17. kesäkuuta 2010

to be your happiness

Tämä tulee nyt taas hieman myöhässä, mutta ei se mitään. ^^

Tiistaina oli siis Marien keikka. Eräs (lue: allekirjoittanut) oli katsonut keikkapaikan osoiteen väärin, eikä sattunut olemaan edes karttaa mukana, joten siinä vaiheessa kiitettiin järkevyttämme että olimme varanneet tarpeeksi aikaa, ja seuraavaksi lähti puhelinsoitto jollekulle joka pystyi puolestamme netistä katsomaan missä meidän oikeasti piti olla. Käveltiin sitten noin kaksi ja puoli kilometriä oikeaan paikkaan (ja jopa sielläkin oli hieman hankaluuksia löytää oikea rakennus... se on hieman piilossa), mutta lopulta ehdimme paikalle noin puolta tuntia ennen keikan alkua, ja ehdimme juuri ja juuri saada nimmaritkin!
Kuten luvattu, sisään tullessa käteen lyötiin Marie-huivi, johon sitten pojat iloisesti nimmarinsa riipustivat. Suomen kieltä he taitoivat sen verran että ainakin "moi" oli vahvasti hallussa.



Ihan pari minuuttia sen jälkeen kun olimme kerenneet paikalle, he lopettivat nimmaroimisen ja häipyivät "lavan taakse" odottelemaan keikan alkua.
Vielä ennen kuin heitä lavalla nähtiin, käväisin nappaamassa mukaani heidän minialbuminsa, Marien.


Keikka itse... Noh, ei se ollut parhaimpia mitä olen nähnyt, eikä edes parhaimmasta päästä, mutta ei se kyllä todellakaan huono ollut. Paikalla oli ehkä noin 50 ihmistä ja tunnelma oli varmaankin jotain japanilaisen livehousen luokkaa (vaikka en itse sellaisessa ole koskaan ollutkaan). Biisit kuulostivat oikein hyviltä livenä, vaikkakin tunnelma ehkä hieman latistui kappaleiden välissä. Kaiken kaikkiaan keikka oli yhtä pientä teknistä ongelmaa lukuun ottamatta suhteellisen sujuva ja hyvin toteutettu.

Minusta on ehdottoman hyvä asia, että myös näitä todella pieniä bändejä nähdään Suomessa. On ensinnäkin todella mukava saada vaihtelua siihen tupa täynnä -fiilikseen ja toisekseen täällä päin maailmaa on aika vaikeaa tutustua pieniin bändeihin, kun niistä ei hirvesti löydy tietoa mistään. Marienkin keikalle mentiin melkein täysin ummikkoina, mitä nyt muutamia sampleja oltiin kuunneltu heidän Myspacesta ja Youtubesta.

Loppuun vielä huomautus, että olen hyvin ylpeä itsestäni! Tajusin nimittäin ihan oikeasti melkein kaiken mitä MC:issä höpötettiin (jotka olivat japaniksi sen jälkeen kuin he tajusivat meidän sitä ymmärtävän). ^__^ Taitaa tämä jatkuva japanille altistuminen ja sentään sen opiskelukin tuottaa tulosta. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti