Koska en nyt pystykään arvostelemaan Jubileeta, kerron teille jostain ihan muusta, eli japanilaisista ja korealaisista draamoista. :D
Jos joku ei tiedä, draamat ovat siis ihan TV-ohjelmia, käsikirjoitettuja ja kokonaan fiktiivisiä tai tositapahtumiin perustuvia. Draama (dorama) -sanaa sovelletaan myös komedioihin ja ihan kaikkiin genreihin. Kerron nyt lähinnä niistä mitä itse on tullut katsottua, en meinaa käsitellä tätä aihetta (nyt ainakaan) mitenkään yleisesti.
Linkitän vielä jokaisen draaman DramaWikin sivuille; sieltä voi käydä lukemassa minkälaisesta draamasta on kyse, en sitä tässä nimittäin rupea selittämään. (Boku to Kanojo no XXX:stä ei löydy omaa info-sivua... ja se on listattu elokuvaksi.)
Laitan myös tuonne sivupalkkiin, linkkejä-kohdan alle linkin tiedostoon jossa listaan kaikkia katsomani ja vielä kesken olevat draamat linkkeineen. Päivittelen sitten sinne kun tilanne muuttuu (kerron toki täälläkin). :)
Nyt kun lasken, olen näköjään katsonut kokonaan 23 eri draamaa... ja nämä kaikki reilusti vajaassa vuodessa. O_o"
Aloitin katsomaan japanilaisia draamoja joskus viime keväänä, en muista tarkemmin koska. Ensimmäinen draamani oli Nobuta wo Produce tähtinään kaksi japanilaisen popin kaunista poikaa ja yksi erittäin lahjakas näyttelijätär, jonka olen sittemmin nähnyt muutamassa hyvin erilaisessa roolissa. Kyseessä on ihan perus koulu-draama, jossa kaksi enemmän tai vähemmän suosittua poikaa yrittää muuttaa kiusatun tytön suosituksi. Draaman laadusta voi päätellä jotain sen perusteella, että en muista miksi he näin haluavat tehdä... Toisaalta, on siitä jo aikaa kun sen olen nähnyt, ja se muiston päälle on kasautunut monia muita draamoja ja niiden juonenkäänteitä. Keskiverto draama, mutta tarpeeksi hyvä kuitenkin koukuttamaan minut doramojen maailmaan. :)
Valitettavasti tätä seuranneiden draamojen järjestystä en muista laisinkaan, mutta listaan niitä nyt ihan satunnaisesti. Jokaiseen yritän jotain kommentoida, mutta suurimpaan osaan ei tule mitään suurta romaania.
Stand Up!! oli huono. Siinä on muutama näyttelijä jotka tiedän hyviksi, mutta jostain syystä tämän draaman kohdalla mikään ei mennyt nappiin. En suosittele katsottavaksi ikinä missään tapauksessa.
Boku to Kanojo no XXX oli... outo. Ja lyhyt, sillä yksi jakso kesti vain noin 15 minuuttia eikä jaksoja kuitenkaan ollut normaalia (n. 13) enempää. Meinasin jättää tämän kesken, mutta koska se oli niin lyhyt, että ajattelin voivani yhtä hyvin myös katsoa sen loppuun.
Zettai Kareshin idea oli hyvä, mutta toteutus olisi voinut olla parempi. Kyllä tämän katsoi, mutta jäi aika keskiverto maku suuhun.
Mei-chan no shitsuji olikin jo parempi. Halusin tämän alunperin nähdä miespääosan esittäjän takia (Hiro Mizushima ♥), mutta oli se muutenkin katsomisen arvoinen. Tämä (kuten nuorille suunnatut doramat useasti) perustuu mangaan ja sen huomasi, tosin luulen että doramasta oli tehty tietyllä tavalla mangan näköinen tarkoituksella. Tosiaan hyviä roolisuorituksia ja juonen lisäksi huumoria, kannattaa katsoa jos tämän tyyppisistä draamoista tykkää.
Atashinchi no Danshista löytyy naispääosasta Nobuta wo Produce'ssa ollut Maki Horikita. Hänen takiaan tätä draamaa rupesinkin katsomaan. Draama on kaikin puolin muutenkin todella hyvä ja nautin sen katsomisesta suuresti.
Gal Circle oli mielenkiintoinen. Naispääosasta löytyy Erika Toda, joka on vakuuttanut minut näyttelijänä muutamassa muussakin draamassa. Jos on kiinnostunut gyaru-tyylistä ja paraparasta, tämä draama kannattaa katsoa, vaikkakin kumpaakaan ei sen suuremmin käsitellä. Ne ovat kuitenkin kohtuullisen isossa hiljaisessa roolissa.
Innocent Love'sta löytyy taasen neiti Horikita. Jos melko voimakkaan tunteellisesti esitetty ihmissuhde-draama hyvillä näyttelijöillä kiinnostaa, on tämä katsomisen arvoinen draama.
Voice on passeli draama rikossarjoista tykkäävälle, tosin asioita ei katsota poliisin näkökulmasta, vaan patologeiksi opiskelevien nuorten pääkopan sisältä. He yrittävät saada selvyyttä kuhunkin kuolemantapaukseen vähän liiankin terhakkaasti. Tässäkin draamassa on hyviä roolisuorituksia, kannattaa katsoa.
Koishite Akumaa rupesin katsomaan sen takia, kun siinä on vampyyrejä. Tykkään vampyyreistä muutenkin ja halusin nähdä miten tässä draamassa nämä olennot kuvaillaan. Täytyy myöntää että varsin hyvin, omalla tavallaan, mutta ei liian paljoa "perinteistä" poiketen, eikä vaikeaselkoisesti. Kun tähän lisätää hyvät näyttelijät, niin paketti on hyvinkin mukava. :) Hämmennystä minussa itsessäni kuitenkin aiheutti nuori miespääosanesittäjä, joka on ilmeisesti vain 15 vuotias draamaa kuvatessaan. Hän kuitenkin näyttää vähintään kaksikymppiseltä näytellessään, mikä aiheuttaa (tämän) katsojan mieltä hämmentäviä kohtauksia. ;)
Love Shuffle on draama enemmän aikuiseen makuun. Rohkeasti vaikeitakin aiheita käsittelevä draama ei kuitenkaan ole mitenkään raskas ja sitä katsoo oikein mielellään. Jälleen on osunut monia hyviä näyttelijöitä samaan syssyyn ja kemiat toimivat puolin ja toisin oikein hyvin.
Kimi wa pettossa on eräs minun lempinäyttelijöistäni eli Jun Matsumoto. Toisin kuin monet japanilaiset popparit jotka näyttelevät, hän osaa oikeasti näytellä. Tämä draama on itsessäänkin todella hyvä jälleen hieman aikuisemmilla aiheillaan. Loistava roolisuoritukset vain täydentävät jo valmiiksi hyvää tuotetta. :)
Hanazakari no kimitachi e taasen edustaa sitä nuoremmille suunnattua tyyliä. Tässä on kuitenkin todella hyviä näyttelijöitä jotka tekevät tästä jo juonensakin puolesta houkuttelevasta sarjasta entistäkin nautittavamman. Näyttelijöistä mainittakoon aiemmin esiintyneet Maki Horikita ja Hiro Mizushima sekä Shun Oguri ja Toma Ikuta.
Gokusenia on tehty kolme tuotantokautta. Kaikissa on sama idea ja sama naispääosan esittäjä, joten melkein oletettavasti ensimmäinen tuotantokausi on se paras. Toisessakin oli vielä sentään jokin verran muista draamoista tuttuja näyttelijöitä, mutta kolmannessa alkoi olla jo hieman itseääntoistava maku. Ensimmäisessä tuotantokaudessa näkyy Shun Oguri ja Jun Matsumoto joten se on jo niiltä osin katsomisen arvoinen.
Liar Game oli hyvin mielenkiintoinen. Sitä voisi ideansa puolesta kuvailla eräänlaiseksi psykologiseksi trilleriksi, vaikka se ei ihan amerikkalaisten vastineidensa karuuteen ja ahdistavuuteen pääse. Tästäkin löytyy Erika Toda, ja hän esittää roolinsa jälleen hyvin. Tästä on toinenkin tuotantokausi joka on minulla vielä kesken (itse asiassa sen viimeinen jakso esitettiin vasta ihan juuri, 19. päivä tammikuuta).
Mr. Brain on eräs kaikkien aikojen lempidraamoistani. Takuya Kimura esittää pääosansa täydellisesti eikä muissa rooleissa nähdä sen huonompia suorituksia, sieltä kun löytyy muiden muassa Hiro Mizushima. Jopa Gackt näkyy tässä draamassa pienessä sivuroolissa, sen takia kai ryhdyinkin tätä draamaa alunperin katsomaan. Hän esittää roolinsa vähän liiankin vakuuttavasti. ;D
Hana Yori Dangon molemmat tuotantokaudet kuuluvat myös lempidraamoihini. Jo loistavan näyttelijäkaartinsa puolesta draama on mahtava, puhumattakaan hyvästä juonesta. Tästä draamasta voi taasen bongata muiden muassa Jun Matsumoton ja Shun Ogurin. Tästä draamasta on tehty myös tuotantokausien juonta jatkava kokopitkä elokuva, joka on hyvä vaikka ei ihan ylläkään draamojen tasolle.
Last Friends on hyvin todentuntuinen draama, joka käsittelee hyvinkin vaikeita ja voimakkaita asioita. Se järkytti, ahdisti ja kosketti monessa kohtaa, eikä todellakaan jättänyt kylmäksi. En suosittele helposti järkyttyville, vaikka sellaiseksi itsenikin jollain tasolla luokittelen. Tätä ei kuitenkaan ollut mitenkään helppo katsoa, mutta oli kuitenkin niin hyvin tehty ettei jäänyt paha maku suuhun.
One Litre of Tears (Ichi Littoru no Namida) kertoo tytöstä joka sairastuu parantumattomaan, ja loppujen lopuksi tappavaan, sairauteen ja yrittää oppia elämään sen kanssa niin kauan kuin hänellä on aikaa. Draamasta tekee erityisen rankan se, että se perustuu tositapahtumiin, ja jaksoissa siteerataan sarjan esikuvan päiväkirjaa. Vaikka lopputuloksen tietää jo etukäteen, se ei estä itkemästä kun katsoo nuoren tytön taistelua elämänsä puolesta. Tätäkään en suosittele helposti järkyttyville.
No, sitten hieman iloisempiin aiheisiin. :) Mainitsen vielä lyhyesti ne draamat jotka minulla on tällä hetkellä kesken. Jätän pois ne joista luulen etten tule niitä katsomaankaan.
Binbo Danshi on ollut kesken jo jonkin aikaa... tästä draamasta löytyy Shun Oguri hyvin erilaisessa roolissa kuin yleensä. Hyvä draama, mutta jostain syystä ei tarpeeksi koukuttava että tätä jaksaisi katsoa kertaheitolla loppuun.
First Kiss... Tätä rupesin katsomaan sillä siinä on Hana Yori Dangon naispääosan esittäjä, Mao Inoue. No, hyvä draama tämäkin, mutta vielä pari jaksoa katsomatta.
Tokyo Dogs lähti minulla pyörimään ihan siinä olevien näyttelijöiden takia. Shun Oguri, Hiro Mizushima ja Yukiko Yoshikata (aikaisemmin olin hänet nähnyt Love Shufflessa). Hyvä draama tämäkin, ihan juonensakin puolesta, kunhan nyt vain on kesken.
Liar Gamen toinen tuotantokausi on tosiaakin vielä kesken, tämän mainitsinkin jo aikaisemmin.
Sitten vielä ne kaksi korealaista draamaa jotka olen katsonut. :)
You're Beautiful (Minami Shineyo) oli aivan loistava. Täynnä saippuaoopperamaisia juonen käänteitä ja hyviä näyttelijöitä. Juoni on melkoisen kliseinen, mutta näyttelijät ja riittävän humoristinen ote koko touhuun takaa sen että draamaa jaksaa katsoa ja jännittää ihan täysillä loppuun saakka. Taisin katsoa tämän suurimmaksi osaksi yhden päivän aikana... sinä päivänä ei sitten muuta hirveästi tehtykään. ^__^"
Coffee Princessä on sama lähtökohta kuin edellisessäkin (naista luullaan mieheksi), mutta muuten kyllä erilainen juoni, tässä on aikuismaisempia teemoja ja ongelmia. En pitänyt tästä ihan niin paljoa kuin You're Beautifulista, mutta kyllä tämäkin innolla katsoi hyvinkin nopeasti. Tämä oli itse asiassa viimeisin kokonaan katsomani draama, sain sen loppuun tuossa ihan pari viikkoa sitten.
Kuten aina, kommentoida saa! Eikä tarvitse olla mitään järkevää tai edes kirjoituksen aiheeseen liittyvää, voi ihan muuten vaan kysellä asioita tai esittää mielipiteitään. :D
PS: Ihan vaan sivuhuomautuksena, sinä aikana kun tätä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti