世界は君を愛してる～

Minä rakastan Miyavia.
Kunnioitan häntä niin monesta eri syystä ja niin monella eri tavalla että niitä on suorastaan mahdoton pukea sanoiksi. Enpä siis taida edes yrittää.

Kerron kuitenkin keskiviikkoisesta keikasta.

Ennen keskiviikkoa olin nähnyt Miyavin yhteensä neljä kertaa. Jokainen keikka on ollut mahtava omalla tavallaan enkä pysty niitä vertaamaan edes toisiinsa puhumattakaan muiden artistien keikoista. Miyavin keikat ovat aina tuntuneet siltä kuin pääsisi kotiin pitkästä aikaa ja näkisi kaivatun rakkaan ihmisen uudestaan.
Tämän kertainen ei ollut poikkeus.
Miyavi on minulle lähtökohtaisesti jo niin kokonaisvaltainen ja henkilökohtainen kokemus ja kun siihen lisätään hänen (omasta mielestäni) lähes paras tyylinsä tähän mennessä niin totaalinen sulaminen on taattu.
Keikka kesti yhteensä jopa hitusen yli kaksi tuntia ja sinä aikana sai kyllä riehua niin paljon kuin vaan halusi. Toisaalta, koska Miyavin lisäksi lavalla oli vain rumpali Bobo pienen rumpusettinsä kanssa, oli keikka hyvin intiimi.
Miyavi tuli lavalle ihan vaivihkaa ja minulta ainakin kesti hetki huomata että hän todella on jo siellä, eikä vain soittele jostain lavan takaa. Huudatus ja huutaminen alkoi jo ensimmäisestä biisistä, joka oli hyvinkin sopivasti (ja tietenkin) What's My Name?, eikä se huutaminen siihen jäänyt todellakaan.
Keikka oli pitkä settilistan pituuden vuoksi, mutta myös siksi, koska Miyavilla on tapana heruttaa kitarallaan aika paljon... ja myös jammailla ihan randomilla biisien välissä ja huudattaa yleisöä ihan vain huvinkin vuoksi.
Settilistasta noin puolet on uusimman albumin biisejä ja loput sitten vanhempia biisejä tai sitten ihan kokonaan uusia.
Ihan puhtaita energiankulutus-/riehumisbiisejä olivat Are you ready to rock?, Boom-hah-boom-hah-hah ja Ossan ossan ore nanbo. Kaikki kolme ovat aivan mahtavia livenä, juurikin tarkoitettuja artistin ja yleisön kanssakäymiseen.
Uudelta albumilta kuultiin tosiaan suhteellisen paljon biisejä, joista melkein kaikki lempparini (=koko albumi?) soitettiin. I love you, I love you, I love you and I hate you oli erityisen voimakas ja tunteikas biisi, samoin Universe. Torture, Shelter ja Chillin' Chillin' Money Blues ovat erinomaisia biisejä niin levyllä kuin livenäkin.
Olin kuullut huhuja että edellisenä iltana Ruotsissa olisi soitettu Itoshii hito ja olin varovaisen toiveikas että saisin itsekin sen kuulla. Siinä vaiheessa kun Miyavi kaivoi esiin akustisen kitaran, toiveeni kohosivat vielä hieman korkeammalle. Yhtäkkiä Miyavi kuitenkin teki jotain täysin odottamatonta: hän kommentoi jotain siihen suuntaan että hän tulee aina olemaan uskollinen juurilleen ja muistamaan mistä tulee ja sitten yllättäen kysyi "What do you guys want me to play?". Huutoäänestys alkoi ja vaikka myös Jibun Kakumeita toivottiin kovasti, Itoshii hito kuului kuitenkin päällimmäisenä ja Miyavi sen suostui soittamaan (kera kommentin "I don't know why this song is so popular..."). Parhaita hetkiä elämässäni, täytyy sanoa. ♥
Toinen akustinen biisi tuli ihan Miyavin puolesta ja se oli We love you. Tämäkin on yksi kauneimpia biisejä jonka tiedän... Yleisön kuorolaulua taisi Miyavi myös kuvata joten ehkä sitä jossain vaiheessa nähdään myös Miyavin Youtubessa.
Kolmas akustinen olikin taas huutoäänestys... tällä kertaa voitti Ashita genki ni naare. Ja kyllä, minä olen.**
Jossain vaiheessa What's My Name? tuli uudestaan, tosin biitti oli hieman jammaavampi. Molemmat todella hyviä versioita.
Keikalla soittettiin yhteensä neljä biisiä joiden nimiä en tiedä ja näistä yksi oli sellainen jonka tiedän olevan jonkun vanhemman biisin, en vain saa sen nimeä päähäni. Yhdestä Miyavi itsekin sanoi että se oli ihan uusi biisi, mutta olen melko varma että ne kaksi muutakin olivat uusia. Olen kuitenkin suhteellisen itsevarma kun puhutaan Miyavin biisien tunnistamisesta ja nämä kaksi eivät kuulostaneet yhtään tutuilta.
Viimeisenä soittettiin Futuristic Love, tosin astetta pidempänä versiona kuin levyllä... tämä versio kesti noin 20 minuuttia ja oli täyttä jammailua. Jatkoi siis hyvin keikan yleistunnelmaa.
Varsinaisen keikan loppuessa se oli jo kestänyt lähes kaksi tuntia joten mietin ihan tosissani tuleeko encorea ollenkaan. Lähdimme melkein jo poiskin (että olisimme ehtineet kiirehtimättä junaan), mutta onneksi emme koska kyllä, Miyavi soitti kuin soittikin vielä encoren.
Encoren ensimmäinen biisi oli Subarashiki kana kono sekai -What a Wonderful World-. Vanha kunnon suosikki. Toisena ja illan viimeisenä soittettiinkin sitten vähän uudempi suosikki eli Survive. Siihen oli hyvä lopettaa täydellinen ilta.

Keikka oli todellakin aivan mahtava kokonaisuudessaan, mutta yksi hetki ansaitsee ihan oman erityisen mainintansa. Hetken riehuttuamme Miyavi hyssytti yleisön ja kertoi Japanin tämän hetkisestä tilanteesta. Siellä sattuneesta tuhoisasta maanjäristyksestä ja tsunamista on nyt muutama päivä yli kuukausi aikaa ja vieläkin monet ihmiset kärsivät. He ovat menettäneet kotinsa ja läheisiään ja he tarvitsevat apua. Miyavi on koko kiertueen ajan ollut yhteistyössä kunkin maan Punaisen Ristin kanssa ja kerännyt rahaa katastrofin uhrien hyväksi. Käsittääkseni myös osa keikan kokonaistuotoista menee samaan tarkoitukseen.
Miyavi kertoi, kuinka tämä katastrofi oli tapahtunut ihan muutamaa päivää ennen kuin hänen piti lähteä tälle kiertueelle. Hän sanoi pohtineensa pitkään pitäisikö hänen lykätä kiertuettaan ja jäädä Japaniin auttamaan maamiehiään ja -naisiaan ja suojelemaan perhettään ja ystäviään. Mutta hän päätti kuitenkin lähteä. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä. Kenties joillekin Miyavin keikalla paidan ostaminen on ainoa tapa auttaa.
Tämän koskettavan puheenvuoron jälkeen pidimme yhdessä hetken hiljaisen hetken ja rukoilimme Japanin ja muiden maailmassa tapahtuvien vääryyksien ja katastrofien uhrien puolesta. Siinä on ilmassa aikamoinen tunnelataus kun täyteen pakattu Tavastia on ihan hiljaa, ajatuksissaan.
Itkin ensimmäistä kertaa keikalla.
Tämän niin kauniin ja koskettavan hetken kruunasi vielä kauniimpi ja koskettavampi kappale Gravity. ♥

Kun Miyavi tuli ensin lavalla, katsoin että hän näytti aika väsyneeltä. Eikä ihmekään: keskiviikon keikka oli viimeinen kuuden keikan putkessa ilman välipäiviä. Mutta kun keikka eteni ja Miyavikin pääsi yleisön energiaan mukaan, sieltä kuoriutui se sama olento kuin silloin muutama vuosi sitten kun hänet ensimmäisen kerran näin. Kyllä, hän on vieläkin aivan ilmiömäinen kitaristi.
Jos nyt ihan puhtaasti ulkonäöstä puhutaan, Miyavi näytti aikuistuneen jälleen hieman. Mutta mitä voikaan olettaa kahden lapsen isältä. Toisaalta hän myös näytti aivan yhtä kauniilta kuin aina ennenkin, hieman hienostuneemmalla (paremman sanan puutteessa) tavalla vain.
Joka tapauksessa se ihminen on kaunis niin sisältä kuin ulkoakin. ♥

Ostin keikalta paidan, mutta laitan siitä kuvaa joskus myöhemmin, nyt en jaksa vaivautua.

Settilista vielä tässä, järjestyksestä ei mitään hajua (paitsi ensimmäinen, viimeinen ja encore):
What's My Name? x2
Chillin' Chillin' Money Blues
I love you, I love you, I love you and I hate you
Gravity
Torture
Are you ready to rock?
Boom-hah-boom-hah-hah
Shelter
Universe
Ossan ossan ore nanbo
Itoshii hito
We love you
Ashita genki ni naare
Futuristic Love
+ yksi biisi jonka nimeä en muista ja kolme uutta biisiä
encore:
Subarashiki kana kono sekai -What a Wonderful World-
Survive

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

PS: Jos satuit olemaan keikalla ja tulee mieleen jotain lisättävää, ole hyvä vain! Haluan mielelläni tietää. ^^"
PPS: 世界は君を愛してる～ = Sekai wa kimi wo aishiteru = Maailma rakastaa sinua. Siteeraus suoraan We love you -kappaleesta.

**Biisin nimi tarkoittaa "toivottavasti olet onnellinen/energinen/hyvinvoiva huomenna", tai jotain sinne päin. ;)

Questionnaire

Nyt tuleekin sitten häpeämätöntä mainostusta, mutta sentään ystävän puolesta eikä ihan itselleni vain... ;)

Ystäväni opiskelee kulttuurituottamista ammattikorkeakoulussa ja tarvitsee nyt jokaisen Aasia-fanin apua tutkimuksen tekemisessä. Kyselyyn vastaaminen kestää vain muutaman minuutin. Kysymykset ovat englanniksi, mutta jos osaat vähänkin englantia, ei niiden ymmärtämisessä pitäisi olla suurempia ongelmia. Joihinkin kysymyksiin saa vastata omin sanoin jolloin voi vastata myös suomeksi jos näin haluaa.
Vastaamisaikaa on 8.4. (perjantai) asti.

Kyselyyn pääsee tästä!

Iso kiitos kaikille vaivautuneille!


My friend studies Cultural Production and needs every Asia-fan out there to help her with a study. Answering will only take you a few minutes.
The questionnaire will close on April 8th (Friday).

Click here to start!

Thank you so much for answering!


♥

Hope For Japan

kuva

Tehkää mitä voitte, kaikki pienikin apu on tarpeen. Voit lahjoittaa vaikkapa Punaiselle Ristille, joka on aloittanut keräykset Japanin maanjäristyksen ja tsunamin aiheuttamien tuhojen korjaamiseksi. Pienikään summa ei ole liian vähän.
Myös esimerkiksi Miyavin tulevalla keikalla Suomessa voi lahjoittaa keikkapaikalla oleviin lippaisiin. Tuotto menee suoraan ja lyhentämättä Japaniin.

Do what you can, even the smallest amount will help. You can, for example, donate to your local Red Cross. Nothing is too little.
Miyavi and his staff will also accept donations at his live shows during this on-going tour. Those donations will go fully and straight to Japan.

Japani on antanut meille paljon ainakin henkilökohtaisella tasolla. Nyt on aika antaa takaisin.

Japan has given us a lot on at least a personal level. Now is our time to give back.

♥

Now Go

Näinpähän sitten Girugameshin livenä tiistaina.

Keikka oli kaikin puolin hyvä. Girut osaavat olla rennosti lavalla ja heidän musiikkinsa on juuri täydellistä livenä esitettäväksi (vaikka se toki on hyvää myös levyllä). Kuitenkin täytyy myöntää ettei keikka saanut minussa aikaan läheskään samaa vaikutusta kuin pari edellistä (Mucc ja Despa). Toisaalta, tiedän sen johtuvan puhtaasti siitä että olen äärimmäisen puolueellinen ja henkilökohtaisesti hyvin (ja enemmän kuin Giruihin) sidoksissa Muccuun ja erityisesti Despaan, joten sitä vertailua on melkoisen turha tehdäkään.
En muista parin vuoden takaisesta Girujen keikasta hirveästi mitään (olen siitä täällä kuitenkin kirjoittanut), joten en näitä nyt voi hirvesti vertailla (paitsi että silloin settilistalla oli paljon Music-albumin kappaleita, ja pidän edelleen siitä albumista eniten).

Edellisestä keikasta oli tosiaan se melkein kaksi vuotta ja kyllä Giruja ehti tulla ikäväkin tässä ajassa. Olivat he todellakin vieläkin hyviä livenä, siitä ei pääse mihinkään. Keikka itsessään oli vain suhteellisen lyhyt... minkä olettaisin johtuvan balladien puutteesta varsinaisen liven aikana. Itse live kesti noin tunnin (vähän yli) ja siihen sitten ehkä vartin kestänyt (kolme kappaletta) encore. Eipä se lyhyys keikan laatua huonontanut kuitenkaan.
Settilistassa oli sekaisin kappaleita NOW- ja GO-albumeilta, ainakin sen verran kuin itse tunnistin. En kuitenkaan saanut kuin parin kappaleen nimet päähäni joten en tällä kertaa laita settilistaa. Encoressa oli tosiaan kolme kappaletta, kaikki vanhoja suosikkeja: Break Down, evolution ja Kowareteiku Sekai. Viimeinen oli kyllä aikamoinen kokemus... Satoshilla on todella hyvä ääni ja kun hän siellä lauloi himmeiden valojen keskellä hiljaisen taustasoiton kanssa, jätti se kyllä kauniin kuvan mieleen päällimmäiseksi. Yllättävä valinta viimeiseksi kappaleeksi kuitenkin, kun yleensä viimeisenä tulee joku jonka mukana voi riehua niin paljon kuin huvittaa että saa viimeisetkin energiat kulutettua, mutta meni se noinkin. Ainakin pystyi rauhottumaan.

Jäsenet... no, samanlaisia hassuttelijoita kuin ennenkin. Tällä keikalla näin kyllä lavalle vielä vähemmän kuin yleensä koska saavuimme paikalle suhteellisen myöhään ja jouduimme pitkien "nyökyttelenpä tässä nyt mukana ja ehkä nostan kättä välillä ylös" -poikien taakse = minä en näe mitään. x') Keikkaseuralaiseni kuitenkin kommentoivat että rumpali Ryo oli tavalleen uskollisena virnuillut rumpujensa takana koko keikan. Nii näytti kuulemma apinalta (parhaalla mahdollisella tavalla x) ) ja näin itsekin että Satoshi oli jälleen kerran juurikin erittäin hyvännäköisenä liikeellä. Shuusta en osaa sanoa mitään... paitsi että hänellä on hyvin macho aura. Se on hyvä vain... ;)

Vaikkei keikka nyt jättänytkään mitään näppäimistönhakkaamisfiilistä (Giruilla ei muuten koskaan ole sellaista vaikutusta minuun vaikka reaktioni onkin yleensä "woooooow~" kun kuulen heiltä uutta materiaalia), ei se siis todellakaan ollut huono millään muotoa. Ja kun Girut tulevat tänne seuraavan kerran, menen ehdottomasti katsomaan. Menkää tekin, Girut ovat livenä kyllä todellakin sen arvoisia. :D

♥

太完美

En tiedä teistä mutta minä ainakin olen odottanut Super Junior M:n comebackia kuin kuuta nousevaa. Kaikista SuJun alaryhmistä SJM on ehdoton suosikkini. Tähän ryhmään on valikoitu tasaväkinen joukko lahjakkaita laulajia ja tanssijoita ja he ovat suorastaan täydellinen yhdistelmä kaikkea sitä mitä poikabändi tarvitseekin.
Han Gengin lähdettyä alkoi kiertämään huhuja (ja kenties toiveitakin) että SJM:n liitettäisiin yksi tai useampi uusi jäsen. Tässä pari viikkoa sitten nämä huhut vahvistettiin ja kerrottiin että uudet jäsenet olisivat Eunhyuk ja Sungmin. Olin koko ajan ollut sitä mieltä, että jos bändiin on joku pakko lisätä (mielestäni ei välttämätöntä), sen täytyisi olla Sungmin. Hän on ihan liian aliarvostettu siihen nähden kuinka lahjakas hän on. Eunhyukin tiesin olevan lahjakas omalla tavallaan, joten arvelin ettei hänkään mikään huono valinta olisi.

Tämä video osoittaa pienetkin huoleni Eunhyukin kohdalta turhiksi. Hän sopii porukkaan kuin nenä päähän ja täydentää hyvin jo ennestään toimivaa kokonaisuutta. Dance break ja rap-osuus toivat juuri sopivasti hänen vahvat puolensa esile.
Sungmin ei päässyt ihan niin paljon esille kuin olisin toivonut mutta ei se mitään... ^^"
Kyuhyun ja Zhou Mi varastivat kyllä kaiken huomioni ensimmäistä kertaa videota katsoessani. Tuntui siltä, että Kyuhyun suorastaan laulaa melkein koko kappaleen (ja missä vaiheessa hän on muka oppinut tanssimaan??). Zhou Mi taas... hänellä on niin paljon huomaamatonta karismaa ettei häntä voi olla ihailematta.
Ilokseni myöskään Henryä ei työnnetty taka-alalle vaan hän sai olla monelaisessa mukana.
Pidän biisin koreografiasta. Se on mukavan yksinkertainen toistuvine osineen, mutta ei liian yksinkertainen ollakseen tylsä.
Biisi itsessään... saman oloinen kuin koreografiakin. Se on juuri sopivan catchy (eli jää soimaan päähän jo ensimmäisenkin kuuntelukerran jälkeen), että tekee mieli kuunnella monta kertaa uudestaankin.
太完美 (Tai WanMei) ei ole yhtä hyvä kuin Super Girl, mutta mikä olisikaan (ja miksi pitäisi edes verrata). Se on aivan riittävän hyvä ja minä ainakin rakastuin kertaheitolla. ^^

♥ ♥ ♥

PS: Kappaleen nimi 太完美 (lausutaan tai wan mei + toonit, joista minulla ei ole mitään tietoa) tarkoittaa ilmeisesti "too perfect" (liian täydellinen). Jotenkin hyvin osuva nimi, vaikkei sen kenties olekaan tarkoitus viitata bändiin itseensä. ;)

PSS: Ai niin... ainoa asia josta en oikeastaan pidä yhtään, on biisin konsepti vaatteiden osalta. Tai muuten menee kyllä oikein hyvin, mutta kenen fiksu idea oli laittaa heille päähän karvalakkeja...? <__<" Mutta senkin kestää kun he näyttävät muuten niin hyvältä... ;)