Seize The Light

Ihan tosi pikainen päivitys vaan, kun haluan jakaa teidänkin kanssa sen fanityttökohtauksen jonka sain kun kuulin että

Yoshikilla on Twitter!! \o/


Nyt kaikki vaan häntä seuraamaan!

♥ ♥ ♥

Forever Love

X JAPAN

En aio kertoa X Japanin historiasta mitenkään erikoisesti, mutta jos joku ei satu tästä bändistä tietämään, voi mennä lukemaan lisää infoa täältä. Tuo on kirjoitettu 2.4.2009, jonka jälkeen Sugizo liitettiin bändiin kuudenneksi jäseneksi.

Yritin lukemattomia kertoja kirjoittaa tähän jotain syvällistä ja tärkeää. Tajusin kuitenkin hyvin pian ettei sydäntään voi selittää, rakkaudelle ei löydy sanoja ja kauneutta on turha yrittää kuvailla.

X sai minut uskomaan kauneuteen ja näkemään sitä siellä missä luulin olevani sokea. X on kirkkain tähteni pimeimpinä hetkinäni. X tasoittaa riehuvan sydämeni ja saa mieleni rahoittumaan. X on inspiraationi.

Jos X on minulle tärkeä, niin vielä tärkeämpi on toinen heidän perustajistaan, pianistirumpali Yoshiki.

X on Yoshiki ja Yoshiki on X.

Hän on nero vailla vertaa, legenda jo eläessään. Moni ei häntä arvosta tai tiedä hänestä ollenkaan (maailman mittakaavalla), mutta sitäkin arvokkaampi hän on niille jotka hänestä välittävät. Yoshikin sisällä palaa ainutlaatuisen kirkas tuli, jonka jäljet voi aistia hänen teoksissaan. Häntä voi yrittää ymmärtää, ja luulla onnistuvansa, mutta siltikin hän onnistuu yllättämään. Jokainen hänen kappaleistaan saa minut rakastumaan yhä uudelleen ja uudelleen joka ikinen kerta kun minkä tahansa niistä kuulen. Ei ole mitään tärkeämpää kuin Yoshiki.

Ihailen Yoshikia monestakin syystä, mutta yksi syy on se, miten hän tuntuu jotenkin pakonomaisesti uskaltavan paljastaa isojakin osia sielustaan säveltämissään kappaleissa. Yksi hyvä esimerkki on hidelle hänen kuolemansa jälkeen kirjoitettu kappale Without You ja toinen hänen edesmenneelle isälleen omistettu kappale Tears. Erityisesti hänen Violet UK:n kanssa julkaisemansa kappaleet onnistuvat osumaan suoraan omaan sydämeeni, mutta samalla raottamaan verhoa myös hänen sydämensä edestä. Yoshikin lyriikat tuntuvat olevan suora (tai epäsuora) näköyhteys hänen syvimpään olemukseensa, ja se onkin hyvin mielenkiintoinen olemus. Yoshikista ei voi saada tarpeekseen.

Jos joskus pääsen tapaamaan kenet tahansa heistä (mutta erityisesti Yoshikin), haluan vain kiittää heitä elämäni muuttamisesta parempaan.

It may take no less than my life

But I can't stop loving you.
♥ ♥ ♥

PS: Yoshikin kuvat täältä, X:n jostain netin syövereistä. Lopun kursiivi on Amethystin lyriikoista. Pyydän anteeksi tekotaiteellisuutta ja sitä että suomen kieli tässä postauksessa on vähän mitä sattuu. Syystä tai toisesta, minulle olisi luontevampaa kirjoittaa tästä aiheesta englanniksi, eikä aihe muutenkaan ole mikään kovin helppo... toivottavasti tästä nyt saa kuitenkin edes jotain selvää.

Special

Miyavi julkaisi kokoversion uudesta biisistään Youtubessa!

雅-MIYAVI- ~ SURVIVE

Kappale itsessään ja erityisesti video ovat hyvin yksinkertaisia, mutta se vain todistaa ettei musiikin tarvitse välttämättä olla monimutkaista tehdäkseen vaikutuksen. Miyavi on kaiksesta päätellen vielä matkalla juurilleen, mutta omalla erityisellä tavallaan hän liikkuu samaan aikaan myös eteenpäin. Change without changing, kuten hän on joskus itsekin sanonut (ja sama ajatus löytyy Ashita, genki ni naare -kappaleen lyriikoista), on minusta hyvin inspiroiva ajatus, ja näen sen selkästi melkein ruumiillistuneena SURVIVEn PV:ssä.
Pidän siis kappaleesta sanoinkuvaamattoman paljon, jos se ei vielä jollekulle käynyt selväksi. ♥

Päivän varsinainen aihe on kuitenkin Top 5.
Minulla on viisi artistia/bändiä ylitse muiden. He painivat täysin eri sarjassa kuin heidän jälkeensä tulevat eikä heitä voi verrata mihinkään, ei edes toisiinsa. Syystä tai toisesta he ovat minulle tärkeämpiä kuin mitkään muut kuuntelemani muusikot enkä näe kenenkään kohalla mahdollisuutta menettää paikkaansa viiden "parhaan" joukossa.
Kerron tänään heistä vain yleisesti; ajattelin kertoa jokaisesta erikseen ja pidemmästi sitten vuorollaan.
Näiden viiden sisällä en ole pystynyt asettamaan minkäänlaista paremmuusjärjestystä; kaikki ovat ansainneet paikkansa eri syistä, eikä heitä sen takia voi verrata toisiinsa. Siispä nämä nyt ovat täysin mielivaltaisessa järjestyksessä.

 kuva täältä

Ensimmäisenä mainittakoon, yllätys yllätys, Miyavi.
Inspiroivat lyriikat, kaikkien ihailun herättävät kitarataidot ja uniikki asenne elämään (muiden muassa) ansaitsevat minun alati kasvavan kunnioitukseni.

kuva täältä

Seuraavaksi mies jonka olen täälläkin useaan otteeseen maininnut, hide.
En oikeastaan osaa edes kunnolla selittää miksi hide on minulle niin tärkeä. Rakastan hänen musiikkiaan, hymyään ja lämmintä sydäntään. Hän olisi ansainnut pidemmän elämän.

kuva täältä

Edelliseen liittyen, X Japan.
Heidän musiikkinsa herättää suuria tunteita, puhumattakaan bändin pianistirumpalista. We are X, ei voi muuta sanoa.
Lasken tähän kohtaan myös Yoshikin sooloprojektit: Violet UK:n, klassiset viritelmät ja mitkä tahansa muut.

kuva täältä

Seuraavaksi hieman edellistä nuorempaa porukkaa, the GazettE.
Tätäkään en ihan varmuudella osaa selittää, he vain ovat Gazette. Kaikki jäsenet toimivat yhdessä niin saumattomasti, että heidän esiitymisensä onnistuvat aina muistuttamaan hyvin elävästi miksi pidän visual keistä niin paljon. He todistavat jatkuvasti kuinka kokonaisvaltaisen kaunista musiikki voi olla.

kuva täältä

Viimeisenä, mutta ei missään mielessä vähäisimpänä (paitsi ehkä pituutensa puolesta...), Hyde.
Oli sitten kyseessä soolotuotanto, L'arc~en~ciel tai VAMPS, tämä mies ei jätä ketään kylmäksi ja hänen äänensä sulattaa kylmimmänkin kallion.

Jokaisesta lisää erikseen jossain vaiheessa myöhemmin. Toki kaikkia tulen mainitsemaan muutekin jatkuvasti, mutta tulossa siis ihan pelkästään jokaiselle pyhitetty postaus.
♥

//EDIT
X Japan ja Yoshiki
Lisäys ja Super Junior