja LM.C:n biisit ovat soineet päässä koko päivän. Ja taisivat he ilmestyä uniinikin viime yönä, en vain muista mitään tarkkaa. XD
LM.C livenä osoittautui juuri sellaiseksi kuin olinkin ajatellut: äärimmäisen viihdyttävä.
Vaikka Maya ja Aiji ovat LM.C:ssä täysin tasavertaisia jäseniä (duo kun ovat), tuntui Aiji ihan suosiolla jättäytyvän hieman taaemmaksi ja keskittyvän soittamiseensa. Maya taasen viihdytti yleisöä hänenkin edestään. Hieman jäykkä englanti ja vain muutaman sanan suomen kielen taito eivät hidastaneet miehen menoa ollenkaan. Hän oli silti (kenties vähän sen takiakin) mahdollisesti hauskin japanilainen rokkari, jonka minä olen nähnyt livenä. XD Välispiikit olivat siis välillä aika pitkiäkin ja taatun hulvattomia. Jossain vaiheessa hän päätti listata osaamiaan suomen kielen sanoja: "Moi! Moikka! Moi moi! Hejdå! ...no? Swedish? Okay..." Joku fiksu suomalainen oli hänelle myös opettanut erään näistä "pakollisista" sanoista, joka tällä kertaa sattui olemaan pxskiainen. Tätä viimeistä hän piti erityisen hauskana, varmaan ihan siitä syystä että hän tiesi myös mitä se tarkoittaa. (Japanilaiset) rokkarit tuskin koskaan kasvavat aikuisiksi, ja miksi pitäisikään. XD
Yleisön tekemien aaltojen merkitys tuntui menevän Mayalta ohi, syystä tai toisesta... ehkä Japanissa ei ole tapana tehdä aaltoja? Tai sitten hän ei vain ole katsonut urheilua tarpeeksi. XD Kuitenkin, hänen mielestään ne näyttivät ainakin hassuilta, sen verran hän niille nauroi, ja jossain vaiheessa hän kommentoi niiden näyttävän Kamehamehalta... Niille jotka eivät sitä tiedä, käykää katsomassa täällä. Ehkä tämä ei muutenkaan ole ihan niin hauska yksityiskohta niille jotka eivät ole Dragon Ballia katsoneet... XD
Maya muutenkin huudatti yleisöä paljon häntä tuntui huvittavan äärimmäisen paljon se, että sanoi hän sitten ihan mitä tahansa, yleisö hurrasi. Hän sai yleisön myös huutamaan "LM.C!" perässään ja nauroi antoisasti kun hänen sanoessaan "L M fxxking C!" yleisö huusi tietenkin perässä. Vastauksena tulikin "Behave you!" turhana yrityksenä "kasvattaa" fanejaan.
Kun nyt oltiin kuitenkin keikalla, niin kai siitä musiikistakin pitäisi jotain kertoa...
LM.C:n musiikki pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta livenä. Jos ei ihan täysin inhoa heidän musiikkiaan, suosittelen ehdottomasti menemään heidän keikalleen jos saa siihen mahdollisuuden. Biisit ovat juuri sopivan pituisia ja myös rauhallisimmissa on tarpeeksi energiaa, jotta tietty tunnelma pysyy koko ajan koossa. Itse keikka kesti noin puolitoista tuntia ja siihen päälle vielä noin kahdenkymmenen minuutin encore. Parasta antia olivat varmaankin EDO FUNK ja Denkimanin mallin mukaan tanssiminen, 88 ja yleisön yhteislaulu ja viimeinen Rock the LM.C. He soittivat myös monia omia lempibiisejäni, muiden muassa kuultiin Ghost Heart, Punky Heart ja Days.
Sen huomasi eilisen keikan aikana ja jälkiseurauksina tänään, että keikkakunto on laskenut valitettavan paljon tässä viimeisen viiden kuukauden aikana. Edellinen keikkanautintoni siis oli viime marraskuun alussa, abingdon boys school. Viisi kuukautta on ehdottomasti ihan liian pitkä aika ilman keikkoja. Minusta keikat ovat niin tärkeä osa fanittamista, että niitä pitäisi olla mahdollisimman usein. Aina välillä mietin, että miksi minä jaksan välittää näistä ihmisistä niin paljon... mutta sitten menen keikalle, ja näen artistin kasvoilla tietyn ilmeen, joka on juuri se syy. Siitä ilmeestä näkyy vain puhdasta iloa ja myös jossain määrin ihmetystä, ja sen näkee varsinkin silloin kun yleisö laulaa täydellisesti jonkun kappaleen mukana. Kun tiedän, että olen itse edes pienenä osana aiheuttamassa niin paljon iloa ja onnea ihailemalleni artistille, pystyn kestämään myös ne tämän harrastuksen varjopuolet.
Onneksi keikkojen välimatkat tasaantuvat hieman kevään kuluessa. Seuraava keikka, jonne olen menossa, on exist trace tämän kuun lopulla. Siitä seuraava onkin täsmälleen kuukauden päästä, eli D=OUT 28. toukokuuta. Sitten onkin enää kuukausi ja päivä Versaillesin keikkaan. Sen jälkeen ei ole ilmoitettu keikkoja, mutta näyttäisi siltä että VAMPS olisi tulossa joskus lokakuussa ja Girugamesh ehkä kesän jälkeen (uhkailivat maailmankiertueella). Niin että, eiköhän tämä tästä. :D
Keikkakamoista mukaan tarttui vain paita. Huppari olisi ollut vielä kivempi, mutta niitä oli jäljellä vain S-kokoa kun pöydän ääreen ehdin, enkä halunnut maksaa 35 euroa mahdollisesti liian pienestä vaatteesta. Paita kustansi 20€.
Ne, jotka olivat keikalla, mitäs piditte? Oliko hauskaa? Kertoilkaa ihmeessä kokemuksistanne! Saa myös kysyä jos haluaa tietää jotain muuta keikasta, yritän parhaani mukaan vastata. :D
♥
PS: Ensimmäinen "virallinen" lukijani, tervetuloa! ♥
LM.C ~ Rock the LM.C
//////EDIT
Juuri kun pääsin sanomasta, että Aiji oli vähän taka-alalla keikan aikana, niin hän menee ja postailee heidän blogiinsa aivan ihanan merkinnän eilisestä keikasta! Se on käännetty tänne, menkää ja lukekaa ja ihastukaa! Pääsi itseltäkin ihan tahaton ilon kiljahdus kun sen näki ja luki. ♥ ♥ ♥ Nyt jäikin sitten tosi hyvä fiilis tuosta keikasta. :DD Toivottavasti tulevat pian uudestaan!!!
Aivan ihana blogimerkintä!! Ei voi uskoa, että se oli eilen. Good times <3
VastaaPoista*lähtee lauleskellen "aika kultainen koskaan ei palaa..."*