Ensiksi haluan vielä palata hieman tuohon Miyavin fanikokoelmaan... Nyt kun Miyavi itsekin on sitä kommentoinut, sanoen biisivalikoimaa "mielenkiintoiseksi" ja toivoen että fanit vieläkin kuuntelisivat ja tykkäisivät hänen vanhoistakin biiseistään, koen itsekin voivani olla hieman rehellisempi tämän asian suhteen.
Jo mainittujen Itoshii hiton (soolo) ja Mamagoton lisäksi kokoelmassa on vain kaksi muuta hieman vanhempaa kappaletta (Girls be ambitious (tosin uudempi versio) ja Freedom Fighters). Mamagotokin on oikeastaan huomattavasti uudempi versio kuin alkuperäinen. Tämän takia olin aika pettynyt valikoituihin kappaleisiin... Suurin osa näistä biiseistä on jo kahdella aikaisemmalla kokoelmalla (AZN Pride ja Victory Road to the King of Neo Visual Rock) ja vaikka nämä kaikki ovat minunkin suosikkejani, toivoin näkeväni hieman monipuolisempaa valikoimaa. Kenties hieman tuntemattomampia sinkkujen B-puolia tai jotain... Valikoiduista biiseistä tuli sellainen olo, että vain uudemmat fanit olivat äänestäneet, siis sellaiset jotka eivät välttämättä ole (vielä) tutustuneet Miyavin vanhempaan ei-niin-tunnettuun tuotantoon. En nyt tarkoita sanoa että minulla olisi mitään uusia faneja vastaan tai sellaisia faneja jotka eivät kuuntele hänen vanhempia kappaleitaan; tiedän etteivät kaikki pidä hänen aikaisemmista tyyleistään ja se on kaikin mokomin OK, minä en tuomitse. Kaikki saavat kuunnella mitä haluavat. Mutta siltikin, tämä uusi kokoelma osoittautui hieman tylsäksi, siinä mielessä kuin Miyavin musiikki voi tylsää olla. Nykyään hänen suosituimmat biisinsä tuntuvat saavan vain yhä enemmän soittokertoja siinä missä vanhemmat (ja aivan yhtä hyvät) biisit haipuvat unholaan. Senkin takia olin hyvin iloinen kun Miyavi viime vuoden kiertueellaan soitti paljon vanhoja kappaleita. Mutta niistä keikoista olen luvannut kertoa myöhemmin, se on vielä tulossa.
Olisi ehkä pitänyt itsekin äänestää useammin kuin kerran... Pääsi vain käymään niin että unohdin koko äänestyksen kun olin ensimmäisen kerran äänestänyt. x'D Niin että, en oikein voi valittaa äänestyksen tuloksista.
Päivän varsinainen aihe ei kuitenkaan ollut Miyavin vanhojen kappaleiden mainostaminen (vaikka niin voisi luulla... Miyavista on aina väkisinkin paljon sanottavaa), vaan uusi dorama jonka katsoin. Tai ei oikestaan draama vaan mini-elokuva tai jotain sinne päin...
"Draaman" nimi on Saigo no yakusoku ja pääosissa esiintyy yksi Japanin suosituimmista "poikabändeistä", Arashi, mutta ei suinkaan bändinä eikä draama liity mitenkään musiikkiin. He ovat kuitenkin poikkeuksellisesti kaikki samassa draamassa, kai ensimmäistä kertaa sitten debyyttinsä noin kymmenen vuotta sitten.
Kun ryhdyin tätä katsomaan, luulin aloittavani uuden kokopitkän draaman (noin 10-15 jaksoa), mutta toisin kävi. Tämä olikin vain yhden illan erikoisuus ja se kesti noin tunti ja 45 minuuttia.
Idea lyhyesti: Iso, monikerroksinen toimistotalo ja sen kaikki työntekijät (ja paikalla olleet vieraat) joutuvat rikollisten panttivangeiksi. Draama keskittyy siihen kuinka viisi henkilöä (Arashin jäsenet) toimivat tilanteessa. En kerro sen enempää juonesta etten paljasta liikoja jos joku tämän haluaa katsoa. Kyseessä on kuitenkin jonkinasteinen trilleri/jännitystarina (ovatko nuo sama asia?).
