Mr.Kanon = OTAKU

Maanantaina 7.11. matkasin jälleen pitkästä aikaa Helsinkiin keikalle. Edellisen kerran sellainen reissu taisi olla toukokuun lopun katastrofaalinen D:n keikka.
No mutta, tällä kertaa odotettavissa oli kanon x kanon, jonka Euroopan kiertue oli ylipäätään minulle ainakin kova yllätys. Luulin että kanon x kanon on vain pieni projektiryhmä, joka tekee yhden tai kaksi anime-tunnaria ja jäsenet jatkavat sitten omia hommiaan. Olen hyvin onnellinen ettei näin ole.
Kanon x kanon koostuu laulusta vastaavasta Kanon Wakeshimasta ja yleisestä sekoilemisesta vastaavasta An Cafen Kanonista. Mielenkiintoinen yhdistelmä siis jo valmiiksikin.

Keikka aikoi suurinpiirtein ajallaan (en katsonut kelloa) ja ensimmäiseksi vuoron sai Kanon Wakeshima itsekseen. Pidän neidin soolo-musiikista hyvinkin paljon, joten odotin jo hänenkin näkemistään innolla ja täytyy sanoa että kannatti odottaa. Olen joskus nähnyt Kanon Wakeshimaa jossain kommenteissa sun muissa ja hän on vaikuttanut aika... jäätävältä, sanotaanko. En siis ollut yhtään varma kuinka hän pystyisi esiintymään yksinään mutta se meni todella hyvin. Hänellä on yllättävän paljon karismaa sellaiseksi pieneksi olennoksi ja hän otti lavan haltuun hyvinkin kiitettävästi. Musiikki tuli taustanauhalta, Kanon Wakeshima lauloi itse ja soitti selloaan hyvin kauniisti. Hän piti myös pieniä välispiikkejä englanniksi ja japaniksi (ja muutaman sanan suomeakin; aina yhtä kivaa ^^) ja käyttäytyi lavalla niin suloisesti, että sain itsekin fanityttökohtauksia. xD Ei sellaista söpöyttä länsimaalaiset saa aikaan, ei siitä pääse mihinkään.
Kanon Wakeshima esitti neljä tai viisi biisiä joista tunnistin vain ensimmäisen, joka oli still doll. Viimeisen kappaleen lopussa, kun hän oli jo lopettamassa, hänen sellostaan (jonka nimi on muuten nanachie, kuulemma) rikkoutui joku osa, mutta se saatiin onneksi korjattua.
Kaiken kaikkiaan ihana olento. Haluaisin häntä nähdä uudestaankin. ^^

Seuraavaksi pienen lavan-muokkauksen jälkeen lavalle asteli An Cafen Kanon. Olen hänet viimeksi nähnyt noin kaksi ja puoli vuotta sitten kun An Cafe veti keikan Helsingissä (maaliskuussa 2009), mutta siihen nähden että suorastaan rakastan Kanonia, olin yllättävän tyyni. Hymyilin vain korvasta korvaan.
Kanon sanoi sen itse parhaiten "Tonight, I am DeeJaaayy~", eli hän veti pienen DJ-setin animebiisejä. Koska en katso animea oikeastaan ollenkaan, en tunnistanut biiseistä kuin yhden, joka oli Gundam Seedin alkutunnari, ja senkin vain koska TMRevolution laulaa sen. ^^" Aivan setin viimeiseksi Kanon sai Tavastian repeämään kun hän laittoi soimaan An Cafen Kakusei Heroismin.
Biisien aikana Kanon itsekin tanssi pöytänsä takana, lauleskeli biisien mukana ja hymyili kun aina kun hän teki jotain, yleisö hurrasi. Kanon oli täydellisesti omassa elementissään anime-biisien kanssa.
Tämänkin Kanonin kohdalla voisin melkein sanoa samaa kuin edellisenkin, eli kaiken kaikkiaan ihana olento. ♥

Tässä välissä lavaa piti jälleen hieman asetella mutta yleisöllä ei suinkaan ollut tylsää. Lavalle heijastettiin nimittäin video, jossa tuli sellainenkin pieni informaatio kuin "Mr.Kanon = OTAKU" ystävällisillä keltaisilla kirjaimilla. Tavastia ei ole koskaan nauranut niin kovaa.
Anyway, videon varsinainen pointti oli opettaa eräänlaiset furit yhteen kanon x kanonin biisiin, Koi no doutei. Fureja sanottii "otagei"ksi, eli otaku + kei (japaniksi "tyyli") = otagei, eli otakun tyyli. Itse sanoisin sitä lähinnä ihan täysin sekoipäiseksi furittamiseksi. x'D Itseltäni puuttuu tunnetusti kaikennäköinen koordinaatiokyky, joten pysyin mukana vain pienessä osassa tätä furittamista, mutta sitä oli hauska katsoa. xD Fureja oli opettamassa (videon välityksellä) Mr.Alien, jonka oikeasta henkilöllisyydestä ei kasvojen peittävän maskin takia voi olla varmuutta (saattoi olla tai olla olematta Kanon). Yleisölle näytettiin ne furit yhteensä kolmeen kertaan.
Kun olimme oppineet furit (teoriassa ainakin) oli vuorossa sitten keikan viimeisen osion aika ja kanon x kanon asteli yhdessä lavalle.

