Oh, the drama

En yleensä ole edes tietoinen draamoista ennen kuin ne alkavat enkä näin ollen odota niitä etukäteen. Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin että odotan innolla jopa niinkin monen kuin kolmen draaman alkamista.

Miss Panda and Porcupine

Ensimmäinen niistä on nimeltään Miss Panda and Porcupine/Hedgehog. En ole ihan varma onko tämä draaman virallinen englanninkielinen nimi, mutta tällä olen sen nähnyt kulkevan.
Tämän draaman on määrä alkaa joskus heinäkuun aikana, ja syy sille miksi sitä odotan niin innokkasti on tietenkin pääosassa oleva Donghae. Olen ehkä puolueellinen, mutta mielestäni hän on oikeasti hyvä näyttelijä ja draaman juonikin kuulostaa ihan kivalta, joten odotan suuria tältä draamalta.

Juonesta sen verran, että se keskittyy kahvilaan/konditoriaan, jota hoitaa tämä Miss Panda. Donghaen hahmo on piikkisian tyylisesti aina piikit pystyssä mutta Panda saa ehkä hänenkin sydämen sulamaan. Kyseessä on siis romanttinen draamakomedia, ehkäpä.
Miss Panda and Porcupinesta on vieläkin todella vähän mitään tietoja, vaikka muutama virallinen kuvakin on jo julkaistu. Joka tapauksessa jo ilmoitetut näyttelijät vaikuttava hyviltä ja luulen että he sopivat yhteen, joten toivottavasti draama on yhtä hyvä kuin miltä vaikuttaa.

When Love Walked In

Toinen on kiinalainen/taiwanilainen (en ole varma kumpi) draama When Love Walked In.
Olen odottanut tätä jo alkuvuodesta asti, sillä tässä näyttelevät Super Junior-M:stä tuttu Zhou Mi ja f(x):n Victoria!
Kiinalaiseen tyyliin draama on jo kuvattu kokonaan ja sen on määrä alkaa elokuussa.
Juonesta en oikein tiedä... mutta koska tämäkin on romanttinen draama, kyseessä on varmastikin jonkinlainen kolmiodraama Victorian, Zhou Min ja Calvin Chenin kanssa.

En ole aikaisemmin nähnyt Zhou Mitä tai Victoriaa näyttelemässä missään, mutta uskon että he onnistuvat rooleissaan hyvin. Ainakin heidän kemiansa ovat kohdallaan, pidän heitä luonteeltaan niin samanlaisina, että heidän on pakko tulla hyvin toimeen keskenään.

To the Beautiful You

Kolmas draama on korealainen To the Beautiful You, joka on jälleen uusi draama-versio japanilaisesta mangasta Hanazakari no kimitachi e tai lyhyesti Hana Kimi.
Itse olen katsonut näistä monesta eri veriosta vain sen vuoden 2007 japanilaisen version. Siitä versiosta pidin todella paljon, lähinnä sen mahtavien näyttelijöiden takia (Ikuta Toma, Mizushima Hiro, Yamamoto Yusuke). Yritin katsoa viime kesänä tullutta uutta japanilaista versiota mutta en päässyt ensimmäistä jaksoa pidemmälle. Mangaa en ole lukenut, enkä katsonut animea (kai siitä sellainenkin on olemassa? En ole varma), enkä taiwanilaista versiota. Nytkin olen hieman epävarma haluanko oikeasti nähdä tätä korealaista versiota, mutta pakko se on kai edes aloittaa. Tämä draama on nimittäin SME:n tuottama.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ilmeisesti, että draama olisi pullollaan pelkästään SME:n artisteja, vaan mukana on myös ihan oikeita ja uraa tehneitä näyttelijöitä, tuomassa koko hommalle vähän nimeä.
Pääosissa nähdään kuitenkin Shineen Minho ja f(x):n Sulli. Kummankaan näyttelijäntaidoista en hirveästi tiedä, mutta jos totta puhutaan, varsinkaan Minhon hahmo ei edes vaadi hirveästi yrittämistä. Sullin on hieman vaativampi, mutta ei mikään maailman vaikein sekään. Enemmän olen huolissani muista hahmoista, eriyisesti niistä joihin itse rakastuin japanilaista versiota katsoessani. Saa nähdä keitä he valitsevat niihin rooleihin.
Tämänkin draaman on tarkoitus alkaa elokuussa.

I Love Lee Tae Ri

Neljäs draama josta haluan kertoa vähän on jo alkanut, mutta sitä teksitetään niin hitaasti, että olen ehtinyt katsoa vasta yhden jakson vaikka se alkoi jo toukokuun lopussa.
Kyseessä on I Love Lee Tae Ri/Italy, jossa on pääosassa aikoinaan Super Junioristakin tunnettu Kibum.
Kibum esittää 14-vuotiasta poikaa joka yhtäkkiä huomaakin kasvaneensa aikuiseksi. Hänellä on siis n. 25-vuotiaan miehen keho, mutta on mieleltään vielä 14. Jotenkin tähän kaikkeen liittyy joku n. 35-vuotias taidemuseon johtaja tai joku vastaava, ja ilmeisesti Kibumin hahmo ja tämän nainen vielä päätyvät yhteenkin jossain vaiheessa... En voi olla ainoa, jonka mielestä jo tämä perusjuoni on todella creepy.

Olen tosiaan katsonut yhden jakson ja vihaan koko draamaa jo nyt with a passion. Hahmot ovat ärsyttäviä, tapahtumat epäuskottavia (siis muutenkin kuin sen ikääntymisen takia), ja Kibumin naama on rasittava (vaikka hän onkin ihan mukiinmenevä näyttelijä). Ainoa siedettävä ja järkevä hahmo ja asia koko draamassa on tämä taidemuseon johtaja vai mikä olikaan. Hänestä pidän. Aion kuitenkin antaa draamalle toisen ja kolmannekin mahdollisuuden. Haluan nähdä saadaanko siitä mitään järkevää aikaiseksi.

♥

This Is Love

Yllä on 11 eniten kuuntelemaani kappaletta viimeisen kolmen kuukauden ajalta, Last.fm:n mukaan. Ajattelin esitellä teille jokaisen kappaleen ja kertoa miksi niitä olen kuunnellut viime aikoina niin paljon. 11 sen takia kun kaksi niistä on periaatteessa sama kappale mutta haluan esitellä 10 kappaletta.

Sen verran yleisesti minun musiikinkuuntelutavoistani, että Last.fm:n tilastot ovat minun kohdallani hieman vääristyneet, lähinnä määrien kannalta, sillä kuuntelen enemmän musiikkia mp3-soittimellani kun olen liikkeellä kuin kotona koneella istuessani, mutta mp3-soittimeni toistokertoja luonnollisestikaan näy Last.fm:n tilastoissa. Mutta ei se mitään, samoja kappaleitahan minä liikkeellä ollessanikin kuuntelen.

Taidankin tehdä tämän käänteisessä järjestyksessä.


11. listalla on SNSD/Girls' Generationin The Boys

Girls' Generation ei yleensä viihdy soittolistallani kovinkaan paljoa. Heillä on kyllä muutamia kappaleita joista pidän todella paljon (Gee, Genie, Oh!, Run Devil Run jne.), mutta en siltikään kuuntele heitä mitenkään usein.
The Boys on kuitenkin tuolla kolmen kuukauden listalla sen takia, että se muistuttaa minua Taipei/Soul-reissustani. Sitä kuului koko ajan Taipeissa ja Soulissakin, joten se jäi soimaan päähän ja niin. Olen tehnyt oman henkilökohtaisen "Taipei+Soul"-soittolistan, jolle olen koonnut niitä kappaleita, joita sillä reissulla kuului paljon, ja tämä on yksi niistä kappaleista.


Sijan 10. ottaa N.S Yoonji kappaleella The Reason I Became a Witch

Tämä kappale on listalla itse asiassa juurikin samasta syystä kuin The Boyskin. Tai ei, tätä ei kuulunut kaduilla (paitsi sitten Soulissa), mutta satuimme katsomaan Taipein hotellissa televisiota ja sieltä tuli joku näistä korealaisista musiikkiohjelmista ja N.S Yoonji oli juuri tehnyt comebackin tällä kappaleella. Hyvä kappale, jäi soimaan päähän, siispä on päässyt soittolistalleni.


9. sijalla on Super Juniorin, tai oikeammin Donghae & Eunhyukin Oppa, Oppa

Noh, aivan mahtava kappale ylipäätään ja sitten kun olen vielä nähnyt tämän livenä niin... ei tästä voi muuta sanoa, se soi jossain vaiheessa repeatilla ja edelleen kuuntelen sitä paljon.


Sijalta 8. löytyy Big Bangin Fantastic Baby

Tämän syyt ovat melkeinpä yhtä järkevät ja monisanaiset kuin edellisenkin... Big Bang teki pitkästä aikaa comebackin tuossa joku aika sitten ja tämä kappale iski korvaan heti kättelyssä. Olen tätä aikaisemminkin tainnut täällä mainostaa.
Wow, Fantastic Baby~


7. sija on varattu F.T Islandin kappaleelle Severly

Tätäkin kuului paljon ja paljon Soulissa ja muutenkin pidän siitä hyvin paljon. Haluasin kuunnella FT Islandia enemmänkin, mutta jostain syystä en vain löydä heiltä kappaleita jotka iskisivät oikein kunnolla... Kuulin kerran yhden todella hyvin japaninkielisen kappaleen heiltä, mutta en muista mikä sen nimi oli enkä ole törmännyt siihen uudestaan. Harmi.


6. sijalla lepää jotain niin kaunista, että sydäntä särkee. Henry Lau - Give Me Everything Tonight

Oikeastaan tämä ei ole pelkästään Henryn käsialaa ja kappale on cover, mutta sillä ei ole mitään väliä. Henry tekee biisistä kuin biisistä omansa ja se on kaunista katsottavaa ja kuunneltavaa. Arvostan Henryä henkilönä ja muusikkona niin paljon, ettei sanat riitä, ja kun olen ollut tarpeeksi onnekas näkemään hänet livenäkin, rakastan häntä vielä enemmän kuin ikinä ajattelin mahdolliseksi. Henry on kaunis, niin sisältä kuin ulkoakin ja varsinkin tekemänsä musiikin kautta. Tehkää itsellenne palvelus ja katsokaa tuo video.


Kaiken tuon fanityttöilyn jälkeen pääsemme vähän lisää fanityttöilemään kun sijalla 5. on EXO-M:n MAMA

Luulisi jo olevan ilmiselvää miksi tämä kappale on listalla. Koreankielinen versio löytyy sijalta 3. joten hyppään sen sitten aikanaan ylitse. Kyllä, MAMA on edelleen aivan mahtava biisi ja kuuntelen sitä repeatilla aika usein.


4. sijan on vallannut Super Junior M, mutta jälleen oikeammin Donghae (feat. Henry) kappaleella This Is Love

Tämä kappale on tuttu Skip Beat!-draamasta. Rakastan tätä kappaletta, siinä on vain jotain todella hienoa. En saa tästä tarpeekseni.


Sijalla 2. on niin ikään Super Junior M:n mutta oikeammin Zhou Min kappale Goodbye

Tämäkin löytyy Skip Beat!:ista. Äärettömän kaunis ja rakastan Zhou Min ääntä. Voisin kuunella tätä ikuisuuden enkä kyllästyisi.


Ensimmäiselle sijalle on kivunnut aikamoisella enemmistöllä Big Bangin Blue.

Rakastuin tähän kappaleeseen melkein ensikuulemalta ja en vain malttanut olla kuuntelematta sitä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Mutta olen tästäkin puhunut jo aikaisemmin, joten jätetään tämä vain siihen että rakastan. ♥

Valitsin tämän viimeisen kolmen kuukauden listan sen sijaan että olisin kertonut kuukauden aikana kuuntelemistani tai kaikkien aikojen eniten kuuntelemistani kappaleista juurikin sen takia, että tämä oli kaikista monipuolisin. Kaikissa muissa versioissa tilastoja dominoi Super Junior (tai EXO), enkä halunnut liian yksipuolista listaa.

Toivottavasti nautitte tästä musiikkipläjäyksestä!

♥

Skip Beat!

Tekisi mieli vaan hakata näppäimistöä ja antaa teidän tulkita siitä kirjainkasasta mitä mieltä olen tästä draamasta, mutta ehkä kuitenkin yritän ilmaista itseäni hieman selkeämmin.

Aloin katsoa Skip Beat!'ia ihan siitä syystä, että siinä näyttelee Super Juniorin Donghae ja Siwon.
Skip Beat! perustuu japanilaiseen mangaan ja siitä tehtyyn animeen ja ihan sattumalta olenkin joskus vuonna nakki lukenut tuota mangaa hieman alusta. Pidin siitä kyllä sinänsä, mutta manga noin ylipäätään ei ole oikein minun lajini niin sen lukeminen jäi sitten ihan alkutekijöihinsä. Animessa on näköjään 25 jaksoa ja se on valmis, mutta manga jatkuu vieläkin.
Kun en siis ole mangaa sen enempää lukenut enkä katsonut animea ollenkaan, en pysty kommentoimaan, kuinka uskollinen tämä draama-versio on alkuperäiselle. Näin ollen keskityn siis draaman juoneen ja näyttelijöihin.
Kahdesta korealaisesta näyttelijästään huolimatta tämä versio on tehty Taiwanissa ja on siis kiinankielinen.

Juoni on lyhyesti ja turhia paljastamatta seuraava: Gong Xi (Kyoko) on lapsuudestaan asti auttanut ja omistanut elämänsä Pu Bo Shangille (Fuwa Sho), jotta tämä voisi toteuttaa unelmansa tähteydestä. Saatuaan jalan oven väliin, Shang kuitenkin syrjäyttää Gong Xi'n elämästään ja jättää hänet huomiotta. Gong Xi ei tällaista kohtelua ihan niin vain niele ja päättää itsekin päästä showbisnekseen, jotta voisi tulla kuuluisammaksi kuin Shang. Kuvissa on myös Shangin vihaama kuuluisa näyttelijä Dun He Lian (Tsuruga Ren).

Skip Beat!'in juoni oli yksinkertainen mutta tehokas ja hyvin toteutettu. Tapahtumissa pysyi hyvin mukana, eikä mitään ollut vaikeaa ymmärtää. Myöskin tietty jännitys säilyi loppuun saakka, sillä yksi vihjailluista asioista selvisi vasta ihan viimeisessä jaksossa. Loppuratkaisu ei tunnu lopulliselta, mutta ei ole turhauttava kuitenkaan joten kaikki hyvin.
Draama lähti kuitenkin liikkeelle jotenkin tosi hitaasti ja aika takkuisesti ja myönnän että muutaman ensimmäisen jakson aikana hyppäsin yli joitain hitaita ja/tai tylsiä kohtauksia. Kuitenkin siinä muistaakseni neljännen jakson tienoilla löysin itseni yhä useimmin liimautuneena ruutuun myös hitaiden kohtauksien aikana. Syynä tälle oli ehdottomasti päähenkilöä Gong Xi'a esittänyt Ivy Chen.
Yksinkertaisesti sanottuna hän on nerokas. Hän osaa välittää tunteensa pienillä ilmeillä ja eleillä, mutta tarvittaessa osaa myös ilmaista suuresti ja elävästi, ja sitä tässä draamassa nähdään ja paljon. Gong Xi on hyvin elävä hahmo, jonka tunteet näkyvät selvästi hänen ilmeistään, ja Ivy Chen vetää roolin täydellisesti.
Muutkin päänäyttelijät tekivät aivan mahtavia roolisuorituksia.

Pu Bo Shangin roolia esittää Donghae. Koska kyseessä on siis taiwanilainen versio, Donghaen (ja Siwonin) ääni on dubattu. Ilmeisesti tekijät eivät luottaneet korealaisten kiinan taitoihin tarpeeksi. Luulen että dubbaus on tehty paitsi vieraan aksentin vuoksi, myös siksi että Donghaella ja Siwonilla olisi helpompaa opetella vuorosanansa ja eläytyä niihin oikealla tavalla. He siis esittivät vuorosanansa koreaksi ja kaikki muut kiinaksi. Aikamoinen sekamelska varmaan kuvauksissa...
Kuitenkin, mielestäni Donghae veti roolinsa erittäin hyvin. Hänelläkin on miellyttävän ilmeikkäät kasvot ja hän osasi ilmaista oikeita tunteita oikeaan aikaan. Shangia ei draamassa kuitenkaan hirveästi nähdä, ei ollenkaan joka jaksossa, mutta silloin kun häntä näkee, on myös näyttelyä ihana katsoa. Shang henkilönä on kyllä juurikin sellainen jota tekisi mieli lyödä ja oikein kovaa. Se, että Donghae pystyi vakuuttavasti esittämään tämänkaltaista hahmoa, todistaa myös sen, että hän oikeasti osaa näytellä (koska Donghae itse on aikalailla päinvastainen luonteeltaan kuin Shang). Ja koska olen fanityttö, täytyy mainita, että Donghae näyttää Shangina aivan taivaalliselta. Ainoa mitä jäin kaipaamaan, oli hänen äänensä, mutta siihenkin tottui aikananaan, kun keskittyi tapahtumiin niin paljon.

Toista miespääosaa, Dun He Liania esittää siis Siwon. Hänen suorituksensa ei sitten ollutkaan ihan niin puhdas kuin kahden edellisen näyttelijän. Vaikka Lianin hahmo sitä vaatiikin, hän tuntui olevan vähän liiankin ilmeetön. Välillä suorastaan ärsytti miten eleetön hän oli, varsinkin Ivy Chenin rinnalla. Mutta Siwonin suoritus parani draaman edetessä ja lopussa hän oli jo oikein hyvä. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että hänen dubbaajansa vaihtui muutaman ensimmäisen jakson jälkeen. Loppujen lopuksi ilmeikäs ääni tekee roolisuorituksessa aivan yhtä paljon kuin kasvojen ilmeetkin. Lianin hahmo oli myöskin aluksi raivostuttava, jopa enemmän kuin Shang, joka oli sentään avoimesti täysi jerk, kun Lian taas on... Raivostuttava, ei sille ole muuta sanaa. Mutta onneksi hahmokin kehittyy juonen myötä.
Päähenkilöiden lisäksi Skip Beat!'stä löytyy muutama aivan mahtava sivuhenkilö.
Lianin managerina toimiva Du Jin (Yashiro Yukihito) tuo reaktioillaan ja ilmeillään ilmeikkyyttä myös Lianin ilmeettömyyteen ja täydentää häntä hyvin. Hän on myös itsenäisenä hahmona aivan mahtava ja nauroinkin ihan ääneen hänen ilmeilleen. Hahmoa näyttelee Jin Qin ja myös hän tekee loistavaa työtä. Erityisesti kohtaukset, joissa Gong Xi ja Lian keskustelevat ja Du Jin katselee vierestä ja kommentoi tapahtumia ilmeillään ovat ihanan mahtavia.
Gong Xi'n kilpasiskosta ystäväksi muuttuva Jiang Nan Qin (Kotonami Kanae) on toinen ihana sivuhahmo. Bianca Bai on vähintään yhtä nerokas kuin kaikki muutkin mainitsemani näyttelijät ja rooli sopii hänelle hyvin.

Skip Beat!'ssa suurin osa näyttelijöiden kohtaamista haasteista liittyy siihen, että heidän täytyy näytellä näyttelemistä. Varsinkin Gong Xi'n täytyisi olla erittäin hyvä näyttelijä, joka ei edes tiedä omista kyvyistään ja heittäytyy rooleihinsa puhtaan vaistomaisesti. Ivy Chen osaa näytellä nerokkaasti kahta täysin erilaista roolia ensin aurinkoisena Gong Xi'nä ja sitten Gong Xi'n näyttelemänä synkkää roolihahmoa hänen draamassaan (unohdin jo hahmon nimen). Ivy tekee tässä loistavaa työtä ja itsekin draaman hahmojen kanssa liimauduin henki salpautuneena ruutuun kiinni katsoessani jännittyneenä Gong Xi'n roolisuoritusta. Kyllä, tietyt kohtaukset draamassa olivat pitkälti juuri Ivyn vuoksi juurikin niin voimakkaita.
Näyttelemisestä siis täydet 10 pistettä, Siwonin alkukankeuksista huolimatta.

Musiikista täytyy myös ehdottomasti mainita joitain kappaleita. Skip Beat!'in alkutunnarin esittää kukas muukaan kuin Super Junior M. Biisin nimi on S.O.L.O. ja pidän siitä valtavasti. Lopputunnari onkin sitten Donghaen soolo-kappale (featuring Henry (myös SJM)) This is Love (这是爱) ja se on vielä parempi kuin S.O.L.O. Draamassa soi myös joidenkin kohtauksien taustalla edelleen Super Junior M:stä tuttu Zhou Mi soolo-kappaleellaan Goodbye, joka on vähintäänkin yhtä hyvä kuin kaksi edellä mainittua. Mutta koska olen fanityttö, nämä arviothan ovat ihan täysin arvottomia. x)
Oli draamassa myös ainakin yksi kappale josta voin ihan objektiivisesti sanoa pitäneeni todella paljon. Nimittäin Mify'n 未来. Se on hyvin... voimakas kappale, niin itsekseenkin kuin siihen liittyvien kohtausten takiakin.

Kaiken kaikkiaan Skip Beat! oli siis hyvin nerokas enkä olisi halunnut sen loppuvan ollenkaan. Kaikki näyttelijät tekivät loistavaa työtä ja sopivat todella hyvin yhteen. Juoni toimi ja käsikirjoitus oli hyvin toteutettu. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että tämä draama ei olisi ollut läheskään niin hyvä ja tasapainoinen jos Gong Xi'n roolia olisi esittänyt joku muu kuin Ivy Chen. Niin Gong Xi kuin Ivy Chenkin oli tämän draaman henki ja sielu ja rakastuin häneen täysillä. Täytyykin mennä etsimään Ivylta lisää katsottavaa... ^^

Donghae (feat. Henry) - This is Love

♥

Skoottereita, söpöä krääsää ja hyvää ruokaa

Ehkäpä Ximenistä.

Eräs ystäväni, Kristiina nimeltään, on tällä hetkellä vaihdossa Taiwanissa ja olin siellä vierailulla viimeiset kaksi viikkoa. Vietimme reilun viikon Taipeissa jonka jälkeen suuntasimme viideksi päiväksi Souliin.

Eeppinen matkani alkoi 31. tammikuuta kun heräsin aamulla aikaisin (joskus ennen kuutta) ja suuntasin Vaasan juna-asemalle, jotta ehtisin ajoissa Helsinki-Vantaalle. Lentoni lähti vasta kahden maissa iltapäivällä, mutta koska VR:ään ei voi luottaa, varasin sille ainakin kaksi tuntia myöhästymisvaraa. Sitä ei onneksi tarvittu ollenkaan, vaikka heti matkan alussa vähän pelottikin kun juna pysähtyi melkein puoleksi tunniksi jarruvian takia.

Lentoreittini oli Helsinki-Frankfurt-Hongkong-Taipei ja lentoaikani oli 18 tuntia 35 minuuttia (plus se neljä ja puoli junassa vietettyä tuntia välillä Vaasa-Tikkurila).
Helsinki-Vantaalta sain boarding passit ensimmäiselle ja toiselle lennolle, mutta Hongkongissa olisi haettava erikseen oma viimeiselle matkalle. Laukku saatiin onneksi menemään suoraan päämäärään asti niin sitä ei tarvinnut huolehtia.
Lennot menivät todella hyvin ja sujuvasti vaikka minua etukäteen vähän jännittikin. En ollut koskaan aikaisemmin lentänyt niin pitkiä matkoja enkä edes vaihtanut konetta.
Frankfurtin lentokentästä sen verran, että se on hillittömän iso. Matkani tuloportilta lähtoportille kesti 45 minuuttia sellaista normaalia kävelyvauhtia... matkaan mahtui kaksi passintarkastusta ja turvatarkastus. Sujuvastihan se meni, mutta aikaa siihen kului.
Hongkongissa boarding passin hankkiminenkin meni ihana kivuttomasti. Hongkongin kentällä oli muuten reissun ylivoimaisesti nopein turvatarkastus... siihen meni vain muutama sekunti vaikka ihan samoja asioita tarkastivat kuin kaikki muutkin.

Noh, pääsin siis ihan sujuvasti ja turvallisesti Taipeihin asti. Kristiina oli minua vastalla lentokentällä (luonnollisestikin) ja otimme sitten taksin hostellillemme (vaikka Kristiinalla onkin kämppä Taipeissa, en oikeastaan voinut olla siellä yötä, koska hänellä on hädin tuskin tilaa itselleen, minusta puhumattakaan. Pidimme parempana olla molemmat hostellissa kun se ei edes tullut kovin kalliiksi). Taksikuskit ovat muuten samanlaisia kaikkialla... kärsin matkapahoinvoinnista ja vaikka minulla ei olekaan aikaisemmin tullut lentokoneessa paha olo, pitkän lennon jälkeinen laskeutuminen osoittautui kamalaksi kokemukseksi ja minulla oli jo valmiiksi hirveä olo ja kun siihen lisätään taksikuskin hullu ajotapa ja noin tunti autossa... joo. Onneksi pahoinvointini ei ilmene oksenteluna, muuten olisimme voineet joutua maksamaan taksin siivouksesta.
Pahoinvointi meni kuitenkin nopeasti ohi kun sain raitista ilmaa ja hyvää ruokaa (dumplings ♥).

Ensimmäisen illan otimme muutenkin aika rennosti. Kävimme Kristiinan kämpällä vähän netissä (äidille pitää laittaa viestiä että on kunnossa) ja pyörimme vähän aikaa viereisellä night marketilla. Aikaerorasitus ei onneksi vaivannut minua ollenkaan, joten olin liikkeellä ihan virkeänä.

Seuraavat päivät menivätkin sitten ihan sekaisin, joten en pysty kertomaan tekemisistämme päivä päivältä. Kerron kuitenkin suurin piirtein mitä teimme milloinkin ja niin edes päin. ^^

Ensimmäisen kokonaisen päivän muistan hyvin eräästä erityisen hyvästä syystä...
Tiesimme etukäteen että Super Juniorilla oli keikkoja Taipeissa samaan aikaan kun minä olisin siellä (arvaako joku miksi menin juuri nyt?) ja olimmekin yrittäneet oikein kovasti ja useampaan otteeseen saada lippuja mutta jokainen yrityksemme epäonnistui. Vaikka olin yrittänyt olla odottamatta liikoja, olin kuitenkin joka kerta pettynyt aika paljonkin.
No, nyt kun kerran olimme Taipeissa päätimme lähteä edes paikan päälle Taipei Arenalle katsomaan menoa ja meininkiä, vaikkei lippuja ollutkaan ja tiesimme kaikkien neljän keikan olevan loppuunmyytyjä. Menimme sitten ihan piruuttamme kysymään lippuja lipunmyyntipisteestä ja mitäs sitten tapahtuikaan...

Kristiina on kirjoittanut enemmän tai vähemmän kattavasti seuraavista tapahtumista TÄÄLLÄ. Menkää lukemaan se ensin ja palatkaa sitten tänne.

Kuvia ei oikeasti saanut ottaa, vain tämän verran uskalsin uhmata sääntöä.

Vielä muutamia lisäyksiä tuohon:
Suomeen palattuani törmäsin sattumalta erääseen videoon jossa näkyykin juurikin se reaktio jonka me saimme Sujussa aikaan...

Noin 5:15 eteenpäin alkaa elämäni paras hetki tähän mennessä. Etsinnässä on vielä sellainenkin video, jossa mekin näkyisimme, jotta todistusaineisto olisi täydellinen, mutta ei ole vielä löytynyt. x)
Sanon vain sen verran, että pelkästään tuon videon katsomisen ajattelu saa käteni vieläkin tärisemään. Surrealistinen ei enää riitä kuvaamaan sitä tunnetta joka tuossa hetkessä oli.
Ja sellainen vielä, että kun pojat tuosta lähtivät vetämään seuraavaa biisiä, he kävelivät meidän ohitsemme ja Leeteuk vielä kumarsi minulle kiitokseksi. Onneksi minulla on refleksinä kumartaa takasin kun minulle kumarretaan joten sain sitten tavallaan myös kiitettyä häntä takaisinkin. ^^"

Keikka muutenkin oli aivan mahtava. Olisin ollut jo aivan tyytyväinen ja onnellinen ilman tuota erityistä huomionosoitustakin. Jos joku asia keikasta puuttui, se oli Heechul. Alunperin innostuin Super Juniorista juurikin hänen takiaan ja olisi ollut unelmien täyttymys nähdä hänetkin, mutta ei voi mitään. Ehkä vielä joskus.
Täytyy vielä mainita, että tällä hetkellä olen ihan täysin pakkomielteinen Donghaen suhteen ja... niin. Valehtelematta Donghaen osalta nautin keikasta täysin rinnoin. Mutta maybe that's just me, kun kiinnitin häneen kuitenkin eniten huomiota. x)

Niin joo, ja pari asiavirhettä tuolla Kristiinan selostuksessa on, kun molemmat muistettiin ne väärin alunperin. Myöhemmin selvisi, ettei Victoria edes ollut paikalla... ei siis ihme ettei hänestä jäänyt mitään muistikuvaa. x) Ja kuten tuolta videolta näkyy, xylitol-tanssia tanssivat Leeteuk, Donghae ja Eunhyuk, ei Henry. Mutta eipähän näillä yksityiskohdilla nyt hirveästi väliä edes ole. x)

Aikani Taipeissa ei siis olisi voinut paremmin alkaa.

Meillä ei ollut sen tarkempia suunnitelmia aikamme viettämiseen vaan menimme vain päivä kerrallaan ja mietimme aina aamuisin mitä tekisimme sinä päivänä.
Monesti kävimme viettämässä aikaa Taipei Main Stationin Underground mallissa. Sieltä löytyi kaikkea krääsäkauppojen, kirjakauppojen ja ravintoloiden väliltä. Ja sinnekin tuli aina välillä eksyttyä, minä ainakin... suuntavaisto menee miinuksen puolelle kun ei näe ulos.

Myös Ximenissa pyörimme pariinkin otteeseen. Ximen on jonkunlainen Taipein nuorisokulttuurin mekka. Siellä on paljon vaatteita, laukkuja, kenkiä ja muuta sellaista myyviä liikkeitä. Minua itseäni kuitenkin kiinnosti eniten kpop-fanikrääsää (piraatteja tietenkin) myyvät kaupat. Niissä on kaikkea tyynyistä ja mukeista avaimenperiin, vihkoihin ja kännykkäkoruihin. Vietimme niissä niin paljon aikaa hiplailemassa kaikkea mahdollista, että minusta tuntui että ostin jokaisen kaupan tyhjäksi, mutta lopullista saalista katsoessani huomaan että osasin olla yllättävänkin maltillinen. Ja tuotteet olivat kuitenkin sen verran halpoja ettei itseään tarvinnut maksaa kipeäksi.

Portaikko erääseen krääsäkauppaan.

Mukeja~

Tältä niissä krääsäkaupoissa näytti.

Katselimme toki myös nähtävyyksiä, tosin melkoisen vähän.
Matkalla Taipei 101:seen käväisimme Sun Yat Sen -muistopaikassa, jossa sattui olemaan juuri sinä päivänä Taipei Lantern Festival. Paikka oli siis täynnä porukkaa, mutta ei se haitannut. Satuimme paikalle myös sopivaan aikaan niin näimme "temppelin" sisällä olleiden vartioiden vuoronvaihdon, johon kuului muun muassa rytmistä marssimista ja aseiden pyörittämistä ja heittelyä.

Sun Yat Sen Memorial Hall ja Taipei 101

Ihmisvirtaa Lantern Festivaalilla.

Toinen vartioista Sun Yat Sen Memorial Hallissa.

Tarpeeksi tuolla alueella pyörittyämme suuntasimme kohti Taipei 101:stä, joka on maailman toiseksi korkein pilvenpiirtäjä. Se oli ymmärrettävästi helppo löytää, se kun näkyi kaaaauas, jopa hostellillemme asti, jos oli hyvä sää.
Pilvenpiirtäjän alakerroksissa on kauppakeskus, jossa on lähinnä sellaisia merkkiliikkeitä kuin Luis Vitton ja Prada. Ihan jokaisella tallaajalla ei niihin tietenkään ole varaa, mutta kellarissa on myös food court joka olikin sitten taas taipeilaiseen tapaan ihanan halpa. Ja niin iso, että sinne olisi voinut eksyä ihan helposti. Harmillista oli, että Taipei 101 oli niin kaukana hostellistamme, muuten siellä olisi voinut käydä syömässä vaikka joka päivä, sieltä kun löytyi ruokia kaikenlaiseen makuun.
Syötyämme lähdimme yrittämään ylös päin. Viidennestä kerroksesta löytyi lippuluukku josta ostettiin liput maailman toiseksi nopeimpaan hissiin ja näköalakerroksiin (kaikkiin pääsi samalla lipulla). Jonotusaika hissiin oli jotain puolentunnin luokkaa mutta matka ylös olikin sitten astetta nopeampi... matka kesti vain 45 sekuntia ja sinä aikana korvat ehtivät mennä pariinkin kertaan lukkoon ja lopussa tuntui siltä että jalat lähtivät irti lattiasta. Matkan aikana hississä ollut oppaan tapainen kertoi kiinaksi, englanniksi ja japaniksi tietoja hissistä.
Näköalat pilvenpiirtäjän 89. kerroksesta olivat aivan upeat mutta sen lisäksi siellä oli muutakin nähtävää, lähinnä mielenkiintoinen viritetty massavaimennin (tuned mass damper), joka pitää rakennuksen vakaana jos taifuuni tai maanjäristys iskee. Taipei 101:ssä oleva on kuulemma ainoa maailmassa jota turistit pääsevät katsomaan. Sellainen iso keltainen pallohan se vain oli, mutta minusta se on toimintaperiaatteeltaan yksinkertaisen nerokas. Massavaimentimen pohjalta oli myös Taipei 101:lle kehitetty maskotit, damper babies. Matkamuistomyymälästä olisi saanut sellaisen ostettua myös tuliaiseksi, mutta vaikka ne olivatkit söpöjä, olivat ne hieman liian kalliita. ^^
Pari kerrosta ylempänä, 91. kerroksesta pääsi myös ulkotasanteelle. Meidän siellä ollessamme toinen puoli ulkotasanteesta oli tuulen takia suljettuna, mutta ei haitannut. Siltä yhdeltäkin puolelta oli mahtavat näkymät.
Jos jokus käytte Taipeissa, kannattaa ehdottomasti käydä Taipei 101:sen päällä, se on hintansa arvoinen (lippu maksoi noin 10 euroa).

Nämä olivat niitä Damper Babyjä.

Näin korkealle turistit pääsivät.

Hostellimme vieressä oleva Shidan night market -alue tuli niin tutuksi kuin night market ylipäätään voi tulla... eli ei kovin tutuksi. Night marketilla (ainakin tuolla nimenomaisella) tuntuu olevan sellainen ominaisuus, että ravintolat ja liikkeet vaihtavat päivää joka ilta ja niitä on ihan turha yrittää löytää uudestaan. Niihin törmää sitten taas sattumalta uudestaan.

Rakastuin Taipeista saatavaan ruokaan. En voi sanoa että se olisi välttämättä paikallista, mutta kuitenkin. Ne raamen tyyliset nuudelikeitot, dumplingsit ja nuudeli- tai riisi-liha -sekoitukset olivat taivaallisia...
Ravintoloissa tilaaminen onnistui suhteellisen vaivatta, sillä vaikkakin tilaus tehtiin yleensä eräänlaisella kaavakkeella, johon sitten haluamansa ruokalajin nimen kohdalle tehdään merkintä ja lappu annetaan tarjoilijalle, osaamme molemmat lukea edes sen verran kiinaa että saimme kuvien avustamana suhteellisen helposti selville mitä missäkin ruoassa on ja tilasimme vain sellaisia ruokia joista ymmärsimme edes yhden merkin.

Tällaisella siis tilattiin...

Tapeissa on muuten 7eleven joka nurkalla, samoin Starbucks Coffee. Siellä on myös krääsäkauppoja, joiden nimi on CheckFun, joissa on siis kaikkea kivaa söpöä krääsää lompakoista kuulokkeisiin ja iPhone-kuoriin sekä jokaisessa kaupassa ainakin yksi nurkka täynnä kpop-krääsää. Kännykoruja ja sen sellaisia.

Yleisesti Taipeissa yllätyin siitä, että siellä soi erityisesti kaupoissa paljon korealainen ja japanilainen musiikki. Erityisesti Girls' Generationin The Boys ja 2NE1:n I Am the Best soivat paljon. Kaupoista löytyi myös erittäin kattavat valikoimat japanilaisia ja korealaisia levyjä ja lehtiä. Ja tietenkin taiwanilaisten lehtienkin kannessa oli ihan kiitettävät kokoelmat korealaisia tähtiä. Tai oikeastaan vain se yksi, eli Jang Geun Suk. Hän tuntui olevan ihan joka puolella ihan koko ajan, niin Taipeissa kuin Soulissakin. Minulla ei ole mitään häntä vastaan, itse asiassa hän on eräs lempinäyttelijöistäni, mutta... liika on ehkä liikaa. x) Toisaalta se, että hänen naamansa tuli vastaan kaikkialla oli aika huvittavaakin.

Niitä japanilaisia levyjä, tässä vain osa valikoimasta, tuossa oli niitä monta hyllyllistä.

Japanilaisia koira-lehtiä. Niitä oli kyllä kaikenlaisia muitakin, tähän kuvaan vain sattui tällaisia. x)

Sää Taipeissa oli lämmin... verrattuna Suomen tämän hetkiseen (tai siihen josta lähdin, eli -15). Lämpötila oli suurimmaksi osaksi ajasta jossain +15 asteen tienoilla ja oli aika sateista ja tuulista, mutta ei mitään rankkasateita kuitenkaan. Vain parina päivänä tarvitsi sateenvarjoa. Kengät olivat kyllä märät, varsinkin sen jälkeen kun toisen pohjaan tuli reikä... Mutta siitäkin selvittiin sairastumatta. Kahtena päivänä paistoi aurinko ja lämpötilakin kipusi päälle 20 asteeseen... ah.

Ei ole liioiteltua kun sanotaan, että Taipeissa on eniten maailmassa skoottereita ja mopoja. Minulla ei ole mitään vaikeuksia uskoa sitä. Siellä todella oli skoottereita ihan kaikkialla. Niillä tuntui myös olevan ihan omat liikennesääntönsä: Jos siitä mahtuu siitä saa ajaa ja jos siihen mahtuu siihen saa pysäköidä. Myös jalkakäytävillä piti varoa ettei jää skootterin alle. Muutenkin ajo-kulttuuri oli vähän sinne päin ja piti kyllä pitää silmällä myös suojatiellä ettei kukaan tule päälle. Mutta tähän vaikuttaa kyllä sekin, että olen henk.koht. hyvin paranoidi autojen suhteen... Katson Suomessakin todella tarkkaan ennen kuin menen tien yli.

Hostellihuoneemme oli ihan mukava erästä tuuletinta lukuunottamatta. Kun tulimme, meille sanottiin että ovenpielessä olevaa tuuletinta ei kannata laittaa pois päältä, sillä huoneeseen tulee kuulemma paha haju. No, tuuletin oli kuitenkin niin kova ääninen että tuntui kuin olisi lentokoneessa nukkunut. Ei se kyllä onneksi unta häirinnyt, tasainen ääni kun oli, ja saimme molemmat nukuttua hyvin. Muutaman illan jälkeen päätimme kuitenkin kokeilla mitä tapahtuisi jos tuulettimen laittaisikin pois päältä. Korvat soivat kovasti mutta huone oli ihanan hiljainen, varsinkin kun siellä ei ollut ikkunoita lainkaan (Taipeissa se on vain hyvä, siellä on jatkuvasti aika kova liikenteen meteli). Hostellin työntekijä oli kuitenkin ollut oikeassa ja huoneeseen levisi paha haju kun tuuletin oli pois päältä, joten jouduimme tyytymään lentokone-huoneeseemme. Aina välillä laitoimme sen kuitenkin tunniksi tai pariksi pois päältä nauttiaksemme hiljaisuudesta. Ja vaikka ääni olikin kova, se vaimensi myös tehokkaasti hostellin keittiöstä tulevat äänet jos siellä sattui olemaan muita vieraita. Ei jotain pahaa ellei jotain hyvääkin.
Huoneessa oli myös telkkari, jota tulikin katseltua sitten joka ilta. Sieltä tuli paitsi korealaista draamaa, myös korealaisia variety-ohjelmia kuten Immortal Songia ja Strong Heartia. Kyllä niitä huvikseen katseli. ^^ Välillä etsimme myös lähes 100 kanavan joukosta muutaman jotka näyttivät dubbaamattomia länsimaisia elokuvia.

Tällä tavalla kului se kymmenisen päivää Taipeissa. Pidin kaupungista yleisesti hyvinkin paljon. Siellä on siistiä ja vaikka ihmisiä onkin hurjasti, siihen tottui helposti, sillä paikallisilla tuntuu olevan joku sisäänrakennettu törmäämisenestovaisto ja törmäyksiä sattui tuskin koskaan, edes ruuhkaisessa metrossa tai night marketilla. Myös se, että muka erottui länsimaalaisena joukosta hyvin unohtui helposti, sillä paikalliset eivät tuntuneet siitä välittävän ja tuijottamista ei harrastettu. Myöskin ravintoloissa ja kaupoissa palvelu tuli usein kaikesta huolimatta kiinaksi (kerran yritin japaniksi, mutta eipä minua taidettu ymmärtää kun he silti puhuivat englantia). Pääasiassa kielen kanssa ei kuitenkaan tullut mitään ongelmaa, osoittelulla ja hymyilemisellä pääsee pitkälle.

Taipei Main Stationin Underground Mallista. Huomatkaa kyltti "Classy Restaurants".

Näkymä Kristiinan kämpän ikkunasta.

Seuraavaksi sitten kertomusta Soulista!

♥

Let's get started

Japanologian opinnot ovatkin taas alkaneet... aloitimme kuun alussa ja tahti on alusta alkaen ollut aika kova. Ensimmäisenä päivänä saimme kirjat (tekstikirja, jossa mukana tehtävät ja kielioppikirja) ja kävimme jo ensimmäisen kappaleen läpi jonka tehtävät tuli sitten luonnollisesti tehdä jo seuraavalle päivälle. Ei siinä mitään, siihen on jo totuttu, mutta pehmeästä laskusta ei tässä koulussa ole tietoakaan.

Jatkoimme myös jo keväällä saadun kanji-kirjan läpikäymistä... kahdessa viikossa on nyt tullut reilu 20 kanjia (plus kirjassa olevat sellaiset kanjit jotka olemme oppineet jo toisesta kirjasta) ja ennustan tahdin kiihtyvän vielä.

Mutta kaikki tämähän on vain hauskaa kun tykkää siitä mitä opiskelee, eikö niin? ;)

No jaa... työtähän tämä vaatii todella paljon, mutta ei minua ainakaan haittaa. Opiskelemaanhan tänne on tultu.

Senpait ovat kyllä varoitelleet tästä Japanska III -kurssista (toisen vuoden syksyllä käytävä kurssi, siis juuri se mitä itse nyt käyn) ja sen kokeesta... monella on juurikin se koe jäänyt roikkumaan läpipääsemättömänä. Itse luulen että syy on siinä, että tasohyppäys ensimmäisen vuoden kevään ja toisen vuoden syksyn välillä on niin suuri, että monille se tuottaa vaikeuksia. Ensimmäisenä vuonna opitut perusasiat pitää osata hyvin, muuten tulee ongelmia.

Noh, katsotaan nyt miten itsellä menee. Syksy on vasta aluillaan.

Japanologiassa kevyestä laskusta sai vain haaveilla mutta Vaasan yliopiston puolella se on totisinta totta. Kirjoittauduin yliopistoon vihdoin elokuun viimeinen päivä ja olin ensimmäisen päivän orientaatioluennoilla. Kiersimme silloin myös tuutorin kanssa kampus-aluetta ja hän kertoili vähän yleisistä asioista. Seuraavina päivinä en japanin tuntien takia päässyt yliopistolle ollenkaan, paitsi pieneen opastukseen yliopiston sähköisten järjestelmien käytöstä (tuli tarpeeseen, niitä on miljoona ja aluksi oli pää hieman pyörällä mutta nyt onnistuu jo). Sitten lähdinkin jo Traconiin mutta seuraavana maanantaina käväisin taas parilla lyhyellä orientaatio-luennolla. Sen jälkeen minulla ei olekaan ollut kuin vasta yksi ainoa virallinen luento, tämän viikon maanantai-aamuna. Luennot alkavat vasta ensi viikolla, joten yliopisto ei ainakaan ole aiheuttanut mitään töitä parin viimeisen viikon aikana ollenkaan.

Valitsin kursseja sen mukaan mitä on suositeltu otettavaksi ensimmäisen vuoden aikana, mutta katsoin myös ettei niiden luennot ole torstaina eikä perjantaina (silloin on japanin tunnit). Sain muutaman kurssin otettua kyllä, mutta en tarpeeksi täyttääkseni suositusta (30op/lukukausi), mutta minulla on onneksi se onni ettei minun tarvitse huolehtia siitä. Opintopisteiden määrähän vaikuttaa käytännössä pelkästään Kelan opintotuen saamiseen; he vaativat tietyn määrän että korkeamman asteen opintotukea voi edes saada. Mutta koska itse otan opintotukeni FKF:n kautta, minulla ei sitä ongelmaa ole. Tuki on toisen asteen tukea ja sen jokusen kymmenen euroa vähemmän kuin korkeamman asteen tuki, mutta kyllä silläkin toimeen tulee. Siinäkin on joku opintopiste-vaatimus, mutta sen saa jo yhdestä kielen-kurssista, joten sekään ei tuota ongelmia.

Mainitsin myös aikaisemmin ohimennen että haluaisin aloittaa tänä syksynä myös kiinan peruskurssin. Se osoittautuikin ennakoitua vaikeammaksi. Ensin ajattelin että käyn sen yliopiston tarjoamana kurssina. No, ei onnistunut, kyseistä kurssia ei nimittäin tarjota ollenkaan tänä syksynä ja kevään kohdalla luki vain "mahdollisesti". Halusin kuitenkin sen ottaa mahdollisimman pian (kun olen jotain päähäni saanut haluan sen myös toteuttaa), joten käännyin sitten paikallisen kansalaisopiston puoleen. Sieltä löytyi sopiva kurssi joten ilmoittauduin onnellisena mukaan. Noh, eipä sekään onnistunut. Kurssi peruttiin vähäisen osallistujamäärän takia. Tässä vaiheessa ärsytti jo oikein kovaa, varsinkin kun olin oman tuurini mukaisesti jo ehtinyt ostaa (kalliin) oppikirjan. Noh, meinasin sitten että käyn oppikirjan itsenäisesti läpi ja kyselen tarvittaessa apua kiinaa jo aika paljon opiskelleelta ystävältäni. Sitten muutaman päivän päästä sainkin yliopiston sähköpostiini viestin jossa oli muun muassa maininta että syksyllä alkavilla avoimen yliopiston kieltenkursseilla on vielä tilaa. Menin sitten katsomaan mitä kieliä siellä mahtaisi olla ja eiköhän siellä sattunutkin olemaan kiinan peruskurssi. Ilmoittauduin heti ja eilen olikin jo ensimmäinen tunti. Opetuksen tasosta en vielä oikein osaa sanoa mitään, sillä kävimme vain yleisiä asioita kurssista ja Kiinasta yleensä läpi. Kerron lisää sitten myöhemmin syksyllä. ^^

Koska tämä postaus on nyt hyvin tekstipainotteinen, katselkaa vaikka tämä video vähän rentoutuaksenne:

Super Junior M ~ U

♥

太完美

En tiedä teistä mutta minä ainakin olen odottanut Super Junior M:n comebackia kuin kuuta nousevaa. Kaikista SuJun alaryhmistä SJM on ehdoton suosikkini. Tähän ryhmään on valikoitu tasaväkinen joukko lahjakkaita laulajia ja tanssijoita ja he ovat suorastaan täydellinen yhdistelmä kaikkea sitä mitä poikabändi tarvitseekin.
Han Gengin lähdettyä alkoi kiertämään huhuja (ja kenties toiveitakin) että SJM:n liitettäisiin yksi tai useampi uusi jäsen. Tässä pari viikkoa sitten nämä huhut vahvistettiin ja kerrottiin että uudet jäsenet olisivat Eunhyuk ja Sungmin. Olin koko ajan ollut sitä mieltä, että jos bändiin on joku pakko lisätä (mielestäni ei välttämätöntä), sen täytyisi olla Sungmin. Hän on ihan liian aliarvostettu siihen nähden kuinka lahjakas hän on. Eunhyukin tiesin olevan lahjakas omalla tavallaan, joten arvelin ettei hänkään mikään huono valinta olisi.

Tämä video osoittaa pienetkin huoleni Eunhyukin kohdalta turhiksi. Hän sopii porukkaan kuin nenä päähän ja täydentää hyvin jo ennestään toimivaa kokonaisuutta. Dance break ja rap-osuus toivat juuri sopivasti hänen vahvat puolensa esile.
Sungmin ei päässyt ihan niin paljon esille kuin olisin toivonut mutta ei se mitään... ^^"
Kyuhyun ja Zhou Mi varastivat kyllä kaiken huomioni ensimmäistä kertaa videota katsoessani. Tuntui siltä, että Kyuhyun suorastaan laulaa melkein koko kappaleen (ja missä vaiheessa hän on muka oppinut tanssimaan??). Zhou Mi taas... hänellä on niin paljon huomaamatonta karismaa ettei häntä voi olla ihailematta.
Ilokseni myöskään Henryä ei työnnetty taka-alalle vaan hän sai olla monelaisessa mukana.
Pidän biisin koreografiasta. Se on mukavan yksinkertainen toistuvine osineen, mutta ei liian yksinkertainen ollakseen tylsä.
Biisi itsessään... saman oloinen kuin koreografiakin. Se on juuri sopivan catchy (eli jää soimaan päähän jo ensimmäisenkin kuuntelukerran jälkeen), että tekee mieli kuunnella monta kertaa uudestaankin.
太完美 (Tai WanMei) ei ole yhtä hyvä kuin Super Girl, mutta mikä olisikaan (ja miksi pitäisi edes verrata). Se on aivan riittävän hyvä ja minä ainakin rakastuin kertaheitolla. ^^

♥ ♥ ♥

PS: Kappaleen nimi 太完美 (lausutaan tai wan mei + toonit, joista minulla ei ole mitään tietoa) tarkoittaa ilmeisesti "too perfect" (liian täydellinen). Jotenkin hyvin osuva nimi, vaikkei sen kenties olekaan tarkoitus viitata bändiin itseensä. ;)

PSS: Ai niin... ainoa asia josta en oikeastaan pidä yhtään, on biisin konsepti vaatteiden osalta. Tai muuten menee kyllä oikein hyvin, mutta kenen fiksu idea oli laittaa heille päähän karvalakkeja...? <__<" Mutta senkin kestää kun he näyttävät muuten niin hyvältä... ;)

Day 18

A song that you wish you heard on the radio

(kappale, jota toivoisit kuulevasi radiossa)

Oikeastaan olisin onnellinen jos ihan mitä tahansa japanilaista tai korealaista kuulisi radiosta, mutta valitsin nyt sattumanvaraisesti jonkun biisin. ^^

Super Junior M ~ Super Girl

♥