Suosittelen kyllä katsomista, Saigo no yakusoku oli mielestäni todella hyvä. En voi sietää japanilaisia poppareita (lukuunottamatta muutamaa naista), sillä he eivät osaa laulaa (oma mielipiteeni), mutta näytteleminen heiltä sujuu usein jopa todella hyvin.
Matsumoto Jun on yksi lempinäyttelijöistäni, sillä hän oikeasti osaa näytellä. Hänellä on kuitenkin usein melkoisen samanlaisia rooleja joten roolisuorituksetkin seuraavat samaa, hyväksi todettua kaavaa. Näin kävi myös tässä draamassa... hyvin hän veti, mutta ei mitään uutta. Taattua MatsuJun laatua.
Ninomiya Kazunarin suoritusta odotin innolla, sillä hänen pitäisi (muka) olla todella hyvä näyttelijä, mutta olen hänet aikaisemmin nähnyt vain yhdessä todella ala-arvoisessa draamassa. Täytyy sanoa, että mielikuvani Ninosta ja hänen taidoistaan kyllä paranivat, mutta en vielä ole aivan täysin vakuuttunut. Pitäisi katsoa Letters from Iwo Jima -elokuva, hän kuulemma suorastaan loistaa siinä... jotenkin olen kuitenkin kyseisen leffan onnistunut välttämään.
Ohno Satoshi ja Aiba Masaki olivat molemmat loistavia rooleissaan, varmasti pitkälti sen vuoksi että heille oli tehty todella hyvin sopivat roolit. Heidän omat vahvimmat luonteenpiirteensä oli istutettu roolihahmoihin, joten heidän näyttelynsä ja eläytymisensä oli varmasti äärimmäisen vaivatonta. Sen kyllä huomaa; he onnistuivat rooleissaan hyvin nautittavasti.
Sakurai Shon roolisuoritus oli myöskin hyvä. Hänen roolinsa oli kenties monipuolisin siinä mielessä, että se ei välttämättä ollut niin läheisesti kiinni hänen oikeassa luonteessaan. Hänet (ja kaksi edellistä) näin ensimmäistä kertaa draamassa tämän mini-elokuvan myötä, mutta varsinkin Aibaa ja Shota haluaisin nähdä enemmänkin. Tuntuu vain etteivät he ole tehneet mitään mielenkiintoista...
Mutta, kaiken kaikkiaan Saigo no yakusoku oli hyvä, myös sivuosien esittäjien vuoksi. Juoni oli hyvä ja se on hyvin rakennettu ja toteutettu. Joitain "mikseivät he vain tee näin ja noin?" -hetkiä kyllä oli, mutta se on ihan normaalia draamoissa... ne ovat kuitenkin fiktiota, ei niiden tarvitsekaan olla realistisia. Tässä nimenomaisessa draamassa nuo hetket eivät olleet oikeastaan häiritseviä ja osa niistä jopa selittyy juonen kehittyessä. Jännitystä löytyi sopivissa määrin ja tunnelma oli osittain hyvinkin painostava, kuitenkin hyvällä tavalla.
Kannattaa ehdottomasti katsoa, suosittelen!
Sivuhuomautuksena loppuun sen verran, että tänään saapui LM.Cn uusi albumi Wonderful Wonderholic (kuulosti vähän siltä kuin postinjakaja olisi yrittänyt työntää sitä oven läpi postiluukun sijaan...)! Kuuntelin sen jo kerran läpi ja kuulostaa kyllä ihan hyvältä. :) Siitä lisää kuitenkin vasta huomenna, kunhan saan kuunneltua sitä vielä enemmän.
♥
PS: Otsikko on Saigo no yakusoku käännettynä englanniksi.
PPS: Japanilaisten nimethän ovat yleensä muodossa sukunimi, etunimi; niin myös tässä. Olen vain liian tottunut siihen käyttääkseni mitään muuta.
PPPS: Kaikki tieto Arashista saattaa olla ihan päin syvintä metsää. En todellakaan ole heihin tai heidän historiaansa sen enempää tutustunut, kuin mitä olen sattumalta jostain kuullut, enkä jaksa tätä varten sitä ruveta tutkimaan. Saa kyllä oikaista jos tiedät paremmin. :)
PPPPS: Kenen muun mielestä käytän liikaa sanaa "kuitenkin"? XD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti