Rock the LM.C !!

Kuten tuli tuolla sunnuntaina mainittua pariin otteeseen, S ja K saapuivat minun seurakseni (ja ilokseni!) joskus iltapäivällä, ja jopa VR:lle hyvin epätyypillisesti täysin ajoissa! Tai ainakin vain pari minuuttia myöhässä.
Siinä sitten vietettiin yhdessä hyvin mukava loppupäivä ja -ilta. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. ;)
Maanantaina, eli eilen, starttasimme keskustaan joskus puolenpäivän aikaan. Pyörimme ympäri ämpäri Helsingin keskustaa, lähinnä tekemisen puutteessa (Pääsiäisen takia melkein kaikki kaupat yms. olivat kiinni) mutta myös toivoen hyvin varovaisesti että saattaisimme näyttää toteen sen noin viiden prosentin mahdollisuuden törmätä illalla soittavaan bändiin, jos he sattuisivat leikkimään turisteja. No, arvattavissa oli, että Mayaa ja Aijia ei näkynyt mailla halmeilla. Ei se kuitenkaan meidän tunnelmaamme latistanut. Toisaalta, itselläni tunnelma ei oikeastaan noussut koko päivän aikana ollenkaan siihen muilta keikoilta tuttuun "keikkakoskakeikkaonkeikkakoskasealkaapääseekösinnejokeikka" -tunnelmaan, joten sitä ei oikein voinut edes latistaa. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että en fanita LM.C:tä mitenkään intohimoisesti. Minusta heidän musiikkinsa on hyvää ja nautiin sen kuuntelusta, that's it.
Kun seurailimme jonoa kadun toiselta puolelta (jonoa, joka asettui enemmän tai vähemmän nätisti paikoilleen jo noin puoli viisi vaikka vasta viideltä olisi saanut jonottaa), sattui ehkä koko päivän kohokohta. Joku tuntematon tuli nimittäin kysymään meiltä, että olemmeko JaME:sta! :D En nyt tarkoita mitenkään pilkata tätä tyttöä joka sitä tuli kysymään, mietin vain että näytimmekö kenties niin asiallisilta, että olisimme voineet olla mukana vähän virallisemmassakin toiminnassa? Hänen selityksensä oli, että nämä etsimänsä JaME:n henkilöt olivat sanoneet olevansa juuri siinä missä mekin seisoimme, joten ihan ymmärrettävä väärinkäsitys. XD Toivottavasti hän löysi etsimänsä henkilöt!

Keikka jätti jälkensä. Tänään olen hädin tuskin pystynyt puhumaan (minulla oli jo valmiiksi kurkku kipeä, mutta en silti pystynyt olemaan huutamatta mukana) ja LM.C:n biisit ovat soineet päässä koko päivän. Ja taisivat he ilmestyä uniinikin viime yönä, en vain muista mitään tarkkaa. XD
LM.C livenä osoittautui juuri sellaiseksi kuin olinkin ajatellut: äärimmäisen viihdyttävä.
Vaikka Maya ja Aiji ovat LM.C:ssä täysin tasavertaisia jäseniä (duo kun ovat), tuntui Aiji ihan suosiolla jättäytyvän hieman taaemmaksi ja keskittyvän soittamiseensa. Maya taasen viihdytti yleisöä hänenkin edestään. Hieman jäykkä englanti ja vain muutaman sanan suomen kielen taito eivät hidastaneet miehen menoa ollenkaan. Hän oli silti (kenties vähän sen takiakin) mahdollisesti hauskin japanilainen rokkari, jonka minä olen nähnyt livenä. XD Välispiikit olivat siis välillä aika pitkiäkin ja taatun hulvattomia. Jossain vaiheessa hän päätti listata osaamiaan suomen kielen sanoja: "Moi! Moikka! Moi moi! Hejdå! ...no? Swedish? Okay..." Joku fiksu suomalainen oli hänelle myös opettanut erään näistä "pakollisista" sanoista, joka tällä kertaa sattui olemaan pxskiainen. Tätä viimeistä hän piti erityisen hauskana, varmaan ihan siitä syystä että hän tiesi myös mitä se tarkoittaa. (Japanilaiset) rokkarit tuskin koskaan kasvavat aikuisiksi, ja miksi pitäisikään. XD
Yleisön tekemien aaltojen merkitys tuntui menevän Mayalta ohi, syystä tai toisesta... ehkä Japanissa ei ole tapana tehdä aaltoja? Tai sitten hän ei vain ole katsonut urheilua tarpeeksi. XD Kuitenkin, hänen mielestään ne näyttivät ainakin hassuilta, sen verran hän niille nauroi, ja jossain vaiheessa hän kommentoi niiden näyttävän Kamehamehalta... Niille jotka eivät sitä tiedä, käykää katsomassa täällä. Ehkä tämä ei muutenkaan ole ihan niin hauska yksityiskohta niille jotka eivät ole Dragon Ballia katsoneet... XD
Maya muutenkin huudatti yleisöä paljon häntä tuntui huvittavan äärimmäisen paljon se, että sanoi hän sitten ihan mitä tahansa, yleisö hurrasi. Hän sai yleisön myös huutamaan "LM.C!" perässään ja nauroi antoisasti kun hänen sanoessaan "L M fxxking C!" yleisö huusi tietenkin perässä. Vastauksena tulikin "Behave you!" turhana yrityksenä "kasvattaa" fanejaan.
Kun nyt oltiin kuitenkin keikalla, niin kai siitä musiikistakin pitäisi jotain kertoa...
LM.C:n musiikki pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta livenä. Jos ei ihan täysin inhoa heidän musiikkiaan, suosittelen ehdottomasti menemään heidän keikalleen jos saa siihen mahdollisuuden. Biisit ovat juuri sopivan pituisia ja myös rauhallisimmissa on tarpeeksi energiaa, jotta tietty tunnelma pysyy koko ajan koossa. Itse keikka kesti noin puolitoista tuntia ja siihen päälle vielä noin kahdenkymmenen minuutin encore. Parasta antia olivat varmaankin EDO FUNK ja Denkimanin mallin mukaan tanssiminen, 88 ja yleisön yhteislaulu ja viimeinen Rock the LM.C. He soittivat myös monia omia lempibiisejäni, muiden muassa kuultiin Ghost Heart, Punky Heart ja Days.


Sen huomasi eilisen keikan aikana ja jälkiseurauksina tänään, että keikkakunto on laskenut valitettavan paljon tässä viimeisen viiden kuukauden aikana. Edellinen keikkanautintoni siis oli viime marraskuun alussa, abingdon boys school. Viisi kuukautta on ehdottomasti ihan liian pitkä aika ilman keikkoja. Minusta keikat ovat niin tärkeä osa fanittamista, että niitä pitäisi olla mahdollisimman usein. Aina välillä mietin, että miksi minä jaksan välittää näistä ihmisistä niin paljon... mutta sitten menen keikalle, ja näen artistin kasvoilla tietyn ilmeen, joka on juuri se syy. Siitä ilmeestä näkyy vain puhdasta iloa ja myös jossain määrin ihmetystä, ja sen näkee varsinkin silloin kun yleisö laulaa täydellisesti jonkun kappaleen mukana. Kun tiedän, että olen itse edes pienenä osana aiheuttamassa niin paljon iloa ja onnea ihailemalleni artistille, pystyn kestämään myös ne tämän harrastuksen varjopuolet.
Onneksi keikkojen välimatkat tasaantuvat hieman kevään kuluessa. Seuraava keikka, jonne olen menossa, on exist trace tämän kuun lopulla. Siitä seuraava onkin täsmälleen kuukauden päästä, eli D=OUT 28. toukokuuta. Sitten onkin enää kuukausi ja päivä Versaillesin keikkaan. Sen jälkeen ei ole ilmoitettu keikkoja, mutta näyttäisi siltä että VAMPS olisi tulossa joskus lokakuussa ja Girugamesh ehkä kesän jälkeen (uhkailivat maailmankiertueella). Niin että, eiköhän tämä tästä. :D

Keikkakamoista mukaan tarttui vain paita. Huppari olisi ollut vielä kivempi, mutta niitä oli jäljellä vain S-kokoa kun pöydän ääreen ehdin, enkä halunnut maksaa 35 euroa mahdollisesti liian pienestä vaatteesta. Paita kustansi 20€.

Ne, jotka olivat keikalla, mitäs piditte? Oliko hauskaa? Kertoilkaa ihmeessä kokemuksistanne! Saa myös kysyä jos haluaa tietää jotain muuta keikasta, yritän parhaani mukaan vastata. :D

♥

PS: Ensimmäinen "virallinen" lukijani, tervetuloa! ♥

LM.C ~ Rock the LM.C

//////EDIT

Juuri kun pääsin sanomasta, että Aiji oli vähän taka-alalla keikan aikana, niin hän menee ja postailee heidän blogiinsa aivan ihanan merkinnän eilisestä keikasta! Se on käännetty tänne, menkää ja lukekaa ja ihastukaa! Pääsi itseltäkin ihan tahaton ilon kiljahdus kun sen näki ja luki. ♥ ♥ ♥ Nyt jäikin sitten tosi hyvä fiilis tuosta keikasta. :DD Toivottavasti tulevat pian uudestaan!!!

Wonderful Wonder World

Vielä viime hetken fiilistelyt ennen keikkaa! Sehän on vasta huomenna, mutta keikkaseurani saapuu jo tänään, joten enpähän tänne siinä vaiheessa enää kirjoittele. :D Seuranani toimivat kuuluisat S ja K, jos ketään edes kiinnostaa. XD
En nyt anna mitään vihjeitä siitä miten meidät voisi tunnistaa, mutta jos luulet tunnistavasi, saa tulla moikkaamaan. XDD

Okei, turhaan minä edes yritän keksiä mitään järkevää, joten kaikille hyvää Pääsiäistä ja nauttikaa LM.C:n keikasta, ne jotka sinne ovat tulossa! :D
Kirjoittelen keikasta sitten jotain tännekin aivan varmasti, joten stay tuned!

♥ ♥ ♥

Seasons

Tuota tuota... koska olen hyvin lahjakas unohtelemaan asioita, en tietenkään muistanut kuunnella LM.Ctä eilen oikeaan aikaan. Tai ollenkaan. XD Tein kaikkea muuta koko päivän ja menin illalla vielä elokuviin (uusi Alice in Wonderland, suosittelen lämpimästi!), joten koko kuuntelu vain hukkui muiden asioiden alle. Noh, ei voi mitään, voihan heitä muulloinkin kuunnella. Niin kuin vaikka nyt. :)

Keikkaan ei olekaan enää kuin viikko!! ♥

En ole viime päivinä... tai kai noin puoleentoista viikkoon kuunellut lähes ollenkaan japanilaista musiikkia, vaan keskittynyt korealaiseen poppiin. Minulla on useinkin tällaisia vaihtelevan pituisia kausia jolloin kuuntelen vain vaikka jotain tiettyä bändiä tai artistia. Joskus taas ei huvita kuunnella oikein mitään. En kuitenkaan pidä ollenkaan mahdollisena sitä että lopettaisin japanilaisen tai korealaisen musiikin kuuntelun kokonaan, tai ylipäätään musiikin. Sen jälkeen olisi niin iso aukko elämässä paikattavana ettei se ihan helposti kävisikään. Onneksi näköpiirissä ei olekaan sellaista tilannetta että musiikki olisi elämästä poistettava, joten turha sitä on edes spekuloida. :)

Kun nyt kerran aiheeseen päästiin, voisin kai kertoa vähän siitä miten törmäsin korealaiseen musiikkiin. Joskus viime kesäkuun alussa etsin YouTubesta jotain Miyavi-fanivideota jonka olin aikaisemmin nähnyt. Löysinkin sen, mutta saman henkilön kanavalta löysin myös Super Junioriin liittyviä videoita. Katsoin mielenkiinnosta erään nimenomaan tiettyyn SuJun jäseneen liittyvän videon ja olin täysin myyty.

