私が恋愛できない理由 - Watashi ga renai dekinai riyuu

Tänään olisi vuorossa japanilainen Watashi ga renai dekinai riyuu eli The Reason I Can't Find Love.

Päädyin tämän draaman pariin alunperin lähinnä siksi, että siinä on Yoshitaka Yuriko ja Karina, joita molempia olen nähnyt aikaisemmin Love Shuffle-draamassa. Pidin erityisesti Yoshitakasta silloin ja vieläkin. Molemmat ovat hyviä näyttelijöitä, mutta myös muut tämänkertaisen draaman näyttelijöistä tekivät loistavaa työtä. Se onkin tämän sarjan parhaita puolia.

Renai dekinai riyuussa seurataan kolmen nuoren naisen elämää, lähinnä ihmissuhdeita, mutta myös töihin liittyviä kommelluksia (vaikkakin nämä ovat usein sama asia). Draaman aikana he keskustelevat keskenään muun muassa miehistä ja suhteistaan ja siitä miksi on niin vaikeaa löytää ns. oikeaa ja kestävää rakkautta.

Juonenkäänteet olivat pitkälti ennalta-arvattavia, mutta mitäs muutakaan romanttisissa draamoissa voisi olettaa tapahtuvan kuin sitä mitä tapahtuikin. Mielestäni tapahtumat olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi loogisia ja uskottavia; tuli sellainen olo, että näin juuri oikeassakin elämässä asiat toimivat, harmi vain. Hyvin todentuntuista siis, pidin siitä.
Välillä hahmot olivat kuitenkin hieman saamattomia... Halusivat jotain mutta eivät tehneet mitään sen saavuttamiseksi. Ja sitten yhtäkkiä loppua kohden tarina muuttui rakkauden etsimisestä itsensä etsimiseksi ja lopputulos liittyikin paljolti siihen, että naiset löysivät jotain sellaista mitä he eivät tienneet etsineensä.
Lopetus oli kylläkin virkistävän erilainen ja jäi tavallaan kesken, ettemme välttämättä tiedä minkälainen heidän loppuelämänsä tulee olemaan. Kaikkea ei täydykään vääntää rautalangasta.

En jäänyt missään vaiheessa koukkuun, mutta halusin silti katsoa tämän loppuun. Halusin nähdä minkälainen kokonaisuus draamasta oltiin saatu aikaan ja hyvähän se oli. Ja kuten sanoin aikaisemmin, näyttelijät olivat tämän draaman parasta antia.
Kyllä tämän kertaalleen ainakin katsoo. ^^

♥

Oh, the drama

En yleensä ole edes tietoinen draamoista ennen kuin ne alkavat enkä näin ollen odota niitä etukäteen. Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin että odotan innolla jopa niinkin monen kuin kolmen draaman alkamista.

Miss Panda and Porcupine

Ensimmäinen niistä on nimeltään Miss Panda and Porcupine/Hedgehog. En ole ihan varma onko tämä draaman virallinen englanninkielinen nimi, mutta tällä olen sen nähnyt kulkevan.
Tämän draaman on määrä alkaa joskus heinäkuun aikana, ja syy sille miksi sitä odotan niin innokkasti on tietenkin pääosassa oleva Donghae. Olen ehkä puolueellinen, mutta mielestäni hän on oikeasti hyvä näyttelijä ja draaman juonikin kuulostaa ihan kivalta, joten odotan suuria tältä draamalta.

Juonesta sen verran, että se keskittyy kahvilaan/konditoriaan, jota hoitaa tämä Miss Panda. Donghaen hahmo on piikkisian tyylisesti aina piikit pystyssä mutta Panda saa ehkä hänenkin sydämen sulamaan. Kyseessä on siis romanttinen draamakomedia, ehkäpä.
Miss Panda and Porcupinesta on vieläkin todella vähän mitään tietoja, vaikka muutama virallinen kuvakin on jo julkaistu. Joka tapauksessa jo ilmoitetut näyttelijät vaikuttava hyviltä ja luulen että he sopivat yhteen, joten toivottavasti draama on yhtä hyvä kuin miltä vaikuttaa.

When Love Walked In

Toinen on kiinalainen/taiwanilainen (en ole varma kumpi) draama When Love Walked In.
Olen odottanut tätä jo alkuvuodesta asti, sillä tässä näyttelevät Super Junior-M:stä tuttu Zhou Mi ja f(x):n Victoria!
Kiinalaiseen tyyliin draama on jo kuvattu kokonaan ja sen on määrä alkaa elokuussa.
Juonesta en oikein tiedä... mutta koska tämäkin on romanttinen draama, kyseessä on varmastikin jonkinlainen kolmiodraama Victorian, Zhou Min ja Calvin Chenin kanssa.

En ole aikaisemmin nähnyt Zhou Mitä tai Victoriaa näyttelemässä missään, mutta uskon että he onnistuvat rooleissaan hyvin. Ainakin heidän kemiansa ovat kohdallaan, pidän heitä luonteeltaan niin samanlaisina, että heidän on pakko tulla hyvin toimeen keskenään.

To the Beautiful You

Kolmas draama on korealainen To the Beautiful You, joka on jälleen uusi draama-versio japanilaisesta mangasta Hanazakari no kimitachi e tai lyhyesti Hana Kimi.
Itse olen katsonut näistä monesta eri veriosta vain sen vuoden 2007 japanilaisen version. Siitä versiosta pidin todella paljon, lähinnä sen mahtavien näyttelijöiden takia (Ikuta Toma, Mizushima Hiro, Yamamoto Yusuke). Yritin katsoa viime kesänä tullutta uutta japanilaista versiota mutta en päässyt ensimmäistä jaksoa pidemmälle. Mangaa en ole lukenut, enkä katsonut animea (kai siitä sellainenkin on olemassa? En ole varma), enkä taiwanilaista versiota. Nytkin olen hieman epävarma haluanko oikeasti nähdä tätä korealaista versiota, mutta pakko se on kai edes aloittaa. Tämä draama on nimittäin SME:n tuottama.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ilmeisesti, että draama olisi pullollaan pelkästään SME:n artisteja, vaan mukana on myös ihan oikeita ja uraa tehneitä näyttelijöitä, tuomassa koko hommalle vähän nimeä.
Pääosissa nähdään kuitenkin Shineen Minho ja f(x):n Sulli. Kummankaan näyttelijäntaidoista en hirveästi tiedä, mutta jos totta puhutaan, varsinkaan Minhon hahmo ei edes vaadi hirveästi yrittämistä. Sullin on hieman vaativampi, mutta ei mikään maailman vaikein sekään. Enemmän olen huolissani muista hahmoista, eriyisesti niistä joihin itse rakastuin japanilaista versiota katsoessani. Saa nähdä keitä he valitsevat niihin rooleihin.
Tämänkin draaman on tarkoitus alkaa elokuussa.

I Love Lee Tae Ri

Neljäs draama josta haluan kertoa vähän on jo alkanut, mutta sitä teksitetään niin hitaasti, että olen ehtinyt katsoa vasta yhden jakson vaikka se alkoi jo toukokuun lopussa.
Kyseessä on I Love Lee Tae Ri/Italy, jossa on pääosassa aikoinaan Super Junioristakin tunnettu Kibum.
Kibum esittää 14-vuotiasta poikaa joka yhtäkkiä huomaakin kasvaneensa aikuiseksi. Hänellä on siis n. 25-vuotiaan miehen keho, mutta on mieleltään vielä 14. Jotenkin tähän kaikkeen liittyy joku n. 35-vuotias taidemuseon johtaja tai joku vastaava, ja ilmeisesti Kibumin hahmo ja tämän nainen vielä päätyvät yhteenkin jossain vaiheessa... En voi olla ainoa, jonka mielestä jo tämä perusjuoni on todella creepy.

Olen tosiaan katsonut yhden jakson ja vihaan koko draamaa jo nyt with a passion. Hahmot ovat ärsyttäviä, tapahtumat epäuskottavia (siis muutenkin kuin sen ikääntymisen takia), ja Kibumin naama on rasittava (vaikka hän onkin ihan mukiinmenevä näyttelijä). Ainoa siedettävä ja järkevä hahmo ja asia koko draamassa on tämä taidemuseon johtaja vai mikä olikaan. Hänestä pidän. Aion kuitenkin antaa draamalle toisen ja kolmannekin mahdollisuuden. Haluan nähdä saadaanko siitä mitään järkevää aikaiseksi.

♥

Nodame Cantabile

Huh, tuntuu että olen viime aikoina innostunut draamoista taas uudelleen. Minulla oli tässä alkuvuodesta sellainen kausi, etten oikein löytänyt mitään hyvää katsottavaa ja kesken olevat draamatkin jäivät huomiotta. Mutta ehkä taasen nyt kun olen saanut Skip Beatin ja Switch Girlin ja vielä tämän seuraavan draaman katsottua, niin sitten loppuukin taas katsottava kesken... No, ehkä löydän jotain kivaa taas. ^^

Tällä kertaa käsittelyssä on loistava Nodame Cantabile.

Olen kuullut tästä draamasta jo jokin aika sitten, sillä siinä on kasa näyttelijöitä joista pidän valtavasti, mutta en sitten syystä tai toisesta ole tätä aikaisemmin aloittanut. Nyt kuitenkin tämä tuli jälleen vastaan ja koska minun oli pakko katsoa ensimmäinen jakso, pääsin sitten alkuun ja jäin koukkuun.
Katsomisen pakko johtui siitä, että saimme koulussa japanin puheopettajaltamme tehtäväksi katsoa Nodamen ensimmäinen jakso ja kuvailla sen muutaman päähenkilön persoonallisuutta. Japanin harjoitusta siinä oli nimenomaan se kuvailu siis, mahdollisimman monipuolisesti tietenkin. x)

Nodame Cantabile sijoittuu musiikkiyliopistoon Tokiossa. Miespäähenkilö on kaikkien ihailema Chiaki Shinichi, joka on lahjakas pianisti. Hänen unelmanaan on kuitenkin tulla kapellimestariksi. Naispäähenkilö on Noda Megumi (tai Nodame), joka soittaa pianoa koska pitää siitä ja haluaa tulla lastentarhanopettajaksi. Näiden kahden tiet sitten sattumalta risteävät ja tarina voi alkaa. Samoihin aikoihin yliopistoon ilmaantuu mysteerinen ulkomaalainen kapellimestari, joka perustaa oman orkesterinsa yliopiston vähemmän suosituista soittajista. Chiaki pääsee kovasti yrittämällä (mutta melkein sattumalta) tämän kuuluisan kapellimestarin oppiin, joka sitten jättääkin koko orkesterin Chiakin vaivoiksi. Draamassa seurataan paitsi Chiakin ja Nodamen kasvua henkisesti ja musiikillisesti, myös orkesterin muiden jäsenien edesottamuksia.

Tämäkin perustuu muuten samannimiseen mangaan. Sitäkään en ole lukenut, joten en voi vertailla.

Juoni oli mielestäni hyvä ja se liikkuu koko ajan eteenpäin. Samoja ideoita ei käytetä koko aikaa vaan huumori ja tilanteet pysyvät tuoreina.

Kuitenkin se mikä minut sai rakastumaan Nodame Cantabileen oli sen henkilöhahmot ja näyttelijät.
Kuten tuolla ylempänä mainitsin, useampikin päänäyttelijöistä oli minulle ennestään tuttuja ja sellaisia jotka tiesin loistaviksi, eivätkä he tälläkään kertaa pettäneet.
Ensimmäinen näistä on Chiakia esittänyt Tamaki Hiroshi. Täytyy myöntää etten aluksi edes tunnistanut häntä samaksi henkilöksi jonka olin aikaisemmin nähnyt draamassa Love Shuffle. Hän oli siinä ihan eri tyylinen, hahmon takia siis, ja jälleen huomasin mitä hyvä näyttelijä voikaan saada aikaan. Chiaki on melkoisen synkkä ja sisäänpäinkääntynyt mutta valoistuu siitä draaman aikana, ja nämäkin muutokset Tamaki pystyy ilmaisemaan vaivatta.
Toinen on Nodamen kenkiin asettunut Ueno Juri. Hän on mahtava. Tekisi melkein mieli jättää kuvailu siihen, mutta ehkä yritän selittää enemmänkin. Olen aikaisemmin nähnyt Ueno Juria sellaisissa mestariteoksissa kuin Sunao ni narenakute ja Last Friends. Hän on yksi kaikkien aikojen lempinäyttelijöistäni. Nodame hahmona on aivan ihana ja rakastuin häneen heti ensimmäisessä jaksossa. Oli virkistävää nähdä Ueno tällaisessa valoisassa ja suloisen kaoottisessa roolissa ja hän onnistui siinä aivan yhtä hyvin kuin muissakin rooleissaan.
Kolmas tutuista oli viulisti Mine Ryutaroa esittänyt Eita. Hänet olen itseasiassa nähnyt noissa samoissa kuin Ueno Jurinkin ja niiden lisäksi vielä parissa muussakin. Nodamessa hänkin tekee loistosuorituksen intohimoisena viulistina. Mine osasi naurattaa mutta myös koskettaa ja Eitan ilmeet saivat minut nauramaan ihan ääneen muutamaankin otteeseen.
Nodamessa oli mukana myös kasa oikein hyviä ja nerokkaita sivuosia, muun muassa Masumi ja Strezemann (Milch) sekä orkesterin muut jäsenet.
Päänäyttelijöiden, varsinkin Chiakin ja Nodamen kemiat olivat taas niin kohdallaan että siitä oikein nauttii.

Nodame Cantabilessa on paljon musiikkikohtauksia joissa joko Chiaki ja/tai Nodame soittavat pianoa tai sitten koko orkesteri soittaa yhdessä (ja muutamia muitakin soittimia näkyy yksistään). Yritin muutaman kerran oikein tarkasti katsoa josko huomaisin soittavatko näyttelijät itse, mutta ei sitä kyllä huomannut. Toki on mahdollista, että kaikki näyttelijät osaavat soittaa omia soittimiaan, mutta pidän sitä aika epätodennäköisenä, varsinkin päänäyttelijöiden kohdalla, sillä heidän hahmonsa ovat niin lahjakkaita. Mutta oli miten oli, ainakaan se ei näkynyt ollenkaan selvästi jos eivät soittaneetkaan itse, ja olen siitä hyvin iloinen. Pidän sitä hyvin ärsyttävänä, jos hahmon on tarkoitus olla todella hyvä soittamaan jotain instrumenttia, mutta näyttelijästä huomaa heti ettei hän ole koskaan kyseiseen soittimeen koskenutkaan.
Siitä myös lisäpisteitä, että draamassa oikeasti kuultiin musiikkia, eikä vain pieniä pätkiä. Orkesteri soitti useampaan otteeseen koko sinfonian, tai jos nyt ei ihan kokonaan (ne ovat usein niin pitkiä), niin ainakin suurimman osan.

