Delicious Dream

Vaikka Helsingin kadut olivatkin maanantaina hyvinkin vaaralliset liukkautensa takia, se ei estänyt meitä luistelemasta (luisumasta) Nosturille ja katsomaan Muccua.

Tämä oli toinen kerta kun pääsin katsomaan heitä livenä joten odotukset olivat odotetun korkealla. En todellakaan joutunut pettymään.

Mucc suorastaan huokuu kokemusta ja keikka hoidettiin sen tuomalla itsevarmuudella ja rentoudella, unohtamatta kuitenkaan yleisön viihdyttämistä ja kaikkensa antamista.

Tatsurou on heruttamisen mestari ja lukeutuu ryhmään "äärimmäisen viihdyttävät artistit". Hän pystyy riehumaan ympäri lavaa ihan sekopäisenä, tarjoten itseään yleisön lääpittäväksi ja kiipeillen sivukajarien päälle, heitellen toisten plektroja yleisöön ja vain juoksentelemaan ja hyppimään hyvin apinamaisesti ympäri lavaa. Heti seuraavassa hetkessä hän kuitenkin pystyy rauhottumaan ihmispatsaaksi keskelle lavaa ja esittämään jotain niinkin täydellisen lumoavaa kuin I am computer oli livenä. Tatsurou seisomassa lähes liikkumatta antaen mahtavan äänensä tehdä kaiken työn ja kontrastina hänen ympärillään riehuvat Yukke ja Miya... ei sitä riitä sanat kuvailemaan. Pidin kappaleesta jo valmiiksi mutta live sai minut rakastumaan, ehdottomasti.
Hyvänä kakkosena tuli 堕落 (daraku) ja sen hyvin... sensuelli esitys... ei siitä kuitenkaan sen enempää. ;)
Siitä miehestä ei kyllä helpolla saa tarpeekseen. Hän on omalla erikoisella tavallaan äärimmäisen kaunis olento. ♥

Muut jäsenet eivät suinkaan jää vokalistista jälkeen vaan tuovat lavalle oman täydellisen lisänsä.
Olen ehkä joskus aikaisemminkin maininnut kitaristit ja heidän mahtavat maneerinsa, jotka helposti ilmenevät varsinkin sooloja soittettaessa. Vaikka Miya varmasti viihdearvon vuoksi liioitteleekin maneerejaan, hänellä on kyllä ehdottomasti liioittelemattakin viihdyttävimmät maneerit ikinä. Se naaman vääntely ja kitaran kanssa riehuminen on todistettava itse, ei sitä pysty kunnolla edes kuvailemaan. x) Taitoja mieheltä ei kyllä puutu pätkääkään ja hänen soittoaan on aina ilo kuunnella.

Keikalla tuli mieleen, että onko hymyily joku basistien "ammattitauti", koska Yukke hymyili lähes koko ajan samallalailla kuin Zero... Vai onkohan se vain joku basisteille yleinen maneeri? Eipä sillä, että minä siitä valittaisin... En nimittäin valita yhtään pätkää. Zero ja Yukke ovat molemmat hyvin... vangitsevia kun he hymyilevät sitä lempeää hymyään. ♥
Olen viime aikoina syystä tai toisesta oppinut kuuntelemaan bassoa selkeämmin, eikä Yukken taidot jääneet tälläkään kertaa huomaamatta. Kyllä se mies bassoa osaa soittaa, siitä ei ole kysymystäkään. ^^

Satochi... rumpalit jäävät aina hieman taka-alalle, mutta en voinut olla hymyilemättä kun aina välillä näin hänen hakkaavan rumpujaan kuin viimeistä päivää. x) Minulla riittää loppumaton määrä kunnioitusta kaikille rumpaleille kahdesta syystä: en ensinnäkään itse pysty soittamaan rumpuja vähääkään, koska kordinaatiokykyni ei siihen riitä ja toisekseen kokonaisen keikan jaksaminen biiseistä riippumatta, mutta varsinkin jos ne ovat kovatempoisia, täytyy vaatia aikamoista staminaa...

Välispiikkejä ei hirveästi kuultu... muutama huudattaminen siellä täällä ja pari sanaa suomeksi (luntattuna isolta A4-paperilta). Tatsurou onnistui kuitenkin tekemään minuun vaikutukseen lanseeraamalla aikaisemmilla (minun näkemilläni) keikoilla ennen kuulumattoman sanan. Ensin hän huudatti meitä vain sanomalla "Helsinki" mutta pienen tauon jälkeen hän lisäsi "tanssitaan!". :o Se tuli vielä niin virheettömästi että minä ainakin olin hyvin vaikuttunut. :DD Illan aikana kuultiin myös toinen vähän harvinaisempi käsky, nimittäin "hyppikää!".
Vaikka "kiitos" ei ole mikään maailman vaikein sana lausua, yleensä siitä kuitenkin kuuluu läpi puhujan olemattomat suomen kielen -taidot. Tatsu kuitenkin onnistui sanomaan sen useampaankin otteeseen aivan täydellisesti. Kieltämättä Mucc on käynyt Suomessa jo useamman kerran, joten on hänellä ollut mahdollisuuksia harjoitellakin.

