留学

Olen yrittänyt olla puhumatta tästä hirveästi missään, koska vaikka en olekaan varsinaisesti taikauskoinen, en halua hehkuttaa asioita ennen kuin ne ovat varmoja... varmuuden vuoksi vain. Noh, tämä ei kyllä ole varma tai mitään, mutta ajattelin että ehkä jotakuta kiinnoistaisi kuulla minkälainen hakuprosessi vaihto-opiskelemaan hakeminen on yliopistossa (ainakin Vaasassa siis näin).
Tosiaan Tukholman yliopiston kautta en voi päästä vaihtoon kun se asia nyt vain menee niin, mutta kun nyt olen myös Vaasan yliopistossa, tartuin heti tilaisuuteen ja päätin hakea vaihtoon.

Hakukohteenani on luonnollisesti Japani ja siellä Osakan tienoilla sijaitseva Kwansei Gakuin yliopisto.
Olen nyt haun ensimmäisessä vaiheessa, eli vein tänään yliopistolle asianomaiselle henkilölle tarvittavat paperit hakeakseni vaihtoon.
Ainakin Vaasassa homma toimii niin, että ensin haetaan omalta yliopistolta puoltoa vaihtoon. Jos sen saa, yliopisto laittaa hakijan ikäänkuin ehdolle haluttuun yliopistoon ja vastaanottava yliopisto tekee sitten lopullisen päätöksen ottaako hakijan sinne vai ei.
Nyt siis olen vasta hakemassa tätä puoltoa mutta siihenkin tarvittiin jo
-sähköinen hakulomake (täytettynä, tulostettuna ja allekirjoitettuna),
-motivaatiokirje (jonka kirjoittaminen oli yllättävän hermojaraastavan vaikeaa, vaikka luulisi että kun jotain haluaa näin paljon, se olisi helppo saada paperille),
-opintorekisteriote (jossa on tällä hetkellä hurjat 1,5 opintopistettä),
-kopio henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta (josta kopion saaminen oli työn ja tuskan takana viallisten laitteiden takia) ja
-mahdollisia muita liitteitä liittyen vaikka kielitaitoon (itse laitoin mukaan Tukholman opintorekisteriotteen josta käy ilmi että olen opiskellut niin ja niin monta kurssia japania) sekä
-yksi kuva (meinaan ihan piruuttanikin laskea tarkkaan montako kuvaa tähän koko prosessiin menee).

Haku tulee siis varmasti olemaan ihan hirveää paperisotaa, varsinkin kun japanilaiset ovat tunnettuja rakkaudestaan kaikenmoisiin kaavakkeisiin ja lippulappuihin joita pitää lähetellä edestakaisin... mutta kerron sitten lisää jos ja kun sitä ilmenee.
Saan tietää luultavasti joskus joulukuun puolenvälin tienoilla, olenko saanut puollon.

Jännittää.

♥

PS: Tarkoituksena oli ottaa kuva siitä tämänpäiväisestä paperikasasta, mutta en sittenkään muistanut...

Hope For Japan

kuva

Tehkää mitä voitte, kaikki pienikin apu on tarpeen. Voit lahjoittaa vaikkapa Punaiselle Ristille, joka on aloittanut keräykset Japanin maanjäristyksen ja tsunamin aiheuttamien tuhojen korjaamiseksi. Pienikään summa ei ole liian vähän.
Myös esimerkiksi Miyavin tulevalla keikalla Suomessa voi lahjoittaa keikkapaikalla oleviin lippaisiin. Tuotto menee suoraan ja lyhentämättä Japaniin.

Do what you can, even the smallest amount will help. You can, for example, donate to your local Red Cross. Nothing is too little.
Miyavi and his staff will also accept donations at his live shows during this on-going tour. Those donations will go fully and straight to Japan.

Japani on antanut meille paljon ainakin henkilökohtaisella tasolla. Nyt on aika antaa takaisin.

Japan has given us a lot on at least a personal level. Now is our time to give back.

♥

Silent Jealousy

Minun ei kai kannattaisi lukea muiden blogeja, joissa he kertovat olevansa/olleensa/menevänsä pitkäksi aikaa opiskelemaan/töihin/matkailemaan Japaniin, eikä varsinkaan niitä jotka jopa asuvat siellä pysyvästi (siis suomalaisia kuitenkin)... Syntyy kateus ja kaipaus, kun itsellä se ensimmäinen matka on edessä vasta hamassa tulevaisuudessa. Olen jo ahkerasti sitä varten säästänyt ja säästän tietysti koko ajan, joten se puoli on kyllä hanskassa. Ongelmaksi nousee aika ja sen puute. Kun ensimmäisen kerran sinne päin pääsen, haluaisin viipyä paikan päällä ihan kunnolla. Muutaman viikon, ehkä kokonaisen kuukauden. Mutta mistäs minä yhtäkkiä repäisen kuukauden vapaa-aikaa? Tähän hätään en mistään, mutta toivottavasti tilanne muuttuu muutaman vuoden sisällä. En myöskään halua lähteä reissuun yksin, mutta onneksi S ja K ovat ilmaisseet innokkuutensa tulla matkaseurakseni. Oikeastaan he pakottivat minut lupaamaan etten lähde ennekuin hekin pystyvät tulemaan mukaan... ;)
Olen jotenkin varma että tulen rakastumaan Japaniin viimeistä hiusta myöten, enkä pidä mahdottomana ajatusta että siellä joskus itsekin asuisin, mutta yritän olla haaveilematta liikaa, sillä en haluaisi pettyä. Tulen varmasti Japanista pitämään oikein paljon, mutta en tietenkään voi vielä sanoa pystyisinkö siellä asumaan pysyvästi kuitenkaan. Sen näkee sitten kunhan sinne joskus pääsen. Se vain tuntuu vielä niin kaukaiselta unelmalta. :')

Myös kielen soisin sinne mentäessä olevan edes jotenkuten hallinnassa. Sekään tuskin tulee aiheuttamaan päänvaivaa, sillä viime syksynä sain vihdoin aloitettua japanin alkeiskurssin. Olen siis syyskuun loppupuolelta käynyt kerran viikossa (poisluettuna noin kuukauden tauko joulun aikaan) opiskelemassa japania pienen ryhmän kanssa. Kurssi on Japanilaisen Kulttuurin Ystävät Ry:n järjestämä, ja valitsin se pitkälti sen ajankohdan takia. Muut alkeiskurssit olisivat olleet jo aikaisemmin iltapäivällä, enkä olisi niissä ehtinyt käymään. Tämä kurssi siis alkaa vasta 18:40. Kurssissa hyviä puolia ovat myös sen hinta (reilusti halvempi kuin esimerkiksi kansalaisopistolla) ja se, että se kestää pitkälle kevääseen. Jos aloitan jatkokurssin taas ensi syksynä, on välissä ollut hieman vähemmän aikaa unohtaa asioita kuin jos kurssi olisi loppunut jo ennen joulua. Luulisin, että tämä yhdistys järjestää alkeiskurssin myös ensi syksynä, joten suosittelen lämpimästi! Myös opettaja on hyvä; todella mukava ja osaa asiansa. :) Valitettavasti he eivät tarjoa jatkokurssia, joten se pitänee etsiä sitten jostain muualta. Toivottavasti kuitenkin löydän kurssin joka sopii myös omiin (joustamattomiin) aikatauluihini, ettei jää siitä kiinni.

Kuitenkin, siitä kielenopiskelusta vielä vähän lisää, koska olen lahjakkaasti unohtanut mainita koko asian täällä.
Omasta mielestäni japani on helppo kieli, ainakin kieliopillisesti. Yksinkertaisilla alkeisrakenteilla ja tietyillä fraaseilla voi pitää yllä pientä keskustelua, ja ainakin lippujen ja muiden ostosten tekeminen onnistuu vaivattomasti. Enpäs vielä itse ole niihin vaikeimpiin rakenteisiin vielä kerennyt tutustua, mutta olen vakuuttunut siitä, etteivät ne voi niin hirveän vaikeita olla (verrattuna saksaan ja ranskaa (joita molempia olen jossain vaiheessa koulu-uraani päntännyt), rakenteet saavat olla t o d e l l a monimutkaisia että ne olisivat liian vaikeita ;) ).
Vaikeinta kielessä on siis kirjoittamisen (palaan siihen kohta) lisäksi kielen käyttö. Japanilaisilla heidän erityinen kohteliaisuutensa tulee jo kielestä ja sen rakenteista. Kieltä pitää osata käyttää oikein oikeissa tilanteissa, muuten mistään ei tule mitään ja voi jopa tulla väärinymmärretyksi. Japania ymmärtääkseen ja oppiaakseen täytyy unohtaa suomalainen kulttuuri ja käytös ja yrittää ajatella mahdollisimman japanilaisittain. Sama pätee tietysti kaikkiin kieliin, mutta on ihan eri asia opetella jotain eurooppalaista kieltä, sillä näiden maiden kulttuurit ovat kuitenkin niin paljon lähempänä omaamme kuin kaukana Aasiassa.
Kirjoittaminen onkin sitten ihan asia erikseen... Aloitimme syksyllä hiraganoista ja jatkoimme sitten keväällä katakanoihin. Kanjeista ei vielä mitään tietoakaan, kunhan nyt nämä perusmerkit ensin hallitaan.
Ei näistä oikein voi muuta sanoa kuin, että niitä on vain pakko piirtää ja piirtää kunnes käsi kramppaa ja sitten piirtää vielä vähän lisää. Ja voin sanoa että kyllä ne oppii. Kun tarpeeksi paljon niitä jaksaa toistaa ja toistaa ja toistaa ja toistaa niin kyllä ne mieleen ja lihasmuistiin jää. Ja sitten niitä tietysti täytyy harjoitellakin, että ne myös pysyvät siellä muistissa. Käsiala taitaa kuitenkin olla vähän mitä sattuu... jo latinalaisten aakkostenkin kirjoittamisesta syntyy hieman epämääräisiä harakanvarpaita, joten en usko että tulen ikinä saamaan japanini näyttämään mitenkään edustuskelpoiselta. Mutta ehkä sillä ei niin väliä ole, kunhan siitä saa jotenkin selvän... jos saa. ;)
On vaan astetta turhauttavampaa, kun ei osaa kanjeja vielä lukea... pystyn siis lukemaan japaninkielisestä tekstistä vain kielioppirakenteet (hiraganat) ja lainasanat (katakanat). x'D Ymmärtämisestäkään ei ole mitään takeita.
Mutta kyllä tämä tästä, matkani japanin kanssa on vasta alkutekijöissään! :D

Sitten ihan randomilla loppuun ihan täysin asiaanliittymättömästi (kuten minulle taitaa olla ominaista):
Olisiko tämä kappale jonkun muunkin mielestä täydellinen kännykän soittoääneksi? Varsinkin tuo kertosäkeistö... XD

DBSK ~ Wrong Number

♥

PS: Kaikki kuvat Googlettamalla eri sivuilta. Kuvat saa isommiksi klikkaamalla, mutta varoitan että jotkut niistä on aika isoja

Shopping Shopping!

Noniin! Vihdoinkin jotain kunnollista postattavaa!
Kävin shoppailemassa ja mukaan tarttui kohtalaisesti tavaraa, osa niistä liittyy kuitenkin niin vähän asiaan etten niitä tähän nyt laita.
Tässä kuitenkin päivän hieman karsittu saalis:

Aloitetaan vaikka siitä kaikista odotetuimmasta, eli the GazettE:n DIM SCENE DVD:stä. Se on maannut tullissa about sen kaksi viikkoa ja kyllähän sen nyt olikin jo aika päästä kotiin. ALVit siitä meni (vähän päälle 17 euroa... ;____; Senkin kiskurit), mutta ei se mitään, on se sen arvoinen. :D Sisällöstä en tällä hetkellä voi sen enempää sanoa, mun DVD-soitin kun on ollut rikki useamman kuukauden. Kokonaan uusi tietokone on hankinnassa, joten sitten kun sen saan, katson tuon ja raportoin mielipiteeni livestä. :D
Paketti itsessään on kyllä taas Gazetten (Rukin) taattua laatua.

 

Missään ei valitettavasti ollut mainintaa siitä, kuka nuo kuvat on piirtänyt... Kenties Ruki itse, kuka ties. :) Gazen julkaisuissa on se ihana puoli (tietysti mahtavan sisällön lisäksi) että ne ovat myös visuaalisesti näyttäviä. Tähän astinen suosikkini taitaa olla DIM (limited edition). Siinä jopa CD- ja DVD-levyjen kuviot ovat yksinkertaisen kauniita. Tässäkin levyjen kuvat noudattavat samaa linjaa kuin etu- ja takakannet ja luovat hienon kokonaisuuden.
Mulle tuli tästä siis limited versio, ja ilmeisesti myös first press koska siellä oli juliste mukana. Julisteesta en ottanut kuvaa, mutta siinä on sama kuva kuin etukannessa ja muutama Gazen mainosteksti.
Samassa paketissa tuli Vinyl Syndicate vol. 19, taas... niitä taitaa olla jo useampi tuolla laatikossa. (Vinyl Syndicate on ilmainen lehti jota CDJapan tykkää tunkea vähän jokaiseen pakettiin mukaan, siispä niitä kertyy melkein väkisin samaa numeroa useampi.)
Paketista löytyi myös täysin yllättäen pieni uudenvuodenlahja CDJapanilta:

Nuo on tuollaisia ihan pieniä pyykkipoikia, jotka on koristeltu kivasti. :D Voi olla ettei niille löydy mitään käyttöä, ihan heti ainakaan, mutta ainahan ilmaiset lahjat kelpaa. :)

Seuraavaksi kirjakaupasta löytyi pari hyödyllistä opusta:

Ensin on Japanin-matkaajan fraasisanakirja. Tuolla on kaikkea enemmän tai vähemmän hyödyllistä tervehdyksistä ja ostoksista aina vessakultuuriin ja romanssiin. ;D Ehdin tuota hieman jo vilkaista, ja se tuntuu olevan varsin hauskasti kirjoitettu. Hieman kallis, noin 30 € (Akateeminen Kirjakauppa), mutta varsinkin jos on heikolla kielitaidolla menossa Japaniin matkaamaan, tämän voi aivan hyvin ottaa lentolukemiseksi.
Toinen on ihan perus suomi-japani-suomi sanakirja. Lopussa on myös hyödyllisiä fraaseja ja yleistä tietoa Japanista.

Seuraavaksi onkin jotain hyvin mielenkiintoista. Tein hieman kauppaa erään JaMEn foorumilaisen kanssa. Alunperin oli puhetta vain hide-figuriinista, mutta sitten viime tipalla sovimme myös että ostan häneltä myös kaksi Miyavin sinkkua. (Vielä erittäin paljon kiitoksia sinne päin, vaikka ei hän tätä välttämättä edes lue. X'D)

 Tuo on ihan vain tuollainen... se on noin 9 cm korkea. No... enpäs tiedä mitä muuta tuosta kertoisin, hide nyt noin ylipäätään on mulle tärkeä, ja kun tämä henkilö laittoi tämän foorumille myyntiin, niin pakkohan se oli sieltä napata. Mukava väripilkku kirjahyllyyn. :) ♥

Miyavin sinkut hamusin sen takia kun jos joku ei jo huomannut, mulla on paljon Miyavia. Ja lisää pitää tietenkin saada. Miyavin vanhoja sinkkuja on muutenkin aika hankala saada, joten jokainen tilaisuus kokoelman kartuttamiseen pitää käyttää hyväksi.

Are you ready to rock? / Kekkonshiki no uta w/ DVD. 
Sinkulla on kaksi eri versiota Are you ready to rock?ista (bändi ja dokusou (ns. akustinen)) ja Are you ready to rock?in PV. Molemmat biisit minulla jo olikin entuudestaan ja molemmista pidän.

Tariraritarara
Tämä on kyllä hyvä biisi. :D Olin sen aikasemminkin kuullut, mutta omistuksessa ei vielä ollut. Tämä on vielä kunnon old-school kamaa, 2003 julkaistu (kun Miyavi ryhtyi soolouralle 2002). Tässä onkin B-puolena Shindemo Boogie Woogien ja Pop is Deadin live versiot (nuo kaksi siis Miyavin kaksi ensimmäistä sinkkua). Näin vanhat sinkut kuuluu vielä siihen aikaan jolloin Miyavi julkaisi sinkkuja joita ei sitten ollutkaan millään albumeilla. Tämä sinkku onkin siis jo jonkinmoinen aarre kokoelmiini (puhumattakaan klovni-Miyavista XD).

Tarkoitus oli vielä käydä eräässä mahtavassa kaupassa, eli Tokyokanissa, mutta se oli valitettavasti suljettu tänään... Jäi sitten cup noodlet (paljon parempia kuin mitä mistään muualta saa) ja misokeitot saamatta tällä kertaa. Mutta ehdottomasti vierailun arvoinen kauppa. Levyjä sieltä ei saa, mutta melkeinpä ihan kaikkea muuta. Erikoisena mainittakoon lehdet suoraan Japanista, mm. Fool's Mate ja SHOXX ja paljon monia muita, myös muotilehtiä. Tietääkseni mistään muualta Suomessa ei noita ihan fyysisestä kaupasta saa, eli sinne vaan ostoksille (keskihinta lehdille taisi olla n. 20€) !

Siinä ne sitten taisivatkin olla. Kysymyksiä saa esittää, tai kommentoida ihan muuten vaan, ja muistakaahan että kaikki kuvat saa isommiksi klikkaamalla (osa niistä onkin aika jättimäisiä... anteeksi jos ne ovat liian isoja. Mainitkaa asiasta niin ensikerralla teen niistä pienempiä).  ♥