Ice Cream

Oho, eilen olikin jo kuusi kuukautta siitä kun tämän blogin aloitin! (^_____^)
Meinasin tämän kunniaksi tehdä vielä yhden headerin mutta pitää sen tällä kertaa vähän kauemmin, mutta en ole sitä ehtinyt väkertämään, joten vaihdos siirtyy tällä kertaa hieman myöhemmäksi.

Lomaa minulla on jäljellä vielä pari päivää päälle viikko ja tänä iltana lähtee lento Lontooseen! :D

Muista suunntelmista en sen enempää kerro, mutta tarkoitus olisi myös vierailla Abingdon Roadilla ihan vaan siksi koska. XD

Tämä on nyt oikein nysäpostausten aatelia, mutta ei se mitään! Nähdään taas joskus ja pitäkää hauskaa kesän yhtäkkisen helleaallon kanssa!

♥ ♥ ♥

f(x) - Ice Cream

and I love... vol. 1/2

Mainitsin tuossa pari päivää sitten miettiväni postauksia lempibiisiestäni. Pohtimisen ja ankaran karsimisen jälkeen sain listani yhteensä 21 biisiä. Olen jaoitellut ne kahteen eri postaukseen ja tässä olisi nyt tarjolla ensimmäinen! :D
Yritän vähän selvitellä miksi juuri nämä biisit, mutta useimmissa tapauksissa minulla ei oikein ole mitään kunnon syytä... ne vain ovat iskeneet heti kättelyssä enkä ole niistä ensikuuleman jälkeen päässyt eroon.
(Nämä ovat ihan mielivaltaisessa järjestyksessä.)

Girugamesh - crying rain

Last.fmstä voi huomata, että tämä on soinut hyvinkin ahkeraan aina siitä lähtien kun sinkku julkaistiin alkusyksystä 2009. Olen tätä kuunnellut monet tunnit repeatilla, eikä se vieläkään ole käynyt tylsäksi. Aivan ihana kappale; varsinkin Satoshin vokaalit.

9GOATS BLACK OUT - Den lille havfrue
Tämä on itselleni jollain tapaa hyvin nostalginen biisi. Kuuntelin tätä (ja 9GBOia muutenkin) hyvin paljon syksyllä 2008, kun olin juuri muuttanut omilleni. Sen ajan muistot tulevat hyvin vahvana mieleen. Siksi (tai kenties siitä huolimatta) tykkään tätä aina kuunnella.



abingdon boys school - Kimi no uta
Yksinkertaisesti vain mielettömän hyvä kappale. Tähänkin liittyy tietyt muistot, sillä olen tämän saanut nähdä livenä. :)



VAMPS - Sweet Dreams
Tämän kappaleen lyriikat ovat aivan ihanat ja todella merkitykselliset, myös itselleni. Hyden ääni kruunaa upean kokonaisuuden.




Versailles - Serenade
Itsestäänselvistä syistä en voi lopettaa tämän kappaleen kuuntelemista. Käsittämättömän kaunis kappale käsittämättömän kauniille ihmiselle. Jos joku (minun lisäkseni) ei koe pystyvänsä katsomaan tämän PV:tä, voi kuunnella pelkän audion täältä.




Miyavi - Itoshii hito (dokusou ver.)
Yksi kaikkien aikojen lempikappaleistani. Tämä esiintyminen sai minut rakastumaan tähän kappaleeseen ja on edelleenkin minulle rakkain versio. Tässä kuitenkin eri akustinen versio, sama kuin Fan's Best -kokoelmalla.




the GazettE - Without a trace
Gazette tuotti minulle ongelmia tämän postauksen miettimisen aikana, sillä aluksi listassa oli melkein kaikki DIMin kappaleet ja aika paljon muitakin... mutta sain sentään valikoitua kaksi yli muiden ja toinen on tämä. Without a trace varasti sydämeni heti ensimmäisten nuottiensa aikana eikä ole vielä sitä takaisin antanut. Rukin ääni saa aina aikaan kylmiä väreitä, mutta erityisesti tässä.





hide - Hurry go round
Eräs lempikappaleeni hideltä, enough said. Pieni varoituksen sana kuitenkin PV:stä... se on hyvin nostalginen sillä se on tehty hiden kuoleman jälkeen. Edetkää omalla vastuulla jos hide on teille yhtä tärkeä kuin minulle.




