Golden Touch

Sain pari päivää sitten päätökseen ihan uutukaisen korealaisen draaman Midas. Ainoa syy sille että alunperinkään ryhdyin draamaa katsomaan, oli se että siinä on yhdessä sivuosassa No Min Woo. Tiesin draamasta etukäteen oikeastaan vain sen että se liityy jotenkin liike-elämään ja sen kiemuroihin. Aihe ei sinänsä kiinostanut minua yhtään (eikä muuten kiinosta vieläkään) mutta koska siinä todella oli tuo yllä mainittu näyttelijä ja eräs sen promo-kuvista oli hyvin... mielenkiintoinen, päätin katsoa saako draama pidettyä minut otteessaan.

Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti. Draama oli alusta alkaen ihan katsottava mutta parani huomattavasti loppua kohden. Olen katsonut oman osani ihan oikeasti trillereiksikin laskettavista draamoista mutta tämä veti kyllä vertoja niillekin jännyydessään. Tämä oli oikeastaan paljon jännittävämpikin, koska juonenkäänteitä oli hankalampi ennustaa.
Midas on hyvä draama myös siinä suhteessa, että se piti minut pauloissaan ihan loppuun asti. Minua aidosti kiinnosti tietää miten henkilöille lopulta käy ja kuinka he selviävät draaman aikana kohtaamistaan tilanteista.

Midas on erinomaisesti käsikirjoitettu. Henkilöhahmot vaikuttavat realistisilta (vaikkakin välillä toivoisi ettei sellaisia ihmisiä oikeasti olisi olemassa) ja ne kehittyvät hyvin uskottavasti draaman aikana. Draaman teeman vuoksi minulta henkilökohtaisesti meni välillä monet keskustelut ihan ohi, kun en ymmärtänyt kuka tekee ja mitä, mutta siitä en syytä draamaa itsessään.
Draama tosiaan keksittyy liike-elämään ja rahaan, mutta henkilöhahmot ja heidän luonteensa peilaantuu taitavasti heidän suhteestaan rahaan ja sen tarkoitukseen.
Juonenkäänteitä oli vaikka muille jakaa, mutta ne olivat hyvin uskottavia ja kunnolla toteutettuja, niin että katsoja pysyi mukana välillä hyvinkin nopeatempoisessa rytmissä.

No Min Woo

Näyttely on lahjakasta. Kaikki suoriutuvat rooleistaan mallikaasti ja myös kehittyivät hahmojensa mukana. Ennustin myöskin muutaman ensimmäisen jakson katsottuani, että Midas olisi No Min Woon paras suoritus tähän mennessä (niistä mitä minä olen häneltä nähnyt, en ole nähnyt kaikkia hänen roolejaan) ja täytyy sanoa että olin oikeassa. Ainakin omasta mielestäni, mikä tietysti on hieman kyseenalaista, sillä olen äärimmäisen puolueellinen No Min Woon suhteen. Mutta ei se mitään, se mies on ihana, ja rakastuin häneen tämän draaman aikana vieläkin enemmän. ♥
Mutta vaikka et olisikaan No Min Woon fani, kannattaa tämä draama silti katsoa, se on hyvä. Ja tosiaan, se ettet tiedä mitään liike-elämästä ei haittaa yhtään, selvisinhän minäkin. ;)

Suosittelen ehdottoman lämpimästi!

Tämä oli se "mielenkiintoinen" promo-kuva jonka mainitsin... en tajunnut miten tämä liittyy liike-elämään ja eihän se liitykään, mutta draamaan se liittyy kyllä, tavallaan. Kuvassa muuten No Min Woo. ;)

♥ ♥ ♥

Challenge~

Sainpas haasteen eräältä senpailtani tällaiseen kuvapostaukseen joten tässä tulee! Haaste on esitetty jo melkein kuukausi sitten mutta en huomannut sitä kuin vasta nyt. x')