Nodame Cantabilesta on myös kaksi Special-jaksoa ja jopa kaksi elokuvaa. En ole vielä ehtinyt, mutta katson nämä kyllä niin pian kuin mahdollista ja kerron sitten lisää.

♥

PS: Jos en tämän jälkeen tiedä mitä "kilpailu" ja "lastentarhanopettaja" ovat japaniksi, saan hävetä. Molemmat toistuvat draamassa niin monta kertaa, että vähemmästäkin jo oppii.

PPS: konkuuru コンクール ja youchien no sensei 幼稚園の先生.

PPPS: Mutta itseasiassa tiesin molemmat sanat jo aikaisemmin. x)

Skip Beat!

Tekisi mieli vaan hakata näppäimistöä ja antaa teidän tulkita siitä kirjainkasasta mitä mieltä olen tästä draamasta, mutta ehkä kuitenkin yritän ilmaista itseäni hieman selkeämmin.

Aloin katsoa Skip Beat!'ia ihan siitä syystä, että siinä näyttelee Super Juniorin Donghae ja Siwon.
Skip Beat! perustuu japanilaiseen mangaan ja siitä tehtyyn animeen ja ihan sattumalta olenkin joskus vuonna nakki lukenut tuota mangaa hieman alusta. Pidin siitä kyllä sinänsä, mutta manga noin ylipäätään ei ole oikein minun lajini niin sen lukeminen jäi sitten ihan alkutekijöihinsä. Animessa on näköjään 25 jaksoa ja se on valmis, mutta manga jatkuu vieläkin.
Kun en siis ole mangaa sen enempää lukenut enkä katsonut animea ollenkaan, en pysty kommentoimaan, kuinka uskollinen tämä draama-versio on alkuperäiselle. Näin ollen keskityn siis draaman juoneen ja näyttelijöihin.
Kahdesta korealaisesta näyttelijästään huolimatta tämä versio on tehty Taiwanissa ja on siis kiinankielinen.

Juoni on lyhyesti ja turhia paljastamatta seuraava: Gong Xi (Kyoko) on lapsuudestaan asti auttanut ja omistanut elämänsä Pu Bo Shangille (Fuwa Sho), jotta tämä voisi toteuttaa unelmansa tähteydestä. Saatuaan jalan oven väliin, Shang kuitenkin syrjäyttää Gong Xi'n elämästään ja jättää hänet huomiotta. Gong Xi ei tällaista kohtelua ihan niin vain niele ja päättää itsekin päästä showbisnekseen, jotta voisi tulla kuuluisammaksi kuin Shang. Kuvissa on myös Shangin vihaama kuuluisa näyttelijä Dun He Lian (Tsuruga Ren).

Skip Beat!'in juoni oli yksinkertainen mutta tehokas ja hyvin toteutettu. Tapahtumissa pysyi hyvin mukana, eikä mitään ollut vaikeaa ymmärtää. Myöskin tietty jännitys säilyi loppuun saakka, sillä yksi vihjailluista asioista selvisi vasta ihan viimeisessä jaksossa. Loppuratkaisu ei tunnu lopulliselta, mutta ei ole turhauttava kuitenkaan joten kaikki hyvin.
Draama lähti kuitenkin liikkeelle jotenkin tosi hitaasti ja aika takkuisesti ja myönnän että muutaman ensimmäisen jakson aikana hyppäsin yli joitain hitaita ja/tai tylsiä kohtauksia. Kuitenkin siinä muistaakseni neljännen jakson tienoilla löysin itseni yhä useimmin liimautuneena ruutuun myös hitaiden kohtauksien aikana. Syynä tälle oli ehdottomasti päähenkilöä Gong Xi'a esittänyt Ivy Chen.
Yksinkertaisesti sanottuna hän on nerokas. Hän osaa välittää tunteensa pienillä ilmeillä ja eleillä, mutta tarvittaessa osaa myös ilmaista suuresti ja elävästi, ja sitä tässä draamassa nähdään ja paljon. Gong Xi on hyvin elävä hahmo, jonka tunteet näkyvät selvästi hänen ilmeistään, ja Ivy Chen vetää roolin täydellisesti.
Muutkin päänäyttelijät tekivät aivan mahtavia roolisuorituksia.

Pu Bo Shangin roolia esittää Donghae. Koska kyseessä on siis taiwanilainen versio, Donghaen (ja Siwonin) ääni on dubattu. Ilmeisesti tekijät eivät luottaneet korealaisten kiinan taitoihin tarpeeksi. Luulen että dubbaus on tehty paitsi vieraan aksentin vuoksi, myös siksi että Donghaella ja Siwonilla olisi helpompaa opetella vuorosanansa ja eläytyä niihin oikealla tavalla. He siis esittivät vuorosanansa koreaksi ja kaikki muut kiinaksi. Aikamoinen sekamelska varmaan kuvauksissa...
Kuitenkin, mielestäni Donghae veti roolinsa erittäin hyvin. Hänelläkin on miellyttävän ilmeikkäät kasvot ja hän osasi ilmaista oikeita tunteita oikeaan aikaan. Shangia ei draamassa kuitenkaan hirveästi nähdä, ei ollenkaan joka jaksossa, mutta silloin kun häntä näkee, on myös näyttelyä ihana katsoa. Shang henkilönä on kyllä juurikin sellainen jota tekisi mieli lyödä ja oikein kovaa. Se, että Donghae pystyi vakuuttavasti esittämään tämänkaltaista hahmoa, todistaa myös sen, että hän oikeasti osaa näytellä (koska Donghae itse on aikalailla päinvastainen luonteeltaan kuin Shang). Ja koska olen fanityttö, täytyy mainita, että Donghae näyttää Shangina aivan taivaalliselta. Ainoa mitä jäin kaipaamaan, oli hänen äänensä, mutta siihenkin tottui aikananaan, kun keskittyi tapahtumiin niin paljon.

Toista miespääosaa, Dun He Liania esittää siis Siwon. Hänen suorituksensa ei sitten ollutkaan ihan niin puhdas kuin kahden edellisen näyttelijän. Vaikka Lianin hahmo sitä vaatiikin, hän tuntui olevan vähän liiankin ilmeetön. Välillä suorastaan ärsytti miten eleetön hän oli, varsinkin Ivy Chenin rinnalla. Mutta Siwonin suoritus parani draaman edetessä ja lopussa hän oli jo oikein hyvä. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että hänen dubbaajansa vaihtui muutaman ensimmäisen jakson jälkeen. Loppujen lopuksi ilmeikäs ääni tekee roolisuorituksessa aivan yhtä paljon kuin kasvojen ilmeetkin. Lianin hahmo oli myöskin aluksi raivostuttava, jopa enemmän kuin Shang, joka oli sentään avoimesti täysi jerk, kun Lian taas on... Raivostuttava, ei sille ole muuta sanaa. Mutta onneksi hahmokin kehittyy juonen myötä.
Päähenkilöiden lisäksi Skip Beat!'stä löytyy muutama aivan mahtava sivuhenkilö.
Lianin managerina toimiva Du Jin (Yashiro Yukihito) tuo reaktioillaan ja ilmeillään ilmeikkyyttä myös Lianin ilmeettömyyteen ja täydentää häntä hyvin. Hän on myös itsenäisenä hahmona aivan mahtava ja nauroinkin ihan ääneen hänen ilmeilleen. Hahmoa näyttelee Jin Qin ja myös hän tekee loistavaa työtä. Erityisesti kohtaukset, joissa Gong Xi ja Lian keskustelevat ja Du Jin katselee vierestä ja kommentoi tapahtumia ilmeillään ovat ihanan mahtavia.
Gong Xi'n kilpasiskosta ystäväksi muuttuva Jiang Nan Qin (Kotonami Kanae) on toinen ihana sivuhahmo. Bianca Bai on vähintään yhtä nerokas kuin kaikki muutkin mainitsemani näyttelijät ja rooli sopii hänelle hyvin.

Skip Beat!'ssa suurin osa näyttelijöiden kohtaamista haasteista liittyy siihen, että heidän täytyy näytellä näyttelemistä. Varsinkin Gong Xi'n täytyisi olla erittäin hyvä näyttelijä, joka ei edes tiedä omista kyvyistään ja heittäytyy rooleihinsa puhtaan vaistomaisesti. Ivy Chen osaa näytellä nerokkaasti kahta täysin erilaista roolia ensin aurinkoisena Gong Xi'nä ja sitten Gong Xi'n näyttelemänä synkkää roolihahmoa hänen draamassaan (unohdin jo hahmon nimen). Ivy tekee tässä loistavaa työtä ja itsekin draaman hahmojen kanssa liimauduin henki salpautuneena ruutuun kiinni katsoessani jännittyneenä Gong Xi'n roolisuoritusta. Kyllä, tietyt kohtaukset draamassa olivat pitkälti juuri Ivyn vuoksi juurikin niin voimakkaita.
Näyttelemisestä siis täydet 10 pistettä, Siwonin alkukankeuksista huolimatta.

Musiikista täytyy myös ehdottomasti mainita joitain kappaleita. Skip Beat!'in alkutunnarin esittää kukas muukaan kuin Super Junior M. Biisin nimi on S.O.L.O. ja pidän siitä valtavasti. Lopputunnari onkin sitten Donghaen soolo-kappale (featuring Henry (myös SJM)) This is Love (这是爱) ja se on vielä parempi kuin S.O.L.O. Draamassa soi myös joidenkin kohtauksien taustalla edelleen Super Junior M:stä tuttu Zhou Mi soolo-kappaleellaan Goodbye, joka on vähintäänkin yhtä hyvä kuin kaksi edellä mainittua. Mutta koska olen fanityttö, nämä arviothan ovat ihan täysin arvottomia. x)
Oli draamassa myös ainakin yksi kappale josta voin ihan objektiivisesti sanoa pitäneeni todella paljon. Nimittäin Mify'n 未来. Se on hyvin... voimakas kappale, niin itsekseenkin kuin siihen liittyvien kohtausten takiakin.

Kaiken kaikkiaan Skip Beat! oli siis hyvin nerokas enkä olisi halunnut sen loppuvan ollenkaan. Kaikki näyttelijät tekivät loistavaa työtä ja sopivat todella hyvin yhteen. Juoni toimi ja käsikirjoitus oli hyvin toteutettu. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että tämä draama ei olisi ollut läheskään niin hyvä ja tasapainoinen jos Gong Xi'n roolia olisi esittänyt joku muu kuin Ivy Chen. Niin Gong Xi kuin Ivy Chenkin oli tämän draaman henki ja sielu ja rakastuin häneen täysillä. Täytyykin mennä etsimään Ivylta lisää katsottavaa... ^^

Donghae (feat. Henry) - This is Love

♥

Switch Girl!!

En edes muista enää kuinka oikeastaan löysin tieni tämän draaman pariin. Aloitin tämän muutama viikko sitten ja sain tässä jokunen päivä sitten sen katsottua.

Tämä oli helppo saada loppuun asti senkin takia, kun jaksoja on vain 8 ja jokainen kestää puolisen tuntia.

Switch Girl!! -draaman perusidea on siis se, että lukiolaistyttö nimeltä Nika on koulussa ja julkisesti hyvin pukeutunut ja muutenkin laitettuna, mutta kotona hän onkin ihan täysi possu. Tämä on hänen salaisuutensa ja ainoastaan hänen paras ystävänsä tietää tästä. Nikan lukioon ilmestyy uusi oppilas, Arata, joka sattuu asumaan samassa rakennuksessa Nikan kanssa ja saakin heti ihan sattumalta tietää, minkälainen Nika on kotinsa suojassa.  Mutta Aratalla on itseelläänkin samanlainen salaisuus; hän ei nimittäin halua kenenkään tietävän, että hän on oikeasti hyvännäköinen, joten hän käyttää pullonpohjasilmälaseja ollessaan julkisella paikalla. Nika kuitenkin (jälleen sattumalta) saa tämän selville ja sittenpä he molemmat tietävät toisensa salaisuudet. Alkuasetelma on valmis.

Draama sisältää paljon kohellusta, mutta vain muutaman kerran ongelmat johtuvat siitä, että joku on saamaisillaan selville Nikan tai Aratan salaisuuden. Draamaan on keksitty monipuolisia tilanteita ja ongelmia joita ratkotaan jakson puitteissa. Samaa vitsiä ei siis kuluteta puhki, onneksi.

Switch Girl!! pyörii lähinnä Nikan ja Aratan ja heidän kehittyvän suhteensa ympärillä, mikä on hyvä, sillä pidän heidän kemioistaan todella paljon. Nika ja Arata onnistuvat olemaan todella aitoja yhdessä ja heistä ei tule ollenkaan näytelty olo. Muutenkin molemmat tekevät hyvät roolisuoritukset.

Draama perustuu mangaan ja sen huomaa lähinnä tietynlaisissa hahmoissa ja juonikuvioissa, sekä draaman aikana käytetyissä erikoistehtosteissa kuten ruudulla näkyvässä tehosteteksteissä sun muissa grafiikoissa. En kuitenkaan pitänyt tätä yhtään häiritsevänä. Tehosteet olivat tarpeeksi hillittyjä etteivät ne ruvenneet häiritsemään.

Draamassa oli myös muutama hieno sivuhahmo, mutta tosiaan Nika ja Arata viettivät paljon aikaa ruudulla, joten ei heistä sen enempää.

Kokonaisuutena pidin Switch Girl!!istä hyvin paljon. Se oli mukavan rento ja tarpeeksi hyvin tehty ettei mikään sattunut silmiin. Nikan ja Aratan hahmoihin oli helppo samaistua ja he tosiaan sopivat todella hyvin yhteen. Se oli myös oivallista japanin kuunteluharjoitusta, sillä katselin sitä ilman tekstejä. Dialogi käsitteli onneksi pääsääntöisesti ihan arkisia asioita niin pysyin mukana vallan mainiosti. Mukavaa vaihtelua oppituntien jälkeen, siellä kun on varsin usein sellainen olo, ettei japania ole jäänyt päähän ollenkaan. x)

Mutta siis, Switch Girl!! oli oikein oivallinen draama, tykkäsin paljon. ^^ Jos pidät rennosta ja hauskasta teini-draamasta, kannattaa tämä katsoa.

♥

PS: Tein itselleni profiilin sellaiseen paikkaan kuin My Drama List. Sinne saa suht helposti listattua kaikki katsomansa draamat ja elokuvat (niin japanilaiset, kiinalaiset kuin korealaisetkin ja luultavasti myös muita aasialaisia löytyy listoilta) ja niitä pystyy arvioimaan asteikolla 1-10. Tuonne voi listata myös kesken olevia draamoja ja sellaisia joita aikoo katsoa joskus tulevaisuudessa. Ihan kätevää ja pysyy itsekin perillä asioista. ^^

Ouran High School Host Club

Ouran High School Host Club on se yksi ainoa anime jonka olen koskaan katsonut kokonaan. Tykkäsin siitä silloin muutama vuosi sitten todella paljon joten innostuin kun kuulin että siitä tehtäisiin draama-versio. Draama alkoi tämän vuoden heinäkuussa ja sain sen vihdoin joskus viime viikolla katsottua.

Tykkäsin draama-versiosta jopa enemmän kuin animesta aikoinaan.
Tamakia esittävän Yamamoto Yuusuken oli nähnyt aikasemmin muutamassa draamassa. Kun kuulin että hän esittäisi Tamakia, niin mahtavan bi-polaarista hahmoa kuin vaan voi olla, olin hieman varautunut... en ollut ihan varma pystyykö hän siihen rooliin, mutta jo ensimmäisistä minuuteista alkaen oli vakuuttunut että hän oli täydellinen valinta rooliin. Jo pelkästään hänen takiaan draama olisi ollut katsomisen arvoinen.
Onneksi muutkin suoriutuivat osistaan vallan mainiosti. En ole pitkään aikaan nauttinut minkään draaman roolivalinnoista näin paljoa. Usein draamoissa on muutama suoritus, jotka ovat mahtavia ja loput sitten vain ihan jees, mutta tässä draamassa... vau. Tuntui että kaikki näyttelijät oli valittu ihan täydellisesti ja nautin heidän työskentelystään suunnattomasti. Yuusuken lisäksi täytyy mainita kaksokset Shinpei ja Manpei... olen samat näyttelijät nähnyt kerran aikaisemmin pienessä roolissa ja paloin halusta nähdä heitä enemmänkin. He ovat nerokkaita, yhdessä ja erikseen.
En muista kuka lempihahmoni oli animessa mutta draamassa se voisi hyvinkin olla Kyoya. Nyt vasta huomaan että olen näyttelijää (Daitou Shunsuke) nähnyt useammassakin muussa draamassa, mutta en kyllä tunnistanut... no mutta ei sillä niin väliä, sillä Ouranissa hän teki loistavan suorituksen. Jälleen nappivalinta Kyoyaksi.
Muutkin tekivät tosiaan mahtavat suoritukset, mutta nämä saavat erikoismaininnan.

En muista animea niin hyvin että osaisin kunnolla verrata animen ja draaman juonia toisiinsa, mutta noh... sikäli mikäli muistan oikein, draama oli suurinpiirtein samanlainen kuin animekin. Plussaa draama saa siitä että jaksot olivat draaman luonteeseen soveltuvasti vain noin puolituntisia. Draama olisi ollutkin ihan liian raskas jos jaksot olisivat sen normaalin 45-minuuttia ja näin juonta ei tarvinnut muuttaa tarpeettoman paljoa draamaa varten.

Niin kuin hyvin usein animesta tai mangasta mukautetuissa draamoissa, Ouranissakin oli jonkun verran animeen viittaavia tehosteita. Parissa ensimmäisessä jaksossa niitä oli ehkä vähän liikaakin (pidän draamoistani draamoina, oikean elämän näköisinä), mutta niitä vähennettiin draaman edetessä ja lopun aikaa tehosteet olivat oikein hyvin sopusuhdassa draaman kanssa ja auttoivat keventämään sitä juuri sopivasti.

Kaiken kaikkiaan rakastin tätä draamaa ja haluaisin sen katsoa heti perään uudestaan. Se on juuri sopivan kevyt, että aivot saavat levätä mutta ei kuitenkaan hutiloiden tehty. Aivan mahtava. ♥


♥

Heartstrings

Olin kuullut Heartstringsistä paljon hyvää jo etukäteen ja kun tajusin että naispääosaa esittää Park Shin Hye, päätin vihdoin itsekin sen katsoa.

Park Shin Hyen olen nähnyt aikaisemmin You're Beautifulissa joka on yksi kaikkien aikojen lempidraamoistani. Pidin hänen roolisuorituksestaan hyvin paljon. Sattumalta Heartstringsin miespääosassa on myös YB:stä tuttu näyttelijä, nimittäin C.N. Bluen Jung Yong Hwa.

Lee Kyu Won (Park) opiskelee musiikkiin painottuvassa yliopistossa pääaineenaan perinteiset korealaiset soittimet ja musiikki. Samaisessa yliopistossa on opiskelijana myös Lee Shin (Jung), jonka pääaine on puolestaan moderni musiikki. Draama painottuu näiden kahden suhteeseen mutta myös heidän koulussaan järjestettävään 100-vuotis juhlanäytökseen ja sen valmisteluihin.

Minulle tuli väkisinkin mieleen että tämä draama on varmaan tehty sen takia että ne jotka eivät pitäneet You're Beautifulin lopputuloksesta (sen suhteen ketkä kaksi päätyvät yhteen), voivat katsoa Heartstringsin ja saada edes jotain tyydystä. x) Mutta ei se ehkä ihan niin mene... Lee Shin on nimittäin aika erilainen hahmo verrattuna You're Beautifulin Kang Shin Woohon. Hyvä vain että Jung Yong Hwa saa esittää hieman erilaista hahmoa tällä kertaa.

Juoneltaan draama oli aika tavanomainen... mutta suhteellisen hyvin toteutettu kuitenkin. Ja hyvät roolisuoritukset saavat vähän vähemmän mielenkiintoisenkin juonen hyväksi. Tylsä draama ei ollut kuitenkaan, ei sen takia kannata jättää katsomatta.

Päähenkilöiden roolisuoritukset olivat arvattavan sujuvia ja heillä on hyvä kemia, mutta jälleen muutamat sivuhenkilöt vievät välillä huomion täysin itseensä.
Juhlanäytöksen ohjaaja on mahtava Song Chang Ui. Hänen roolihahmonsa on ihailtavan vahva ja tietää mitä tekee. Tälläisia hahmoja lisää.
Toisen erityisen erikoismaininnan saa myös Kang Min Hyuk. Hän on myös C.N.Bluen jäsen (koko bändi on draamassa edes joissain osissa) ja on draamassakin Lee Shinin bändin rumpali. Mutta hänen roolihahmonsa on kenties suloisin ikinä näkemäni henkilö missään draamassa. Taisin rakastua ihan täysin heti ensinäkemältä. Onneksi häntä näkyy draamassa suhteellisen paljon niin henkilöstä ja suorituksesta saa nauttia enemmänkin. Hän oli sattumalta myös tuossa edellisessä draamassa josta kirjoitin, Daddy's Girlissä... siinä hän oli vähemmän suloinen mutta silti aivan yhtä hyvä näyttelijä. Toivottavasti hän saa rooleja vastaisuudessakin. ♥

Kang Min Hyuk

Kaiken kaikkiaan ihan katsottava draama. Loppua edeltävät tapahtumat ärsyttivät kliseisyydellään, mutta loppu itsessään oli hyvä ja tyydyttävä. Kannattaa katsoa, varsinkin jos on C.N.Bluen fani (pojat esittävät biisejä vaikka millä mitalla draaman aikana). ^^

♥

Daddy's Girl

Katsoin tässä parin viime viikon aikana suht nopeaan tahtiin draaman It's Okay, Daddy's Girl. Tämän pariin minut houkutteli Super Juniorin Donghae, joka esittää tässä erästä sivuosaa.

Ensinnäkin, tässä draamassa on hyvin paljon erittäin ärsyttäviä hahmoja... Melkein lopetin jo keskenkin kun he alkoivat käydä liikaa hermoille... jos draamassa on noin 30 aika usein esillä olevaa hahmoa, niistä ehkä 5 oli siedettäviä. Se ei ole kovin hyvä suhde se... mutta ei se loppujen lopuksi mitään. Muutama näitä ärsyttäviä tasapainottava oikeasti mahtava hahmo auttoi paljon.

Draama on juonellisesti loppujen lopuksi melkein erinomainen. Se on aika realistinen (sillä tavalla kuin draamat nyt edes voivat olla) ja uskottava, ja juonenkehittely on suht sujuvaa. Myöskin erään hahmon suorastaan täydellistä hahmonkehittelyä ja kehitystä oli suorastaan ilo katsoa.

Tämän henkilön lisäksi suosikiseni nousi miespäähenkilö(?). Vahva ja viisas hyvän näyttelijän esittämänä, sellaista haluaisin nähdä enemmänkin draamoissa.

It's Okay Daddy's Girlin viimeinen jakso on ehkä parhaimpia mitä olen koskaan nähnyt. Sen suurempia paljastamatta, sen mahtavuus saa antamaan anteeksi kaikki ne puutteetkin mitä sarjalla oli. Se oli suorastaan täydellinen ja osoitti että draama todellakin oli hyvin uskottava. Jäi todella hyvä maku suuhun, mikä on harmikseni aika harvinaista varsinkin korealaisilla draamoilla... jotenkin se viimeinen jakso aina onnistuu lässähtämään ja sitten harmittaa.

Kaiken kaikkiaan siis tykkäsin ja en tykännyt... jotkut hahmot saivat minut hyvin usein hermoromahduksen partaalle, mutta toiset hahmot taas saivat rakastumaan itseensä... joten ehkä siinä jonkinlainen tasapaino saavutetaan ja jos jaksaa katsoa loppuun asti, on draama kokonaisuudessaan ihan katsottava.

Varoitan että ärsyttäviä hahmoja löytyy pilvin pimein, mutta jos sen luulee kestävänsä, kannattaa tämä katsoa... vaikkakin sitten sen täydellisen viimeisen jakson takia jos ei muuta. ^^

♥

PS: Pelkästään Donghaen takia ei ehkä kannata ruveta katsomaan. Häntä kyllä näkyy kaikissa jaksoissa paitsi ensimmäisessä, mutta aika vähän eikä hänellä ole mitään suuren suurta roolia. Hän kyllä tekee ihan kiitettävän suorituksen, että kyllä kelpaa katsoa, mutta jos ei muuten kiinnosta yhtään niin ehkä kannattaa jättää väliin. ^^"

Q10

Sain jo kesäkuun puolella katsottua erään draaman, mutta meinasin kirjoittaa siitä vasta kun saisin toisenkin draaman päätökseen, mutta tämän toisen viimeinen jakso on kadonnut kuin tuhka tuuleen, joten se siitä sitten... etsin sen joskus, mutta nyt voisin sittenkin kertoa siitä ensimmäisestä draamasta.

 
Kyseessä on japanilainen Q10. Ryhdyin katsomaan tätä varmaankin suurimmaksi osaksi sen takia, että pääosaa esittää Satou Takeru... Olen hänet nähnyt aikaisemmin muutamassa draamassa ja sen lisäksi että hän on hyvä näyttelijä, suorastaan rakastan hänen tapaansa puhua... siis lähinnä lausua asioita. Se laiska r ja muutenkin ihanan rento lausumistyyli, mutta silti selkeä artikulaatio... ah, taivaan lahja japaninopiskelijalle, voisin kuunnella häntä ikuisuuden. Nimenomaan hänen takiaan pidän äärimmisen paljon japanin sanasta renraku... se saattaa hyvinkin olla lempi-sanani ja kämppikseni (/luokkatoverini) on kuullut tästä aiheesta monen monituista kertaa... saattaa jo alkaa kyllästyttämäänkin (gomen). x)

No mutta kuitenkin, itse draamaan. Tapahtumat sijoittuvat lukioon, jossa Fukai Heita (Satou) elää suhteellisen normaalia elämää. Eräänä päivänä hän löytää tyhjästä luokasta tytön, joka paljastuu robotiksi. Robotti nimetään Q10ksi (lausutaan kyuuto (kuulostaa samalta kuin "cute" lausuttuna japanilaisittain)) ja erilaiset seikkailut voivat alkaa. Kommelluksiakin draamassa on, mutta se keskittyy myös paljon elämän ja maailman pohtimiseen, välillä hyvinkin raikkaalla otteella.
Pidän myös siitä miten draama on kuvattu ja sen kauniista maisemista ja kuvista.

Robotti-tyttöä esittää AKB48:n Maeda Atsuko. Ei-kovin-ihmismäisen robotin esittämiseen ei hirveästi lahjoja tarvita, joten en osaa sen enempää sanoa hänen taidoistaan... ainakin hän osaa olla ihan kiitettävästi ilmeetön, mutta en tiedä onko se välttämättä hyvä asia...
Sivuhenkilöitä on taas liudan verran ja suurimmaksi osaksi he suoriutuvat rooleistaan erinomaisesti. Erityisesti pidin Yakushima Hirokon ja Renbutsu Misakon hahmoista ja suorituksista.

Ai niin! Pidän myös Q10:n lopputunnarista hurjan paljon. Kuunnelkaa, se on mahtava:

Takahashi Yu ~ Honto no kimochi

♥

PS: Kun etsin tuota kuvaa, tajusin että Q10 on myös joku Nivean vanha ryppyvoide... x) Tuskin tämä yhteys on kuitenkaan tarkoituksellista, jos sitä edes Japanissa on myyty.

Golden Touch

Sain pari päivää sitten päätökseen ihan uutukaisen korealaisen draaman Midas. Ainoa syy sille että alunperinkään ryhdyin draamaa katsomaan, oli se että siinä on yhdessä sivuosassa No Min Woo. Tiesin draamasta etukäteen oikeastaan vain sen että se liityy jotenkin liike-elämään ja sen kiemuroihin. Aihe ei sinänsä kiinostanut minua yhtään (eikä muuten kiinosta vieläkään) mutta koska siinä todella oli tuo yllä mainittu näyttelijä ja eräs sen promo-kuvista oli hyvin... mielenkiintoinen, päätin katsoa saako draama pidettyä minut otteessaan.

Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti. Draama oli alusta alkaen ihan katsottava mutta parani huomattavasti loppua kohden. Olen katsonut oman osani ihan oikeasti trillereiksikin laskettavista draamoista mutta tämä veti kyllä vertoja niillekin jännyydessään. Tämä oli oikeastaan paljon jännittävämpikin, koska juonenkäänteitä oli hankalampi ennustaa.
Midas on hyvä draama myös siinä suhteessa, että se piti minut pauloissaan ihan loppuun asti. Minua aidosti kiinnosti tietää miten henkilöille lopulta käy ja kuinka he selviävät draaman aikana kohtaamistaan tilanteista.

Midas on erinomaisesti käsikirjoitettu. Henkilöhahmot vaikuttavat realistisilta (vaikkakin välillä toivoisi ettei sellaisia ihmisiä oikeasti olisi olemassa) ja ne kehittyvät hyvin uskottavasti draaman aikana. Draaman teeman vuoksi minulta henkilökohtaisesti meni välillä monet keskustelut ihan ohi, kun en ymmärtänyt kuka tekee ja mitä, mutta siitä en syytä draamaa itsessään.
Draama tosiaan keksittyy liike-elämään ja rahaan, mutta henkilöhahmot ja heidän luonteensa peilaantuu taitavasti heidän suhteestaan rahaan ja sen tarkoitukseen.
Juonenkäänteitä oli vaikka muille jakaa, mutta ne olivat hyvin uskottavia ja kunnolla toteutettuja, niin että katsoja pysyi mukana välillä hyvinkin nopeatempoisessa rytmissä.

No Min Woo

Näyttely on lahjakasta. Kaikki suoriutuvat rooleistaan mallikaasti ja myös kehittyivät hahmojensa mukana. Ennustin myöskin muutaman ensimmäisen jakson katsottuani, että Midas olisi No Min Woon paras suoritus tähän mennessä (niistä mitä minä olen häneltä nähnyt, en ole nähnyt kaikkia hänen roolejaan) ja täytyy sanoa että olin oikeassa. Ainakin omasta mielestäni, mikä tietysti on hieman kyseenalaista, sillä olen äärimmäisen puolueellinen No Min Woon suhteen. Mutta ei se mitään, se mies on ihana, ja rakastuin häneen tämän draaman aikana vieläkin enemmän. ♥
Mutta vaikka et olisikaan No Min Woon fani, kannattaa tämä draama silti katsoa, se on hyvä. Ja tosiaan, se ettet tiedä mitään liike-elämästä ei haittaa yhtään, selvisinhän minäkin. ;)

Suosittelen ehdottoman lämpimästi!

Tämä oli se "mielenkiintoinen" promo-kuva jonka mainitsin... en tajunnut miten tämä liittyy liike-elämään ja eihän se liitykään, mutta draamaan se liittyy kyllä, tavallaan. Kuvassa muuten No Min Woo. ;)

♥ ♥ ♥

Secret gumiho stayed out all night

Nyt olisi taas vuorossa vähän juttua erinäisistä draamoista. On siitä jo jonkin aikaa kun nämä sain katsottua, mutta ei se mitään. ^^"

Mary stayed out all night / Marry me Mary!

Tämän valitsin katsottavakseni puhtaasti koska siinä komeilee Kim Jae Wook. Häntä en voi koskaan katsella liikaa ja koska hän on hyvä näyttelijä (ja paljon muuta), minä olen myytyä naista. Tässä draamassa sattuu olemaan myös Jang Geun Suk (aikaisemmin häneen tykästyin You're Beautifulissa) joten laatu taisi olla taattu, ainakin tämän katsojan silmissä.

Juoni tuntui olevan perus-kauraa, mutta kun mukaa lisättiin Jae Wook puhumassa japania (ja soittamassa kitaraa, koska hän ei ole täydellinen jo muutenkin), muutama äkillinen ja hyvin yllättävä juonenkäänne ja kaikkien erinomaiset näyttelijäsuoritukset, oli laatu paljon parempi kuin mitä osasin odottaa (ja odotukseni olivat korkealla). Ehkä olen hieman puolueellinen päänäyttelijöiden takia, mutta minuun tämä draama kyllä iski todella kovaa. Suosittelen! :D

My girlfriend is a Gumiho / My girlfriend is a nine-tailed fox

Olin kuullut tästä draamasta paljon hyvää, joten päätin itsekin kokeilla. Päätökseen tosin vaikutti voimakkaasti No Min Woon osallistuminen...

Meinasin ensimmäisen jakson jälkeen jättää tämän kesken sillä naispäähenkilön käytös ja persoonallisuus ärsytti minua vähän liikaakin, mutta onneksi annoin draamalle toisen mahdollisuuden. Lopulta opin ymmärtämään myös naispäähenkilön motiiveja (ja hänen käytöksensä myös pehmenee draaman kuluessa).

Tämä draama on kaikin puolin erinomainen; ei ihme että se on saanut paljon kehuja. Tuntuu että sanon kaikista draamoista samaa, mutta juoni oli tässäkin virkistävällä tavalla erilainen (toisaalta, onko kaikkien juonien edes mahdollista olla erilaisia? mutta ehkä minä satun katsomaan vain niitä hyviä draamoja ;) ).
Suosittelen, vaikka sitten pelkästään No Min Woon henkeäsalpaavan ulkonäön takia... minä jo luulin että hän näytti Pastassa hyvältä... #__#"

Secret Garden

Tämä oli toinen kauden suosikkidraamoista jonka satuin myös minä katsomaan. Tässä ei tainnutkaan olla yhtään näyttelijää jonka olisin tuntenut entuudestaan... harvinaista. ^^"

Rakastuin tähän heti ensimmäisestä jaksosta lähtien sillä kahden päänäyttelijän välinen kemia on suorastaan käsinkosketeltavaa. Yleensä olen aina "sen toisen miehen" kannalla (että naispäähenkilö päätyisi mielummin yhteen toisen hänen huomiostaan taistelevan miehen eikä sen päähenkilön kanssa), mutta tällä kertaa en voinut olla kannustamatta tätä "pääparia".

Lähtökohta on sama kuin niin monessa muussakin draamassa (rikas mies - varaton nainen), mutta mielenkiintoisella (ja hyvin toteutetulla) tavalla tähänkin saadaan kiinnostavia juonenkäänteitä.
Kaikki näyttelijät suorittavat työnsä hyvin vaivattomasti ja sitä on suorastaan ilo katsella.
Ehdottomasti suosittelen todella paljon. ^^

♥ ♥

PS: Kaikki kuvat nyysitty googlen kuvahausta... copyrightit kenelle sitten ikinä kuuluvatkaan. ^^

Iris, Playful King of Pasta

Nyt olisi sitten luvassa ihan kunnon draama-pläjäys. Sain tässä hiljattain melkeinpä samaan aikaan katsottua kaksi draamaa. Kolmannen katsoin pikakelauksella tänään ja neljännen sain katsottua jo aika kauan aikaa sitten... en vain ole muistanut siitä kertoa.

===

Aloitetaan vaikka sillä pikakelauksella. Katsoin tätä draamaa kyllä ihan kunnollakin, puoleenväliin asti. Draama ei oikeastaan missään vaiheessa saanut minua kunnolla otteeseensa ja kun sitten en jaksanut moneen viikkoon (kuukauteen?) katsoa sitä ollenkaan, päätin luovuttaa. Halusin kuitenkin nähdä loppuratkaisun, joten pikakelasin loput jaksoista ihan vain mielenkiinnosta.

Kyseessä siis agentti-trilleri IRIS. Jos rehellisiä ollaan, täytyy myöntää että ryhdyin tätä katsomaan ihan vain tuon julisteessa ääri-oikealla olevan miehen takia... puhutaan nyt siis Big Bangin TOPista. Hän olikin loppujen lopuksi se ainoa katsomisen arvoinen asia draamassa, minulle ainakin. Harmi vain että hän oli oikein sivusivusivuhenkilö eikä edes ollut joka jaksossa.

Ei IRIS huono ollut, olen nähnyt huonompiakin, mutta minua se ei saanut pauloihinsa. Katson kyllä ihan mielellänikin action-elokuvia, mutta sama meininki pitkitettynä 20 jaksoon ei oikein uponnut...
IRIS on täynnä jännitystä, ammuskelua, takaa-ajoja ja vinhaan vauhtiin edestakaisin puolia vaihtavia hahmoja. Ja väkivaltaa ja verta. Varoitan nyt ihan tosissani, että jos et kestä verta ja (aasialaisen draaman yleistasoon verrattuna hyvinkin) graafista väkivaltaa, jätä tämä draama väliin.
Juoni oli perus-action draamalla höystettynä. Välillä oli hyvinkin hankala seurata kuka on kenenkin puolella ja mitä kukin nyt halusikaan tehdä... saattoi tietysti johtua myös siitä pikakelauksesta tämä. ^^"
Hahmoista en osaa sen enempää sanoa... Suurimmaksi osaksi he kuitenkin tuntuivat hyvin inhimillisiltä ja uskottavilta reaktioissaan.

===

Seuraavaksi olisi vuorossa Playful Kiss.

Tämä oli sen jonka sain valmiiksi jo aikoja sitten, mutta muistan vasta nyt mainita asiasta.
Naispääosaa esittävän Jung So Minin olin nähnyt jo Bad Guyssa aikaisemmin, joten hän houkutteli minut tähän draamaan. Juoni kuulosti tarpeeksi hyvältä, joten päätin sen katsoa. Katsoin sen ihan tuoreeltaan ja jouduinkin uusia jaksoja odottamaan aina sen viikon kerrallaan.
Noh... perushuttuahan tämä on. Tyttö rakastuu poikaan, poika ei piittaa, jotain tapahtuu että he joutuvat kuitenkin tekemisiin toistensa kanssa ja siinähän sitä sitten ollaan. Erilaisen tästä draamasta tekee sen muutamat viimeiset jaksot ja niiden mukana tuleva loppuratkaisu. Juoni on siis loppujen lopuksi virkistävällä tavalla erilainen.

Hahmot eivät hirveästi tämän tyyppisille draamoille totutuista eroa, mutta ei se mitään. Molemmat päänäyttelijät tekevät hyvät suoritukset, vaikkakin jotkut sivuosanäyttelijät vetävät välillä huomion tehokkaasti itseensä.
Vaikka alusta voisi toista luulla, ei Playful Kiss kuitenkaan sijoitu oikeastaan ollenkaan kouluympäristöön. Koulu on kyllä jonkinasteisena teemana, mutta siellä ei oleskella. High school -draamasta ei siis ole kyse kuitenkaan.
Jos pidät romanttisesta komediasta, saatat hyvinkin pitää tästä draamasta. Suosittelen. ^^
(Muuten, tässä sattuu olemaan myös bändin SS501 leader Kim Hyun Joong, faneille tiedoksi.)
Niin, ja tästä on myös aikaisemmin tehty japanilainen ja taiwanilainen versio. Tämä korealainen on siis uusin.

===

Aloitin katsomaan King of Bakingia jo joskus heinäkuun puolessa välissä, mutta sain sen vasta muutama päivä sitten katsottua. Syynä kiireet, 30 jaksoa ja se että minulla on tapana katsoa useampaa draamaa kerralla.
Tämä draama ei saanut minua pauloihinsa heti ensimmäisistä jaksoista lähtien, mutta jostain syystä minusta tuntui siltä että minun pitäisi antaa sille vielä toinenkin mahdollisuus, joten päätin jatkaa katsomista. Onneksi jatkoin sillä King of Baking on todella hyvä draama.
Koska siinä on todellakin 30 jaksoa, juonella on aikaa kunnolla valmistua ja kehittyä, eikä kulmia tarvitse vetää suoriksi. Juoneen saadaan harvinaista syväluotaavuutta ja kun katsojalle kerrotaan tarpeeksi mutta ei liikaa, pysyy mielenkiintokin sopivasti yllä.
Hahmoihin saadaan syvyyttä ja katsoja oppii tuntemaan kaikki heidän hyvät ja huonot puolensa. He kehittyvät luonnollisesti ja uskottavasti, ja heihin pystyy samastumaan monella eri tasolla.

Alkaessani katsomaan King of Bakingia, en odottanut sen olevan niin... täysi. Hyvällä tavalla siis. Siitä löytyy kaikkea juuri sopivasti ja eri osaset sopivat hyvin toisiinsa.
Jos tätä ryhdyt katsomaan, luvassa on todella yllättäviä juonenkäänteitä, draamaa vaikka muille jakaa, luonnollisesti kasvavia hahmoja ja tilanteita. Suosittelen todella. ^^
Itse eksyin tämän draaman pariin koska Super Juniorin Kyuhyun laulaa sen soundtrackilla soolo-biisin:

Olin kuullut draamasta myös paljon kehuja muutenkin, joten päätin sitten haastaa senkin. :)

===

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, Pasta.

Tämä on kai genreltään jotain romanttisen draamakomedian luokkaa. Draama sijoittuu nimensä mukaisesti italialaisen ravintolan keittiöön ja keskittyy sen henkilökuntaan. Uusi keittiömestari pistää paikat mullin mallin ja siitä sitten lähdetään.

Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia persoonia ja koska molemmat ovat hyvin vahvatahtoisia (tai ainakin tietävät mitä haluavat) on luvassa monenmoisia kommelluksia ja tapahtumia.

Draamassa on myös muita silmäänpistäviä hahmoja, mutta täytyy jälleen rehellisyyden nimissä myöntää, että eksyin draaman pariin erään näyttelijän vuoksi... en ollut häntä nähnyt missään muualla, mutta kunhan törmäsin hänen kuvaansa jossain ja tutkittuani häntä hieman olin myytyä naista. Kyseessä siis No Min Woo.

Ei hänestäkään valittettavasti päästä hirveästi nauttimaan muuten kuin hiljaisena taustalla, mutta ei se mitään... Draama on muutenkin tarpeeksi hyvä pitämään mielenkiintoa yllä. Tätäkin suosittelen lämpimästi. Paitsi että täytyy varoittaa että tätä katsoessa rupeaa tekemään armottomasti mieli pastaa... ^^"

♥