and I love... vol. 2/2

Kuten luvattu, toinen osa lempikappaleitani! Menen pidemmittä puheitta suoraan asiaan.

Gackt - Vanilla
Hyvin mahdollisesti kaikkien aikojen paras kappale ikinä. XD Gacktin tyyli, "tanssiminen" lasiseinäisessä laatikossa ja muutenkin vaan koko kappale on niin epic, ettei mitään rajaa. Minulle (toisin kuin jotkut kommentit joita olen nähnyt) ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia myöntää, että tämä kappale on mahtava! (PS: Jos olette jo tottuneet fanserviceen tai ette muuten vain järkyty helposti, tämä live voi olla katsomisen arvoinen. Consider yourselves warned. ;) )



exist trace - Requiem
Viime viikon keikka faniutti minut ihan täysin ja tämä kappale on noussut yhdeksi suosikeistani. Eipä siitä muuta.



D'espairsRay - Kamikaze
Despan kaikki kappaleet ovat hyviä, mutta tämä taitaa kuitenkin nousta ylitse muiden. Mieletön myös livenä, btw (en malttaisi millään odottaa syyskuun keikkaa).



Mucc - Libra
Rakastan niin kappaletta kuin sen PV:täkin. Erityisesti Tatsuroun tyyli (jälleen kerran) näyttää todelta hyvältä (molemmat mutta erityisesti se musta).

(en pysty upottamaan videota tähän postaukseen mutta tässä on linkki)

HYDE - Jesus Christ
Tämä kappale sai minut rakastumaan Hyden musiikkiin ja vieläkin se iskee ja kovaa.



Gackt - Jesus
Olin niin innoissani kun Gackt julkaisi tämän kappaleen. Ajattelin jo, että hän olisi vihdoin uudistamassa tyyliään ja tekemässä jotain uutta, mutta se jäikin vain toiveajatteluksi. Siltikin tämä kappale on mielettömän hyvä ja siihen tuo mukavasti syvyyttä sen (kenties hieman järkyttäväkin) PV.



Matenrou Opera - Dolce
Rakkautta ensikuuntelulta. Tätä on tullut kuunneltua ja paljon, ihan mielettömän hyvä kappale.



Versailles - Amorphous
Ihana, ihana, ihana. Toivottavasti tämä kuullaan livenä kesällä. ♥



Miyavi - Super Hero
Tämä oli Miyavin ensimmäinen uusi kappale yli vuoteen (ilmestyessään kesäkuun alussa 2009) ja olin jo ehtinyt kaivata hänen tuotoksiaan. Kun tämä sitten kuultiin, rakastuin Miyaviin ihan täysin jälleen kerran. Tähän kappaleeseen liittyy myös hyviä muistoja viime syksyn keikkojen ja uuden hyvän ystävän (♥) löytämisen myötä.



the GazettE - Dim Scene
Jos pitää valita vain yksi kappale DIM:ltä, se on tämä. Tässä kappaleessa on tietyssä mielessä yhdisteltynä elementtejä kaikista albumin kappaleista, mutta se on silti täysin omanlaisensa ja päättää albumin erityisen kauniisti.



hide - Misery
Eräs hiden parhaista kappaleista. ♥

Vielä on luvassa kolmaskin postaus samalla teemalla, mutta jossa on vain Kpop biisejä. Ja muutama kappale oli liian special laitettavaksi tänne muiden sekaan, joten niistä tulee myös oma postauksensa jossain vaiheessa. ;)

Mielipiteitä tästä tai edellisestä listasta? Kertokaa ihmeessä, kommentit ovat ♥

PS: Ai niin!! Tänään onkin kulunut jo neljä kuukautta siitä kun aloitin blogini! Tänään ei tule kuitenkaan perinteistä uutta layoutia, koska vaihdoin sen jo hiden muistopäivän kunniaksi. Kiitos kaikille lukioille ja kommentoijille, tästä on hyvä jatkaa! ♥

//EDIT:
vol. 1/2
Kpop

A letter from the empty sky

No niin, tällä kertaa pidän lupaukseni. ;)

Lauantaina mukaan tarttui parin muun lisäksi (joista kerron myöhemmin) Matenrou Operan GILIA.

Minialbumi alkaa vahvasti kappaleella 瑠璃色で描く虹 (Ruriiro de egaku niji). Itseäni häiritsi koko kappaleen kanssa se, että se kuulostaa äärimmäisen tutulta, vaikka en ole GILIAa aikaisemmin kuunnellut... No mutta, kunhan pääsen tuttuuden yli, paljastuu tämä kappale todella hyväksi. Ehkä tuttuus johtuu vain samankaltaisuudesta Anomie-albumin kanssa?
Twilight parade alkaa mielenkiintoisesti muokatuilla rummuilla. Kosketinsoittimilla luodut erilaiset tekstuurit melodian taustalla tukevat muita soittimia juuri sopivasti.
Plastic cell on täydellinen esimerkki siitä kuinka pianon terävää sointua ja basson pehmeitä ääniä voi yhdistellä harmonisesti. Vaihteleva tempo ja osittain raskaskin kitara lisättynä edellä mainittuihin saavat aikaan mielenkiintoisen kappaleen, joka on omia suosikkejani tällä minialbumilla.
Alkaloid showcase tuo ehkä aikaisempia kappaleita vieläkin selvemmin esille Sonon vokaalit ja niiden monipuolisuuden. Sen takia voinkin antaa anteeksi kappaleen muuten osittain tavanomaisen tyylin.
Saran täytyy olla lempikappaleeni tältä minialbumilta. Alun intromaiset pianosäesteiset henkäykset toimivat hyvänä huomion herättäjän, eikä minua sen jälkeen tarvitse muistuttaa huomion kiinnittämiestä tähän kappaleeseen. Sara tuo täydellisesti esille Sonon vokaalisen lahjakkuuden myös hitaammissa ja matalalle menevissä kappaleissa. Myös kitara pääsee oikeuksiinsa useampaankin otteeseen. Kaiken kaikkiaan hyvin kaunis kappale.
Jos kuuntelija sai tarpeekseen hitaammasta meningistä edellisen kappaleen kanssa, honey drop korjaa asian hyvin tehokkaasti. Selkeät bassot, pitkät kitara- ja kosketinsoitinsoolot ja raskaat rummut saavat aikaan hyvin mukaansatempaavan kappaleen, ja se toimii mukavana hieman lyhyempänä välisoittona ennen kahta viimeistä kappaletta.
忘却セルロイド (Boukyaku celluloid) jatkaa edellistä kappaletta kirjaimellisesti saumattomasti. Tämän kappaleen puolella mukaan eksyy kuitenkin viuluja (tai kosketinsoittimilla tehtyjä, viuluilta kuullostavia äänitehosteita? Korvani eivät ole tarpeeksi tarkat erottaakseen eroa). Kitara pääsee tässä kappaleessa jälleen kivasti esille kehystäen Sonon voimakkaita vokaaleja.
Viimeinen kappale, 虚空からの手紙 (Kokuu kara no tegami), tuo mukaan vielä yhden soittimen (tai jälleen siltä kuulostavan äänitehosteen), nimittäin alun huuliharpun. Koko kappaleen ajan jatkuvat voimakkaat bassot luovat mukavan pohjan muille soittimille ja Sonon vokaaleille.

Mukana tuli myös alkaloid showcasen PV, mutta ei siitä kuitenkaan sen enempää... Se ei tehnyt minuun mitään suurta vaikutusta, mutta ei se huonokaan ollut. Perus-PV.

Kaiken kaikkiaan GILIA ei ollut yhtä hyvä kuin Anomie mutta mitä muutakaan voi odottaa vanhemmalta julkaisulta. Kun ottaa nämä teokset huomioon oikeassa järjestyksessä, GILIAssa on hyvin selvästi kuultavissa Matenrou Operan suuri potentiaali. He ovat kehittyneet paljon tästä minialbumista ja Anomie onkin sitten ihan omaa luokkaansa.
Yleisesti ottaen pidän Matenrou Operan tyylissä siitä, että oli kappale sitten kuinka raskas tahansa, Sonon vokaaleista saa aina selvän eivätkä ne uppoa muiden instrumenttien alle. He myös käyttävät soittimiaan hyvinkin kekseliäästi, lisäillen mielenkiintoisia "äänitehosteita" kappaleidensa taustoille.
GILIA oli hyvä minialbumi; tämä kuuntelija piti hyvinkin paljon. Sai minut tykkäämään Matenrou Operasta vielä vähän enemmän. :D

Mielestäni mielenkiintoisena lisänä huomasin, että minialbumin on tuottanut "KAMIJO (Sherow Artist Society)". Jos en ihan väärin ole käsittänyt, tämä on siis Versaillesin Kamijo. :D

Kertokaa ihmeessa mielipiteenne Matenrou Operasta ja GILIAsta! Kommentteja ihmiset, kommentteja! :D

♥

PS: Otsikko on kappaleen 虚空からの手紙 käänetty nimi, otettu Eurooppa versioni mukana tulleesta käännetyt lyriikat -bookletista. Niin, enkä tiedä miksi kamerani ei suostu ottamaan kunnollisia kuvia sisätiloissa (väärät asetukset joita en osaa muuttaa?), mutta tuo on aika tumma nyt... ja siinä on omituisia varjoja... Anteeksi. ^^"