X - Voiceless Screaming
Toshin ja Taijin masterpiece. Uskomattoman kaunis kappale ja erityisesti tämä live tuo sen parhaita puolia esille. (Alussa Pata ja Taiji vetävät White Wind from Mr. Martinin)





X - Say Anything
Ei tästä hirveästi mitään voi sanoa... Rakastan ♥

Osa kaksi on tulossa lähipäivinä, ehkä jo huomenna, so stay tuned!!

♥

//EDIT

vol. 2/2

Kpop

PS: Kukaan ei sitten kommentoi yhtään mitään X:n hiuksista, onko selvä? I know, ne on naurettavan isot, mutta that's X, eikä sillä ole muutenkaan mitään tekemistä minkään kanssa, joten jättäkää ne rauhaan. Kiitos.

Kensington, London W8, UK

En oikeastaan usko, että Takanori Nishikawa on ikinä saanut mitään huonoa aikaan. Enkä usko sen olevan edes mahdollista, ei varsinkaan kun hänellä on apunaan niin monta muuta loistavaa muusikkoa kuin abingdon boys schoolissa.
Abingdon Road on aivan yhtä kovaa kamaa kuin edeltäjänsäkin (abingdon boys school ja Teaching Materials) ja sitä on todellakin ilo kuunnella.

Albumilla on mukana kaikki sinkut edellisen albumin julkaisusta lähtien (Blade Chord, Strength, JAP, Kimi no uta ja From Dusk till Dawn), sekä JAPin B-puoli, Valkyrie. En meinannut näitä "vanhoja" biisejä sen enempää käsitellä, hyviä ne on kaikki. :D

From Dusk till Dawnista löytyy akustinen (tai ainakin akustisempi) versio... muutenkin yksi lempikappaleistani ja tämä erilainen versio vain vahvistaa sitä. Ensimmäistä kertaa tätä albumia kuunnellessa viimeistään tämän biisin kohdalla (seitsemäs neljästätoista) tuli tunteet pintaan... ABSin keikka marraskuussa oli yksi parhaimpia ikinä ja heitä on kova ikävä. ;___; (Keikka tuli siis mieleen kappaleen PVn takia. ^^ )
Valkyriestäkin on tehty albumia varten oma versionsa. Sitä kuitenkin edeltää instrumentaali Gold Eclipse, jonka aloittamaa dance-tyylistä biittiä Valkyrien remix jatkaa. Pidin tästä versiosta vähintäänkin yhtä paljon kuin alkuperäisestäkin, jos en jopa enemmän. Kappaleen täydellisenä lopetuksena on sarja omituisia ääniä: robotti-leijonan karjuntaa, saippuakuplien poksuntaa ja närkästyneen kissanpennun naukuna. XD
Kolmas "erikoisuus" albumilla on LUNA SEA cover, Sweetest Coma Again. Verrattuna alkuperäiseen, ABSin versiossa on bassoa vähemmän ja eri instrumentit (varsinkin kitarat) tulevat muutenkin selkeämmin esille sekä vokaaleista saa paremmin selvän. Vaikka pidän myös LUNA SEAn tuotannosta, tällä kertaa kallistun kyllä enemmän ABSin coverin puolelle.
Pineapple Army on juuri niin hyvä kappale kuin nimestä voi päätellä. XD Mahtavaa ja menevää ABSin laatua. :D
And I love... onkin sitten hieman erilainen, ainakin tunnelmaltaan. Ei välttämättä paljoa hitaampi, mutta silti balladimaisempi, näkeehän sen jo nimestäkin. Takanorin ääni ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua täydellisyydellään.
蒼焔 -SOUEN- ja 潮騒 sopivat täydellisesti yhteen. Ne ovat jotenkin tunnelmaltaan hyvin samanlaisia ja toimivat kuin jonkinlaisena välisoittona JAPin ja From Dusk till Dawnin välillä.
Siren on niin taattua ABS laatua, että tuntuu kuin olisin sen aikaisemminkin kuullut, mutta tämä on vain hyvä. Siihen pääsee heti sisään ja se on jo ehtinyt muodostua yhdeksi lempikappaleistani tältä albumilta.

En ihan tarkaan muista oliko tämä taas first press versio, mutta koska se ei limited ainakaan ollut, niin kai se sitten oli... sain nimittäin sen mukana passin... XD

Sisällöstä selviää että se on ihan vain photobook, varustettuna ihanilla kuvilla ABSin jäsenistä... plus muutama hauska sivu:

 

Toivottavasti tekstistä saa selvän... XD

Herra Alex Brown Smith on päättänyt jakaa passinsa... joka on voimassa vain yhden päivän. XD Siinä ajassa ei kauaksi matkusteta. Ja keneköhän idea oli, että kyseinen henkilö näyttää 70-luvun discotanssijalta? XD

Uskokaa kaikki nyt ABSin setiä ja kohdelkaa passianne fanikamojanne huolella ja varoen. (Osaako joku sanoa miksi sanassa "make up" on "up" alleviivattu punaisella? Minä en sitä sinne lisännyt, se on ihan oikeastikin tuossa bookletissa... XD)

Eeppinen ilme. XD Tämä kuva osoittaa sen, että vaikka Takanori Nishikawa onkin ollut musiikkibisneksessä jo noin 20 vuotta ja on saavuttanut suurta suosiota, hänellä on silti jalat maassa ja hän uskaltaa hassutellakin. XD 

Kaiken kaikkiaan aivan mahtava albumi. Tätä jaksaa kuunnella vaikka kuinka monta kertaa sillä aikaa kun odottelee heidän seuraavaa Suomen keikkaansa (ei ole vielä ilmoitettu, mutta kyllä he takaisin ovat joskus tulossa, se on varmaa). ♥

 Huomenna lisää esittelyjä, ainakin melko varmasti. ^^"
Kommentit ovat arvostettuja... ja muistakaa että kaikki kuvat saa isommiksi klikkaamalla. :D
Niin, ja otsikko on Abingdon Roadin osoite Lontoossa. Briteissä on useampikin tuon niminen tie, mutta Lontoon Abingdon Roadilla ABS kävi seikkailemassa... kun itse menen seuraavan kerran Lontooseen, menen ihan varmasti katsastamaan tuon kadun ja ottamaan ainakin kuvan sen kyltistä jos en muuta. XD

Pineapple Army

Äh kun olen kärsimätön enkä jaksa odottaa niin kerron sitten nyt jo. :D

Eli paketteja oli tosiaan yritetty jakaa eilen kun en ollut kotona päivällä (kuten arvasinkin, mutta en tainnut mainita...) ja hain ne sitten tänään. Kaksi erillistä tilausta CDJapanista. :DD
Toisessa SINCREAn Pandora ja abingdon boys schoolin Abingdon Road ja toisessa L'arc~en~cielin BLESS ja Gacktionary.

Pikaisesti voisin kai kertoa BLESSistä jotain... Ihan sitä mitä odotinkin Larukulta. :D Olin nimikappaleen kuullutkin jo aikaisemmin, mutta oli se vieläkin hyvä. Toinen kappale on P'unk~en~cielin ROUTE 666 -2010-. Omat tietoni tekevät tenän tässä vaiheessa, tietääkö joku että onko Larukulla kenties ollut aikaisemmin jo ROUTE 666 niminen kappale, josta he ovat nyt tehneet "uuden" version (päättelen näin tuosta vuosiluvusta nimen perässä) ?

Laruku on mukava saada takaisin, onhan siitä jo noin puolitoista vuotta kun he viimeksi julkaisivat jotain. :D Taso ei kuitenkaan ole laskenut pienen tauon aikana yhtään ja vieläkin saamme nauttia näistä lahjakkuuksista. ♥

Tällä hetkellä kuuntelussa ABS... noin puolessa välissä menossa ja olen jo rakastunut heihin uudestaan. :D Kerron lisää tästä huomenna ja noista muista sitten joskus kun kerkeän... niitä lauantaina ostettujakin on rästissä ja vielä se DIM SCENEkin... kyllä mä vielä joskus ne kaikki saan tehtyä! En lupaa mitään, mutta saattaa tulla joinakin päivinä useampikin postaus jos laitan yhden levyn yhteen postaukseen ja satun tekemään useamman samana päivänä... katsotaan nyt miten kerkeän... viikonloppuna aina paremmin.

Postauksen otsikko on eräs ABSin kappale... ehkä paras nimi biisille ikinä. XD

♥

Otsikko, otsikko, ihan mikä tahansa!

Ihan vaan muutama ilmoitusluontoinen asia. :)

Sain vihdoin tilattua LM.C:n uuden albumin, Wonderful Wonderholicin... Surullista tosin, että siinä on vieläkin first pressiä jäljellä... ja minä kun luulin että LM.C on aika suosittu? No, ihan miten vaan. Uuden albumin pitäisi ehtiä hyvissä ajoin (julkaistaan noin kuukausi aikasemmin) ennen keikkaa, joten uusia biisejä kerkeää hyvin fiilistellä etukäteen. :D

L'arc~en~cielin BLESS (samassa paketissa Gacktionary XD) postitettiin eilen ja Karasun Lastica tänään! Näiden kanssa käy varmaankin samalla lailla kuin Jubileen kanssa, eli menee ensi viikon alkuun ennen kuin niitä pääsen kuuntelemaan, mutta odotellaan! Abingdon boys schoolin Abingdon Road julkaistiin myöskin tänään, mutta sitä pakettia ei jostain syystä olla vielä lähetetty... odottellaan~

Vielä X Japanin Hollywoodin tapahtumaan liittyen:
A little more news about the X Japan event in Hollywood:
http://www.jrockrevolution.com/x-japan-hollywood-photo-album.html?task=view
Tämän mukaan musiikkivideo oli enimmäkseen JADEa varten (!!!!) mutta myös I.V., Endless Rain ja Rusty Nail (!!) soitettiin. Toivottavasti tästä nyt seuraa joku julkaisu, ettei ihan turhaan tarvitse täällä kärvistellä ettei päässyt tuolla heitä näkemään...
According to that report, the focus was on JADE (!!!!), but also I.V., Endless Rain and Rusty Nail (!!) were played. Hopefully they'll manage to make this into a release, so the fans who couldn't go can get something out of it too.


Siinä taisi olla kaikki, paitsi että... Saatan pystyä katsomaan DVDitä taas viikonloppuun mennessä. Voi hyvinkin olla, että ihan ensimmäisenä katselen Gazetten DIM SCENE DVDn, joten stay tuned! ;)

Kuten aina, kommentit ovat tervetulleita, vaikka ei tässä nyt hirveästi asiaa tullut... :DD

And So We Danced, #1

Mietin, että jospas jostain muusta kirjoittaminen auttaisi vähän selventämään ajatuksia...
Anteeksi, muuten, kun tuo edellinen viesti oli jotenkin... sekainen. Kirjoitusvirheitä ja vaikka mitä kivaa, mutta en sitä enää viitsi muokata ja tilanne pääni sisällä oli siinä vaiheessa tosiaan hieman kaoottinen. Parempaan päin mennään koko ajan.

Kiitos jo yli sadasta kävijästä! :D (Joista ehkä noin viisi tai kuusi olen minä itse. XD Minkäs sille voi, kun sattuu eri koneilla täällä käymään.) Mutta kiitos tosiaan, toivottavasti edes joku noista käviöistä on myös lukenut tätä, ja ehkä jäänytkin lukemaan. :D ♥

Ai niin, joku sanoi ettei kommentointi toimi...? Ööö... laittakaa vaikka sähköpostia mulle jos se oikeesti ei toimi, niin yritän tehdä sille jotain... elegantxmelody@gmail.com

Jubilee ei ole vielä tullut... Toivottavasti huomenna ilmestyy se postin ilmoitus "isokokoisesta kirjeestä", niin saan sen viikonlopuksi kotiin. Kuulin huhuja, että albumi on vallan erinomaista kamaa... mutta niin minä kyllä oletinkin, puhutaanhan nyt sentään Versaillesista. ♥


Päivän varsinainen aihe oli kuitenkin keikat! Muutamalla japanilaisten bändien keikoilla on minutkin voinut bongata, joten niistä kokemuksista ajattelin kertoa. Miyavin olen sen verran usein nähnyt, että kertoilen hänestä erikseen, mutta muuten taidan mennä ihan aikajärjestyksessä.

SINCREAn keikasta kerroin jo täällä. Samasta paikasta löytyy myös tunnelmia Gothikan, DJSiSenin, vistlipin, Aiclen. ja Dion keikoista, joten en niistä tällä kertaa sen enempää kertoile.


Aloitetaanpas An Cafen keikasta. Tämä tapahtui 17. maaliskuuta viime vuonna. Iltapäivällä ennen keikkaa oli myös nimmaritilaisuus. En ihan kuitenkaan viitsinyt aikaisin aamulla mennä (jotkut olivat kuulemma olleet kuudesta asti) jonottamaan nimmareita, joten jätin suosiolla nimmarit hakematta ja tulin paikalle vasta myöhemmin. Jäin siihen sivuun seisomaan ja katoin etten ole kenenkään tiellä. Sainpahan olla paikoillani koko tilaisuuden ajan, noin tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Otin kuvia kunnes kamerasta loppui akku (kerrakin kuvaus oli sallittua!) XD
Muutama parhaimmista:

Melkein aina japanilaisia bändejä livenä katsoessa ensimmäinen reaktio minun päässäni on "Oi, miten noi on noin pieniä??". An Cafen kohdalla tämä reaktio oli äärimmäisen vahva, nämä pojathan ne vasta pieniä ovatkin! Varsinkin Teruki ja Takuya suorastaan hukkuivat kahta päätä pidemmän henkilökunnan jäsenen taakse. Mutta hauskaa heillä tuntui olevan, ja niin myös faneilla. Oli oikein mukavaa nähdä heidät niinkin läheltä, vaikka niitä nimmareita ei sitten tullut saatua. Vaikka tilaisuutta pidennettiin se kaksikymmentä minuuttia, silti kaikki jonottaneet eivät saaneet nimmareita. Harmin paikka, bändi ja staff olisivat halunneet jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta heillä oli jo kiire jonnekin muualle.
Sitten keikka itse... Noh, hyvä keikka. :D Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin Antikut livenä, ja niin... hyvä meininki. XD Erityisesti jäi mieleen (yllättäen) Yu-ki (Nyappy in the world 4 ♥) ja Takuyan kitaransoitto. Kyllä se pikkunen kitaraansa osaa rämpyttää. :D Mieleen jäi myös Orange Dream. Muutos bändin ja koko yleisön tunnelmassa ja käytöksessä oli suorastaan käsin kosketeltava. Ja kaunista oli... yksi lempibiiseistäni muutenkin, ja livenä se oli jotain aivan mahtavaa.
Kokonaisuudessaan hyvä keikka, hyvin vetivät ja hauskaa oli. Kaikki yrittivät myös puhua vähän suomea, mutta voiton vei kyllä Teruki, joka puheli pitkät pätkät hyvinkin selkeää suomen kieltä rumpujensa takaa. En kyllä yhtään muista mitä hän sanoi, mutta ei sillä niin väliä. XD
Toivottavasti vielä joskus saadaan heidät tänne takaisin, tämän hetkisestä tauosta huolimatta.

Kuudes päivä toukokuuta 2009, Helsinkiin saatiin vierailulle sellainen bändi kuin Girugamesh. En silloin heitä vielä kuunnellut, joten aikomuksena ei ollut edes mennä koko keikalle. Olin muutaman biisin heiltä kuullut joskus, mutta ei oikein ollut sytyttänyt sen enempää. Eräs ystäväni (joka on rikostoverinani monilla muillakin keikoilla ja tapahtumissa) oli kuitenkin tullut varta vasten Helsinkiin päästäkseen keikalle, joten menin häntä sinne jonoon moikkaamaan. Siinä sitten valuttiin jonon mukana kohti Tavastian ovea ja juteltiin niitä näitä. Kun olimme jossain suunnilleen Tiketin oven kohdalla menossa, sain suuremmoisen kuningasidean ja käväisin kysymässä josko keikalle olisi vielä lippuja jäljellä. Olihan niitä (valitettavasti ei tullut kysyttyä minkä verran, mutta ainakin yksi). Niinpä minkäkin sinne keikalle päädyin, ihan sattumalta. :D
Ei kyllä kaduta pätkääkään. Ihan mieletön keikka ja rakastuin Giruihin ihan täysin. En tiennyt mitään biisejä, mutta ei se menoa haitannut. Girujen biisit on yleisestikin mukaansatempaavia, mutta juuri eniten nuo Music-levyn biisit. Ostin tuon albumin myös keikalta ja siitä lähti Girugameshin suurkulutus. Myös jäsenet vakuuttivat esiintymisellään ja persoonallisuudellaan. Mieleen jäi erityisesti Ryon jatkuva virnuilu rumpujen takana ja Satoshi (joo... kaikki mitä hän teki, ihan yleisesti). Niin! Ja todella random Mission Impossible -cover ihan kesken kaiken! XD Ilmeisesti se on heillä jo jonkinmoisena tapana, ainakin viime Euroopan kiertueella oli. :DDD
Aivan varmasti menen uudestaan, kunhan saan tilaisuuden.

Seuraavan keikan kanssa kävin hieman samoin, nimittäin D'espairsRay Nosturilla 25. heinäkuuta 2009. En kuunnellut Despaa, enkä ollut menossa keikalle, mutta taas tämä samainen ystäväni (sanotaanko vaikka S, niin on ehkä selvempää ;D) oli menossa, ja samalla jäämässä minulle yöksi (hän ei siis asu Helsingissä). Noin kahta viikkoa ennen keikkaa rupesin miettimään, että pitäisikö sittenkin mennä, ihan huvin vuoksi. Pyysin S:ää suosittelemaan joitain biisejä ja kaivoin niitä sitten eräs kaunis päivä juutuubista. Seuraavaksi lähetinkin S:lle tekstiviestin tyylillä "Miks sä et oo aikasemmin kertonu että Despa on näin hyvää???????" XD Kaikki tietää miten siinä sitten kävi ja minä löysinkin sitten itseni Nosturin keikkajonosta. Siellä ulkona oli vähän kylmä, koska siellä tuuli kovaa jopa Helsingin mittapuulla (sattui vielä olemaan merenrannalla), mutta sisälle mennessä ja keikan alkaessa sitä tuulta jopa kaipasi. Meininki yltyi niin "rajuksi", että sisällä oli lämpöä kuin saunassa ja hiki valui.
Keikka itse oli melkein sanoinkuvaamaton. Aina kun rupean keikkaa muistelemaan, ensimmäisenä mieleen tulee Karyu. Tarkemmin sanottuna se miltä Karyu näytti. Kun hän ilmeistyi lavalle, ensimmäinen järkevä ajatus jonka sain päähäni oli "K A U N I S " enkä voinut muuta kuin tuijoittaa. Karyuta katselee mielellään myös kuvissa, mutta livenä, lavalla, se mies on uskomattoman kaunis.
Olin ennen keikkaa hankkinut käsiini [Coll:set]-albumin, ja joitain sen biisejä tulikin keikalla, mutta suurimmaksi osaksi en tiennyt mitä siellä soitetaan. Se ei kuitenkaan todellakaan haitannut menoa yhtään. Jos Girugamesh on mukaansatempaavaa, tämä on mukaansarepivää. Hizumin ääni on todellä hyvä levyllä, mutta vielä monta kertaa uskomattomampi livenä.
Mieleen painuvimpia hetkiä oli Tsukasan encoren aluksi soittama huilusoolo. Hän joutui kokeilemaan kahdesti, sillä ensimmäisella kerralla häneltä loppui ilma kesken, mutta toisella kerralla soolo meni nappiin ja sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Sieluni silmiin on myös jäänyt erittäin selkeä kuva Zeron lempeästä hymystä. Hän tuntui hymyilevän lakkaamatta koko keikan ajan. Suomeakin pojat onnistuivat hieman puhumaan ja jonakin hiljaisena hetkenä yleisö lauloi Zerolle syntymäpäivälaulun (hänellä oli synttärit ihan muutaman päivän päästä keikan jälkeen).
Encoressa pojat vetivät vain yhden biisin, oletettavasti sen takia, että heillä oli varmasti vielä vähän kuumempi kuin meillä. He jäivät kuitenkin sitäkin pidemmäksi ajaksi lavalle huudattamaan yleisöä ja viskomaan meille puoli lavaa tyhjäksi. Vielä aivan viimeinen Hizumin käheä-ääninen "aishiteru" -huuto takasi sen, että keikka oli kaikin puoli aivan sanoinkuvaamattoman mieletön ja uskomaton. Tämä kilpailee parhaan keikan tittelistä parin muun keikan kanssa, enkä niiden väliltä enää osaa päättää.
Despa on ehdottomasti nähtävä uudestaan, mahdollisimman pian, kiitos.

Seuraavaksi pääsemmekin Muccun Tavastian keikalle 7. lokakuuta 2009. Jo tutuksi käyneellä S:llä oli sormensa pelissä tämänkin kanssa. Hänen kanssaan teimme sopimuksen, että jos hän lähtee Miyavin keikalle, tulen minä Muccua katsomaan. Sain hänet rakastumaan Miyaviin ja pidin oman puoleni sopimuksesta. Olin kuullut heiltä taas tämän legendaarisen "muutaman biisin". Libra, Saishuu Ressha ja Fuzz olivat biisejä, jotka halusin kuulla, ja kaksi niistä toteutuikin (surukseni kuulin, että Saishuu Ressha soitettiin jo edellisenä päivänä Tampereen Klubilla, joten sitä ei sitten kuultu enää Tavastialla).
Koko bändi teki minuun suuren vaikutuksen, mutta erityisesti Tatsurou. Hänen äänensä on livenä noin miljoona kertaa parempi kuin levyllä (vaikka toki se on levylläkin mahtava) ja sopii kuin nakutettu juuri Muccun biiseihin. Vaikka hänen puheäänensä onkin jalat-spagetiksi-ja-kylmät-väreet-aikaan-saavan matala, pääsee hän laulaessaan kauniin korkealle. Koko bändin olemuksesta suorastaan huokuu yli kymmenen vuoden kokemus ja esiintyminen oli sen mukaista. Keikalla taisi tulla melkein kaikki Kyutai-albumin kappaleet, höystettynä muutamalla vanhemmalla suosikilla, joten myös kappaleanti oli hyvinkin yhteensopiva.
Kaiken kaikkiaan Yukken silmäpeli yleisön kanssa, Satochin lausahdus "I have drums!", Tatsurou opettamassa yleisölle sanaa "edamame" (vihreä soijapapu) naureskellen rivosti ja Miyan muuten vain mieletön olemus takasi sen, että minä faniuduin ja kerta heitolla. Heti menen ostamaan liput kunhan nämä herrat saadaan tänne taas takaisin.
Lisäksi mainittakoon, että tällä keikalla oli eräs toinenkin ystäväni mukana, K, ja jostain syystä hänen mielestään Tatsurou näytti Tyra Banksiltä (amerikkalainen huippumalli)...  tämän lausahduksen jälkeen en ole saanut tuota kuvaa päästäni ja aina joskus itsekseni myönnäkin, että kyllä... Kyllä heissä on jotain samaa näköä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. XD

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan missään mielessä vähäisimpänä, abingdon boys school. Tämä mahtava bändi saatiin Helsingin Tavastialle neljäs päivä marraskuuta.
Noh... kun kyseessä on Takanori Nishikawa ja kumppanit, totta kai odotukset olivat niin korkealla kuin ne vain voivat olla. Enkä joutunut pettymään. Keikka oli vielä vähän uskomattomampi kuin mitä olin etukäteen kuvitellut enkä vieläkään oikein usko, että olen tuon bändin livenä nähnyt.
Takanorin ääni... tästä maailmasta ei montaakaan sitä täydellisempää asiaa löydy. Jos Hizumin ja Tatsuroun äänet olivat parempia livenä kuin levyllä, Takanorin ääneen tuota vertausta voi edes tehdä sillä se olisi hyvin epäreilua levytyksiä kohtaan. Miten niin pienestä miehestä voi tulla niin iso ääni?
Takanorin ääni on asia erikseen, mutta myös muut bändin jäsenet osasivat hommansa niin kuin vain alan konkarit voivat osata. Hieman harmitti, että koska Takanori oli niin... vangitseva (niin äänensä kuin ulkonäönsä puolesta), en pystynyt muita hirveästi tarkkailemaan, mutta eipä siinä mitään... Takanorissa oli silmänruokaa muidenkin puolesta. 8D
Tämä keikka menee jo sen sanoikuvaamattoman puolelle... ei niitä kaikkia tunteita ja sitä mahtavuutta voi kuvailla vaikka kuinka pitkästi kirjoittaisi. Takanori Nishikawa livenä, oli se sitten soolona tai bändin kanssa, on jotain sellaista jonka soisin jokaisen joskus kokevan.

Siinä sitten olikin keikkoja... Ja kaikkia bändejä on mieletön ikävä. Haluaisin niin paljon, että jokainen tulisi takaisin joskuspianhetinytäkkiä. Toivottavasti kuitenkin joskus. :D
Kerron jossain vaiheessa erikseen Miyavin keikoista, niistä nimittäin riittää juttua, syystä ja toisesta. :DD

Lopetukseksi sopinee pätkä lyriikoita abingdon boys schoolin LOST REASON kappaleesta, joka mielestäni sopii hyvin keikkojen jälkeiseen tunnelmaan:

Just one wish,

Before you deny yourself.

Stay with me,

Till I get high enough.

Money Money Money

Koska minulla on tylsää töissä niin harrastin vähän shoppailua. Tai oikeastaan sen takia kun sain palkan tänään. Minulla on tässä nyt viimeisen parin kuukauden ajan ollut pienimuotoinen henkilökohtainen lama (liian vähän työtunteja minusta riippumattomista syistä), mutta nyt helpottaa jo. Olen siis säästäny vähän liiankin paljon ylimääräistä ja raha on tarkoitettu käytettäväksi, eikö niin? ;)
Tämän samaisen laman takia minulla on ollut monta julkaisua "säästössä" siihen asti kunnes on taas varaa niitä tilata. Nyttenpä laitoin niistä muutaman tilaukseen.
Ensin suuntasin CDJapanin "Saved Items" -osiooni... Siellä on vaikka mitä kivaa, mutta useimmat niistä on kallita DVD:itä jotka on muistissa sitä varten että joskus yllättäen saan paljon ylimääräistä rahaa.
Nyt siellä kuitenkin oli kolme levyä jotka ehdottomasti haluan.

Ensimmäisenä 27. tammikuuta julkaistava abingdon boys schoolin Abingdon Road. ABS on ABS, ei siitä muuta voi sanoa... ensimmäinen albumi oli hyvä, Kimi no uta -sinkku vielä parempi, joten minulla on kovat odotukset tätä albumia kohtaan.

Sitten löytyi jo jonkin aikaa sitten julkaistu (muistaakseni 16. joulukuuta) SINCREAn Pandora -albumi. SINCREA on parantanut tasoaan tasaisesti koko pienen uransa ajan ja HALin ääni on parantunut huimasti. Garasu no namida ja Xmas Day ovat ihania sinkkuja ja jos koko albumi on samaa tasoa, niin kyllä kelpaa.
Kolmas onkin sitten sellainen joka on ihan pakko saada, no matter what. Ja siinäpä sainkin kokea pettymyksen.

Kyseessä on Karasun Lastica -single. Laitoin kaikki kolme normaalisti ostoskoriin ja painoin "Proceed to Checkout" kun yhtäkkiä ruudussa lukee jättikokoisin kirjaimin ettei Lasticaa voikaan tilata enää.
Mitäh???
En ollut sitten huomannut levyn tiedoissa lukenutta "Pre-Order Sold Out" infoa... Manailin sitä siinä aikani ja tilasin kuitenkin nuo kaksi muuta.
Sitten tajusin että YesAsia ei yleensä pelaa samoilla säännöillä kuin kaikki muut (esimerkiksi joidenkin julkaisuiden ensimmäisissä painoksissa tulee mukana extrahärpäkkeita, kuten julisteita, ja nämä ovat siis ilmaisia ja niissä jopa lukee "not for sale". YesAsia kuitenkin myy niitä erikseen), joten ajattelin mennä katsomaan josko heillä olisi se myynnissä (ja tilattavissa) ja olihan heillä! :D Siispä jännittyneenä lisäsin sen ostoskoriin (ja pari Super Juniorin tyylistä korua, että saisin ilmaisen postituksen (ja olen niitä koruja halunnut jo jonkin aikaa)) eikä mitään pahaa tapahtunut! Toivottavasti sieltä ei jälkeenpäin tule mitään viestiä tyylillä "olemme pahoillamme mutta tätäjatätä levyä ei voi tilata".
Karasu on siis (ilmeisesti, muistaakseni, käsittääkseni. Jos olen väärässä, korjatkaa) Jack in the Boxia varten tehty sessiobändi, tai niin me luulimme. Nyt he ovat kuitenkin julkaisemassa tosiaan sinkkua ja toivon todella ettei se jää tähän. Jäseninä on muiden muassa vokalistina Muccun Tatsurou ja kitaristina Alice Ninen Hiroto. Jo nuo kaksi yhdessä on tarpeeksi tehdäkseen tästä bändistä mahtavan.
Siispä pistin taas rahaa menemään ehkä vähän liikaakin, mutta noh... kyllä sitä vielä vuokraan riittää. :)