Keikka oli kokonaisuutena suorastaan täydellinen. Settilistan järjestys oli saumaton ja tasapainoinen. Kaikki jäsenet eläytyivät musiikkiin loistavasti ja eräänlaiset koreografiat toteutettiin virheettömästi.
Välispiikkejä oli suhteellisen vähän, mutta ne olivat sitäkin ihanampia. Kamijo muun muassa kertoi pitävänäsä Muumeista ja erityisesti Nuuskamuikkusesta sillä hahmo on "cool". Hän julisti itsensä meidän (yleisön) prinssiksi ja meidät hänen prinsessoikseen. Amorphouksen alussa tapahtui pieni tekninen kämmi (taustanauha ei alkanutkaan silloin kuin piti) ja Kamijon reaktio taisi olla parhaimpia, mitä olen koskaan nähnyt: Hän kääntyy katsomaan taakseen (yleensä rumpali hoitaa taustanauhoja, mutta ei välttämättä ole hänen vikansa jos se ei toimikaan) ja lausuu hyvin dramaattisella äänellä: "Oh my God!". Itse kullakin taisi olla pokassa pidättelemistä siinä vaiheessa. Toinenkin huudahdus aiheutti naurunpyrskähdyksiä ja kieltämättä hämmensi hieman... Aivan täysin varoittamatta ja näennäisesti mitenkään mihinkään liittyen Kamijo huusi: "I'm coming!" Lauseen merkityksestä saavat kaikki vetää ihan vapaasti omat johtopäätöksensä... ;)
Lopussa Kamijo esitteli vuorotellen kaikki jäsenet ja satuin kuulemaan kuinka hän tituleerasi Hizakia super-kitaristiksi... Taitaa hän sitäkin olla, Hizaki siis. x)
Sanomattakin lienee selvää, että lähes koko keikka meni minulta tuijottaessani häpeilemättä Kamijoa. Se mies on niin karsimaattinen ja komea ja vangitseva (ja muutama muu ylistävä adjektiivi) ja käsittämättömän kaunis niin monella eri tavalla. Hänen äänensä on enemmän kuin täydellinen (se on taivaallinen, virheetön, sanoinkuvaamaton), hän pysyi täydellisesti tietyssä roolissaan koko keikan ajan ja hänen hymynsä... sanotaanko vain, että teki äärimmäisen hyvää nähdä hänen hymyilevän sillä tavalla. Yksikään hymy ei ole saanut minua onnellisemmaksi kuin Kamijon äärimmäisen lempeä hymy. Toivottavasti se ei katoa enää koskaan. ♥
Yuki... no, rumpalina häntä en taaskaan hirveästi nähnyt, mutta niistä pienistä vilaisuista tajusin kyllä siinä on taasen yksi henkilö joka on huomattavasti paremman näköinen oikeassa elämässä kuin kuvissa (eikä hän kuvissakaan ole ollenkaan huonon näköinen).
Hizaki ja Teru saivat minut haukkomaan henkeäni uskomattomilla kitarasooloillaan. Heidän sormiensa seuraaminen on hyvin vangitsevaa katseltavaa.
Olin itse Terun puolella lavaa ja hänen suloinen hymynsä sulatti minut ihan täysin. Hän tuntui nauttivan esiintymisestään täysin siemauksin ja piti jatkuvasti yllä pientä silmäpeliä yleisön kanssa.
Hizakista en hirveästi mitään osaa sanoa, näin häntä nimittäin harmittavan vähän. Kaunis hän kuitenkin oli, todella kaunis. Harva nainenkaan pystyy olemaan yhtäaikaa niin vahva ja elegantti mutta silti tietyllä tavalla hyvin naisellinen.
Basistina toimi Masashi (meniköhän se nyt oikein... en ihan satavarma ole tuosta nimestä kun jostain syystä se vain ei jäänyt mieleen). Hän sopi hyvin yhteen muiden kanssa, tosin hänen asunsa oli hieman vähäeleisempi kuin muiden jäsenien. Hänen taidoistaan ei ole kysymystäkään. Olin kuitenkin tyytyväinen, että hän melkein sulautui taustaan eikä tuonut itseään liiaksi esille. Hän otti paikaltaan osaa bändin "koreografioihin" mutta ei liikkunut juurikaan.
Jasmine You oli selvästi läsnä ja häntä myös muistettiin. Serenaden alussa Kamijo loi viivyttelevän katseen kattoon, kuin varmistaakseen että Jasmine You varmasti kuuntelee heidän kunnianosoitustaan. Hänet myös mainittiin kunniapaikalla aivan viimeisenä Kamijon esitellessä bändiä. Äänestä päätellen myös yleisöllä on häntä ikävä.
Encoressa oli vain kaksi kappaletta (tosin Versaillesin biisit ovat melko pitkiä ja kun niitä vielä vähän pitkitettiin yleisön huudattamisella niin encore oli ihan sopivan pituinen) mutta viimeisen biisin jälkeen bändi tuntui olevan suorastaan vastahakoinen lähtemään lavalta. Yleisön päälle satoi varmaankin kaikki mahdollinen irtaimisto lavalta: Hurja määrä plektroja, rumpukapuloita, pyyhkeitä, vesipulloja...
Pakko vielä mainita, että Kamijo piti roolistaan kiinni jopa niin paljon että joi vetensä viinilasista. x)
Myyntipöydästä tarttui tälläkertaa mukaan vain paita (olisin halunnut myös kassin, mutta ne olivat kaikki jo menneet siinä vaiheessa kun ehdin itse pöydän ääreen). Edessä Versaillesin perhos-logo ja takana Euroopan-kiertueen keikka-aikataulu.
Oikeastaan kaikki kappaleet jotka toivoinkin kuulevani myös soitettiin joten siltäkin osin keikka oli oikeastaan unelmien täyttymys. Serenade osoittautui melkein ylivoimaiseksi esteeksi, mutta siitäkin selvittiin lopulta. Yritin laulaa mukana, mutta ääneni särkyi parin rivin jälkeen... onneksi Kamijo pysyi vahvana ja johdatti meidät muutkin pimeydestä valoon.
Settilistasta sen verran, että ne joiden edessä on numero ovat varmasti oikeassa kohdassa mutta kysymysmerkillä varustetut saattavat olla väärinkin. Olen nekin kuitenkin järjestänyt niin miten itse muistelisin järjestyksen menneen.
Setlist:
1. Sound in Gate
2. Prelude
3. Aristocrat's Symphony
4. Sound & Bites
5. 愛と哀しみのノクターン
6. The Umbrella of Glass
?. Prince
?. Silent Knight
?. God Palace
?. Red Carpet Day
?. Zombie
?. 月下香
?. Princess
14. Amorphous
15. Serenade
16. Ascendead Master
Encore:
17. Beast of Desire
18. Revenant Choir
En oikeastaan vieläkään usko oikeasti nähneeni Versaillesia livenä. Ajatus siitä, että eilen illalla Kamijo seisoi parin metrin päässä minusta niin täydellisenä kuin vain ihminen voi olla ei vain uppoa tajuntaani. Toivottavasti saan heidät vielä joskus nähdä... Nyt jo nimittäin on aivan sydäntä särkevä ikävä. Taivaasta putoaminen sattuu aina.
♥ ♥ ♥
En oikeastaan vieläkään usko oikeasti nähneeni Versaillesia livenä. Ajatus siitä, että eilen illalla Kamijo seisoi parin metrin päässä minusta niin täydellisenä kuin vain ihminen voi olla ei vain uppoa tajuntaani. Toivottavasti saan heidät vielä joskus nähdä... Nyt jo nimittäin on aivan sydäntä särkevä ikävä. Taivaasta putoaminen sattuu aina.
♥ ♥ ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti