Seasons

Tuota tuota... koska olen hyvin lahjakas unohtelemaan asioita, en tietenkään muistanut kuunnella LM.Ctä eilen oikeaan aikaan. Tai ollenkaan. XD Tein kaikkea muuta koko päivän ja menin illalla vielä elokuviin (uusi Alice in Wonderland, suosittelen lämpimästi!), joten koko kuuntelu vain hukkui muiden asioiden alle. Noh, ei voi mitään, voihan heitä muulloinkin kuunnella. Niin kuin vaikka nyt. :)

Keikkaan ei olekaan enää kuin viikko!! ♥

En ole viime päivinä... tai kai noin puoleentoista viikkoon kuunellut lähes ollenkaan japanilaista musiikkia, vaan keskittynyt korealaiseen poppiin. Minulla on useinkin tällaisia vaihtelevan pituisia kausia jolloin kuuntelen vain vaikka jotain tiettyä bändiä tai artistia. Joskus taas ei huvita kuunnella oikein mitään. En kuitenkaan pidä ollenkaan mahdollisena sitä että lopettaisin japanilaisen tai korealaisen musiikin kuuntelun kokonaan, tai ylipäätään musiikin. Sen jälkeen olisi niin iso aukko elämässä paikattavana ettei se ihan helposti kävisikään. Onneksi näköpiirissä ei olekaan sellaista tilannetta että musiikki olisi elämästä poistettava, joten turha sitä on edes spekuloida. :)

Kun nyt kerran aiheeseen päästiin, voisin kai kertoa vähän siitä miten törmäsin korealaiseen musiikkiin. Joskus viime kesäkuun alussa etsin YouTubesta jotain Miyavi-fanivideota jonka olin aikaisemmin nähnyt. Löysinkin sen, mutta saman henkilön kanavalta löysin myös Super Junioriin liittyviä videoita. Katsoin mielenkiinnosta erään nimenomaan tiettyyn SuJun jäseneen liittyvän videon ja olin täysin myyty.

Jäsen oli Heechul ja häneen tykästyttyäni ryhdyin kuuntelemaan myös bändin musiikkia ja ihastuin hetki hetkeltä enemmän.

 

Yritän yleensä opetella tunnistamaan kuuntelemani bändien jäsenet mahdollisimman nopeasti, ihan vaan siksi koska, mutta SuJussa sattuu olemaan 13 jäsentä, jolloin tämä tehtävä oli astetta vaikeampi. XD Nykyään kuitenkin onnistun ainakin suurimman osan ajasta erottamaan jäsenet toisistaan.

Pitkän aikaa kuuntelin korealaisista vain Super Junioria. Yritin aina tasaisin väliajoin muitakin bändejä, mutta syystä tai toisesta ne eivät oikein kolahtaneet. Nyt tänä keväänä (tai lopputalvesta, miten nyt haluakaan sanoa) törmäsin jossain jo aikaisemmin mainittuun Girls' Generationiin ja heidän Oh! -kappaleeseensa. Ihastuin kappaleeseen ja lähdin tutkimaan heidän muutakin tuotantoaan. Sittemmin olen kunnolla tutustunut myös DBSK:in tuotantoon ja parin muun tyttöbändiin. Toisaalta, muista kuin SuJusta minuun tuntuu vetoavan vain muutama biisi eikä heidän tuotantonsa kokonaisuudessaan. Esimerkiksi G-Dragonin (Big Bang) soolotuotannosta kuuntelen vain kahta kappaletta (Heartbreaker ja Breathe). DBSK on tähän mennessä ainoa joilta olen pitänyt kokonaisesta albumista. Girls' Generation tulee hyvänä kakkosena; heidän Oh!-albuminsa menee nyttemmin kokonaankin kun olen sitä tarpeeksi kuunnellut.

Luulen tykästyneeni Super Junioriin niin voimakkaasti sillä he onnistuvat aina saamaan minut hymyilemään. He ovat usein toimineet piristysruiskeena harmaan arjen keskellä pelleillessään keskenään. Ryhmänä he ovat enemmänkin yksi iso perhe kuin bändi ja se myös näkyy heidän kanssakäymisestään.

Viime aikoina hekin ovat tosin onnistuneet aiheuttamaan minulle huolta... Kolmetoista on yhtäkkiä vähentynyt kymmeneksi ja se huolestuttaa. Yksi keskittyy näyttelemiseensä (Kibum), toinen törttöili ja on tauolla bändin aktiviteeteista vaikka hänen olisi pitänyt jo tulla takaisin (Kangin) ja kolmas on riitaantunut SuJun managementin kanssa (Hankyung) ja oikeusjutun tuloksia odotellaan sydän kurkussa. Erityisesti minulla on ikävä Hankyungiä, hän on yksi lempijäsenistäni. Hänen tilanteensa vain tuntuu surullisesti siltä ettei hänellä ole SuJuun palaamista. Toivotaan kuitenkin parasta ja tiedottelen täällä kunhan kuulen jotain.


Tuon ylemmän kirjoitettuani tallensin luonnoksen ja lähdin elokuviin (Alice in Wonderland oli toista kertaa nähtynä ihan yhtä hyvä ellei parempikin, suosittelen todellakin katsomaan sen! Ja ehdottomasti 3D:nä jos mahdollista!) ja onnistuin valitettavasti hukkaamaan mp3-soittimeni. :( Se oli taskussani kun lähdin kotoa, mutta metroasemalla sitä ei löytynytkään. Lähdin heti takasin etsimään sitä, mutta ei näkynyt missään... Se oli vielä sellaisessa oranssissa pussukassa, joten ei mitenkään hankala huomata. Harmittaa nyt niin paljon ettei sanat riitä. Oikeastaan sen huomaa varmaan parhaiten siitä että nyt sitten siirryin korealaisen popin värikkäästä bubble gum -maailmasta taas japanilaisen rockin hieman synkempään todellisuuteen Gazetten johdattamana. Ihmeellistä miten hyvä musiikki voi auttaa. :') Ja tässä onkin sitten samalla hyvä esimerkki tuolle aikasemmin mainitsemalleni kausivaihtelulle.
"Teeman" mukaisesti, laitankin loppuun kaksi hyvin erilaista kappaletta. Enjoy!

♥

Super Junior ~ Sorry Sorry Answer

the GazettE ~ Leech

PS: Kuvat Photobucketista.