Tämä sattuu nimittäin olemaan tämän blogin 100 postaus! Kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä enemmän tai vähemmän asiaan liittyen noinkin moneen postaukseen on jo mahtunut ja lisää on todellakin tulossa!!! So stay with me, I'm just getting started! (^___^)
Tämä postaus venyi siis sen takia kun yritin keksiä tähän jotain erikoista juhlan kunniaksi, mutta en vaan keksinyt, niin randominfoilla sitten taas mennään. ^^"
---
Kaikki, joita kiinnostaa varmaan tietävätkin jo, mutta VAMPSin uuden albumin, Beastin, julkaisua on lykätty melkein kuukaudella. Alkuperäinen päivä oli 7.7. mutta nykytiedon mukaan se eksyy kauppoihin vasta 28. heinäkuuta.
Mitään syytä ei
(Muuten, tuo kuva on ilmeisesti Beastin kansi... en tykkää. Se on yhtäkkiä hyvin erilainen kaikista muista VAMPSin julkaisuiden kansista... ei sovi sarjaan.)
---
Tilasin tuossa pari päivää sitten vihdoin Kanon Wakeshiman uuden albumin! En malttaisi odottaa... taisin jo joskus aikaisemmin mainita että pidin hänen edellisestä albumistaan hyvin paljon, joten toivotaan että tämäkin on vähintään yhtä hyvä!
---
Aloin jonkun aikaa sitten katsomaan uutta japanilaista draamaa Sunao ni narenakutea. Yksinkertaisessa kauneudessaan se kertoo viidestä ystävyksestä, jotka vain yrittävät pärjätä elämissään. He ystävystyivät alunperin Twitterin välityksellä, mutta tapaavat sittemmin myös oikeassa elämässä ja Twitterin merkitys juonessa vähenee ensimmäisten jaksojen myötä, joskaan se ei koskaan katoa kokonaan.
Sarjassa on kaksikin lempinäyttelijääni (Eita ja Ueno Juri) ja bonuksena päälle vielä aivan tajuttoman suloisen roolisuorituksen tekevä (ex-)DBSK:n JaeJoong/Hero (sori, en satu tietämään millä nimellä häntä yleisimmin kutsutaan). Eivät muutkaan mitään huonoja näyttelijöitä ole, joten tässä sarjassa saakin taasen nauttia mahtavista näyttelijäntaidoista.
Olen katsonut 9 jaksoa tähän mennessä, mutta koska sarjaa esitettään Japanissa parasta aikaa, joutuu uutta jaksoa odottamaan aina jonkun aikaa... en vain millään malttaisi, tahdon tietää mitä seuraavaksi tapahtuu pianhetinytäkkiä!
No mutta kuitenkin, pidän todella sarjan rennosta ja luonnollisesta tunnelmasta. Sarjan viisi päähenkilöä ovat hyvin todentuntuisia ja aitoja ja heihin on helppo samastua, varsinkin kun olen nuori aikuinen itsekin. Heidän keskustelunsa ovat ajoittain tunnelmaltaan hyvinkin vaikeita ja vaivaantuneita, mutta niinhän ne ovat oikeassakin elämässä. Pitkästä aikaa draama jonka voisi uskoa olevan oikeastikin totta.
Suosittelen ehdottomasti katsomaan, on todellakin sen arvoinen! :)
---
Loppuun vielä pieni hehkutus siitä, että viikon päästä huomenna tapahtuu jotain suurenmoisen mahtavaa ja sanoinkuvaamatonta.
Versaillesin keikka.
En tiedä selviänkö siitä hengissä niin monesta eri syystä mutta en jättäisi sitä väliin vaikka maksettaisiin lottovoiton verran. Tajusin muuten juuri, että tähän mennessä innokkaaseen odotukseeni on liittynyt myös pieni "en tahdo todellakaan mennä sinne keikalle, minähän kuolen sinne" -fiilis, mutta nyt se on kadonnut. Tällä hetkellä en halua mitään muuta enemmän kuin nähdä näiden ihmisten kauneus (ulkoinen ja sisäinen) Tavastian lavalla, suoraan edessäni. Kuulla Kamijon ääni omin korvin, nähdä Hizakin ja Terun sormien tanssivan heidän kitaroidensa kielillä ja Yukin hakkaavan rumpujaan aivan kuin hän ei ikinä niitä sen jälkeen pääsisi soittamaan.
Tuntea Jasmine Youn läsnäolo.
On elämä ennen ja jälkeen Versaillesin. Nyt eletään tyyntä myrskyn edellä.
Enää viikko.
♥
---
Tänään, 21. kesäkuuta 2010 on kulunut 11 vuotta siitä kuin eräs mahtava ja lahjakas henkilö poistui luotamme äkillisesti ja aivan liian nuorena. Hän oli mahtava rumpali ja ihminen ja hän asaitsee tulla muistetuksi. Toivottavasti hän on edes ystäviensä mielessä, jos ei muiden.
Kami, you were our butterfly. Fly free and rest in peace.
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti