夏休みかなぁ～

Olisin paljon mielummin kirjoittanut vaikka jostain draamasta, jonka olen saanut katsottua tai ehkä uudesta kpop-comebackistä, mutta ei... tässä edellinen reilu viikko on mennyt pitkälti näissä merkeissä:

Eli olen opiskellut kuin hulluna eilen olleeseen japanin loppukokeeseen. Tai oikeastaan sen kokeen piti olla jo viime viikon keskiviikkona, mutta ruotsalaisten mahtavan huonon ilmoituskyvyn takia ehdimme jo raahautua jännittyneinä koululle kun opettaja vasta pystyi ilmoittamaan, että koe onkin vasta nyt maanantaina.
Aluksi ärsytti ja paljon, koska olin jo ehtinyt henkisesti valmistautua siihen, että koe on keskiviikkona ja sitten voi taas ottaa kesän rennosti. Mutta sitten siinä hetken puhistuani otin härkää sarvista ja käytin ylimääräiset päivät pänttäämiseen.

Saimme edellisen vuoden kokeen harjoituskokeeksi ja koska kokeet eivät yleensä ole hirveästi muuttuneet aikasemminkaan, keskityin pänttäämiseen sillä oletuksella, että kokeessa kysytään samanlaisia asioita kuin viimekin vuonna.

Okei, se auttokin, sillä jos kokeessa olisi ollut pelkästään se samanmoinen osa kuin aikaisemmin, se olisi mennyt helposti läpi, mutta eipä tietenkään. Kokeessa oli nimittäin myös ihan ninjana toinenkin osio, joka vaikeudessaan lähestyi jo äärentöntä.
Jos edellisvuoden kokeessa oli maksimipistemäärä 90, nyt samanmuotoisen osuuden pisteet olivat 70, mutta se ninjaosio olikin saanut osakseen 100 pistettä ja tehtävät olivat sen mukaisia. O__o"

Selvennän vielä sen verran, että saamme Tukholmasta radikaalimonisteen, jossa on siis kaikki sinä lukukautena käytävät kanjit, niiden radikaalit, lukutavat, ehkä joitain huomioita vetojärjestyksestä sun muista ja jokaisesta merkistä yksi tai kaksi esimerkkiyhdistelmää niistä lukutavoista. Tämä sama opettaja, joka tämän radikaalimonisteen tekee, laatii myös loppukokeen kanjien osalta, eli on luonnollista että hän laatii kokeen itse radikaalimonisteeseen valikoimiensa yhdistelmien perustella, eikö? Tämä helpottaa myös opiskelijoita, sillä näin ehdottomasti ulkoa osattavien yhdistelmien määrä on jo hallittavissa.
Mutta sitten pääsemmekin tähän ninjaosioon.
Meillä on siis käytössä kanjikirjat, joissa jokaisen kanjin kohdalla on x-määrä esimerkkiyhdistelmiä. Tämä määrä vaihtelee kolmesta aina vajaaseen kahteenkymmeneen. Keskimääräisesti niitä on varmaan se noin kymmenen. Sitten kun lisätään tähän yhtälöön se, että niitä opeteltavia kanjeja on se 250 (? suurin piirtein. En ihan tarkkaa määrää tiedä, mutta jossain noissa lukemissa se taitaa olla) niin pikaisella laskutoimituksella saa opeteltavien yhdistelmien määräksi 250 kertaa 10 eli ihan järkyttävän paljon. Nämä kaikki olisi siis teoriassa pitänyt osata siinä ninjaosiossa (ei tietenkään näitä kaikkia siinä kysytty mutta koska aluetta ei pystynyt mitenkään rajaamaan niin kuin radikaalimonisteen kanssa, niin olisi siis pitänyt opetella ne kaikki). Vertauksen vuoksi: radikaalimonisteessa yhdistelmiä on melkein tasan 300.
Totta kai meidän täytyy nämä kanjit hallita ja osata lukea ja muuta sellaista, mutta on jo hieman kohtuutonta pyytää opettelemaan rajatonta määrää yhdistelmiä ihan vaan siksi koska.

