Olen yrittänyt olla puhumatta tästä hirveästi missään, koska vaikka en olekaan varsinaisesti taikauskoinen, en halua hehkuttaa asioita ennen kuin ne ovat varmoja... varmuuden vuoksi vain. Noh, tämä ei kyllä ole varma tai mitään, mutta ajattelin että ehkä jotakuta kiinnoistaisi kuulla minkälainen hakuprosessi vaihto-opiskelemaan hakeminen on yliopistossa (ainakin Vaasassa siis näin).
Tosiaan Tukholman yliopiston kautta en voi päästä vaihtoon kun se asia nyt vain menee niin, mutta kun nyt olen myös Vaasan yliopistossa, tartuin heti tilaisuuteen ja päätin hakea vaihtoon.
Hakukohteenani on luonnollisesti Japani ja siellä Osakan tienoilla sijaitseva Kwansei Gakuin yliopisto.
Olen nyt haun ensimmäisessä vaiheessa, eli vein tänään yliopistolle asianomaiselle henkilölle tarvittavat paperit hakeakseni vaihtoon.
Ainakin Vaasassa homma toimii niin, että ensin haetaan omalta yliopistolta puoltoa vaihtoon. Jos sen saa, yliopisto laittaa hakijan ikäänkuin ehdolle haluttuun yliopistoon ja vastaanottava yliopisto tekee sitten lopullisen päätöksen ottaako hakijan sinne vai ei.
Nyt siis olen vasta hakemassa tätä puoltoa mutta siihenkin tarvittiin jo
-sähköinen hakulomake (täytettynä, tulostettuna ja allekirjoitettuna),
-motivaatiokirje (jonka kirjoittaminen oli yllättävän hermojaraastavan vaikeaa, vaikka luulisi että kun jotain haluaa näin paljon, se olisi helppo saada paperille),
-opintorekisteriote (jossa on tällä hetkellä hurjat 1,5 opintopistettä),
-kopio henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta (josta kopion saaminen oli työn ja tuskan takana viallisten laitteiden takia) ja
-mahdollisia muita liitteitä liittyen vaikka kielitaitoon (itse laitoin mukaan Tukholman opintorekisteriotteen josta käy ilmi että olen opiskellut niin ja niin monta kurssia japania) sekä
-yksi kuva (meinaan ihan piruuttanikin laskea tarkkaan montako kuvaa tähän koko prosessiin menee).
Haku tulee siis varmasti olemaan ihan hirveää paperisotaa, varsinkin kun japanilaiset ovat tunnettuja rakkaudestaan kaikenmoisiin kaavakkeisiin ja lippulappuihin joita pitää lähetellä edestakaisin... mutta kerron sitten lisää jos ja kun sitä ilmenee.
Saan tietää luultavasti joskus joulukuun puolenvälin tienoilla, olenko saanut puollon.
Jännittää.
♥
PS: Tarkoituksena oli ottaa kuva siitä tämänpäiväisestä paperikasasta, mutta en sittenkään muistanut...
22. marraskuuta 2011
13. marraskuuta 2011
Mr.Kanon = OTAKU
Maanantaina 7.11. matkasin jälleen pitkästä aikaa Helsinkiin keikalle. Edellisen kerran sellainen reissu taisi olla toukokuun lopun katastrofaalinen D:n keikka.
No mutta, tällä kertaa odotettavissa oli kanon x kanon, jonka Euroopan kiertue oli ylipäätään minulle ainakin kova yllätys. Luulin että kanon x kanon on vain pieni projektiryhmä, joka tekee yhden tai kaksi anime-tunnaria ja jäsenet jatkavat sitten omia hommiaan. Olen hyvin onnellinen ettei näin ole.
Kanon x kanon koostuu laulusta vastaavasta Kanon Wakeshimasta ja yleisestä sekoilemisesta vastaavasta An Cafen Kanonista. Mielenkiintoinen yhdistelmä siis jo valmiiksikin.
Keikka aikoi suurinpiirtein ajallaan (en katsonut kelloa) ja ensimmäiseksi vuoron sai Kanon Wakeshima itsekseen. Pidän neidin soolo-musiikista hyvinkin paljon, joten odotin jo hänenkin näkemistään innolla ja täytyy sanoa että kannatti odottaa. Olen joskus nähnyt Kanon Wakeshimaa jossain kommenteissa sun muissa ja hän on vaikuttanut aika... jäätävältä, sanotaanko. En siis ollut yhtään varma kuinka hän pystyisi esiintymään yksinään mutta se meni todella hyvin. Hänellä on yllättävän paljon karismaa sellaiseksi pieneksi olennoksi ja hän otti lavan haltuun hyvinkin kiitettävästi. Musiikki tuli taustanauhalta, Kanon Wakeshima lauloi itse ja soitti selloaan hyvin kauniisti. Hän piti myös pieniä välispiikkejä englanniksi ja japaniksi (ja muutaman sanan suomeakin; aina yhtä kivaa ^^) ja käyttäytyi lavalla niin suloisesti, että sain itsekin fanityttökohtauksia. xD Ei sellaista söpöyttä länsimaalaiset saa aikaan, ei siitä pääse mihinkään.
Kanon Wakeshima esitti neljä tai viisi biisiä joista tunnistin vain ensimmäisen, joka oli still doll. Viimeisen kappaleen lopussa, kun hän oli jo lopettamassa, hänen sellostaan (jonka nimi on muuten nanachie, kuulemma) rikkoutui joku osa, mutta se saatiin onneksi korjattua.
Kaiken kaikkiaan ihana olento. Haluaisin häntä nähdä uudestaankin. ^^
Seuraavaksi pienen lavan-muokkauksen jälkeen lavalle asteli An Cafen Kanon. Olen hänet viimeksi nähnyt noin kaksi ja puoli vuotta sitten kun An Cafe veti keikan Helsingissä (maaliskuussa 2009), mutta siihen nähden että suorastaan rakastan Kanonia, olin yllättävän tyyni. Hymyilin vain korvasta korvaan.
Kanon sanoi sen itse parhaiten "Tonight, I am DeeJaaayy~", eli hän veti pienen DJ-setin animebiisejä. Koska en katso animea oikeastaan ollenkaan, en tunnistanut biiseistä kuin yhden, joka oli Gundam Seedin alkutunnari, ja senkin vain koska TMRevolution laulaa sen. ^^" Aivan setin viimeiseksi Kanon sai Tavastian repeämään kun hän laittoi soimaan An Cafen Kakusei Heroismin.
Biisien aikana Kanon itsekin tanssi pöytänsä takana, lauleskeli biisien mukana ja hymyili kun aina kun hän teki jotain, yleisö hurrasi. Kanon oli täydellisesti omassa elementissään anime-biisien kanssa.
Tämänkin Kanonin kohdalla voisin melkein sanoa samaa kuin edellisenkin, eli kaiken kaikkiaan ihana olento. ♥
Tässä välissä lavaa piti jälleen hieman asetella mutta yleisöllä ei suinkaan ollut tylsää. Lavalle heijastettiin nimittäin video, jossa tuli sellainenkin pieni informaatio kuin "Mr.Kanon = OTAKU" ystävällisillä keltaisilla kirjaimilla. Tavastia ei ole koskaan nauranut niin kovaa.
Anyway, videon varsinainen pointti oli opettaa eräänlaiset furit yhteen kanon x kanonin biisiin, Koi no doutei. Fureja sanottii "otagei"ksi, eli otaku + kei (japaniksi "tyyli") = otagei, eli otakun tyyli. Itse sanoisin sitä lähinnä ihan täysin sekoipäiseksi furittamiseksi. x'D Itseltäni puuttuu tunnetusti kaikennäköinen koordinaatiokyky, joten pysyin mukana vain pienessä osassa tätä furittamista, mutta sitä oli hauska katsoa. xD Fureja oli opettamassa (videon välityksellä) Mr.Alien, jonka oikeasta henkilöllisyydestä ei kasvojen peittävän maskin takia voi olla varmuutta (saattoi olla tai olla olematta Kanon). Yleisölle näytettiin ne furit yhteensä kolmeen kertaan.
Kun olimme oppineet furit (teoriassa ainakin) oli vuorossa sitten keikan viimeisen osion aika ja kanon x kanon asteli yhdessä lavalle.
Kaksikko esitti yhteensä 6 biisiä, joista kaksi oli anime-covereita. Vaikka biisejä oli niinkin vähän, en millään muista niiden järjestystä. xD Mutta ensimmäinen taisi olla kuitenkin Calendula Requiem. Tuli todistettua sekin että kyllä Mr.Kanon osaa soittaa kitaraa ainakin sen yhden biisin verran. Mukavaa vaihtelua (bassoa hän ei soittanut ollenkaan). En kuollaksenikaan muista mitä Mr.Kanon teki Renai no susumen aikana, mutta The Doll House toi mukanaan ehkä vuosisadan parhaan hetken. Molemmat Kanonit nimittäin tanssivat yhteinäistä koreografiaa parapara-tyylisesti. Mr.Kanon veti tanssin mielettömän rennosti, ihan kuin hän tekisi jotain sellaista aina ja jatkuvasti. (toivoisin että olisin voinut saada tanssin videolle...) On kai sanomattakin selvää että Ms.Kanon tanssi myös hienosti, mutta se ei ole mikään ihme. ^^
Toista anime-cover biiseistä en tunnistanut mutta toinen oli kuin olikin Sailor Moonin alkutunnari. Ei siinä muuten mitään, mutta sillä välin kun Ms.Kanon tietysti lauloi, Mr.Kanon laittoi päällensä viitan, silinterihatun, sellaisen maskin ja puskan (feikki-)ruusuja ja juoksenteli lavalla ihan innoissaan. Lopuksi ruusut lensivät yleisöön jonkun fanitytön hoteisiin. Menin jo sanomaan, että Mr.Kanon tanssimassa olisi vuosisadan paras hetki, mutta tämä taisi olla ihan yhtä hyvä. xD
Viimeisenä taisi sitten olla se Koi no doutei, johon oli opetettu otagei-furit aikaisemmin. Mr.Kanon sai kunnian näyttää esimerkkiä ja sen hän tekikin juuri sopivalla otakun innokkuudellaan.
Encoressa vedettiin Koi no doutei uudestaan ja Mr.Kanon riehui vieläkin enemmän. Tämä yksi biisi kuultiin illan aikana yhteensä viisi kertaa, mutta ei haitannut; se on hyvä biisi. ^^
Kanon x kanonin kaksikolla on todella hyvät kemiat ja he täydentävät toisiaan juuri sopivasti. Kaiken kaikkiaan, keikka oli myös rakenteeltaan todella hyvä ja selkeä. Kun illan "pääesiintyjällä" eli kanon x kanonilla on itsellään vain viisi biisiä, täytyy keikkaan keksiä jotain muutakin sisältöä ja se onnistui täydellisesti juuri näin. Ensin aivan kuin esiteltiin molemmat osapuolet erikseen ja sitten näytetiin millaista jälkeä tulee kun ne laitetaan yhteen. Minä ainakin tykkäsin todella paljon tällaisesta järjestelystä.
Pitkästä aikaa todella viihdyttävä keikka. Hetkeäkään ei ollut tylsää.
Ja täytyy vielä erikseen mainita että Mr.Kanon näytti ihanan onnelliselta koko keikan ajan. Ollessaan DJnä, tanssiessaan Ms.Kanonin kanssa ja vetäesään sekopäisiä furejaan. Ja se jos mikä lämmittää fanin sydäntä. ♥
Saisivat Kanonit tulla joskus takaisinkin, nyt jo on ikävä. ^^" ♥
Myyntipöydästä tarttui mukaan vain söpön vaaleanpunainen paita kanon x kanonin chibi-kuvilla.
♥ ♥ ♥
PS: Ja koska jouduin melkein pidättelemään itseäni että olisin saanut aikaa luettavaa tekstiä, lopuksi vielä pakollinen Kanon-fanityttösekoaminen koska se mies on ihana: losueygröoagwräosuegfryseygdr ♥
No mutta, tällä kertaa odotettavissa oli kanon x kanon, jonka Euroopan kiertue oli ylipäätään minulle ainakin kova yllätys. Luulin että kanon x kanon on vain pieni projektiryhmä, joka tekee yhden tai kaksi anime-tunnaria ja jäsenet jatkavat sitten omia hommiaan. Olen hyvin onnellinen ettei näin ole.
Kanon x kanon koostuu laulusta vastaavasta Kanon Wakeshimasta ja yleisestä sekoilemisesta vastaavasta An Cafen Kanonista. Mielenkiintoinen yhdistelmä siis jo valmiiksikin.
Keikka aikoi suurinpiirtein ajallaan (en katsonut kelloa) ja ensimmäiseksi vuoron sai Kanon Wakeshima itsekseen. Pidän neidin soolo-musiikista hyvinkin paljon, joten odotin jo hänenkin näkemistään innolla ja täytyy sanoa että kannatti odottaa. Olen joskus nähnyt Kanon Wakeshimaa jossain kommenteissa sun muissa ja hän on vaikuttanut aika... jäätävältä, sanotaanko. En siis ollut yhtään varma kuinka hän pystyisi esiintymään yksinään mutta se meni todella hyvin. Hänellä on yllättävän paljon karismaa sellaiseksi pieneksi olennoksi ja hän otti lavan haltuun hyvinkin kiitettävästi. Musiikki tuli taustanauhalta, Kanon Wakeshima lauloi itse ja soitti selloaan hyvin kauniisti. Hän piti myös pieniä välispiikkejä englanniksi ja japaniksi (ja muutaman sanan suomeakin; aina yhtä kivaa ^^) ja käyttäytyi lavalla niin suloisesti, että sain itsekin fanityttökohtauksia. xD Ei sellaista söpöyttä länsimaalaiset saa aikaan, ei siitä pääse mihinkään.
Kanon Wakeshima esitti neljä tai viisi biisiä joista tunnistin vain ensimmäisen, joka oli still doll. Viimeisen kappaleen lopussa, kun hän oli jo lopettamassa, hänen sellostaan (jonka nimi on muuten nanachie, kuulemma) rikkoutui joku osa, mutta se saatiin onneksi korjattua.
Kaiken kaikkiaan ihana olento. Haluaisin häntä nähdä uudestaankin. ^^
Seuraavaksi pienen lavan-muokkauksen jälkeen lavalle asteli An Cafen Kanon. Olen hänet viimeksi nähnyt noin kaksi ja puoli vuotta sitten kun An Cafe veti keikan Helsingissä (maaliskuussa 2009), mutta siihen nähden että suorastaan rakastan Kanonia, olin yllättävän tyyni. Hymyilin vain korvasta korvaan.
Kanon sanoi sen itse parhaiten "Tonight, I am DeeJaaayy~", eli hän veti pienen DJ-setin animebiisejä. Koska en katso animea oikeastaan ollenkaan, en tunnistanut biiseistä kuin yhden, joka oli Gundam Seedin alkutunnari, ja senkin vain koska TMRevolution laulaa sen. ^^" Aivan setin viimeiseksi Kanon sai Tavastian repeämään kun hän laittoi soimaan An Cafen Kakusei Heroismin.
Biisien aikana Kanon itsekin tanssi pöytänsä takana, lauleskeli biisien mukana ja hymyili kun aina kun hän teki jotain, yleisö hurrasi. Kanon oli täydellisesti omassa elementissään anime-biisien kanssa.
Tämänkin Kanonin kohdalla voisin melkein sanoa samaa kuin edellisenkin, eli kaiken kaikkiaan ihana olento. ♥
Tässä välissä lavaa piti jälleen hieman asetella mutta yleisöllä ei suinkaan ollut tylsää. Lavalle heijastettiin nimittäin video, jossa tuli sellainenkin pieni informaatio kuin "Mr.Kanon = OTAKU" ystävällisillä keltaisilla kirjaimilla. Tavastia ei ole koskaan nauranut niin kovaa.
Anyway, videon varsinainen pointti oli opettaa eräänlaiset furit yhteen kanon x kanonin biisiin, Koi no doutei. Fureja sanottii "otagei"ksi, eli otaku + kei (japaniksi "tyyli") = otagei, eli otakun tyyli. Itse sanoisin sitä lähinnä ihan täysin sekoipäiseksi furittamiseksi. x'D Itseltäni puuttuu tunnetusti kaikennäköinen koordinaatiokyky, joten pysyin mukana vain pienessä osassa tätä furittamista, mutta sitä oli hauska katsoa. xD Fureja oli opettamassa (videon välityksellä) Mr.Alien, jonka oikeasta henkilöllisyydestä ei kasvojen peittävän maskin takia voi olla varmuutta (saattoi olla tai olla olematta Kanon). Yleisölle näytettiin ne furit yhteensä kolmeen kertaan.
Kun olimme oppineet furit (teoriassa ainakin) oli vuorossa sitten keikan viimeisen osion aika ja kanon x kanon asteli yhdessä lavalle.
Kaksikko esitti yhteensä 6 biisiä, joista kaksi oli anime-covereita. Vaikka biisejä oli niinkin vähän, en millään muista niiden järjestystä. xD Mutta ensimmäinen taisi olla kuitenkin Calendula Requiem. Tuli todistettua sekin että kyllä Mr.Kanon osaa soittaa kitaraa ainakin sen yhden biisin verran. Mukavaa vaihtelua (bassoa hän ei soittanut ollenkaan). En kuollaksenikaan muista mitä Mr.Kanon teki Renai no susumen aikana, mutta The Doll House toi mukanaan ehkä vuosisadan parhaan hetken. Molemmat Kanonit nimittäin tanssivat yhteinäistä koreografiaa parapara-tyylisesti. Mr.Kanon veti tanssin mielettömän rennosti, ihan kuin hän tekisi jotain sellaista aina ja jatkuvasti. (toivoisin että olisin voinut saada tanssin videolle...) On kai sanomattakin selvää että Ms.Kanon tanssi myös hienosti, mutta se ei ole mikään ihme. ^^
Toista anime-cover biiseistä en tunnistanut mutta toinen oli kuin olikin Sailor Moonin alkutunnari. Ei siinä muuten mitään, mutta sillä välin kun Ms.Kanon tietysti lauloi, Mr.Kanon laittoi päällensä viitan, silinterihatun, sellaisen maskin ja puskan (feikki-)ruusuja ja juoksenteli lavalla ihan innoissaan. Lopuksi ruusut lensivät yleisöön jonkun fanitytön hoteisiin. Menin jo sanomaan, että Mr.Kanon tanssimassa olisi vuosisadan paras hetki, mutta tämä taisi olla ihan yhtä hyvä. xD
Viimeisenä taisi sitten olla se Koi no doutei, johon oli opetettu otagei-furit aikaisemmin. Mr.Kanon sai kunnian näyttää esimerkkiä ja sen hän tekikin juuri sopivalla otakun innokkuudellaan.
Encoressa vedettiin Koi no doutei uudestaan ja Mr.Kanon riehui vieläkin enemmän. Tämä yksi biisi kuultiin illan aikana yhteensä viisi kertaa, mutta ei haitannut; se on hyvä biisi. ^^
Kanon x kanonin kaksikolla on todella hyvät kemiat ja he täydentävät toisiaan juuri sopivasti. Kaiken kaikkiaan, keikka oli myös rakenteeltaan todella hyvä ja selkeä. Kun illan "pääesiintyjällä" eli kanon x kanonilla on itsellään vain viisi biisiä, täytyy keikkaan keksiä jotain muutakin sisältöä ja se onnistui täydellisesti juuri näin. Ensin aivan kuin esiteltiin molemmat osapuolet erikseen ja sitten näytetiin millaista jälkeä tulee kun ne laitetaan yhteen. Minä ainakin tykkäsin todella paljon tällaisesta järjestelystä.
Pitkästä aikaa todella viihdyttävä keikka. Hetkeäkään ei ollut tylsää.
Ja täytyy vielä erikseen mainita että Mr.Kanon näytti ihanan onnelliselta koko keikan ajan. Ollessaan DJnä, tanssiessaan Ms.Kanonin kanssa ja vetäesään sekopäisiä furejaan. Ja se jos mikä lämmittää fanin sydäntä. ♥
Saisivat Kanonit tulla joskus takaisinkin, nyt jo on ikävä. ^^" ♥
Myyntipöydästä tarttui mukaan vain söpön vaaleanpunainen paita kanon x kanonin chibi-kuvilla.
♥ ♥ ♥
PS: Ja koska jouduin melkein pidättelemään itseäni että olisin saanut aikaa luettavaa tekstiä, lopuksi vielä pakollinen Kanon-fanityttösekoaminen koska se mies on ihana: losueygröoagwräosuegfryseygdr ♥
18. lokakuuta 2011
Ouran High School Host Club
Ouran High School Host Club on se yksi ainoa anime jonka olen koskaan katsonut kokonaan. Tykkäsin siitä silloin muutama vuosi sitten todella paljon joten innostuin kun kuulin että siitä tehtäisiin draama-versio. Draama alkoi tämän vuoden heinäkuussa ja sain sen vihdoin joskus viime viikolla katsottua.
Tykkäsin draama-versiosta jopa enemmän kuin animesta aikoinaan.
Tamakia esittävän Yamamoto Yuusuken oli nähnyt aikasemmin muutamassa draamassa. Kun kuulin että hän esittäisi Tamakia, niin mahtavan bi-polaarista hahmoa kuin vaan voi olla, olin hieman varautunut... en ollut ihan varma pystyykö hän siihen rooliin, mutta jo ensimmäisistä minuuteista alkaen oli vakuuttunut että hän oli täydellinen valinta rooliin. Jo pelkästään hänen takiaan draama olisi ollut katsomisen arvoinen.
Onneksi muutkin suoriutuivat osistaan vallan mainiosti. En ole pitkään aikaan nauttinut minkään draaman roolivalinnoista näin paljoa. Usein draamoissa on muutama suoritus, jotka ovat mahtavia ja loput sitten vain ihan jees, mutta tässä draamassa... vau. Tuntui että kaikki näyttelijät oli valittu ihan täydellisesti ja nautin heidän työskentelystään suunnattomasti. Yuusuken lisäksi täytyy mainita kaksokset Shinpei ja Manpei... olen samat näyttelijät nähnyt kerran aikaisemmin pienessä roolissa ja paloin halusta nähdä heitä enemmänkin. He ovat nerokkaita, yhdessä ja erikseen.
En muista kuka lempihahmoni oli animessa mutta draamassa se voisi hyvinkin olla Kyoya. Nyt vasta huomaan että olen näyttelijää (Daitou Shunsuke) nähnyt useammassakin muussa draamassa, mutta en kyllä tunnistanut... no mutta ei sillä niin väliä, sillä Ouranissa hän teki loistavan suorituksen. Jälleen nappivalinta Kyoyaksi.
Muutkin tekivät tosiaan mahtavat suoritukset, mutta nämä saavat erikoismaininnan.
En muista animea niin hyvin että osaisin kunnolla verrata animen ja draaman juonia toisiinsa, mutta noh... sikäli mikäli muistan oikein, draama oli suurinpiirtein samanlainen kuin animekin. Plussaa draama saa siitä että jaksot olivat draaman luonteeseen soveltuvasti vain noin puolituntisia. Draama olisi ollutkin ihan liian raskas jos jaksot olisivat sen normaalin 45-minuuttia ja näin juonta ei tarvinnut muuttaa tarpeettoman paljoa draamaa varten.
Niin kuin hyvin usein animesta tai mangasta mukautetuissa draamoissa, Ouranissakin oli jonkun verran animeen viittaavia tehosteita. Parissa ensimmäisessä jaksossa niitä oli ehkä vähän liikaakin (pidän draamoistani draamoina, oikean elämän näköisinä), mutta niitä vähennettiin draaman edetessä ja lopun aikaa tehosteet olivat oikein hyvin sopusuhdassa draaman kanssa ja auttoivat keventämään sitä juuri sopivasti.
Kaiken kaikkiaan rakastin tätä draamaa ja haluaisin sen katsoa heti perään uudestaan. Se on juuri sopivan kevyt, että aivot saavat levätä mutta ei kuitenkaan hutiloiden tehty. Aivan mahtava. ♥
♥
Tykkäsin draama-versiosta jopa enemmän kuin animesta aikoinaan.
Tamakia esittävän Yamamoto Yuusuken oli nähnyt aikasemmin muutamassa draamassa. Kun kuulin että hän esittäisi Tamakia, niin mahtavan bi-polaarista hahmoa kuin vaan voi olla, olin hieman varautunut... en ollut ihan varma pystyykö hän siihen rooliin, mutta jo ensimmäisistä minuuteista alkaen oli vakuuttunut että hän oli täydellinen valinta rooliin. Jo pelkästään hänen takiaan draama olisi ollut katsomisen arvoinen.
Onneksi muutkin suoriutuivat osistaan vallan mainiosti. En ole pitkään aikaan nauttinut minkään draaman roolivalinnoista näin paljoa. Usein draamoissa on muutama suoritus, jotka ovat mahtavia ja loput sitten vain ihan jees, mutta tässä draamassa... vau. Tuntui että kaikki näyttelijät oli valittu ihan täydellisesti ja nautin heidän työskentelystään suunnattomasti. Yuusuken lisäksi täytyy mainita kaksokset Shinpei ja Manpei... olen samat näyttelijät nähnyt kerran aikaisemmin pienessä roolissa ja paloin halusta nähdä heitä enemmänkin. He ovat nerokkaita, yhdessä ja erikseen.
En muista kuka lempihahmoni oli animessa mutta draamassa se voisi hyvinkin olla Kyoya. Nyt vasta huomaan että olen näyttelijää (Daitou Shunsuke) nähnyt useammassakin muussa draamassa, mutta en kyllä tunnistanut... no mutta ei sillä niin väliä, sillä Ouranissa hän teki loistavan suorituksen. Jälleen nappivalinta Kyoyaksi.
Muutkin tekivät tosiaan mahtavat suoritukset, mutta nämä saavat erikoismaininnan.
En muista animea niin hyvin että osaisin kunnolla verrata animen ja draaman juonia toisiinsa, mutta noh... sikäli mikäli muistan oikein, draama oli suurinpiirtein samanlainen kuin animekin. Plussaa draama saa siitä että jaksot olivat draaman luonteeseen soveltuvasti vain noin puolituntisia. Draama olisi ollutkin ihan liian raskas jos jaksot olisivat sen normaalin 45-minuuttia ja näin juonta ei tarvinnut muuttaa tarpeettoman paljoa draamaa varten.
Niin kuin hyvin usein animesta tai mangasta mukautetuissa draamoissa, Ouranissakin oli jonkun verran animeen viittaavia tehosteita. Parissa ensimmäisessä jaksossa niitä oli ehkä vähän liikaakin (pidän draamoistani draamoina, oikean elämän näköisinä), mutta niitä vähennettiin draaman edetessä ja lopun aikaa tehosteet olivat oikein hyvin sopusuhdassa draaman kanssa ja auttoivat keventämään sitä juuri sopivasti.
Kaiken kaikkiaan rakastin tätä draamaa ja haluaisin sen katsoa heti perään uudestaan. Se on juuri sopivan kevyt, että aivot saavat levätä mutta ei kuitenkaan hutiloiden tehty. Aivan mahtava. ♥
♥
15. lokakuuta 2011
Saako valittaa?
Haluaisin kirjoittaa tänne enemmänkin, jos vain olisi jotain mistä kirjoittaa. Ja sitten kun joskus olisi joitain kirjoitettavaa, on niin paljon muuta tekemistä ettei ehdi.
Tälläkin hetkellä pitäis tehdä sitä ja tätä ja tuota ja vielä sitä yhtä toistakin mutta... vain viikonloppuna ehdin nukkua tarpeeksi, joten käytän sen ajan nyt hyväksi. Nukuin pitkään ja nyt kuuntelen musiikkia.
No mutta kuitenkin. JLPT-ilmoittautumiseni ehti kuin ehtikin ajoissa ja sain siitä varmistuksen tuossa joku päivä. Sinne siis 4. joulukuuta... tällä hetkellä tuntuu siltä etten ikinä osaa tarpeeksi edes sitä kolmos-tasoa varten mutta... eiköhän tämä tästä kuitenkin. On se ihan mahdollinen minun taidoillani kuitenkin.
Yliopistollakin ollaan päästy jo kunnolla vauhtiin. Käännös-kurssin tehtävillä on välillä vähän kiire, mutta muilla kursseilla tahti on suhteellisen rauhallinen. Ihan hyvä vain.
Japanissa taasen tahti onkin sitäkin kovempi. Kaksi teksti-kappaletta viikossa plus liuta kanjeja. Sanastoakin pitäisi oppia. Noooh, ei tänne laiskottelemaan ollakaan tultu. Kanjien lukumäärä on nyt muuten 539 (give or take a few, en ole ihan satavarma laskuistani).
Ai niin, se historian kurssin koekin on ensi viikolla...
Kaiken lisäksi käyn edelleen niillä kiinan-tunneilla... Opetuksen taso on huono. Ensinnäkin opettaja, vaikka kiinalainen onkin, suorastaan kieltäytyy opettamasta merkkejä ollenkaan. Ne minun pitää siis kaivaa itse aina tunnin jälkeen. Olen panostanut niihin lähinnä niin, että jos osaan merkin jo japanista, katson sille myös kiinalaisen lukutavan, jos osaan sanan myös kiinan kautta. En halua seota merkkien kanssa japanin kannalta. Toisekseen opettajan englanti on vähän mitä sattuu... itse olen jo tottunut engrishiin joten ymmärtämis-vaikeuksia ei juuri ole, mutta käy sääliksi muita opiskelijoita... mutta ehkä hekin ovat jo tottuneet siihen tähän mennessä. Opetuksesta huolimatta minulla ei sen suurempia ongelmia vielä ole kiinan kanssa ollut (paitsi etten osaa vieläkään lausua äännettä q oikein... mutta harjoittelen sitä koko ajan) ja nyt olemme jo päässeet vauhtiin niin että sanastoa on tullut jonkun verran. Tahti on kyllä siltikin tuskaisen hidas mutta... antaa olla.
Mutta all in all, vaikka olenkin suht kiireinen nykyään, all is well. Enpähän ainakaan tylsisty (paitsi joillain yliopiston luennoilla... mutta ei niistä sen enempää).
♥
PS: Ja siis, otsikkoon viitaten, valitan lähinnä siitä kun aika ei riitä kaiken muun lisäksi myös blogin kirjoittamiseen. Harmittaa.
Ehkä uusi lempikappaleeni Gazettelta:
Tälläkin hetkellä pitäis tehdä sitä ja tätä ja tuota ja vielä sitä yhtä toistakin mutta... vain viikonloppuna ehdin nukkua tarpeeksi, joten käytän sen ajan nyt hyväksi. Nukuin pitkään ja nyt kuuntelen musiikkia.
No mutta kuitenkin. JLPT-ilmoittautumiseni ehti kuin ehtikin ajoissa ja sain siitä varmistuksen tuossa joku päivä. Sinne siis 4. joulukuuta... tällä hetkellä tuntuu siltä etten ikinä osaa tarpeeksi edes sitä kolmos-tasoa varten mutta... eiköhän tämä tästä kuitenkin. On se ihan mahdollinen minun taidoillani kuitenkin.
Yliopistollakin ollaan päästy jo kunnolla vauhtiin. Käännös-kurssin tehtävillä on välillä vähän kiire, mutta muilla kursseilla tahti on suhteellisen rauhallinen. Ihan hyvä vain.
Japanissa taasen tahti onkin sitäkin kovempi. Kaksi teksti-kappaletta viikossa plus liuta kanjeja. Sanastoakin pitäisi oppia. Noooh, ei tänne laiskottelemaan ollakaan tultu. Kanjien lukumäärä on nyt muuten 539 (give or take a few, en ole ihan satavarma laskuistani).
Ai niin, se historian kurssin koekin on ensi viikolla...
Kaiken lisäksi käyn edelleen niillä kiinan-tunneilla... Opetuksen taso on huono. Ensinnäkin opettaja, vaikka kiinalainen onkin, suorastaan kieltäytyy opettamasta merkkejä ollenkaan. Ne minun pitää siis kaivaa itse aina tunnin jälkeen. Olen panostanut niihin lähinnä niin, että jos osaan merkin jo japanista, katson sille myös kiinalaisen lukutavan, jos osaan sanan myös kiinan kautta. En halua seota merkkien kanssa japanin kannalta. Toisekseen opettajan englanti on vähän mitä sattuu... itse olen jo tottunut engrishiin joten ymmärtämis-vaikeuksia ei juuri ole, mutta käy sääliksi muita opiskelijoita... mutta ehkä hekin ovat jo tottuneet siihen tähän mennessä. Opetuksesta huolimatta minulla ei sen suurempia ongelmia vielä ole kiinan kanssa ollut (paitsi etten osaa vieläkään lausua äännettä q oikein... mutta harjoittelen sitä koko ajan) ja nyt olemme jo päässeet vauhtiin niin että sanastoa on tullut jonkun verran. Tahti on kyllä siltikin tuskaisen hidas mutta... antaa olla.
Mutta all in all, vaikka olenkin suht kiireinen nykyään, all is well. Enpähän ainakaan tylsisty (paitsi joillain yliopiston luennoilla... mutta ei niistä sen enempää).
♥
PS: Ja siis, otsikkoon viitaten, valitan lähinnä siitä kun aika ei riitä kaiken muun lisäksi myös blogin kirjoittamiseen. Harmittaa.
Ehkä uusi lempikappaleeni Gazettelta:
the Gazette ~ Untitled
26. syyskuuta 2011
日本語能力試験
Olen taas vähän myöhässä liikeellä, mutta se ei ole minulle mikään uusi juttu... <<"
日本語能力試験 eli Nihongo nouryoku shiken eli JLPT eli Japanese Language Proficiency Test eli japanin kielen tasotesti on vuosittain järjestettävä kansainvälinen tasotesti kaikille jotka osaavat japanin kieltä. JLPT:n läpäisystä on hyötyä silloin kun tarvitsee kirjallista todistusta siitä että osaa japania. Testi on kansainvälinen joten myös sen tulokset hyväksytään kansainvälisesti (myös Japanissa siis).
Itse pohdin pitkään osallistunko tämän vuoden kokeeseen vai en. Haluan kuitenkin lähivuosina päästä vaihtoon joten sitä ajaltellen tasotestin tulos on varmasti ihan kätevä.
Koe pidetään aina joulukuun ensimmäinen sunnuntai, joka on tänä vuonna 4. päivä. Koe pidetään Helsingissä (ainoa toinen paikka pohjoismaissa on muistaakseni Kööpenhamina).
Testissä on eri tasoja joista voi sitten valita itselleen sopivan. Tasoja on viisi joista viides on helpoin. Itse nyt menen kokeilemaan tasoa kolme jonka pitäisi olla opintojeni tässä vaiheessa ihan mahdollinen läpäistä.
Wikipedian mukaan esimerkiksi kolmannen tason läpäisemiseksi tulee osata jonkin verran kielioppia ja lisäksi 650 kanjia ja noin 3750 sanaa. Kokeessa tulee saada 60% oikein jotta voi päästä läpi.
Sanaston määrä vähän hirvittää, mutta kanjit pitäisi kyllä mennä (toisaalta, se vaatii sen että oikeasti osaan hyvin kaikki tähän mennessä tulleet kanjit... pitänee siis ruveta kertaamaan).
Japanilaiset ovat tunnettuja vaatimastaan paperisodan määrästä eikä tämäkään ole poikkeus... Ilmoittautumiskaavakkeet tulee itse tulostaa ja täyttää käsin. Kaavakkeita on yhteensä viisi mutta niitä on oikeasti vain kolme erilaista. Kaksi kaavaketta täytyy täyttää kahtena kappaleena. Myöskin oma naamakuva tarvitaan. Kaavakkeet tulee lähettää postissa yhdessä maksukuitin kanssa.
Testi on tosiaan maksullinen, mutta ei mitään hirveitä summia. Vaikein taso (1.) on 50 euroa ja muut tasot siitä aina viisi euroa vähemmän (siis kolmas taso esim. 40 euroa).
Olen sen takia myöhässä kun ilmottautumisen takaraja on 30. syyskuuta eli tämän viikon perjantaina. Mutta jos tänään tai huomenna vielä kokoaa paperit ja laittaa menemään ensimmäisessä luokassa, pitäisi vielä ehtiä (jos Itellaan luottaa, mitä minä en tee, mutta toivotaan että ehtii... laitoin omani siis vasta tänään menemään).
Lisätietoja, ohjeita ja tarvittavat kaavakkeet löytyvät täältä.
Ja taasen jotta tämä ei olisi pelkkää tekstiä, ottakaa tästä palanen täydellisyyttä:
♥
PS: En tajua miksi otsikon ensimmäinen merkki näyttää oudolta... minulla ainakin, mutta sen on siis tarkoitus olla 日...
日本語能力試験 eli Nihongo nouryoku shiken eli JLPT eli Japanese Language Proficiency Test eli japanin kielen tasotesti on vuosittain järjestettävä kansainvälinen tasotesti kaikille jotka osaavat japanin kieltä. JLPT:n läpäisystä on hyötyä silloin kun tarvitsee kirjallista todistusta siitä että osaa japania. Testi on kansainvälinen joten myös sen tulokset hyväksytään kansainvälisesti (myös Japanissa siis).
Itse pohdin pitkään osallistunko tämän vuoden kokeeseen vai en. Haluan kuitenkin lähivuosina päästä vaihtoon joten sitä ajaltellen tasotestin tulos on varmasti ihan kätevä.
Koe pidetään aina joulukuun ensimmäinen sunnuntai, joka on tänä vuonna 4. päivä. Koe pidetään Helsingissä (ainoa toinen paikka pohjoismaissa on muistaakseni Kööpenhamina).
Testissä on eri tasoja joista voi sitten valita itselleen sopivan. Tasoja on viisi joista viides on helpoin. Itse nyt menen kokeilemaan tasoa kolme jonka pitäisi olla opintojeni tässä vaiheessa ihan mahdollinen läpäistä.
Wikipedian mukaan esimerkiksi kolmannen tason läpäisemiseksi tulee osata jonkin verran kielioppia ja lisäksi 650 kanjia ja noin 3750 sanaa. Kokeessa tulee saada 60% oikein jotta voi päästä läpi.
Sanaston määrä vähän hirvittää, mutta kanjit pitäisi kyllä mennä (toisaalta, se vaatii sen että oikeasti osaan hyvin kaikki tähän mennessä tulleet kanjit... pitänee siis ruveta kertaamaan).
Japanilaiset ovat tunnettuja vaatimastaan paperisodan määrästä eikä tämäkään ole poikkeus... Ilmoittautumiskaavakkeet tulee itse tulostaa ja täyttää käsin. Kaavakkeita on yhteensä viisi mutta niitä on oikeasti vain kolme erilaista. Kaksi kaavaketta täytyy täyttää kahtena kappaleena. Myöskin oma naamakuva tarvitaan. Kaavakkeet tulee lähettää postissa yhdessä maksukuitin kanssa.
Testi on tosiaan maksullinen, mutta ei mitään hirveitä summia. Vaikein taso (1.) on 50 euroa ja muut tasot siitä aina viisi euroa vähemmän (siis kolmas taso esim. 40 euroa).
Olen sen takia myöhässä kun ilmottautumisen takaraja on 30. syyskuuta eli tämän viikon perjantaina. Mutta jos tänään tai huomenna vielä kokoaa paperit ja laittaa menemään ensimmäisessä luokassa, pitäisi vielä ehtiä (jos Itellaan luottaa, mitä minä en tee, mutta toivotaan että ehtii... laitoin omani siis vasta tänään menemään).
Lisätietoja, ohjeita ja tarvittavat kaavakkeet löytyvät täältä.
Ja taasen jotta tämä ei olisi pelkkää tekstiä, ottakaa tästä palanen täydellisyyttä:
Super Junior - A-CHA
♥
PS: En tajua miksi otsikon ensimmäinen merkki näyttää oudolta... minulla ainakin, mutta sen on siis tarkoitus olla 日...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)