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Tässä tarvittiin melkein ylemmän asteen matematiikkaa että sain oikean kuvan etsittyä mutta enköhän ole tyytyväinen lopputulokseen kuitenkin. ;D
Kuva on otettu silloin kun An Cafe oli Suomessa 2009 ja pitivät keikan lisäksi myös nimmaritilaisuuden. Itse en edes yrittänyt saada nimmareita, koska jono oli ihan liian pitkä jo siinä vaiheessa kun itse ehdin paikalle. Valitettavasti kaikki eivät kerenneet saada nimmariaan vaikka tilaisuutta pidennettiinkin vajaalla puolella tunnilla. Mutta itse seisoin hieman sivussa niin etten ollut kenenkään tiellä ja räpsin kuvia melkein koko tilaisuuden ajan (loppua kohden kamerasta loppui akku). Olin ihan tyytyväinen siihenkin, nimmarien menetys ei oikeastaan edes harmita. ^^

En haastakaan ketään tiettyä mutta ainakin kaikki "viralliset" lukijani saavat osallistua jos huvittaa (miinus Sanna tietenkin, kun häneltä tämä haaste alunperin tulikin). ;D

♥

いつまでもありがとう

Jälleen yksi vuosi kulunut... 13 yhteensä. Mutta silti monet monet ihmiset ympäri maailmaa muistavat tätä mahtavaa ihmistä joka päivä. Kunhan vain yksi muistaa hänet ja pitää hänet ajatuksissaan, hän ei ikinä oikeasti kuole. Hide on saavuttanut oikean kuolemattomuuden.

Another year has passed... 13 in total. But still many many people all around the world remember this great person every day. Just as long as there's one person who remembers him and keeps him in their thoughts, he will never truly die. Hide has achieved true immortality.

Hideto Matsumoto

Forever Loved, Never Forgotten

Thank You

♥ ♥ ♥

Xclamation

Parempi hieman myöhään kuin ei milloinkaan, joten vaikka kaikki tästä jo varmaan tietävätkin, olkaatten hyvät:

X Japan vetää siis kesä-heinäkuun vaihteessa muutaman keikan Euroopassa! En halua tätä vielä hirveästi hehkuttaa (taikauskoako? tai kenties varman päälle pelaamista...), mutta minulla on kyllä tiedossa lippu Berliinin keikalle 4. heinäkuuta. :DD En pysty oikeastaan sanoin kuvailemaan miten innoissani kuitenkin olen vaikka yritänkin itseäni hillitä parhaani mukaan. Jos mikään bändi on minulle yli muiden ja kaikki kaikessa, se on X Japan. <3 Jätän tämä ihkutuksen kuitenkin tähän ja ilmoittelen miten kävi sitten keikkapäivän jälkeen. ;D

♥ ♥

PS: Yoshiki ♥

Summary in English:
As everyone probably already knows, X Japan will hold a few shows in Europe this coming June and July! I'm trying not to get too excited about this in advance, but I do have a ticket ready for the show in Berlin, July 4th. :DD I'll definitely keep you posted on this matter. :)

世界は君を愛してる～

Minä rakastan Miyavia.
Kunnioitan häntä niin monesta eri syystä ja niin monella eri tavalla että niitä on suorastaan mahdoton pukea sanoiksi. Enpä siis taida edes yrittää.

Kerron kuitenkin keskiviikkoisesta keikasta.

Ennen keskiviikkoa olin nähnyt Miyavin yhteensä neljä kertaa. Jokainen keikka on ollut mahtava omalla tavallaan enkä pysty niitä vertaamaan edes toisiinsa puhumattakaan muiden artistien keikoista. Miyavin keikat ovat aina tuntuneet siltä kuin pääsisi kotiin pitkästä aikaa ja näkisi kaivatun rakkaan ihmisen uudestaan.
Tämän kertainen ei ollut poikkeus.
Miyavi on minulle lähtökohtaisesti jo niin kokonaisvaltainen ja henkilökohtainen kokemus ja kun siihen lisätään hänen (omasta mielestäni) lähes paras tyylinsä tähän mennessä niin totaalinen sulaminen on taattu.
Keikka kesti yhteensä jopa hitusen yli kaksi tuntia ja sinä aikana sai kyllä riehua niin paljon kuin vaan halusi. Toisaalta, koska Miyavin lisäksi lavalla oli vain rumpali Bobo pienen rumpusettinsä kanssa, oli keikka hyvin intiimi.
Miyavi tuli lavalle ihan vaivihkaa ja minulta ainakin kesti hetki huomata että hän todella on jo siellä, eikä vain soittele jostain lavan takaa. Huudatus ja huutaminen alkoi jo ensimmäisestä biisistä, joka oli hyvinkin sopivasti (ja tietenkin) What's My Name?, eikä se huutaminen siihen jäänyt todellakaan.
Keikka oli pitkä settilistan pituuden vuoksi, mutta myös siksi, koska Miyavilla on tapana heruttaa kitarallaan aika paljon... ja myös jammailla ihan randomilla biisien välissä ja huudattaa yleisöä ihan vain huvinkin vuoksi.
Settilistasta noin puolet on uusimman albumin biisejä ja loput sitten vanhempia biisejä tai sitten ihan kokonaan uusia.
Ihan puhtaita energiankulutus-/riehumisbiisejä olivat Are you ready to rock?, Boom-hah-boom-hah-hah ja Ossan ossan ore nanbo. Kaikki kolme ovat aivan mahtavia livenä, juurikin tarkoitettuja artistin ja yleisön kanssakäymiseen.
Uudelta albumilta kuultiin tosiaan suhteellisen paljon biisejä, joista melkein kaikki lempparini (=koko albumi?) soitettiin. I love you, I love you, I love you and I hate you oli erityisen voimakas ja tunteikas biisi, samoin Universe. Torture, Shelter ja Chillin' Chillin' Money Blues ovat erinomaisia biisejä niin levyllä kuin livenäkin.
Olin kuullut huhuja että edellisenä iltana Ruotsissa olisi soitettu Itoshii hito ja olin varovaisen toiveikas että saisin itsekin sen kuulla. Siinä vaiheessa kun Miyavi kaivoi esiin akustisen kitaran, toiveeni kohosivat vielä hieman korkeammalle. Yhtäkkiä Miyavi kuitenkin teki jotain täysin odottamatonta: hän kommentoi jotain siihen suuntaan että hän tulee aina olemaan uskollinen juurilleen ja muistamaan mistä tulee ja sitten yllättäen kysyi "What do you guys want me to play?". Huutoäänestys alkoi ja vaikka myös Jibun Kakumeita toivottiin kovasti, Itoshii hito kuului kuitenkin päällimmäisenä ja Miyavi sen suostui soittamaan (kera kommentin "I don't know why this song is so popular..."). Parhaita hetkiä elämässäni, täytyy sanoa. ♥
Toinen akustinen biisi tuli ihan Miyavin puolesta ja se oli We love you. Tämäkin on yksi kauneimpia biisejä jonka tiedän... Yleisön kuorolaulua taisi Miyavi myös kuvata joten ehkä sitä jossain vaiheessa nähdään myös Miyavin Youtubessa.
Kolmas akustinen olikin taas huutoäänestys... tällä kertaa voitti Ashita genki ni naare. Ja kyllä, minä olen.**
Jossain vaiheessa What's My Name? tuli uudestaan, tosin biitti oli hieman jammaavampi. Molemmat todella hyviä versioita.
Keikalla soittettiin yhteensä neljä biisiä joiden nimiä en tiedä ja näistä yksi oli sellainen jonka tiedän olevan jonkun vanhemman biisin, en vain saa sen nimeä päähäni. Yhdestä Miyavi itsekin sanoi että se oli ihan uusi biisi, mutta olen melko varma että ne kaksi muutakin olivat uusia. Olen kuitenkin suhteellisen itsevarma kun puhutaan Miyavin biisien tunnistamisesta ja nämä kaksi eivät kuulostaneet yhtään tutuilta.
Viimeisenä soittettiin Futuristic Love, tosin astetta pidempänä versiona kuin levyllä... tämä versio kesti noin 20 minuuttia ja oli täyttä jammailua. Jatkoi siis hyvin keikan yleistunnelmaa.
Varsinaisen keikan loppuessa se oli jo kestänyt lähes kaksi tuntia joten mietin ihan tosissani tuleeko encorea ollenkaan. Lähdimme melkein jo poiskin (että olisimme ehtineet kiirehtimättä junaan), mutta onneksi emme koska kyllä, Miyavi soitti kuin soittikin vielä encoren.
Encoren ensimmäinen biisi oli Subarashiki kana kono sekai -What a Wonderful World-. Vanha kunnon suosikki. Toisena ja illan viimeisenä soittettiinkin sitten vähän uudempi suosikki eli Survive. Siihen oli hyvä lopettaa täydellinen ilta.

Keikka oli todellakin aivan mahtava kokonaisuudessaan, mutta yksi hetki ansaitsee ihan oman erityisen mainintansa. Hetken riehuttuamme Miyavi hyssytti yleisön ja kertoi Japanin tämän hetkisestä tilanteesta. Siellä sattuneesta tuhoisasta maanjäristyksestä ja tsunamista on nyt muutama päivä yli kuukausi aikaa ja vieläkin monet ihmiset kärsivät. He ovat menettäneet kotinsa ja läheisiään ja he tarvitsevat apua. Miyavi on koko kiertueen ajan ollut yhteistyössä kunkin maan Punaisen Ristin kanssa ja kerännyt rahaa katastrofin uhrien hyväksi. Käsittääkseni myös osa keikan kokonaistuotoista menee samaan tarkoitukseen.
Miyavi kertoi, kuinka tämä katastrofi oli tapahtunut ihan muutamaa päivää ennen kuin hänen piti lähteä tälle kiertueelle. Hän sanoi pohtineensa pitkään pitäisikö hänen lykätä kiertuettaan ja jäädä Japaniin auttamaan maamiehiään ja -naisiaan ja suojelemaan perhettään ja ystäviään. Mutta hän päätti kuitenkin lähteä. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä. Kenties joillekin Miyavin keikalla paidan ostaminen on ainoa tapa auttaa.
Tämän koskettavan puheenvuoron jälkeen pidimme yhdessä hetken hiljaisen hetken ja rukoilimme Japanin ja muiden maailmassa tapahtuvien vääryyksien ja katastrofien uhrien puolesta. Siinä on ilmassa aikamoinen tunnelataus kun täyteen pakattu Tavastia on ihan hiljaa, ajatuksissaan.
Itkin ensimmäistä kertaa keikalla.
Tämän niin kauniin ja koskettavan hetken kruunasi vielä kauniimpi ja koskettavampi kappale Gravity. ♥

Kun Miyavi tuli ensin lavalla, katsoin että hän näytti aika väsyneeltä. Eikä ihmekään: keskiviikon keikka oli viimeinen kuuden keikan putkessa ilman välipäiviä. Mutta kun keikka eteni ja Miyavikin pääsi yleisön energiaan mukaan, sieltä kuoriutui se sama olento kuin silloin muutama vuosi sitten kun hänet ensimmäisen kerran näin. Kyllä, hän on vieläkin aivan ilmiömäinen kitaristi.
Jos nyt ihan puhtaasti ulkonäöstä puhutaan, Miyavi näytti aikuistuneen jälleen hieman. Mutta mitä voikaan olettaa kahden lapsen isältä. Toisaalta hän myös näytti aivan yhtä kauniilta kuin aina ennenkin, hieman hienostuneemmalla (paremman sanan puutteessa) tavalla vain.
Joka tapauksessa se ihminen on kaunis niin sisältä kuin ulkoakin. ♥

Ostin keikalta paidan, mutta laitan siitä kuvaa joskus myöhemmin, nyt en jaksa vaivautua.

Settilista vielä tässä, järjestyksestä ei mitään hajua (paitsi ensimmäinen, viimeinen ja encore):
What's My Name? x2
Chillin' Chillin' Money Blues
I love you, I love you, I love you and I hate you
Gravity
Torture
Are you ready to rock?
Boom-hah-boom-hah-hah
Shelter
Universe
Ossan ossan ore nanbo
Itoshii hito
We love you
Ashita genki ni naare
Futuristic Love
+ yksi biisi jonka nimeä en muista ja kolme uutta biisiä
encore:
Subarashiki kana kono sekai -What a Wonderful World-
Survive

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

PS: Jos satuit olemaan keikalla ja tulee mieleen jotain lisättävää, ole hyvä vain! Haluan mielelläni tietää. ^^"
PPS: 世界は君を愛してる～ = Sekai wa kimi wo aishiteru = Maailma rakastaa sinua. Siteeraus suoraan We love you -kappaleesta.

**Biisin nimi tarkoittaa "toivottavasti olet onnellinen/energinen/hyvinvoiva huomenna", tai jotain sinne päin. ;)