Kaksikko esitti yhteensä 6 biisiä, joista kaksi oli anime-covereita. Vaikka biisejä oli niinkin vähän, en millään muista niiden järjestystä. xD Mutta ensimmäinen taisi olla kuitenkin Calendula Requiem. Tuli todistettua sekin että kyllä Mr.Kanon osaa soittaa kitaraa ainakin sen yhden biisin verran. Mukavaa vaihtelua (bassoa hän ei soittanut ollenkaan). En kuollaksenikaan muista mitä Mr.Kanon teki Renai no susumen aikana, mutta The Doll House toi mukanaan ehkä vuosisadan parhaan hetken. Molemmat Kanonit nimittäin tanssivat yhteinäistä koreografiaa parapara-tyylisesti. Mr.Kanon veti tanssin mielettömän rennosti, ihan kuin hän tekisi jotain sellaista aina ja jatkuvasti. (toivoisin että olisin voinut saada tanssin videolle...) On kai sanomattakin selvää että Ms.Kanon tanssi myös hienosti, mutta se ei ole mikään ihme. ^^
Toista anime-cover biiseistä en tunnistanut mutta toinen oli kuin olikin Sailor Moonin alkutunnari. Ei siinä muuten mitään, mutta sillä välin kun Ms.Kanon tietysti lauloi, Mr.Kanon laittoi päällensä viitan, silinterihatun, sellaisen maskin ja puskan (feikki-)ruusuja ja juoksenteli lavalla ihan innoissaan. Lopuksi ruusut lensivät yleisöön jonkun fanitytön hoteisiin. Menin jo sanomaan, että Mr.Kanon tanssimassa olisi vuosisadan paras hetki, mutta tämä taisi olla ihan yhtä hyvä. xD
Viimeisenä taisi sitten olla se Koi no doutei, johon oli opetettu otagei-furit aikaisemmin. Mr.Kanon sai kunnian näyttää esimerkkiä ja sen hän tekikin juuri sopivalla otakun innokkuudellaan.
Encoressa vedettiin Koi no doutei uudestaan ja Mr.Kanon riehui vieläkin enemmän. Tämä yksi biisi kuultiin illan aikana yhteensä viisi kertaa, mutta ei haitannut; se on hyvä biisi. ^^

Kanon x kanonin kaksikolla on todella hyvät kemiat ja he täydentävät toisiaan juuri sopivasti. Kaiken kaikkiaan, keikka oli myös rakenteeltaan todella hyvä ja selkeä. Kun illan "pääesiintyjällä" eli kanon x kanonilla on itsellään vain viisi biisiä, täytyy keikkaan keksiä jotain muutakin sisältöä ja se onnistui täydellisesti juuri näin. Ensin aivan kuin esiteltiin molemmat osapuolet erikseen ja sitten näytetiin millaista jälkeä tulee kun ne laitetaan yhteen. Minä ainakin tykkäsin todella paljon tällaisesta järjestelystä.
Pitkästä aikaa todella viihdyttävä keikka. Hetkeäkään ei ollut tylsää.
Ja täytyy vielä erikseen mainita että Mr.Kanon näytti ihanan onnelliselta koko keikan ajan. Ollessaan DJnä, tanssiessaan Ms.Kanonin kanssa ja vetäesään sekopäisiä furejaan. Ja se jos mikä lämmittää fanin sydäntä. ♥
Saisivat Kanonit tulla joskus takaisinkin, nyt jo on ikävä. ^^" ♥

Myyntipöydästä tarttui mukaan vain söpön vaaleanpunainen paita kanon x kanonin chibi-kuvilla.

♥ ♥ ♥

PS: Ja koska jouduin melkein pidättelemään itseäni että olisin saanut aikaa luettavaa tekstiä, lopuksi vielä pakollinen Kanon-fanityttösekoaminen koska se mies on ihana: losueygröoagwräosuegfryseygdr ♥

Kanon x2

Ette uskoisikaan kuinka onnellinen olen tämän uutisen takia:

kanon x kanon tulee Suomeen!!!

7. marraskuuta, Tavastialla. Liput myynnissä ensi maanantaina (5. päivä) kello 9:00.

Ihana nähdä yksi viidesosa An Cafesta taas (ja Kanon Wakeshimakin on kyllä varmasti näkemisen arvoinen).

♥ ♥ ♥

PS: Olen tällä hetkellä hieman kiireinen kun kaksi koulua alkaa yhtä aikaa ja viikonloppuna on vielä vuorossa Tracon, mutta ei se mitään. Ensi viikolla taas rauhottuu kun elämä asettuu takaisin uomiinsa ja kerron sitten täälläkin lisää koulusta ja Traconista ja näin. ^^"

Challenge~

Sainpas haasteen eräältä senpailtani tällaiseen kuvapostaukseen joten tässä tulee! Haaste on esitetty jo melkein kuukausi sitten mutta en huomannut sitä kuin vasta nyt. x')

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Tässä tarvittiin melkein ylemmän asteen matematiikkaa että sain oikean kuvan etsittyä mutta enköhän ole tyytyväinen lopputulokseen kuitenkin. ;D
Kuva on otettu silloin kun An Cafe oli Suomessa 2009 ja pitivät keikan lisäksi myös nimmaritilaisuuden. Itse en edes yrittänyt saada nimmareita, koska jono oli ihan liian pitkä jo siinä vaiheessa kun itse ehdin paikalle. Valitettavasti kaikki eivät kerenneet saada nimmariaan vaikka tilaisuutta pidennettiinkin vajaalla puolella tunnilla. Mutta itse seisoin hieman sivussa niin etten ollut kenenkään tiellä ja räpsin kuvia melkein koko tilaisuuden ajan (loppua kohden kamerasta loppui akku). Olin ihan tyytyväinen siihenkin, nimmarien menetys ei oikeastaan edes harmita. ^^

En haastakaan ketään tiettyä mutta ainakin kaikki "viralliset" lukijani saavat osallistua jos huvittaa (miinus Sanna tietenkin, kun häneltä tämä haaste alunperin tulikin). ;D

♥

Loveless

Kun ensin näin tämän, jouduin miettimään useamman minuutin uskallanko edes koko PV:tä katsoa. Sitten tajusin että koska minulla on kyseinen sinkku kuitenkin tilauksessa, en voi biisiä vältellä ikuisestikaan, joten uskalsin lopulta painaa playta...

Ensimmäisen kuuntelu-/katselukerran jälkeen en oikeastaan osannut sanoa mitä mieltä olin biisistä... Bändin kaksi kitaristia, basisti ja rumpali osaavat kyllä todellakin soittaa ja siinä mielessä biisi on hyvä. Mikun ääni tuntuu olevan jopa hieman parempi, joten ei siinäkään puolessa ole mitään valittamista.

Kai tässä minun epäröimisessäni on pohjimmiltaan kyse siitä, etten osaa suhtautua näiden kahden asian yhdistelmään... Mikun ääni ja persoona on niin tuttu An Cafesta, hän kytkeytyy sinne niin vahvasti etten voi olla ajattelematta, että hän on Lc5:ssa vain vierailemassa ja palaa hetikohta takaisin Antikuiden pariin. Ristiriita syntyy siinä vaiheessa kun toinen puoli minusta toivoo että Antikut tulevat pianhetinyt takaisin, mutta toinen puoli toivoo tauon kestävän vielä hieman kauemmin, jotta saisimme nähdä Lc5:n täyden potentiaalin. Yhden biisin perusteella on vähän hankala arvostella kaikkia puolia.

Olen tässä kirjoittaessani Lovelessia kuunnellut useamman kerran putkeen ja alan vähitellen tottumaan siihen. Ei tämä huono kappale ole missään nimessä, ei todellakaan. Kunhan vain en yrittäisi jatkuvasti löytää Lc5:sta kaikkia mahdollisia vikoja, jotka tekisivät siitä loputtoman paljon huonomman kuin An Cafesta, pärjäisin jo oikein hyvin... Aina sopii yrittää.

♥

PS: Älkää käsittäkö väärin. Pidän kyllä Lc5:stä, eikä minulla ole mitään ketään jäsentä kohtaan, kaikkien vähiten Mikua. Mutta kun vokalisti on kuitenkin se kuuluvin osa mitä tahansa bändiä, ei ole yhtäkkiä helppoa kuunnella häntä ihan erilaisessa bändissä kuin mihin on tottunut. Ja kun tähän lisätään se, että An Cafen jääminen tauolle oli muutenkin vaikea paikka, minulla kestää nyt hetki ennen kuin myös alitajuntani (joka on siis edelleen kiinni Antikuissa) sopeutuu ajatukseen Mikusta jonkun muun bändin riveissä. Ehkä kerron teille lisää ajatuksistani tämän biisin kohdalla kunhan onnistun ensin tottumaan siihen... tai vaikka sitten kun saan itse sinkun käsiini. Ties vaikka B-puoli olisi jotain tajunnanräjäyttävää. ;)

Neo Shock

Tänään saatiinkin sitten vallan mielenkiintoisia uutisia.

An Cafen Mikulla on uusi bändi nimeltään Lc5 (kyllä, juuri se samainen jonka esiintymistä viikonlopun NEXUS-tapahtumassa ei livestreamissa nähty). Bändin muut jäsenet ovat ilmeisesti myös jo kokeneita muusikoita, joten ihan aloittelijoista ei ole kyse.
Aluksi tämä tieto oli minulle syystä tai toisesta aika iso shokki, vaikka kaikki merkit viittasivatkin siihen, että Miku puuhailee jotain vähän isompaa. Kuvittelin sen kuitenkin olevan vain ehkä soolomateriaalia tai jotain... Mutta noh, nyt olen tätä asiaa jo hieman ehtinyt sulatella ja... odotan mielenkiinnolla mitä heiltä kuullaan.
Heidän virallisesta kotisivustaan päätellen materiaali tulee olemaan aika erilaista kuin mitä An Cafe tuottaa.
http://www.lc5.jp/top.html

An Cafesta puheen ollen, Terukillakin on nyt oma Twitter ja Kanonilla sellainen on ollut jo aikoja, en vain sitä ole itse huomannut. xD Mikun oli tosiaan täällä.

---

Gazen uudesta sinkusta puhuin tuossa jokunen päivä sitten... tai oli tarkoitus, mutta taisin sittenkin vain mainita että sellainen on olemassa. XD No kuitenkin, törmäsin tällaiseen kuvaan heidän uudesta tyylistään:

Täytyy sanoa, että Gaze näyttää taas hyvin mielenkiintoiselta. Ja sen jälkeen on pakko tunnustaa, että minusta Gaze näyttää hyvältä missä tahansa vaatteissa. x'D
Ainoa mikä tässä tyylissä häiritsee on se, että Reita ei tunnu uudistuvan sitten millään. Muiden jäsenten pitäisi yhteistuumin heittää Reita Rukin vaatekaappiin ja lukita hänet sinne kunnes hän olisi uudistanut tyyliään tarpeeksi.
Ruki on kiiltävä, Aoi on Ruki, Kai on Uruha ja Uruha näyttää enemmän naiselta kuin koskaan. Kaikille näille huomioille on perusteet, uskokaa pois... XD Muistini on hyvin valikoiva, jonka takia muistan useamman tyylin taaksepäin vaikkapa juuri Gazen tyyliä, mutta en sitten yhtäkkiä muistakaan vaikka tärkeitä tietoja kokeeseen tms... elämän valitettava tosiasia. Tai kenties vain fanitytön.

♥

PS: Annyeong!Party jäi omalta osaltani jälleen kerran väliin useammastakin syystä. Ehkä ensi kerralla sitten. ^^"

PPS: Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata, että tuon lehden kannessa mainitaan myös Lc5... aika nopeaa toimintaa, etten sanoisi.

Mysteric, mysteric

Koska edellinen randompostaus jäi vähän lyhyeksi, tässä seuraa uusi yritys!

Aloitetaan vaikka VAMPSilla. Joku aika sitten laitoin tännekin heidän uuden sinkun, DEVIL SIDEn previewn. Nyt siitä on ilmestynyt jo hieman pidempi versio! Olkaapas hyvät: (pieni varoituksen sana... meninki näyttää olevan aikamoisen villiä, joten jos olet, sanotaanko alle 15, älä ainakaan anna vanhempiesi näkevän mitä katsot... muuten omalla vastuulla ;) )

Toinen VAMPSin videopätkä on heidän 2009 Live DVDn mainospätkä:

Molemmat noista ovat jo matkalla minulle päin, ne nimittäin tulevat samassa paketissa, joka postitettiin eilen. Teoriassa voisin jopa saada sen perjantaina... mutta se menee varmaan taasen tullin kautta, joten taitaa mennä alkuviikkoon että sen saan. Noh... onhan sitä sinkkua jo odotettukin niin kaipa jaksan sen verran enemmänkin odottaa.

---

kuva

Kaikkihan tietävät että An Cafe on tällä hetkellä tauolla. Noh, basisti Kanon on kuitenkin ollut mukana toisenlaisessa projektissa, nimittäin suunnittelemassa ja tuottamassa (ja promoamassa) jonkinsorttista videopeliä! Tästä on tiedetty jo aika kauan, mutta tänään YouTubessa  (An Cafen virallisella kanavalla, no less) julkaistiin pelin "opening PV". Pelin nimi on siis Pinky Distortion ja muuta siitä en sitten tiedäkään. XD Näyttäisi siltä että se liittyy jotenkin bändiin, jonka jäsenet muistuttavat harvinaisen paljon An Cafen jäseniä... No, tehkää omat johtopäätöksenne:

---

Koska kukaan ei varmaan ole vielä saanut tarpeekseen Super Juniorista (I know I haven't!), heistä taasen vähän infoa. Uuden BONAMANA kappaleen musiikkivideo julkaistaan huomenna!

SuJusta puheen ollen, puhuin joskus uudesta korealaisesta draamasta jota olin alkanut katsomaan, Oh! My Ladystä. Nyt olen katsonut useamman jakson (7 tai 8... en ihan varma ole, enkä jaksa tarkistaa) ja pidän oikein paljon. ♥ Siwon vakuuttaa minut kerta toisensa jälkeen näyttelijän taidoillaan ja muutenkin sarja on täynnä lahjakkuuksia. Juoni on hyvin kehitelty eikä asiaa haittaa yhtään se, että aina välillä, ilman mitään hyvää syytä, saamme nähdä Siwonin ilman paitaa. #__# Kelpaa minulle... ;)

Laitan tässä kohta, kun saan aikaiseksi, ja kunhan päätän ensin mitä tilaan sen kanssa jotta saan ilmaisen postituksen, SuJun uuden albumin molemmat versiot (erikoistarjous, saa halvemmalla). Siitä on siis tulossa nyt ylihuomenna versio A ja joskus loppukuusta versio B. A on perussetti mutta B:ssä on ilmeisesti jotenkin erilainen imago heistä tai jotain sinne päin... no, nuo eivät hirveästi tiliäni pienennä muutenkaan, joten voin molemmatkin hankkia.

Harkinnassa on samaan satsiin f(x):n uusi minialbumi, NU ABO, koska olen aivan täysin koukuttunut sen nimikkobiisiin:

---

Ajattelin vielä vähän kiusoitella teitä tähän loppuun... siinä vaiheessa kun tuo laskuri tuolla sivupalkissa ylitää 1000 kävijän rajan, minulla on teille pieni yllätys. ;) Nyt kaikki siis vaan mainostamaan blogia kaikille keitä se voisi kiinnostaa niin katsotaan kuinka nopeasti tuo hieman vajaa 200 kävijää saadaan täyteen. ;D

♥

Follow me, follow me!

Noniin... koska en oikeastaan muutakaan keksinyt, tämä postaus tulee olemaan täynnä linkkejä. Laitan tänne nyt linkkejä bändien ja artistien erilaisille virallisille sivuille. Ajattelin jättää ihan viralliset kotisivut linkittämättä, koska sen infon pystyy helposti löytämään muutenkin (ja ei niitä kukaan halua nähdä kuitenkaan ;) ). Jos kuitenkin joku haluaa tietää jonkun tietyn bändin (mieluiten sellaisen jota itse kuuntelen) kotisivun, kommentoi, niin voin sen sinulle kertoa (sikäli mikäli satun tietämään). :D
So, here we go!

Miyavin Twitter on muuten useinkin harvinaisen hauskaa kamaa, varsinkin aprillipäivänä miehellä oli ihan omaa hauskaa.
Miyavin YouTube Viime maailmankiertueen aikana Miyavi päivitteli tätä kanavaa useinkin lyhyillä pätkillä lavalta ja sen ulkopuolelta. Viimeisin video on SURVIVEn Myspacen Livestreamissa esitetty versio.
Miyavin Facebook Lähinnä samaa infoa kuin Myspacessa, mutta ainahan on kiva Facebookissakin kannattaa pitämäänsä artistia.
Miyavilla on myös ihan "henkilökohtainen" sivu Facebookissa, mutta hän teki sen (luulisin) vahingossa, ennen kuin tajusi tehdä fanisivun. Tuollaiseen henk.koht. sivuun kun ei voi lisätä ystäviä enempää kuin 5000. Jos sattui kerkeämään siihen jengiin, voi nyt brassailla olevansa Miyavin ystävä. XD Ei siitä muuta iloa ole, hän päivittää sitä harvoin, ja silloinkin yleensä vain kuvaansa. Sivua ei edes näe, jos ei ole itse Facebookissa. Aina voi kokeilla josko hän lisäisi vielä kavereita, mutta epäilen vahvasti.
Miyavin Myspace Blogia päivitetään lähes säännöllisesti ja Miyavi jopa kääntää omat kirjoituksensa itse englanniksi (tai lähinnä vain kertoo saman asian englanniksi, ei välttämättä käännä sanan perinteisessä merkityksessä). Hyvin mielenkiintoista luettavaa joka tapauksessa, suosittelen.

Vaikka An Cafe onkin nyt tauolla, kaksi heidän jäsenistään ovat suhteellisen aktiivisia omilla tahoillaan.
Mikun Twitter Miku oppi tuossa jonkun aikaa sitten laittamaan kuvia tuonne joten nyt niitä taitaakin tulla joka päivä. XD
Terukin Blogi Jos osaa japania, niin sitten vain lukemaan? Hänelläkin on kivoja kuvia, jos ei muusta ymmärrä. :')

D'espairsRayn Twitter Täällä on samat päivitykset kuin seuraavassakin, eli
D'espairsRayn Facebook Ainakin vielä toistaiseksi heidän päivityksiään voi katsella vaikka ei sattuisikaan itse olemaan Facebookissa. Heillä on tuolla myös ihan pelkästään Facebookissa julkaistuja kuvia ja videoita, eli tuolla kannattaa vierailla. :) Ja heidän englanninkielisestä päivityksestään on vastuussa herra James, joka on harvinaisen hauska kaveri.

Naamakirja intoilu jatkuu, sillä
VAMPSin Facebook löytyy tuosta linkistä. Heidänkin englanninkielinen päivittäjänsä, J, on todella huvittava heppu; hänen juttujaan on aina hauska lukea. On muuten myös vastuussa heidän Myspacestaan, mutta siellä ei ole nyt vähään aikaa näkynyt päivityksiä.

Girugameshin Twitter En tätä hirveästi itse seuraa vaikka se tuolla kirjanmerkeissä kummittelee... näin äkkivilkaisulla näyttäisi siltä että Ryo tykkää päivitellä sitä aika usein.
Girugameshin Myspace Tätä seuraan enemmänkin ja blogia päivitellään käännetyillä versioilla (arvatenkin) heidän blogistaan jossain muualla. Viihdyttävää materiaalia. ^^

Super Juniorin pojista nyt viidellä (kuudella) on oma Twitter.
Shindong
Sungmin
Donghae
Siwon
Heechul
Henry Lau

En laittanut kaikille Myspace-sivua vaikka heillä sellainen oliskin, jos niitä päivitetään harvemmin. Jos kiinnostaa tietää, saa tietenkin kysellä. :)
Itselläni ei vielä ainakaan ole Twitteriä, joten näistä ketään voi "seurata" mutta onnistuu se onneksi ilmankin.
Ei näitä nyt tämän enempää sitten tullutkaan kun asetin itselleni Myspac- ja OHP -rajoitukset. XD
Jos vielä kolmannekin kerran sanon, että jos jäi mietityttämään jonkun bändin joku sivu, etkä itse onnistu löytämään, niin kaikin mokomin saa kysyä ja yritän vastata parhaani mukaan. :D
Jos jokun mielestä joku sivu jäi puuttumaan, siitäkin saa sanoa, niin korjaan asian mielellään. ;)

♥

And So We Danced, #1

Mietin, että jospas jostain muusta kirjoittaminen auttaisi vähän selventämään ajatuksia...
Anteeksi, muuten, kun tuo edellinen viesti oli jotenkin... sekainen. Kirjoitusvirheitä ja vaikka mitä kivaa, mutta en sitä enää viitsi muokata ja tilanne pääni sisällä oli siinä vaiheessa tosiaan hieman kaoottinen. Parempaan päin mennään koko ajan.

Kiitos jo yli sadasta kävijästä! :D (Joista ehkä noin viisi tai kuusi olen minä itse. XD Minkäs sille voi, kun sattuu eri koneilla täällä käymään.) Mutta kiitos tosiaan, toivottavasti edes joku noista käviöistä on myös lukenut tätä, ja ehkä jäänytkin lukemaan. :D ♥

Ai niin, joku sanoi ettei kommentointi toimi...? Ööö... laittakaa vaikka sähköpostia mulle jos se oikeesti ei toimi, niin yritän tehdä sille jotain... elegantxmelody@gmail.com

Jubilee ei ole vielä tullut... Toivottavasti huomenna ilmestyy se postin ilmoitus "isokokoisesta kirjeestä", niin saan sen viikonlopuksi kotiin. Kuulin huhuja, että albumi on vallan erinomaista kamaa... mutta niin minä kyllä oletinkin, puhutaanhan nyt sentään Versaillesista. ♥


Päivän varsinainen aihe oli kuitenkin keikat! Muutamalla japanilaisten bändien keikoilla on minutkin voinut bongata, joten niistä kokemuksista ajattelin kertoa. Miyavin olen sen verran usein nähnyt, että kertoilen hänestä erikseen, mutta muuten taidan mennä ihan aikajärjestyksessä.

SINCREAn keikasta kerroin jo täällä. Samasta paikasta löytyy myös tunnelmia Gothikan, DJSiSenin, vistlipin, Aiclen. ja Dion keikoista, joten en niistä tällä kertaa sen enempää kertoile.


Aloitetaanpas An Cafen keikasta. Tämä tapahtui 17. maaliskuuta viime vuonna. Iltapäivällä ennen keikkaa oli myös nimmaritilaisuus. En ihan kuitenkaan viitsinyt aikaisin aamulla mennä (jotkut olivat kuulemma olleet kuudesta asti) jonottamaan nimmareita, joten jätin suosiolla nimmarit hakematta ja tulin paikalle vasta myöhemmin. Jäin siihen sivuun seisomaan ja katoin etten ole kenenkään tiellä. Sainpahan olla paikoillani koko tilaisuuden ajan, noin tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Otin kuvia kunnes kamerasta loppui akku (kerrakin kuvaus oli sallittua!) XD
Muutama parhaimmista:

Melkein aina japanilaisia bändejä livenä katsoessa ensimmäinen reaktio minun päässäni on "Oi, miten noi on noin pieniä??". An Cafen kohdalla tämä reaktio oli äärimmäisen vahva, nämä pojathan ne vasta pieniä ovatkin! Varsinkin Teruki ja Takuya suorastaan hukkuivat kahta päätä pidemmän henkilökunnan jäsenen taakse. Mutta hauskaa heillä tuntui olevan, ja niin myös faneilla. Oli oikein mukavaa nähdä heidät niinkin läheltä, vaikka niitä nimmareita ei sitten tullut saatua. Vaikka tilaisuutta pidennettiin se kaksikymmentä minuuttia, silti kaikki jonottaneet eivät saaneet nimmareita. Harmin paikka, bändi ja staff olisivat halunneet jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta heillä oli jo kiire jonnekin muualle.
Sitten keikka itse... Noh, hyvä keikka. :D Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin Antikut livenä, ja niin... hyvä meininki. XD Erityisesti jäi mieleen (yllättäen) Yu-ki (Nyappy in the world 4 ♥) ja Takuyan kitaransoitto. Kyllä se pikkunen kitaraansa osaa rämpyttää. :D Mieleen jäi myös Orange Dream. Muutos bändin ja koko yleisön tunnelmassa ja käytöksessä oli suorastaan käsin kosketeltava. Ja kaunista oli... yksi lempibiiseistäni muutenkin, ja livenä se oli jotain aivan mahtavaa.
Kokonaisuudessaan hyvä keikka, hyvin vetivät ja hauskaa oli. Kaikki yrittivät myös puhua vähän suomea, mutta voiton vei kyllä Teruki, joka puheli pitkät pätkät hyvinkin selkeää suomen kieltä rumpujensa takaa. En kyllä yhtään muista mitä hän sanoi, mutta ei sillä niin väliä. XD
Toivottavasti vielä joskus saadaan heidät tänne takaisin, tämän hetkisestä tauosta huolimatta.

Kuudes päivä toukokuuta 2009, Helsinkiin saatiin vierailulle sellainen bändi kuin Girugamesh. En silloin heitä vielä kuunnellut, joten aikomuksena ei ollut edes mennä koko keikalle. Olin muutaman biisin heiltä kuullut joskus, mutta ei oikein ollut sytyttänyt sen enempää. Eräs ystäväni (joka on rikostoverinani monilla muillakin keikoilla ja tapahtumissa) oli kuitenkin tullut varta vasten Helsinkiin päästäkseen keikalle, joten menin häntä sinne jonoon moikkaamaan. Siinä sitten valuttiin jonon mukana kohti Tavastian ovea ja juteltiin niitä näitä. Kun olimme jossain suunnilleen Tiketin oven kohdalla menossa, sain suuremmoisen kuningasidean ja käväisin kysymässä josko keikalle olisi vielä lippuja jäljellä. Olihan niitä (valitettavasti ei tullut kysyttyä minkä verran, mutta ainakin yksi). Niinpä minkäkin sinne keikalle päädyin, ihan sattumalta. :D
Ei kyllä kaduta pätkääkään. Ihan mieletön keikka ja rakastuin Giruihin ihan täysin. En tiennyt mitään biisejä, mutta ei se menoa haitannut. Girujen biisit on yleisestikin mukaansatempaavia, mutta juuri eniten nuo Music-levyn biisit. Ostin tuon albumin myös keikalta ja siitä lähti Girugameshin suurkulutus. Myös jäsenet vakuuttivat esiintymisellään ja persoonallisuudellaan. Mieleen jäi erityisesti Ryon jatkuva virnuilu rumpujen takana ja Satoshi (joo... kaikki mitä hän teki, ihan yleisesti). Niin! Ja todella random Mission Impossible -cover ihan kesken kaiken! XD Ilmeisesti se on heillä jo jonkinmoisena tapana, ainakin viime Euroopan kiertueella oli. :DDD
Aivan varmasti menen uudestaan, kunhan saan tilaisuuden.

Seuraavan keikan kanssa kävin hieman samoin, nimittäin D'espairsRay Nosturilla 25. heinäkuuta 2009. En kuunnellut Despaa, enkä ollut menossa keikalle, mutta taas tämä samainen ystäväni (sanotaanko vaikka S, niin on ehkä selvempää ;D) oli menossa, ja samalla jäämässä minulle yöksi (hän ei siis asu Helsingissä). Noin kahta viikkoa ennen keikkaa rupesin miettimään, että pitäisikö sittenkin mennä, ihan huvin vuoksi. Pyysin S:ää suosittelemaan joitain biisejä ja kaivoin niitä sitten eräs kaunis päivä juutuubista. Seuraavaksi lähetinkin S:lle tekstiviestin tyylillä "Miks sä et oo aikasemmin kertonu että Despa on näin hyvää???????" XD Kaikki tietää miten siinä sitten kävi ja minä löysinkin sitten itseni Nosturin keikkajonosta. Siellä ulkona oli vähän kylmä, koska siellä tuuli kovaa jopa Helsingin mittapuulla (sattui vielä olemaan merenrannalla), mutta sisälle mennessä ja keikan alkaessa sitä tuulta jopa kaipasi. Meininki yltyi niin "rajuksi", että sisällä oli lämpöä kuin saunassa ja hiki valui.
Keikka itse oli melkein sanoinkuvaamaton. Aina kun rupean keikkaa muistelemaan, ensimmäisenä mieleen tulee Karyu. Tarkemmin sanottuna se miltä Karyu näytti. Kun hän ilmeistyi lavalle, ensimmäinen järkevä ajatus jonka sain päähäni oli "K A U N I S " enkä voinut muuta kuin tuijoittaa. Karyuta katselee mielellään myös kuvissa, mutta livenä, lavalla, se mies on uskomattoman kaunis.
Olin ennen keikkaa hankkinut käsiini [Coll:set]-albumin, ja joitain sen biisejä tulikin keikalla, mutta suurimmaksi osaksi en tiennyt mitä siellä soitetaan. Se ei kuitenkaan todellakaan haitannut menoa yhtään. Jos Girugamesh on mukaansatempaavaa, tämä on mukaansarepivää. Hizumin ääni on todellä hyvä levyllä, mutta vielä monta kertaa uskomattomampi livenä.
Mieleen painuvimpia hetkiä oli Tsukasan encoren aluksi soittama huilusoolo. Hän joutui kokeilemaan kahdesti, sillä ensimmäisella kerralla häneltä loppui ilma kesken, mutta toisella kerralla soolo meni nappiin ja sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Sieluni silmiin on myös jäänyt erittäin selkeä kuva Zeron lempeästä hymystä. Hän tuntui hymyilevän lakkaamatta koko keikan ajan. Suomeakin pojat onnistuivat hieman puhumaan ja jonakin hiljaisena hetkenä yleisö lauloi Zerolle syntymäpäivälaulun (hänellä oli synttärit ihan muutaman päivän päästä keikan jälkeen).
Encoressa pojat vetivät vain yhden biisin, oletettavasti sen takia, että heillä oli varmasti vielä vähän kuumempi kuin meillä. He jäivät kuitenkin sitäkin pidemmäksi ajaksi lavalle huudattamaan yleisöä ja viskomaan meille puoli lavaa tyhjäksi. Vielä aivan viimeinen Hizumin käheä-ääninen "aishiteru" -huuto takasi sen, että keikka oli kaikin puoli aivan sanoinkuvaamattoman mieletön ja uskomaton. Tämä kilpailee parhaan keikan tittelistä parin muun keikan kanssa, enkä niiden väliltä enää osaa päättää.
Despa on ehdottomasti nähtävä uudestaan, mahdollisimman pian, kiitos.

Seuraavaksi pääsemmekin Muccun Tavastian keikalle 7. lokakuuta 2009. Jo tutuksi käyneellä S:llä oli sormensa pelissä tämänkin kanssa. Hänen kanssaan teimme sopimuksen, että jos hän lähtee Miyavin keikalle, tulen minä Muccua katsomaan. Sain hänet rakastumaan Miyaviin ja pidin oman puoleni sopimuksesta. Olin kuullut heiltä taas tämän legendaarisen "muutaman biisin". Libra, Saishuu Ressha ja Fuzz olivat biisejä, jotka halusin kuulla, ja kaksi niistä toteutuikin (surukseni kuulin, että Saishuu Ressha soitettiin jo edellisenä päivänä Tampereen Klubilla, joten sitä ei sitten kuultu enää Tavastialla).
Koko bändi teki minuun suuren vaikutuksen, mutta erityisesti Tatsurou. Hänen äänensä on livenä noin miljoona kertaa parempi kuin levyllä (vaikka toki se on levylläkin mahtava) ja sopii kuin nakutettu juuri Muccun biiseihin. Vaikka hänen puheäänensä onkin jalat-spagetiksi-ja-kylmät-väreet-aikaan-saavan matala, pääsee hän laulaessaan kauniin korkealle. Koko bändin olemuksesta suorastaan huokuu yli kymmenen vuoden kokemus ja esiintyminen oli sen mukaista. Keikalla taisi tulla melkein kaikki Kyutai-albumin kappaleet, höystettynä muutamalla vanhemmalla suosikilla, joten myös kappaleanti oli hyvinkin yhteensopiva.
Kaiken kaikkiaan Yukken silmäpeli yleisön kanssa, Satochin lausahdus "I have drums!", Tatsurou opettamassa yleisölle sanaa "edamame" (vihreä soijapapu) naureskellen rivosti ja Miyan muuten vain mieletön olemus takasi sen, että minä faniuduin ja kerta heitolla. Heti menen ostamaan liput kunhan nämä herrat saadaan tänne taas takaisin.
Lisäksi mainittakoon, että tällä keikalla oli eräs toinenkin ystäväni mukana, K, ja jostain syystä hänen mielestään Tatsurou näytti Tyra Banksiltä (amerikkalainen huippumalli)...  tämän lausahduksen jälkeen en ole saanut tuota kuvaa päästäni ja aina joskus itsekseni myönnäkin, että kyllä... Kyllä heissä on jotain samaa näköä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. XD

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan missään mielessä vähäisimpänä, abingdon boys school. Tämä mahtava bändi saatiin Helsingin Tavastialle neljäs päivä marraskuuta.
Noh... kun kyseessä on Takanori Nishikawa ja kumppanit, totta kai odotukset olivat niin korkealla kuin ne vain voivat olla. Enkä joutunut pettymään. Keikka oli vielä vähän uskomattomampi kuin mitä olin etukäteen kuvitellut enkä vieläkään oikein usko, että olen tuon bändin livenä nähnyt.
Takanorin ääni... tästä maailmasta ei montaakaan sitä täydellisempää asiaa löydy. Jos Hizumin ja Tatsuroun äänet olivat parempia livenä kuin levyllä, Takanorin ääneen tuota vertausta voi edes tehdä sillä se olisi hyvin epäreilua levytyksiä kohtaan. Miten niin pienestä miehestä voi tulla niin iso ääni?
Takanorin ääni on asia erikseen, mutta myös muut bändin jäsenet osasivat hommansa niin kuin vain alan konkarit voivat osata. Hieman harmitti, että koska Takanori oli niin... vangitseva (niin äänensä kuin ulkonäönsä puolesta), en pystynyt muita hirveästi tarkkailemaan, mutta eipä siinä mitään... Takanorissa oli silmänruokaa muidenkin puolesta. 8D
Tämä keikka menee jo sen sanoikuvaamattoman puolelle... ei niitä kaikkia tunteita ja sitä mahtavuutta voi kuvailla vaikka kuinka pitkästi kirjoittaisi. Takanori Nishikawa livenä, oli se sitten soolona tai bändin kanssa, on jotain sellaista jonka soisin jokaisen joskus kokevan.

Siinä sitten olikin keikkoja... Ja kaikkia bändejä on mieletön ikävä. Haluaisin niin paljon, että jokainen tulisi takaisin joskuspianhetinytäkkiä. Toivottavasti kuitenkin joskus. :D
Kerron jossain vaiheessa erikseen Miyavin keikoista, niistä nimittäin riittää juttua, syystä ja toisesta. :DD

Lopetukseksi sopinee pätkä lyriikoita abingdon boys schoolin LOST REASON kappaleesta, joka mielestäni sopii hyvin keikkojen jälkeiseen tunnelmaan:

Just one wish,

Before you deny yourself.

Stay with me,

Till I get high enough.