A letter from the empty sky

No niin, tällä kertaa pidän lupaukseni. ;)

Lauantaina mukaan tarttui parin muun lisäksi (joista kerron myöhemmin) Matenrou Operan GILIA.

Minialbumi alkaa vahvasti kappaleella 瑠璃色で描く虹 (Ruriiro de egaku niji). Itseäni häiritsi koko kappaleen kanssa se, että se kuulostaa äärimmäisen tutulta, vaikka en ole GILIAa aikaisemmin kuunnellut... No mutta, kunhan pääsen tuttuuden yli, paljastuu tämä kappale todella hyväksi. Ehkä tuttuus johtuu vain samankaltaisuudesta Anomie-albumin kanssa?
Twilight parade alkaa mielenkiintoisesti muokatuilla rummuilla. Kosketinsoittimilla luodut erilaiset tekstuurit melodian taustalla tukevat muita soittimia juuri sopivasti.
Plastic cell on täydellinen esimerkki siitä kuinka pianon terävää sointua ja basson pehmeitä ääniä voi yhdistellä harmonisesti. Vaihteleva tempo ja osittain raskaskin kitara lisättynä edellä mainittuihin saavat aikaan mielenkiintoisen kappaleen, joka on omia suosikkejani tällä minialbumilla.
Alkaloid showcase tuo ehkä aikaisempia kappaleita vieläkin selvemmin esille Sonon vokaalit ja niiden monipuolisuuden. Sen takia voinkin antaa anteeksi kappaleen muuten osittain tavanomaisen tyylin.
Saran täytyy olla lempikappaleeni tältä minialbumilta. Alun intromaiset pianosäesteiset henkäykset toimivat hyvänä huomion herättäjän, eikä minua sen jälkeen tarvitse muistuttaa huomion kiinnittämiestä tähän kappaleeseen. Sara tuo täydellisesti esille Sonon vokaalisen lahjakkuuden myös hitaammissa ja matalalle menevissä kappaleissa. Myös kitara pääsee oikeuksiinsa useampaankin otteeseen. Kaiken kaikkiaan hyvin kaunis kappale.
Jos kuuntelija sai tarpeekseen hitaammasta meningistä edellisen kappaleen kanssa, honey drop korjaa asian hyvin tehokkaasti. Selkeät bassot, pitkät kitara- ja kosketinsoitinsoolot ja raskaat rummut saavat aikaan hyvin mukaansatempaavan kappaleen, ja se toimii mukavana hieman lyhyempänä välisoittona ennen kahta viimeistä kappaletta.
忘却セルロイド (Boukyaku celluloid) jatkaa edellistä kappaletta kirjaimellisesti saumattomasti. Tämän kappaleen puolella mukaan eksyy kuitenkin viuluja (tai kosketinsoittimilla tehtyjä, viuluilta kuullostavia äänitehosteita? Korvani eivät ole tarpeeksi tarkat erottaakseen eroa). Kitara pääsee tässä kappaleessa jälleen kivasti esille kehystäen Sonon voimakkaita vokaaleja.
Viimeinen kappale, 虚空からの手紙 (Kokuu kara no tegami), tuo mukaan vielä yhden soittimen (tai jälleen siltä kuulostavan äänitehosteen), nimittäin alun huuliharpun. Koko kappaleen ajan jatkuvat voimakkaat bassot luovat mukavan pohjan muille soittimille ja Sonon vokaaleille.

Mukana tuli myös alkaloid showcasen PV, mutta ei siitä kuitenkaan sen enempää... Se ei tehnyt minuun mitään suurta vaikutusta, mutta ei se huonokaan ollut. Perus-PV.

Kaiken kaikkiaan GILIA ei ollut yhtä hyvä kuin Anomie mutta mitä muutakaan voi odottaa vanhemmalta julkaisulta. Kun ottaa nämä teokset huomioon oikeassa järjestyksessä, GILIAssa on hyvin selvästi kuultavissa Matenrou Operan suuri potentiaali. He ovat kehittyneet paljon tästä minialbumista ja Anomie onkin sitten ihan omaa luokkaansa.
Yleisesti ottaen pidän Matenrou Operan tyylissä siitä, että oli kappale sitten kuinka raskas tahansa, Sonon vokaaleista saa aina selvän eivätkä ne uppoa muiden instrumenttien alle. He myös käyttävät soittimiaan hyvinkin kekseliäästi, lisäillen mielenkiintoisia "äänitehosteita" kappaleidensa taustoille.
GILIA oli hyvä minialbumi; tämä kuuntelija piti hyvinkin paljon. Sai minut tykkäämään Matenrou Operasta vielä vähän enemmän. :D

Mielestäni mielenkiintoisena lisänä huomasin, että minialbumin on tuottanut "KAMIJO (Sherow Artist Society)". Jos en ihan väärin ole käsittänyt, tämä on siis Versaillesin Kamijo. :D

Kertokaa ihmeessa mielipiteenne Matenrou Operasta ja GILIAsta! Kommentteja ihmiset, kommentteja! :D

♥

PS: Otsikko on kappaleen 虚空からの手紙 käänetty nimi, otettu Eurooppa versioni mukana tulleesta käännetyt lyriikat -bookletista. Niin, enkä tiedä miksi kamerani ei suostu ottamaan kunnollisia kuvia sisätiloissa (väärät asetukset joita en osaa muuttaa?), mutta tuo on aika tumma nyt... ja siinä on omituisia varjoja... Anteeksi. ^^"