Minun ei kai kannattaisi lukea muiden blogeja, joissa he kertovat olevansa/olleensa/menevänsä pitkäksi aikaa opiskelemaan/töihin/matkailemaan Japaniin, eikä varsinkaan niitä jotka jopa asuvat siellä pysyvästi (siis suomalaisia kuitenkin)... Syntyy kateus ja kaipaus, kun itsellä se ensimmäinen matka on edessä vasta hamassa tulevaisuudessa. Olen jo ahkerasti sitä varten säästänyt ja säästän tietysti koko ajan, joten se puoli on kyllä hanskassa. Ongelmaksi nousee aika ja sen puute. Kun ensimmäisen kerran sinne päin pääsen, haluaisin viipyä paikan päällä ihan kunnolla. Muutaman viikon, ehkä kokonaisen kuukauden. Mutta mistäs minä yhtäkkiä repäisen kuukauden vapaa-aikaa? Tähän hätään en mistään, mutta toivottavasti tilanne muuttuu muutaman vuoden sisällä. En myöskään halua lähteä reissuun yksin, mutta onneksi S ja K ovat ilmaisseet innokkuutensa tulla matkaseurakseni. Oikeastaan he pakottivat minut lupaamaan etten lähde ennekuin hekin pystyvät tulemaan mukaan... ;)
Olen jotenkin varma että tulen rakastumaan Japaniin viimeistä hiusta myöten, enkä pidä mahdottomana ajatusta että siellä joskus itsekin asuisin, mutta yritän olla haaveilematta liikaa, sillä en haluaisi pettyä. Tulen varmasti Japanista pitämään oikein paljon, mutta en tietenkään voi vielä sanoa pystyisinkö siellä asumaan pysyvästi kuitenkaan. Sen näkee sitten kunhan sinne joskus pääsen. Se vain tuntuu vielä niin kaukaiselta unelmalta. :')
Myös kielen soisin sinne mentäessä olevan edes jotenkuten hallinnassa. Sekään tuskin tulee aiheuttamaan päänvaivaa, sillä viime syksynä sain vihdoin aloitettua japanin alkeiskurssin. Olen siis syyskuun loppupuolelta käynyt kerran viikossa (poisluettuna noin kuukauden tauko joulun aikaan) opiskelemassa japania pienen ryhmän kanssa. Kurssi on Japanilaisen Kulttuurin Ystävät Ry:n järjestämä, ja valitsin se pitkälti sen ajankohdan takia. Muut alkeiskurssit olisivat olleet jo aikaisemmin iltapäivällä, enkä olisi niissä ehtinyt käymään. Tämä kurssi siis alkaa vasta 18:40. Kurssissa hyviä puolia ovat myös sen hinta (reilusti halvempi kuin esimerkiksi kansalaisopistolla) ja se, että se kestää pitkälle kevääseen. Jos aloitan jatkokurssin taas ensi syksynä, on välissä ollut hieman vähemmän aikaa unohtaa asioita kuin jos kurssi olisi loppunut jo ennen joulua. Luulisin, että tämä yhdistys järjestää alkeiskurssin myös ensi syksynä, joten suosittelen lämpimästi! Myös opettaja on hyvä; todella mukava ja osaa asiansa. :) Valitettavasti he eivät tarjoa jatkokurssia, joten se pitänee etsiä sitten jostain muualta. Toivottavasti kuitenkin löydän kurssin joka sopii myös omiin (joustamattomiin) aikatauluihini, ettei jää siitä kiinni.
Kuitenkin, siitä kielenopiskelusta vielä vähän lisää, koska olen lahjakkaasti unohtanut mainita koko asian täällä.
Omasta mielestäni japani on helppo kieli, ainakin kieliopillisesti. Yksinkertaisilla alkeisrakenteilla ja tietyillä fraaseilla voi pitää yllä pientä keskustelua, ja ainakin lippujen ja muiden ostosten tekeminen onnistuu vaivattomasti. Enpäs vielä itse ole niihin vaikeimpiin rakenteisiin vielä kerennyt tutustua, mutta olen vakuuttunut siitä, etteivät ne voi niin hirveän vaikeita olla (verrattuna saksaan ja ranskaa (joita molempia olen jossain vaiheessa koulu-uraani päntännyt), rakenteet saavat olla t o d e l l a monimutkaisia että ne olisivat liian vaikeita ;) ).
Vaikeinta kielessä on siis kirjoittamisen (palaan siihen kohta) lisäksi kielen käyttö. Japanilaisilla heidän erityinen kohteliaisuutensa tulee jo kielestä ja sen rakenteista. Kieltä pitää osata käyttää oikein oikeissa tilanteissa, muuten mistään ei tule mitään ja voi jopa tulla väärinymmärretyksi. Japania ymmärtääkseen ja oppiaakseen täytyy unohtaa suomalainen kulttuuri ja käytös ja yrittää ajatella mahdollisimman japanilaisittain. Sama pätee tietysti kaikkiin kieliin, mutta on ihan eri asia opetella jotain eurooppalaista kieltä, sillä näiden maiden kulttuurit ovat kuitenkin niin paljon lähempänä omaamme kuin kaukana Aasiassa.
Kirjoittaminen onkin sitten ihan asia erikseen... Aloitimme syksyllä hiraganoista ja jatkoimme sitten keväällä katakanoihin. Kanjeista ei vielä mitään tietoakaan, kunhan nyt nämä perusmerkit ensin hallitaan.
Ei näistä oikein voi muuta sanoa kuin, että niitä on vain pakko piirtää ja piirtää kunnes käsi kramppaa ja sitten piirtää vielä vähän lisää. Ja voin sanoa että kyllä ne oppii. Kun tarpeeksi paljon niitä jaksaa toistaa ja toistaa ja toistaa ja toistaa niin kyllä ne mieleen ja lihasmuistiin jää. Ja sitten niitä tietysti täytyy harjoitellakin, että ne myös pysyvät siellä muistissa. Käsiala taitaa kuitenkin olla vähän mitä sattuu... jo latinalaisten aakkostenkin kirjoittamisesta syntyy hieman epämääräisiä harakanvarpaita, joten en usko että tulen ikinä saamaan japanini näyttämään mitenkään edustuskelpoiselta. Mutta ehkä sillä ei niin väliä ole, kunhan siitä saa jotenkin selvän... jos saa. ;)
On vaan astetta turhauttavampaa, kun ei osaa kanjeja vielä lukea... pystyn siis lukemaan japaninkielisestä tekstistä vain kielioppirakenteet (hiraganat) ja lainasanat (katakanat). x'D Ymmärtämisestäkään ei ole mitään takeita.
Mutta kyllä tämä tästä, matkani japanin kanssa on vasta alkutekijöissään! :D
Sitten ihan randomilla loppuun ihan täysin asiaanliittymättömästi (kuten minulle taitaa olla ominaista):
Olisiko tämä kappale jonkun muunkin mielestä täydellinen kännykän soittoääneksi? Varsinkin tuo kertosäkeistö... XD
DBSK ~ Wrong Number
♥
PS: Kaikki kuvat Googlettamalla eri sivuilta. Kuvat saa isommiksi klikkaamalla, mutta varoitan että jotkut niistä on aika isoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti