Forever Love

X JAPAN

En aio kertoa X Japanin historiasta mitenkään erikoisesti, mutta jos joku ei satu tästä bändistä tietämään, voi mennä lukemaan lisää infoa täältä. Tuo on kirjoitettu 2.4.2009, jonka jälkeen Sugizo liitettiin bändiin kuudenneksi jäseneksi.

Yritin lukemattomia kertoja kirjoittaa tähän jotain syvällistä ja tärkeää. Tajusin kuitenkin hyvin pian ettei sydäntään voi selittää, rakkaudelle ei löydy sanoja ja kauneutta on turha yrittää kuvailla.

X sai minut uskomaan kauneuteen ja näkemään sitä siellä missä luulin olevani sokea. X on kirkkain tähteni pimeimpinä hetkinäni. X tasoittaa riehuvan sydämeni ja saa mieleni rahoittumaan. X on inspiraationi.

Jos X on minulle tärkeä, niin vielä tärkeämpi on toinen heidän perustajistaan, pianistirumpali Yoshiki.

X on Yoshiki ja Yoshiki on X.

Hän on nero vailla vertaa, legenda jo eläessään. Moni ei häntä arvosta tai tiedä hänestä ollenkaan (maailman mittakaavalla), mutta sitäkin arvokkaampi hän on niille jotka hänestä välittävät. Yoshikin sisällä palaa ainutlaatuisen kirkas tuli, jonka jäljet voi aistia hänen teoksissaan. Häntä voi yrittää ymmärtää, ja luulla onnistuvansa, mutta siltikin hän onnistuu yllättämään. Jokainen hänen kappaleistaan saa minut rakastumaan yhä uudelleen ja uudelleen joka ikinen kerta kun minkä tahansa niistä kuulen. Ei ole mitään tärkeämpää kuin Yoshiki.

Ihailen Yoshikia monestakin syystä, mutta yksi syy on se, miten hän tuntuu jotenkin pakonomaisesti uskaltavan paljastaa isojakin osia sielustaan säveltämissään kappaleissa. Yksi hyvä esimerkki on hidelle hänen kuolemansa jälkeen kirjoitettu kappale Without You ja toinen hänen edesmenneelle isälleen omistettu kappale Tears. Erityisesti hänen Violet UK:n kanssa julkaisemansa kappaleet onnistuvat osumaan suoraan omaan sydämeeni, mutta samalla raottamaan verhoa myös hänen sydämensä edestä. Yoshikin lyriikat tuntuvat olevan suora (tai epäsuora) näköyhteys hänen syvimpään olemukseensa, ja se onkin hyvin mielenkiintoinen olemus. Yoshikista ei voi saada tarpeekseen.

Jos joskus pääsen tapaamaan kenet tahansa heistä (mutta erityisesti Yoshikin), haluan vain kiittää heitä elämäni muuttamisesta parempaan.

It may take no less than my life

But I can't stop loving you.
♥ ♥ ♥

PS: Yoshikin kuvat täältä, X:n jostain netin syövereistä. Lopun kursiivi on Amethystin lyriikoista. Pyydän anteeksi tekotaiteellisuutta ja sitä että suomen kieli tässä postauksessa on vähän mitä sattuu. Syystä tai toisesta, minulle olisi luontevampaa kirjoittaa tästä aiheesta englanniksi, eikä aihe muutenkaan ole mikään kovin helppo... toivottavasti tästä nyt saa kuitenkin edes jotain selvää.