I'm ready to bingo!

Jos minä olisin saanut päättää, tätä Super Juniorin kuudetta albumia ei olisi koskaan julkaistu. Don't get me wrong, rakastan Super Junioria ja tämäkin albumi on erittäin hyvä, mutta Mr.Simple/A-CHAn piti olla viimeinen. Olin varautunut siihen, että se oli viimeinen, mutta ei se sitten ollutkaan.
That said, olen onnellinen, että Suju sittenkin palasi vielä.
Heechulia ei tällä albumilla kuulla, mutta Kangin tuo biiseihin jälleen mukavan lisän pehmeällä äänellään.

©SMEntertainment

Tähänkin julkaisuun liittyivät teaser-kuvat ja tällä kertaa ne olivat jopa ihan hienot. Ne näkyvätkin tuossa ylempänä olevassa kuvassa mutta jälleen niin kuin aina, näillä kuvilla ei oikeasti ole mitään tekemistä albumin ja nimikkokappaleen konseptin kanssa, joten ei siitä sen enempää.

Sexy, Free & Single saa nimenä minut vieläkin tyrskimään epäuskoisena. Juuri kun luultiin, ettei SME voi keksiä mitään pahempaa... No mutta, ei nimi kappaletta pahenna vai miten se meni.
Kappale onkin oikein onnistunut, ainoa vaan mikä ottaa korvaan, on kertosäkeistön "Sexy, free and single, I'm ready to mingle". Ainakin oletan, että noin sanat oikeasti menevät, sillä bändin lausuminen kuulostaa auttamattomasti enemmän siltä kuin he sanoisivat "-- I'm ready to bingo". Tiedä sitten häntä mikä lyriikoiden virallinen versio oikein on.

Kokonaisuudestaan albumista jäi sellainen olo, että vaikka siellä oli balladeja, siellä ei ollut yhtään hidasta kappaletta. Sittemmin kuunnellessa tajuan kyllä että onhan niitä hitaitakin siellä se muutama (mm. Someday), mutta hyvin monissa biiseissä on tarttuva biitti. Vaikka rakastankin Super Juniorin hitaitakin biisejä, ei tämä nopea vaikutelma albumista ole ollenkaan paha.
Nopeasta yleisvaikutelmasta johtui kenties sekin, että huomasin haluavani vähintäänkin musiikkivideot ja erityisesti koreografiat melkein kaikista biiseistä. Toiveajattelua, valitettavasti.

Kokonaisuutena pidin kuintenkin A-CHAsta hieman enemmän kuin tästä, mutta ei tämäkään huono ole. Hymyilin oikein leveästi tätä ensimmäistä kertaa kuunnellessani ja rakastun tähän enemmän ja enemmän jokaisella kuuntelukerralla. Useampi kappale aiheutti myös kylmiä väreitä ja se on aina hyvä asia.
Suosikeiksi jäivät kertaheitolla erityisesti nimikkokappaleen lisäksi Rockstar ja Butterfly, mutta muut kappaleet ovat kovaa vauhtia ja toistokerta kerralta kipuamassa niiden rinnalle.

Video on taattua SM-laatua jälleen kerran, eli siinä ei tapahdu yhtään mitään. Siis, jos sitä, että 10 hyvännäköistä miestä, jotka on stailattu seksikkäiksi tanssivat sekalaista koreografiaa ei lasketa tapahtumiseksi niin ei, siinä ei tapahdu mitään.
Itse en enää jaksa valittaa valoisassa huoneessa tanssimisesta. Onpahan sitten ainakin jotain ihmeteltävää kun jossain SMn videossa onkin joskus jotain muutakin. Mutta SM on ominut myös ihan uuden tavan ärsyttää katsojia, nimittäin videoon itseensä lisätyt pop-up -mainokset, joita ei saa pois ollenkaan. Niitä näkyykin muutamassa noista alempana olevassa screenshotissa...
Ensimmäisen kerran videota katsoessani huomioni kiinnittyi lähes yksin omaan vain Donghaehen ja Eunhyukiin ja luulin sen johtuvan vain siitä, että olen armottoman puolueellinen heitä kohtaan, mutta kun ystäväni kommentoi "mut oliko tolla videolla ees muita kuin Donghae ja Eunhyuk" tajusin, ettei minun puolueellisuuteni ollutkaan ehkä se ainoa syy. Eunhyuk on Sujun päätanssija, joten häntä näkyy suhteellisen paljon yleensä aina, eikä Donghaekaan mitenkään piilossa yleensä ole, mutta nyt heitä näkyi kyllä huomattavasti enemmän kuin yleensä. Vastaavasti, Siwonia taas näkyi todella vähän, vaikka hän on aikaisemmin ollut nimenomaan ne kasvot, joita näytetään jatkuvasti.
En sinänsä valita tästä uudesta käänteestä yhtään, tietenkään. On vain vaikeaa yrittää katsoa miltä muut jäsenet näyttävät kun Donghaen naama on ruudussa suurimman osan videosta. x)

Koreografiasta en syystä tai toisesta saanut oikeastaan mitään otetta, muuten kuin että siinä tuntui olevan samantyylisiä musikaali-viboja kuin Shineen Sherlockissakin. Pitää katsoa sitä tarkemmin sitten livenä.

Tyyleistä sen verran että tykkäsin niistä oikein kovasti suurimmaksi osaksi. Kaikki olivat jälleen kerran tyylikkäitä. Muutaman asusteen olisi voinut jättää kyllä poiskin; ne menivät vähän yli. Siwonin paidattomuuteen on jo tottunut (valitettavasti. x'D ) mutta Leeteukin tullessa samanmoisena ihmeellisessä asussaan ruudussa en oikein tiennyt minne katsoisin.

Tämän kaiken jälkeen voin kuitenkin vielä lopuksi todeta, että Super Junior on minulle jo sitä luokkaa, että they can do no wrong ja he ja heidän musiikkinsa ovat täydellisiä, no matter what.

♥

Oh, the drama

En yleensä ole edes tietoinen draamoista ennen kuin ne alkavat enkä näin ollen odota niitä etukäteen. Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin että odotan innolla jopa niinkin monen kuin kolmen draaman alkamista.

Miss Panda and Porcupine

Ensimmäinen niistä on nimeltään Miss Panda and Porcupine/Hedgehog. En ole ihan varma onko tämä draaman virallinen englanninkielinen nimi, mutta tällä olen sen nähnyt kulkevan.
Tämän draaman on määrä alkaa joskus heinäkuun aikana, ja syy sille miksi sitä odotan niin innokkasti on tietenkin pääosassa oleva Donghae. Olen ehkä puolueellinen, mutta mielestäni hän on oikeasti hyvä näyttelijä ja draaman juonikin kuulostaa ihan kivalta, joten odotan suuria tältä draamalta.

Juonesta sen verran, että se keskittyy kahvilaan/konditoriaan, jota hoitaa tämä Miss Panda. Donghaen hahmo on piikkisian tyylisesti aina piikit pystyssä mutta Panda saa ehkä hänenkin sydämen sulamaan. Kyseessä on siis romanttinen draamakomedia, ehkäpä.
Miss Panda and Porcupinesta on vieläkin todella vähän mitään tietoja, vaikka muutama virallinen kuvakin on jo julkaistu. Joka tapauksessa jo ilmoitetut näyttelijät vaikuttava hyviltä ja luulen että he sopivat yhteen, joten toivottavasti draama on yhtä hyvä kuin miltä vaikuttaa.

When Love Walked In

Toinen on kiinalainen/taiwanilainen (en ole varma kumpi) draama When Love Walked In.
Olen odottanut tätä jo alkuvuodesta asti, sillä tässä näyttelevät Super Junior-M:stä tuttu Zhou Mi ja f(x):n Victoria!
Kiinalaiseen tyyliin draama on jo kuvattu kokonaan ja sen on määrä alkaa elokuussa.
Juonesta en oikein tiedä... mutta koska tämäkin on romanttinen draama, kyseessä on varmastikin jonkinlainen kolmiodraama Victorian, Zhou Min ja Calvin Chenin kanssa.

En ole aikaisemmin nähnyt Zhou Mitä tai Victoriaa näyttelemässä missään, mutta uskon että he onnistuvat rooleissaan hyvin. Ainakin heidän kemiansa ovat kohdallaan, pidän heitä luonteeltaan niin samanlaisina, että heidän on pakko tulla hyvin toimeen keskenään.

To the Beautiful You

Kolmas draama on korealainen To the Beautiful You, joka on jälleen uusi draama-versio japanilaisesta mangasta Hanazakari no kimitachi e tai lyhyesti Hana Kimi.
Itse olen katsonut näistä monesta eri veriosta vain sen vuoden 2007 japanilaisen version. Siitä versiosta pidin todella paljon, lähinnä sen mahtavien näyttelijöiden takia (Ikuta Toma, Mizushima Hiro, Yamamoto Yusuke). Yritin katsoa viime kesänä tullutta uutta japanilaista versiota mutta en päässyt ensimmäistä jaksoa pidemmälle. Mangaa en ole lukenut, enkä katsonut animea (kai siitä sellainenkin on olemassa? En ole varma), enkä taiwanilaista versiota. Nytkin olen hieman epävarma haluanko oikeasti nähdä tätä korealaista versiota, mutta pakko se on kai edes aloittaa. Tämä draama on nimittäin SME:n tuottama.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ilmeisesti, että draama olisi pullollaan pelkästään SME:n artisteja, vaan mukana on myös ihan oikeita ja uraa tehneitä näyttelijöitä, tuomassa koko hommalle vähän nimeä.
Pääosissa nähdään kuitenkin Shineen Minho ja f(x):n Sulli. Kummankaan näyttelijäntaidoista en hirveästi tiedä, mutta jos totta puhutaan, varsinkaan Minhon hahmo ei edes vaadi hirveästi yrittämistä. Sullin on hieman vaativampi, mutta ei mikään maailman vaikein sekään. Enemmän olen huolissani muista hahmoista, eriyisesti niistä joihin itse rakastuin japanilaista versiota katsoessani. Saa nähdä keitä he valitsevat niihin rooleihin.
Tämänkin draaman on tarkoitus alkaa elokuussa.

I Love Lee Tae Ri

Neljäs draama josta haluan kertoa vähän on jo alkanut, mutta sitä teksitetään niin hitaasti, että olen ehtinyt katsoa vasta yhden jakson vaikka se alkoi jo toukokuun lopussa.
Kyseessä on I Love Lee Tae Ri/Italy, jossa on pääosassa aikoinaan Super Junioristakin tunnettu Kibum.
Kibum esittää 14-vuotiasta poikaa joka yhtäkkiä huomaakin kasvaneensa aikuiseksi. Hänellä on siis n. 25-vuotiaan miehen keho, mutta on mieleltään vielä 14. Jotenkin tähän kaikkeen liittyy joku n. 35-vuotias taidemuseon johtaja tai joku vastaava, ja ilmeisesti Kibumin hahmo ja tämän nainen vielä päätyvät yhteenkin jossain vaiheessa... En voi olla ainoa, jonka mielestä jo tämä perusjuoni on todella creepy.

Olen tosiaan katsonut yhden jakson ja vihaan koko draamaa jo nyt with a passion. Hahmot ovat ärsyttäviä, tapahtumat epäuskottavia (siis muutenkin kuin sen ikääntymisen takia), ja Kibumin naama on rasittava (vaikka hän onkin ihan mukiinmenevä näyttelijä). Ainoa siedettävä ja järkevä hahmo ja asia koko draamassa on tämä taidemuseon johtaja vai mikä olikaan. Hänestä pidän. Aion kuitenkin antaa draamalle toisen ja kolmannekin mahdollisuuden. Haluan nähdä saadaanko siitä mitään järkevää aikaiseksi.

♥

This Is Love

Yllä on 11 eniten kuuntelemaani kappaletta viimeisen kolmen kuukauden ajalta, Last.fm:n mukaan. Ajattelin esitellä teille jokaisen kappaleen ja kertoa miksi niitä olen kuunnellut viime aikoina niin paljon. 11 sen takia kun kaksi niistä on periaatteessa sama kappale mutta haluan esitellä 10 kappaletta.

Sen verran yleisesti minun musiikinkuuntelutavoistani, että Last.fm:n tilastot ovat minun kohdallani hieman vääristyneet, lähinnä määrien kannalta, sillä kuuntelen enemmän musiikkia mp3-soittimellani kun olen liikkeellä kuin kotona koneella istuessani, mutta mp3-soittimeni toistokertoja luonnollisestikaan näy Last.fm:n tilastoissa. Mutta ei se mitään, samoja kappaleitahan minä liikkeellä ollessanikin kuuntelen.

Taidankin tehdä tämän käänteisessä järjestyksessä.


11. listalla on SNSD/Girls' Generationin The Boys

Girls' Generation ei yleensä viihdy soittolistallani kovinkaan paljoa. Heillä on kyllä muutamia kappaleita joista pidän todella paljon (Gee, Genie, Oh!, Run Devil Run jne.), mutta en siltikään kuuntele heitä mitenkään usein.
The Boys on kuitenkin tuolla kolmen kuukauden listalla sen takia, että se muistuttaa minua Taipei/Soul-reissustani. Sitä kuului koko ajan Taipeissa ja Soulissakin, joten se jäi soimaan päähän ja niin. Olen tehnyt oman henkilökohtaisen "Taipei+Soul"-soittolistan, jolle olen koonnut niitä kappaleita, joita sillä reissulla kuului paljon, ja tämä on yksi niistä kappaleista.


Sijan 10. ottaa N.S Yoonji kappaleella The Reason I Became a Witch

Tämä kappale on listalla itse asiassa juurikin samasta syystä kuin The Boyskin. Tai ei, tätä ei kuulunut kaduilla (paitsi sitten Soulissa), mutta satuimme katsomaan Taipein hotellissa televisiota ja sieltä tuli joku näistä korealaisista musiikkiohjelmista ja N.S Yoonji oli juuri tehnyt comebackin tällä kappaleella. Hyvä kappale, jäi soimaan päähän, siispä on päässyt soittolistalleni.


9. sijalla on Super Juniorin, tai oikeammin Donghae & Eunhyukin Oppa, Oppa

Noh, aivan mahtava kappale ylipäätään ja sitten kun olen vielä nähnyt tämän livenä niin... ei tästä voi muuta sanoa, se soi jossain vaiheessa repeatilla ja edelleen kuuntelen sitä paljon.


Sijalta 8. löytyy Big Bangin Fantastic Baby

Tämän syyt ovat melkeinpä yhtä järkevät ja monisanaiset kuin edellisenkin... Big Bang teki pitkästä aikaa comebackin tuossa joku aika sitten ja tämä kappale iski korvaan heti kättelyssä. Olen tätä aikaisemminkin tainnut täällä mainostaa.
Wow, Fantastic Baby~


7. sija on varattu F.T Islandin kappaleelle Severly

Tätäkin kuului paljon ja paljon Soulissa ja muutenkin pidän siitä hyvin paljon. Haluasin kuunnella FT Islandia enemmänkin, mutta jostain syystä en vain löydä heiltä kappaleita jotka iskisivät oikein kunnolla... Kuulin kerran yhden todella hyvin japaninkielisen kappaleen heiltä, mutta en muista mikä sen nimi oli enkä ole törmännyt siihen uudestaan. Harmi.


6. sijalla lepää jotain niin kaunista, että sydäntä särkee. Henry Lau - Give Me Everything Tonight

Oikeastaan tämä ei ole pelkästään Henryn käsialaa ja kappale on cover, mutta sillä ei ole mitään väliä. Henry tekee biisistä kuin biisistä omansa ja se on kaunista katsottavaa ja kuunneltavaa. Arvostan Henryä henkilönä ja muusikkona niin paljon, ettei sanat riitä, ja kun olen ollut tarpeeksi onnekas näkemään hänet livenäkin, rakastan häntä vielä enemmän kuin ikinä ajattelin mahdolliseksi. Henry on kaunis, niin sisältä kuin ulkoakin ja varsinkin tekemänsä musiikin kautta. Tehkää itsellenne palvelus ja katsokaa tuo video.


Kaiken tuon fanityttöilyn jälkeen pääsemme vähän lisää fanityttöilemään kun sijalla 5. on EXO-M:n MAMA

Luulisi jo olevan ilmiselvää miksi tämä kappale on listalla. Koreankielinen versio löytyy sijalta 3. joten hyppään sen sitten aikanaan ylitse. Kyllä, MAMA on edelleen aivan mahtava biisi ja kuuntelen sitä repeatilla aika usein.


4. sijan on vallannut Super Junior M, mutta jälleen oikeammin Donghae (feat. Henry) kappaleella This Is Love

Tämä kappale on tuttu Skip Beat!-draamasta. Rakastan tätä kappaletta, siinä on vain jotain todella hienoa. En saa tästä tarpeekseni.


Sijalla 2. on niin ikään Super Junior M:n mutta oikeammin Zhou Min kappale Goodbye

Tämäkin löytyy Skip Beat!:ista. Äärettömän kaunis ja rakastan Zhou Min ääntä. Voisin kuunella tätä ikuisuuden enkä kyllästyisi.


Ensimmäiselle sijalle on kivunnut aikamoisella enemmistöllä Big Bangin Blue.

Rakastuin tähän kappaleeseen melkein ensikuulemalta ja en vain malttanut olla kuuntelematta sitä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Mutta olen tästäkin puhunut jo aikaisemmin, joten jätetään tämä vain siihen että rakastan. ♥

Valitsin tämän viimeisen kolmen kuukauden listan sen sijaan että olisin kertonut kuukauden aikana kuuntelemistani tai kaikkien aikojen eniten kuuntelemistani kappaleista juurikin sen takia, että tämä oli kaikista monipuolisin. Kaikissa muissa versioissa tilastoja dominoi Super Junior (tai EXO), enkä halunnut liian yksipuolista listaa.

Toivottavasti nautitte tästä musiikkipläjäyksestä!

♥

Skip Beat!

Tekisi mieli vaan hakata näppäimistöä ja antaa teidän tulkita siitä kirjainkasasta mitä mieltä olen tästä draamasta, mutta ehkä kuitenkin yritän ilmaista itseäni hieman selkeämmin.

Aloin katsoa Skip Beat!'ia ihan siitä syystä, että siinä näyttelee Super Juniorin Donghae ja Siwon.
Skip Beat! perustuu japanilaiseen mangaan ja siitä tehtyyn animeen ja ihan sattumalta olenkin joskus vuonna nakki lukenut tuota mangaa hieman alusta. Pidin siitä kyllä sinänsä, mutta manga noin ylipäätään ei ole oikein minun lajini niin sen lukeminen jäi sitten ihan alkutekijöihinsä. Animessa on näköjään 25 jaksoa ja se on valmis, mutta manga jatkuu vieläkin.
Kun en siis ole mangaa sen enempää lukenut enkä katsonut animea ollenkaan, en pysty kommentoimaan, kuinka uskollinen tämä draama-versio on alkuperäiselle. Näin ollen keskityn siis draaman juoneen ja näyttelijöihin.
Kahdesta korealaisesta näyttelijästään huolimatta tämä versio on tehty Taiwanissa ja on siis kiinankielinen.

Juoni on lyhyesti ja turhia paljastamatta seuraava: Gong Xi (Kyoko) on lapsuudestaan asti auttanut ja omistanut elämänsä Pu Bo Shangille (Fuwa Sho), jotta tämä voisi toteuttaa unelmansa tähteydestä. Saatuaan jalan oven väliin, Shang kuitenkin syrjäyttää Gong Xi'n elämästään ja jättää hänet huomiotta. Gong Xi ei tällaista kohtelua ihan niin vain niele ja päättää itsekin päästä showbisnekseen, jotta voisi tulla kuuluisammaksi kuin Shang. Kuvissa on myös Shangin vihaama kuuluisa näyttelijä Dun He Lian (Tsuruga Ren).