Settilistasta sen verran, että... Keikalla tunnistin kyllä melkein kaikki biisit, mutta en saanut niiden nimiä päähäni. Suurin osa oli kuitenkin Karmalta (uusin albumi), joten niitä sain ainakin jäljitettyä keikan jälkeen.
Siinä vaiheessa kun Tatsu rupesi heiluttelemaan huuliharppuaan, tiesin mitä oli seuraavaksi tulossa ja innostuin jo valmiiksi. Fuzzhan sieltä tulikin ja ah... se kappale on kyllä niiiiiiin hyvä livenä. ♥ Toinen kestosuosikki oli Ageha, joka sekin sai räjähtävät suosionosoitukset. Olen muistelevani, että myös 謡声 (ウタゴエ) (utagoe) olisi soitettu, mutta ihan satavarma en tästä ole... Ainoa joka toivomistani kappaleista jäi puuttumaan oli Libra, mutta kenties sekin soitettiin encoressa (jota en itse ehtinyt näkemään aikataulumme niukkuuden vuoksi).
Laitan tähän vielä listaa biiseistä joista olen varma, että ne soitettiin. Tässä ei siis ole koko settilista, eikä se ole järjestyksessä ollenkaan (paitsi kaksi ensimmäistä)

Chemical parade

Falling down

Chemical parade blueday

I am computer

堕落 (daraku)

Circus

Polaris

羽 (hane)

約束 (yakusoku)

Freesia

Fuzz

Ageha

謡声 (ウタゴエ) (utagoe) (ehkä...)

//Edit:
Miyayuke oli hyvin ystävällinen ja kertoi kommenteissa että keikan aikana tuli myös ainakin Houkou. Encoressa yksi biisi oli hänen mukaansa Saishuu Ressha... sen olisin todellakin itsekin halunnut kuulla... jäi viimeksikin kuulematta kun olivat sen jo kerenneet edellisenä iltana soittaa. Mutta kiitos Miyayukelle näistä. :D

Kaiken kaikkiaan, tämä oli suorastaan täydellinen tapa aloittaa tämä keikkavuosi. :DD

♥ ♥ ♥

PS: Otsikko on mukailtu Muccun kappaleesta 堕落 (daraku), jossa eräs kohta lyriikoista menee
"Oh baby, I can't get out now
this dream is too delicious"
 (Alkuperäisessä asussaan, paitsi kursiivi. Kappaleen lyriikat ovat siis alunperinkin englanniksi. ;) )

Mucc ~ I am computer

Chemical Parade

eli Mucc on tulossa Suomeen!
Huomasin tämän heidän Twitterissään jo viime viikolla, mutta en sitten muistanut mainita asiaa...
Anyway, liput ovat myynnissä ja keikka pidetään 17. tammikuuta Nosturissa. :DD

2011 tulee ainakin alkamaan mahtavasti jos ei muuta. ^^

♥

Jump!

En muistanut mainita tästä aikaisemmin ja nyt onkin jo liian myöhäistä... Anteeksi!
No mutta...
Tänään NEXUS järjesti Japanissa konsertin jossa esiintyi neljä (tai viisi) bändiä. Tästä tapahtumasta oli netissä myös livestream, joka alkoi kerrankin ihan ihmisten aikaan kello 11:00 Suomen aikaa.
Mucc, Ayabien Aoi, Girugamesh ja Plastic Tree viihdyttivät yleisöä noin neljän tunnin ajan, ja oli hauskaa!!

Unohdin melkein itsekin katsoa, mutta heräsin juuri sopivasti ja kun Muccun ja Girun pojat Twittereissään siitä puhuivat, muistin itsekin livestreamin linkin etsiä ja ehdin juuri sopivasti katsomaan. ^^ Oikeastaan bändit aloittivat vasta 11:30, mutta sitä ennen ruudulla pyöri PV:itä. Vuorollaan soi Muccun Yakusoku, Girugameshin arrow ja Plastic Treen Sanatorium. Näitä samaisia videoita pyöritettiin myös bändien välissä, tosin Giruilta näkyi välillä myös Dirty Story.


Ensimmäisenä lavalle asteli Mucc. Introna toimi disco-tyylinen biisi jota en tunnistanut; se ei kuitenkaan ollut Muccun omaa tuotantoa.
Varsinaisen liven aloitti FUZZ. Tässä vaiheessa itselläni oli jo bileet pystyssä, sen verran mieletön tämä kappale livenä on. Seuraavana kuultiin OZ, jonka jälkeen seurasi uusi kappale Yakusoku.
Näiden jälkeen Tatsurou piti pienen MC:n, jossa hän ainakin mainitsi illan viidennen bändin, LC5:n. Etukäteishuhuista päätellen kyseessä olisi jonkinlainen sessiobändi, mutta sitä ei syystä tai toisesta valitettavasti livestreamissa päästy näkemään.
Täydellisesti alkanutta settiä täydensivät vielä Ageha, Houkou ja Ranchuu.
Mucc on uskomaton livenä, ei heistä muuta voi sanoa. Tuli ihan ikävä kun taas pääsi heitä noinkin katselemaan. ^^" Ja ihan vain sivuhuomautuksena: Tatsurou näytti mielettömän hyvältä... #____#"

Seuraavaksi oli vuorossa Ayabien Aoi. En kuuntele Ayabieta, enkä edes tiennyt että Aoilla oli myös sooloaktiviteetteja. Musiikki ei sinänsä tehnyt minuun suurta vaikutusta, mutta ainakin hän oli suloinen ja MC:t olivat todella hauskoja. ^__^"" Jos joku Ayabie/Aoi-fani tätä lukee, voin sanoa että hänen settilistaansa kuului ainakin Namida Refrain, GemCEREY, Guilty ja Youth. Näiden lisäksi oli muutama muukin biisi, mutta en saanut niiden nimiä ylös.

Jälleen pienen tauon jälkeen lavalle nousi Girugamesh.
Setti alkoi NOW-albumin introlla ja jatkui vahvasti bit crashilla. Jo ensimmäinen kappale vakuutti minut siitä, että NOW todellakin toimii livenä.
Tätä seurasi varma live-kappale Break Down. Voin sanoa että viimeistään tässä vaiheessa allekirjoittaneen hiukset olivat melkoisen sekaisin... Kuten sanoin, omat bileet. ;)
Ennen uutta kappaletta, sunrisea, Satoshi veti pienen MC:n ja ilmeisesti Niin kitaraongelmien takia he joutuivat aloittamaan kappaleen uudestaan. Siitä huolimatta biisi oli mahtava! Vaikka mitä muut sanoisivat, minusta Girugamesh kuulostaa vieläkin ihan yhtä hyvältä kuin aina ennekin.
Vähän vanhemman tuotannon, Crazy-Flagin kautta siirryttiin jälleen NOWn maailmaan Beastin ja Suirenin mukana.
Ennen viimeisiä biisejä, ShuU päätti sanoa muutaman sanan. Ei siitä sen enempää jäänyt mieleen (paitsi että hän sanoi terveiset myös meille livestreamin katsojille ♥) mutta jossain vaiheessa Ryo nousi rumpujensa takana seisomaan ja otti puhelimellaan kuvan yleisöstä laittaakseen sen Twitteriin. Ihan heti hänellä ei ollut aikaa sitä jakaa, mutta heti heidän settinsä päätyttyä se sinne ilmestyi: http://twitpic.com/1ugh6f
Dirty Story ja driving time tasoittivat tien täydelliselle lopetukselle evolutionin myötä.
Kaikki jäsenet näyttivät todella hyviltä, mutta erityisesti pidin ShuUn luonnollisen rennosta tyylistä ja Satoshi nyt näyttää aina hyvältä. Olin ehtinyt jo unohtaa miten hauskaa katseltavaa Ryo on lavalla, pomppiessaan pystyyn rumpujensa takana aina kun vain mahdollista. XD ♥

Viimeisenä lavan valloitti Plastic Tree. Heitäkään en ole kuunnellut kuin ihan minimaalisesti, mutta halusin silti nähdä minkälaisia he olisivat livenä. Täytyy myöntää, etteivät he ole ollenkaan huonoja, mutta ei minusta siltikään fania saa. Mutta ainakin laulaja Ryuutarou on suloinen näky. ^^" Tässä vielä heidänkin settilista jos jokunen Pura-fani tätä sattuu lukemaan:
Kuuchuu buranko
Elegy
Melt
Makka no ito
Zazafuri zazanari
Melancholic
Ame ni utaeba
Andrometamorphose (encore)

Kaiken kaikkiaan oli tosiaan todella hauskaa!! Toivoisin että tällaisia livestreameja nähtäisiin useimminkin!
Teknisesti livestream toimi yllättävän hyvin; olen tottunut siihen etten pysty kuvaa katsomaan nimeksikään vaan joudun kuuntelemaan pelkkää ääntä. Tällä kertaa ääni oli jälleen virheetön ja kuvassa oli havaittavissa vain pientä pätkimistä ja se taisi koko ajan olla sekunnin murto-osan jäljessä ääntä. Mutta se ei mitenkään haitannut minun katselunautintoani.

Jos joku haluaa jälkikäteen fiilistellä minun sekoamisiani lähetyksen aikana, Twitteristä löytyy. XD

---

Nyt kun vielä muistan, niin mainitsen että ensi tiistaina järjestetään jälleen Annyeong!Party! Järjestyksessä kolmas korealaiseen poppiin keskittyvä tapahtuma kokoontuu Glorialla Helsingin kantakaupungissa. Lisätietoja löytyy tuosta ylläolevasta linkistä. En itse ole vielä ihan varma olenko tulossa, mutta (jälleen kerran) haluaisin kyllä. Katsotaan nyt kerkeänkö jossain välissä piipahtaa paikalla. :)

♥

Promises

Nyt olisi taas luvassa hieman randominfoja!

VAMPSin seuraavan, 9. kesäkuuta julkaistavan sinkun nimi tulee olemaan Angel Trip. Odottelen mielenkiinnolla tuleeko se, kuten nimestä voisi päätellä, olemaan jonkinlainen vastakohta juuri julkaistulle Devil Sidelle.
Samaiselta bändiltä tulee myös albumi heinäkuun alussa; sen nimi on taasen Beast. Aika... mitäänsanomaton nimi, katsellaan mitä sieltä löytyy näiden sinkkujen lisäksi kunhan sen aika tulee. Tämän albumin tosiaan laitoin tänään tilaukseen.

---

Muccun uuden sinkun, Yakusokun, PV on julkaistu! En tiedä kuinka virallisesti, mutta ystävämme YouTube sitä jo tarjoaa, joten here we go!

Sanoisin, että Mucc on Mucc. Hyvinhän he vetävät tämänkin. Ja Tatsuroulla on taas parta... Hän taitaa olla ainoa japanilainen mies jolle kasvaa noinkin paljon karvoitusta kasvojen alueelle. xD Ja hän jopa onnistuu saamaan sen näyttämään hyvältä, vaikka parrat eivät noin niin kuin yleisesti miellytä minun silmääni. Katselisin Tatsua silti mielummin ilman partaa.

---

Tänä iltana olisi tuo Hangry & Angryn keikka Tavastialla. Lippuja näyttää olevan vielä hyvin jäljellä. Mietiskelin tuossa viikonloppuna josko jaksaisin sinne illalla raahautua... en ole vieläkään saanut päätettyä ihan lopullisesti; pitää tarkastella omaa olotilaa vähän lähempänä uudestaan. Mutta, minut siis saattaa siellä nähdä. ;)

---

En muista olenko tästä vielä maininnut vaikka olenkin siitä tiennyt jo jonkin aikaa, mutta X Japan tulee esiintymään U.S.A:ssa elokuussa! Tämä ei sinänsä ole niin ajankohtainen uutinen meille täällä kaukana Suomessa, mutta se tulee sentään olemaan X Japanin ensimmäinen kunnon esiintyminen U.S.A:ssa (ja oikeastaan Aasian ulkopuolla). He esiintyvät Chicagon Lollapalooza-festivaaleilla sen viimeisenä päivänä 8. elokuuta. Tapahtuma on iso ja maineikas ja tänä vuonna sen esiintyjäkaartiin kuuluu muiden muassa Lady Gaga ja Green Day.

Tämä on todella hyvä tilaisuus X:lle tehdä vaikutus amerikkalaiseen yleisöön ja saada vihdoinkin jalka oven väliin oikein kunnolla. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, ja he myös onnistuvat ilmestymään paikalle... Tsemppiä heille, erityisesti Yoshikille, ja toivotaan parasta!

♥

PS: Hangry&Angryn kuva täältä, Angel Tripin täältä. :)

and I love... vol. 2/2

Kuten luvattu, toinen osa lempikappaleitani! Menen pidemmittä puheitta suoraan asiaan.

Gackt - Vanilla
Hyvin mahdollisesti kaikkien aikojen paras kappale ikinä. XD Gacktin tyyli, "tanssiminen" lasiseinäisessä laatikossa ja muutenkin vaan koko kappale on niin epic, ettei mitään rajaa. Minulle (toisin kuin jotkut kommentit joita olen nähnyt) ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia myöntää, että tämä kappale on mahtava! (PS: Jos olette jo tottuneet fanserviceen tai ette muuten vain järkyty helposti, tämä live voi olla katsomisen arvoinen. Consider yourselves warned. ;) )



exist trace - Requiem
Viime viikon keikka faniutti minut ihan täysin ja tämä kappale on noussut yhdeksi suosikeistani. Eipä siitä muuta.



D'espairsRay - Kamikaze
Despan kaikki kappaleet ovat hyviä, mutta tämä taitaa kuitenkin nousta ylitse muiden. Mieletön myös livenä, btw (en malttaisi millään odottaa syyskuun keikkaa).



Mucc - Libra
Rakastan niin kappaletta kuin sen PV:täkin. Erityisesti Tatsuroun tyyli (jälleen kerran) näyttää todelta hyvältä (molemmat mutta erityisesti se musta).

(en pysty upottamaan videota tähän postaukseen mutta tässä on linkki)

HYDE - Jesus Christ
Tämä kappale sai minut rakastumaan Hyden musiikkiin ja vieläkin se iskee ja kovaa.



Gackt - Jesus
Olin niin innoissani kun Gackt julkaisi tämän kappaleen. Ajattelin jo, että hän olisi vihdoin uudistamassa tyyliään ja tekemässä jotain uutta, mutta se jäikin vain toiveajatteluksi. Siltikin tämä kappale on mielettömän hyvä ja siihen tuo mukavasti syvyyttä sen (kenties hieman järkyttäväkin) PV.



Matenrou Opera - Dolce
Rakkautta ensikuuntelulta. Tätä on tullut kuunneltua ja paljon, ihan mielettömän hyvä kappale.



Versailles - Amorphous
Ihana, ihana, ihana. Toivottavasti tämä kuullaan livenä kesällä. ♥



Miyavi - Super Hero
Tämä oli Miyavin ensimmäinen uusi kappale yli vuoteen (ilmestyessään kesäkuun alussa 2009) ja olin jo ehtinyt kaivata hänen tuotoksiaan. Kun tämä sitten kuultiin, rakastuin Miyaviin ihan täysin jälleen kerran. Tähän kappaleeseen liittyy myös hyviä muistoja viime syksyn keikkojen ja uuden hyvän ystävän (♥) löytämisen myötä.



the GazettE - Dim Scene
Jos pitää valita vain yksi kappale DIM:ltä, se on tämä. Tässä kappaleessa on tietyssä mielessä yhdisteltynä elementtejä kaikista albumin kappaleista, mutta se on silti täysin omanlaisensa ja päättää albumin erityisen kauniisti.



hide - Misery
Eräs hiden parhaista kappaleista. ♥

Vielä on luvassa kolmaskin postaus samalla teemalla, mutta jossa on vain Kpop biisejä. Ja muutama kappale oli liian special laitettavaksi tänne muiden sekaan, joten niistä tulee myös oma postauksensa jossain vaiheessa. ;)

Mielipiteitä tästä tai edellisestä listasta? Kertokaa ihmeessä, kommentit ovat ♥

PS: Ai niin!! Tänään onkin kulunut jo neljä kuukautta siitä kun aloitin blogini! Tänään ei tule kuitenkaan perinteistä uutta layoutia, koska vaihdoin sen jo hiden muistopäivän kunniaksi. Kiitos kaikille lukioille ja kommentoijille, tästä on hyvä jatkaa! ♥

//EDIT:
vol. 1/2
Kpop

Beauty within music

Scroll down for English!

Tänään onkin jo kuukausi siitä eeppisestä ensimmäisestä postauksesta. XD (Tai niitähän oli kaksi ensimmäisenä päivänä, mutta kuitenkin.) Aloitin siis kirjoittamaan 7. tammikuuta ja no... hyvin menee vieläkin? Toivottavasti ainakin. En ainakaan ole kyllästynyt tähän touhuun, vaikka teksti ei aina kuljekaan ihan niin helposti kuin soisi. Kuukauteen mahtuu paljon kaikkea hyvää ja huonompaakin, sellaista se vähän on tämän harrastuksen kanssa. Toivottavasti tätä joku lukee ja toivottavasti saan teidät pidettyä mukana vastaisuudessakin. Kiitos kaikista kommenteista, niitä on aina hauska lukea! :D ♥

Ensimmäisen kuukauden kunniaksi väkersin myös uuden layoutin! Tai, tuo kuva tuossa ylhäällä on minun tekemäni, layoutin koodaus on ihan valmiista mallista. :D Tällä kertaa teidät tervetulleiksi toivottaa D'espairsRayn kitaristi Karyu. Mitäs tykkäätte?


Koska en lupauksistani huolimatta ole vieläkään saanut katsottua sitä DIM SCENEä, tänään hoidan toisen rästiin jääneen esittelyn. Tai kaksi, itse asiassa.
Viime lauantaina mukaan tarttui Matenrou Operan GILIAn lisäksi kaksi Muccun levyä: Homura Uta ja Psychedelic Analysis.

Homura Uta on taattua Mucc-laatua (taidan muuten käyttää tätä samaa ilmausta joka ikisessä esittelyssä... XD), tosin sieltä vanhemmasta päästä.
Tatsuroun karheat vokaalit ja karjuminen saavat minussa useimmiten aikaan voimakkaan halun huutaa vielä kovempaa kuin Tatsu... Mikä on ongelmallista julkisilla paikoilla. XD En minä kyllä kotonakaan huutamaan rupea, mutta kuitenkin. Tatsurou ei ehkä ole perinteisen hyvä laulaja, mutta minuun hänen äänensä kyllä vetoaa. Pidän hänen tyylistään, se on juuri sopivan omaperäinen ja kuten taisin keikasta kertoessanikin sanoa, sopii Muccun biiseihin täydellisesti.
Miyan kitarat ovat aina hyvin vaikuttavat. Ne vaihtelevat selkeistä aina enemmän tai vähemmän raskaaseen kaaokseen. Miyan kitarasooloja kuuntelee ihan ilokseenkin.
Yukke ja Satochi pärjäsivät (ja pärjäävät) ihan yhtä hyvin, mutta (minulle ainakin) bassoa ja rumpuja on useimmiten hankala arvostella... ainakaan ennen kuin on kuunnellut kappaleen tunteella läpi useamman kerran, jos sittenkään.

Psychedelic Analysis on livealbumi. Sillä olevat kappaleet on nauhoitettu erinäisiltä keikoilta ympäri Japania vuonna 2007 (tammi- ja helmikuussa). Noh... Mucc livenä on rakkautta, ei siitä sen enempää... Tulee vain ikävä keikalle kun kuuntelee yleisön hurraamista (vaikka en varmaan ikinä tule tottumaan siihen kuinka hiljaa japanilaiset osaavat olla keikoilla...) Toivottavasti pääsen heidät taasen mahdollisimman pian näkemään livenä. :D

♥

Elegant Melody is one month old today! Thank you so much to everyone who's read (and maybe even commented), I appreciate it very much! And I certainly hope you will keep on reading and voicing your own opinions! :D ♥
I got two albums by Mucc, Homura Uta and Psychedelic Analysis. Mucc = absolute love. :D
And, as you can see, there's a new layout! The person in the picture is D'espairsRay's Karyu. What do you think?

And So We Danced, #1

Mietin, että jospas jostain muusta kirjoittaminen auttaisi vähän selventämään ajatuksia...
Anteeksi, muuten, kun tuo edellinen viesti oli jotenkin... sekainen. Kirjoitusvirheitä ja vaikka mitä kivaa, mutta en sitä enää viitsi muokata ja tilanne pääni sisällä oli siinä vaiheessa tosiaan hieman kaoottinen. Parempaan päin mennään koko ajan.

Kiitos jo yli sadasta kävijästä! :D (Joista ehkä noin viisi tai kuusi olen minä itse. XD Minkäs sille voi, kun sattuu eri koneilla täällä käymään.) Mutta kiitos tosiaan, toivottavasti edes joku noista käviöistä on myös lukenut tätä, ja ehkä jäänytkin lukemaan. :D ♥

Ai niin, joku sanoi ettei kommentointi toimi...? Ööö... laittakaa vaikka sähköpostia mulle jos se oikeesti ei toimi, niin yritän tehdä sille jotain... elegantxmelody@gmail.com

Jubilee ei ole vielä tullut... Toivottavasti huomenna ilmestyy se postin ilmoitus "isokokoisesta kirjeestä", niin saan sen viikonlopuksi kotiin. Kuulin huhuja, että albumi on vallan erinomaista kamaa... mutta niin minä kyllä oletinkin, puhutaanhan nyt sentään Versaillesista. ♥


Päivän varsinainen aihe oli kuitenkin keikat! Muutamalla japanilaisten bändien keikoilla on minutkin voinut bongata, joten niistä kokemuksista ajattelin kertoa. Miyavin olen sen verran usein nähnyt, että kertoilen hänestä erikseen, mutta muuten taidan mennä ihan aikajärjestyksessä.

SINCREAn keikasta kerroin jo täällä. Samasta paikasta löytyy myös tunnelmia Gothikan, DJSiSenin, vistlipin, Aiclen. ja Dion keikoista, joten en niistä tällä kertaa sen enempää kertoile.


Aloitetaanpas An Cafen keikasta. Tämä tapahtui 17. maaliskuuta viime vuonna. Iltapäivällä ennen keikkaa oli myös nimmaritilaisuus. En ihan kuitenkaan viitsinyt aikaisin aamulla mennä (jotkut olivat kuulemma olleet kuudesta asti) jonottamaan nimmareita, joten jätin suosiolla nimmarit hakematta ja tulin paikalle vasta myöhemmin. Jäin siihen sivuun seisomaan ja katoin etten ole kenenkään tiellä. Sainpahan olla paikoillani koko tilaisuuden ajan, noin tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Otin kuvia kunnes kamerasta loppui akku (kerrakin kuvaus oli sallittua!) XD
Muutama parhaimmista:

Melkein aina japanilaisia bändejä livenä katsoessa ensimmäinen reaktio minun päässäni on "Oi, miten noi on noin pieniä??". An Cafen kohdalla tämä reaktio oli äärimmäisen vahva, nämä pojathan ne vasta pieniä ovatkin! Varsinkin Teruki ja Takuya suorastaan hukkuivat kahta päätä pidemmän henkilökunnan jäsenen taakse. Mutta hauskaa heillä tuntui olevan, ja niin myös faneilla. Oli oikein mukavaa nähdä heidät niinkin läheltä, vaikka niitä nimmareita ei sitten tullut saatua. Vaikka tilaisuutta pidennettiin se kaksikymmentä minuuttia, silti kaikki jonottaneet eivät saaneet nimmareita. Harmin paikka, bändi ja staff olisivat halunneet jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta heillä oli jo kiire jonnekin muualle.
Sitten keikka itse... Noh, hyvä keikka. :D Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin Antikut livenä, ja niin... hyvä meininki. XD Erityisesti jäi mieleen (yllättäen) Yu-ki (Nyappy in the world 4 ♥) ja Takuyan kitaransoitto. Kyllä se pikkunen kitaraansa osaa rämpyttää. :D Mieleen jäi myös Orange Dream. Muutos bändin ja koko yleisön tunnelmassa ja käytöksessä oli suorastaan käsin kosketeltava. Ja kaunista oli... yksi lempibiiseistäni muutenkin, ja livenä se oli jotain aivan mahtavaa.
Kokonaisuudessaan hyvä keikka, hyvin vetivät ja hauskaa oli. Kaikki yrittivät myös puhua vähän suomea, mutta voiton vei kyllä Teruki, joka puheli pitkät pätkät hyvinkin selkeää suomen kieltä rumpujensa takaa. En kyllä yhtään muista mitä hän sanoi, mutta ei sillä niin väliä. XD
Toivottavasti vielä joskus saadaan heidät tänne takaisin, tämän hetkisestä tauosta huolimatta.

Kuudes päivä toukokuuta 2009, Helsinkiin saatiin vierailulle sellainen bändi kuin Girugamesh. En silloin heitä vielä kuunnellut, joten aikomuksena ei ollut edes mennä koko keikalle. Olin muutaman biisin heiltä kuullut joskus, mutta ei oikein ollut sytyttänyt sen enempää. Eräs ystäväni (joka on rikostoverinani monilla muillakin keikoilla ja tapahtumissa) oli kuitenkin tullut varta vasten Helsinkiin päästäkseen keikalle, joten menin häntä sinne jonoon moikkaamaan. Siinä sitten valuttiin jonon mukana kohti Tavastian ovea ja juteltiin niitä näitä. Kun olimme jossain suunnilleen Tiketin oven kohdalla menossa, sain suuremmoisen kuningasidean ja käväisin kysymässä josko keikalle olisi vielä lippuja jäljellä. Olihan niitä (valitettavasti ei tullut kysyttyä minkä verran, mutta ainakin yksi). Niinpä minkäkin sinne keikalle päädyin, ihan sattumalta. :D
Ei kyllä kaduta pätkääkään. Ihan mieletön keikka ja rakastuin Giruihin ihan täysin. En tiennyt mitään biisejä, mutta ei se menoa haitannut. Girujen biisit on yleisestikin mukaansatempaavia, mutta juuri eniten nuo Music-levyn biisit. Ostin tuon albumin myös keikalta ja siitä lähti Girugameshin suurkulutus. Myös jäsenet vakuuttivat esiintymisellään ja persoonallisuudellaan. Mieleen jäi erityisesti Ryon jatkuva virnuilu rumpujen takana ja Satoshi (joo... kaikki mitä hän teki, ihan yleisesti). Niin! Ja todella random Mission Impossible -cover ihan kesken kaiken! XD Ilmeisesti se on heillä jo jonkinmoisena tapana, ainakin viime Euroopan kiertueella oli. :DDD
Aivan varmasti menen uudestaan, kunhan saan tilaisuuden.

Seuraavan keikan kanssa kävin hieman samoin, nimittäin D'espairsRay Nosturilla 25. heinäkuuta 2009. En kuunnellut Despaa, enkä ollut menossa keikalle, mutta taas tämä samainen ystäväni (sanotaanko vaikka S, niin on ehkä selvempää ;D) oli menossa, ja samalla jäämässä minulle yöksi (hän ei siis asu Helsingissä). Noin kahta viikkoa ennen keikkaa rupesin miettimään, että pitäisikö sittenkin mennä, ihan huvin vuoksi. Pyysin S:ää suosittelemaan joitain biisejä ja kaivoin niitä sitten eräs kaunis päivä juutuubista. Seuraavaksi lähetinkin S:lle tekstiviestin tyylillä "Miks sä et oo aikasemmin kertonu että Despa on näin hyvää???????" XD Kaikki tietää miten siinä sitten kävi ja minä löysinkin sitten itseni Nosturin keikkajonosta. Siellä ulkona oli vähän kylmä, koska siellä tuuli kovaa jopa Helsingin mittapuulla (sattui vielä olemaan merenrannalla), mutta sisälle mennessä ja keikan alkaessa sitä tuulta jopa kaipasi. Meininki yltyi niin "rajuksi", että sisällä oli lämpöä kuin saunassa ja hiki valui.
Keikka itse oli melkein sanoinkuvaamaton. Aina kun rupean keikkaa muistelemaan, ensimmäisenä mieleen tulee Karyu. Tarkemmin sanottuna se miltä Karyu näytti. Kun hän ilmeistyi lavalle, ensimmäinen järkevä ajatus jonka sain päähäni oli "K A U N I S " enkä voinut muuta kuin tuijoittaa. Karyuta katselee mielellään myös kuvissa, mutta livenä, lavalla, se mies on uskomattoman kaunis.
Olin ennen keikkaa hankkinut käsiini [Coll:set]-albumin, ja joitain sen biisejä tulikin keikalla, mutta suurimmaksi osaksi en tiennyt mitä siellä soitetaan. Se ei kuitenkaan todellakaan haitannut menoa yhtään. Jos Girugamesh on mukaansatempaavaa, tämä on mukaansarepivää. Hizumin ääni on todellä hyvä levyllä, mutta vielä monta kertaa uskomattomampi livenä.
Mieleen painuvimpia hetkiä oli Tsukasan encoren aluksi soittama huilusoolo. Hän joutui kokeilemaan kahdesti, sillä ensimmäisella kerralla häneltä loppui ilma kesken, mutta toisella kerralla soolo meni nappiin ja sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Sieluni silmiin on myös jäänyt erittäin selkeä kuva Zeron lempeästä hymystä. Hän tuntui hymyilevän lakkaamatta koko keikan ajan. Suomeakin pojat onnistuivat hieman puhumaan ja jonakin hiljaisena hetkenä yleisö lauloi Zerolle syntymäpäivälaulun (hänellä oli synttärit ihan muutaman päivän päästä keikan jälkeen).
Encoressa pojat vetivät vain yhden biisin, oletettavasti sen takia, että heillä oli varmasti vielä vähän kuumempi kuin meillä. He jäivät kuitenkin sitäkin pidemmäksi ajaksi lavalle huudattamaan yleisöä ja viskomaan meille puoli lavaa tyhjäksi. Vielä aivan viimeinen Hizumin käheä-ääninen "aishiteru" -huuto takasi sen, että keikka oli kaikin puoli aivan sanoinkuvaamattoman mieletön ja uskomaton. Tämä kilpailee parhaan keikan tittelistä parin muun keikan kanssa, enkä niiden väliltä enää osaa päättää.
Despa on ehdottomasti nähtävä uudestaan, mahdollisimman pian, kiitos.

Seuraavaksi pääsemmekin Muccun Tavastian keikalle 7. lokakuuta 2009. Jo tutuksi käyneellä S:llä oli sormensa pelissä tämänkin kanssa. Hänen kanssaan teimme sopimuksen, että jos hän lähtee Miyavin keikalle, tulen minä Muccua katsomaan. Sain hänet rakastumaan Miyaviin ja pidin oman puoleni sopimuksesta. Olin kuullut heiltä taas tämän legendaarisen "muutaman biisin". Libra, Saishuu Ressha ja Fuzz olivat biisejä, jotka halusin kuulla, ja kaksi niistä toteutuikin (surukseni kuulin, että Saishuu Ressha soitettiin jo edellisenä päivänä Tampereen Klubilla, joten sitä ei sitten kuultu enää Tavastialla).
Koko bändi teki minuun suuren vaikutuksen, mutta erityisesti Tatsurou. Hänen äänensä on livenä noin miljoona kertaa parempi kuin levyllä (vaikka toki se on levylläkin mahtava) ja sopii kuin nakutettu juuri Muccun biiseihin. Vaikka hänen puheäänensä onkin jalat-spagetiksi-ja-kylmät-väreet-aikaan-saavan matala, pääsee hän laulaessaan kauniin korkealle. Koko bändin olemuksesta suorastaan huokuu yli kymmenen vuoden kokemus ja esiintyminen oli sen mukaista. Keikalla taisi tulla melkein kaikki Kyutai-albumin kappaleet, höystettynä muutamalla vanhemmalla suosikilla, joten myös kappaleanti oli hyvinkin yhteensopiva.
Kaiken kaikkiaan Yukken silmäpeli yleisön kanssa, Satochin lausahdus "I have drums!", Tatsurou opettamassa yleisölle sanaa "edamame" (vihreä soijapapu) naureskellen rivosti ja Miyan muuten vain mieletön olemus takasi sen, että minä faniuduin ja kerta heitolla. Heti menen ostamaan liput kunhan nämä herrat saadaan tänne taas takaisin.
Lisäksi mainittakoon, että tällä keikalla oli eräs toinenkin ystäväni mukana, K, ja jostain syystä hänen mielestään Tatsurou näytti Tyra Banksiltä (amerikkalainen huippumalli)...  tämän lausahduksen jälkeen en ole saanut tuota kuvaa päästäni ja aina joskus itsekseni myönnäkin, että kyllä... Kyllä heissä on jotain samaa näköä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. XD

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan missään mielessä vähäisimpänä, abingdon boys school. Tämä mahtava bändi saatiin Helsingin Tavastialle neljäs päivä marraskuuta.
Noh... kun kyseessä on Takanori Nishikawa ja kumppanit, totta kai odotukset olivat niin korkealla kuin ne vain voivat olla. Enkä joutunut pettymään. Keikka oli vielä vähän uskomattomampi kuin mitä olin etukäteen kuvitellut enkä vieläkään oikein usko, että olen tuon bändin livenä nähnyt.
Takanorin ääni... tästä maailmasta ei montaakaan sitä täydellisempää asiaa löydy. Jos Hizumin ja Tatsuroun äänet olivat parempia livenä kuin levyllä, Takanorin ääneen tuota vertausta voi edes tehdä sillä se olisi hyvin epäreilua levytyksiä kohtaan. Miten niin pienestä miehestä voi tulla niin iso ääni?
Takanorin ääni on asia erikseen, mutta myös muut bändin jäsenet osasivat hommansa niin kuin vain alan konkarit voivat osata. Hieman harmitti, että koska Takanori oli niin... vangitseva (niin äänensä kuin ulkonäönsä puolesta), en pystynyt muita hirveästi tarkkailemaan, mutta eipä siinä mitään... Takanorissa oli silmänruokaa muidenkin puolesta. 8D
Tämä keikka menee jo sen sanoikuvaamattoman puolelle... ei niitä kaikkia tunteita ja sitä mahtavuutta voi kuvailla vaikka kuinka pitkästi kirjoittaisi. Takanori Nishikawa livenä, oli se sitten soolona tai bändin kanssa, on jotain sellaista jonka soisin jokaisen joskus kokevan.

Siinä sitten olikin keikkoja... Ja kaikkia bändejä on mieletön ikävä. Haluaisin niin paljon, että jokainen tulisi takaisin joskuspianhetinytäkkiä. Toivottavasti kuitenkin joskus. :D
Kerron jossain vaiheessa erikseen Miyavin keikoista, niistä nimittäin riittää juttua, syystä ja toisesta. :DD

Lopetukseksi sopinee pätkä lyriikoita abingdon boys schoolin LOST REASON kappaleesta, joka mielestäni sopii hyvin keikkojen jälkeiseen tunnelmaan:

Just one wish,

Before you deny yourself.

Stay with me,

Till I get high enough.