Puh. Ei tuota ranttia tarvitse edes lukea, halusin vain purkaa paineita. x) Minua kyrsii, kun pänttäsin ja olisin päässyt läpi, jos kokeessa olisi ollut vain se yksi osio. Tulokset eivät tietenkään ole vielä tulleet, mutta tiedän kyllä itsekin ettei se toinen osio mennyt läpi, eli edessä on uusinta joskus kesäkuussa. Mahtavaa.

No, minulla alkoi joka tapauksessa nyt kesäloma. Sen kunniaksi nauttikaa tästä erittäin addiktoivasta biisistä.

JJ Project - Bounce

♥

DORADORA

Tämä kappale julkaistiin jo muutama viikko sitten, mutta haluan silti purkaa vähän tuntojani sen suhteen.

DORADORA

Olen aina valittanut sitä, että U-KISS ei vain jostain syystä pärjää Koreassa yhtään niin hyvin kuin heidän pitäisi pärjätä. Heillä on kyllä oma osansa faneja, mutta he eivät tunnu kiinnostavan suurta yleisöä. Tämä kiinnostuksen puute johti myös parin jäsenen erottamiseen ja korvaamiseen tuossa reilu vuosi sitten. Eipähän sekään auttanut, yhä edelleen he ovat lähes huomaamattomia Korean niemimaalla. He eivät koskaan ole saaneet ensimmäistä sijaa korealaissa musiikkiohjelmissa (niille jotka eivät tiedä, se on iso juttu kun sen ensimmäisen sijan voittaa, varsinkin juurikin se ensimmäinen kerta kun niin tapahtuu) vaikka debytoivat jo neljä vuotta sitten.

Japanissa he ovatkin sitten sitäkin suositumpia. He ovatkin promonneet siellä oikein ahkerasti järjestäen fanitapaamisia ja osallistuen ohjelmiin ja tehneet keikkoja ja kaikkea sen sellaista.

Omasta mielestäni U-KISS ansaitsee paljon enemmän kuin mitä he ovat tähän mennessä saavuttaneet. He osaavat esittää niin tanssittavaa musiikkia kuin balladejakin. He ovat tasaisen hyviä tanssijoita ja heillä on vahvoja vokalisteja ja taitavia räppääjiä. En vain tajua mikä heissä ei sitten iske korealaiseen yleisöön.

Melkein kaksi vuotta sitten ihastuin kappaleeseen Shut Up!! ja olen siitä lähtien seurannut heidän uraansa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Ainakin olen aina kuunnellut heidän uudet biisinsä jos en muuta. Jäsenvaihdosten jälkeen julkaistu 0330 oli myöskin minun mieleeni, samoin myöhemmin tulleet Neverland ja Someday. Varsinkin Neverlandin kohdalla mietin tosissani, miksi ihmeessä korealaiset eivät vain voi pitää heistä. He ovat niin hyviä, ei se ole reilua.

Sitten alkoivatkin Japani-julkaisut. Tick Tack, A Shared Dream ja Forbidden Love varastivat sydämeni. Varsinkin Tick Tack oli jotain niin täydellistä hienon musiikkivideonsa ja koreografiansa kanssa, että toivoin että heidän korealaiset julkaisutkin olisivat niin hyviä. Ehkä he sitten saisivat jotain tunnustusta kotimaassaankin.
Vaikkakin, täytyy muuten sanoa, että heidän uudella albumillaan on kyllä koreankielinen versio Tick Tackista, eikä se ole niin hyvä kuin japaninkielinen. En osaa sanoa johtuuko se jostain muusta vai juurikin siitä, että minua itseäni häiritsee se, että lyriikoiden merkitys on erilainen. Japaninkielinen Tick Tack kertoo siitä, kuinka suhde on tulossa päätökseensä, sillä toinen on valehdellut mutta ei voi pitää sitä yllä enää. Korealaisen version lyyrikoissa tuntuu olevan aika päinvastainen viesti, nimittäin se, että nyt kun on aikaa, niin tanssitaan ja pidetään hauskaa ja tästä voi alkaa jotain mahtavaa. Ja hassuinta on se, että kun nyt katson molempien käännöksiä, jotkut osat tuntuvat olevan samanlaisia, varsinkin ensimmäisessä säkeistössä, mutta sitten kertosäkeen ja loppukappaleen ajan viesti muuttuu ihan täysin. Ei tietenkään erikielisissä versioissa voi sanoa täsmälleen samoja asioita jos sen haluaa edelleen kuulostavan hyvältä, mutta voisi edes merkityksen pitää samana.
Lyyrikoista puheen ollen, A Shared Dreamin lyriikat ovat ihanan kauniit, rakastan. ♥ Myös sen videossa on joitain äärimmäisen kauniita kohtia, kannattaa katsoa.

Ainoa mikä U-KISSissa on vialla, on se, etteivät heidän julkaisuidensa muut kappaleet ole ihan niin hyviä kuin voisivat olla. Jokaiselta albumilta olen yleensä löytänyt sen yksi tai kaksi muutakin kappaletta promottujen rinnalle, mutta valitettavasti muut ovat yleensä aika mitäänsanomattomia. Ehkä se on se ongelma sitten, vaikka ei muidenkaan hyvin menestyvien bändien julkaisut aina mitenkään hirveän mielenkiintoisia ole.

Ai niin, minunhan oli tarkoitus kertoa DORADORAsta... No, minulla kesti vähän aikaa tottua siihen, mutta nyt pidän siitä jo oikein paljon. Sen videokin on hieno kun jäsenet kävelevät jo seinillä. Koreografia on mukavan monipuolinen, mutta pysyy silti kasassa muutaman toistuvan liikkeen myötä.
Ei minulla muuta, halusin vaan käyttää tätä kappaletta tekosyynä U-KISSista pauhaamiseen. ^^

A Shared Dream

♥

This Is Love

Yllä on 11 eniten kuuntelemaani kappaletta viimeisen kolmen kuukauden ajalta, Last.fm:n mukaan. Ajattelin esitellä teille jokaisen kappaleen ja kertoa miksi niitä olen kuunnellut viime aikoina niin paljon. 11 sen takia kun kaksi niistä on periaatteessa sama kappale mutta haluan esitellä 10 kappaletta.

Sen verran yleisesti minun musiikinkuuntelutavoistani, että Last.fm:n tilastot ovat minun kohdallani hieman vääristyneet, lähinnä määrien kannalta, sillä kuuntelen enemmän musiikkia mp3-soittimellani kun olen liikkeellä kuin kotona koneella istuessani, mutta mp3-soittimeni toistokertoja luonnollisestikaan näy Last.fm:n tilastoissa. Mutta ei se mitään, samoja kappaleitahan minä liikkeellä ollessanikin kuuntelen.

Taidankin tehdä tämän käänteisessä järjestyksessä.


11. listalla on SNSD/Girls' Generationin The Boys

Girls' Generation ei yleensä viihdy soittolistallani kovinkaan paljoa. Heillä on kyllä muutamia kappaleita joista pidän todella paljon (Gee, Genie, Oh!, Run Devil Run jne.), mutta en siltikään kuuntele heitä mitenkään usein.
The Boys on kuitenkin tuolla kolmen kuukauden listalla sen takia, että se muistuttaa minua Taipei/Soul-reissustani. Sitä kuului koko ajan Taipeissa ja Soulissakin, joten se jäi soimaan päähän ja niin. Olen tehnyt oman henkilökohtaisen "Taipei+Soul"-soittolistan, jolle olen koonnut niitä kappaleita, joita sillä reissulla kuului paljon, ja tämä on yksi niistä kappaleista.


Sijan 10. ottaa N.S Yoonji kappaleella The Reason I Became a Witch

Tämä kappale on listalla itse asiassa juurikin samasta syystä kuin The Boyskin. Tai ei, tätä ei kuulunut kaduilla (paitsi sitten Soulissa), mutta satuimme katsomaan Taipein hotellissa televisiota ja sieltä tuli joku näistä korealaisista musiikkiohjelmista ja N.S Yoonji oli juuri tehnyt comebackin tällä kappaleella. Hyvä kappale, jäi soimaan päähän, siispä on päässyt soittolistalleni.


9. sijalla on Super Juniorin, tai oikeammin Donghae & Eunhyukin Oppa, Oppa

Noh, aivan mahtava kappale ylipäätään ja sitten kun olen vielä nähnyt tämän livenä niin... ei tästä voi muuta sanoa, se soi jossain vaiheessa repeatilla ja edelleen kuuntelen sitä paljon.


Sijalta 8. löytyy Big Bangin Fantastic Baby

Tämän syyt ovat melkeinpä yhtä järkevät ja monisanaiset kuin edellisenkin... Big Bang teki pitkästä aikaa comebackin tuossa joku aika sitten ja tämä kappale iski korvaan heti kättelyssä. Olen tätä aikaisemminkin tainnut täällä mainostaa.
Wow, Fantastic Baby~


7. sija on varattu F.T Islandin kappaleelle Severly

Tätäkin kuului paljon ja paljon Soulissa ja muutenkin pidän siitä hyvin paljon. Haluasin kuunnella FT Islandia enemmänkin, mutta jostain syystä en vain löydä heiltä kappaleita jotka iskisivät oikein kunnolla... Kuulin kerran yhden todella hyvin japaninkielisen kappaleen heiltä, mutta en muista mikä sen nimi oli enkä ole törmännyt siihen uudestaan. Harmi.


6. sijalla lepää jotain niin kaunista, että sydäntä särkee. Henry Lau - Give Me Everything Tonight

Oikeastaan tämä ei ole pelkästään Henryn käsialaa ja kappale on cover, mutta sillä ei ole mitään väliä. Henry tekee biisistä kuin biisistä omansa ja se on kaunista katsottavaa ja kuunneltavaa. Arvostan Henryä henkilönä ja muusikkona niin paljon, ettei sanat riitä, ja kun olen ollut tarpeeksi onnekas näkemään hänet livenäkin, rakastan häntä vielä enemmän kuin ikinä ajattelin mahdolliseksi. Henry on kaunis, niin sisältä kuin ulkoakin ja varsinkin tekemänsä musiikin kautta. Tehkää itsellenne palvelus ja katsokaa tuo video.


Kaiken tuon fanityttöilyn jälkeen pääsemme vähän lisää fanityttöilemään kun sijalla 5. on EXO-M:n MAMA

Luulisi jo olevan ilmiselvää miksi tämä kappale on listalla. Koreankielinen versio löytyy sijalta 3. joten hyppään sen sitten aikanaan ylitse. Kyllä, MAMA on edelleen aivan mahtava biisi ja kuuntelen sitä repeatilla aika usein.


4. sijan on vallannut Super Junior M, mutta jälleen oikeammin Donghae (feat. Henry) kappaleella This Is Love

Tämä kappale on tuttu Skip Beat!-draamasta. Rakastan tätä kappaletta, siinä on vain jotain todella hienoa. En saa tästä tarpeekseni.


Sijalla 2. on niin ikään Super Junior M:n mutta oikeammin Zhou Min kappale Goodbye

Tämäkin löytyy Skip Beat!:ista. Äärettömän kaunis ja rakastan Zhou Min ääntä. Voisin kuunella tätä ikuisuuden enkä kyllästyisi.


Ensimmäiselle sijalle on kivunnut aikamoisella enemmistöllä Big Bangin Blue.

Rakastuin tähän kappaleeseen melkein ensikuulemalta ja en vain malttanut olla kuuntelematta sitä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Mutta olen tästäkin puhunut jo aikaisemmin, joten jätetään tämä vain siihen että rakastan. ♥

Valitsin tämän viimeisen kolmen kuukauden listan sen sijaan että olisin kertonut kuukauden aikana kuuntelemistani tai kaikkien aikojen eniten kuuntelemistani kappaleista juurikin sen takia, että tämä oli kaikista monipuolisin. Kaikissa muissa versioissa tilastoja dominoi Super Junior (tai EXO), enkä halunnut liian yksipuolista listaa.

Toivottavasti nautitte tästä musiikkipläjäyksestä!

♥

Nodame Cantabile

Huh, tuntuu että olen viime aikoina innostunut draamoista taas uudelleen. Minulla oli tässä alkuvuodesta sellainen kausi, etten oikein löytänyt mitään hyvää katsottavaa ja kesken olevat draamatkin jäivät huomiotta. Mutta ehkä taasen nyt kun olen saanut Skip Beatin ja Switch Girlin ja vielä tämän seuraavan draaman katsottua, niin sitten loppuukin taas katsottava kesken... No, ehkä löydän jotain kivaa taas. ^^

Tällä kertaa käsittelyssä on loistava Nodame Cantabile.

Olen kuullut tästä draamasta jo jokin aika sitten, sillä siinä on kasa näyttelijöitä joista pidän valtavasti, mutta en sitten syystä tai toisesta ole tätä aikaisemmin aloittanut. Nyt kuitenkin tämä tuli jälleen vastaan ja koska minun oli pakko katsoa ensimmäinen jakso, pääsin sitten alkuun ja jäin koukkuun.
Katsomisen pakko johtui siitä, että saimme koulussa japanin puheopettajaltamme tehtäväksi katsoa Nodamen ensimmäinen jakso ja kuvailla sen muutaman päähenkilön persoonallisuutta. Japanin harjoitusta siinä oli nimenomaan se kuvailu siis, mahdollisimman monipuolisesti tietenkin. x)

Nodame Cantabile sijoittuu musiikkiyliopistoon Tokiossa. Miespäähenkilö on kaikkien ihailema Chiaki Shinichi, joka on lahjakas pianisti. Hänen unelmanaan on kuitenkin tulla kapellimestariksi. Naispäähenkilö on Noda Megumi (tai Nodame), joka soittaa pianoa koska pitää siitä ja haluaa tulla lastentarhanopettajaksi. Näiden kahden tiet sitten sattumalta risteävät ja tarina voi alkaa. Samoihin aikoihin yliopistoon ilmaantuu mysteerinen ulkomaalainen kapellimestari, joka perustaa oman orkesterinsa yliopiston vähemmän suosituista soittajista. Chiaki pääsee kovasti yrittämällä (mutta melkein sattumalta) tämän kuuluisan kapellimestarin oppiin, joka sitten jättääkin koko orkesterin Chiakin vaivoiksi. Draamassa seurataan paitsi Chiakin ja Nodamen kasvua henkisesti ja musiikillisesti, myös orkesterin muiden jäsenien edesottamuksia.

Tämäkin perustuu muuten samannimiseen mangaan. Sitäkään en ole lukenut, joten en voi vertailla.

Juoni oli mielestäni hyvä ja se liikkuu koko ajan eteenpäin. Samoja ideoita ei käytetä koko aikaa vaan huumori ja tilanteet pysyvät tuoreina.

Kuitenkin se mikä minut sai rakastumaan Nodame Cantabileen oli sen henkilöhahmot ja näyttelijät.
Kuten tuolla ylempänä mainitsin, useampikin päänäyttelijöistä oli minulle ennestään tuttuja ja sellaisia jotka tiesin loistaviksi, eivätkä he tälläkään kertaa pettäneet.
Ensimmäinen näistä on Chiakia esittänyt Tamaki Hiroshi. Täytyy myöntää etten aluksi edes tunnistanut häntä samaksi henkilöksi jonka olin aikaisemmin nähnyt draamassa Love Shuffle. Hän oli siinä ihan eri tyylinen, hahmon takia siis, ja jälleen huomasin mitä hyvä näyttelijä voikaan saada aikaan. Chiaki on melkoisen synkkä ja sisäänpäinkääntynyt mutta valoistuu siitä draaman aikana, ja nämäkin muutokset Tamaki pystyy ilmaisemaan vaivatta.
Toinen on Nodamen kenkiin asettunut Ueno Juri. Hän on mahtava. Tekisi melkein mieli jättää kuvailu siihen, mutta ehkä yritän selittää enemmänkin. Olen aikaisemmin nähnyt Ueno Juria sellaisissa mestariteoksissa kuin Sunao ni narenakute ja Last Friends. Hän on yksi kaikkien aikojen lempinäyttelijöistäni. Nodame hahmona on aivan ihana ja rakastuin häneen heti ensimmäisessä jaksossa. Oli virkistävää nähdä Ueno tällaisessa valoisassa ja suloisen kaoottisessa roolissa ja hän onnistui siinä aivan yhtä hyvin kuin muissakin rooleissaan.
Kolmas tutuista oli viulisti Mine Ryutaroa esittänyt Eita. Hänet olen itseasiassa nähnyt noissa samoissa kuin Ueno Jurinkin ja niiden lisäksi vielä parissa muussakin. Nodamessa hänkin tekee loistosuorituksen intohimoisena viulistina. Mine osasi naurattaa mutta myös koskettaa ja Eitan ilmeet saivat minut nauramaan ihan ääneen muutamaankin otteeseen.
Nodamessa oli mukana myös kasa oikein hyviä ja nerokkaita sivuosia, muun muassa Masumi ja Strezemann (Milch) sekä orkesterin muut jäsenet.
Päänäyttelijöiden, varsinkin Chiakin ja Nodamen kemiat olivat taas niin kohdallaan että siitä oikein nauttii.

Nodame Cantabilessa on paljon musiikkikohtauksia joissa joko Chiaki ja/tai Nodame soittavat pianoa tai sitten koko orkesteri soittaa yhdessä (ja muutamia muitakin soittimia näkyy yksistään). Yritin muutaman kerran oikein tarkasti katsoa josko huomaisin soittavatko näyttelijät itse, mutta ei sitä kyllä huomannut. Toki on mahdollista, että kaikki näyttelijät osaavat soittaa omia soittimiaan, mutta pidän sitä aika epätodennäköisenä, varsinkin päänäyttelijöiden kohdalla, sillä heidän hahmonsa ovat niin lahjakkaita. Mutta oli miten oli, ainakaan se ei näkynyt ollenkaan selvästi jos eivät soittaneetkaan itse, ja olen siitä hyvin iloinen. Pidän sitä hyvin ärsyttävänä, jos hahmon on tarkoitus olla todella hyvä soittamaan jotain instrumenttia, mutta näyttelijästä huomaa heti ettei hän ole koskaan kyseiseen soittimeen koskenutkaan.
Siitä myös lisäpisteitä, että draamassa oikeasti kuultiin musiikkia, eikä vain pieniä pätkiä. Orkesteri soitti useampaan otteeseen koko sinfonian, tai jos nyt ei ihan kokonaan (ne ovat usein niin pitkiä), niin ainakin suurimman osan.

Nodame Cantabilesta on myös kaksi Special-jaksoa ja jopa kaksi elokuvaa. En ole vielä ehtinyt, mutta katson nämä kyllä niin pian kuin mahdollista ja kerron sitten lisää.

♥

PS: Jos en tämän jälkeen tiedä mitä "kilpailu" ja "lastentarhanopettaja" ovat japaniksi, saan hävetä. Molemmat toistuvat draamassa niin monta kertaa, että vähemmästäkin jo oppii.

PPS: konkuuru コンクール ja youchien no sensei 幼稚園の先生.

PPPS: Mutta itseasiassa tiesin molemmat sanat jo aikaisemmin. x)

FYI

Ihan pieni ilmoitusluontoinen asia vaan.

Olen tänne kirjoitellut myös vaihtoon ja sen järjestelyihin liittyviä asioita, mutta nyt olen tehnyt niitä varten ihan oman blogin. Näin siksi, että haluan infon vaihdostani ja kaikkien siihen liittyvien kertomusten sitten aikanaan olevan samassa paikassa ja selkeästi esillä.

Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat suunnata Läntisen palatsin varjoon~

Päivitän toki tätäkin blogia vielä, varsinkin nyt ennen lähtöäni. Tänne tulevat kirjoitukseni saattavat vähentyä kyllä entisestäänkin, mutta yritän edes joskus jotain laittaa. ^^

♥