Unohdin ihan täysin, että pitäisi ehkä täälläkin kertoa niistä viime kuun loppukokeista, joista olen täällä jo pauhannutkin, ensin alkuperäisestä, sitten pirullisista uusinnoista. Tai siis, että kuinka ne nyt sitten loppujen lopuksi menivät.
En tiedä mitä muut ovat mieltä, mutta itse ainakin yllätyin suuresti kun sain tietää, että pääsin kuin pääsinkin molemmat tentit läpi! Kurssin loppuarvosanaksi tuli huima D, joka on jo enemmän kuin itse osasin edes odottaa. Asteikko on siis A-E, jossa A on paras.
Nyt voin hyvillä mielin lähteä Japaniin ja tulla sitten takaisin jatkamaan japanologian opintojani vielä viidennen kurssin ja ehkäpä kandikurssinkin parissa. ^^
Vielä kerran, lisää tulevasta vaihdostani Japanissa täällä. Tämä blogi hiljenee luultavasti aika lailla sitten elokuusta lähtien, mutta kannattaa aina silloin tällöin tännekin vilkaista jos minulla olisi vaikka ollut jotain asiaa. ^^
♥
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kielenopiskelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kielenopiskelu. Näytä kaikki tekstit
6. heinäkuuta 2012
11. kesäkuuta 2012
難しすぎる
| Kanjikortit (niin monta kpl kuin haluat)  |
| Ensin otetaan kasa kartonkia, värillä ei ole väliä. Varataan myös (valkoista) paperia, sakset, liimaa ja tusseja ja/tai (geeli)kyniä. |
 |
| Leikataan kartonki sopivan kokoisiksi paloiksi. Niiden ei tarvitse olla täsmälleen saman kokoisia. |
 |
| Piirretään kanjeja (valkoiselle) paperille sopivan etäälle toisistaan. Tässäkään ei koolla ole väliä, tärkeintä on, että siitä saa selvän. |
 |
| Leikataan kanjit erilleen. |
 |
| Siistitään kanjien reunoja ja liimataan ne kartongista leikatuille palasille. |
 |
| Kartongin toiselle puolelle kirjoitetaan kanjin lukutavat, merkitys, muutama vapaavalintainen esimerkkisana merkityksineen sekä radikaali. |
 |
| Toista tarvittavan monta kertaa. |
Näin kului viime viikko kun sain tietää ettei se ninjakoe mennyt läpi. Tänään oli uusinta ja vaikka ahersin koko viime viikon tekemällä ensin nuo kortit ja sitten käymällä niitä läpi uudestaan ja uudestaan, koe meni ihan yhtä huonosti kuin viime kerrallakin. Kaiken lisäksi ruotsalaiset käänsivät veistä haavassa ja kävi ilmi etten ollut pääsyt myöskään sitä helpolta tuntunutta toista osiota läpi. Sen uusinta on huomenna.
Nyt tuntuu lähinnä siltä, ettei opiskelussa ole mitään järkeä kun siitä ei ole mitään hyötyä kuitenkaan. Mitä muuta pitäisi osata kuin kanjin lukutavat ja sen merkitys?
Tämä nyt kuulostaa siltä, että minä en vain opiskele/osaa tarpeeksi. Voitte vapaasti olla uskomatta kun sanon, että en ole huono ja osaan kyllä japania suunnilleen sen verran kun pitäisikin, mutta nämä kokeet ovat vain yksinkertaisesti epätasapainossa ja aivan liian vaikeita. Kyllä tästäkin kokeesta oli mahdollista päästä läpi kerralla, kuten pari luokaltani pääsikin, mutta kun kuudesta oppilaasta kolme on uusinnassa, ja kaikki näistä kolmestakin ovat aikaisemmin päässeet kaikki kokeet kerralla (tai uusineet vain kerran) läpi, niin jotain on kyllä pielessä.
Turhauttaa.
PS: Kanjikortit eivät ole minun ideani todellakaan, eikä kenenkään tuttunikaan. Niiden käyttäminen opiskelun apuna on "vanha" japanologien tekniikka, jota monet käyttävät apunaan (enkä tiedä ollenkaan mistä se on saanut alkunsa). Niistä on todella paljon apua juurikin lukemisen kanssa. Kirjoittamista pitää harjoittaa sitten jollain muulla tavalla.
Minun on pitänyt näitä väkertää aina ensimmäisen vuoden syksystä lähtien, mutta en ole saanut aikaiseksi ennen kuin nyt.
PPS: Jotkut kuvista ovat epätarkkoja koska en osaa mitään ja kamerani on huono.
22. toukokuuta 2012
夏休みかなぁ～
Olisin paljon mielummin kirjoittanut vaikka jostain draamasta, jonka olen saanut katsottua tai ehkä uudesta kpop-comebackistä, mutta ei... tässä edellinen reilu viikko on mennyt pitkälti näissä merkeissä:
Eli olen opiskellut kuin hulluna eilen olleeseen japanin loppukokeeseen. Tai oikeastaan sen kokeen piti olla jo viime viikon keskiviikkona, mutta ruotsalaisten mahtavan huonon ilmoituskyvyn takia ehdimme jo raahautua jännittyneinä koululle kun opettaja vasta pystyi ilmoittamaan, että koe onkin vasta nyt maanantaina.
Aluksi ärsytti ja paljon, koska olin jo ehtinyt henkisesti valmistautua siihen, että koe on keskiviikkona ja sitten voi taas ottaa kesän rennosti. Mutta sitten siinä hetken puhistuani otin härkää sarvista ja käytin ylimääräiset päivät pänttäämiseen.
Saimme edellisen vuoden kokeen harjoituskokeeksi ja koska kokeet eivät yleensä ole hirveästi muuttuneet aikasemminkaan, keskityin pänttäämiseen sillä oletuksella, että kokeessa kysytään samanlaisia asioita kuin viimekin vuonna.
Okei, se auttokin, sillä jos kokeessa olisi ollut pelkästään se samanmoinen osa kuin aikaisemmin, se olisi mennyt helposti läpi, mutta eipä tietenkään. Kokeessa oli nimittäin myös ihan ninjana toinenkin osio, joka vaikeudessaan lähestyi jo äärentöntä.
Jos edellisvuoden kokeessa oli maksimipistemäärä 90, nyt samanmuotoisen osuuden pisteet olivat 70, mutta se ninjaosio olikin saanut osakseen 100 pistettä ja tehtävät olivat sen mukaisia. O__o"
Selvennän vielä sen verran, että saamme Tukholmasta radikaalimonisteen, jossa on siis kaikki sinä lukukautena käytävät kanjit, niiden radikaalit, lukutavat, ehkä joitain huomioita vetojärjestyksestä sun muista ja jokaisesta merkistä yksi tai kaksi esimerkkiyhdistelmää niistä lukutavoista. Tämä sama opettaja, joka tämän radikaalimonisteen tekee, laatii myös loppukokeen kanjien osalta, eli on luonnollista että hän laatii kokeen itse radikaalimonisteeseen valikoimiensa yhdistelmien perustella, eikö? Tämä helpottaa myös opiskelijoita, sillä näin ehdottomasti ulkoa osattavien yhdistelmien määrä on jo hallittavissa.
Mutta sitten pääsemmekin tähän ninjaosioon.
Meillä on siis käytössä kanjikirjat, joissa jokaisen kanjin kohdalla on x-määrä esimerkkiyhdistelmiä. Tämä määrä vaihtelee kolmesta aina vajaaseen kahteenkymmeneen. Keskimääräisesti niitä on varmaan se noin kymmenen. Sitten kun lisätään tähän yhtälöön se, että niitä opeteltavia kanjeja on se 250 (? suurin piirtein. En ihan tarkkaa määrää tiedä, mutta jossain noissa lukemissa se taitaa olla) niin pikaisella laskutoimituksella saa opeteltavien yhdistelmien määräksi 250 kertaa 10 eli ihan järkyttävän paljon. Nämä kaikki olisi siis teoriassa pitänyt osata siinä ninjaosiossa (ei tietenkään näitä kaikkia siinä kysytty mutta koska aluetta ei pystynyt mitenkään rajaamaan niin kuin radikaalimonisteen kanssa, niin olisi siis pitänyt opetella ne kaikki). Vertauksen vuoksi: radikaalimonisteessa yhdistelmiä on melkein tasan 300.
Totta kai meidän täytyy nämä kanjit hallita ja osata lukea ja muuta sellaista, mutta on jo hieman kohtuutonta pyytää opettelemaan rajatonta määrää yhdistelmiä ihan vaan siksi koska.
Puh. Ei tuota ranttia tarvitse edes lukea, halusin vain purkaa paineita. x) Minua kyrsii, kun pänttäsin ja olisin päässyt läpi, jos kokeessa olisi ollut vain se yksi osio. Tulokset eivät tietenkään ole vielä tulleet, mutta tiedän kyllä itsekin ettei se toinen osio mennyt läpi, eli edessä on uusinta joskus kesäkuussa. Mahtavaa.
No, minulla alkoi joka tapauksessa nyt kesäloma. Sen kunniaksi nauttikaa tästä erittäin addiktoivasta biisistä.
♥
Eli olen opiskellut kuin hulluna eilen olleeseen japanin loppukokeeseen. Tai oikeastaan sen kokeen piti olla jo viime viikon keskiviikkona, mutta ruotsalaisten mahtavan huonon ilmoituskyvyn takia ehdimme jo raahautua jännittyneinä koululle kun opettaja vasta pystyi ilmoittamaan, että koe onkin vasta nyt maanantaina.
Aluksi ärsytti ja paljon, koska olin jo ehtinyt henkisesti valmistautua siihen, että koe on keskiviikkona ja sitten voi taas ottaa kesän rennosti. Mutta sitten siinä hetken puhistuani otin härkää sarvista ja käytin ylimääräiset päivät pänttäämiseen.
Saimme edellisen vuoden kokeen harjoituskokeeksi ja koska kokeet eivät yleensä ole hirveästi muuttuneet aikasemminkaan, keskityin pänttäämiseen sillä oletuksella, että kokeessa kysytään samanlaisia asioita kuin viimekin vuonna.
Okei, se auttokin, sillä jos kokeessa olisi ollut pelkästään se samanmoinen osa kuin aikaisemmin, se olisi mennyt helposti läpi, mutta eipä tietenkään. Kokeessa oli nimittäin myös ihan ninjana toinenkin osio, joka vaikeudessaan lähestyi jo äärentöntä.
Jos edellisvuoden kokeessa oli maksimipistemäärä 90, nyt samanmuotoisen osuuden pisteet olivat 70, mutta se ninjaosio olikin saanut osakseen 100 pistettä ja tehtävät olivat sen mukaisia. O__o"
Selvennän vielä sen verran, että saamme Tukholmasta radikaalimonisteen, jossa on siis kaikki sinä lukukautena käytävät kanjit, niiden radikaalit, lukutavat, ehkä joitain huomioita vetojärjestyksestä sun muista ja jokaisesta merkistä yksi tai kaksi esimerkkiyhdistelmää niistä lukutavoista. Tämä sama opettaja, joka tämän radikaalimonisteen tekee, laatii myös loppukokeen kanjien osalta, eli on luonnollista että hän laatii kokeen itse radikaalimonisteeseen valikoimiensa yhdistelmien perustella, eikö? Tämä helpottaa myös opiskelijoita, sillä näin ehdottomasti ulkoa osattavien yhdistelmien määrä on jo hallittavissa.
Mutta sitten pääsemmekin tähän ninjaosioon.
Meillä on siis käytössä kanjikirjat, joissa jokaisen kanjin kohdalla on x-määrä esimerkkiyhdistelmiä. Tämä määrä vaihtelee kolmesta aina vajaaseen kahteenkymmeneen. Keskimääräisesti niitä on varmaan se noin kymmenen. Sitten kun lisätään tähän yhtälöön se, että niitä opeteltavia kanjeja on se 250 (? suurin piirtein. En ihan tarkkaa määrää tiedä, mutta jossain noissa lukemissa se taitaa olla) niin pikaisella laskutoimituksella saa opeteltavien yhdistelmien määräksi 250 kertaa 10 eli ihan järkyttävän paljon. Nämä kaikki olisi siis teoriassa pitänyt osata siinä ninjaosiossa (ei tietenkään näitä kaikkia siinä kysytty mutta koska aluetta ei pystynyt mitenkään rajaamaan niin kuin radikaalimonisteen kanssa, niin olisi siis pitänyt opetella ne kaikki). Vertauksen vuoksi: radikaalimonisteessa yhdistelmiä on melkein tasan 300.
Totta kai meidän täytyy nämä kanjit hallita ja osata lukea ja muuta sellaista, mutta on jo hieman kohtuutonta pyytää opettelemaan rajatonta määrää yhdistelmiä ihan vaan siksi koska.
Puh. Ei tuota ranttia tarvitse edes lukea, halusin vain purkaa paineita. x) Minua kyrsii, kun pänttäsin ja olisin päässyt läpi, jos kokeessa olisi ollut vain se yksi osio. Tulokset eivät tietenkään ole vielä tulleet, mutta tiedän kyllä itsekin ettei se toinen osio mennyt läpi, eli edessä on uusinta joskus kesäkuussa. Mahtavaa.
No, minulla alkoi joka tapauksessa nyt kesäloma. Sen kunniaksi nauttikaa tästä erittäin addiktoivasta biisistä.
JJ Project - Bounce
♥
28. maaliskuuta 2012
緊張
Pientä päivitystä myös muista asioista nyt kun olen taas kirjoittamisen makuun päässyt.
Osallistuin JLPT:n silloin viime joulukuussa ja kuinka ollakaan, pääsin läpi! Tuolla jossain vaarallisen korkealle nousevan paperikasan uumenissa on myös se todistus läpäistystä JLPT N3 -kokeesta, jess~ \o/
Sitten niistä FKF:n tappokokeista... Viime syksyn kokeessa oli kolme osiota joista kaksi meni kerralla läpi, mutta kolmas, kanji-osio, ei sitten mennytkään. Kävin uusinnassa tammikuun lopussa ja siellä sitten onnistuinkin jo vähän paremmin. Meni läpi siis toisella yrittämällä, joskin rimaa hipoen. Mutta siitä ei tarvitse puhua. ;)
Seuraava koe olikin sitten jo nyt edellisenä maanantaina... se ilmoitettiin ihan puskan takaa tuossa kuukausi puolitoista sitten. Alunperin sen piti olla vasta toukokuussa, kuten kanji-koe on, mutta Tukholman päässä ne touhuavat taas jotain ja niinpä koe oli jo nyt. Tässä kokeessa oli siis lauseanalyysiä ja kääntämistä (japani -> englanti/ruotsi). Se meni ehkä ihan hyvin... kyllä se varmaan läpi meni, mutta arvosanasta ei ole sanomista.
Vaihtoon hakeminen on siinä vaiheessa, että olen tässä viimeisen kuukauden täytellyt enemmän tai vähemmän kuin vimmattu kaikennäköisiä lomakkeita ja hankkinut kopioita ja rekisteriotteita ja todistuksia ja vaikka mitä... Nyt sitten sain tänään ne palautettua vaihtokoordinaattorilleni. Ainoa mikä vielä puuttuu on japaninopettajani arvointi minun kielitaidosta, joka on teknisten ongelmien takia vielä vähän vaiheessa.
Lomakkeista eniten vaivaa vaativat terveystarkastus ja kirje host perheelle.
Terveystarkastusta varten minun piti käydä terveydenhoitajalla kahdesti, sillä näiden kertojen välissä verinäytteet lähetettiin Helsinkiin asti tutkittaviksi (ihan normaali käytäntö tämä, he eivät voi joitain kokeita ilmeisesti itse täällä tehdä) ja niiden saamisessa kesti muutama päivä.
Kwansei Gakuinin vaihto-oppilaille järjestetään majoitus pääsääntöisesti host perheissä ja sille tulevalle perheelle piti kirjoittaa kirje, käsin ja japaniksi. Se ei ollut niinkään työläs vaan lähinnä stressiä aiheuttava. Pidin oman kirjeeni tarkoituksella mahdollisimman yksinkertaisena ettei tulisi liikaa virheitä ja vaikka tulisikin, ne eivät aiheuttaisi ymmärtämisongelmia.
Vaikka tarkistin kaikki lomakkeet moneen kertaan ja tein listoja kaikista vaadittavista papereista ja ruksin niitä sitten siitä yli, niin olen silti ihan varma että sieltä puuttuu jotain todella tärkeää tai olen kirjoittanut oman nimeni väärin tai jotain...
Itse asiassa, juuri kun pääsin tuon kirjoittamasta ja muokkasin tuota alla olevaa kuvaa tajusin, että olin kuin olinkin merkinnyt oman syntymäaikani väärin tuohon ensimmäiseen paperiin. XD PDF-tiedostoa täyttessäni olin vetovalikosta valinnut vahingossa väärän kuukauden. Puolustuksekseni mainittakoon tosin, että jouduin täyttämään osan noista papereista kahteen tai kolmeen kertaan, edelleen teknisten ongelmien takia, joten tuohon viimeiseen kertaan olikin sitten jäänyt tuollainen virhe... No, onneksi huomasin, niin pystyn vielä printtaamaan uuden version ja viemään sen koordinaattorille.
Tällä hetkellä kuvia on tarvittu 9 kappaletta. Tällä kerralla tarvittiin kolmeen lomakkeeseen kuva plus erikseen vielä 5 kuvaa mukaan pakettiin. Aikasemmassa vaiheessa eli Vaasan yliopiston omaan hakuun tarvittiin yksi kuva. Tämän lisäksi olen vielä tarvinnut kaksi kuvaa uuteen passiin, mutta se ei liity suoraan vaihtoon hakemiseen.
Mutta nyt sitten taas vain odotellaan. Hermostuttaa.
♥
Osallistuin JLPT:n silloin viime joulukuussa ja kuinka ollakaan, pääsin läpi! Tuolla jossain vaarallisen korkealle nousevan paperikasan uumenissa on myös se todistus läpäistystä JLPT N3 -kokeesta, jess~ \o/
Sitten niistä FKF:n tappokokeista... Viime syksyn kokeessa oli kolme osiota joista kaksi meni kerralla läpi, mutta kolmas, kanji-osio, ei sitten mennytkään. Kävin uusinnassa tammikuun lopussa ja siellä sitten onnistuinkin jo vähän paremmin. Meni läpi siis toisella yrittämällä, joskin rimaa hipoen. Mutta siitä ei tarvitse puhua. ;)
Seuraava koe olikin sitten jo nyt edellisenä maanantaina... se ilmoitettiin ihan puskan takaa tuossa kuukausi puolitoista sitten. Alunperin sen piti olla vasta toukokuussa, kuten kanji-koe on, mutta Tukholman päässä ne touhuavat taas jotain ja niinpä koe oli jo nyt. Tässä kokeessa oli siis lauseanalyysiä ja kääntämistä (japani -> englanti/ruotsi). Se meni ehkä ihan hyvin... kyllä se varmaan läpi meni, mutta arvosanasta ei ole sanomista.
Vaihtoon hakeminen on siinä vaiheessa, että olen tässä viimeisen kuukauden täytellyt enemmän tai vähemmän kuin vimmattu kaikennäköisiä lomakkeita ja hankkinut kopioita ja rekisteriotteita ja todistuksia ja vaikka mitä... Nyt sitten sain tänään ne palautettua vaihtokoordinaattorilleni. Ainoa mikä vielä puuttuu on japaninopettajani arvointi minun kielitaidosta, joka on teknisten ongelmien takia vielä vähän vaiheessa.
Lomakkeista eniten vaivaa vaativat terveystarkastus ja kirje host perheelle.
Terveystarkastusta varten minun piti käydä terveydenhoitajalla kahdesti, sillä näiden kertojen välissä verinäytteet lähetettiin Helsinkiin asti tutkittaviksi (ihan normaali käytäntö tämä, he eivät voi joitain kokeita ilmeisesti itse täällä tehdä) ja niiden saamisessa kesti muutama päivä.
Kwansei Gakuinin vaihto-oppilaille järjestetään majoitus pääsääntöisesti host perheissä ja sille tulevalle perheelle piti kirjoittaa kirje, käsin ja japaniksi. Se ei ollut niinkään työläs vaan lähinnä stressiä aiheuttava. Pidin oman kirjeeni tarkoituksella mahdollisimman yksinkertaisena ettei tulisi liikaa virheitä ja vaikka tulisikin, ne eivät aiheuttaisi ymmärtämisongelmia.
Vaikka tarkistin kaikki lomakkeet moneen kertaan ja tein listoja kaikista vaadittavista papereista ja ruksin niitä sitten siitä yli, niin olen silti ihan varma että sieltä puuttuu jotain todella tärkeää tai olen kirjoittanut oman nimeni väärin tai jotain...
Itse asiassa, juuri kun pääsin tuon kirjoittamasta ja muokkasin tuota alla olevaa kuvaa tajusin, että olin kuin olinkin merkinnyt oman syntymäaikani väärin tuohon ensimmäiseen paperiin. XD PDF-tiedostoa täyttessäni olin vetovalikosta valinnut vahingossa väärän kuukauden. Puolustuksekseni mainittakoon tosin, että jouduin täyttämään osan noista papereista kahteen tai kolmeen kertaan, edelleen teknisten ongelmien takia, joten tuohon viimeiseen kertaan olikin sitten jäänyt tuollainen virhe... No, onneksi huomasin, niin pystyn vielä printtaamaan uuden version ja viemään sen koordinaattorille.
 |
| Kaikki tarvittavat lomakkeet sun muut. Tuossa on enemmän paperia kuin miltä näyttää. |
Tällä hetkellä kuvia on tarvittu 9 kappaletta. Tällä kerralla tarvittiin kolmeen lomakkeeseen kuva plus erikseen vielä 5 kuvaa mukaan pakettiin. Aikasemmassa vaiheessa eli Vaasan yliopiston omaan hakuun tarvittiin yksi kuva. Tämän lisäksi olen vielä tarvinnut kaksi kuvaa uuteen passiin, mutta se ei liity suoraan vaihtoon hakemiseen.
Mutta nyt sitten taas vain odotellaan. Hermostuttaa.
♥
12. joulukuuta 2011
難
Taas pitkästä aikaa vähän päivittelyä.
Aloitetaan vaikkapa JLPT:stä. Koe pidettiin tosiaan tuossa tämän kuun alussa, 4. päivä Helsingissä. Paikkana oli Haaga-Helian Pasilan toimipiste, joka olikin minulle jo tuttu entuudestaan niin ei ollut onneksi vaikeuksia löytää perille.
Kokeesta vain sen verran että tuli mieleen ylioppilaskokeet... yhtä tiukat järjestelyt (osin tiukemmatkin) ja piti mustata sellaisia pallukoita... ^^
Minua hämmentää se, etten osaa oikein sanoa miten koe omalta osaltani sujui... Se tuntui menevän ihan hyvin, vaikken suoraan osannutkaan vastausta lähellekään kaikkiin tehtäviin. Mutta no, meninkin sinne asenteella "menee jos menee", koska turhahan jotain huvin vuoksi tekemäänsä asiaa on stressata. Maaliskuun alkuvaiheilla sitten tulokset, kuulemma.
Stressistä puheen ollen, sitä onkin ollut vaikka muille jakaa, lähinnä FKF:än loppukokeista johtuen... Minulla oli vuorossa tämä toisen vuoden syksyn "tappokoe", jota monet senpait uusivat jo n:nettä kertaa. Toki siitä on mahdollista päästä kerrallakin läpi, tiedän toisia senpaita joilta tämä on onnistunut, mutta... nyt kun olen sen kerran tehnyt, voin sanoa ettei se helppoa ole.
Tahti- ja tasoero ensimmäiseen vuoteen on hurja ja tämä syksy on ollut suorastaan hengästyttävä nopeudessaan.
Voin rehellisesti sanoa etten ole yhtään varma menevätkö kokeeni kerralla läpi. Mutta tammikuussa on uusinta ja kun ganbaroin joululoman täysillä, pääsen niistä kyllä sitten läpi. Uskon itseeni ainakin sen verran. ^^"
Puhuin aikasemmin myös vaihtoon hakemisesta ja mainitsin etten olisi halunnut puhua siitä ennen kuin asia olisi varma ja näyttäisi siltä ettei olisikaan kannattanut... Asia on nyt nimittäin niin, etten pääsekään lähtemään vielä ensi lukuvuodeksi.
Minut kyllä hyväksyttiin jo Vaasan yliopiston puolesta ja siltä osin uskon että asia järjestyisikin hyvin, mutta ongelmaksi muodostuvat opintopisteeni. Jotta voisin oikeasti lähteä vaihtoon asti, minulla pitäisi ensi kevät lukukauden loppuun menessä suoritettuna 60 opintopistettä, mutta valitettavasti erinäisten mokien ja muiden sellaisten takia minulle tulee näillä näkymin olemaan vain noin 40. Yliopiston kursseista saa varsin nihkeästi pisteitä ja japanin opintojani ei tuohon pystytä laskemaan mukaan, joten...
Harmittaa todella paljon mutta ei maailma tähän kaadu... menen sitten sitä seuraavana vuonna. ^^"
FALSE ALARM! \o/
Yliopistolla minulla on tenttejä vielä ensi viikkoon asti, mutta sitten pääsen vihdoin ansaitulle lomalle. ♥
♥
Aloitetaan vaikkapa JLPT:stä. Koe pidettiin tosiaan tuossa tämän kuun alussa, 4. päivä Helsingissä. Paikkana oli Haaga-Helian Pasilan toimipiste, joka olikin minulle jo tuttu entuudestaan niin ei ollut onneksi vaikeuksia löytää perille.
Kokeesta vain sen verran että tuli mieleen ylioppilaskokeet... yhtä tiukat järjestelyt (osin tiukemmatkin) ja piti mustata sellaisia pallukoita... ^^
Minua hämmentää se, etten osaa oikein sanoa miten koe omalta osaltani sujui... Se tuntui menevän ihan hyvin, vaikken suoraan osannutkaan vastausta lähellekään kaikkiin tehtäviin. Mutta no, meninkin sinne asenteella "menee jos menee", koska turhahan jotain huvin vuoksi tekemäänsä asiaa on stressata. Maaliskuun alkuvaiheilla sitten tulokset, kuulemma.
Stressistä puheen ollen, sitä onkin ollut vaikka muille jakaa, lähinnä FKF:än loppukokeista johtuen... Minulla oli vuorossa tämä toisen vuoden syksyn "tappokoe", jota monet senpait uusivat jo n:nettä kertaa. Toki siitä on mahdollista päästä kerrallakin läpi, tiedän toisia senpaita joilta tämä on onnistunut, mutta... nyt kun olen sen kerran tehnyt, voin sanoa ettei se helppoa ole.
Tahti- ja tasoero ensimmäiseen vuoteen on hurja ja tämä syksy on ollut suorastaan hengästyttävä nopeudessaan.
Voin rehellisesti sanoa etten ole yhtään varma menevätkö kokeeni kerralla läpi. Mutta tammikuussa on uusinta ja kun ganbaroin joululoman täysillä, pääsen niistä kyllä sitten läpi. Uskon itseeni ainakin sen verran. ^^"
FALSE ALARM! \o/
Yliopistolla minulla on tenttejä vielä ensi viikkoon asti, mutta sitten pääsen vihdoin ansaitulle lomalle. ♥
♥
22. marraskuuta 2011
留学
Olen yrittänyt olla puhumatta tästä hirveästi missään, koska vaikka en olekaan varsinaisesti taikauskoinen, en halua hehkuttaa asioita ennen kuin ne ovat varmoja... varmuuden vuoksi vain. Noh, tämä ei kyllä ole varma tai mitään, mutta ajattelin että ehkä jotakuta kiinnoistaisi kuulla minkälainen hakuprosessi vaihto-opiskelemaan hakeminen on yliopistossa (ainakin Vaasassa siis näin).
Tosiaan Tukholman yliopiston kautta en voi päästä vaihtoon kun se asia nyt vain menee niin, mutta kun nyt olen myös Vaasan yliopistossa, tartuin heti tilaisuuteen ja päätin hakea vaihtoon.
Hakukohteenani on luonnollisesti Japani ja siellä Osakan tienoilla sijaitseva Kwansei Gakuin yliopisto.
Olen nyt haun ensimmäisessä vaiheessa, eli vein tänään yliopistolle asianomaiselle henkilölle tarvittavat paperit hakeakseni vaihtoon.
Ainakin Vaasassa homma toimii niin, että ensin haetaan omalta yliopistolta puoltoa vaihtoon. Jos sen saa, yliopisto laittaa hakijan ikäänkuin ehdolle haluttuun yliopistoon ja vastaanottava yliopisto tekee sitten lopullisen päätöksen ottaako hakijan sinne vai ei.
Nyt siis olen vasta hakemassa tätä puoltoa mutta siihenkin tarvittiin jo
-sähköinen hakulomake (täytettynä, tulostettuna ja allekirjoitettuna),
-motivaatiokirje (jonka kirjoittaminen oli yllättävän hermojaraastavan vaikeaa, vaikka luulisi että kun jotain haluaa näin paljon, se olisi helppo saada paperille),
-opintorekisteriote (jossa on tällä hetkellä hurjat 1,5 opintopistettä),
-kopio henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta (josta kopion saaminen oli työn ja tuskan takana viallisten laitteiden takia) ja
-mahdollisia muita liitteitä liittyen vaikka kielitaitoon (itse laitoin mukaan Tukholman opintorekisteriotteen josta käy ilmi että olen opiskellut niin ja niin monta kurssia japania) sekä
-yksi kuva (meinaan ihan piruuttanikin laskea tarkkaan montako kuvaa tähän koko prosessiin menee).
Haku tulee siis varmasti olemaan ihan hirveää paperisotaa, varsinkin kun japanilaiset ovat tunnettuja rakkaudestaan kaikenmoisiin kaavakkeisiin ja lippulappuihin joita pitää lähetellä edestakaisin... mutta kerron sitten lisää jos ja kun sitä ilmenee.
Saan tietää luultavasti joskus joulukuun puolenvälin tienoilla, olenko saanut puollon.
Jännittää.
♥
PS: Tarkoituksena oli ottaa kuva siitä tämänpäiväisestä paperikasasta, mutta en sittenkään muistanut...
Tosiaan Tukholman yliopiston kautta en voi päästä vaihtoon kun se asia nyt vain menee niin, mutta kun nyt olen myös Vaasan yliopistossa, tartuin heti tilaisuuteen ja päätin hakea vaihtoon.
Hakukohteenani on luonnollisesti Japani ja siellä Osakan tienoilla sijaitseva Kwansei Gakuin yliopisto.
Olen nyt haun ensimmäisessä vaiheessa, eli vein tänään yliopistolle asianomaiselle henkilölle tarvittavat paperit hakeakseni vaihtoon.
Ainakin Vaasassa homma toimii niin, että ensin haetaan omalta yliopistolta puoltoa vaihtoon. Jos sen saa, yliopisto laittaa hakijan ikäänkuin ehdolle haluttuun yliopistoon ja vastaanottava yliopisto tekee sitten lopullisen päätöksen ottaako hakijan sinne vai ei.
Nyt siis olen vasta hakemassa tätä puoltoa mutta siihenkin tarvittiin jo
-sähköinen hakulomake (täytettynä, tulostettuna ja allekirjoitettuna),
-motivaatiokirje (jonka kirjoittaminen oli yllättävän hermojaraastavan vaikeaa, vaikka luulisi että kun jotain haluaa näin paljon, se olisi helppo saada paperille),
-opintorekisteriote (jossa on tällä hetkellä hurjat 1,5 opintopistettä),
-kopio henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta (josta kopion saaminen oli työn ja tuskan takana viallisten laitteiden takia) ja
-mahdollisia muita liitteitä liittyen vaikka kielitaitoon (itse laitoin mukaan Tukholman opintorekisteriotteen josta käy ilmi että olen opiskellut niin ja niin monta kurssia japania) sekä
-yksi kuva (meinaan ihan piruuttanikin laskea tarkkaan montako kuvaa tähän koko prosessiin menee).
Haku tulee siis varmasti olemaan ihan hirveää paperisotaa, varsinkin kun japanilaiset ovat tunnettuja rakkaudestaan kaikenmoisiin kaavakkeisiin ja lippulappuihin joita pitää lähetellä edestakaisin... mutta kerron sitten lisää jos ja kun sitä ilmenee.
Saan tietää luultavasti joskus joulukuun puolenvälin tienoilla, olenko saanut puollon.
Jännittää.
♥
PS: Tarkoituksena oli ottaa kuva siitä tämänpäiväisestä paperikasasta, mutta en sittenkään muistanut...
15. lokakuuta 2011
Saako valittaa?
Haluaisin kirjoittaa tänne enemmänkin, jos vain olisi jotain mistä kirjoittaa. Ja sitten kun joskus olisi joitain kirjoitettavaa, on niin paljon muuta tekemistä ettei ehdi.
Tälläkin hetkellä pitäis tehdä sitä ja tätä ja tuota ja vielä sitä yhtä toistakin mutta... vain viikonloppuna ehdin nukkua tarpeeksi, joten käytän sen ajan nyt hyväksi. Nukuin pitkään ja nyt kuuntelen musiikkia.
No mutta kuitenkin. JLPT-ilmoittautumiseni ehti kuin ehtikin ajoissa ja sain siitä varmistuksen tuossa joku päivä. Sinne siis 4. joulukuuta... tällä hetkellä tuntuu siltä etten ikinä osaa tarpeeksi edes sitä kolmos-tasoa varten mutta... eiköhän tämä tästä kuitenkin. On se ihan mahdollinen minun taidoillani kuitenkin.
Yliopistollakin ollaan päästy jo kunnolla vauhtiin. Käännös-kurssin tehtävillä on välillä vähän kiire, mutta muilla kursseilla tahti on suhteellisen rauhallinen. Ihan hyvä vain.
Japanissa taasen tahti onkin sitäkin kovempi. Kaksi teksti-kappaletta viikossa plus liuta kanjeja. Sanastoakin pitäisi oppia. Noooh, ei tänne laiskottelemaan ollakaan tultu. Kanjien lukumäärä on nyt muuten 539 (give or take a few, en ole ihan satavarma laskuistani).
Ai niin, se historian kurssin koekin on ensi viikolla...
Kaiken lisäksi käyn edelleen niillä kiinan-tunneilla... Opetuksen taso on huono. Ensinnäkin opettaja, vaikka kiinalainen onkin, suorastaan kieltäytyy opettamasta merkkejä ollenkaan. Ne minun pitää siis kaivaa itse aina tunnin jälkeen. Olen panostanut niihin lähinnä niin, että jos osaan merkin jo japanista, katson sille myös kiinalaisen lukutavan, jos osaan sanan myös kiinan kautta. En halua seota merkkien kanssa japanin kannalta. Toisekseen opettajan englanti on vähän mitä sattuu... itse olen jo tottunut engrishiin joten ymmärtämis-vaikeuksia ei juuri ole, mutta käy sääliksi muita opiskelijoita... mutta ehkä hekin ovat jo tottuneet siihen tähän mennessä. Opetuksesta huolimatta minulla ei sen suurempia ongelmia vielä ole kiinan kanssa ollut (paitsi etten osaa vieläkään lausua äännettä q oikein... mutta harjoittelen sitä koko ajan) ja nyt olemme jo päässeet vauhtiin niin että sanastoa on tullut jonkun verran. Tahti on kyllä siltikin tuskaisen hidas mutta... antaa olla.
Mutta all in all, vaikka olenkin suht kiireinen nykyään, all is well. Enpähän ainakaan tylsisty (paitsi joillain yliopiston luennoilla... mutta ei niistä sen enempää).
♥
PS: Ja siis, otsikkoon viitaten, valitan lähinnä siitä kun aika ei riitä kaiken muun lisäksi myös blogin kirjoittamiseen. Harmittaa.
Ehkä uusi lempikappaleeni Gazettelta:
Tälläkin hetkellä pitäis tehdä sitä ja tätä ja tuota ja vielä sitä yhtä toistakin mutta... vain viikonloppuna ehdin nukkua tarpeeksi, joten käytän sen ajan nyt hyväksi. Nukuin pitkään ja nyt kuuntelen musiikkia.
No mutta kuitenkin. JLPT-ilmoittautumiseni ehti kuin ehtikin ajoissa ja sain siitä varmistuksen tuossa joku päivä. Sinne siis 4. joulukuuta... tällä hetkellä tuntuu siltä etten ikinä osaa tarpeeksi edes sitä kolmos-tasoa varten mutta... eiköhän tämä tästä kuitenkin. On se ihan mahdollinen minun taidoillani kuitenkin.
Yliopistollakin ollaan päästy jo kunnolla vauhtiin. Käännös-kurssin tehtävillä on välillä vähän kiire, mutta muilla kursseilla tahti on suhteellisen rauhallinen. Ihan hyvä vain.
Japanissa taasen tahti onkin sitäkin kovempi. Kaksi teksti-kappaletta viikossa plus liuta kanjeja. Sanastoakin pitäisi oppia. Noooh, ei tänne laiskottelemaan ollakaan tultu. Kanjien lukumäärä on nyt muuten 539 (give or take a few, en ole ihan satavarma laskuistani).
Ai niin, se historian kurssin koekin on ensi viikolla...
Kaiken lisäksi käyn edelleen niillä kiinan-tunneilla... Opetuksen taso on huono. Ensinnäkin opettaja, vaikka kiinalainen onkin, suorastaan kieltäytyy opettamasta merkkejä ollenkaan. Ne minun pitää siis kaivaa itse aina tunnin jälkeen. Olen panostanut niihin lähinnä niin, että jos osaan merkin jo japanista, katson sille myös kiinalaisen lukutavan, jos osaan sanan myös kiinan kautta. En halua seota merkkien kanssa japanin kannalta. Toisekseen opettajan englanti on vähän mitä sattuu... itse olen jo tottunut engrishiin joten ymmärtämis-vaikeuksia ei juuri ole, mutta käy sääliksi muita opiskelijoita... mutta ehkä hekin ovat jo tottuneet siihen tähän mennessä. Opetuksesta huolimatta minulla ei sen suurempia ongelmia vielä ole kiinan kanssa ollut (paitsi etten osaa vieläkään lausua äännettä q oikein... mutta harjoittelen sitä koko ajan) ja nyt olemme jo päässeet vauhtiin niin että sanastoa on tullut jonkun verran. Tahti on kyllä siltikin tuskaisen hidas mutta... antaa olla.
Mutta all in all, vaikka olenkin suht kiireinen nykyään, all is well. Enpähän ainakaan tylsisty (paitsi joillain yliopiston luennoilla... mutta ei niistä sen enempää).
♥
PS: Ja siis, otsikkoon viitaten, valitan lähinnä siitä kun aika ei riitä kaiken muun lisäksi myös blogin kirjoittamiseen. Harmittaa.
Ehkä uusi lempikappaleeni Gazettelta:
the Gazette ~ Untitled
14. syyskuuta 2011
Let's get started
Japanologian opinnot ovatkin taas alkaneet... aloitimme kuun alussa ja tahti on alusta alkaen ollut aika kova. Ensimmäisenä päivänä saimme kirjat (tekstikirja, jossa mukana tehtävät ja kielioppikirja) ja kävimme jo ensimmäisen kappaleen läpi jonka tehtävät tuli sitten luonnollisesti tehdä jo seuraavalle päivälle. Ei siinä mitään, siihen on jo totuttu, mutta pehmeästä laskusta ei tässä koulussa ole tietoakaan.
Jatkoimme myös jo keväällä saadun kanji-kirjan läpikäymistä... kahdessa viikossa on nyt tullut reilu 20 kanjia (plus kirjassa olevat sellaiset kanjit jotka olemme oppineet jo toisesta kirjasta) ja ennustan tahdin kiihtyvän vielä.
Mutta kaikki tämähän on vain hauskaa kun tykkää siitä mitä opiskelee, eikö niin? ;)
No jaa... työtähän tämä vaatii todella paljon, mutta ei minua ainakaan haittaa. Opiskelemaanhan tänne on tultu.
Senpait ovat kyllä varoitelleet tästä Japanska III -kurssista (toisen vuoden syksyllä käytävä kurssi, siis juuri se mitä itse nyt käyn) ja sen kokeesta... monella on juurikin se koe jäänyt roikkumaan läpipääsemättömänä. Itse luulen että syy on siinä, että tasohyppäys ensimmäisen vuoden kevään ja toisen vuoden syksyn välillä on niin suuri, että monille se tuottaa vaikeuksia. Ensimmäisenä vuonna opitut perusasiat pitää osata hyvin, muuten tulee ongelmia.
Noh, katsotaan nyt miten itsellä menee. Syksy on vasta aluillaan.
Japanologiassa kevyestä laskusta sai vain haaveilla mutta Vaasan yliopiston puolella se on totisinta totta. Kirjoittauduin yliopistoon vihdoin elokuun viimeinen päivä ja olin ensimmäisen päivän orientaatioluennoilla. Kiersimme silloin myös tuutorin kanssa kampus-aluetta ja hän kertoili vähän yleisistä asioista. Seuraavina päivinä en japanin tuntien takia päässyt yliopistolle ollenkaan, paitsi pieneen opastukseen yliopiston sähköisten järjestelmien käytöstä (tuli tarpeeseen, niitä on miljoona ja aluksi oli pää hieman pyörällä mutta nyt onnistuu jo). Sitten lähdinkin jo Traconiin mutta seuraavana maanantaina käväisin taas parilla lyhyellä orientaatio-luennolla. Sen jälkeen minulla ei olekaan ollut kuin vasta yksi ainoa virallinen luento, tämän viikon maanantai-aamuna. Luennot alkavat vasta ensi viikolla, joten yliopisto ei ainakaan ole aiheuttanut mitään töitä parin viimeisen viikon aikana ollenkaan.
Valitsin kursseja sen mukaan mitä on suositeltu otettavaksi ensimmäisen vuoden aikana, mutta katsoin myös ettei niiden luennot ole torstaina eikä perjantaina (silloin on japanin tunnit). Sain muutaman kurssin otettua kyllä, mutta en tarpeeksi täyttääkseni suositusta (30op/lukukausi), mutta minulla on onneksi se onni ettei minun tarvitse huolehtia siitä. Opintopisteiden määrähän vaikuttaa käytännössä pelkästään Kelan opintotuen saamiseen; he vaativat tietyn määrän että korkeamman asteen opintotukea voi edes saada. Mutta koska itse otan opintotukeni FKF:n kautta, minulla ei sitä ongelmaa ole. Tuki on toisen asteen tukea ja sen jokusen kymmenen euroa vähemmän kuin korkeamman asteen tuki, mutta kyllä silläkin toimeen tulee. Siinäkin on joku opintopiste-vaatimus, mutta sen saa jo yhdestä kielen-kurssista, joten sekään ei tuota ongelmia.
Koska tämä postaus on nyt hyvin tekstipainotteinen, katselkaa vaikka tämä video vähän rentoutuaksenne:
Super Junior M ~ U
♥
15. elokuuta 2011
Back to school... almost.
Olen tässä miettinyt, että jos kerran opiskelujen takia minulla ei ole hirveästi mitään kirjoitettavaa, niin miksipä en sitten kertoisi siitä? Minulla kuitenkin sattuu niin onnellisesti että opiskelu jopa liittyy blogin aiheeseen. En tiedä kiinnostaako ketään, mutta jos ei, niin sitten ei... ei ole pakko lukea. ^^"
En edelleenkään halua jakaa mitään kovin henkilökohtaisia juttuja, mutta noh... kun tiedätte jo nimeni, mitä opiskelen ja missä, niin no... kai sitä voi koulusta taruilla enemmänkin.
Niin kuin vaikka siten että minulla on oikeasti ikävä kouluun. On ollut melkein koko kesän. Kun kevään kokeet olivat ohitse vähän toukokuun puolenvälin jälkeen, tuli ihmeellisen tyhjä olo kun ei yhtäkkiä tarvinnutkaan opiskella mitään (kertoo ehkä jotain meidän tahdista). Kävimme touko-kesäkuun vaihteessa Tukholmassa koulun kanssa. Se vähän auttoi tähän tekemisen puutteeseen ja rentoutumiseen. Aloitin myös kesätyöt (en kerro mitä) sen jälkeen, mutta siinä ei riitä tekemistä muuten kuin päivisin. Illat olivat ihan tyhjiä, ja kun oikeastaan kaikki sellaiset koulukaverit joiden kanssa olen eniten tekemisissä viettivät kesänsä muualla kuin Vaasassa, minulla oli todella tylsää.
Mutta vaikka tekemistä olisikin ollut enemmän, olisin silti kaivannut koulua. Minä ihan oikeasti pidän japanin opiskelusta. Se on kielenä kaunis ja juuri sopivan haasteellinen minun makuuni. Myös kulttuuri on kiehtonut jo kauan, joten minusta on kiva saada tietää siitäkin enemmän ja enemmän. Koulussa on hyvä yhteishenki (pienen koon vuoksi), joten siltäkin kannalta kouluun ei tarvitse pakottautua.
Tänä vuonna koulu alkaa meillä toisen vuoden opiskelijoilla 1. syyskuuta, enkä malttaisi odottaa sinne asti. Kesäloma oli siitä ehkä hyvä olla olemassa, ettei pää ihan räjähtänyt siitä pänttäämisen määrästä, mutta siltikin... koulua on ikävä, eikä muuten varmaan koskaan aikasemmin olekaan ollut (peruskoulussa en ajatellut asiasta puoleen enkä toiseen... ei minua haitannut olla koulussa, mutta ei haitannut olla olemattakaan). ^^"
Odotan muuten koulua senkin puolesta, että haluan nähdä uudet kouhait (nuoremmat oppilaat, ei mitään tekemistä iän kanssa, vain sillä on merkitystä koska on kyseisessä oppilaitoksessa (tai työpaikassa) aloittanut)... En kyllä edes tiedä koska heillä alkaa koulu. Kertooko joku?
Tänä syksynä minulla on myös toinen odottamisen arvoinen asia edessä... Aloitan nimittäin englannin opinnot myös Vaasan yliopistossa. Meinaan siis suorittaa kahta eri tutkintoa samaan aikaan. En tiedä vielä yhtään miten tämä tulee toimimaan käytännössä mutta ei se mitään... eiköhän se syksyn myötä selviä. ^^"
Hain yliopistoon melkeinpä yksinomaan sen takia, että pääsisin vaihtoon Japaniin. FKF:n kautta meillä ei sitä mahdollisuutta ole, joten vaihtoehdoiksi jäi itse-kustantaminen (en tule ikinä olemaan niin rikas enkä halua ottaa lainaa), apurahan/stipendin saaminen (näitä on muutamia... ei mahdotonta, mutta aika hankalaa, koska samoja rahoja hakevat niin monet muutkin) tai johonkin suomalaiseen yliopistoon/korkeakouluun hakeminen ja sitä kautta erikseen lähteminen. Itse kokeilin siis tätä jälkimmäistä.
Olen ylioppilaaksi päästyäni käynyt lähemmäksi kymmenessä pääsykokeessa, mutta missään ei ole tärpännyt ennen kuin nyt. Ensin FKF (se ei kyllä ollut "koe" mutta kuitenkin) viime vuonna ja sitten tänä kesänä Vaasan yliopisto.
Nyt kun olen yliopistossa kirjoilla (tai ainakin melkein olen, pystyn kirjoittautumaan vasta kuun lopussa), lopun pitäisi aikanaan onnistua helposti. En tiedä vielä, koska lähtisin... 2012 tai 2013 syksyllä... luultavasti jälkimmäinen mutta saa nähdä.
Niin muuten, kyllä minua englantikin kiinnostaa, en minä siellä pelkästään lusmuilla aio. Laitan kuitenkin vielä japanin ensisijalle ja otan yliopistolta kursseja sen mukaan miten ne sopivat aikatauluun. Haluan ainakin yhden kurssin ottaa mahdollisimman pian... nimittäin kiinan peruskurssin. ^^
En ole koskaan käynyt Japanissa mutta haluan sinne palavasti, myös pidemmäksi aikaa elämään kuin vain kuukaudeksi pariksi matkailemaan. Tässä suunnitelmassa ensimmäinen vaihe (yliopistoon pääseminen) suoritettu. Toinen vaihe (opiskelu, niin että he minut sinne suostuvat ylipäätään ottamaan) käynnistyköön!
♥
En edelleenkään halua jakaa mitään kovin henkilökohtaisia juttuja, mutta noh... kun tiedätte jo nimeni, mitä opiskelen ja missä, niin no... kai sitä voi koulusta taruilla enemmänkin.
Niin kuin vaikka siten että minulla on oikeasti ikävä kouluun. On ollut melkein koko kesän. Kun kevään kokeet olivat ohitse vähän toukokuun puolenvälin jälkeen, tuli ihmeellisen tyhjä olo kun ei yhtäkkiä tarvinnutkaan opiskella mitään (kertoo ehkä jotain meidän tahdista). Kävimme touko-kesäkuun vaihteessa Tukholmassa koulun kanssa. Se vähän auttoi tähän tekemisen puutteeseen ja rentoutumiseen. Aloitin myös kesätyöt (en kerro mitä) sen jälkeen, mutta siinä ei riitä tekemistä muuten kuin päivisin. Illat olivat ihan tyhjiä, ja kun oikeastaan kaikki sellaiset koulukaverit joiden kanssa olen eniten tekemisissä viettivät kesänsä muualla kuin Vaasassa, minulla oli todella tylsää.
Mutta vaikka tekemistä olisikin ollut enemmän, olisin silti kaivannut koulua. Minä ihan oikeasti pidän japanin opiskelusta. Se on kielenä kaunis ja juuri sopivan haasteellinen minun makuuni. Myös kulttuuri on kiehtonut jo kauan, joten minusta on kiva saada tietää siitäkin enemmän ja enemmän. Koulussa on hyvä yhteishenki (pienen koon vuoksi), joten siltäkin kannalta kouluun ei tarvitse pakottautua.
Tänä vuonna koulu alkaa meillä toisen vuoden opiskelijoilla 1. syyskuuta, enkä malttaisi odottaa sinne asti. Kesäloma oli siitä ehkä hyvä olla olemassa, ettei pää ihan räjähtänyt siitä pänttäämisen määrästä, mutta siltikin... koulua on ikävä, eikä muuten varmaan koskaan aikasemmin olekaan ollut (peruskoulussa en ajatellut asiasta puoleen enkä toiseen... ei minua haitannut olla koulussa, mutta ei haitannut olla olemattakaan). ^^"
Odotan muuten koulua senkin puolesta, että haluan nähdä uudet kouhait (nuoremmat oppilaat, ei mitään tekemistä iän kanssa, vain sillä on merkitystä koska on kyseisessä oppilaitoksessa (tai työpaikassa) aloittanut)... En kyllä edes tiedä koska heillä alkaa koulu. Kertooko joku?
Tänä syksynä minulla on myös toinen odottamisen arvoinen asia edessä... Aloitan nimittäin englannin opinnot myös Vaasan yliopistossa. Meinaan siis suorittaa kahta eri tutkintoa samaan aikaan. En tiedä vielä yhtään miten tämä tulee toimimaan käytännössä mutta ei se mitään... eiköhän se syksyn myötä selviä. ^^"
Hain yliopistoon melkeinpä yksinomaan sen takia, että pääsisin vaihtoon Japaniin. FKF:n kautta meillä ei sitä mahdollisuutta ole, joten vaihtoehdoiksi jäi itse-kustantaminen (en tule ikinä olemaan niin rikas enkä halua ottaa lainaa), apurahan/stipendin saaminen (näitä on muutamia... ei mahdotonta, mutta aika hankalaa, koska samoja rahoja hakevat niin monet muutkin) tai johonkin suomalaiseen yliopistoon/korkeakouluun hakeminen ja sitä kautta erikseen lähteminen. Itse kokeilin siis tätä jälkimmäistä.
Olen ylioppilaaksi päästyäni käynyt lähemmäksi kymmenessä pääsykokeessa, mutta missään ei ole tärpännyt ennen kuin nyt. Ensin FKF (se ei kyllä ollut "koe" mutta kuitenkin) viime vuonna ja sitten tänä kesänä Vaasan yliopisto.
Nyt kun olen yliopistossa kirjoilla (tai ainakin melkein olen, pystyn kirjoittautumaan vasta kuun lopussa), lopun pitäisi aikanaan onnistua helposti. En tiedä vielä, koska lähtisin... 2012 tai 2013 syksyllä... luultavasti jälkimmäinen mutta saa nähdä.
Niin muuten, kyllä minua englantikin kiinnostaa, en minä siellä pelkästään lusmuilla aio. Laitan kuitenkin vielä japanin ensisijalle ja otan yliopistolta kursseja sen mukaan miten ne sopivat aikatauluun. Haluan ainakin yhden kurssin ottaa mahdollisimman pian... nimittäin kiinan peruskurssin. ^^
En ole koskaan käynyt Japanissa mutta haluan sinne palavasti, myös pidemmäksi aikaa elämään kuin vain kuukaudeksi pariksi matkailemaan. Tässä suunnitelmassa ensimmäinen vaihe (yliopistoon pääseminen) suoritettu. Toinen vaihe (opiskelu, niin että he minut sinne suostuvat ylipäätään ottamaan) käynnistyköön!
♥
15. heinäkuuta 2011
勉強
Nyt olisi luvassa jonkinlainen selittely-postaus... tajusin juuri miten äärimmäisen vähän olen kirjoittanut tänne yhtään mitään tämän vuoden aikana... lähinnä keikoista ja draamoista, eikä niillä kovin pitkälle pötkitä. Tämän hidastumisen voi huomata alkaneen noin vuosi sitten, viime vuoden elokuussa. Ja sillehän on ihan luonnollinen selityskin, nimittäin opiskelu. Kun olin töissä, minulla oli enemmän aikaa postailla turhistakin asioista ja myöskin enemmän rahaa tilailla uusia levyjä yms. Nyttemmin koulu vie paljon aikaa ja olen tänä vuonna tilannut vain kerran... sitäkään en ole täällä kyllä esitellyt, mutta saattaa kyllä jäädä kokonaan. ^^"
Mutta! Koska minun on pitänyt tehdä koulusta postaus jo suunnilleen siitä lähtien kun siellä aloitin, teen sen nyt. Tällä hetkellä olen kesälomalla, joka kestää vielä noin puolitoista kuukautta. Koulu alkaa tänä vuonna (toisen vuoden opiskelijoilla) syyskuun alussa.
Niin, niille jotka eivät sitä kenties tiedä, opiskelen japanologiaa eli Japanin kieltä ja kulttuuria. Olen teknisesti Tukholman yliopiston kirjoilla, mutta käytännössä opetus tapahtuu Suomessa, tarkemmin sanottuna Vaasassa, Fria Kristliga Folkhögskolanin tiloissa. Opetus tapahtuu suurimmaksi osaksi suomeksi (ensimmäisen vuoden syksyllä on joitain luentoja ruotsiksi), mutta kokeet ovat ruotsiksi, tosin esim. essee-kysymyksiin saa vastata englanniksi. Ruotsia tarvitsee siis osata sen verran että ymmärtää mitä kysytään, mutta kokeissa saa olla mukana ruotsin sanakirja (ja englannin), eli jos sen peruskoulun oppimäärän verran ruotsia osaa, pärjää ihan hyvin.
Koulu kestää teoriassa kolme vuotta ja sillä saa kandidaatin tutkinnon. Tämä tietysti edellyttää että kaikki vaaditut kurssit suorittaa ajallaan ja tekee myös kandidaatintyön kun sen aika koittaa. Monet vanhemmat opiskelijat eivät edes ole tutkintoon asti tätä koulua käyneet (itseasiassa, kymeneen vuoteen ensimmäiset suomalaiset opiskeljiat valmistuivat viime syksynä... mutta tämä siis ei todellakaan johdu siitä ettei se olisi mahdollista tai että se olisi jotenkin kohtuuttoman vaikeaa, vaan useimmilla se on tietoinen päätös).
Tutkintoon vaaditaan viisi hyväksyttävästi suoritettua japanin-kurssia ja neljä vapaavalintaista reaalikurssia, joita tarjotaan vaihtelevia määriä pitkin vuotta. Suorittaa täytyy myös kandidaatti-kurssi ja tosiaan tehdä se kandidaatintyö. Siis ihan samanlaista kuin yliopistoissa muutenkin, paitsi että kursseissa ei ole hirveästi valinnanvaraa ja kielen kurssit pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä.
Itse olen tähän mennessä suorittanut kaksi kielen kurssia ja kolme reaalikurssia, vaihtelevin arvosanoin... mutta niitähän ei kukaan kysele jälkeenpäin. ;)
Arvosanoista sen verran että asteikko on A-F. A-E ovat hyväksyttyjä, verrattavissa Suomessa korkeamman asteen kouluissa käytössä olevaan 1-5 -asteikkoon. A on paras ja E huonoin. F ja Fx ovat hylättyjä... eroa näillä on kai lähinnä se että Fx ei ole ihan niin toivoton kuin F. <_<"
Käytännössä tunteja on ensimmäisenä ja toisena vuonna kahtena päivänä viikossa. Ensimmäisenä vuonna opetus tapahtuu iltapäivällä ja toisena vuonna aamupäivällä. Näiden kielten "teoria"tuntien lisäksi on kerran viikossa puheopetusta. Tuntien vähyys tarkoittaa sitä että kotona tapahtuvaa itseopiskelua on paljon. Jos ei viitsi panostaa, ei pärjää. Ensimmäisenä vuonna mentiin joka viikko uuteen oppikirjan kappaleeseen joten siinä oli se viikko aikaa oppia edellinen kappale, sen sanasto, kielioppi ja kanjit. Syksyllä oli vielä joka viikko pieni koe edellisen kappaleen asioista. Kokeista saatu arvosana vaikutti koko kurssin arvosanaan 10%. Keväällä näitä kokeita ei enää ollut, mikä oli ehkä vähän huonokin, koska ne motivoivat opiskelemaan pikkuhiljaa koko lukukauden aikana eikä ennen loppukoetta olisi välttämättä tullut ihan niin pahaa pänttäämis-paniikkia (vaikka tuli se kyllä syksylläkin...). Mutta kuitenkin. Ensimmäisenä vuonna käytetään Genki I ja II -kirjoja, todella hyviä, minä tykkäsin. Kanjeja tuli n. 15 kappaletta per viikko (toisena vuonna tahti kiihtyy). Hiraganat ja katakanat opeteltiin ensimmäisen noin kuukauden aikana suht nopeaan tahtiin.
Kielten kurssien lisäksi on tosiaan niitä reaalikurssejakin. Ensimmäisen vuoden syksyllä kuuluu ensimmäiseen kielten kurssiin integroituna pakollinen vähän sitä sun tätä käsittelevä reaalikurssi. Nämä luennot olivat suureksi osaksi ruotsiksi (ehkä pari englanniksi ja pari suomeksi). Jokaisen luennon jälkeen saatiin monivalintakyselylomake aiheeseen liittyen, mitkä piti palauttaa kurssin loppuun mennessä (kuitenkin mielellään mahdollisimman pian). Tästä kurssista oli myös loppukoe, joka käsitti muutaman sivun monivalintakysymyksiä, pitkiä sellaisia, joissa useampi kuin yksi vastaus saattoi olla oikein. Tämä reaalikurssi ja kielen loppukoe yhdessä muodostivat ensimmäisen kurssin loppuarvosanan, tosin kieltä painotettiin enemmän.
Tämän yhden pakollisen kurssin lisäksi järjestetään vuoden mittaan muutamia valinnaisia (kuitenkin pitää muistaa se että pakollisen lisäksi näitä täytyy suorittaa neljä kappaletta) vaihtelevilla aiheilla. Joka vuosi ei siis välttämättä tarjota samoja aiheita. Niitä sitten käydään sen mukaan mikä kiinnostaa ja mihin on itsellä aikaa.
Itse olen tosiaan suorittanut jo kolme vaaditusta neljästä, johtuen hyvästä tuurista arvosanojen kanssa. x) Kolmas tuli vähän kaupanpäälle... armopisteillä, en todellakaan suorittanut kurssia niin hyvin että olisin ansainnut päästä läpi, mutta menkööt sitten.
Ensimmäisen vuoden syksyllä suoritin kurssin "Kristinuskon vuosisata Japanissa". Aihe ei kiinostanut sitten pätkääkään, mutta suoritin kuitenkin koska "joskushan ne kurssit pitää kuitenkin suorittaa, miksei sitten heti". Pääsin läpi, onneksi. Keväällä kävin Japanin nyky-yhteiskuntaan liittyvän kurssin (en muista nimeä tarkaan, mutta ei sillä nyt niin väliä)... se oli jo mielenkiintoisempaa. Koe oli vaikeahko, varsinkin kun materiaalia olisi pitänyt lukea paljon että esseet pystyi kirjoittamaan mutta aika ei riittänyt koska kävin samaan aikaan toistakin reaalikurssia. Mutta pääsinpä silti läpi. Tämä toinen kurssi oli Japanin kirjallisuudenhistoria -kurssi. Paljon paljon asiaa ja paljon paljon materiaalia (=lukemista, niille joilla aikaa riitti) ja pieniä pakollisia tehtäviä ja kyselyitä kurssin aikana. Tentti oli vapaavalintaisen kirjan pohjalta tehty essee. Essee jäi melkein kirjoittamatta sillä valitsin epähuomiossa hyvin hankalan kirjan, mutta kirjoitinpahan sitten puuta heinää jonkun verran ja lähetin esseen opettajalle... ja pääsin kuin pääsinkin läpi, en olisi ikinä uskonut. :'D
Mutta, vaikka se nyt ehkä näiden puheiden perusteella siltä välillä kuulostaakin, ei tämä opiskelu nyt ihan lastenleikkiä kuitenkaan ole. Pitää olla oikeasti motivoitunut ja käyttää aikaa itseopiskeluun ja treenaamiseen. Työtä tämä koulu vaatii ja paljon. Mutta se on vain kivaa kun aihe on mieluinen ja siitä haluaa tietää koko ajan lisää. ^^
Jotta kaikki opiskelijat eivät tulisi ihan mökkihöperöiksi, meillä on myös oma ainejärjestö, VaJaA (Vaasan Japanologien Ainejärjestö), joka järjestää pitkin vuotta tapaamisia leffailtojen, bileiden, peli-iltojen yms yms muodossa. Näihin osallistumalla pääsee mahdollisesti myös tutustumaan vanhoihin opiskelijoihin joita ei välttämättä koulussa niin näe.
Kaiken kaikkiaan olen itse tykännyt olla täällä hurjan paljon! Japani kokonaisuudessaan kiinnostaa minua niin paljon että vähän tylsemmätkin reaalikurssit menee kyllä, ja niitähän voi käydä vaikkei läpi pääsisikään tai vaikka jättää kokonaan tenttimättä. :) Ja japani kielenäkin on hyvin mielenkiintoista ja siinä on minulle juuri sopivan verran haastetta. Ei tule tylsää. ^^ Myöskin opiskelukaverit ovat mukavia, senhän siitä saa kun on paljon samanhenkistä porukkaa samoissa pienissä piireissä. :D
Myöskin opettajat ovat mahtavia. Kielestä ja reaalikursseista vastaa nimeltämainitsematon (nimi selviää kyllä koulun nettisivuilta jos haluat tietää) suomalainen opettaja, joka on aivan mahtava. Hän saa melkein aiheen kuin aiheen mielenkiintoiseksi ja osaa opettaa erittäin hyvin. Puheopettajana toimii japanilainen nainen, joka on myöskin erittäin mukava.
Niin joo, puhetunneista sen verran, että siellä tosiaan harjoitellaan puhumista. Käydään läpi erilaisia tehtäviä ja puhutaan japania niin paljon kun pystytään... joskus saatamme myös askarrella tai leikkiä joitain (kieltä harjoittavia tietenkin) pelejä. Opettaja osaa myös englantia, jota hän käyttää aluksi jonkun verran että varmasti kaikki ymmärtää, mutta vaihtaa sitten vuoden kuluessa enemmän ja enemmän pelkästään japaniin. Tietenkin saa ja pitääkin kysyä jos ei ymmärrä niin hän sitten voi selittää uudestaan englanniksi.
Kaiken kaikkiaan meidän "yksikössämme" taitaa olla opiskelijoita noin 50 (en tiedä oikeasti yhtään, mutta jotain sinne päin). Viime vuoden syksyllä meitä aloitti vain 8 tai 9 (näinkin pieni määrä, mutta tuntuu että unohdan jonkun...), sitä edellisenä vuonna kai jotain 15sta pintaan. Kouluun haetaan lähettämällä motivaatiokirje (siis vapaamuotoinen hakemus jossa kerrot miksi olet koulusta kiinnostunut) sekä liitteinä mahdollisia todistuksia jo suoritetuista alkeiskursseista ja ylioppilastodistus/ammattikoulun päättötodistus suoraan FKF:lle. Lisätietoja täältä. Tämä on kyllä nyt vähän huono aika mainostaa kun tämän vuoden valinnat on kai jo tehty... mutta ensi vuonna sitten vaan hakemaan jos kiinnostaa! ^^
Tämä nyt oli tällainen aika asiapainotteinen postaus, mutta ehkä tästä on jollekulle jotain hyötyä... Saa kysyä ihan mitä vaan jos jotain jäi epäselväksi tai kiinostaa muuten vaan, vastaan mielelläni!! Niin, ja jos joku tätä lukeva aloittaa tänä vuonna FKF:llä, saa ilmoittautua! Olisi kiva tietää! :D
♥
Mutta! Koska minun on pitänyt tehdä koulusta postaus jo suunnilleen siitä lähtien kun siellä aloitin, teen sen nyt. Tällä hetkellä olen kesälomalla, joka kestää vielä noin puolitoista kuukautta. Koulu alkaa tänä vuonna (toisen vuoden opiskelijoilla) syyskuun alussa.
 |
| Ei kovin hyvä kuva, mutta... kuva koulusta kuitenkin. Otettu viime syksynä, joskus lokakuun alussa ja oikeastaan ainoa esittämiskelpoinen niistä harvoista kouluun liittyvistä kuvista joita minulla on. |
Niin, niille jotka eivät sitä kenties tiedä, opiskelen japanologiaa eli Japanin kieltä ja kulttuuria. Olen teknisesti Tukholman yliopiston kirjoilla, mutta käytännössä opetus tapahtuu Suomessa, tarkemmin sanottuna Vaasassa, Fria Kristliga Folkhögskolanin tiloissa. Opetus tapahtuu suurimmaksi osaksi suomeksi (ensimmäisen vuoden syksyllä on joitain luentoja ruotsiksi), mutta kokeet ovat ruotsiksi, tosin esim. essee-kysymyksiin saa vastata englanniksi. Ruotsia tarvitsee siis osata sen verran että ymmärtää mitä kysytään, mutta kokeissa saa olla mukana ruotsin sanakirja (ja englannin), eli jos sen peruskoulun oppimäärän verran ruotsia osaa, pärjää ihan hyvin.
Koulu kestää teoriassa kolme vuotta ja sillä saa kandidaatin tutkinnon. Tämä tietysti edellyttää että kaikki vaaditut kurssit suorittaa ajallaan ja tekee myös kandidaatintyön kun sen aika koittaa. Monet vanhemmat opiskelijat eivät edes ole tutkintoon asti tätä koulua käyneet (itseasiassa, kymeneen vuoteen ensimmäiset suomalaiset opiskeljiat valmistuivat viime syksynä... mutta tämä siis ei todellakaan johdu siitä ettei se olisi mahdollista tai että se olisi jotenkin kohtuuttoman vaikeaa, vaan useimmilla se on tietoinen päätös).
Tutkintoon vaaditaan viisi hyväksyttävästi suoritettua japanin-kurssia ja neljä vapaavalintaista reaalikurssia, joita tarjotaan vaihtelevia määriä pitkin vuotta. Suorittaa täytyy myös kandidaatti-kurssi ja tosiaan tehdä se kandidaatintyö. Siis ihan samanlaista kuin yliopistoissa muutenkin, paitsi että kursseissa ei ole hirveästi valinnanvaraa ja kielen kurssit pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä.
Itse olen tähän mennessä suorittanut kaksi kielen kurssia ja kolme reaalikurssia, vaihtelevin arvosanoin... mutta niitähän ei kukaan kysele jälkeenpäin. ;)
Arvosanoista sen verran että asteikko on A-F. A-E ovat hyväksyttyjä, verrattavissa Suomessa korkeamman asteen kouluissa käytössä olevaan 1-5 -asteikkoon. A on paras ja E huonoin. F ja Fx ovat hylättyjä... eroa näillä on kai lähinnä se että Fx ei ole ihan niin toivoton kuin F. <_<"
Käytännössä tunteja on ensimmäisenä ja toisena vuonna kahtena päivänä viikossa. Ensimmäisenä vuonna opetus tapahtuu iltapäivällä ja toisena vuonna aamupäivällä. Näiden kielten "teoria"tuntien lisäksi on kerran viikossa puheopetusta. Tuntien vähyys tarkoittaa sitä että kotona tapahtuvaa itseopiskelua on paljon. Jos ei viitsi panostaa, ei pärjää. Ensimmäisenä vuonna mentiin joka viikko uuteen oppikirjan kappaleeseen joten siinä oli se viikko aikaa oppia edellinen kappale, sen sanasto, kielioppi ja kanjit. Syksyllä oli vielä joka viikko pieni koe edellisen kappaleen asioista. Kokeista saatu arvosana vaikutti koko kurssin arvosanaan 10%. Keväällä näitä kokeita ei enää ollut, mikä oli ehkä vähän huonokin, koska ne motivoivat opiskelemaan pikkuhiljaa koko lukukauden aikana eikä ennen loppukoetta olisi välttämättä tullut ihan niin pahaa pänttäämis-paniikkia (vaikka tuli se kyllä syksylläkin...). Mutta kuitenkin. Ensimmäisenä vuonna käytetään Genki I ja II -kirjoja, todella hyviä, minä tykkäsin. Kanjeja tuli n. 15 kappaletta per viikko (toisena vuonna tahti kiihtyy). Hiraganat ja katakanat opeteltiin ensimmäisen noin kuukauden aikana suht nopeaan tahtiin.
Kielten kurssien lisäksi on tosiaan niitä reaalikurssejakin. Ensimmäisen vuoden syksyllä kuuluu ensimmäiseen kielten kurssiin integroituna pakollinen vähän sitä sun tätä käsittelevä reaalikurssi. Nämä luennot olivat suureksi osaksi ruotsiksi (ehkä pari englanniksi ja pari suomeksi). Jokaisen luennon jälkeen saatiin monivalintakyselylomake aiheeseen liittyen, mitkä piti palauttaa kurssin loppuun mennessä (kuitenkin mielellään mahdollisimman pian). Tästä kurssista oli myös loppukoe, joka käsitti muutaman sivun monivalintakysymyksiä, pitkiä sellaisia, joissa useampi kuin yksi vastaus saattoi olla oikein. Tämä reaalikurssi ja kielen loppukoe yhdessä muodostivat ensimmäisen kurssin loppuarvosanan, tosin kieltä painotettiin enemmän.
Tämän yhden pakollisen kurssin lisäksi järjestetään vuoden mittaan muutamia valinnaisia (kuitenkin pitää muistaa se että pakollisen lisäksi näitä täytyy suorittaa neljä kappaletta) vaihtelevilla aiheilla. Joka vuosi ei siis välttämättä tarjota samoja aiheita. Niitä sitten käydään sen mukaan mikä kiinnostaa ja mihin on itsellä aikaa.
Itse olen tosiaan suorittanut jo kolme vaaditusta neljästä, johtuen hyvästä tuurista arvosanojen kanssa. x) Kolmas tuli vähän kaupanpäälle... armopisteillä, en todellakaan suorittanut kurssia niin hyvin että olisin ansainnut päästä läpi, mutta menkööt sitten.
Ensimmäisen vuoden syksyllä suoritin kurssin "Kristinuskon vuosisata Japanissa". Aihe ei kiinostanut sitten pätkääkään, mutta suoritin kuitenkin koska "joskushan ne kurssit pitää kuitenkin suorittaa, miksei sitten heti". Pääsin läpi, onneksi. Keväällä kävin Japanin nyky-yhteiskuntaan liittyvän kurssin (en muista nimeä tarkaan, mutta ei sillä nyt niin väliä)... se oli jo mielenkiintoisempaa. Koe oli vaikeahko, varsinkin kun materiaalia olisi pitänyt lukea paljon että esseet pystyi kirjoittamaan mutta aika ei riittänyt koska kävin samaan aikaan toistakin reaalikurssia. Mutta pääsinpä silti läpi. Tämä toinen kurssi oli Japanin kirjallisuudenhistoria -kurssi. Paljon paljon asiaa ja paljon paljon materiaalia (=lukemista, niille joilla aikaa riitti) ja pieniä pakollisia tehtäviä ja kyselyitä kurssin aikana. Tentti oli vapaavalintaisen kirjan pohjalta tehty essee. Essee jäi melkein kirjoittamatta sillä valitsin epähuomiossa hyvin hankalan kirjan, mutta kirjoitinpahan sitten puuta heinää jonkun verran ja lähetin esseen opettajalle... ja pääsin kuin pääsinkin läpi, en olisi ikinä uskonut. :'D
Mutta, vaikka se nyt ehkä näiden puheiden perusteella siltä välillä kuulostaakin, ei tämä opiskelu nyt ihan lastenleikkiä kuitenkaan ole. Pitää olla oikeasti motivoitunut ja käyttää aikaa itseopiskeluun ja treenaamiseen. Työtä tämä koulu vaatii ja paljon. Mutta se on vain kivaa kun aihe on mieluinen ja siitä haluaa tietää koko ajan lisää. ^^
Jotta kaikki opiskelijat eivät tulisi ihan mökkihöperöiksi, meillä on myös oma ainejärjestö, VaJaA (Vaasan Japanologien Ainejärjestö), joka järjestää pitkin vuotta tapaamisia leffailtojen, bileiden, peli-iltojen yms yms muodossa. Näihin osallistumalla pääsee mahdollisesti myös tutustumaan vanhoihin opiskelijoihin joita ei välttämättä koulussa niin näe.
Kaiken kaikkiaan olen itse tykännyt olla täällä hurjan paljon! Japani kokonaisuudessaan kiinnostaa minua niin paljon että vähän tylsemmätkin reaalikurssit menee kyllä, ja niitähän voi käydä vaikkei läpi pääsisikään tai vaikka jättää kokonaan tenttimättä. :) Ja japani kielenäkin on hyvin mielenkiintoista ja siinä on minulle juuri sopivan verran haastetta. Ei tule tylsää. ^^ Myöskin opiskelukaverit ovat mukavia, senhän siitä saa kun on paljon samanhenkistä porukkaa samoissa pienissä piireissä. :D
Myöskin opettajat ovat mahtavia. Kielestä ja reaalikursseista vastaa nimeltämainitsematon (nimi selviää kyllä koulun nettisivuilta jos haluat tietää) suomalainen opettaja, joka on aivan mahtava. Hän saa melkein aiheen kuin aiheen mielenkiintoiseksi ja osaa opettaa erittäin hyvin. Puheopettajana toimii japanilainen nainen, joka on myöskin erittäin mukava.
Niin joo, puhetunneista sen verran, että siellä tosiaan harjoitellaan puhumista. Käydään läpi erilaisia tehtäviä ja puhutaan japania niin paljon kun pystytään... joskus saatamme myös askarrella tai leikkiä joitain (kieltä harjoittavia tietenkin) pelejä. Opettaja osaa myös englantia, jota hän käyttää aluksi jonkun verran että varmasti kaikki ymmärtää, mutta vaihtaa sitten vuoden kuluessa enemmän ja enemmän pelkästään japaniin. Tietenkin saa ja pitääkin kysyä jos ei ymmärrä niin hän sitten voi selittää uudestaan englanniksi.
Kaiken kaikkiaan meidän "yksikössämme" taitaa olla opiskelijoita noin 50 (en tiedä oikeasti yhtään, mutta jotain sinne päin). Viime vuoden syksyllä meitä aloitti vain 8 tai 9 (näinkin pieni määrä, mutta tuntuu että unohdan jonkun...), sitä edellisenä vuonna kai jotain 15sta pintaan. Kouluun haetaan lähettämällä motivaatiokirje (siis vapaamuotoinen hakemus jossa kerrot miksi olet koulusta kiinnostunut) sekä liitteinä mahdollisia todistuksia jo suoritetuista alkeiskursseista ja ylioppilastodistus/ammattikoulun päättötodistus suoraan FKF:lle. Lisätietoja täältä. Tämä on kyllä nyt vähän huono aika mainostaa kun tämän vuoden valinnat on kai jo tehty... mutta ensi vuonna sitten vaan hakemaan jos kiinnostaa! ^^
Tämä nyt oli tällainen aika asiapainotteinen postaus, mutta ehkä tästä on jollekulle jotain hyötyä... Saa kysyä ihan mitä vaan jos jotain jäi epäselväksi tai kiinostaa muuten vaan, vastaan mielelläni!! Niin, ja jos joku tätä lukeva aloittaa tänä vuonna FKF:llä, saa ilmoittautua! Olisi kiva tietää! :D
♥
25. heinäkuuta 2010
Change without changing
En halunnut tästä blogissa mainita ennen kuin koko juttu oli satavarma, kun en kuitenkaan henk.koht. asioitani täällä levittele.
Nyt minulla on kuitenkin edessä aika isokin elämänmuutos ja jaan sen kanssanne, koska se jopa liittyy blogin aihealueeseen.
Pääsin siis opiskelemaan japanologiaa. ^^ Koulu on pienehkö kansanopisto Vaasassa (Fria Kristliga Folkhögskolan), mutta se on yhteistyössä Tukholman yliopiston kanssa. Opintoni tulevat siis olemaan ihan yliopistotasoisia ja kolmen vuoden urakka tuo minulle kandidaatin tutkinnon (itse tarkasta nimikkeestä en edes ole varma, pitääpä ottaa selvää.).
Jos joku on ollut tarkkana, tietää että olen ollut töissä tässä nyt jo jonkin aikaa ja asun siis todellakin Helsingissä. Lopetan kuitenkin työt ensi viikon lopussa (sen enempää paljastamatta voin sanoa ettei tule ikävä, aivan alun jälkeen en työstäni ole pitänyt mutta jostain sitä rahaa oli saatava). Muutan Vaasaan elokuun loppupuoliskolla ja koulu alkaa 25. päivä elokuuta.
Kerron täälläkin lisää Vaasasta ja opiskelusta, kunhan sinne asti pääsen. :)
Olen todella innoissani muutosta ja opiskelujen aloittamisesta. Olen jo pitkään halunnut kääntäjäksi/tulkiksi ja yritin aluksi päästä sille alalle englannin kautta. Tajusin kuitenkin aloittaessani japanin alkeiskurssin, ettei englanti ole minulle enää tarpeeksi haastavaa (enkä siksi ollut jaksanut kiinnostua tarpeeksi yliopiston pääsykoekirjoista). Mitenkään brassailematta, voin sanoa että osaan sitä jo niin sujuvasti ettei sen opiskelu olisi tarpeeksi mielenkiintoista (pitkästyn ja turhaannun helposti). Kun vielä lisäksi olen niin kauan ollut kiinnostunut Aasian, mutta erityisesti Japanin kulttuurista, japanologia sopii minulle mainiosti. Japanin kieli ja kirjoitusjärjestelmä tarjoavat tarpeeksi haastetta ja sikäläinen kulttuuri on varmasti tarpeeksi mielenkiintoista pitääkseen yllä minunkin kiinnostustani. Kun tähän lisätään vielä se, että osa tunneista FKF:llä pidetään ruotsiksi, samoin kokeet (vastata saa kyllä myös englanniksi), niin täydellinen soppa onkin valmis. Ainoa mikä tässä oikeastaan harmittaa on Helsingin jättäminen (olen lyhyessä ajassa ehtinyt jo rakastua tähän kaupunkiin), mutta no pain, no gain. Kyllä sen muutaman vuoden kestää kun saa tehdä jotain, jota rakastaa.
Jos en ihan väärin ole tajunnut, tuolla voi olla myös mahdollisuus päästä vaihtoon Japaniin... sanomattakin lienee selvää, että minä olisin ensimmäisenä jonossa jos tällaista tarjotaan. Ja onhan minulla jo liuta ystäviä ja sukulaisia tulossakin kyläänkin, jos sinne asti pääsen. x)
Joku on ehkä kiinnittänytkin huomiota tapaani aina keikkojen yhteydessä sanoa jotain "en vieläkään usko että olen oikeasti nähnyt senjasen livenä" -tyylistä. Noh, nyt käytän tuota ilmaisua jälleen kerran ja sanon etten vieläkään usko että olen oikeasti vihdoin päässyt opiskelemaan, ja vieläpä unelma-aihetta ja että olen muuttamassa Vaasaan, aivan täysin uuteen kaupunkiin (luulen etten ole siellä koskaan edes piipahtanut). Samaan aikaan olen niin innoissani kaikesta tästä etten millään malttaisi odottaa että saan muuttoauton pakattua ja roudattua kamani uuteen kämppääni, että pääsen tutustumaan uuteen kaupunkiin, että pääsen vihdoin ja viimein o p i s k e l e m a a n! (Olen siis jo lukuisia kertoja hakenut ties minne ja syystä tai toisesta en minnekään ole päässyt (myönnettäköön että monessa tapauksessa syy oli omani kun pääsykoekirjat eivät jaksaneet kiinnostaa... mutta eivät ne silloin kiinnostakaan jos niillä ei ole mitään tekemistä haettavan aineen kanssa).)
Kämpästä puheen ollen, onnekkaana olin liikkeellä jo hyvin ajoissa (heinäkuun alussa) ja sain kämpän melkein heti. Yksiötä olin vailla, mutta niitä taidetaan harvemmin antaa ensimmäisen vuoden opiskelijoille... minun oli siis tyytyminen yhteen huoneeseen kolmiosta. Huoneessa on oma vessa ja suihku, joten ei paha ollenkaan. Se on myös isoin kolmesta huoneesta (noin 19 neliömetriä). Asunto on melkoisen lähellä keskustaa, noin vajaa kilometri (ainakin kartan mukaan... ja riippuu vähän siitä, mihin asettaa keskustan) eikä koulunikaan siitä paljoa kauempana ole (jos olisi, tulisi jo meri vastaan). Kuulostaa kaiken kaikkiaan ihan mukiinmenevältä kämpältä, eiköhän siinä ole ihan hyvä asustella (ja toivotaan että kämppäkavereiksi sattuu ihmisiä joiden kanssa tulen toimeen... vaikka voihan heitä sitten vältellä jos ei nappaa ;) ).
Anteeksi nyt kaikille jotka sattuvat Vaasassa asumaan, mutta sehän on aikasta pieni kaupunki, siis noin niin kuin pinta-alaltaan. Ja tämä verrattuna siihen että ennen Helsinkiä asuin Jyväskylässä, ja sekin on jo ihan tarpeeksi pieni (oikeastaan aika sopivan kokoinen... ei liian pieni, mutta tarpeeksi pieni että pyörällä pääsi kaikkialle). Okei, myönnettäköön että ehkä olen vain hieman katkera etten pystynyt Helsingissä pääsemään lähemmäksi unelmaani vaan sen täytyy tapahtua jossain muualla. Jospa minä vain pidän suuni kiinni ja yritän parhaani mukaan viihtyä myös Vaasassa. ^^"
Minulle saa ehdottaa kivoja paikkoja Vaasassa tai kenties jotain nähtävyyksiä (se on käsittääkseni melkoisen vanha kaupunki, joten sieltä varmaan löytyy kauniita vanhoja rakennuksia)! Meinasin ennen koulun alkua siinä laatikoiden purkamisen ohessa käydä vähän turisteilemassa ympäriinsä, kun vielä kerkeän ennen opintojen alkamista. :D
Blogin kannaltahan tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että koska tuloni putoavat rajusti, en voi ihan mielettömiin tilailla uusia julkaisuja, eli uusien tuotteiden esittelyt harvenevat. Mutta ehkä onkin jo aika antaa enemmän huomiota vanhoille julkaisuille ja käydä käsiksi jo omistamiini ihanuuksiin. :D En siis aio mitenkään vähentää bloggailuani, ei minusta niin vähällä pääse eroon. ;)
♥
Nyt minulla on kuitenkin edessä aika isokin elämänmuutos ja jaan sen kanssanne, koska se jopa liittyy blogin aihealueeseen.
Pääsin siis opiskelemaan japanologiaa. ^^ Koulu on pienehkö kansanopisto Vaasassa (Fria Kristliga Folkhögskolan), mutta se on yhteistyössä Tukholman yliopiston kanssa. Opintoni tulevat siis olemaan ihan yliopistotasoisia ja kolmen vuoden urakka tuo minulle kandidaatin tutkinnon (itse tarkasta nimikkeestä en edes ole varma, pitääpä ottaa selvää.).
Jos joku on ollut tarkkana, tietää että olen ollut töissä tässä nyt jo jonkin aikaa ja asun siis todellakin Helsingissä. Lopetan kuitenkin työt ensi viikon lopussa (sen enempää paljastamatta voin sanoa ettei tule ikävä, aivan alun jälkeen en työstäni ole pitänyt mutta jostain sitä rahaa oli saatava). Muutan Vaasaan elokuun loppupuoliskolla ja koulu alkaa 25. päivä elokuuta.
Kerron täälläkin lisää Vaasasta ja opiskelusta, kunhan sinne asti pääsen. :)
Olen todella innoissani muutosta ja opiskelujen aloittamisesta. Olen jo pitkään halunnut kääntäjäksi/tulkiksi ja yritin aluksi päästä sille alalle englannin kautta. Tajusin kuitenkin aloittaessani japanin alkeiskurssin, ettei englanti ole minulle enää tarpeeksi haastavaa (enkä siksi ollut jaksanut kiinnostua tarpeeksi yliopiston pääsykoekirjoista). Mitenkään brassailematta, voin sanoa että osaan sitä jo niin sujuvasti ettei sen opiskelu olisi tarpeeksi mielenkiintoista (pitkästyn ja turhaannun helposti). Kun vielä lisäksi olen niin kauan ollut kiinnostunut Aasian, mutta erityisesti Japanin kulttuurista, japanologia sopii minulle mainiosti. Japanin kieli ja kirjoitusjärjestelmä tarjoavat tarpeeksi haastetta ja sikäläinen kulttuuri on varmasti tarpeeksi mielenkiintoista pitääkseen yllä minunkin kiinnostustani. Kun tähän lisätään vielä se, että osa tunneista FKF:llä pidetään ruotsiksi, samoin kokeet (vastata saa kyllä myös englanniksi), niin täydellinen soppa onkin valmis. Ainoa mikä tässä oikeastaan harmittaa on Helsingin jättäminen (olen lyhyessä ajassa ehtinyt jo rakastua tähän kaupunkiin), mutta no pain, no gain. Kyllä sen muutaman vuoden kestää kun saa tehdä jotain, jota rakastaa.
Jos en ihan väärin ole tajunnut, tuolla voi olla myös mahdollisuus päästä vaihtoon Japaniin... sanomattakin lienee selvää, että minä olisin ensimmäisenä jonossa jos tällaista tarjotaan. Ja onhan minulla jo liuta ystäviä ja sukulaisia tulossakin kyläänkin, jos sinne asti pääsen. x)
Joku on ehkä kiinnittänytkin huomiota tapaani aina keikkojen yhteydessä sanoa jotain "en vieläkään usko että olen oikeasti nähnyt senjasen livenä" -tyylistä. Noh, nyt käytän tuota ilmaisua jälleen kerran ja sanon etten vieläkään usko että olen oikeasti vihdoin päässyt opiskelemaan, ja vieläpä unelma-aihetta ja että olen muuttamassa Vaasaan, aivan täysin uuteen kaupunkiin (luulen etten ole siellä koskaan edes piipahtanut). Samaan aikaan olen niin innoissani kaikesta tästä etten millään malttaisi odottaa että saan muuttoauton pakattua ja roudattua kamani uuteen kämppääni, että pääsen tutustumaan uuteen kaupunkiin, että pääsen vihdoin ja viimein o p i s k e l e m a a n! (Olen siis jo lukuisia kertoja hakenut ties minne ja syystä tai toisesta en minnekään ole päässyt (myönnettäköön että monessa tapauksessa syy oli omani kun pääsykoekirjat eivät jaksaneet kiinnostaa... mutta eivät ne silloin kiinnostakaan jos niillä ei ole mitään tekemistä haettavan aineen kanssa).)
Kämpästä puheen ollen, onnekkaana olin liikkeellä jo hyvin ajoissa (heinäkuun alussa) ja sain kämpän melkein heti. Yksiötä olin vailla, mutta niitä taidetaan harvemmin antaa ensimmäisen vuoden opiskelijoille... minun oli siis tyytyminen yhteen huoneeseen kolmiosta. Huoneessa on oma vessa ja suihku, joten ei paha ollenkaan. Se on myös isoin kolmesta huoneesta (noin 19 neliömetriä). Asunto on melkoisen lähellä keskustaa, noin vajaa kilometri (ainakin kartan mukaan... ja riippuu vähän siitä, mihin asettaa keskustan) eikä koulunikaan siitä paljoa kauempana ole (jos olisi, tulisi jo meri vastaan). Kuulostaa kaiken kaikkiaan ihan mukiinmenevältä kämpältä, eiköhän siinä ole ihan hyvä asustella (ja toivotaan että kämppäkavereiksi sattuu ihmisiä joiden kanssa tulen toimeen... vaikka voihan heitä sitten vältellä jos ei nappaa ;) ).
Anteeksi nyt kaikille jotka sattuvat Vaasassa asumaan, mutta sehän on aikasta pieni kaupunki, siis noin niin kuin pinta-alaltaan. Ja tämä verrattuna siihen että ennen Helsinkiä asuin Jyväskylässä, ja sekin on jo ihan tarpeeksi pieni (oikeastaan aika sopivan kokoinen... ei liian pieni, mutta tarpeeksi pieni että pyörällä pääsi kaikkialle). Okei, myönnettäköön että ehkä olen vain hieman katkera etten pystynyt Helsingissä pääsemään lähemmäksi unelmaani vaan sen täytyy tapahtua jossain muualla. Jospa minä vain pidän suuni kiinni ja yritän parhaani mukaan viihtyä myös Vaasassa. ^^"
Minulle saa ehdottaa kivoja paikkoja Vaasassa tai kenties jotain nähtävyyksiä (se on käsittääkseni melkoisen vanha kaupunki, joten sieltä varmaan löytyy kauniita vanhoja rakennuksia)! Meinasin ennen koulun alkua siinä laatikoiden purkamisen ohessa käydä vähän turisteilemassa ympäriinsä, kun vielä kerkeän ennen opintojen alkamista. :D
Blogin kannaltahan tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että koska tuloni putoavat rajusti, en voi ihan mielettömiin tilailla uusia julkaisuja, eli uusien tuotteiden esittelyt harvenevat. Mutta ehkä onkin jo aika antaa enemmän huomiota vanhoille julkaisuille ja käydä käsiksi jo omistamiini ihanuuksiin. :D En siis aio mitenkään vähentää bloggailuani, ei minusta niin vähällä pääse eroon. ;)
♥
27. huhtikuuta 2010
Mixed
Öhöm, huomenna keikka? En vieläkään ole exist tracea kuunnellut oikeastaan edes nimellisesti, joten en todellakaan tiedä mitä huomisillalta odottaisi. Ehkä kuuntelen tänään joitain biisejä... tai huomenna aamusta. Ainakin voin nyt sanoa aikoneeni, vaikken luultavasti saakaan aikaiseksi. En kuitenkaan usko että keikasta ihan kidutusta tulee, kyllä sieltä aina jotain hyvää löytää, vaikka sitten jäsenten esiintymisasut, jos ei muuta. :) Tytöt onnistuvat kyllä näyttämään jopa androgyynisemmiltä kuin useimmat VK-miehet, ja se on aika paljon sanottu se! Tällä hetkellä taidan sitä odottaa eniten, siis heidän ulkonäköään (nyt hys siellä nurkassa; kun puhutaan visual keistä, ulkonäkö on aivan yhtä tärkeää kuin musiikkikin).
Ja pääsenpähän näkemään taas S:ää, hän tulee taas keikkaseuraksi, jos VR vain onnistuu hänet perille saamaan. :D
Nyt kyllä ärsyttää eräs asia... nimittäin VAMPSin maailmankiertue. He ovat ilmoittaneet (tähän mennessä) siihen kuuluvan huimat kahdeksan keikkaa: 3 USAssa, 1 Chilessä, 2 Euroopassa (Ranska ja Espanja) ja 2 Kiinassa. Tuo on kyllä maailmankiertue siinä mielessä, että se käy useammassa maassa ympäri maailmaa, mutta keikkojen määrän takia en sitä kyllä kiertueeksi kutsuisi... varsinkin kun keikkojen välissä on useimmiten useampi päivä väliä. Ehkä jollekin pienemmälle ja ei-niin-suositulle bändille tämä olisikin ihan hyvä määrä keikkoja, mutta VAMPS on kuitenkin kieltämättä suosittu. Heillä on jo ollut pari isoa kiertuetta Japanissa ja myöskin suhteellisen pitkä kiertue USAssa. Nyt ilmoitettu kiertue on kuitenkin todella pieni noihin verrattuna.
Toki voi olla, että keikkoja on vielä tulossa lisää (ja todellakin toivon näin!!) mutta koska kiertueen tämähetkiset pysähdyspaikat ilmoitettiin jo noin kuukausi sitten, en voi olla ajattelematta jo pahinta...
Ja sitäkään en tajua, että jos nyt on vain kaksi keikkaa Euroopassa, niin ei Espanja ole se paras vaihtoehto. Eniten (Jrockia) myyvät maat täällä taitavat olla Saksa, Ranska ja (uskomatonta) Suomi. Ei Espanja ole lähelläkään edes Suomea, puhumattakaan Saksasta. Niin, että ihmeellisiä valintoja ovat siellä Jaappaniassa taas tehneet... mutta toivotaan, että tulevat järkiinsä ja VAMPSille saadaan useampiakin keikkoja tälle mantereelle.
Eilen oli tämän kurssin viimeinen japanintunti. Onneksi ensi syksynä tulee tietenkin jatkokurssit; sellaiselle olen aikonut mennä. Yritän päästä saman opettajan kurssille, tykästyin nimittäin hänen opetustyyliinsä (ja sitten ainakin käytetään samaa kirjaa, niin ei tullut sitä ihan turhaan ostettua). Kirjasta puheen ollen, käytimme tämän opettajan ja hänen kollegansa yhdessä tekemää kirjaa, tai oikeastaan sen "prototyyppiä" eli monistepinoa puolivalmiista versiosta. Varsinainen kirja ilmestyi vasta tuossa maaliskuun lopussa (erinäisten viivästysten jälkeen), joten emme sitä ehtineet käyttää kuin ihan muutaman kerran. Kirja on siis nimeltään Michi -tie japanin kieleen-.
Itse pidän kirjasta; se on värikäs (normaalin harmauden sijaan) ja asiat ovat selkeästi esillä. Melkoisen kallis se kyllä on, valitettavasti (opettaja onnistui saamaan meille hieman alennusta siitä hyvästä että olimme käyttäneet puolivalmista kirjaa koko kurssin ajan).
No niin, tässä taas vähän random naputtelua. XD Katsotaan koska ehdin seuraavan kerran kertoilemaan, on nimittäin tiedossa jonkun verran iltakiireitä nyt loppuviikosta ja viikonloppuna... mutta yritetään. :D
♥
25. maaliskuuta 2010
Silent Jealousy
Minun ei kai kannattaisi lukea muiden blogeja, joissa he kertovat olevansa/olleensa/menevänsä pitkäksi aikaa opiskelemaan/töihin/matkailemaan Japaniin, eikä varsinkaan niitä jotka jopa asuvat siellä pysyvästi (siis suomalaisia kuitenkin)... Syntyy kateus ja kaipaus, kun itsellä se ensimmäinen matka on edessä vasta hamassa tulevaisuudessa. Olen jo ahkerasti sitä varten säästänyt ja säästän tietysti koko ajan, joten se puoli on kyllä hanskassa. Ongelmaksi nousee aika ja sen puute. Kun ensimmäisen kerran sinne päin pääsen, haluaisin viipyä paikan päällä ihan kunnolla. Muutaman viikon, ehkä kokonaisen kuukauden. Mutta mistäs minä yhtäkkiä repäisen kuukauden vapaa-aikaa? Tähän hätään en mistään, mutta toivottavasti tilanne muuttuu muutaman vuoden sisällä. En myöskään halua lähteä reissuun yksin, mutta onneksi S ja K ovat ilmaisseet innokkuutensa tulla matkaseurakseni. Oikeastaan he pakottivat minut lupaamaan etten lähde ennekuin hekin pystyvät tulemaan mukaan... ;)
Olen jotenkin varma että tulen rakastumaan Japaniin viimeistä hiusta myöten, enkä pidä mahdottomana ajatusta että siellä joskus itsekin asuisin, mutta yritän olla haaveilematta liikaa, sillä en haluaisi pettyä. Tulen varmasti Japanista pitämään oikein paljon, mutta en tietenkään voi vielä sanoa pystyisinkö siellä asumaan pysyvästi kuitenkaan. Sen näkee sitten kunhan sinne joskus pääsen. Se vain tuntuu vielä niin kaukaiselta unelmalta. :')
Myös kielen soisin sinne mentäessä olevan edes jotenkuten hallinnassa. Sekään tuskin tulee aiheuttamaan päänvaivaa, sillä viime syksynä sain vihdoin aloitettua japanin alkeiskurssin. Olen siis syyskuun loppupuolelta käynyt kerran viikossa (poisluettuna noin kuukauden tauko joulun aikaan) opiskelemassa japania pienen ryhmän kanssa. Kurssi on Japanilaisen Kulttuurin Ystävät Ry:n järjestämä, ja valitsin se pitkälti sen ajankohdan takia. Muut alkeiskurssit olisivat olleet jo aikaisemmin iltapäivällä, enkä olisi niissä ehtinyt käymään. Tämä kurssi siis alkaa vasta 18:40. Kurssissa hyviä puolia ovat myös sen hinta (reilusti halvempi kuin esimerkiksi kansalaisopistolla) ja se, että se kestää pitkälle kevääseen. Jos aloitan jatkokurssin taas ensi syksynä, on välissä ollut hieman vähemmän aikaa unohtaa asioita kuin jos kurssi olisi loppunut jo ennen joulua. Luulisin, että tämä yhdistys järjestää alkeiskurssin myös ensi syksynä, joten suosittelen lämpimästi! Myös opettaja on hyvä; todella mukava ja osaa asiansa. :) Valitettavasti he eivät tarjoa jatkokurssia, joten se pitänee etsiä sitten jostain muualta. Toivottavasti kuitenkin löydän kurssin joka sopii myös omiin (joustamattomiin) aikatauluihini, ettei jää siitä kiinni.
Kuitenkin, siitä kielenopiskelusta vielä vähän lisää, koska olen lahjakkaasti unohtanut mainita koko asian täällä.
Omasta mielestäni japani on helppo kieli, ainakin kieliopillisesti. Yksinkertaisilla alkeisrakenteilla ja tietyillä fraaseilla voi pitää yllä pientä keskustelua, ja ainakin lippujen ja muiden ostosten tekeminen onnistuu vaivattomasti. Enpäs vielä itse ole niihin vaikeimpiin rakenteisiin vielä kerennyt tutustua, mutta olen vakuuttunut siitä, etteivät ne voi niin hirveän vaikeita olla (verrattuna saksaan ja ranskaa (joita molempia olen jossain vaiheessa koulu-uraani päntännyt), rakenteet saavat olla t o d e l l a monimutkaisia että ne olisivat liian vaikeita ;) ).
Vaikeinta kielessä on siis kirjoittamisen (palaan siihen kohta) lisäksi kielen käyttö. Japanilaisilla heidän erityinen kohteliaisuutensa tulee jo kielestä ja sen rakenteista. Kieltä pitää osata käyttää oikein oikeissa tilanteissa, muuten mistään ei tule mitään ja voi jopa tulla väärinymmärretyksi. Japania ymmärtääkseen ja oppiaakseen täytyy unohtaa suomalainen kulttuuri ja käytös ja yrittää ajatella mahdollisimman japanilaisittain. Sama pätee tietysti kaikkiin kieliin, mutta on ihan eri asia opetella jotain eurooppalaista kieltä, sillä näiden maiden kulttuurit ovat kuitenkin niin paljon lähempänä omaamme kuin kaukana Aasiassa.
Kirjoittaminen onkin sitten ihan asia erikseen... Aloitimme syksyllä hiraganoista ja jatkoimme sitten keväällä katakanoihin. Kanjeista ei vielä mitään tietoakaan, kunhan nyt nämä perusmerkit ensin hallitaan.
Ei näistä oikein voi muuta sanoa kuin, että niitä on vain pakko piirtää ja piirtää kunnes käsi kramppaa ja sitten piirtää vielä vähän lisää. Ja voin sanoa että kyllä ne oppii. Kun tarpeeksi paljon niitä jaksaa toistaa ja toistaa ja toistaa ja toistaa niin kyllä ne mieleen ja lihasmuistiin jää. Ja sitten niitä tietysti täytyy harjoitellakin, että ne myös pysyvät siellä muistissa. Käsiala taitaa kuitenkin olla vähän mitä sattuu... jo latinalaisten aakkostenkin kirjoittamisesta syntyy hieman epämääräisiä harakanvarpaita, joten en usko että tulen ikinä saamaan japanini näyttämään mitenkään edustuskelpoiselta. Mutta ehkä sillä ei niin väliä ole, kunhan siitä saa jotenkin selvän... jos saa. ;)
On vaan astetta turhauttavampaa, kun ei osaa kanjeja vielä lukea... pystyn siis lukemaan japaninkielisestä tekstistä vain kielioppirakenteet (hiraganat) ja lainasanat (katakanat). x'D Ymmärtämisestäkään ei ole mitään takeita.
Mutta kyllä tämä tästä, matkani japanin kanssa on vasta alkutekijöissään! :D
Sitten ihan randomilla loppuun ihan täysin asiaanliittymättömästi (kuten minulle taitaa olla ominaista):
Olisiko tämä kappale jonkun muunkin mielestä täydellinen kännykän soittoääneksi? Varsinkin tuo kertosäkeistö... XD
DBSK ~ Wrong Number
♥
PS: Kaikki kuvat Googlettamalla eri sivuilta. Kuvat saa isommiksi klikkaamalla, mutta varoitan että jotkut niistä on aika isoja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)