Jäsen oli Heechul ja häneen tykästyttyäni ryhdyin kuuntelemaan myös bändin musiikkia ja ihastuin hetki hetkeltä enemmän.

 

Yritän yleensä opetella tunnistamaan kuuntelemani bändien jäsenet mahdollisimman nopeasti, ihan vaan siksi koska, mutta SuJussa sattuu olemaan 13 jäsentä, jolloin tämä tehtävä oli astetta vaikeampi. XD Nykyään kuitenkin onnistun ainakin suurimman osan ajasta erottamaan jäsenet toisistaan.

Pitkän aikaa kuuntelin korealaisista vain Super Junioria. Yritin aina tasaisin väliajoin muitakin bändejä, mutta syystä tai toisesta ne eivät oikein kolahtaneet. Nyt tänä keväänä (tai lopputalvesta, miten nyt haluakaan sanoa) törmäsin jossain jo aikaisemmin mainittuun Girls' Generationiin ja heidän Oh! -kappaleeseensa. Ihastuin kappaleeseen ja lähdin tutkimaan heidän muutakin tuotantoaan. Sittemmin olen kunnolla tutustunut myös DBSK:in tuotantoon ja parin muun tyttöbändiin. Toisaalta, muista kuin SuJusta minuun tuntuu vetoavan vain muutama biisi eikä heidän tuotantonsa kokonaisuudessaan. Esimerkiksi G-Dragonin (Big Bang) soolotuotannosta kuuntelen vain kahta kappaletta (Heartbreaker ja Breathe). DBSK on tähän mennessä ainoa joilta olen pitänyt kokonaisesta albumista. Girls' Generation tulee hyvänä kakkosena; heidän Oh!-albuminsa menee nyttemmin kokonaankin kun olen sitä tarpeeksi kuunnellut.

Luulen tykästyneeni Super Junioriin niin voimakkaasti sillä he onnistuvat aina saamaan minut hymyilemään. He ovat usein toimineet piristysruiskeena harmaan arjen keskellä pelleillessään keskenään. Ryhmänä he ovat enemmänkin yksi iso perhe kuin bändi ja se myös näkyy heidän kanssakäymisestään.

Viime aikoina hekin ovat tosin onnistuneet aiheuttamaan minulle huolta... Kolmetoista on yhtäkkiä vähentynyt kymmeneksi ja se huolestuttaa. Yksi keskittyy näyttelemiseensä (Kibum), toinen törttöili ja on tauolla bändin aktiviteeteista vaikka hänen olisi pitänyt jo tulla takaisin (Kangin) ja kolmas on riitaantunut SuJun managementin kanssa (Hankyung) ja oikeusjutun tuloksia odotellaan sydän kurkussa. Erityisesti minulla on ikävä Hankyungiä, hän on yksi lempijäsenistäni. Hänen tilanteensa vain tuntuu surullisesti siltä ettei hänellä ole SuJuun palaamista. Toivotaan kuitenkin parasta ja tiedottelen täällä kunhan kuulen jotain.


Tuon ylemmän kirjoitettuani tallensin luonnoksen ja lähdin elokuviin (Alice in Wonderland oli toista kertaa nähtynä ihan yhtä hyvä ellei parempikin, suosittelen todellakin katsomaan sen! Ja ehdottomasti 3D:nä jos mahdollista!) ja onnistuin valitettavasti hukkaamaan mp3-soittimeni. :( Se oli taskussani kun lähdin kotoa, mutta metroasemalla sitä ei löytynytkään. Lähdin heti takasin etsimään sitä, mutta ei näkynyt missään... Se oli vielä sellaisessa oranssissa pussukassa, joten ei mitenkään hankala huomata. Harmittaa nyt niin paljon ettei sanat riitä. Oikeastaan sen huomaa varmaan parhaiten siitä että nyt sitten siirryin korealaisen popin värikkäästä bubble gum -maailmasta taas japanilaisen rockin hieman synkempään todellisuuteen Gazetten johdattamana. Ihmeellistä miten hyvä musiikki voi auttaa. :') Ja tässä onkin sitten samalla hyvä esimerkki tuolle aikasemmin mainitsemalleni kausivaihtelulle.
"Teeman" mukaisesti, laitankin loppuun kaksi hyvin erilaista kappaletta. Enjoy!

♥

Super Junior ~ Sorry Sorry Answer

the GazettE ~ Leech

PS: Kuvat Photobucketista.

We Are One

Unohdin varmaan jotenkin tosi kätevästi täällä mainita siitä, että Miyavilla oli tänään (Suomen aikaa) viideltä livestream pystyssä Myspace-sivullaan. Hänellä oli harjoitukset Japanin aikaa keskiyöllä (luulisin ettei hän oikeasti siihen aikaan harjoittele, mutta koska tämä livestream oli tarkoitettu yhtä paljon ulkomaisille faneille kuin japanilaisillekin, hän järjesti sen sellaiseen aikaan että mahdollisimman monet pystyisivät katsomaan) ja sitä sitten katseltiin tunnin verran.
En itse kerennyt koneen ääreen kuin vasta puoli kuusi, mutta kyllä sekin jo oli pienen kiirehtimisen arvoista. ♥ Tuli Miyavia taas hirmuinen ikävä... mutta siis, todella mainio idea tuo. :D Saisivat muutkin bändit/artistit kokeilla samaa, olisi hauskaa seurata muidenkin harjoituksia.
Ja täytyy sanoa, että Miyavi on ihan mielettömän hyvässä kunnossa. Siis ihan fyysisesti. o____o" Ja hänellä näytti olevan todella hauskaa, niin kuin aina soittaessaan ja faniensa kanssa keskustellessaan. ♥

Samalla ilmoitettiin eräänlaisesta kykykilpailusta. Jos siis osaat soittaa kitaraa, menepäs tänne katsomaan! :D
Ideana on kuvata itsensä "matkimassa" Miyavia. Tuolla samaisella sivulla on lyhyt video Miyavista soittamassa kahta eritasoista "rämpytystä" jotka kilpailijoiden tulee sitten toistaa. Voi siis valita helpomman tai vaikeamman pätkän, ihan omien taitojen mukaan. Video tulee sitten ladata omalle Myspace-sivulle (sellaisen voi helposti luoda jos ei satu jo omistamaan) ja lähettää sitten videon url-osoite tuolle kilpailusivulle.
Osallistua voi aina kesäkuun 30. päivään asti ja voittajat julkaistaan heinäkuun 29. (sattuu muuten olemaan Lovelien (Miyavin tyttären) syntymäpäivä. :D ).
Palkinnoista ei mainita sen enempää kuin että sellainen tullaan voittajille antamaan.

Nyt tulevana lauantaina järjestetään toinenkin tapahtuma johon myös ulkomaalaiset voivat osallistua.
“☆Simulated Joint Listening Party Beyond the Physical Distance☆“ :n  järjestää LM.C, ja se tarkoittaa käytännössä vain sitä että kaikki kuuntelevat heidän tuotantoaan tietyn aikataulun mukaisesti. Täältä löytyy lisätietoja.
Suomen ajassa siis neljältä iltapäivällä lauantaina aloitetaan kuutelemaan SUPER GLITTER LOUD BOXia, viideltä jatketaan GIMMICAL IMPACTin parissa ja kuudelta on vuorossa viimeinen satsi, eli uusin albumi, WONDERFUL WONDERHOLIC.
Jos mitenkään mahdollista ja pystyt näitä kuuntelemaan, liity ihmeessä seuraan ja kuuntele hyvää musiikkia! Tähän ei tosin liity mitään chat-mahdollisuutta (sellainen oli Miyavin livestreamissa Twitter-tilin omistajille) mutta ei se mitään, voihan sitä vaikka hehkuttaa ystävien kanssa. Kaikki voimme silti olla hengessä yhtä, tai jotain sinne päin. :D Onhan se kuitenkin hauska ajatus, että kuuntelee juuri täsmälleen samaan aikaan täsmälleen samaa musiikkia kuin pitämänsä muusikko. :DD Ja minulle saa ainakin kertoa jos meinaatte kuunnella LM.Ctä lauantaina, mielelläni kuulisin kuinka moni aikoo liittyä "seuraan" :D

 Niin! Ja ihan randomina loppuhuomautuksena: Miyavin superawesomespecialUSB -thing (vai mikä se nyt olikaan xD Se maailmankiertuedokumenttiDVD (ei, en osaa nyt kirjoittaa lyhyesti ollenkaan)) postitettiin tänään! Mutta se varmastikin menee tullin kautta, eli saan sen varmaan joskus ensiviikon alkupäässä, jos kerkeän tullissa käymään (huonot aukioloajat, se menee liian aikaisin kiinni). Mutta toivottavasti siitä jotain ennen Pääsiäistä sentään. :D Ja myös Miyavin Fan's Bestin pitäisi tulla samoihin aikoihin, samoin 9GBOtin Tanatoksen. Jee~!

♥

Wonderful Wonderholic

Unohdin ihan täysin, että sain eilen katsottua myös Tokyo Dogs -draaman loppuun.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, rupesin tätä alunperin katsomaan sen näyttelijöiden takia. Odotetusti molemmat Oguri Shun ja Mizushima Hiro onnistuivat rooleissaan mahtavasti ja draama oli jo senkin takia hyvä. Kaikeksi onneksi juoni, tunnelma ja sivuosanäyttelijätkin olivat loistavia.
Tämäkin oli jonkinlainen trilleri (olen huono tunnistamaan genrejä) ja hyvä sellainen. Suosittelen todella katsomaan tämän. :)

VAMPSin seuraavaa sinkkua ja Live 2009 DVDtä voi vihdoin tilata CDJapanista! Molemmat julkaistaan 12. toukokuuta.
Sinkusta on saatavilla kaksi versiota, normaali ja rajoitettu. Eroa näissä on vain rajoitetun painoksen mukana tuleva DVD ja sen mukana hieman nouseva hinta. DVDn sisällöstä ei ole sen enempää tietoa, mutta luultavasti se on sinkun nimikappaleen PV.
DVDstä tulee niin ikään normaali ja rajoitettu painos, tosin niiden eroa en oikeastaan tajua... Ne maksavat täsmälleen saman verran ja niissä on sama materiaali. Ainoa ero näiden välillä on rajoitetussa oleva maininta "Features digipak." Wikipedia tietää, että digipak on DVDiden ja CDiden tietynlainen paketointitapa, siis ihan ulkonäöllinen ero... Okei? No, jos siitä ei joudu maksamaan yhtään enempää, kai se on ihan sama tilata sitten rajoitettua painosta?
Niin, jos jollekulle ei vielä käynyt selväksi, tulen nämä molemmat ehdottomasti tilaamaan. Olen ollut VAMPSin fani jo ihan alusta asti, joten en ole lopettamassa nyt. Ainoa mitä en nyt ole hankkinut on se heidän USAn kiertue dokumentti/live -DVD. Ehkä joskus myöhemmin sekin tulee hankittua.

Miyavi julkaisi lyhyen previewn uuden kappaleensa SURVIVEn uudesta PVstä... Jos joku tämän pätkän jälkeen vielä väittää ettei Miyavi ole yhtä hyper kuin joskus aikaisemmin, saa kyllä luvan katsoa videon uudestaan niin monta kertaa että tajuaa. ;D Ja vain Miyavi voi näyttää hyvältä tuollaisessa asussa... XD

 ♥ ♥ ♥

Niin, ja varsinainen aihe tänäänhän oli LM.C ja heidän uusi albuminsa...tiedän kuitenkin etten saa siitä aikaiseksi kovinkaan pitkää sepustusta, joten tähän sopi myös muuta sekalaista mukaan. ^^

No niin... Wonderful Wonderholic on hyvin LM.Cmäinen... taattua laatua, vaikka tätä ilmaisua käytänkin ihan liikaa. Kappaleissa on paljon erilaisia ja hyvin mielenkiintoisia "erikoistehosteita", jotka luovat kiehtovia äänimaisemia.
Vaikka LM.C on hyvä levyllä, olen varma siitä että he ovat monta kertaa parempia livenä. Uuden albumin kappaleista saa varmasti aikaiseksi hyvin viihdyttävän esityksen ja mukaansatempaavan kokonaisuuden.
Oli taas tainnut napata first pressin, sillä albumin mukana tuli mini-kalenteri.

♥

Last Promise

Ensiksi haluan vielä palata hieman tuohon Miyavin fanikokoelmaan... Nyt kun Miyavi itsekin on sitä kommentoinut, sanoen biisivalikoimaa "mielenkiintoiseksi" ja toivoen että fanit vieläkin kuuntelisivat ja tykkäisivät hänen vanhoistakin biiseistään, koen itsekin voivani olla hieman rehellisempi tämän asian suhteen.
Jo mainittujen Itoshii hiton (soolo) ja Mamagoton lisäksi kokoelmassa on vain kaksi muuta hieman vanhempaa kappaletta (Girls be ambitious (tosin uudempi versio) ja Freedom Fighters). Mamagotokin on oikeastaan huomattavasti uudempi versio kuin alkuperäinen. Tämän takia olin aika pettynyt valikoituihin kappaleisiin... Suurin osa näistä biiseistä on jo kahdella aikaisemmalla kokoelmalla (AZN Pride ja Victory Road to the King of Neo Visual Rock) ja vaikka nämä kaikki ovat minunkin suosikkejani, toivoin näkeväni hieman monipuolisempaa valikoimaa. Kenties hieman tuntemattomampia sinkkujen B-puolia tai jotain... Valikoiduista biiseistä tuli sellainen olo, että vain uudemmat fanit olivat äänestäneet, siis sellaiset jotka eivät välttämättä ole (vielä) tutustuneet Miyavin vanhempaan ei-niin-tunnettuun tuotantoon. En nyt tarkoita sanoa että minulla olisi mitään uusia faneja vastaan tai sellaisia faneja jotka eivät kuuntele hänen vanhempia kappaleitaan; tiedän etteivät kaikki pidä hänen aikaisemmista tyyleistään ja se on kaikin mokomin OK, minä en tuomitse. Kaikki saavat kuunnella mitä haluavat. Mutta siltikin, tämä uusi kokoelma osoittautui hieman tylsäksi, siinä mielessä kuin Miyavin musiikki voi tylsää olla. Nykyään hänen suosituimmat biisinsä tuntuvat saavan vain yhä enemmän soittokertoja siinä missä vanhemmat (ja aivan yhtä hyvät) biisit haipuvat unholaan. Senkin takia olin hyvin iloinen kun Miyavi viime vuoden kiertueellaan soitti paljon vanhoja kappaleita. Mutta niistä keikoista olen luvannut kertoa myöhemmin, se on vielä tulossa.
Olisi ehkä pitänyt itsekin äänestää useammin kuin kerran... Pääsi vain käymään niin että unohdin koko äänestyksen kun olin ensimmäisen kerran äänestänyt. x'D Niin että, en oikein voi valittaa äänestyksen tuloksista.