Skip Beat!'in juoni oli yksinkertainen mutta tehokas ja hyvin toteutettu. Tapahtumissa pysyi hyvin mukana, eikä mitään ollut vaikeaa ymmärtää. Myöskin tietty jännitys säilyi loppuun saakka, sillä yksi vihjailluista asioista selvisi vasta ihan viimeisessä jaksossa. Loppuratkaisu ei tunnu lopulliselta, mutta ei ole turhauttava kuitenkaan joten kaikki hyvin.
Draama lähti kuitenkin liikkeelle jotenkin tosi hitaasti ja aika takkuisesti ja myönnän että muutaman ensimmäisen jakson aikana hyppäsin yli joitain hitaita ja/tai tylsiä kohtauksia. Kuitenkin siinä muistaakseni neljännen jakson tienoilla löysin itseni yhä useimmin liimautuneena ruutuun myös hitaiden kohtauksien aikana. Syynä tälle oli ehdottomasti päähenkilöä Gong Xi'a esittänyt Ivy Chen.
Yksinkertaisesti sanottuna hän on nerokas. Hän osaa välittää tunteensa pienillä ilmeillä ja eleillä, mutta tarvittaessa osaa myös ilmaista suuresti ja elävästi, ja sitä tässä draamassa nähdään ja paljon. Gong Xi on hyvin elävä hahmo, jonka tunteet näkyvät selvästi hänen ilmeistään, ja Ivy Chen vetää roolin täydellisesti.
Muutkin päänäyttelijät tekivät aivan mahtavia roolisuorituksia.

Pu Bo Shangin roolia esittää Donghae. Koska kyseessä on siis taiwanilainen versio, Donghaen (ja Siwonin) ääni on dubattu. Ilmeisesti tekijät eivät luottaneet korealaisten kiinan taitoihin tarpeeksi. Luulen että dubbaus on tehty paitsi vieraan aksentin vuoksi, myös siksi että Donghaella ja Siwonilla olisi helpompaa opetella vuorosanansa ja eläytyä niihin oikealla tavalla. He siis esittivät vuorosanansa koreaksi ja kaikki muut kiinaksi. Aikamoinen sekamelska varmaan kuvauksissa...
Kuitenkin, mielestäni Donghae veti roolinsa erittäin hyvin. Hänelläkin on miellyttävän ilmeikkäät kasvot ja hän osasi ilmaista oikeita tunteita oikeaan aikaan. Shangia ei draamassa kuitenkaan hirveästi nähdä, ei ollenkaan joka jaksossa, mutta silloin kun häntä näkee, on myös näyttelyä ihana katsoa. Shang henkilönä on kyllä juurikin sellainen jota tekisi mieli lyödä ja oikein kovaa. Se, että Donghae pystyi vakuuttavasti esittämään tämänkaltaista hahmoa, todistaa myös sen, että hän oikeasti osaa näytellä (koska Donghae itse on aikalailla päinvastainen luonteeltaan kuin Shang). Ja koska olen fanityttö, täytyy mainita, että Donghae näyttää Shangina aivan taivaalliselta. Ainoa mitä jäin kaipaamaan, oli hänen äänensä, mutta siihenkin tottui aikananaan, kun keskittyi tapahtumiin niin paljon.

Toista miespääosaa, Dun He Liania esittää siis Siwon. Hänen suorituksensa ei sitten ollutkaan ihan niin puhdas kuin kahden edellisen näyttelijän. Vaikka Lianin hahmo sitä vaatiikin, hän tuntui olevan vähän liiankin ilmeetön. Välillä suorastaan ärsytti miten eleetön hän oli, varsinkin Ivy Chenin rinnalla. Mutta Siwonin suoritus parani draaman edetessä ja lopussa hän oli jo oikein hyvä. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että hänen dubbaajansa vaihtui muutaman ensimmäisen jakson jälkeen. Loppujen lopuksi ilmeikäs ääni tekee roolisuorituksessa aivan yhtä paljon kuin kasvojen ilmeetkin. Lianin hahmo oli myöskin aluksi raivostuttava, jopa enemmän kuin Shang, joka oli sentään avoimesti täysi jerk, kun Lian taas on... Raivostuttava, ei sille ole muuta sanaa. Mutta onneksi hahmokin kehittyy juonen myötä.
Päähenkilöiden lisäksi Skip Beat!'stä löytyy muutama aivan mahtava sivuhenkilö.
Lianin managerina toimiva Du Jin (Yashiro Yukihito) tuo reaktioillaan ja ilmeillään ilmeikkyyttä myös Lianin ilmeettömyyteen ja täydentää häntä hyvin. Hän on myös itsenäisenä hahmona aivan mahtava ja nauroinkin ihan ääneen hänen ilmeilleen. Hahmoa näyttelee Jin Qin ja myös hän tekee loistavaa työtä. Erityisesti kohtaukset, joissa Gong Xi ja Lian keskustelevat ja Du Jin katselee vierestä ja kommentoi tapahtumia ilmeillään ovat ihanan mahtavia.
Gong Xi'n kilpasiskosta ystäväksi muuttuva Jiang Nan Qin (Kotonami Kanae) on toinen ihana sivuhahmo. Bianca Bai on vähintään yhtä nerokas kuin kaikki muutkin mainitsemani näyttelijät ja rooli sopii hänelle hyvin.

Skip Beat!'ssa suurin osa näyttelijöiden kohtaamista haasteista liittyy siihen, että heidän täytyy näytellä näyttelemistä. Varsinkin Gong Xi'n täytyisi olla erittäin hyvä näyttelijä, joka ei edes tiedä omista kyvyistään ja heittäytyy rooleihinsa puhtaan vaistomaisesti. Ivy Chen osaa näytellä nerokkaasti kahta täysin erilaista roolia ensin aurinkoisena Gong Xi'nä ja sitten Gong Xi'n näyttelemänä synkkää roolihahmoa hänen draamassaan (unohdin jo hahmon nimen). Ivy tekee tässä loistavaa työtä ja itsekin draaman hahmojen kanssa liimauduin henki salpautuneena ruutuun kiinni katsoessani jännittyneenä Gong Xi'n roolisuoritusta. Kyllä, tietyt kohtaukset draamassa olivat pitkälti juuri Ivyn vuoksi juurikin niin voimakkaita.
Näyttelemisestä siis täydet 10 pistettä, Siwonin alkukankeuksista huolimatta.

Musiikista täytyy myös ehdottomasti mainita joitain kappaleita. Skip Beat!'in alkutunnarin esittää kukas muukaan kuin Super Junior M. Biisin nimi on S.O.L.O. ja pidän siitä valtavasti. Lopputunnari onkin sitten Donghaen soolo-kappale (featuring Henry (myös SJM)) This is Love (这是爱) ja se on vielä parempi kuin S.O.L.O. Draamassa soi myös joidenkin kohtauksien taustalla edelleen Super Junior M:stä tuttu Zhou Mi soolo-kappaleellaan Goodbye, joka on vähintäänkin yhtä hyvä kuin kaksi edellä mainittua. Mutta koska olen fanityttö, nämä arviothan ovat ihan täysin arvottomia. x)
Oli draamassa myös ainakin yksi kappale josta voin ihan objektiivisesti sanoa pitäneeni todella paljon. Nimittäin Mify'n 未来. Se on hyvin... voimakas kappale, niin itsekseenkin kuin siihen liittyvien kohtausten takiakin.

Kaiken kaikkiaan Skip Beat! oli siis hyvin nerokas enkä olisi halunnut sen loppuvan ollenkaan. Kaikki näyttelijät tekivät loistavaa työtä ja sopivat todella hyvin yhteen. Juoni toimi ja käsikirjoitus oli hyvin toteutettu. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että tämä draama ei olisi ollut läheskään niin hyvä ja tasapainoinen jos Gong Xi'n roolia olisi esittänyt joku muu kuin Ivy Chen. Niin Gong Xi kuin Ivy Chenkin oli tämän draaman henki ja sielu ja rakastuin häneen täysillä. Täytyykin mennä etsimään Ivylta lisää katsottavaa... ^^

Donghae (feat. Henry) - This is Love

♥