Päivän varsinainen aihe ei kuitenkaan ollut Miyavin vanhojen kappaleiden mainostaminen (vaikka niin voisi luulla... Miyavista on aina väkisinkin paljon sanottavaa), vaan uusi dorama jonka katsoin. Tai ei oikestaan draama vaan mini-elokuva tai jotain sinne päin...
"Draaman" nimi on Saigo no yakusoku ja pääosissa esiintyy yksi Japanin suosituimmista "poikabändeistä", Arashi, mutta ei suinkaan bändinä eikä draama liity mitenkään musiikkiin. He ovat kuitenkin poikkeuksellisesti kaikki samassa draamassa, kai ensimmäistä kertaa sitten debyyttinsä noin kymmenen vuotta sitten.
Kun ryhdyin tätä katsomaan, luulin aloittavani uuden kokopitkän draaman (noin 10-15 jaksoa), mutta toisin kävi. Tämä olikin vain yhden illan erikoisuus ja se kesti noin tunti ja 45 minuuttia.
Idea lyhyesti: Iso, monikerroksinen toimistotalo ja sen kaikki työntekijät (ja paikalla olleet vieraat) joutuvat rikollisten panttivangeiksi. Draama keskittyy siihen kuinka viisi henkilöä (Arashin jäsenet) toimivat tilanteessa. En kerro sen enempää juonesta etten paljasta liikoja jos joku tämän haluaa katsoa. Kyseessä on kuitenkin jonkinasteinen trilleri/jännitystarina (ovatko nuo sama asia?).
Suosittelen kyllä katsomista, Saigo no yakusoku oli mielestäni todella hyvä. En voi sietää japanilaisia poppareita (lukuunottamatta muutamaa naista), sillä he eivät osaa laulaa (oma mielipiteeni), mutta näytteleminen heiltä sujuu usein jopa todella hyvin.
Matsumoto Jun on yksi lempinäyttelijöistäni, sillä hän oikeasti osaa näytellä. Hänellä on kuitenkin usein melkoisen samanlaisia rooleja joten roolisuorituksetkin seuraavat samaa, hyväksi todettua kaavaa. Näin kävi myös tässä draamassa... hyvin hän veti, mutta ei mitään uutta. Taattua MatsuJun laatua.
Ninomiya Kazunarin suoritusta odotin innolla, sillä hänen pitäisi (muka) olla todella hyvä näyttelijä, mutta olen hänet aikaisemmin nähnyt vain yhdessä todella ala-arvoisessa draamassa. Täytyy sanoa, että mielikuvani Ninosta ja hänen taidoistaan kyllä paranivat, mutta en vielä ole aivan täysin vakuuttunut. Pitäisi katsoa Letters from Iwo Jima -elokuva, hän kuulemma suorastaan loistaa siinä... jotenkin olen kuitenkin kyseisen leffan onnistunut välttämään.
Ohno Satoshi ja Aiba Masaki olivat molemmat loistavia rooleissaan, varmasti pitkälti sen vuoksi että heille oli tehty todella hyvin sopivat roolit. Heidän omat vahvimmat luonteenpiirteensä oli istutettu roolihahmoihin, joten heidän näyttelynsä ja eläytymisensä oli varmasti äärimmäisen vaivatonta. Sen kyllä huomaa; he onnistuivat rooleissaan hyvin nautittavasti.
Sakurai Shon roolisuoritus oli myöskin hyvä. Hänen roolinsa oli kenties monipuolisin siinä mielessä, että se ei välttämättä ollut niin läheisesti kiinni hänen oikeassa luonteessaan. Hänet (ja kaksi edellistä) näin ensimmäistä kertaa draamassa tämän mini-elokuvan myötä, mutta varsinkin Aibaa ja Shota haluaisin nähdä enemmänkin. Tuntuu vain etteivät he ole tehneet mitään mielenkiintoista...
Mutta, kaiken kaikkiaan Saigo no yakusoku oli hyvä, myös sivuosien esittäjien vuoksi. Juoni oli hyvä ja se on hyvin rakennettu ja toteutettu. Joitain "mikseivät he vain tee näin ja noin?" -hetkiä kyllä oli, mutta se on ihan normaalia draamoissa... ne ovat kuitenkin fiktiota, ei niiden tarvitsekaan olla realistisia. Tässä nimenomaisessa draamassa nuo hetket eivät olleet oikeastaan häiritseviä ja osa niistä jopa selittyy juonen kehittyessä. Jännitystä löytyi sopivissa määrin ja tunnelma oli osittain hyvinkin painostava, kuitenkin hyvällä tavalla.
Kannattaa ehdottomasti katsoa, suosittelen!

Sivuhuomautuksena loppuun sen verran, että tänään saapui LM.Cn uusi albumi Wonderful Wonderholic (kuulosti vähän siltä kuin postinjakaja olisi yrittänyt työntää sitä oven läpi postiluukun sijaan...)! Kuuntelin sen jo kerran läpi ja kuulostaa kyllä ihan hyvältä. :) Siitä lisää kuitenkin vasta huomenna, kunhan saan kuunneltua sitä vielä enemmän.

♥

PS: Otsikko on Saigo no yakusoku käännettynä englanniksi.

PPS: Japanilaisten nimethän ovat yleensä muodossa sukunimi, etunimi; niin myös tässä. Olen vain liian tottunut siihen käyttääkseni mitään muuta.

PPPS: Kaikki tieto Arashista saattaa olla ihan päin syvintä metsää. En todellakaan ole heihin tai heidän historiaansa sen enempää tutustunut, kuin mitä olen sattumalta jostain kuullut, enkä jaksa tätä varten sitä ruveta tutkimaan. Saa kyllä oikaista jos tiedät paremmin. :)

PPPPS: Kenen muun mielestä käytän liikaa sanaa "kuitenkin"? XD

Otsikko, otsikko, ihan mikä tahansa!

Ihan vaan muutama ilmoitusluontoinen asia. :)

Sain vihdoin tilattua LM.C:n uuden albumin, Wonderful Wonderholicin... Surullista tosin, että siinä on vieläkin first pressiä jäljellä... ja minä kun luulin että LM.C on aika suosittu? No, ihan miten vaan. Uuden albumin pitäisi ehtiä hyvissä ajoin (julkaistaan noin kuukausi aikasemmin) ennen keikkaa, joten uusia biisejä kerkeää hyvin fiilistellä etukäteen. :D

L'arc~en~cielin BLESS (samassa paketissa Gacktionary XD) postitettiin eilen ja Karasun Lastica tänään! Näiden kanssa käy varmaankin samalla lailla kuin Jubileen kanssa, eli menee ensi viikon alkuun ennen kuin niitä pääsen kuuntelemaan, mutta odotellaan! Abingdon boys schoolin Abingdon Road julkaistiin myöskin tänään, mutta sitä pakettia ei jostain syystä olla vielä lähetetty... odottellaan~

Vielä X Japanin Hollywoodin tapahtumaan liittyen:
A little more news about the X Japan event in Hollywood:
http://www.jrockrevolution.com/x-japan-hollywood-photo-album.html?task=view
Tämän mukaan musiikkivideo oli enimmäkseen JADEa varten (!!!!) mutta myös I.V., Endless Rain ja Rusty Nail (!!) soitettiin. Toivottavasti tästä nyt seuraa joku julkaisu, ettei ihan turhaan tarvitse täällä kärvistellä ettei päässyt tuolla heitä näkemään...
According to that report, the focus was on JADE (!!!!), but also I.V., Endless Rain and Rusty Nail (!!) were played. Hopefully they'll manage to make this into a release, so the fans who couldn't go can get something out of it too.


Siinä taisi olla kaikki, paitsi että... Saatan pystyä katsomaan DVDitä taas viikonloppuun mennessä. Voi hyvinkin olla, että ihan ensimmäisenä katselen Gazetten DIM SCENE DVDn, joten stay tuned! ;)

Kuten aina, kommentit ovat tervetulleita, vaikka ei tässä nyt hirveästi asiaa tullut... :DD

Busy Beaver

No niin... käsi pystyyn se joka arvasi etten taaskaan pääse sinne Tokyokaniin. Olin tarpeeksi tyhmä vastatakseni puhelimeen, joten menetin taas vapaapäiväni (ei sitä pomolle ihan niin vaan sanota "ei" puhelimessa). No, ei voi mitään, käyn joku toinen päivä. Sitten taidankin ostaa puolet kaupasta tyhjäksi, ihan vain varmuuden vuoksi. >_<"

Meinasin tänään aikaani kuluttaa kertoilemalla ainakin muutamasta tapahtumasta ja keikasta, joilla olen kerennyt käymään.
Ensimmäinen coni ikinä oli vuoden -07 Animecon Jyväskylässä. Olin sinä samana kesänä vasta ruvennut innostumaan tästä musiikista (kulttuurista olin ollut jo jonkin aikaa ennen sitä kiinnostunut) ja kun Animecon sattui silloiseen kotikaupunkiini saapumaan, käväisin siellä katselemassa. Muistaakseni kävin kuuntelemassa myös paria Finnconiin littyvää luentoa (en sen tarkemmin enää muista, mitä ne olivat...), mutta enimmäkseen vain palloilin ympäriinsä conin alueella katsellen ihmetellen ympärilleni.
Seuraava taisi olla Tracon -08. Oltiin pienellä kaveriporukalla liikkeellä, ja muistan siitä enimmäkseen sen että yhdellä kaverilla oli aika kylmä, Tracon kun oli talvella ja hän oli päättänyt cosplayata hahmoa jolla oli astetta vähemmän vaatetta päällä. xD Mutta siitäkin selvittiin ja mukavaa oli. :D
Samana kesänä minut saattoi bongata Tampereen Animeconissa. Jostain syystä siitä on jäänyt päällimmäisenä mieleen se, että viikonlopun aikana näkyi jopa kokonaista kolme hide-cossia! Ja kohtalaisen onnistuneita jopa olivat, hiuksia myöten. :D
Mikäs olikaan seuraavaksi...
Taisi olla -08 Tsukicon! Menin lauantai-iltana Gari / SINCREA two-manille, kun halusin nähdä minkälaisia jälkimmäiset ovat. Gari ei iskenyt yhtään, mutta SINCREA varasti sydämeni ihan täysin. Olin ennen keikkaa kuullut täsmälleen yhden biisin ja nähnyt sen musiikkivideon (muuta ei ollut saatavilla silloin) ja olin tykästynyt musiikkiin. Esiintyminen ei kuitenkaan vakuuttanut sen pienen pätkän perusteella ja pelkäsinkin että bändi jännittäisi keikkaa liikaa, eikä pysytyisi olemaan luonnollinen. Pelko oli kuitenkin ihan turhaa, pojat vetivät mahtavan keikan kaikessa hienoisessa kokemattomuudessaan ja nostivat tunnelman kattoon. :D Seuraavana päivänä oli Q&A- ja nimmaritilaisuudet ja eiköhän pojat vain saaneet minut ihastumaan vielä vähän lisään. Saisivat kyllä ehdottomasti tulla takaisin tänne ja pian! Jos he olivat tuolloin jo niin hyviä, täytyy heidän nyt olla kymmenen kertaa parempia!
Tracon -09 jäi välistä, en viitsinyt (eikä oikein ollut aikaakaan) lähteä yhden päivän takia Helsingistä Tampereelle. Viime vuoden Animecon oli kuitenkin Helsingissä, ja sinne mentiin kavereiden kanssa innolla!
Viikonloppu olikin oikein mukava, pääaktiviteetti taisikin olla stalkkaaminen. ;) Alueella näkyi muutama todella mahtava cossaus, joista erikseen mainittakoon kaksi Versailles-ryhmää (molemmissa Hizaki, Kamijo ja Jasmine You) !! Molemmissa oli hyvät puolensa ja he todellakin herättivät huomiota. Kaunista jälkeä. :D

 Syksyllä oli taasen vuorossa Tsukicon. Bänditarjonta oli sillä kertaa jotenkin erityisen runsas, jopa kuusi artistia oli löytänyt tiensä Suomeen! Tilat olivat hieman... köyhät ja monien ohjelmanumeroiden toteutus ei onnistunut ihan niin kuin oli tarkoitus, mutta kaiken kaikkiaan ihan onnistunut tapahtuma ja minulla ainakin oli hauskaa. :D Kohokohtia olivat ehdottomasti eri bändien Q&A:t, lauantain yöbileet ja sunnuntain three-man keikka! Q&A:issa erityisesti Dion Mikaru sai aikaan useita huvittavia hetkiä ja kaikkien muidenkin bändien vastaukset olivat mitä parhainta viihdettä. xD
Yöbileet saivat minut ja mukana olleen ystäväni rakastumaan täysin rinnoin Gothikaan. Varsinkin Yoshiki (#449) hurmasi käytöksellään. Hän oli hyvin kohtelias ja mukava jakaessaan nimikirjoituksia levyihin (en saanut levystäni muovikuoria auki ja Yoshiki herrasmiehenä tarjoutui auttamaan ♥ Ja saatiin molemmat myös kuva tämän herran kanssa, mutta en sitä tähän nyt kuitenkaan viitsi laitta... ehkä joskus myöhemmin :'D) ja keikan aikana tämä pikkuinen mies suorastaan hyppeli yleisön sekaan. xD Kaikin puolin aivan mahtava keikka. :D DJ SiSen... oli mielenkiintoinen kokemus sinänsä, että olimme hänet aikasemmin päivän aikana nähneet hengailevan conin "ääniteknikoiden" kanssa ihan normaalit vaatteet päällä. Sitten yöbileisiin tupsahtaakin pieni ja sokaisevan kirkas väripallo täynnä energiaa. Meno oli sen mukaista. Seuraavan kerran kun jompi kumpi (tai molemmat!) eksyvät tänne kylmään pohjolaan, minun osallistumiseni on aivan varmasti taattu. ♥
Sunnuntain three-man oli mainio tilaisuus tutustua kolmen hyvinkin erilaisen bändin tarjontaan saman illan aikana.
Aicle oli erittäin värikäs kokemus. Laulajan suusta lähtee laulun seassa mitä omituisempia ääniä ja hänellä oli erikoinen tapa moshata (johon saattoi kyllä vaikuttaa hänen hiuslaitteensa). XD Jäsenien puvut olivat hyvin yksityiskohtaiset ja värejä löytyi vaikka muille jakaa, kuitenkin aivan sulassa sovussa kussakin asussa. Onnekkaita kun olimme, saimme tilaisuuden ihastella pukuja jo etukäteen hyvin läheltä lauantain Q&A-tilaisuudessa. Tilaisuuden juontaja oli syystä tai toisesta myöhässä, joten Aiclen jäsenet pitivät pienen muotinäytöksen. :D (Pieni lisäkommentti... meinasin pitää tämän vielä hyvän maun rajoissa ja olla fanittamatta liikaa, mutta fanittamista vartenhan tämä blogi on tehty joten tässä tulee:) Aiclen laulajan Emirun vatsalihakset ovat jotain niin silmiähivelevän täydellistä ettei muuta voinut kuin tuijottaa, varsinkin kun hänen asunsa sattui olemaan sellainen, joka jätti vatsan kokonaan paljaaksi... visual keitä hyvinkin. ;D
Vistlip... No, hyviähän nämäkin olivat. Itse tykkäsin ehkä illan kolmesta esiintyjästä juuri vistlipistä eniten. Jos edellisellä bändillä oli värikkyyttä, niin näillä oli fanserviceä. XD Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen keikkani, mutta vistlipillä taisi olla eniten (ja kaikista avointa) fanserviceä, mitä olen vielä tähän mennessä nähnyt. Jäsenillä meni kyllä itse kullakin astetta lujempaa lavalla. XD ♥
Kun jo kerran laulajan lihakset mainittiin, täytyy myös mainita Dion laulajan Mikarun käsivarret. Asiaa ei auttanut yhtään, että hänellä kyllä oli käsivarret peittävä takki keikan alkaessa, mutta ei se kovin kauaa päällä pysynyt. Kai se pukeutuminenkin (parhaiden puolien korostaminen) lasketaan fanserviceksi. Kun mukaan lasketaan Mikarun matala ääni ja hänen legendaariset (suomenkieliset) huudahduksensa keikan aikana, fanitytöillä on hankaluuksia pysyä nahoissaan. Kaikin puolin viihdyttävä keikka, myös musiikin puolesta. ;D
Kaikki kolme bändiä osaavat kyllä soittaa ja kuulostavat hyvältä, anteeksi kun nyt keksityin kaikkiin muihin osa-alueisiin kuin musiikkiin. Tämä siitä syystä, etten keikkojen aikaan vielä oikeastaan (tai, en kyllä vieläkään) tuntenut bändien musiikkia laisinkaan. Mieleen jäi vain yleistunne, ei mitään sen tarkempaa.

Siinä sitten olikin tähän mennessä vieraillut tapahtumat, keikkoja on enemmänkin. Kertoilen niistä sitten erikseen, kun tästäkin näköjään riitti juttua ihan tarpeeksi, ja niistä varmasti vielä enemmän. :D
Tänä vuonna ei ole Animeconia ollenkaan, mutta sen "sijaisena" Tracon on siirretty kesälle ja on (tänä vuonna) kaksipäiväinen. Mitään varmoja suunnitelmia ei vielä ole, mutta haluaisin kyllä ehdottomasti tuonne tulla. Ilmoittelen sitten myöhemmin, jos saavun paikalle, kunhan järjestäjät saavat kerrottua tarkat päivämäärät tapahtumalle...
Jos Tsukicon pidetään taas, sinnekin mitä luultavimmin tulen, haluaisin ainakin oikein kovasti!
Keikkoja on tällä hetkellä ilmoitettu vasta yksi (tai no, on niitä kai pari muutakin, mutta nyt puhutaan minua itseäni kiinnostavista keikoista), mutta kyllä niitä varmasti (toivottavasti!!) saadaan enemmäkin kunhan vuosi tästä vanhenee. Tämä yksi keikka on siis Suomeen palaava LM.C Tavastialla 4. huhtikuuta. Siellä minut voi nähdä kahden ystävän kanssa. :D (Okei, ettehän te edes tiedä miltä minä näytän, mutta jos jossain vaiheessa uskallan laittaa oman kuvankin tänne, saa tulla moikkaamaan. Olisi kiva tietää jos tätä ylipäätään kukaan lukee XD)

PS: Sain sähköpostia, että Versaillesin Jubilee on lähtenyt tulemaan minulle päin! Näyttää siis hyvinkin siltä, että saan sen jo viikon loppuun mennessä!! Peukut pystyyn sen puolesta, että näin myös käy!! :D